Hetki on käsillä -aineistossa esittelin Marttojen äänenkannattajassa, Emäntälehdessä alkuvuosikymmeninä olleita, järjestön voimanaisten mietteitä sitaatein ja omien tarinoideni avulla. Hetki on käsillä -tarinoita luettiin ja näyteltiin marttailloissa sekä noin 5. -luokkalaisille suunnatuilla kätityötunneilla, joita martat pitivät eri puolilla maata.
Martat ovat tehneet historiansa aikana paljon erilaisia aloitteita tai puhuneet erilaisten uudistusten puolesta.
Vanhin kampanjointikohde on ehdottomasti ½ kiloa kasviksia, minkä puolesta martat ovat puhuneet tämän tästä. Vielä ei tätä tavoitetta ole saavutettu.
(EDIT 2024, mutta ensi vuonna toivottavasti edetään kohti päämäärää, sillä marttojen ruokateemassa näkyy olevan vahva kasvispainotus ensi vuonna ja valtakunnallinen suosituskin väläyttelee nykyään 800 grammaa. Viimeksi kun kuulin tilastoista, oltiin vieläkin reilusti 400 gramman puolella. Ihanaa! )
Monet muut ehdotukset sen sijaan ovat täyttyneet. Jokaisesta maamme kunnasta löytyy perhepäivähoidon ohjaaja ja kaikilla kunnilla on jossain määrin käytössä ravitsemusneuvoja. Suomalaiset kierrättävät ja kompostoivat hyvällä menestyksellä ja kouluissa opetetaan kotitaloutta jonkin verran, joskin kuitenkin edelleen liian vähän.
Kasvisten määrän lisäksi monet asiat tulevat esille muutaman vuosikymmenen välein, sillä jokainen sukupolvi pitää opettaa uudelleen.
Eläinten oikeuksien puolesta puhumista pidetään uutena asiana, mutta siitäkin martat puhuivat jo sata vuotta sitten.
Viime talvena Turun Martta-yhdistyksen vuosikokouksessa alusti allekirjoittanut kysymyksen eläinsuojeluasian suhtautumisesta Martta-työhön. Useissa tuntui kysymys herättäneen mielenkiintoa ja olipa vähällä tulla hyväksytyksikin, mutta jäi kuitenkin vielä ’pöydälle’. Parempi sentään kai olisi ollut, jos asia olisi jäänyt Marttojen sydämeen, niin ehkä olisi jo monta tuskaa kärsivän luomakunnan keskuudessa saatu lievennetyksi.
Olisi syytä Marttojenkin kaikkialla ruveta harkitsemaan, sopiiko eläinsuojeluskin Martta-työn puitteisiin ja missä muodossa?
Mandi Sjöblom, Emäntälehti 1/1916.
Asiaan palattiin seuraavassa lehdessä, missä oli pääkirjoituksena Constance Ullnerin artikkeli eläinten suojelusta.
Martoista ei tullut kettutyttöjä, mutta useammankin kerran martat puhuivat siitä, että jokaisen emännän velvollisuus on huolehtia siitä, että teurastettavien eläinten kärsimystä ei pitkitetä. Martan piti opastaa perhettään ja palvelijoitaan kunnioittamaan elämää kaikissa muodoissa. Lisäksi korostettiin sitä, että ihmisen ei pitäisi hankkia eläintä, josta ei tahdo pitää huolta.
Mainittakoon sekin, että kaikki marttojen aloitteet eivät valitettavasti ole toteutuneet.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa martat alkoivat puhua sen puolesta, että työläisnaisten ei pitäisi joutua valmistamaan ruokaa perheelleen, vaan heidän olisi voitava ostaa ruoka kansankeittiöstä ja kuljettaa se kotiin tarjoiltavaksi. Vielä edelleen lukuisissa perheissä valmistetaan päivällinen omatoimisesti, vaikka pakasteruokia ja eineksiä saakin kaupasta.
Myöhemmistä aloitteista toteutumatta jäi, niin ikään sodan vuoksi, 1930-luvun lopussa aloitettu kampanja sen puolesta, että naisen tehtävä maatalossa ei ole karjanhoito vaan lastenkasvatus sekä kodin ja puutarhan hoitaminen. Tosin nykyisin maatalous on sadan vuoden takaisesta monissa perheissä vain kaukainen muisto isoäidin lapsuudesta. Ja on paljon niitäkin perheitä, missä vaimo käy maatilan ulkopuolella töissä, ihan niin kuin mikä tahansa virkaäiti, ja puoliso hoitaa maanviljelyksen ja karjan., jos sellaista on.
* * * *
Hetki on käsillä hanke -tilaisuuksia pidettiin pääosin vuonna 2016. Aineiston taittoi Katja Kuittinen Marttaliitossa.
Olen kirjoittanut tekstin suunnittelemaani blogiin 2020 jota en koskaan julkaissut. Siirsin tämän tänne 10/2024.
