Kolme kertaa Stewart

Mary Stewart (1916-2014) on itselleni uusi tuttavuus. Wikipedian mukaan hän oli brittiläinen kirjailija, joka aikanaan kehitti romanttisten mysteerien genren. Ei turha tyttö, etenkin, kun näinä aikoina CozyCrime on melkoisen suosittu genre. Aikalaiset ovat pitäneet Stewartin kirjoitustyyliä parempana kuin esimerkiksi Suomessa paremmin tunnetun Victoria Holtin. Olen itsekin pitänyt Holtia "liian romanttisena" kirjailijana, jotta olisin koskaan innostunut tarttumaan hänen kirjoihinsa. Saatan silti olla väärässä. Stewart sen sijaan teki vaikutuksen heti, vaikka en edes ajatellut genreä. Stewartin kirjoja on myyty yli 30 miljoonaa.  

Stewartin päähenkilönä on nainen, joka osaa tulla toimeen omalla älyllään ja pitää hermonsa myös vaarallisissa tilanteissa... Ainakin niin kauas, kunnes voi nojata jonkun olkapäähän. 

Laitoin vahingossa ensin Mary Stewartin hakusanaksi Pinterestin hakukenttään ja voi miten hienon tunnelmaisia kansikuvia Stewartin kirjoissa maailmalla onkaan! Vaikka ihan aikansa kuvia on nuo kotimaiset kun kuvat. Kannattaa vilkaista!

Stewartin kirjoissa on jokaisessa omat henkilöt, joten ei ole väliä missä järjestyksessä kirjat lukee. 

Espanjassa tutustutaan härkätaistelu areenaan ja ihaillaan auringon nousemista vanhassa rauniokylässä. Korfulla etsitään antiikin kohteita. Libanonissa keskitytään enemmän kertojan tädin tiluksille (vanha haaremirakennus), joskin ajellaan myös pikkukylissä ja tutustutaan mm. huumeiden kasvatukseen muiden kasvien keskellä. 

Lähdettekö ajelulle rouva? 

Serkku vinkkasi kirjaa, jossa on hauska nimi. Pakkohan se oli lukea. Kirja olikin osuvasti Stewartin ensimmäinen kirja vuodelta 1955.  Tässä kirjassa oltiin Etelä-Ranskassa, Provencessa. 

Kirjan päähenkilö lähtee ystävättärensä kanssa Provenceen ja siellä Avignonin kaupunkiin. Lomaillessa he viettävät aikaa myös erillään. Louise maalaa, päähenkilö tutustuu alueen historiallisiin kyliin. 

Nainen tapaa hotellissa fiksun David-pojan koirineen ja alkaa suojella poikaa. Kiperä seikkailuhan siitä syntyy. 

Hassua, mutta kuvittelin heti alusta lähtien Bentley-kuskin mielessäni Lovejoyn kilpailijaksi, näyttelijä Malcolm Tierneyksi. Jossain vaiheessa selviää, että Bentley-mies onkin kirjassa rikas antiikkikauppias aivan kuten Lovejoynkin kilpailija. 

Tiedä sitten johtuiko Bentleystä, vai mistä, mutta tästä kirjasta tykkäsin eniten. 

Tapaaminen Korfussa. 

Loma Kreikassa siskon luona kuulostaisi viehkeältä, ellei Kreikassa olisi nykyään niin tuskaisen kuuma. Kuuma se taisi olla jo 1964, kun kirja ilmestyi. Toisaalta kuka käskee lähteä kesällä. Maan talvilämpötila on inhimillisempi. 

Tällä lomalla ratkotaan rikosta, joka selviääkin. Nuori näyttelijätär saapuu Joonian meren rannalle lomailemaan. Pian kreikkalainen mies katoaa ja joku yrittää tappaa kesyn delfiinin. 

Gabrielin koirat 

Kirja ilmestyi englanniksi 1967. Esipuheen mukaan Gabrielin koirat ulvovat talon kattojen yllä ja se merkitsee kuolemaa. 

Tässä kirjassa ollaan Beirutissa Libanonissa. 

Christy Mansel on rikas ja hänen serkkunsa Charles komea. 

"Meidän sukumme oli pankkiirisukua ja ollut haisevan rikas jo kolmen sukupolven ajan."  🌟

Kun kerran serkukset sattuvat olemaan Libanonissa, he päättävät lähteä vanhan tätinsä Lady Harrietin palatsiin kyläilemään. Pitäähän sukulaisia tavata, kun kerran lähellä ollaan. 

Pääsy palatsiin on vaikeaa ja pois pääseminen vielä vaikeampaa. 

"Tästä kaikesta voi tosiaan päätellä, että jotain on vinossa."

Tämäkin kirja päättyy onnellisesti, kaikin puolin. 

Jatkossa toivon lukevani ainakin Skotlantiin Skyen saarelle sijoittuvan Keskiyön tulet -dekkarin vuodelta 1956. 

Kaiken kaikkiaan Stewartin romanttisia mysteereitä on käännetty suomeksi 12, kolme uusinta on kääntämättä, joskin Ulappapääsky löytyy lyhennettynä vuoden 1993 Kirjavaliot-sarjasta. Nuorten Merlin-sarjasta on käännetty vain ensimmäinen, Kristalliluola. Lastenkirjoista on käännetty kolme.

Ennen kuin toimeennuin julkaisemaan kirjoittamani, ehdin lukea vielä Murattipuun. 

Sen alku oli mielestäni pitkä eteinen, ja siksi se oli luvun alla pari kuukautta. Kirjan loppupuoli olikin sitten samaa kiintoisaa dekkarityyliä kuin nuo kolme edellistä. Ei muutkaan kirjat mitenkään nopeasti etene, mutta tämän kirjan englantilainen maaseutu ei ilmaissut minua mukaansa. 

Syyskuussa luetut kirjat

Syyskuussakin tuli hidasteltua maltillisesti. Osa kirjoista oli paksuja, mutta juuri mikään ei kovin ohukainen. Luettua tuli viidestä maasta, Syyskuiset Afrikka-kirjat ovat edelleen kesken tätä lokakuun lopussa kirjoittaessani. Ja niin pyhästi päätin, että syyskuun lopussa palautan Afrikka-pinon kirjastoon. Se tarkoittaa sitä, että ei vieläkään tullut uusia maita. Lähellä se on, sillä kolmen maan kirjat on puolivälissä. Kaikki periaatteessa hyviä, mutta jotenkaan ei ole omakohtaisista työmatkoista kertovien kirjojen fiilistä juuri nyt. Ehkä marraskuussa sitten loppukiriä. Se on nyt jo varmaa, että kymmenkunta maata jää ensivuodelle, ja kenties ensi vuosikymmenellekin, ellen innostu lukemaan ranskaksi. Luettuja kirjoja 20. 

Beaton M. C. Tappavan piirakan tapaus. Olen aina ihaillut englantilaisia käsityö-, puutarha- ja leivontakilpailuja. Tässä kirjassa kuolema sattuu kilpailujen jälkeen. Päähenkilö osti piirakan Lontoosta. Jos nyt oikein huomioin, piirakka oli leivottu viikonloppuna ja kilpailu oli perjantaina. Kuinka kauan englantilaiset piirakat oikein kestävät priimakunnossa? Mielenkiintoinen cozy crime dekkari yhtä kaikki. Englanti (16.9.) 🌟🌟🌟

Flach Jakob Kiitos pyystä, parsasta ja porsaasta. Olipas maukas matkakirja halki Euroopan. Flach (1894-1982) oli sveitsiläinen taidemaalari, joka kaverinsa kanssa käveli Euroopan halki ja kirjoitti ihanan kirjan ruuasta. Kirjassa tehdään minestronekeittoa, majoneesia, risottoa, fondueta ja muita kotoisia ruokia erimaista.

"Sielu on parannettava aistien avuin."

"Me syömme myös siksi, että sielu ei kuihtuisi." (5.9.) 🌟

Grimes Martha Viisi kelloa ja lapaluu. Kirja on ensimmäisiä dekkareita, jota olen lukenut lukioaikana. Olen aina harmitellut, että näitä ei ole käännetty enempää kuin muutama. Ne kaikki olen aikanaan lukenut. Nyt tämä sattui jälleen käsiini, joten katsoin olevan soveliaan ajan lukea uusiksi. Rikostarkastaja Richard Jury Scotland Yardsista tutkii rikosta. Kirjasarjan nimet on poimittu pubien nimistä, kuten tämäkin. Nuorena näistä jäi tosi hyvä mielikuva, mutta nyt tämä tuntui vähän välipalalta. 

"Lipastonhan minä ostin enkä ruumista."  (26.9.) 🌟

Gustafsson Madeleine Murha linnassa Henny Hoff sarjan ensimmäinen osa (Storytel only) Ruotsista. Dekkarikirjailija Henny Hoffilla käy mäihä. Hän pääsee mukaan tosi-tv kuvauksiin. D niin kuin dekkari ohjelma kuulostaa sellaiselta, että voisin katsoa, vaikka viime vuosina telkkarin katselu on jäänyt lähinnä vanhempien luona katseluksi. No. Tapahtuu murha. Mikä on motiivi: seksi, valta, raha, kosto?... Eikä kartanokaan ole täydellinen. Talon rappaus:

"Se oli vain shabby ei shappy chic. Puutarha, joka oli joskus ollut rakastettu keidas, levittäytyi joka suuntaan kuin sokerihumalsiset lapset."  (1.8.)🌟

Gustafson Madeleine Murha vuorilla. Henny Hoff sarjan 2 osa. Hiihtoloma Alpeilla ei suju niin kuin Henny toivoisi lukeminen takkatulen äärellä vaihtuu ampumahiihtäjäleiriläisten murhajutuksi. Storytel only. Tämän olisi voinut säästää talviolympialaisten aikaan. 

(2.9.) 🌟

Katajamäki Unto Kosolan kujanjuoksu, Leo Virta - sarjan ensimmäinen osa. Toimittaja Leo Virta pestautuu Ilkka-lehteen vuonna 1929. Kirjassa toimittaja kirjoittaa juttuja Lapuan liikkeen vaiheista. Iso osa kirjasta sijoittuu Lapualle. (13.9.) 🌟

Katajamäki Unto Maanpetturi. Leo Virta -sarjan toinen osa sijoittuu pääosin Helsinkiin ja 1940-luvun lopulle, ja maanpetturuudestahan tässä on kyse. Vakoojajutut ei oikein sytytä, mutta kivasti kirjoitettu tarina. Totuutta tämänkin pohjalla. (14.9.) 🌟

Katajamäki Unto Veritorstai. Sarjan kolmas osa sijoittuu Kemiin ja vuoteen 1949. Kemin veritorstai oli 18.8.1949, jolloin heinäkuun ensimmäisenä päivänä alkaneesta palkkariidasta alkanut sahatyöläisten lakko kärjistyi kahakkaan poliisien kanssa. Palkkariidan osapuolena oli myös hallitus. Kirjassa kuvataan tätä tapahtumaa lehtimiehen silmin, mutta ratkotaan myös Suojelupoliisin agenttia, joka on kadonnut työmaaltaan Kemin poliisista. (15.9.) 🌟🌟

Kolmonen Anu Taapelitaivas. Kemin puunjalostusteollisuudesta kertoo tämäkin kirja. Nuori, parikymppinen leskiäiti pääsee sahalle tapuloimaan lautoja. Tarina oli hieno, mutta kerronta paikoin poljennoltaan outo. Silti hyvällä tapaa. Tarinan punaisena lankana on isän ostamat ruusukupit, jotka päätyvät sotalasten mukana Ruotsiin ja takaisi. Kemiin. Alkupuolella mieltä vaivaava seikka ratkesi hienosti lopussa. Katajamäen Veritorstain tapahtumat mainitaan lyhyesti tässäkin kirjassa. 

"Taapeleista häätyy tehä niin lujia, että ne kantavat vaikka koko taivaan painon." (17.9) 🌟🌟🌟

Laukka Petri K. J. Ståhlbergin armoton matka. Suomen ensimmäinen presidentti kyyditettiin kesken aamukävelyn 1930, puoliso Ester Ståhlberg halusi mukaan. Ja pääsi, vaikka se tiesi sitä, että autossa oli täyttä ja uuden vihreän Chevroletin etupenkillä joutui istumaan kaksi miestä sylikkäin. 

Kirja kertoo Ståhlbergin huonosti suunnitellusta kyydityksestä jonka aikana Ståhlberg muistelee elämäänsä ja Suomen kehittymistä. Reissu Helsingistä Joensuuhun autolla ja junalla takaisin tapahtui 14.-16.10.1930. Tykkäsin kirjan tyylistä. Kovin paljon uutta ei tullut opittua, sillä olen lukenut aiheesta sangen paljon. Jotain sentään, kuten sen, että martoistakin tuttu opettaja ja koulun omistaja Dagmar Neovius oli merkittävä alkuunpanija suuren adressin keräyksen alkuunpanossa. 

"-Mitä tämä merkitsee? Mitä miehiä te olette? - Ester huutaa. 
  -On saatu käsky viedä professori Ståhlberg vähän keskustelemaan."
"On lokakuu. Meidät on siepattu." 

Kirjailijan kynä on terävä ja kepeä:

"Innostuttaa niin että hihkasuttaa." (6.9.) 🌟🌟🌟

Pirtola Matti Tämä on viimeinen yösi. 

Tämä dekkari tuli jostain syystä lainattua uudestaan. Ei ole pitkä aika kun tämän luin. Näköjään ei jäänyt mieleen edes kirjan kansi, vaikka yleensä ainakin se jää mieleen. Poliisi lomailee Salossa tuttavansa kirjavahtina ja selvittää samalla paikallisia tapahtumia. Kertaus oli hyvästä, sillä en ollut kirjannut tätä Saloon viime lukemalla. 

"-Te yritätte olla kovanaama vai.
 -Miten niin yritän? 
-Tyhmään kysymykseen saa yleensä järjettömän vastauksen. 
-Mikä olisi niin mielenkiintoista, että saisi sinut liikkeelle? 
- Esimerkiksi Marlene Dietrich vuolemassa makkaratikkua osuuskaupan portailla. Tai vaikkapa Kalevi Sorsa lausumassa flaaminkielistä käännöstä Kotkan ruususta, tai Jukka Kajava naamioituneena Kyllikki Virolaiseksi ostamalla lihapiirakkaa kahdella nakilla grillikioskilla.
-Sinä olet hullu! " (21.9.)

Raevaara Tiina Hukkajoki. Suomussalmi on ollut otsikoissa metsähakkuiden ja raakkujen vuoksi Raevaaran Hukkajoen tuntumassa on toisenlaista elämää. Maaseutumaisemissa elää voimakkaasti ihmisten ohella mytologia. Pahimpana kaikista olennoista sfatoligra, kaikista hirviöistä ehkä hirmuisin vaanii hukkajokelaisia.

"Hukkajoelta on vaikea lähteä pois, joskus jopa mahdotonta." (14.9.)

Repo Nina ja Kouki Akseli Titanicin suomalaiset - Kuohuihin uponneet unelmat. Audiodraama Atlantin aalloilta. Höyrylaiva Titanicin neitsytmatka 1912 vei mukanaan 64 suomalaistakin. Hyvin toteutettu, mutta olisin kaivannut enemmän tietoa. (julkaisupäivänä 9.9.) 🌟🌟

Rintala Paavo Lakko. Loppukesästä 1949 Kemissä on sahatyöläisten lakko. 

Lakon jatkuessa, suma kasvoi kilometrien mittaiseksi. Aikaa myöten se kasvoi myös korkeutta. Sanottiin, että se oli maailman isoin suma. 

"Lakko jatkui, sumat seisoi, miehet makasivat, akat riitelivät, rahat loppuivat."  (24.9.) 🌟🌟🌟

Rintala heittelee kirjoissaan välillä sekaan faktaa. Tässä puhuttiin mm. perheiden puun kulutuksesta.

Joulunalusviikolla hankitaan puita niin että riittää hyvin yli vuodenvaihteen, säästä riippuen syli tai puolitoista. Koivuhalkoja talveksi. Helmikuun lopulla tilataan toinen erä, jolla toivotaan päästävän kevääseen asti. Keväällä tilataan puoli syltä ja se riittää heinäkuulle. Seuraava erä riitti syyskuulle. 

Skiftesvik Joni Isäni, sankari. Kirja kertoo Taavetti Vakkurin tarinan tyttärensä Elina Vakkurin muistiinpanojen mukaan. On vuosi 1915, tulevia jääkäreitä kuskataan Kemistä Ruotsiin. Taavetti ilmoittautuu vapaaehtoiseksi luotsiksi veneeseen. Kirjan edetessä paljastuu koko tarina. Kirja on vuodelta 1997, mutta edelleen tuore, kuten muutkin lukemani Skiftesvikit. (25.9.) 🌟🌟

Stewart Mary Lähdettekö ajelulle rouva? Serkku vinkkasi kirjaa, jossa on hauska nimi. Pakkohan se oli lukea. Luin samalla kaksi muutakin Stewaeria. Tässä kirjassa oltiin Etelä-Ranskassa. Nainen tapaa hotellissa fiksun pojan koirineen ja alkaa suojella poikaa. Kiperä seikkailuhan siitä syntyy. Hassua, mutta kuvittelin heti alusta lähtien Bentley-kuskin mielessäni Lovejoyn kilpailijaksi, näyttelijä Malcolm Tierneyksi. Jossain vaiheessa selviää, että Bentley-mies onkin kirjassa rikas antiikkikauppias aivan kuten Lovejoynkin kilpailija. (2.9.) 🌟🌟

Stewart Mary Tapaaminen Korfussa. Loma Kreikassa siskon luona kuulostaisi viehkeältä, ellei Kreikassa 8lisi nykyään niin tuskaisen kuuma. Toisaalta kuka käskee lähteä kesällä. Maan talvilämpötila on inhimillisempi. Tällä lomalla ratkotaan rikosta, joka selviääkin. (3.9.) 🌟

Stewart Mary Gabrielin koirat. Esipuheen mukaan Gabrielin koirat ulvovat talon kattojen yllä ja se merkitsee kuolemaa. 

Tässä kirjassa ollaan Beirutissa Libanonissa. 

"Tästä kaikesta voi tosiaan päätellä, että jotain on vinossa."

"Meidän sukumme oli pankkiirisukua ja ollut haisevan rikas jo kolmen sukupolven ajan."  (4.9.) 🌟

Thorogood Robert Thamesjoen murhat.Sarjan ensimmäisessä osassa 77-vuotias ristikoiden laatija  kuulee kuinka hänen joenrantanaapurinsa joen toiselta puolen ammutaan. Alkaa tutkimus, johon ottaa osaa kirkkoherran rouva ja pitäjän koirahoitaja sekö naispoliisi, joka toimii rikoskonstaapelin viransijaisena. (11.9.) 🌟

Thorogood Robert Kuolema kylässä Thamesjoen murhat osa 2. Tässä toisessa osassa rouvat kutsutaan tarkkailijaksi juhliin. Juhlien tiimellyksessä rikas lordi kuole jäätyään kaatuneen kaapin alle. 

"-Arvaatteko mitä? Tämä vaatii ehdottomasti pientä juhlistamista.

-Pötyä nyt juhlitaan!"  (12.9.) 🌟

Tuure Laila Tuulentuojat jatkaa porilaisen apteekkariperheen tarinaa. Ajallisesti edetään 1920-luvulta lähes toiseen masilmansotaan. Porilaisena sitä lukee mielellään omasta kotikaupungista erilaisia kirjoja. (24.9.) 🌟🌟

Book Voyager 8 - Middle East

Elokuun vietin Lähi-idässä. Uusia maita ei tullut kuin Libanon, mutta sinne jumiuduinkin sitten reiluksi viikoksi.

Afganistan Jenny Nordberg Kabulin tyttöjen salaisuus 

Egypti Agatha Christie Kuolema Niilillä oli entuudestaan tuttu, mutta kesti hyvin uudelleen kuuntelun etenkin, kun valitsemani Egyptin historia ei sittenkään imaissut mukaan tällä kertaa. 

Irak Agatha Christie He tulivat Bagdariin olikin yllättäen kirja, jota en ollut aiemmin lukenut. 

Israel Yasmina Khadra Attentaatti kirjan olen omistanut pitkään. Nyt tuli sekin luettua. 

Libanon Markus Falk Profeetan soturit on jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle ja oli yhtä hyvä kuin edellinenkin. 

Kahlil Gibranin runoista luin tällä kertaa Merta ja hiekkaa. Gibran kiehtoo aina.

Joakim Zanderin Ystävä kirjassa suurlähetystössä olevan ruotsalaismiehen elämä muuttuu vähitellen jännittäväksi, kun hän saa uuden ystävän. 

Emila Nasranah Muistot kirja ei juuri muistoja jättänyt. 

Olli Nurmi Ruutitynnyrin vartijat kirjassa kerrotaan rauhanturvaajan työstä Libanonissa. 

Palestiina Ya Hya Hassan Runot ja Runot 2 - tykästyin näihin runoihin ja luin heti molemmat. 

Marjut Helminen Appelsiinilehto oli kolmas palestiinalainen kirja. 

Syyria Christy Lefteri Aleppon mehiläistarhuri oli surullinen, mutta hyvin kiehtova kirja. En tiedä mitä odotin, mutta sain paljon enemmän. 

Turkki Seppo Mustaluodon kolmas kirjan Totuuden kuriirit sijoitin Turkkiin, jossa päähenkilöllä on tehtävä. Tämä kolmaskin osa oli hyvä. 

14 books

8 countries - only one New for me, Lebanon. 

Keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon

Lukusuunnitelmat ei aina mene niin kuin suunnittelee. Elokuun suunnitelmiin kuului lukea kirjoja monesta Lähi-Idän maasta, mutta mitä tekee meidän Kirsi? Jämähtää Libanonin. 

Koulussa, Tuhannen ja yhden yön tarinoissa, Raamatussa, vanhoissa romaaneissa ja sitä myötä mielikuvituksessani Lähi-Itä on monipuolisen kulttuurin kehto. Arkkitehtuuri, runous, luuttumusiikki, upeat kudonnaiset....

Ja sitten on toinen todellisuus. Media suoltaa uutisia sodista, terrorismistä, ihmisoikeusloukkauksista... Ihan kuin mitään muuta ei alueella olisi ollut viimeiseen 50 vuoteen. 

En usko, että Libanon olisi top-100 matkailumaani joukossa. En kyllä edes tiedä siitä paljon. Ensimmäiseksi tulee mieleen levottomuudet, sitten vuosituhanten historia. 

Suvivirressä lauletaan Libanonin kauneudesta. Raamatussa verrataan faaraota Libanonin seetreihin. 

Ihminen, sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen korkealle joukolleen:

-Mihin vertaisin sinua ja suuruuttasi? Sinä olet kuin sypressi, kuin Libanonin setri, jonka mahtavat oksat varjosivat maan. Se kasvoi korkeaksi sen latva kohosi pilvien keskelle. 

Jo muinaiset foinikialaiset kaatoivat Libanonin alueelta salskeat seetrit laivojen tekoa varten, opin koulussa. Myöhemmin luin, että maan lipussa on seetri, ja vaikka koulussa kerrottiin että setrimetsät katkottiin jo reilut 2000 vuotta sitten, niin kyllä niitä edelleen kasvaa Libanonin vuoristossa.

Joskus olen kuullut myös Libanonista termit Idän Sveitsi ja Lähi-Idän Pariisi. Minulle Libanon on lähinnä Beirut ja Raamatussakin mainittu, roomalaisesta hippodromistaan tunnettu Tyros. 

Itselleni tunnetuin libanonilainen on runoilija Kahlil Gibran, jonka teoksista luin elokuussa Merta ja hiekkaa. Tunnetuin hänen kirjoistaan on Profeetta, mutta itse muistan lukeneeni ensimmäisenä aikanaan kirjan Teltantekijä viisaan viini, jota Wikipedia ei näy mainitsevan lainkaan. Yhtäkaikki, Kirja on täynnä punnittuja ajatuksia. Yksi suosikkini oli tämä:

Me valitsemme ilomme ja surumme paljon ennen kuin koemme ne. 

Markus Falkin Profeetan soturit kirja johdattaa suomalaisen Lähi-Idän tutkijan Tuomas Pyyn työmatkalle Beirutiin. Yllättävät käänteet tuovat hänelle kuin tarjottimella tiedon hyvin vanhasta tekstistä, joka voisi muuttaa paljon, jos se tulisi julki. Yhdessä italialaisen kolleegansa Carla Contin kanssa he joutuvat seikkailuun, jota tuskin olisivat uskoneet todeksi. Vanhojen arabialaisten kirjoitusten tutkiminen kun ei otaksuttavasti ole vaarallista. 

Libanon on argeologisesti mielenkiintoinen maa. Unescon maailmanperintölistalta löytyykin peräti viisi historiallista kohdetta. 

Lähi-idässä löydetään verraten paljon merkittävän vanhoja kirjoituksia, sillä alueella on ollut kirjoitustaitoa pitkään. Suomesta sellaista ei ole löytynyt, vaikka muistoja ihmisten tekemistä merkinnöistä löytyy vanhojakin esim. kalliomaalauksista. Itse olen nähnyt vain yhden. 

Edelleen olen sitä mieltä, että tuo 
kädenjälki on melkein mahtavin 
ihmiskäden luomus, jonka olen tavannut. 
Voittaa esim. Pietarinkirkon. 

Kansallisarkiston vanhin paperi on muistaakseni 1300-luvulta ja käsittelee naisrauhaa. Kivistä löytynee vanhempiakin tekstejä, mutta ei niillä maailman historiaa muuteta, luulisin. Vaikka mielikuvituksellisia asioita voikin tapahtua. 

Kuten kävi diplomaattiharjoittelija Jacob Cederille Beirutissa Joakim Zanderin Ystävä-kirjassa. Ei minusta vieläkään tullut kansainvälisen trillerin Ystävää, vaikka nautinkin kirjan alkuosasta eläytyen harjoittelijan arkeen. Työpaikoilla pakkaa olemaan kiire, eikä kunnon opastusta työhön ehditä pitämään. Eläminen on opiskelun jälkeen kun rahat on tiukalla kallista joten virikkeitä on vähän. 

Ja kuten elämässä usein, sattuma ohjaa elämää eteenpäin. Jacob tapaa mukavan miehen, heidän kemiat kohtaavat, ja elämä näyttää upealta, mutta kaikki ei ole kunnossa. 

Libanonissa on ollut levottomuuksia aina silloin tällöin vuosikymmenten ajan. Emily Nasrallah on kirjoittanut kahden ystävättären elämästä sisällissodan ravistelemassa Libanonissa. Muistot kirjassa ystävättären nimenomaan muistelevat yhteistä taivaltaan. 

Mainittu sisällissota oli vuosina 1975-1990 ja rauhanturvaajiakin tarvittiin. Suomalaisia oli siellä YKn operaatioissa 1982-2001 ja taas 2012. 

Aika oli pitkä ja väkeä tarvittiin paljon. Suomalaisia oli rauhanturvaustöissä Libanonissa tuona aikana yli 11.000. 

Idealismin ohella palvelukseen hakeutuminen houkutteli nuoria miehiä halvan autonhakureissuna, mutta aina se ei ollut helppoa. Esim. vuonna 1985 joutui 25 suomalaista viikoksi panttivangeiksi. Eräs itseäni nuorempi kurssikaveri kävi jossain vaiheessa Libanonissa, mutta mieli ei kestänyt painetta, eikä auton hankkimiseen vaadittu aika täyttynyt. Kävijä oli sitä mieltä, että Ruosteinen Toyota voittaa pelon ja paineet. 

Olli Nurmen Ruutitynnyrin vartijat - kirjassa kerrotaan suomalaisista rauhanturvaustehtävistä 2012 Libanonista ja seuraavalta vuodelta Syyriasta. Kirjankin mukaan Libanon oli vaarallinen, sillä noin promille osallistuneista suomalaisista menehtyi Libanonissa - ei yleensä taisteluissa, mutta siellä kuitenkin. 

Mielenkiintoinen kirja. 

Kaiken kaikkiaan soffamatka Libanoniin oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Ehkä se joskus voisi olla matkakohde, jos alueella vallitsee rauha. Ainakin historian kannalta alue olisi mielenkiintoinen.