Lukuviikko 2025 tiistai

Pääsiäinen takana ja arki on koittanut. Arki on joskus kiireellistä. Tuntuu, että ei millään ehdi lukemaan. Mutta aina löytyy aikaa siihen mistä pitää, kun käyttää aikansa tehokkaasti. 

István Örkény (1912-1979) on kehittänyt kirjoittamisen tiivistämistä kohti tiivistäkin tiiviimpään kerrontaa. 

Kirjassaan Minuuttinovelleja hän ei kuitenkaan tiivistä tarinaa siten kuin ensiksi ajattelisemme eli lyhyiksi lauseiksi kuten Satoi tai kuten Raamatun lyhimmässä, pääsiäiseenkin sopivassa lauseessa Jeesus itki. 

Ehei. Örkény tiivistää itse tarinan. Otetaan esimerkiksi Hemingwayn kirjasta nimensä saanut minuuttinovell "It's our Time":

"Hän kääntyi kohti tarjoilijaa. 

-En vain äkkiseltään muista, mitä se haluamasi juoma oli nimeltään. Sellaista tummaa nestettä. 

-Onko se viina?

-Ei, ei, jos nyt oikein muistan se tarjoiltiin lasista ja muistelen sen olleen kuumaa. Ei siis mitään viinaa.

-Pelkäänpä, ettei meillä ole sitä.

-Kuulostaa uskomattomalta."

Sitten mies muistaa, että lautasella oli lusikka ja pieniä kuutioita... Ja myöhemmin että kuutiot olivat valkoisia ja pieniä. 

.... Suomalainen tilaisi mustan kahvin. Mutta tarinaa venyttämällä kahvin tilaamisesta kun saa tarinan. 

Novellit ovat mielestäni jollain tapaa huvittavia tai absurdeja.

Kirjan alussa on tietoa kirjan unkarilaisesta kirjoittajasta ja lukuohjeita. Tuoreempikin painos löytyy. Siitä löytyy peräti täysi sata minuuttinovellia. 

Itse törmäsin minuuttinovelliin muistaakseni Elisa-kirjan markkinointikampanjassa parikymmentä vuotta sitten. Silloin osallistuin itsekin kilpailuun. Menestymättä.

Tammikuussa luetut kirjat

Uusi vuosi ja uudet haasteet. Tammikuu on perinteisesti kulunut arktisella alueella. Vuoden vaihtuessa jemmassa ei juuri ollut luettavaa siltä alueelta. Etukäteisoletus oli, että tammikuu on uusi, vireä alku ja luultavasti muitakin kirjoja löytyy, kuin yksi tätä varten säästelty kirja Huippuvuorilta. Loppujen lopuksi luin vain 6 kirjaa napapiirin yläpuolelta, syynä erityisesti viime vuoden överit, oli vaikea löytää uutta lukemista. No, olisin voinut lukea Islannista Raakelinkin, mutta ei tullut luettua.

Kuukauden saldona on peräti kaksi puuttuvaa maata! 

Selkeästi juhlan paikka. Pitkään hyllyä lämmittäneet Guinea-Bissau ja Eritrea on vihdoin luetut. Kiitos kevyen talviflunssan. Bonuksena tuli vielä Pohjois-Mariaanit, mikä ei ole itsenäinen valtio vaan Mikronesia alueella Oseaniassa oleva, Usalle kuuluva itsehallintoalue. Vähenevät vaan ei lopu nämä pienet, ei englanninkieliset valtiot, mistä käännetään vähän kirjoja ja vielä vähemmän suomeksi. 

**************

Aapeli Alapertin pitkä sota : pakinoita 1941-1944. Aapelin, Simo Puupponen (1915-1967) postuumisti 1986 ilmestynyt muistelmateos sota-ajoilta. Kirjassa on Aapelille tuttua rehevää sanailua joiden mietteet jäävät kuluttamaan mieltä. Esimerkiksi:

"kaikkihan räiskäleistä pitävät -Honolulusta Huippuvuorille..."

Jatkosodan aikaan Honolulu ja Huippuvuoret eivät varmastikaan olleet kaikille tuttuja, mutta toivat maailman vastakkaiset laidat hyvin mieleen. Jännä juttu, mutta en ole 25 vuoteen pitänyt plättejä mitenkään erikoisena... Mutta vohvelit... Pitänee paistaa niitä huomenna!

"Kevään merkki, sanoi savolaispoika, kun komppanian päällikön nenän päässä vesitipan näki." (24.1.) 🌟🌟🌟

Bagge Tapani (toim) Murhan sävel : 19 kertomusta rikoksesta ja musiikista. 19 kotimaista rikoskirjailijaa on kirjoittanut novellin jonka teemana on musiikki. Mukana on myös pari muusikkoa ja joitain ei niinkään tuttuja dekkaristeja. Osa kirjailijoista on nimekkäistä, osa hieman tuntemattomampia. Yleensä tykkään rikosnovelleista, vaikka novelli on minulle useimmiten liian lyhyt tarina. Nyt innostuin vain parista novellista enemmän. Eniten tykkäsin Pekka Salon Huilusta. Ilahduin kauan sitten unohtamastani sanasta 'seteliselkärankainen'. En muista kuulleeni sitä jälkeen 1990-luvun laman. Oli pakko tarkastaa milloin kirja on ilmestynyt, 2006 näkyy olevan. Yksittäiset novellit tietty voivat olla vanhempiakin. 

"Miten käy murhaajalta rock'n roll?"  (2.1.)

Bagge Tapani Tuhon torni. Selkokirja. Veijaritarina kirjailijasta ja sen naapurista. Naapurille sattuu ja tapahtuu ja kirjailijakin saa siitä osansa. Pitäähän naapuria auttaa keittiöremontissa.... Hämeenlinna, Riika

"Mietin, mitä ihmettä 

minä tein laivalla matkalla Riikaan.

Lähetin vaimolle viestin:

'Tutkin taustoja kirjassa varten.

Tulen huomenna.'  " (2.1.) 🌟🌟🌟

Buchholz Simone Hotelli Cartagena. Muutto Saksasta Kolumbiaan, bileet väärässä seurassa. 30 vuotta myöhemmin panttivankidraama. 

"Elämäni omalaatuisin pankkivankikaappari jo nyt." 

Tästä tulee oudoin lukukuukausi ikinä: joko lähes täydet tähdet tai likimain halu antaa pitkä miinus. Tämä kuuluu jälkimmäisiin. Tässä yhdistyy kolme minulle huonon dekkarin elementtiä: saksalainen kirjoittaja, tapahtumapaikkana Kolumbia ja lukija, joka vaatii 1.5 kertaisen nopeuden, jotta sen kestän. Mutta luettu on. (16.1.) 

Canales Díaz ja Guarnino Amarillo : Blacksad 5. Olis ehkä kannattanut alkaa osasta 1, sillä eläinhahmoja oli niin monta, mutta kannen keltainen auto kiinnitti huomion kirjastossa, joten aloitin tästä. Tämä ei kyllä jää viimeiseksi. Upeat kuvat, kivaa sanailua. Usa, Texas (6.1.) 🌟🌟🌟

Canales Díaz ja Guarnino Kun kaikki sortuu : toinen osaa Blacksad-sarja. Ei huono tämäkään. Rakennettiin siltaa. Mutta olisi ehkä kannattanut kirjastossa katsoa takakansitekstiä ja lainata myös eka osa. Flunssassa purin kirjapinoa, enkä varannut alkuosaa. Ehkä myöhemmin. Usa. (6.1.) 🌟🌟

Gulik Robert van (1910-1967) Yksi kaksi kolme kuolema. Rutto vainoaa aluetta, mutta se ei haittaa murhatutkimusta. Ei ehkä paras lukemani tuomari Dee kirja, mutta ihan ok. Tykkään tavasta, millä van Gulik kertoo Kiinan kulttuurista, johon on paneutunut kaukoidänvuosinaan. Kiina. 

5 siunausta: 

"Raha, korkea virka, pitkä ikä, hyvä terveys, paljon lapsia." (15.1.) 🌟

Gunnlaugr Käärmekielen saaga ja muita lyhytsaagoja. Kirjassa on neljä saagaa Islannista, joista yhtään en ollut kuullut aiemmmin. Tarinat kertovat1100-luvueta, saagana ne lienevät alkaneet 1200-luvulla, painettuna käsittääkseni 1775, suomeksi vasta 2005. (23.1.) 🌟🌟

Harper Jane Ulkopuoliset. Adam Falk sarjan 3 osa. Maalaisfestereilta on kadonnut vuotta aiemmin nainen,. Falk on lupautunut yhden vauvan kummiksi Falk. Ristiäiset siirtyvät katoamisen vuoksi seuraavaan vuoteen ja nyt Falk tutustuu uudestaan asiaan ollessaan ristiäisreissulla. Australia.

"Joku päätyy aina ennemmin tai myöhemmin itkemään vessassa." (16.1.) 🌟🌟🌟

Hewson David (1953-) 
Mysteerienhuvila. Pari roomalaista poliisia joutuvat pariksi, mutta kumpi vahtiikaan toista... Turistiargeologit löytävät ruumiin ja kohta kohta katoaa 16 vuotias tyttö... Mielenkiintoinen tarina Roomasta. Ihania muistoja tulvi monesta kirjan paikasta; sydämeni kotimaa, Italia. (25.1.) 🌟

Hulkkonen Mira Ilmasto-oivalluksia, Kuinka ihmismielen supervoimat valjastetaan planeetan parhaaksi. Ilmastolukupiirin kirjassa pohdittiin monelta kantilta miten ajatukset muokkaavat ilmastonmuutosta ja miten ajattelu ylipäätään toimii. Yhtenä keinona pohdittiin uusien sananparsien kehittämistä, erityisesti sellaisten, jotka päättyy riimeihin. Niistä puhuttiin oppimisen kannalta myös SuomiAreenalla reilu 5 vuotta sitten. 

"Pihveillä ja riisillä päästöjä riittää,

kaurasta ja linsseissä ilmasto kiittää." (28.1.) 🌟🌟

Jonasson Ragnar Tuhkayö. Kirjan kanssa tuli muisteltua kaaosta jonka Islantilainen tulivuori aiheutti koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Kirjassa ratkotaan murhaa Islannin pohjoisosassa. (19.1.) 

Juhani Risto Virta ottaa omansa. Mielessäni sijoitin kirjan Heinolaan, minne Juhani on haudattu. Pikku kaupunkia ei mainittu kirjassa, kuten ei myöskään Hotellikuolemassa, jonka olen lukenut aiemmin, yleensä kuvitteellisessa paikassa tapahtuvat kirjat eivät innosta.. Risto Juhani nimi on tuttu, hän on toiminut myös Porin teatterissa lavastajana. (29.1.) 🌟

Kellerman Jonathan Verkko. Pienellä saarella asuva lääkäri Pohjois-Mariaaneilta kutsuu psykologi-etsivän auttamaan arkistoinnissa ja kirjoittamaan yhteistä artikkelia. Mukaan lähtee vaimo ja koira. Edessä on kolme kuukautta paratiisisaarella. Jännityskirjassa tapahtuu murhiakin, mutta ne eivät ole poliisitutkinnan puolesta pääosassa. Jännitys löytyy jostain muualta. Loppu yllätti. Aika mielenkiintoisia ihmisiä oli tuolle Arukin saarelle kerääntynyt, kuten toimittaja Creedmankin: 

"Minä tarjoan, Creedman sanoi. En usein saa älylästä juttuseuraa. Ja tuo piskikin on ihan OK. Ei edes pissinyt päälleni." (5.1.) 🌟🌟

Khan Vaseem Kuolema koittaa keskiyöllä Persis Wadia ratkoo osa 1. Eletään vuoden 1949 viimeisen päivän iltaa. Intian ensimmäinen naispuolinen rikostutkija Persis Wadia kutsutaan tutkimaan murhaa Bombayssa. Englantilainen diplomaatti on kuollut. Scotland Yardin rikostutkija Archie Blackfinch osallistuu tutkimuksiin. Intia (10.1.) 🌟🌟🌟

Kipling Rudyard Kim kirjalla selätin tammikuun klassikon. Intia. (28.1.) 🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Ne lensivät tästä yli. Kirjassa eletään talvisotaa. Hilkka ihastuu Veikkoon. Heidän tarinaansa käsitellään kahdessa seuraavassakin kirjassa. Tämän kirjan olen lukenut pari vuotta sitten, mutta halusin lukea sen uudestaan, kun löysin nuo kaksi muuta. Kauhajoki

"Minua jännitti.

Puristin sukkapuikkoja käsissäni

ja vilkaisin nopeasti Veikkola,

Veikko näytti komealta sotilaspuvussa.

Hän katsoi minuun ja hymyili."  (1.1.) 🌟🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Minä odotan sinua. Selkokirja jatkaa siitä, mihin talvisodasta kertova Ne lensivät tästä yli -kirja jäi. Talvisota on päättynyt, Hilkka menee naimisiin Veikon kanssa ja sitten alkaa jatkosota. Kirjasta tuli mieleen anopin jatkosodan alusta kertoma tarina. Tulivat häävalokuvan otto tilaisuudesta Raumalta, kun kuulivat, että miehet kutsutaan rintamalle. Kauhajoki. 

"Rakas päiväkirja.

Paras lehmämme Heluna

kuoli eilen." (1.1.) 🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Jäätyneet tiet. Selkokirja Lapin sodan evakkomatkasta karjan kanssa Lapista Kauhajoelle toi mieleen edesmenneen marttatuttavani muistot evakkomatkalta lehmien kanssa Karjalasta Poriin. Ei ollut onnen täyteinen se reissu. Alle rippikouluikäiset tytöt joutuivat nukkumaan ladoissa ja taivasalla, kun taloihin ei päästetty. Onneksi kuinkaan ei käynyt. 

"Elämä on kuin tie.

Se ei kulje aina pehmeää metsäpolkua.

Joskus se on jäätynyt ja kova." (1.1.) 🌟🌟🌟

Leinonen Anne Riimujen saari. Päähenkilö Kirsi eroaa, ottaa 2 viikon loman ja lähtee Pohjois-Norjaan Vuoreijaan johtavasta tiestä vasemmalle. Hän ajaa huonoa siltaa saarelle, missä on mökkejä. Paikka on niin pohjoisessa, minne pääsee, Seagransby taisi olla paikka, en löytänyt kartasta. Näyttää, että saarella ei ole muita. Yöllä myrsky vie sillan, aamulla Kirsi löytää loukkaantuneen miehen ja ompelee hänen haavansa kiinni. Hätäkeskus vastaa ensin, mutta toisella soitolla virkailija puhuu vitsistä ja lyö luurin korvaan. Voi jösses. Toinen ehtoo ja ollaan kuin kaniinit... Että tämmöinen jännityskirja... /fantasiakirja. (8.1.) Pitkästä aikaa iso ➖

Mattila Pirkko Perämeren Sofia. Kemiläisen, itsenäisen kauppiaan tarina. Sofia oli Mattilan isoäiti. Kirja on romaani, mutta historia ja sukuhistoria on totta. Mielenkiintoinen tarina, mutta olisin kaivannut hieman lisää yksityiskohtia arjesta. Kemi.

"Me lähdetään nyt ommaan kottiin." (12.1.) 🌟🌟

McCall-Smith Alexander (1948-) Laiskanlinnan laulu. Tässä kirjassa ei hoidella ulkopuolisen antamia tehtäviä, vaan autetaan huonekaluliikkeen omistajaa. Apuna häärii sympaattinen orpokodin johtajatar. Hänen kanssaan joisin mielelläni teetä ja maistelisin hedelmäkakkua. Botswana.

"Ei koskaan pitäisi lyödä kerään, ei etenkään ranskalaista pappia." (18.1.) 🌟🌟

Meresmaa J.S. Naakkamestari. Selkomukautettu kirja, eli kirja löytyy myös laajempana versiona. Tapahtumapaikkana Tampere vuoden 1900 tienoilla. Pääosassa on polion vaurioittanut Enni, joka on huutolaisena valimo-perheessä ja hioo ja viimeistelee koneenrattaita. Eräänä aamuna hän löytää siivestä loukkaantuneen naakan. Vähän harmittaa, että luin tämän selkomukautettuna. Pitempi tarina olisi ollut...pidempi, vaikka tämäkin oli tosi hyvä. Kirjalla on kaksi jatko-osaa, joten pitänee ottaa sarja käsittelyyn..

"Linnun luottamus oli niin liikuttavaa,

että kurkkuani kuristi." (2.1.) 🌟🌟🌟

Mustaluoto Seppo & Einarsdon Tjörvi Hylkeenmetsästäjä. Antti Suposta lähtee Islantiin avustamaan rikostutkija Reimaria murhatutkinnassa. Jotkut ovat verranneet tätä Rämön kirjoihin ja pitäneet huonompana. Jos itse lähtisin vertaamaan, niin sanoisin, että tämä saattaa viedä voiton, jos osia kertyy enemmän. Tykkäsin. Ja odotan innolla seuraavaa osaa. Islanti, Länsivuono (29.1.) 🌟🌟

Mäkinen Reima Mantšuria : Mannerheimin tulikaste sotapäiväkirjan sarjakuvasovitus. Kivasti piirretty, mutta minun silmilleni epämääräisillä fonteilla painettu paksu sarjakuvakirja, kertoi Mannerheimin sotatulikasteesta. Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja yleni sodan jälkeen, anstioistaan, everstiksi. Kirjassa on paljon historiallisia yksityiskohtia. Kirja alkaa 1.11.1904 junamatkalta Venäjän itärajalle ja päättyy 31.3.1905. Nykyinen Kiina, silloinen Venäjä. (3.1.) 🌟🌟

Nore Aslak Pohjoisen perintö. Paluu Huippuvuorille, mistä luin sarjan ekan osan melkein päivälleen vuosi sitten. Ekassa osassa en innostunut Libanonista, tässä toisessa Libanon ei häirinnyt, mutta melkein kaikki muu kyllä. Tuskin luen kolmatta osaa, vaikka ensimmäinen oli niin lupaava. 

"On viikkoja jolloin tapahtuu vuosikymmenien edestä." (31.1.) 

Numminen Niina Branco Pelele : Vapaaehtoistyö tekijänä Guinea-Bissaussa. Kuuden kuukauden aikana ehtii jo kokemaan muutakin kuin uuden kulttuurin parhaat puolet. Numminen työskenteli pienessä ammattikoulussa ja opetteli paikallisen kielen. Näitä kirjoja lukiessa välillä harmittelen, että miksi en aikanaan innostunut koululla käyneiden lähetystyöntekijöiden kertomuksista ja lähtenyt itsekin. Aikamoista luovimista työ Afrikassa on ollut muidenkin mielestä. Erityisesti aikakäsitys on siellä ilmeisesti edelleen hyvin erilainen kuin meillä.  Guinea-Bissau  

"-Meidän piti lähteä valkoisten aikaan eli sovittuun aikaan, mutta kyllä tämä on mustien aika, naureskelin Betolle." (17.1.) 🌟🌟

Paulaharju Samuli (1875-1944) Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita. Kirjassa on viisi eri kuvittajaa. Kummitustarinoita Lapin alueelta (Suomi, Norja). Osa oli sarjakuvaa, pari kuvitettua tarinaa. 

"Yhtäkkiä erämies tuntee, että joku nykäisee häntä jalasta. Hän säpsähtää ja tuiottaa pimeään, mutta ei näe ketään." (6.1.) 🌟🌟

Pokka Hannele Sau-Herra : kertomus Koiliskairasta. Olipa hyvin kerrottu tarina. Sau-Herran elämä oli mielenkiintoinen. Jäin miettimään, että nykyisin harvoin on sellaista kotiseutu rakkautta kuin kirjassa, mikä on sääli. Nykyään lähdetään isoon kaupunkiin opiskelemaan, totutaan siihen elämään eikä kukaan edes odota, että nuoret palaisivat kotikonnuilleen, vaikka töitä ehkä olisikin saatavilla. Muistelen, että Sau-Herra mainittiin syksyllä lukemassani kirjassa Raja-Joosepista. Savukoski. (6.1.) 🌟🌟🌟

Rogneby Jenny Leona : kortit on jaettu. Kirja oli hyvin kirjoitettu, viihdyin tekstin parissa, mutta se tarina... olisi pitänyt jo takakansitekstistä ymmärtää, että alaston ja verinen ekaluokkalainen pankkirosvona ei tiedä mitään hyvää. Itse tarinan olisin vielä kestänyt, mutta se Leona... Plussaa Maltasta. Skandi-dekkareiden ystäville tämä on varmasti uusi helmi, mutta kaltaiselleni, vähitellen enemmän ja enemmän CozyCrimeen kallistuvalle ei. Ruotsi. (2.1.)  

Sealy Allan (1951-) Hotelli Everest. Hotelli on ollut aikanaan kartano. Nyt sen omistaa 90-vuotias entinen vuorikiipeilijä, joka on majoittautunut huoneeseensa ja vaatii hoitoa. Hotellin ylläpidosta vastaa neljä nunnaa. Uusin niistä on Ritu, joka on tullut hoitamaan vuorikiipeilijää. Kirjassa tutustutaan tähän rappeutumaan hotelliin vuoden ajan. Ilmastointi, faksi, televisio jokaisessa huoneessa. Dekkarimaisia piirteitä tuo tullessaan uusnatsi Inge, joka etsii hotellin viereiselle hautausmaalle haudatun isoisänsä runoja, mutta katoaa. Kirjassa vilahtelee myös Nehru ja ruotsalaisia. Suomalaisetkin mainitaan. Kieli on runollisen lyhyttä. Paikoitellen jopa mielestäni töksähtelevää.Intia. Mutta kulttuuri pistää tästäkin ihanasti läpi: 

"Kutojalinnun pesä estää aaveita tulemasta ovelle." (19.1.) 🌟

Takala Tuija, Paimentyttö. Selkomukautettu, Enni Mustosen Idan suvusta kertovan sarjan ensimmäinen osa. Hyvä oli tämäkin, mutta alkuperäinen selvästi kokonaisempi tarina. Ihan hyvin mukautettu kuitenkin. Ja kaikki oleellinen oli mukana. Sipoo.

"Topeliukset lauloivat laulua, joka kertoi linnusta. Se oi vangittu häkkiin ja kaipasi kotiin. Kuulin sen keittiöön. Lauloin sitä yksin, kun tiskasin joulupöydän astiat.  

(3.1.) 🌟🌟

Taylor Elizabeth (1912-1975) Hyvien ihmisten hotelli. Ennen palvelutaloa voi asua vaikka hotellissa. Tässä hotellissa asuu sekä senioreita että matkailijoita. Hotelli preferoi jälkimmäistä, vaikka osa senioreita tuo lisää rahaa, kun juo baarissa sherryä joka ilta. Päähenkilö tulee hotelliin, koska mies on kuollut, eikä halua muuttaa lapsensa kotiin. Ainoa lapsenlapsi ei innostu kyläilemään, mutta sattuma tuo ystävän. Lontoo, Englanti. Taylor oli kirjalla Booker-palkintoehdokkaana 1971. Kirjasta on elokuva. 

"Kihti ei ole kuolemantauti." (24.1.) 🌟🌟

Theroux Paul (1941-) Suuri junamatka. Euroopan halki Turkkiin, Intia, Sri Lanka, Kaukoitä, Japani, Siperia. Neljä kuukautta junamatkalla. Yritin saada kirjan luettua viime vuonna, mutta jäi pari tuntia tälle vuodellekin. Odotin kirjalta paljon, paljon enemmän. Vähän jäi muuta käteen kuin ollappa rahaa niin vois lähteä reissuun... Jossain kohtaa P.T. sanoi jotenkin, että yksin pitkällä matkalla on vain omat ajatukset ja se panee mielikuvituksen liikkeelle. Mutta on matkailussa tietty myös se, että kun näkee erilaisia, on mistä ammentaa... vaikka matkakirjoja. Ja vaikka ihan kokonaista 208 kappaletta, mikä intialaiselle on hyvä numero. Olen säästellyt kirjaa olettaen että se on huikea, mutta olikin vain ihan ok. Nykyaikainen kuvitus ja YouTube/Insta videot, mistä seurata reissua olisi tehnyt kirjasta luettavamman, mutta niistä ei osattu edes haaveilla 1970-luvun alussa, jolloin matka tehtiin. Kirja on ilmestynyt englanniksi 1975 ja suomeksi pari vuotta myöhemmin. 

"Seuduille alkaa aina antaa anteeksi, kun jättää ne taakseen." (1.1.) 🌟

Virtanen Paavo Moskeijan varjossa. Eritrea. Toinen kokonaan uusi maa ja vasta on tammikuu... Flunssassa luen kirjoja ja torkun. Mielenkiintoista historiaa ajalta, jolloin Eritrea kuului Etiopiaan. Taas tuli mieleen, kuinka järjettömiä rajoja maiden välille on tehty tai jätetty tekemättä... Ja tehdään edelleen. Kirjan päähenkilö on nuori tytär, joka etsii uutta uskoa kristinuskosta, mutta myös hänen isänsä tunteista kerrotaan: 

"Tarkastellessaan asettaan hän ei matllanut olla hyppelehtimättä joitain nuoruudenaikaisia sotatanssin hyppyjä eikä kuvittelemasta nuoruudenaikaista käyrää miekkaa, joka nyt oli laitettu nahkatupppeen ja riippui toimettomana hänen huoneensa seinällä. Eivätpä näyttäneet hypyt enää sujuvan vanhuuden ja lihavuuden rasituksessa, joten hän luopui leikistä ja toisti vain hiljaa mielessään: - Onpa vielä jäljellä nuoruuden aikaiset sotatunteet, vaikka olenkin jo vanhuuden kynnyksellä." (18.1.) 🌟🌟

Joulukuussa luetut kirjat

Vuoden viimeinen kuukausi. Joulukirjoja ja kesken jääneiden kirjojen loppuun saattoa. Onnistuin kuin onnistuikin pitämään vuoden lukusaldon alle kauhistuttavan 500 kirjan. Tänä vuonna määrää kasvatti yli 50 ohutta runokirjaa. 

Aro Eila Jouluyö. Selkokirja joulusta. 🌟

Auer Anneli Murhalesken muustelmat. Kirja jota olen vältellyt, mutta kun on kuunnellut kaikki muutkin kirjat tästä murhasta, niin pakko kai tämäkin oli kuunnella. Yllätyin Auerin hyvästä lukijaäänestä. Vain parissa kohtaa hän intoutui näyttelemään puhettaan. Muutoin puhe oli yllättävän tasalastuinen. Ulvila. (17.12.)

Benedict Alexandra Joulun palapelimurhat. Luin aiemmin jo pari Benedictin edellistä joulutarinaa. Tämän säästin palapelien tekohetkeen. Tykkäsimme molemmat tarinasta. (29.12.) 🌟🌟🌟

Bowen James Bobin joulu. Kirjassa James muistelee menneitä, erityisesti jouluja ja löytää joulumielen keskeltä lumisateita Lontoota. Elokuvan kun olen nähnyt Bobista, mutta oli tämä vaan hyvä. Englanti (3.12.) 🌟🌟🌟

Canetti Elias Marrakešin ääniä -merkintöjä matkan jälkeen. Kemian tohtori Cannetti matkusti. Canetti sai kirjallisuuden Nobelin 1981. Marrakesh sijaitsee Marokon puolivälissä kun mennään Gibraltarilta Länsi-Saharan rajalle. Matkaa Atlantin rannikolle on noin 100 km. Kaupungissa on nykyisin vähän yli miljoona asukasta. Kirjan tapahtumat on 1970-luvulta. Tätä julkaistussa en kyllä muista miksi tykkäsin tästä kolmen tähden arvoisesti, mutta minkä annoin sen annoin.

"Liha on hyvää, sitä pitää syödä."

Tätä julkaistessa ihmettelin, tykkäsinkö oikeasti tästä näin paljon. Muistiin jäi vain pari pikku tapahtumaa. (8.12.) 🌟🌟🌟

Christie Agatha Kuolema keskitalvella. Kirjassa tusina talvista kertomusta. Pääoisssa Poirot, Marple Harlequin, Tommy ja Tuppence. Novellit on tosiaankin liian lyhyitä makuuni, vaikka nämäkin ihan hyviä tarinoitua, mutta pieni tarinan venytys olisi innostanut minua enemmän. (5.12.) 🌟

Hornak Francesco Viikko on pitkä aika. Tytär on ollut Afrikassa lääkärinä Liberiassa missä riehuu tappava virus, joka tarttuu vain eritteitä. Hän palaa jouluksi Englantiin ja vanhemmat ja sisarukset päättävät pitää yhteisen karanteenijoulun. Kirja on ilmestynyt pari vuotta ennen koronaa. 

"Ehkä kaikille perheille olisi hyväksi jäädä viikoksi karanteeniin." (5.12.) 🌟🌟

Jansson Anna Mustaa lunta. Lyhyt tarina joulun tienoilta. (9.12).

Joulukalenteri  : Taskaritarina joka päivälle. Aku Ankan taskukirja. (1.12.)

Jos unohdat oman nimesi : latvialaisen nykyrunouden kokoelma suomeksi ja latviaksi. Kirja on vuodelta 2020 ja runot ovat oikeasti tuoreita. Ihan kaikista en ollut samalla aaltopituudella, mutta pääasiassa tykkäsin. Mukana oli runoja, jotka tekevät kuvioita. Niistä tykkään yleensä aina. Latvia. (22.12.) 🌟🌟

Järvi Antti Mummo on murhattu. Longplay-audio. Tarina 1980-luvun drag-show piireistä. Murha on edelleen selvittämättä. Suomalainen drag show alkoi 1979. Itse en pitänyt showta mitenkään erikoisena asiana. Olen nähnyt sen televisiosta 14.11.1981. Kuvittelin silloin, että sellaista on tullut televisioata aiemminkin. Shown rakastetuin tähti, Mummo, Raimo Liukkonen, murhattiin 1988 Helsingissä. 

Kosovel Srecko (1904-1926) Punainen raketti. Slovenialaisia runoja paljolti Karstin alueelta, joka nykyisin tosin kuuluu Italiaan sekä Slovenian pääkaupungista Ljubljanasta, missä Kosovel opiskeli. (21.12.) 🌟🌟

Kajanto Maija Korvapuustikesä. Klassinen tarina. Totaalinen kyllästyminen, matka jonnekin ja jääminen sinne uusiin puuhiin. Tässä matkattiin Jyväskylän lähelle mummolaan ja pidettiin kesäkahvilaa/lounasruokalaa. Tykättiiin silti kovasti. (25.12.) 🌟🌟🌟

Kajanto Maija Taatelitalvi. Kirja jatkuu syksystä. Lähes yhtä hyvä katko-osa, vaikka mielelläni olisin lukenut toisekin kirjan pelkästään kahvilasta. (28.12.) 🌟🌟

Kyrö Tuomas Pukin paha päivä ; Pukki laivalla. Mainio kaksoiskirja, jossa kaksi tarinaa joulupukista.

Niin synkkää päivää ei ole, ettei siitä selviäisi. (3.12.) 🌟🌟

Lappalainen Kiia ja Leinomaa Emilia Korkokenkämurhaaja ja muita vaarallisia naisia. Vaarallisia olivat, naiset. Pari tarinaa olisi voinut jäädä kuulemattakin. Osaa ne naisetkin sarjamurhata. Kuunetelin äänikirjana ja osa nautinnosta meni siihen, että noin 18 minuutin välein piti kaivaa känny povesta, arvostella edellinen luku, valita seuraava, klikata nopeutusta ja sama uudestaan noin 18 minuutin päästä 24 kertaa. Myöskään lukija ei ollut mieleeni. (30.12.)

Lipasti Roope Linnan juhlat. Mitä tapahtuu, kun linnan juhlille pääsystä tulee lähes pakkomielle. (6.12.) 🌟🌟

Malkamäki Tuomas Myöhäistä katua on historiallisfiktiivinen romaani Suomen elokuvan kulta-ajalta. T.J.Särkän filmistudiolla Åke Lindman on ohjaamossa elokuvissa esiintynyt Kauno Brand oli kymmenkunta vuotta tähti. Sitten hän päätti palata VR.n toimistoon töihin. Nyt hän on 88-vuotias leskimies. 

Päivä kävelyllä hän pistäytyy Liisankadulls Särkän filmistudion sisäpihalle ja löytää loukkaantuneen tositv-tähden. 

Jotenkin hän päätyy iltapäivälehtien lööppeihin. Samalla alkaa paljastua salaisuus jota metsästää pari erilaista iltapäivälehden toimittajaa. Helsinki.

Jotenkin tykästyin kirjan ajtusten kulusta.   

"Silloin kuulin sanovani."  (14.12.) 🌟🌟🌟

Malkamäki Tuomas Siitä tulikin farssi on romaanin muotoon tehty suomalaisen elokuvan historiasta. K. E. Ståhlberg lähtee Pariisiin toiselle häämatkalleen. Ensimmäisellä hän innostui valkoista ja perusti Atelier Apollo valokuvaamon. Tällä kertaa hän ja tuore vaimo Sonja innostuu elokuvista ja ostaa laitteet ja kymmenen ensimmäistä filmiä. Hän perustaa Maailman ympäri elokuvateatterin ja vaimonsa kustantaa Suomen ensimmäisen leffan, Salaviinanpolttajat. Itse filmi on valitettavasti tuhoutunut kokonaan. Kirjan alkupuolella on itseäni sykähdyttävä lausahdus:

"Öisin ajatus vaan juoksee vikkelämmin."

Farssin tyyliä näkyy jossain kirjan kohdissakin. esimerkiksi kuvauksissa karanneen sian palauttanut tyttö juttelee näyttelijä Snellmanin kanssa. 

-Taiteilijat ovat aivanomalaatuista porukkaa.

-Tiedän sen. Isäni on juuri sellainen, taiteilija nimittäin. Aion silti noudattaa sydämeni ääntä kaikessa. 

Kun Snellman kysyy vielä tytön nimeä elokuvalipunnlähettämistä varten, ilmenee, että tyttö oli Ruut Sibelius, jonka isä todellakin oli taiteilija. Helsinki (31.12.) 🌟🌟

Mazzetti Kaarina Pääkalloja ja piilopaikkoja. Seikkailuserkuksille tulee odotettua jännittävämpää joulun odotus ja odotettua runsaampi koulu tädin saarella. Alex panee taas parastaan keittiössä tehden tällä kertaa pääasiassa kaikille maistuvaa kasvisruokaa. Ruotsi (3.12.) 🌟

Mäkipää Jari Etsiväkerho Hurrikaani ja paha poro. Joulukalenterikirjassa on 24 lukua. (2.12.)

Nummelin Juri (toim.) Hauskaa joulua! : vanhoja joulukertomuksia. Kirjoittajina on mm. Suomen ensimmäisen rikoskirjan kirjoittanut Harjavallassa elämänsä ehtoopuolen asunut Emil Nervander ja toinen vanha tuttuni Väinö Kataja, Joel Lehtonen, Eino Leino sekä tuoreimpana Reino Helismaa. Naisista mukaan on päässyt vain Aili Trygg. (2.12.) 🌟

Onni on vaarallista : hollannin kielisen nykyrunouden antologia suomentanut ja toimittanut Heimo Pihlajamaa. Kirja on vuodelta 2002, joten ihan nykykirjallisuuden määritelmä ei enää täyty. Alnakomaat. (23.12.) 🌟

Palmén Tiia Virallisesti syytön : Rikostoimittajan näkemys Ulvilan vyyhdistä. Vielä löytyi yksi näkökulma. Tämä on ollut näistä kirjoista selkeästi puolueettomin tarina. Ulvila. (30.12.) 🌟🌟

Palviainen Jukka-Pekka Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Pyöräilevä freelande toimittaja jouluu yliajetuksi Koilahdentiellä polkiessaan kohti Monnaa, mutta selviää hengissä. Kirja oli erityisen mielenkiintoinen siksi, että Rauma on kaupunkina tuttu ja tapahtumapaikat siksi piirtyvät mieleen selkeästi. Mutta tykkäsin muutenkin ja jään odottelemaan jatkoa. Kirja oli kirjailijan ensimmäinen dekkari, mutta tuskin viimeinen. (9.12.) 🌟🌟🌟

Panteleimon metropoliitta Tapahtui jouluaattona. Kirjassa muistellaan menneitä ja tehdään viime hetken jouluvalmisteluja maalaiskylässä. Menneestä nousee esiin joulut, romantiikka, sota-aika... (3.12.)🌟

Preparoidut Feenikslinnut ja niiden viestit : Bulgarialaisia runoja suomentanut Tarmo Manelius. Tykästyin erityisesti Marin Lazarovin runoihin. (28.12.) 🌟

Renard Jules Kuvien metsästäjä. Kirja on vuodelta 1896, mutta istui hyvin maalaislapsuuteni muistoihin. Kirjassa on lyhyitä tarinoita tai mietteitä eläimistä ja luonnosta. Ranska. (25.12.) 🌟🌟🌟

Repo Niina Totuus Ulvilan murhan hätäpuhelusta. Tämä olis varmaan ollut parempi lukea. Kirja on omakustanne, BoD audiokirja. (16.12.)

Stewart Mary Murattipuu. Englantilaisen maatilan Whitescar (valkoinen arpi) omistaja aikoo testamentata tilauksensa Annabeille ja Julielle. Jälkimmäinen asuu Lontoossa, Annabel on hävinnyt 8 vuotta sitten 19-vuotiaana. Tilaa on hoitanut Annabelin serkku Con, joka ei ole testamentti listalla. Yhtäkkiä ilmestyy kylälle kanadalainen Mary Grey, joka näyttää Annabeliltä. Alkaa juonittelu. Ja sitten kuvaan astuu naapuritilan Adam... Ja Kirsiltä loppuu lukuhalut... Kuukautta myöhemmin kirja tuntuikin hyvältä ja mietin miksi jätin kesken. Tämä oli ehkä huonoin lukemani Stewart. Englanti. (16.12.) 🌟

Tuomainen Antti Tappokeli. Vastaeronnut postimies haluaa ostaa tyttärelleen pianon. Rahaa vain puuttuu, mutta hän saa kuljetuskeikan pääkaupunkiseudulta Lappiin. Reissun varrella pitää poikkeilla parissa paikassa, mutta hyvin ehtii. Sitten perään liimautuu auto... Automatka. (2.12.) 🌟

Visiitti Costa Ricaan

Voitin vuoden 2000 tienoilla 20 kiloa kahvia. Se oli Costa Ricaa. Kotonani se oli 1980-luvulla jouduin kahvi. Nykyään sitä saa useampaa vahvuutta, mutta aikanaan vain yhtä. 

Voitto oli todellinen onnen kauppa. Ehdin kävellä kaupasta vajaa sata metriä, kun konsulentti soitti perään ja onnitteli voitosta. Voittamani kahvit vein kotiin bussilla kahdella eri reissulla. En itse juonut silloin kahvia, joten sukulaiset saivat sinä jouluna lahjaksi kahvia.

Etelä- ja Väli-Amerikan mantereeseen kuuluvista maista vaikein lukea oli Costa Rica. En vain keksinyt sieltä yhtään kirjaa suomeksi. Tai löysin Jurassic parkin, mutta se sijoittuu kuvitteellisella saarelle Costa Rican lähelle eikä kerro nykyisestä maasta ja sen asukkaista.

No, oli miten oli. Vuoden 2024 aloitin costaricalaisilla novelleilla.  

Luin novellit espanjaksi ja saman sitten kääntäjän avulla suomeksi, jotta pysyin kartalla. Espanjaa olen lukenut lukiossa yhden kesäloman, joten kielitaitoni on enemmän italian kielestä peräisin, kuin espanjasta... mutta ei tämä ollut ensimmäinen kirjani jonka luin espanjaksi. 

Kirja oli 7 mejores cuentos Costa Rica, ja sen on toimittanut August Nemo. 

Mitään nykykirjailijoita näiden novellien kirjoittajat eivät olleet. Lähinnä nykypäivää elänyt kuoli vuonna 1950. 

Kirjailijat olivat: Carlos Gagini Chavarría (1865-1925), sveitsiläistä syntyperää oleva kirjailija joka muutti Costa Ricaan.  Carmen Lyra, María Isabel Carvajal Quesadan salanimi (1887-1949) oli kirjailija, pedagogi ja poliitikko, joka kuoli Meksikossa. Rafael Ángel Troyo Pacheco (1870-1910) oli kirjailija, novellikirjailija, runoilija ja muusikko. Ricardo Fernández Guardia (1867-1950) oli kirjailija, poliitikko ja diplomaatti. Manuel González Zeledón, joka tunnetaan nimellä Magón (1864-1936) oli kirjailija, maan kulttuurin ja kirjallisuuden edistäjä.

Kirjassa on vain 29 sivua, joten pitkistä tarinoista ei ole kyse. Lukeminen oli vaivan arvoinen. 

Harmi kyllä, en tehnyt tuolloin muistiinpanoja, ja enää en muista novelleista kovinkaan paljon. Sen muistan, että yhdestä tarinasta tykkäsin erityisen paljon.

Novellit ovat Lelian arvoitus, Jäniskauppias setä, Kylän vanhin, Musta helmi, Auringon pimennys, Akvarelli ja Sevilla.

Ainakin El clis de Sol (Auringon pimennys) löytyy myös YouTubesta. Tarina kertoo mielestäni kovin eteläamerikkalaisella tavalla, miksi tummahiuksisilla eteläamerikkalaisella on 2,5 vuotiaat, vaaleahiuksiset, hyvin kauniit kaksostytöt: se johtui auringonpimennyksestä.

Carmen Lyra on joukon ainoa nainen. Hän kirjoitti myös lastenkirjoja, joita myydäännnäemmä edelleen. Lyra oli opettaja ja toi Montessori-pedagogiikan maahan.

Mielenkiintoisimmalta vaikutti Troyo. Löysin netistä Rafael Troyon tuhoutunutta kartanoa muistelevat tutkielman. Troyo asui Cartagossa, lähellä Costa Rican keskipistettä. Kaupunki alkoi kukoistaa, kun sen läpi rakennettiin rautatie 1800-luvulla. Wikipedia kertoo kaupunkia nimitettävän myös nimillä: 

"Erittäin jalo ja uskollinen Karthagon kaupunki", "vanha metropoli" ja "sumujen kaupunki". 

Kartano, jonka vauraan isänsä jo lapsena perinyt Troyon rakensi vaimolleen, oli upea. Siellä järjestettiin juhlia, joissa samppanja virtasi kirjoittajan sanojen mukaan purojen lailla ja muisteltiin kultaisilla aterimilla lohta ja risottoa. (Lopussa lähde).

Troyon eli boheemia elämää. Kartanossa vieraili julkkiksia ja toimittajan työnsä ansiosta hän tunsi kaikki. Kirjailijana hän edusti kosmopolittista modernismia ja myös musiikin saralla hän oli etevä. Hänen elämänsä päättyi traagisesti 1910 maanjäristyksessä, joka tuhosi kaupunkia, Troyo hienon, italialaisarkkitehdin suunnitteleman kartanon ja vaurioitti läheistä kirkkoa niin, että kirkon katosta pudonnut palkki putosi Troyon päälle. Orpo lasten kuoro oli viimeinen asia, jonka Troyo kuuli. 

Parempaakaan kirjaa ei löytynyt vuoden kuluessa systemaattisesti etsien, eikä myöskään satunnaisotannalla etsien vaikka lähetyssaarnaaja tai muita Costa ricassa asuneita henkilöitä. Maahan liittyy kyllä yksi Salkkaritähti ja monia megaluokan julkkiksia, jotka omistavat siellä lomatiluksia hehtaaritolkulla, esimerkkinä Lady Gaga, mutta heiltäkään ei löydy kirjaa maassa asumisesta.

Palatakseni kahviin: Googlatessa opin sen, että paikalliset suosittelevat kotiinviemiseksi kahvia ja suklaata. Kahvi on kuulemma sitä parempaa mitä korkeammalla vuoristossa se on kasvanut. 

* * * * *

Sergio Orozco Abarca Solar del Carmenista runoilija Rafael Ángel Troyon mökkiin

Jäljet ​​ja tarinat Karthagon muodonmuutoksesta.  (Google kääntäjän käännös). Tekstin hän on kirjoittanut tutkittuaan Euroopasta tuot6ja valurautaisia suihkukaivoja, joita Costa Ricassa löytyy useita, ja Carthagostakin yksi hajonnut.

Joulukalenteri 12. luukku 2024

Joulun odotuksessa häämöttää puoliväli. Tusina luukuista on avattu, toinen mokoma jäljellä. Joidenkin mielestä onneksi, joidenkin mielestä kauhuksi. Joulu tulee joskus hitaasti, joskus ihan liian nopeasti. 

Agatha Christie kirjoitti niin monta kirjaa, että niistä riittää kirjoja melkein kaikkiin juhliin ja sesonkeihin. 

Simon Leen testamentti kuuluu parhaimpiin joulun klassikko dekkareihin. Siinä perhe kokoontuu isän kotiin viettämään joulua. Yllätysvieraitakin saadaan. 

Isä kuolee suljetussa huoneessa ja kaikilla olisi oivallinen syy tehdä murha. 

Kirja oli yksi ensimmäisiä Agatha Christien kirjoja, joita luin aikuisiän kynnyksellä. 

Jos se olisi ollut ensimmäinen, en ehkä olisi innostunut Christien kirjoista, sillä ratkaisu ei ole ihan helpoimmasta päästä. 

Luin nuorempana Christien kirjoja suomeksi ja jossain välissä myös muutamia englanniksi. Nyt oli niin monta vuotta tämän lukemisesta ja katsomisesta, että en enää muistanut "kuka sen teki". Niinpä loppuratkaisu oli taas uusi, kiitos huonon loppuratkaisu muistin, ja Christien laajan tuotannon, onhan pelkästään romaaneitakin noin 70. 

Jos Simon Leen testamentti on tuoreessa muistissa, voin suositella myös Christien jouluisista ja talvisista novelleista koottua Kuolema keskitalvella, jota olen kuunnellut välipaloina jouluun valmistautuessani.

Kirjassa esiintyy tutut hahmot: Hercule Poirot, neiti Marple, Tommy ja Tuppence sekä Harlequin. Novelleista on 12, joten niistä riittää yksi jouluun saakka tai vaikkapa jouluaatosta loppiaiseen.

Joulukalenterin 8. luukku 2024

Hyvää Sibeliuksen syntymäpäivää ja toista adventtia. Joulu lähenee, siihen on enää 16 päivää ja aattoon yksi vähemmän. Vielä ehtii nauttimaan joulun odotuksesta täysin rinnoin. 

Odotellessa kannattaa muistaa Martan joulukirjan ensipainoksen sisäkannessa olleen oviluukun viesti: "

"Siivoa komerosi, jos aiot viettää siellä joulun." 

Sillä ohjeella olen itse välttänyt joulustressin kohta 20 vuotta. Tekstin on keksinyt Ritva Otva, joka toimi Marttaliiton talousneuvojana 1990-luvulla ja myöhemmin Etelä-Savon Marttojen toiminnanjohtajana.

Tälle päivälle valitsin Mika Waltarin teksteistä koostuvan Joulun ihmeen.

Kirjan tekstit ovat nuorta Waltarin noin sadan vuoden takaa. Kirjassa on seitsemän tarinaa ja runoa. Äänikirja kestää reilun tunnin, joten sen ehtii hyvin kuunnella melkein kokonaan lenkillä tai ruuanlaiton yhteydessä.

Itse olen tykännyt erityisen paljon Waltarin runoista eikä nämäkään huonoja ole. Tarinoiden tyyli on lähempänä Waltarin ensimmäistä romaania kuin osin hulvattomiakin Mikael kirjoja. Kelpo tarinoita, yhtä kaikki.

Tuuterin Linda ja muita juttuja

Näin näytelmän Eurajoen Kuivalahdella Tuuterin Linda 1986 tai 1987, tai molempina....siitä on aikaa niin kauan, ettei ihan kaikkea tarkkaan muista. 

Tuuterin Lindan on kirjoittanut Reijo Leino, jonka käsialaa taitaa olla aika moni Kuivalahden kesäteatterin näytelmistä. Osa niistä on esitetty myöhemmin uudestaan, kuten Tuuterin Lindakin vuonna 2016. 

Arto Seppälä kirjoitti 1995 radioon kesä sarjan Merivettä paatin alla, jonka kertomukset Seppälä on tallentanut vaimonsa kotitanhuvilta Kuivalahdelta. Pari vuotta myöhemmin harmittelin kun ei tullut tallennettua kuulemiani juttuja samoilta rannoilta. Saman kokoisen kirjan niistäkin olisi saanut... Mutta kun ei muistanut juttuja, niin tekemättä on jäänyt. En sano tätä menneitä harmitellen, vaan siksi, että juttuja siellä piisasi. Oli niitä tarinoita Munakarin veljesten jälkeenkin, ja toivottavasti joku minua ymmärtävämpi niitä aikanaan ylös kirjasi. 

Seppälän kirjassa Selkeemmille vesille, joka  saattaa olla samainen kuunnelmasarja kirjan kansissa, kerrotaan Vähäniemen Topista, joka sodassa osasi aavistaa koska pommi tulee. Topi myös aavisti, kuinka viimeisellä inkeriläisten salakuljetusreissulla mukana oli joku, joka ilmiantaisi touhun. Niin kävikin. 

Yksi reissu Eurajoelta Ruotsiin ja takaisin kesti pari päivää keskimoottoriveneellä. Joku mielikuva on, että yhdeltä reissulta he joutuivat soutamaan kotiin, liekö ollut se viimeinen kerta, jolloin takaisin tullessa ajoivat kiveen. Luultavasti, sillä poliisi ja ilmiantaja oli odottelemassa kun tulivat kotiin. Tai sitten se oli joku aiempi pirtureissu. Toisaalta, pystyykö 11 metristä venettä soutamaan. 

Linnareissu siitä tuli. Vähäniemen leivinuunin paikattu halkeama todisti ilmiantajan kertoman lähtöpaikan. Linnasta palattua miehet oli sitten sen harjoittaneet -. kerran haljenneen uunin. 

Kolmisensataa inkeriläistä pääsi kuivalahtelaisessa 11 metrisessä veneessä yli ennen kiinni jäämistä. Joitain jäi Eurajoelle ja meni naimisiin, kuten näytelmän Tuuterin Linda. 

Rakkaustarinoita ehti syntyä, sillä Eurajoen seuduilla oli paljon inkeriläisiä karanteenileireillä. Pitäisikin lukea tuttavani Toivo Flinkin tutkimus inkeriläisistä: Kotiin Karkotettavaksi. Inkeriläisen siirtoväen palautukset Suomesta Neuvostoliittoon 1944–1955. Olen sitä selannut uutukaisena, mutta en ole kunnolla lukenut. Ehkä sielläkin kerrotaan Eurajoestakin. 

Tämä kaikki tuli mieleen, kun luin Marja-Sisko Aallon Tsaarittaren rubiinit -dekkarin. Siinäkin puhuttiin kuinka inkeriläisiä kuljetettiin Eurajoelta Ruotsiin. Kirjan vene oli huomattavasti kuivalahtelaista venettä pienempi, sillä siihen mahtui vain yhdeksän inkeriläistä. 

Kaksoset Nasti ja Irma Kiseleff pyrkivät Ruotsiin. Veneeseen oli menossa muutama, neljä paikkaa jäi arvottavaksi. Irma pääsi matkaan, Nasti ei. Uutta venettä ei tullut, ja sitten tuli poliisi. Nasti pääsi karkuun muutaman muun kanssa. Heitä onnisti, ja he pääsivät pienellä veneellä Ruotsiin ystävällisen miehen kuljettamana.

Kaikenlaista sitä ehtii tapahtua, kunnes ollaan 1940-luvun puolivälistä tässä päivässä ja tutut poliisit sekä pastori Perkiö ryhtyy tutkimaan. 

Tämän kirjan taustalla on Pietarin lähistöllä olleen Inkerinmaan kansan vaiheet. Katsoin kartasta, että Inkerinmaa alkoi sotien välissä heti Terijoen ja Kivennavan kuntien jälkeen kun Neuvostoliiton raja oli ylitetty. Jotenkin olen sijoittanut mielessäni alueen vain Pietarin eteläpuolelle, mutta loogistahan se on, että kielialue säilyi rajan jälkeenkin. 

Olen tykännyt Aallon dekkareista alusta alkaen, mutta kerta kerralta ne tuntuu paremmilta. 

Siirtolapuutarhan varjossa

Valitsin tämän juhannuksen teemaksi siirtolapuutarhamökit ja -palstat. Sieluni silmin näen pyöräilijän polkaisevan pyöränsä kohti puutarhaansa pyörän kori täynnä herkkuja ja takahäkillä haitari. On juhla, ja juhannusaaton aamu. 

Edesmenneellä ystävälläni oli siirtolapuutarhamökki. Se oli hänen unelmansa omakotitalon myymisen jälkeen. Onneksi hän ehti nauttia siitä pari-kolme kesää. Olisi ihanaa viettää siellä hänen kanssaan kesä iltoja, mutta onneksi edes ehdin nähdä mökin aikanaan ja tuntea hänen ilonsa siitä. 

Tätini siirtolapuutarhamökki oli 1970-luvulla satopuutarha ja työmaa, tuttavani mökillä ehti vähän nauttimaankin. 

Viimeaikoina siirtolapuutarhamökki ovatkin enemmän nautinnon kuin ruuan hankinnan tyyssijoja, vaikka monet kasvattavat tontillaan talven marjat ja omenat. Mökit ovat pieniä, mutta se ei haittaa, jos tilat on hyvin suunniteltu. 

Edullisempi vaihtoehto on kiinteä palsta siirtolapuutarhassa. Sekin on ihana. Mökkiä ei ole, mutta oma sänky on aina oma sänky, joten ei haittaa, vaikka kotiin täytyy lähteä yöksi. Jos itselläni olisi auto voisin kuvitella vuokraavani omaa 20 aaria. 

Kasvun ihme on joka vuosi kasvun ihme, vaikka en minä mikään puutarhatyöläinen ole. Kaiketi sitä voisi kuitenkin taipua muutamaan työntäyteisen päivään, jos palsta olisi lähellä ja sinne saisi kivan terassin. 

Suomeen perustettiin ensimmäinen siirtolapuutarha 1916. Nykyisin siirtolapuutarhamökit ovat hinnoissaan, mutta palstat on edullisia. Omistajan täytyy hoitaa maataan huolella, sillä hoitamattomat tontit pistetään uudelleen kiertoon. Itse voi valita, kuinka paljon viljelee, mutta siisteyttä täytyy pitää yllä, ja jokainen kompostoi jätteensä omalla tontillaan. 

Vuosien saatossa olen löytänyt siirtolapuutarhahistoriikkien ohella muutaman dekkarin, joissa Siirtolapuutarha on keskiössä. 

Saana Saarisen Siirtolapuutarhan varjossa -dekkarissa toimittajanainen, joka on toipumassa mönkään menneestä suhteesta, on menossa kirjoittamaan lehtijuttua kuvitteellisen Jokitörmän siirtolapuutarhan 80-juhlavuoden merkeissä. Haastattelu keskeytyy, kun naapurustosta löytyy ruumis. 

Olen lukenut kirjan aiemminkin, mutta kuuntelin sen nyt uudestaan ajatuksella, että luen seuraavankin osan. Tykkään kirjasta, koska siinä on jotenkin elämänmakua ja sopivasti myös faktaa. 

Violan mielihyväperiaatteet ja heronistisäännöt, jotka sopivat hyvin myös siirtolapuutarhanaapuruston hyvien suhteiden ylläpitoon:

Varmista seuraava ateria

Tee muille niinkuin soisit itsellesi tehtävän

Tee itsellesi niinkuin soisit muiden itsellesi tekevän.

Tämän kirjan mökeillä ihaillaan perenoita, kompostoidaan ja kasvatetaan ruokaa. 

Tommi Laihon Uhanalaiset oli uusi tuttavuus. Siinä keskiössä on Hettoniemen siirtolapuutarha ja siellä mökin omistava rikostutkija Karita Haapakorven sisar puutarhatuttavineen.

Epäselviä kuolemantapauksia alkaa tutkia rikostutkija, ja hänen pitkäaikainen tuttava sekä sisaren mökki naapuri. 

Tässä kirjassa mökillä ollaan enemmän ystäviä tapaamassa tai asumassa elämäntilanteen niin vaatiessa. Uusia puita istutetaan lähistölle, mutta puutarhatöitä muuten ei juuri mainita. 

Palstaviljelyä harrastetaan Metropoliitta Panteleimonin Särkynyt sydän -kirjassa, missä edesmenneen poliisin leski ratkoo rikoksia Kuopiossa ja siinä sivussa kasvattaa ruokaa palstallaan. 

Tykkään tästä sarjasta, joten tätä on helppo suositella niille, jotka eihät halua lukea psykologista jännitystä. Itse olen lukenut tämän jo kahdesti. 

Nuoruudesta muistan Anni Polvan Rakkautta ja kaalin taimia -kirjan, jossa pari nuorta naista hankkii siirtolapuutarhamökin ja kohta alkaa sutinat naapuritontin miesten kanssa. Nyt mietin, voisiko tuota kokeilla uusiksi, vai onko se nyt yhtä vaivaannuttava, kuin Tiina-sarja lapsuudessa.

Useasti kuulee, että palstanaapurit ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa. Kai siellä romanssejakin saattaa syntyä...

Omalla kuuntelulistalla on tänä juhannuksena Eila Piekkarin Kaislikon kätkössä, joka on Lahteen sijoittuvan Kristiina Elo -sarjan kuudes osa. Saas nähdä, millaisia siirtolapuutarha palstoja on Lahdessa. 

Kuvaan mahtui vielä yksi kirja, ja siihen valitsin Eeva Tikkaa. Hidas intohimo lienee keskikesään sopiva novellikirja. Ainakin yhdessä novellissa näkyy olevan siirtolapuutarhasta. Juuri tätä Eeva Tikan kirjaa en ole vielä lukenut, mutta monista muista olen tykännyt. 

4 yötä jouluun (21.12.)

Mukavaa talvipäivänseisausta joka niemeen ja notkelmaan! Tänään klo 23.47 on se hetki, jolloin päivä alkaa pidetä. Tapanin-päivänä se on jo kukon askeleen pidempi, ja uutena vuotena sen jo hulluin huomaa.

Päivän numero on neljä. Neljä yötä jouluun ja aattoon vain kolme. Jos kinkkusi on iso, eikä se ole vielä sulamassa, olet auttamattomasti myöhässä. 

Joulukiireiden vuoksikohan tänään on tarjolla vain kaksi lyhyttä kirjaa. Molemmat olen lukenut. 

Mika Waltarin Neljä päivänlaskua -kirjani häviäminen on harmittanut vielä viimeaikoinakin, vaikka se jäi lainareissulle jo 1980-luvulla. Sen kansi oli kauniimpi kuin kuvan kirjassa. Nyt ehkä kirjan voisi jo lukea (=kuunnella) uusiksi, sillä aiemmin harmitus on iskenyt aina, kun olen kirjaa suunnitellut lainaavani. 

Reijo Mäeltä on ilmestynyt 2013 Sahanpururevolveri-kokoelma, missä on 17 tarinaa. Äänikirjana se löytyy viitenä eri kirjana. Tänään esittelyssä on numero neljä, ja sen kolme tarinaa. Novellit on siitä hyviä, ettei ole väliä onko kokoelma numero yksi, neljä vai seitsemän. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

12 yötä jouluun (13.12)

Hyvää Lucian-päivää. Joulupäivään on tasan tusina yötä. Tämän päivän kirja valikoima on varmasti joulukalenterini monipuolisin. Lapset, nuoret, aikuiset ovat edustettuna. Lisäksi novelleja ja näytelmä. Vain runot puuttuu, sellainenkin löytyy esim Eino Leinon äänikirjoista. 

Tämän päivän kirjoista odotan eniten novellikokoelma Likaiselta tusinalta. Myös August Strindbergin Kaarle XII kiehtoo, sillä klassikkohaasteesta puuttuu joulukuun näytelmä. Tykkään lukea näytelmiä, joten tämäkin on ok. 

Jeffrey Archerin kirjoista olen pitänyt, joten Kaksitoista ketunhäntää kuulostaa hyvältä. Tosin en ole montaa Archeria aiemmin lukenut. Muistan vain kaksi. 

Lastenkirjat, H. C. Andersenin 12 postivaunuissa ja Jukka Parkkisen Kalle-Yrjänä ja kaksitoista yritystä. Edellinen kuvailee kuukaudet, jälkimmäinen pojan yrityksistä seurustella. Parkkinen ei pettänyt tälläkään kerralla. 

Vähiten odotan Tuomas Vimman Helsinki 12 kirjan lukemista, koska olen jo unohtanut miksi se kiehtoi niin, että pari viikkoa sitten liitin sen tähän kuvaan. Kansi ei vaan nyt innosta, joten luku motivaatio pitää lukea kirjan takakannesta. Jotain erinomaisen kiehtovaa siinä lienee, sillä otin sen mukaan, vaikka päivälle oli muutenkin jo monta kirjaa. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.