Book voyager 2021 - 5 South Asia

Toukokuu meni eteläisessä Aasiassa. Muuallakin tuli vähän käytyä, mutta yllättävän paljon luin alueen kirjoja. Muutama uusikin maa tuli kuitattua, ainakin Kambodza, Vietnam ja Filippiinit. Maita tuli 9 ja kirjoja Etelä-Aasiasta 19. Raportointi jäi kesän kuumuuden vuoksi syyskuulle. 

1. Aloittelin eteläisen Aasian matkaa Thaimaasta lukemalla norjalaisen Jo Nesbön Torakat. Kirjan torakat olivat vähän erilaisempia kuin Ian McEwanin Torakka, jonka luin seuraavaksi. Sen tapahtumapaikka on Englanti, joten ei siitä enempää tässä. Tämä oli toinen Harry Hole ja tykkäsin paljon enemmän, mitä tuoreimmista. 

Norwegian Jo Nesbo has written criminal novel Cockroaches, that take place in Thailand. 

2. Jarkko Steniuksen Lohikäärmeen luola tapahtumapaikkana on Thaimaalainen metsäluostari.  

Jarkko Stenius has been Finnish Thai boxer, and has written some criminale books that tskes place in Thailan, where he lives half a year. Books are not translated in English. Dracon Cave is the 2nd one. 

3. Piia Leinon Ruma kassa johdatti jälleen toisenlaiseen Thaimaaseen. Kirjassa tavallinen kaupan kassatyttö pääsee mukaan Thaimaassa kuvattavaan tositv-sarjaan. 

Piia Leino is Finnish writer, who's book Ugly Shop Cachier is not translated in English. You g woman gets to take part in reality TV serie. 

4. Välipalaksi lennähdin Vietnamiin Hõ Xuãn Hu'o'ngin Kysymyksiä kuulle -runokirjan siivin. 

Hõ Xuãn Hu'o'ng (1772-1822) from Vietnam has has written poems. Questions to the moon is Finnish antology about those poems. I am not sure, is there this kind of book in English, but some poems gas translated. Some of the is in Wikipedia. 

5. Palailin Thaimaaseen Seppo Korpipään Pillerirannikon kanssa. Kirjassa on paljon sitä, millaisena kuvittelen osan länsimaalaisten viettävän thaimaalaista elämää. Joutilasta ja päihteiden täyttämää. 

Seppo Korpipää is Finnish Writer and Pill Coast is his first novel. It tells about lazy days in Thailand with dugs and alcohol and problemi with mental health. Not translated in English. 

6. Janak Sapkotan Tulikärpänen valaisee sivun on haiku-runokirja Nepalista, joka on toinen maa, jossa vierailin toukokuussa paljon. 

Janak Sapkota's japanese haiku-poems was marvelous. A Firefly Lights a Page is bilingual book in English/Finnish. Sapkota has born in Nepal, but lives now in Finland. 

7. Pertti Lehmuskosken Ping-keinu : kertomus Nepalista kertoi erään pienen kylän pojan tarinan lähetystyöntekijän kirjoittamana. Hieno tarina ja googlauksen jälkeen totean, että ping-keinuun en menisi. Sen verran suureellista touhua näkyy olevan. 

Pertti Lehmuskoski has worked as missionary in Nepal. Ping-swing is book about boy, that move as a Child from country in town to study there, but he find himself working. I find that ping-swing is interesting swing - so huge! Not translated in English. 

8. Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut koskettavan surullisen, mutta toivoa tuovan kirjan Khao Lakin sydämet, jossa tyttö palaa isovanhempiensa kanssa Thaimaaseen kymmenisen vuotta tsunamin jälkeen. 

Marja-Leena Tiainen has written a book The Hearts of Khao Laki. It tells about a girl who has Lost her family in Tsunami in Thailand. She travels to Khao Laki with her grandparents to say farewell to tragical memories and thank to man who saver her. Not translated in English. 

9. Carina Räihän Huipulta huipulle : elämänmuutos ja Everest kirjassa kiivetään Nepalista MountEverestin huipulle.

Carina Räihä's book From top to top is autobiograph about woman who left her job and climb to the Mount Everest in Nepal. She was the first Finnish woman alone in Mount Everest. Book is not translated in English but you May find something about it in English via Google using words : carina Räihä top to top

10. Jeffrey Archerin Matka maailman katolle on kertomus retkestä samaiseen paikkaan. Nepal on tässäkin esillä. Kirja pohjautuu George Malloryn aitoon vuorenvalloitukseen. 

Jeffrey Archer Paths of Glory tells story of Georg Mallory's last adventure in Mount Everest, Nepal. 

11. Kevin Kwanin Ökyrikkaiden ongelmia kirjassa palataan Singaporeen. Monenlaisia ongelmia on rikkaillakin. 

I have read Kevin Kwan before. Rich People Problems is his 3rd book from Singapore. 

12. Historia sarjan osa Intian valtameren tsunami kertoo Tsunamista joka teki suurta tuhoa mm. Indonesiassa. 

History-serie part Tsunami in India ocean 26th December 2004 tells about Tsunami, that was worst in Indonesia. Not in English, but I am sure there is a lot of books about it. 

13. Pohjolan poliisi kertoo kirjassa Tsunami-operaatio Thaimaassa muistellaan miten pelastustyötä tehtiin Thaimaassa tsunamin jälkeen. Hyvässä muistissa asiat vielä olivat. 

In this book Police in Scandinavia tell what kind of work was find and fly home people who was in Thailand during tsunami 2004. Not translated in English. 

14. Jan-Philipp Sendker Sydämen ääntä ei voi unohtaa kirja on jatko-osa Sydämen lyönneistä ikuisuus kirjalle, jonka olen lukenut aiemmin. Kirjassa tytär palaa Myanmariin ja tutustuu paremmin veljeensä. 

Jan-Philipp Sendker's 2nd book about Burma is A Well Tempered Heart. Julia come back in Burma after 10 years and meet her brother again. 

15. Intiaa piti valloittaa enemmänkin, mutta en sitten ehtinyt. Luin kuitenkin Pelle Miljoonan Shiva-kuun, joka yllätti raikkaudellaan. Nuoruudesta muistan kyllä, että Pelle osasi kirjoittaa, mutta tämä oli ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja, jonka luin. En välttämättä tykkää siitä puhekielestä, jota kirjassa käytettiin, mutta taisin antaa kirjalle vähintään neljä tähteä viidestä. 

Pelle Miljoona was my idol about 1980. He had a favorite new age punk band in Finland. I loved his song lyrics. Now he writes novels. Shiva-moon is one of novels. It tells about Finnish people's living with short money in India. Not translated in English. 

16. Jukka Niskasen Käärmeenkehto-kirjan tapahtumapaikkana on Singapore. Käärmeen kehto on kirjan mukaan se, kun iso käärme tekee itsestään oksalle itselleen eräänlaisen pesän, missä voi keinutella. Käärmeet ei onneksi olleet kirjan keskiössä. Kelpo kirja. Melkeinpä tykkäsin. 

Finnish writer's, Jukka Niskanen's, The Cradle of the Snake is kind of adventure in Singapore. I kind of liked it. Book is not yet translated in English. 

17. Loppukuusta oli vielä mahdollisuus käydä Kambodzhassa Sirpa Pietilän Kambodzhan päiväkirja - torpiikin elämää ja makuja -kirjan kanssa. Kirjassa muutamaan otteeseen Kambodzhassa asuneena Pietilä kertoo elämästä kaupungissa. Kirja oli hyvä, mutta toivoin siltä hieman enemmän paikallisten tapojen esittelyä. Kirjassa kerrottiin mm. että suomalaiset kävivät siellä häissä, mutta ei kerrottu yhtään, millaisia tapoja häissä oli. No, koska asia vaivasi, katselin muutamat paikalliset häät YouTubesta. 

Sirpa Pietilä has lived in Cambodia and I read her Kambodzha Diary. Book is only in Finnish. 

18. Ja elämä räjähtää : Kambodzan miinoitettu arki kirjan olen hankkinut muutamia vuosia sitten, mutta olen jotenkin pelännyt sen olevan ihan järkyttävä. No. Hirveitä onnettomuuksia miinan silpomiset ovat, mutta kirja oli yllättävän hyvä kokonaisuus, jonka jaksoin lukea putkeen. Paljon uuttakin opin. 

I have owned a book And Life Explodes. Now I finally read it. It tells about people who injured when mine explored in Cambodia. Writers are from Finland. 

19. Shohei Ookan Tulia tasangolla on ollut kirja, jonka kuvittelin lukeneeni muutama vuosikymmen sitten, mutta mielestäni kuitenkaan en ole lukenut. Muistissani on vastaavan tyyppistä viidakossa asumista, mutta en ole vielä keksinyt mistä kirjasta sitten on kyse ellei tästä. Joka tapauksessa nyt kirja on ainakin luettu ja Filippiinitkin on saatu mukaan luettuihin maihin.

Last country was Philippines Islands. I read Shohei Ooka's classical war novel A Record of The Battle of Leyte. I think I May have read it a long time ago, but I am not sure.

This was My May with books.

Burma

Cambodia 2 books

India

Indonesia

Nepal 4 books

Philippines Islands

Singapore 2 books

Thailand 6 books

Vietnam

Perkeet lukuhaaste 2019 loppuraporttini

Perkeet haaste aiheutti tänä vuonna suorittamistani lukuhaasteista eniten pään vaivaa, kun sitä on tähän ikään mennessä tullut luettua joka tapauksessa yhtä ja toista, ja yhdellä jos toisellakin kielellä. Muutama vuosi sitten mietin, että suurimmasta osasta kirjastoluokkia on jossain vaiheessa tullut luettua ainakin kirja tai kaksi jollain kielellä. 

Erityisen vaikea oli etsiä kirja kielellä, jolla en ole ennen lukenut mitään sekä miettiä väitöskirjaa, alalta jota en tunne. Sen vuoksi väitöskirjan löytäminen kesti liian kauan, ja sitten ei enää innostanut lukea sitä. Loppujen lopuksi väitöskirjoja on nyt lukupinossa parikin kappaletta, mutta eipä niitä ole tullut luettua. Myös kirjallisuustieteen kirja sieltä lukupinostani löytyy, koska törmäsin kesällä jotain kirjaa lukiessani Kalevpoeg eepokseen, ja jostain syystä alkoi himottaa lukea kirjan taustoja enemmänkin, mutta sekin kirja on siis edelleen lukematta. Näin ollen pitää todeta, että suoritettua tuli haasteesta 11/13.

1. Kirja, jonka olet aiemmin jättänyt kesken. Nina George Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja oli perin tylsä eka kerralla, mutta kun pääsiäisenä ei ollut iPodilla mitään muutakaan kuunneltavaa, niin kuunneltiin sitten sitä palapeliä kootessa ja kas, se olikin ihan kelpo kirja.

2. Kirjassa on ruma tai luotaantyöntävä kansi. Eppu Nuotio Anopinhammas. Erehdyin jakamaan kirjan kansikuvan yhdessä ryhmässä kun kannustin sen ryhmän lukuhaasteeseen. Kun katselin kansikuvasta tehtyä postausta, ajattelin, että kyllä pitää outo tyyppi olla, jos tuon kuvan perusteella haasteeseen tarttuu :)

 
3. Yksi kokonainen Valittujen Palojen Kirjavaliot -nide. Niteestä löytyi mm. tarina Moriartystä. Luettu tämäkin, mutta kirja on nyt toisaalla, joten täydennän tätä kohtaa myöhemmin.

4. Kirja, jonka kannet ovat kokonaan

tai osittain irronneet ja hävinneet: W. E. Johns Biggles autiomaassa. Kirjasta oli kannet irti jo ennen kuin sain sen, mutta ei siinä vielä kaikki, pakko on nimittäin todeta, että kun kirja oli melkein luettuna, unohdin sen parvekkeelle ja ikkunan auki. Sade alkoi ja ennen kuin ehdin sulkea ikkunan, kirjan loputkin kastui. Noh, helppo se oli kuivatella pyykkitelineellä kuivaksi, mutta kastumisen jälkeen kirjasta alkoi irrota sivuja ryppäinä… Joten todellakin Perkeet –ainesta oli tämä kirja

5. Isän- tai äitienpäivälahjaksi mainostettu kirja. Arttu Tuominen Verivelka, mainostettiin myös isäinpäivänä, vaikka äitienpäiväksi tuo lähes ilmestyi. Oli loistava kirja tämä.
 

6. Kirjallisuustieteellinen teos.
 

7. Kirja kielellä, jolla et ole aiemmin lukenut kirjoja. Tämä paha. Olen lukenut kirjan kaikilla osaamillani kielillä, joten oli pakko valita espanja, jota olen lukenut vain yhden kesän 1980-luvulla. Kindlestä löytyi vähäsivuinen kirja jossa oli riittävän kevyt juoni, jotta pysyi kärryillä H. Héx Pillanda in fraganti la detective. En suosittele, mutta sen tiesin jo alkaessani.. 
 

8. Väitöskirja alalta, jota et ole opiskellut (ei popularisoitu versio, vaan nimenomaan väitöskirjaversio).
 

9. Blogiin tai vlogiin perustuva kirja. En oikein ymmärtänyt, mitä tässä tarkoitetaan, mutta haasteissa tulkinta on lukijalla… Enni Mustonen Paimentyttö-kirjan etenemistä olen seurannut Mustosen pitkien FB postausten myötä viikko viikolta, tämä riittänee. Tykkäsin kirjasta, mutta enemmän tykkäsin FB postauksista.
 

10. Urheilijan elämäkerta. Eeles

Landström Elämäni otekorkeuksiin. Totuuden nimessä kuuntelin tämän haasteen vuoksi, mutta olen omistanut kirjan Elisa-kirjassa useamman vuoden ajan. Yllätys oli, että Eeles on asunut Porissakin. Ihan outo urheilija entuudestaan. Kirjaan tartuin, koska Kimi Räikkösen elämäkerta tuli luettua jo viime vuonna. Tykkäsin silti kirjasta. Jos olisin tiennyt, että kirja oli kelpo kirja, olisin lukenut sen aiemminkin jossain välissä, kun ennen BookBeatia ei ollut "mitään kuunneltavaa".
 

11. Täysin ohi aiheestaan menevä kirja (jos et tiedä ennalta, lue niin monta kirjaa, että tällainen löytyy). Rob Sears Donald Trumpin kauneimmat runot. Ellei tämä mene täysin ohi aiheesta, niin ei sitten mikään. Pakko kuitenkin myöntää, että kirjassa oli pari helmeäkin, vaikka en minä niitä runoiksi olisi sanonut.  
 

12. Kymmenes tai myöhempi osa sarjasta, josta et ole lukenut vielä yhtään kirjaa (älä lue niitä edeltäviä osia ennen tätä).Tämä vaati pidempää pähkäilyä. Vaihtoehtoja kaunokirjallisuudesta en juuri löytänyt, kun pitkiä sarjoja rakastavana ihmisenä olen lukenut suurimman osan kokonaan tai jättänyt kesken, joten pakko oli tarttua siihen lähes ainoaan vinkkiin, mikä löytyi kirjastosta löytyvästä kirjasarjoja käsittelevästä kirjasta. Adam Hallilta löytyi yli 10 kirjan sarja, jota en ollut lukenut yhtään ja valitsin 12. osan Surmantanssi Singaporessa, koska Singaporesta en ollut tuolloin lukenut mitään.
 

13. Kirjan formaatti, asettelu tai kirjasin on vaikealukuinen ja silmille raskas.

Tuohon viimeiseen haastekohtaan ei ollut vaikeaa löytää sopivia kirjoja. Lukuisia on tullut jätettyä valitsematta lukupinoon huonon fontin vuoksi. Yllättävän monessa kirjassa on nykyään ihan käsittämätön fontti.

Iso osa kirjojen ostajista on yli 40-vuotiaita, joiden näkökyky alkaa vähitellen heiketä. Olen monta kertaa miettinyt, että mikä idea on kehitellä koko ajan uusia fontteja, joiden ääriviivat ovat hentoisia ja siroja ja joita en oikein kenenkään muun kuin graafista alaa lukeneiden ole kuullut kehuvan, kun kerran meillä kerran on vuosikymmeniä ollut selkeitä fontteja, joiden ääriviivat ovat kyllin paksuja, jotta tekstiä on mukava lukea. Puhun nyt nimenomaan fonteista, joiden korkeus on sama, pari milliä normaalia matalampi fontti on sitten eri asia. Niitäkin olen joissain vanhoissa pokkareissa nähnyt. Itse en tarvitse lukulaseja, mutta omistan kyllä sellaiset, sillä luennolla missä tarvitsen silmälasit esitysten katsomiseen, en kykene lukemaan muistiinpanoja ilman moniteholaseja tai alituista lasien pois ottamista. Noilla monitehoilla en kuitenkaan kykene lukemaan makuuhuoneen hämärässä näitä uusia himmeitä fontteja. Sääli sinänsä, mutta onneksi pidän enemmän vanhoista kirjoista.

Perkeet haasteen suorittaminen oli nautinto, koska se mahdollistaa lukemisen silloinkin, kun se ei sisällä glamouria. Niinpä uskon suorittavani Perkeitä muinakin vuosina.

Kiitokset Tarulle upeasta haasteesta!

Sing-sing-Singapore

Aasian matkailuni on jäänyt päiväretkeen Istanbulin Aasian puoleiseen kaupunginosaan, mutta onneksi kirjojen kanssa voi tehdä vaikka minkälaisia soffareissuja.

Tänä vuonna olen suorittanut useampaakin kirjahaastetta joista eksoottisin on ollut Perkeet haaste, missä rikotaan omien kirjamakujen rajoja monellakin tapaa. Itse olen kokenut sen pelkästään positiiviseksi asiaksi.

Haastelistalla tuotti eniten päänvaivaa lukea kymmenes tai sitä suurempi osa mitä tahansa kirjasarjaa, josta ei ole lukenut yhtään osaa aiemmin. Minähän olen pitkien sarjojen ystävä, joten montaa sellaista ei kirjastosta löytyvästä kirjasarjoja luettelevasta kirjasta löytynyt. Koko kirjassa sellaisia sarjoja oli vain kolme, joista valitsin brittiläisen Adam Hallin (oikealta nimeltään Elleston Trevor) dekkarisarjan. Vuonna 1988 kirjoitettu Surmantanssi Singaporessa oli sarjan 12 osa ja valitsin tämän nimenomaisen osan siksi, että siihen mennessä en ollut lukenut koskaan yhtään kirjaa Singaporesta.
 
Pokkarin kannessa mainostetaan kirjan sisältävän ylittämätöntä korkeajännitystä ja sen olevan vakoilukirjojen valioita. Kenties niin olikin, mutta korkeajännitys ja vakoilukirjat eivät ole niitä dekkareita jotka ensimmäisenä kannan kotiini, joten lukukokemus ei ehkä sen vuoksi ollut tämän vuoden top-10 kokemuksia. Silti en voi sanoa, että kirja olisi ollut huonoinkaan tänä vuonna lukemani kirja, sillä silläkin oli hetkensä.

Teetä ja surmantanssia

Lukemista olisi varmasti helpottanut se, että olisi lukenut ne 11 muuta kirjaa, jotka oli kirjoitettu ennen tätä ja siten tuntenut päähenkilön ja kirjailijan tavan kirjoittaa jo entuudestaan. Melko hyvin solahdin kuitenkin tekstin imuun ja itse seikkailuun, jossa vakoiltiin, lennettiin, ammuttiin ja seikkailtiin, kuten vakoilukirjoissa yleensä on tapana.

Itselleni kirjan parasta antia olivat kuitenkin (edellä mainituista syistä) pienet yksityiskohdat, kuten teen juominen:

Hän keskeytti, kun valkotakkinen hovimestari toi ison hopeisen teetarjottimen. Prinssi kohotti teekannun kantta ja nuuhkaisi- 
-Lapsang Souchong - kai se kelpaa herroille?
Minä nojauduin taaksepäin ja seurasin seremoniaa. Venäläisetkö Indo-Kiinassa? Siihen en ollut osannut varautua. 
Ja sitten lopuksi tämä, herra Jordan. Kun nyt Laosin ja Kamputsean kapinalliset saavat jatkuvasti lisää aseita, nuo maat alkavat olla sisällissodan partaalla. Normaalitilanteessa tämä olisi toki hyvä asia: me tuskin pitäisimme kommunistien kaatumista pahana. Mutta kukaan ei kykene ennustamaan millaiseen verenvuodatukseen se johtaisi, tai missä määrin Neuvostoliiton vaikutus Indo-Kiinassa kasvaisi. Saako olla sokeria?
-Ei kiitos. (Pokkarin sivu 34)


Tarina jatkuu keskusteluna, toisen kupin tarjoamista ei kirjassa mainittu, vaikka Lapsang Souchong tee onkin sangen maukasta.  Tosin sitäkään ei mainittu kirjassa.

Kirja oli siis Elleston Trevorin Adam Hall -nimellä kirjoitetun dekkarisarjan osa numero 12, mutta kaiken kaikkiaan Trevor oli tuolloin julkaissut jo noin 90 kirjaa ja näytelmää. Sangen tuottoisa kirjailija, sanoisin.

Loppujen lopuksi kirjan pääpaino ei ollut kovinkaan paljon Singaporessa joten täydellisyydentavoittelija minussa vaati lisää ja lisäähän se saikin, kun kuuntelin äänikirjana Kevin Kwanin Ökyrikkaat aasialaiset.

Jos Hallin 1988-luvun dekkarissa nautitaan teetä prinssin kanssa, mutta muutoin eletään enemmänkin keskiluokkaisen ihmisen elämää, niin Ökyrikkaat aasialaiset kirjassa asetelma on päin vastoin. Ökyrikkaat hengailevat päähenkilö Rachelin kanssa aina välillä myös keskiluokkaisemmissa paikoissa, mutta muuten vedetään kyllä rahankäyttö-övereitä läpi koko kirjan.

Tavallista keskiluokkaista amerikkalaista elämää viettänyt kollegani, taloustieteilijä Rachel tapaa mukavan, niin ikään aasialaiset juuret omaavan nuoren miehen, joka kutsuu parin vuoden seurustelun jälkeen Rachelin kesälomalle Singaporeen ja samalla parhaan ystävänsä häihin.

Jos Rachelin poikaystävä Nick olikin Amerikassa tavallinen historian professori, niin jo lentokentällä Nickistä sukeutuu mies toisesta maailmasta. Lento Tyynen valtameren yli tehdään sviitissä ja yhtäkkiä näyttää siltä, että myös Rachel pääsee osalliseksi hieman erilaiseen talouden pitoon, mitä on kotimaassaan tottunut.

Tutustuin kymmenisen vuotta sitten J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjan innoittamana Marc Jacobin miesten pukuihin ja yleisemminkin eurooppalaiseen houte couture -muotiin. Nyt lukiessani ökyrikkaiden elämästä, oli pakko googletella millaisen Lanvinin mekon voisi saada syysjuhliin 7.000 eurolla (vedin vähän aitaa matalaksi ja oletin, että tuossa hintaluokassa on se ja sama, onko kyseessä eurot vai dollarit. Tätä kirjoittaessani 7.000 dollaria on 6.360 euroa, mutta mitä tuo pieni erotus, 640 euroa on rikkaille....). Malliston koot loppuvat onneksi numeroon 44 (yllättävän iso sekin), joten minun ei tarvitse yhtään olla katkera siitä, että mekot eivät ole omaan budjettiini sopivia. Kirjan Rachel sai kuitenkin sellaisen mekon ystävättäreltään lahjaksi tuosta noin vaan. Kaiken muun ohessa.

Tiedän, että maailmassa on oikeastikin ökyrikkaita, mutta kyllähän se vähän pistää ihmetyttämään millaiseksi maailma on mennyt viime vuosikymmeninä, kun ihan vaan verkkokaupastakin voi hankkia 7.000 € mekkon yhtä sesonkia varten. Aiemmin mekkoa piti lentää hakemaan Pariisista. Tuossa hintaluokassa olisi voinut valita kahdesta mekosta. Yllättävää kyllä, Lanvinin syksyn 2019 mallistossa näkyy olevan keskiössä mekot, jotka ovat kuin huivista solmmittuja; kevyitä, mutta tumman syksyisiä sävyiltään.  

Toisaalta yksi 7.000 € mekko ei merkitse tuossa porukassa juuri mitään. Kun rahaa on, sitä voidaan käyttää. Eräskin Nickin tuttava ostaa tuosta noin vaan korvakorut (joista ei edes pidä), hinnalla, millä saa noin 70 neliön kerrostaloasunnon Eirasta. Rahankäytön muuttumisen vuoksi kirja sopiikin mukavasti Marttojen lukuhaasteen kohtaan Kirja jossa rahaa on niukalti tai yhtäkkiä runsain määrin.

Kun unohtaa rahankäyttö-överit, niin kirja oli kelpoa luettavaa ja yllätyin itsekin, kuinka tykkäsin siitä, vaikka en juuri koskaan lue pelkästään romanttisia kirjoja.

Kirajassa eletään maailmassa joka on tosi kaukana omastani, mutta silti:
kuinka samanlaisia ihmisten ongelmat ovat, olivatpa he sitten köyhiä tai rikkaita!

Kuten olen ennenkin kirjoja lukiessani havainnut, niin ihmisten väliset suhteet ja suhdeongelmat säilyvät samoina sosioekonomisesta asemasta ja aikakaudesta huolimatta. Toki pientä pintasäätöä on esimerkiksi siinä, voiko puolison valita itse vai suorittaako valinnan joku muu taho jne., mutta yhtä kaikki, ihmiset etsivät toisiaan, rakastuvat, saavat lapsia, pettävät... olipa aika ja sosioekonominen status mitä tahansa.

Francoise Sagan aikanaan tiivisti asian ytimen oivallisesti yhteen lentävään lauseeseen:

Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta itken mieluummin Jaguarissa kuin linja-autossa.

...ja se onkin mielestäni syy, miksi rikkautta tavoitellaan. Ei tietenkään Jaguarin vuoksi, vaan siksi, että elämä on siedettävämpää, kun voi kuitenkin hädänkin keskellä aina valita, itkeekö bussissa vai luksusautossa. Me tavikset pystymme harvoin valitsemaan.

Tykkäsin siis itse tarinasta, mutta kirjan parasta antia oli sen sisältämä runsas tietomäärä. Monessa kohtaa nousi vesi kielelle kun puhuttiin herkullisista aasialaisista ruokalajeista. Kirjassa esiteltiin aasialaisia ruokia ja historiaa mukavasti tarinan lomassa tyylillä, josta pidin. Kuuntelin kirjan, mutta mielessä kävi, että ruokajuttuja ja aasialaisia sanontoja ajatellen olisi kiva selata myös tavallista kirjaa, jolloin ne jäisivät paremmin mieleen. 

Kirjasta on tehty kuulemma myös elokuva. Sen voisi kyllä katsoa jonain viikonloppuna. Ehkä sieltä sitten selviäisi sekin, missä päin Singaporea Nickin tuleva perintötalo oikeasti sijaitsee. Mielessäni sijoitin sen keltaisen nuolen osoittamaan paikkaan. Siellä olisi sopivasti neliökilometrin verran rakentamatonta maata.

Tuohon metsikköön kuvittelin mielessäni Nickin isoäidin talon.