Pitkään mietin, otanko päivän kuvaan Rosa Liksomin Hytti nro 6 kirjaa. Se on ollut minulla kesken pari vuotta. Olen matkustanut päähenkilön kanssa palan matkaa kohti Siperiaa ja ryystänyt teetä, mutta sitten iski stoppi. Kai matkan voisi puksutella loppuun.... etenkin, kun olisi kiva lähteä oikeesti sille matkalle,
* jos maailman tilanne olisi toinen
* jos osaisin venäjää
* jos jalat kestäisi taas enemmän istumista paikallaan
* jos vatsani kestäisi vehnää, valkosipulia ja sokeria eikä sen vuoksi tarvitsisi kantaa repullista näkkileipää fölissä....
Eli tuskin lähden koskaan. Mutta monta tarinaa olen kuullut kävijöiltäja tämäkin olis kiva lukea loppuun.
Risto Isomäen Litium 6 on ollut do-read listalla ilmestymisestä lähtien - liian kauan siis. Ehkä nyt olisi tämänkin aika. Ydinturvallisuus on päivän sana nykyisinkin.
Sherlock Holmesin Kuusi Napoleonin rintakuvaa on sen verran ohut kirja, että tähän löytyy aikaa vaikka työmatkalla. Onhan tänään vuoden viimeinen työilta. Sherlock ja Watson ovat kyllä mainio pari.
Mielenkiintoisin näistä kirjoista etukäteen oli Laura Honkasalon Perillä kello kuusi, joka kertoo 1960-luvusta, vuosikymmenestä, josta olen varmasti lukenut vähiten. Kirja on kahden naisen tarina, joten ei ehkä lempigenreäni, mutta vuosikymmen on tosi herkullinen.
* * * * * *
Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.
