keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Helmet lukuhaaste 2020

Pitihän tätäkin sitten kokeilla, josko olisi suoritettuna, kun tuota lukemista kertyi tälle vuodelle niin runsaasti. 

Vanha sanonta pätee kyllä tässäkin loistavasti. Kun on varastoinut, niin on, mistä ottaa! Valmishan tuo oli. Joskus taisin päättää, että tätä en edes yritä, mutta tätä vuotta ei kaiketi lasketa, kun en kerran yrittänyt, vaan se vain näkyi täyttyneen. Muutamaan kohtaan kirjasin useammankin, kun en osannut nopeasti päättää, mikä kirja olisi se paras vaihtoehto juuri siihen kohtaan. 

1. Kirja on vanhempi kuin sinä Seneca – elämän lyhyydestä ja ellei se käy (toimitettu vanhoista teksteistä), niin Selma Lagerlöf Lapsuuden koti, ja sitten on tietty ne kaikki Tolstoit ja runoudessa Leinot ja Tavaststjärnat ja muut.
2. Iloinen kirja Siri Kolu Me Rosvolat -sarja
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti Pentti Saarikoski Mitä ne puhuu
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä Sinikka ja Tiina Nopola Heinähattu ja Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen
5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja Siiri Magga-Miettunen Siirin elämä
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella Johanna Tuomola Sieppaus
7. Kirjassa rikotaan lakia Oyinkan Braithwaite Sisareni, sarjamurhaaja
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi Eeva Turpeinen Martat ajassa – Lounais-Suomen Martat ry 110 vuotta (piiri valtuutti minut esilukemaan, mutta olisin minä sen lukenut heti ilmestyttyä muutenkin, tuskin kuitenkaan kolmea kertaa, kuten nyt).
9. Kirjassa kohdataan pelkoja Victoria Hislop Saari (lepraa pelätään tässä)
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa Jouko Aaltonen Seppo Sivonen Orjia ja isäntiä, Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla….
11. Vaihtoehtohistoria Rutger Bregman Hyvän historia
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera Selma Lagerlöf Suotorpan tyttö, Väinö Riikilä Pertsa ja Kilu Viimeiset klaanit
13. Kirjassa eksytään Carolyn Keene Neiti Etsivä Teatterilaiva
14. Urheiluun liittyvä kirja Shefki Kuqi Kosovon härkä, Inga Magga Varjonyrkkeilijä
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö Enni Mustonen Emännöitsijä
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli Matt Haig Keskiyön kirjasto, Jean- Paul Didierlaurent Lukija aamujunassa
17. Tutkijan kirjoittama kirja Virpi Hämeen-Anttila Kirkkopuiston rakastavaiset
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja Paolo Giordano Tartunnan aikaan
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa Arttu Tuominen Hyvitys
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja Delia Owens Suon villi laulu
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta Tomi Kontio Keväällä isä sai siivet
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja Niklas Natt och Dag 1793 (jos tuollaisia tarinoita kertoo varoittamatta siveille naisille, niin epätuoltettava on läpeensä)
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä Jaakko Koivuluoma Honkajoen sissit
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa Reijo Mäki Soopeli
25. Kirjassa ollaan saarella Tom Neale  Yksinäisen miehen saari, Tove Jansson Haru, eräs saari, Desmond Bagley Bahaman hauta, Eero Pasanen Kononen ja kunniavelka (Kuuba),
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö Emelie Östergren Sataprosenttista filosofiaa Pikki ja riikkiset
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani Arvo Salo Oura-ooppera
28. Tulevaisuudesta kertova kirja Perttu Pölönen Tulevaisuuden lukujärjestys
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva Mia Kankimäki Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
30. Kirjassa pelastetaan ihminen Sinikka ja Tiina Nopola, Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla Antti Heikkinen Maaseudun tulevaisuus
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa Sayaka Murata Lähikaupan nainen
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos Mortina ja aavepoikakaveri (Zombi pudottelee ruumiinosiaan ikkunasta ja kokoaa ne takaisin)
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana Kari Levola Harju
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa Satu Rämö ja Hannele Valtari Unelmahommissa (blogi, Insta…)
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja Chimanmanda Ngozi Adichie Rakas ystäväni tai 15 ehdotuksen feministinen manifesti
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa Matthew Costello&Neil Richards  Joulupukin salaisuus
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu Tapani Bagge Kohtalon tähti
39. Kirjassa lennetään Elizabeth Alder Monte Carlon jalokivet
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja Arto Paasilinna (k.2018) Sotahevonen
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan Ville Haapasalo Makujen matka Georgia ja tietysti Donna Leon Anteeksiannon houkutus (nami, nami, kuten aina)
42. Kirjassa on isovanhempia Marja Simola Kaskipellolta kaupunkiin
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja John Irving Ihmeiden tie (keltainen kirjasto, en tiedä, mikä sai tarttumaan Irvingiin, mutta hyvä että tartuin, sillä tämä näyttää olevan ainoa kustantajan sarjaan kuulunut kirja niistä 380 kirjasta jotka luin tänä vuonna, muuta hyvää tästä ei juuri jäänytkään mieleen. Kuvittelin lukevani kivan kirjan Filippiineiltä, mutta pääasiassa oli slummit ja vampyyrit ja muut ihmehommelit).
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa Miika Neulaniemi Sähköpostia Sambiasta
45. Esikoiskirja Hannu Esko ja Kivijärvi Paluulento
46. Kirjassa on sauna Timo Sandberg Kullanhuuhtoja
47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet Viveca Sten Pinnan alla, Harri-Pekka Pietikäinen Pinnan alla
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja Markku Ropponen Kuhala ja salaiset seuralaiset
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Siri Kolu Tarinataistelu (Me Rosvolat sarja, jonka kuvittelin päättyneen, mutta kirjastotäti kysyi, haluanko lukea senkin).

tiistai 29. joulukuuta 2020

Marttojen lukuhaaste 2020

Marttojen lukuhaaste 2020 suoritettuna.  

Se tuli täyteen erityisemmin yrittämättä, mutta haasteen toisena tekijänä tietty haaste kohtien pääpiirteet oli koko ajan muistissa. Ilmastokohtaan ei tänä vuonna tullut luettua kuin yksi kirja, kun viime vuonna tuli luettua isompi määrä.

1. Kirja, jossa metsällä on tärkeä rooli:

Hanna Kökkö Anterin aarre (Anterinmukka sijaitsee Sodankylän kunnan alueella. Manu seurueineen saapui alueelle Raja-Joosepista, missä Manun isän uusi tyttöystävä on rajavartiana. Alku- ja paluumatka tehtiin mönkijällä, mutta keskivaiheilla vaellettiin luonnossa rinkat selässä. Aarrettakin vähän etsittiin seikkailun aikana, ja tietysti löydettiin geokätkökin). Tämä oli ehdottomasti metsäpitoisin metsässä tapahtuvista kirjoista tänä vuonna. 

Timo Sandberg Kullanhuuhtoja (Heittola lähtee Lappiin tutkimaan epämääräistä kuolemaa ja paljon tietoahan siitä kertyykin). 

Martin Wilmark Polkupyörän arvoitus (Wilmarkin sarja on ollut kiva välipala paksumpien kirjojen välillä, nyt olen kuunnellut näitä muutaman, onkkeksi sarja on mittava.)


2. Talvisodasta kertova kirja:

Sanna-Leena Knuuutila Ne lensivät tästä yli (hyvin kirjoitettu selkokirja)

Pekka Jaatinen Suomussalmi.

Eeva Kilpi Talvisodan aika 

3. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja:

Gretan tarina – Et ole koskaan liian pieni tekemään suuria asioita – Greta Thunbergin elämä. (Lastenkirja)

David Attenborough, Yksi elämä, yksi planeetta (paljon luontoa nähneen miehen eläkepäivien tilitys huomioistaan, paljon on muuttunut).

4. Kirja, joka sivuaa Väinö Linnaa:

Petri Sarjanen Sinä olet Rokka (kirja Viljam Pylkkäästä, joka oli Väinö Linnalla Rokan esikuva, tätä kirjaa piti kyllä oikein miettiä. Muistin, että olen varmasti lukenut jonkun Linnaa sivuavan kirjan, mutta tämä ei tullut mieleen edes ensi selailulla kun katselin lukemani kirjan kannet läpi. Hyvä kirja tämä silti oli, vaikkei heti muistunutkaan lukemistani 380 kirjasta.)

5. Runokirja:

Nils-Aslak Valkeapää Aurinko, isäni

Lauri Viita Runo puhuu

Antti Holma Kauheimmat joululaulut ja Kauheimmat runot

Arvo Salo Oura ooppera

Kaarlo Sarkia Velka elämälle

Kari Levola Valvon että nukut

Mariska Määt ja muut

Karl August Tavaststjerna Valikoima runoelmia

Anna-Mari Kaskinen Joulun lahja

Francesco Petrarca Il Canziniere (vasta nyt tajusin, että kirjoittaja ei ole Francesca, mitä olen aina ihmetellyt, kun Francesca on nainen)

Pentti Saarikoski Mitä ne puhuu (pahoittelut, ei musta tullut Saarikoskirunousfania vieläkään).

Eino Leino Kauneimpia runoja, osa 1 Talvipäivän painuessa

Paavo Haavikko Tiet etäisyyksiin

Mikko Karhu Povitaskurunoja

Heli Laaksonen Aurinko, Porkkana, Vesi

Katri Vala Sininen ovi

Jouni Hynynen Mies katoaa

Johan Johansson Erik Johans Poesi

Susinukke Kosola Avaruuskissojen leikkikalu

Anja Erämaja Kuuluuko tämä teille

Edith Södergran Syyskuun lyyra

Tom Kalima Peilistä katsoo varis

Aura Nurmi Leijonapatsailla

W. Silva Säröjä Purppuranpunaisessa järvessä

6. Kirja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta:

Miika Neulaniemi Sähköpostia Sambiasta (tanssiopetusta/opiskelua Sambiassa)

Harri-Pekka Pietikäinen Pinnan alla – elämäni valkohain kanssa (häkkisukellusta haiden seassa Etelä-Afrikassa, kertoo enemmän tuntemuksista kuin Afrikasta, vaikka sijoittuukin pääosin Afrikkaan)

Alexander McCall Smith Olemmeko sukua ja Kaiken kirjavaa karjaa

7. Kevyttä kesälukemista:

Sinikka Nopola, Likka, äite ja rouva Obama (Nopolan hauskat tamperelaiskirjat ilahduttavat aina).

Saana Saarinen Siirtolapuutarhan varjoissa (dekkari, mutta sopivan kevyt lomalle. Kirjassa kerrotaan, että Viola Gras lähtee juttukeikalle Espoon Westendistä Helsingin ulkopuolella olevaan siirtolapuutarhaan, mutta paikalliset ovat tunnistaneet puutarhan Pakilan siirtolapuutarhaksi, tiedä sitten pitääkö paikkaansa.)

Elizabeth Adler Monte Carlon jalokivet (ryöstö ja murha, pääasiassa kuitenkin parisuhdeongelmien ratkontaa, shoppailua ja laihdutusvinkkejä. Kirjassa seikkaillaan pääosin Ranskan Monte Carlossa ja Intiassa.)

Tove Jansson Haru, eräs saari (lomalla on kiva lukea saarista, itselleni tämä oli kevyt, ehkei kaikille ole. Wikipedian mukaan Haru sijaitsee Pellingissä Porvoon edustalla).

8. Nuortenkirja:

Siri Kolu Me Rosvolat-sarja (ihqu)

Heidi Kökkö Kätkö -sarja geokätköilevistä nuorista

Kreetta Onkeli Kesä autokorjaamon yläkerrassa

Jörn Lier Horts Kultaisen kellon arvoitus ja Vedenalainen arvoitus (kirjat ovat norjalaisia nuortenkirjoja).

Nei Noguchi Finlandia 1 (magna, jossa japanilainen tyttö lähtee tonttukouluun Suomeen)

Enid Blyton Seikkailujen laiva, Viisikko kesälomalla, Kadonneen kaulakorun salaisuus

9. Fantasiakirja:

Barbara Cantini Mortina- sarja, esim. Mortina ja Aavepoikakaveri (kolme kirjaa olen kuunnellut BookBeatista, lisää taitaa tulla. Villa Tuonelassa asuva Mortina on zombi-tyttö ja Aavepoikakaveri on aave)

Tove Jansson Muumi Peikko ja marssilaiset (ehkä marssilaiset ovat scifiä, mutta ei ne muumitkaan ihan reaalimaailmassa elele, joten kirjaan tämän fantasiaan)

Mainittakoon myös yksi tietokirja, jonka voisin hyvinkin sijoittaa fantasiaksi: Sarah Ford Mitä yksisarvinen tekisi? Opas sadunhohtoiseen elämään (mihin tällaisen opaskirjan muuhun sijoittaisi kuin fantasiaan… mutta oikeesti tässä oli kyllä hyviäkin vinkkejä, vaikka yksisarvisiin en taida uskoakaan)

10. Kirja tarttuvasta taudista:

Albert Camus Rutto (kirja kertoo siitä, kuinka ruttoepidemia jylläsi Algeriassa Oranin kaupungissa, ja mitä siitä paikallisille seurasi. Kirja oli loistavaa korona-ajan luettavaa ja ihmettelin miksi en ollut tarttunut tähän kirjaan aiemmin. Sivullistakin yritin lukea, mutta se ei vielä onnistunut.). 

Paolo Giordano Tartunnan aikaan

Saamelaisen kirjallisuuden lukuhaaste 2020

Tammikuun alussa niin innoissani aloitin neetainari:n laatiman lukuhaasteen, joulukuussa yhtä innoissani ja paljon oppineena lopetin. Siinä välissä oli 11 kuukautta, jolloin luin noin 368 muuta kirjaa... Mutta nyt se on valmis 🤗

1. Kirja, jota saamelainen suosittelee

Kerttu VuolabValon airut, suositteli ystäväni Maarit, joka myös antoi upean kirjalistan, joka oli helppo suorittaa, ja josta jäi luettavaa ensi vuodellekin ♥️. 

Kirjassa on monta lyhyttä tarinaa, joita voisi olla kiva kertoilla Lapissa erätulilla, jos nyt ikinä sellaiselle reissulle lähtisin. Pidän kävelystä ja pidän nuotiolla istumisesta, mutta luultavasti preferoin liikaa kunnon sänkyä, mieluummin sellaista, johon noustaan eikä laskeuduta, sama alkaa päteä näin vanhemmiten autoihinkin, kuten Mikko-Pekka Heikkinen kirjassa Jääräpää taisi laittaa jonkun poromiehen suuhun pistää. 

2. Kirja, jonka saamelainen on haukkunut

Kurt Martti Wallenius Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä kirja ei välttämättä ole ollut niin pidetty kuin muut, ja se on käynyt ilmi muidenkin haaste listasta. 

Kirja on vuodelta 1933 ja sen kirjoittaja esiintyy myös tuoreemmassa kirjassa yhdessä Moskun kanssa. Moskuhan on elokuvasta tuttu mies. Kannen kuvaan ihastuin. Jotenkin siinä on vaan niin loistava väritys (no, ei loista, ja juuri se onkin se juttu) - kivasti murrettua harmaata, sinistä ja ruskeaa, kiva talvimaisema. Edessä lienee pohjois-suomalainen varastoaitta, jonka nimikin löytyisi varmasti Paulaharjun kirjoista. 

3. Kirja, jossa yhtenä hahmona on Áillohaš

Áillohaš= Nils Aslak Valkeapään taiteilijanimi. 

En laske, en koskaan, Toimittanut ja kääntänyt Kaija Anttonen. Kirjan runoja joita ei ole aiemmin käännetty saamenkielestä suomeksi. Kirjan alussa on kerrottu saamelaisesta (nyky)runoudesta yleensä.

Ihastuin muihinkin kuin Nils Aslak Valkeapään aiemmin kääntämättömiin runoihin.

Kirjan muut runoilijat ovat Rawdna Carita Eira, Sara Margrethe Oskal, Rose-Marie Huuva, Inghilda Tapio, Synnøve Persen ja Rauni Magga-Lukkari

4. Kirja, jonka kannessa on poro, taimen tai muu saamelaisille tärkeä eliö

Ante Aikio Jänkäjärven syöverit on saamelaisiin tarinoihin pohjautuva fantasiakirja. Sen kannessa on poronsarvinen kala. Sen lisäksi tärkeitä eläimiä on ollut muutamassa muussakin kirjassa, vaikkeivät kaikki nuo saamelaiskirjoja olekaan. Joulukirjankin kirjoittaja on Ranskasta. Ainakin yksi porokuvallinen kirjankansi tuosta puuttuu, nimittäin Milla Ollikaisen Veripailakat, mutta se on perinteinen dekkari ja kannen poro on sangen kuollut. 

Mainittakoon, että en muista lukeneeni yhdessäkään kirjassa taimenista. Lohista ja pikkukaloista kyllä. 


5. Saamenkielinen kirja — tai kirja, joka on käännetty saamesta, jos et osaa saamea

Nils Aslak Valkeapää, Aurinko, isäni jonka rinnalla katselin kuvia alkuperäisteoksesta Beaivi Ahcazan

Ihastuin niin, niin Valkeapään runoihin, että näitä on pakko lukea uudestaan ja lisää. 

Kirjan runot olivat vähintäänkin yhtä ihania kuin Lauri Viidan  runot. Viita on ollut lukioajoista lähtien yksi runoilijasuosikeistani ja jollain tapaa saman tapainen, vaikka Valkeapää kertoo runonsa luonnonkuvin ja Viita rakennustyömaan tapaan. Jotenkin heti tuli mieleen näistä, että kuinka mahtava olisi kuulla näitä samaan tapaan esitettynä isoissa konserttisaleissa, kuten Tapani Kansa esitti Lauri Viidan Betonimylläri-runot joskus 1980-luvun lopulla. Tuo esitys on vieläkin yksi mahtavimmista esityksistä, joita olen konsaan nähnyt, ja aika paljon kulttuuria olen kuluttanut näinä vuosikymmeninä. Se kilpailee vahvasti ykkössijasta ensimmäisen näkemäni Shakespeare tulkinnan kanssa. Se oli Porin Teatterin Myrsky-näytelmä, jonka upean, ulkoseinään saakka levittäytyvän valaistuksen oli tehnyt Claude Naville ja pääosassa esiintyi Lasse Pöysti

6. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen perinteiselle saamelaisalueelle 

'Perinteistä aamelaisaluetta' Suomessa ovat käsittääkseni Utsjoki, Inari ja Enontekiö sekä tietty alue Sodankylästä.  

Jovnna-Ande Vest Poropolku sammaloituu. Lisäksi tuli luettua myös Mikko-Pekka Heikkisen Poromafia,  joka sijoittuu Utsjoelle ja tapahtuu poronhoitoon keskittyvissä piireissä. 

7. Kirja, jonka nimessä on sana ”perinne”

Tämä oli vaikea, ainoa perinne sanalla varustettu kirja oli Kaija Ahvenjärven Päivitettyä perinnettä - saamelaisen nykyrunouden saamelaiskuvastoja väitöskirja, joka haasteen myötä taisi kerätä paljon lukijoita. Itse olisin otaksunut löytäväni jonkun perinne koru tai kansaperinnekirjan, mutta ei löytynyt perinne sanaa edes Samuli Paulaharjulta. Lukukokemus oli kyllä muita kirjoja tukeva. 

Kuuntelin Yle Areenasta Paulaharjun Tunturien yöpuolta - novellikokoelman, joka on mielestäni erinomainen kansaperinteen kokoelma vanhoja kerättyjä tarinoita, vaikka itse perinne-sanaa nimessä ei siis olekaan. 

8. Jonkun saamelaisen muistelmat tai elämänkerta

Siiri Magga-Miettunen Siirin kirja. Hyvä kirja ja onneksi sille löytyi jatkoakin. Luin molemmat peräkkäin. Ajattelin illalla kirjaa aloittaessani, että kirja on helppo jättää kesken, koska se perustuu parin sivun tarinapätkistä, mutta aika väärässä olin. Onneksi seuraava päivä ei ollut työpäivä, sillä luin kirjan melkein loppuun asti ennen kuin nukahdin sen kanssa. 

Muistelupätkät olivatkin siis koukuttavia. Osa kiehtovuudesta tulee itselleni siitä, että kirja nivoo yhteen aiempia tietosirpaleita tuoden nippelitietoni ympärille syventävää tietämystä. 

Olin esimerkiksi kuullut tiestä, jonka Urho Kekkonen sai hommattua Lappiin, mutta minulla ei ollut mitään mielikuvaa, missä kyseinen tie sijaitsee, se tie vie Kutturaan, minna Maggan perhe asettui asumaan kun Venäjän vallan aikana ei enää voinut harjoittaa poronhoitoa koko saamelaisella alueella, vaan piti noudattaa valtioiden rajoja. 

9. Pedar Jalvin tai Áillohašin kirjoittama kirja

Pedar Jarvi Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita kirjassa oli myös Jarvin lyhyt elämäkerta hänen lyhyeksi jääneestä elämästään. Jarvi ehti juuri valmistua ammattiin, ja saada ensimmäisen työpaikan, kun hän kuoli.

Kirjassa on mukana Jarvin kirjoittamia kertomuksia, runoja ja hänen opiskeluaikoinaan kirjoittamia, lehdissä julkaistuja pakinoita. 

10. Kirja, joka käsittelee Pedar Jalvia tai Áillohašta

Jorma Lehtola Laulujen Lappi kirjan lukeminen jäi tältä vuodelta vähän kesken, sillä kirja painoi turkasen paljon liikaa jotta olisin jaksanut kantaa sen joululomalle mukaan etenkin kun en ollut varma, voinko palauttaa sen mökki kunnan kirjastoon. Luettuna on reilusti yli puolet, joten hyvällä omatunnolla merkkaan nyt kirjaan luetuksi. 

Kirjassa esitellään Lappia eri näkökulmista. Nils Aslak Valkeapään uuden runouden ohella kirjassa esitellään Lappia monenlaisten laulujen näkökulmista. On virsiä, joikuja, rillumareitä ja oopperaa ja kaikkea siltä väliltä. Kirjassa on kivasti kuvia ja kirjan ainoa huono puoli onkin, että se täytyy lukea pöydän ääressä, sillä kirja todellakin painaa sangen paljon. 

11. Kirja joka kertoo saamelaisen/saamelaisten asuntolaelämästä

Kukka Ranta ja Saana Kanninen Vastatuuleen, oli väitöskirjan ohella ainoa kirja näistä, jota en saanut lainattua, vaan se piti lukea kännykällä BookBeatista. Kirja on vielä vähän kesken, sillä en tykkää lukea E-kirjoja ja siksi onkin tullut aina mieleen lukea jotain muuta, vaikka kirja onkin ihan mukaansa tempaava. 

Asuntolaelämää oli myös Siiri Magga-Miettusen molemmissa kirjoissa. 

12. Kirja joka kertoo etelään muuttamisesta

Siiri Magga-Miettusen Siirin elämä kirjassa Siiri muuttaa pohjoisesta Varkauteen opettajaksi. Kirjassa kerrotaan muiden sisarusten opiskelusta ja Siirin työstä opettajana ja äitinä. Kirja päättyy leskeyteen.  


perjantai 25. joulukuuta 2020

25.12. Hauskaa joulua!

Aatto juhlista jaloin, kuten wanha kansa sanoi, mutta oikeassa joulukalenterissa on tietysti luukku vielä joulupäivääkin varten. Valitulla kirjalla on hauska nimi, mutta sen sisältö ei juuri ole "kepeää kesälukemista" eikä juuri tuo leppoisuutta takkatulenkaan äärelle.

Ensimmäinen joulukirjani oli Kariston Hauskaa joulua! kirja, jonka ensi painos on vuodelta 1947. Oma painokseni on kirjan toinen painos vuodelta 1994. Kuvittelin sen itse asiassa 5 vuotta vanhemmaksi, mutta joka tapauksessa kirjalla alkaa olla ikää.

En ole koskaan lukenut sitä kannesta kanteen yhteen menoon, mutta kaikki tarinat on kuitenkin tullut luettua, osa useampaankin kertaan. Kirjassa on vanhoja joulutarinoita eri lähteistä. Pakollisena tietysti Aleksis Kiven Joulu Impivaarassa ja Charles Dickensin Joulun kellot, mutta oudompiakin tarinoita on, kuten joulu New Orleansissa tai suomalaisen Rumareht kuninkaan pojan joulu kuningas Arhturin hovissa.

Oma suosikkitarinani on peräisin luutnantti Ferdinand Schenströmin noin 200 sivuisesta Armfeltska Karolinernas sista tåg – gamla minnen från jämtländska och norska fjällbygder.

Hauskaa joulua! kirjassa on tuosta tutkimuksesta joulua koskeva katkelma: Armfeltin armeijan jouluntienoo Norjan tuntureilla 1718-1719.

Tarina ei ole suosikkini sen lempeyden vuoksi vaan siksi, että oma esi-isäni on ollut tuossa sodassa mukana. Hän oli niitä harvoja, jotka palasivat hengissä Satakuntaan, mutta sai moitteet, kun osa varusteista oli hukkunut tuntureille. Sukulaiseni erosi palveluksesta 20.8.1719 palattuaan takaisin Satakuntaan.

Tarina on surullinen, sillä tuntureille paleltui paljon sotilaita. Eräs tuona jouluyön kuolonleirillä ollut suomalainen pappi kertoo:

Mitä valitusta ja hätää, huutoa ja vaikerrusta täällä onkaan nähtävä ja kuultava, ei kokematon hevin voi mielessään ajatella, sillä sitä ei koskaan pysty kuvaamaan niin surkeaksi kuin se todella oli. Vaikka toisella olisi ollut kuinka hellä ja auttamishaluinen sydän toista kohtaan, niin hän ei voinut auttaa eikä siihen pystynyt, sillä kaikki olivat melkein samassa kadotuksessa. Kun joku istahti lepäämään tai nukkumaan, niin hänet kylmä niin valtasi ja kangisti, ettei hän pystynyt liikehtimällä pitämään itseään lämpimänä. Sitävastoin sellainen, joka jaksoi pysytellä liikkeessä, kesti paremmin.

Antti Tuurin sanoin: ”Niitä meni siellä monta.” Tuo on Talvisota kirjassa toistuva sanonta, mikä tuli mieleeni, kun talvisodassakin oli kylmä, vaikka ongelmat eivät olleetkaan yhtä katastrofaalisia kylmyyden suhteen, mitä Norjan tuntureilla).

Mutta kaiketi tuon joulun jälkeen joulut tuntuivat hartaammilta kuin aiemmin.

Surullisesta ja kylmää uhkuvasta joulutarinasta huolimatta – lämmintä ja hauskaa joulua!

PS. On toinenkin Hauskaa joulua kirja, jota en ole saanut käsiini vielä. Kirjan on toimittanut Juri Nummelin ja siinä esitellään vanhana suomalaisissa joululehdissä olleita tarinoita, joita ei ole aiemmin julksistu kirjana. 

torstai 24. joulukuuta 2020

24.12. Joulumanteli

Oman lapsuuden jouluun ei kuulunut Lumiukko vaan Iltapäivän Disneyn joulutarinat. Kotiin kannettu Aku Ankka loi viikoittaisen turvallisen lukemisjatkumon koko lapsuuden ajan. Niinpä Tiku ja Taku sekä Samu Sirkka joulutervehdyksineen oli odotettu jouluaattoillan pelastus, joka sai ajan kulumaan ennen pukin tuloa sen jälkeen, kun oli käyty hautausmaalla sytyttämässä kynttilät isovanhempien haudalle.  

Lapsena jouluviikon suurin odotuksen aihe ennen jouluaattoa oli joulutodistuksen ohella jouluposti, joka toi Aku Ankan Joulumantelin. Tosin äiti saattoi paketoida sen myös joululahjaksi, mutta yhtä kaikki, odotettu riemu se oli. 

Wald Disneyn Joulumantelia tehtiin viikoittaista Aku Ankkaa puolta pienempänä, vaakaan taitettuna kirjasena vuosina 1963-1972. Sivuja kirjoissa oli 68, jos lasketaan etukannet mukaan. 

Ensimmäisiä Joulumanteleita en ole nähnyt ennen, kuin ostin itselleni joskus 18 vuotta sitten koko 10 kirjasen setin. Viimeiset vuodet tuli aikanaan luettua useampaan kertaan. Kirjasten muoto tuntui houkuttelevan paljon enemmän, mitä tavallinen vihkotyyppinen lehti. 

Kirjasissa seikkailee Akun ja Roopen ohella itselleni rakkaat hahmot: Pikku Hukka, Hiawatha ja Mimmi-noita. Muita tykkäämiäni hahmoja olivat Moby Dick, Leenu, Liinu ja Tiinu ja Touho Ankka, vaikka hänelle ei koskaan hyvin käynytkään sekä partainen lyhyt metsänukko, jonka nimeä en enää muista. On sääli, että nämä hiukan harvinaisemmat hahmot seikkailevat nykyään Aku Ankoissa vähemmän, vaikka käsittääkseni niistä osa on aikanaan Italiassa syntynyt, ja nykyään monet tarinat ovat italialaisten piirtämiä. 

Italian reissuilta olen tuonut itselleni muutamia Aku Ankkoja eli Paperino ja Mikki Hiiri- eli Topolino- lehtiä. 

Vaikka Don Rosan uudet hienot piirrokset ovatkin täynnä monenlaisia yksityiskohtia, pidän kuitenkin edelleen parhaina piirroksina 1960-1970-lukujen piirroksia, joissa pääosassa oli hahmot ja teksti, eikä niinkään upeat yksityiskohdat. 

Tätä kirjoittaessani lueskelin läpi jälleen kerran 1972 vuoden Joulumantelin. Siinä esiintyi mm. Mustakaapu Mimmin ja Milla Magian kanssa, Pikku Hukka, Hiawatha sekä Sudenpennut ja Karhukoplan klaanin jälkikasvu. 

Joulumantelin myötä toivotan piparintuoksuista joulua kaikille blogini lukijoille. 
Tänä ainutlaatuisen erikoisena vuonna nauttikaamme muista joulumme perinteistä,
kun emme voi kyläillä sukulaisten luona vapaasti.  


   

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

23.12. Poika nimeltä Joulu

Kaikkien hyllyssä olleiden joulukirjojeni jälkeen oli pakko katsoa, mitä kivaa kuuntelemista löytyisi BookBeatissa siivittämään joulun odotusta. Huomennahan se kauan odotettu jouluaatto jo onkin. 

Selailu paljasti, että suosikkikirjailijaltani Matt Haigilta on ilmestynyt myös joulukirjoja. Poika nimeltä Joulu löytyi myös äänikirjana ja eikun vaan kuuntelemaan. 

Kirjasta on sanottu, että se on uusi jouluklassikko. Uskon sen. Kirjassa on paljon jouluun liittyviä, tuttuja asioita, mutta kuitenkin jotain uutta. 

Kirja opettaa, että tontuille - eikä ihmisillekään mikään ei ole mahdotonta. Tontuille jopa sana mahdoton, on niin mahdoton, että tonttulapsien korvat peitetään, etteivät he kuulisi koko sanaa. 

Mahdoton on vain mahdollista, jota ei ole vielä ymmärtänyt

kertoo Joulu-Ukko.  

Opin kirjasta sen, että tonttulassa tontut ikääntyvät niin kauan, kuin löytävät aidon tarkoituksen elämälleen. Tuota jäin hieman mietiskelemäänkin siinä taatelikakun paistumista katsellessani. Mitä jos ihmisetkin lakkaisivat vanhenemasta silloin, kun keksivät mikä on heidän intohimoinen elämäntarkoituksensa. 

Kimi Räikkönen ei olisi koskaan saanut ajokorttia kisakenttien ulkopuolelle, koska tiesi jo pikkupoikana haluavansa ajaa autoa radalla, mutta entäs sitten me muut, jotka aina välillä kuvittelemme löytäneemme unelmaamme, mutta sitten tulee lama ja konkurssit ja on pakko etsiä uusi unelma jonka toteuttaa? Lakkaisiko vanheneminen aina välillä. Vai auttaisiko intohimo pitämään firmat pystyssä lama-ajatkin? Jos nuoruutta ihaillaan nykyisin näin paljon, mitä tapahtuisi ihmisille, jotka eivät koskaan löydä intohimoaan? Katsottaisiinko heitä paheksuvasti vai säälien? 

Poika nimeltä Joulu luonnollisesti löysi elämänsä tarkoituksen, mutta ei kovin nuorena, vaan vasta sitten, kun hänen partansa hohti valkoisena. Vanhentaahan se tietysti miestä, kun 12-vuotiaasta lähtien johtaa koko tonttulaa :) 

Kirjassa vilahtelee sopivissa määrin myös keijuja ja peikkoja, joten mieli pysyy virkeänä kannesta kanteen. 

Toinen mieltä vaivaamaan jäänyt asia on se, onko alkuperäisessä englanninkielisessä tekstissä ihmisten asumat paikkakunnat tosiaankin Kristiinankaupunki ja Turku. Edellisessä asuu Niklas poika, jonka lempinimi kotona oli Joulu, jälkimmäisessä asuu kuningas, joka olisi mieluusti ottanut vastaan todisteet tonttujen olemassaolosta. Luultavasti näin on, sillä kirjassa Niklas asuu nimenomaan Suomessa. 

Kirjassa ensimmäinen joulusukassa lahjan saanut lapsi asui Englannissa, joten myös kirjailijan kotimaa pääsee kirjassa esiin.  

Vahva suositus kirjan lukemiselle satakuntalaiskeittiöstä, ja mainiota joulun odotusta.  

tiistai 22. joulukuuta 2020

22.12. Hercule Poirots Jul

Otin joululomalle mukaan vielä muutaman joulukirjan, vaikka onhan noita tullut luettua jo koko kuukausi. Tämän päivän kirjaa mietin pitkään, mutta sitten päädyin tuttuun ja turvalliseen kirjaan, jonka kanssa on helppo aloittaa ensi vuodeksi suunnittelemaa kielikylpyä. 

Agatha Christien Hercule Poirots jul, on suomennettu nimelle Simon Leen testamentti. Kirjan tapahtumat alkavat aatonaattona, joten tänään on oivallinen aloituspäivä. Näin voisi lukea kirjaa päivä päivältä edeten muutaman päivän ajan. 

Simon Leen testamentti on yksi rakastetuimmista Poirot-kirjoista. Se on suljetun huoneen mysteeri ympäristössä, jossa suurinpiirtein kaikki vihaavat murhattua henkilöä. 

Poirot ajautuu ratkomaan mysteeriä kesken oman joululomansa. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat joulun tienoille (22.-28.12.), mutta kirja ei ole niinkään joulua kuvaava kirja. 

Olen lukenut kirjan ainakin kerran aiemmin ja katsonut tietysti myös televisioelokuvan, mutta näin lukemista aloittaessani tekijä ei muistu mieleen. 

Ruotsinkielinen pokkari on ollut hyllyssäni kymmenkunta vuotta, joten nyt on todellakin aika lukaista kirja. 

  

maanantai 21. joulukuuta 2020

21.12. Sydänmaankylän ukkojen jouluviinat

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi, sanottiin muinoin. Itse asiassa jo marraskuun viimeisenä päivänä sanotaan: Antti joulun alottaa, Tuomas tupaan taluttaa. Tämän päivän kirjassa sama sanotaan hieman toisin sanoin: Antti tulee avain kädessä, Tuomas tuoppi kainalossa. 

Itselleni Tuomaan päivä on ollut se, joka aloittaa joululoman. Tuomaan markkinoilta on hyvä suunnistaa kohti joulua. 

Päivän joulukirja on Elli Alatalon Sydänmaankylän ukkojen jouluviinat. Se on kaksinäytöksinen Kansan näytelmä, jota tuskin on koulun joulujuhlassa näytelty. Kirja on 9.osa Näytelmäkirjastosarjassa ja se on julkaistu vuonna 1925. Näyttelijöitä tarvittiin 10, joista yksi oli 10-11-vuotias poika, muut aikuisia. 

Muori, vaari ja tyttärenpoika odottelevat joulua. Heti alkuun käy ilmi, että vaari on juonut talonsa ja on nyt raitis mies. Joulu sahtia kuitenkin tekisi mieli. 

Myös Jussilalla, Lunttalla ja Lassilla on mielitekoja. 

Niilo-poika saa enemmän kuin sukset, mutta kuinka käy ukkojen joulu viinojen? 

Jouluun kuului kinkun ohella monilla sahti ja paloviinaryypyt. Varmasti silloinkin alkoholin liiallisesta nautiskelusta kärsi kukkaron ohella perhe. En tiedä, onko sitten yhtään parempi se, että joulusahdista on siirrytty maistelemaan viinejä tai saunakaljaa joka viikko. 

Kaikissa tarinoissa ei ole yhtä onnellinen loppu lapsen kannalta, mitä tässä näytelmässä. 

Aina sitä kuitenkin toivoo, että edes lapsen niin odottamaan jouluna aikuiset osaisivat käyttäytyä niin, että lapsen riemu olisi kodin ykkönen. Ehtii sitä juomaan myöhemminkin. 

Olen ostellut vanhoja näytelmiä kirpputoreilta. Aina silloin tällöin niihin törmää. Vanhoissa näytelmissä on usein autenttista ajankuvaa paljon paremmin, mitä romaaneissa. Kun unohtaa vähän liiallisen huumorin ja kepeyden, löytää joko sen, miten muinoin elettiin tai sen, miten opettajaneidit olisivat kansan halunneen elää. Molemmat näkökulmat ovat mielenkiintoisia. 


sunnuntai 20. joulukuuta 2020

20.12. Hauskaa joulua, Totte Svensson

Joulussa parasta oli lapsuudessa aatto illat kun kuusen valossa sai lukea olohuoneessa illalla. Vieressä oli pukin tuomat suklaat ja marmeladikarkit ja yön hiljaisuudessa kaikki muut nukkuivat.

Siihen tunnelmakuvaan Åke Holmbergin kirja Hauskaa joulua, Totte Svensson istuu kuin nenä päähän. 

Totte Svensson on yksityisetsivä, jota on aikanaan luonnehdittu lasten Sherlock Holmesiksi. Ennen tämän kirjan avaamista aamukahvilla, en kuitenkaan tiennyt mitään tästä rosvojen kauhusta ja hänen seikkailuistaan alamaailman puuhien perässä. 

Tässä jouluisessa tarinassa, jonka pääpaikkana on Tonttulankadun kultasepänliike, vilisee tonttuja ja tekoparroja.

Kirjan kieli on hurmaavan vanhahtavaa. Alkuperäisteos on vuodelta 1954 mutta suomennos on painettu vasta 1970. En tiedä, kuinka nykylapset pysyisivät juonessa kärryillä... esimerkiksi minkä kokoinen olisi 12-vuotiaan mielestä kultasepänliikkeen ikkuna, joka on 1/2 tynnyrinalan kokoinen? Mutta ehkä aikuisen silmissä muovautuu kuitenkin oikeat mittasuhteet. Toivottavasti. 

Kirjassa on jonkin verran piirroskuvitusta, joka elävöittää tekstiä, joka sivumennen sanottuna on mukavan kokoista luettavaa.

Ensimmäinen joululahjaksi saamani kirja oli Grimmin 12 satua, toinen Tassut kohti seikkailuja. Totte Svensson olisi ollut hauska tuttavuus kolmantena. 

lauantai 19. joulukuuta 2020

19.12. Joulun käsikirja

Kun ennen vanhaan hankittiin jotain suurta, saadaan mukaan käsikirja, josta voi etsiä vastauksia mieleen tuleviin kysymyksiin. Nykyään pitää tyytyä johonkin hyvään ystävään, kuten Googleen.

Uudehkoja joulukirjahyllyni kirjoja on Steve Caplinin ja Simon Rosen Joulun käsikirja, jonka on suomeksi toimittanut Juha Virkki. Kirja on julkaistu suomeksi 2007.

Kirja alkaa joululahjoista, mutta pääpaino ei ole käsillä tekemisessä vaan ostamisessa ja paristoissa (joita yleensä on liian vähän ja sitten lopuksi on jäteongelma).

Heti toisena lukuna on jouluiset maljat, joiden yhteydessä käydään läpi pikkujoulut, glögit ja krapulat. Itselleni uutuutena kirjassa on kuohuviinipullojen pullokoot. Pullon ja Magnumin tiedän, mutta seuraava koko on Jerobeam, Rehabeam, Methusalem, Salmanazar, Balthasar, Nebukadnessar ja Melchior, Salomo, Primat ja Melkisedek. Jälkimmäisessä on 40 pullollista juhlajuomaa.

Itse pohtisin, että se jo vaatinee tarjoilijaltakin hivenen enemmän voimaa. En välttämättä haluaisi olla avaamassa pulloa, jossa painetta on kenties 40 kuohuviinipullon verran, kun tavallisen pullonkin kanssa saa olla tarkkana, jos sitä on kovasti heilutellut lähiaikoina.

Jotenkin hämmästyttää sekin, että kolmas itämaantietäjä Caspar, on ilman nimikkopulloa (toistaiseksi). Niille, joille itämaantietäjät eivät ole nimituttuja, niin legendan mukaan nimet olivat Caspar, Melchior ja Balthasar. Näistä Caspar oli lähtöisin Afrikasta.

Kirjassa esitetään joulun perinteitä ympäri maailmaa, sekä mielenkiintoisia juttuja joita vain on hauska tietää. Vinkkejä löytyy kotijoulun valmisteluun ja vaikkapa paukkukarkkivitseihin kuten: Mitä vähärasvainen kinkku soittaa bändissä? (Luuviulua). Joulun ja Uudenvuoden juhliin on vinkkejä lauluista, peleistä ja muusta ajanvietteestä. Kaiken kaikkiaan mukavan kattava kirja ja vähän eri näkökulmasta tehty, kuin kotimaiset vastaavat joulukirjani, kuten aiemmin esitellyt Martan joulukirja ja Mysi Lahtisen Joulu.

Hätkähdyttävin tieto on brittiläisestä Andy Parkista, joka on viettänyt joulua kirjan tekoaikaan 13 vuotta putkeen, ja syönyt ystävien ja naapurien ja julkkisvieraiden kanssa yhteensä 4.750 kalkkunaa, 120.000 ruusukaalia tuhonnut 189.580 paukkukarkkia. Eipä siihen voi muuta sanoa, kuin Hallelujaa, nyt joulu on!, mikä on itse asiassa Andy Parkin levyttämä joululaulu. Nettitietojen mukaan Andyn ”on joulu ainainen” -projekti on jatkunut ainakin 23 vuoden ajan (viimeinen löytämäni tieto vuodelta 2017 ja huom, myös On joulu ainainen on Andyn levyttämä kappale). Projekti alkoi heinäkuussa 1993. Vuosien saatossa jokapäiväiseen joulumenyyseen on tullut sen verran muutosta, että 21 kalkkunan syöntivuoden jälkeen Andy siirtyi syömään possua.

Itse en luultavasti innostuisi syömään samaa ruokaa vuodesta toiseen, mutta muuten ainainen joulu voisi olla kiva. 


perjantai 18. joulukuuta 2020

18.12. Finlandia 1

 Japanilainen kulttuuri tuntuu olevan nuorison suosiossa jatkuvasti joiltain osin. Itsekin nuorena fanitin japanilaista runoutta, ikebanaa ja geishailuun kuuluvia taiteita. Olisihan se hienoa, jos osaisi soittaa jotain outoa soitinta tai asetella taitavasti pari kukkaa tai kirjoittaa niistä runo, tai edes paikata revennyt kimono.

Magna on kiehtonut minua vuosia, mutta vain piirtämisen kannalta. Ei ole kyllä koskaan tullut kokeiltua sitä piirtämistä. Joku opas taitaa olla kuitenkin siitäkin asiasta kirjahyllyssä.

Tänä vuonna tein Porin lukuhaasteen myös sarjakuvista ja samalla päätin vihdoin lukea yhden magna-sarjakuvankin, kun haasteessa oli sopivasti yksi kohta joka liittyi japaniin tai olympialaisiin.

Valitsin Finlandia 1 kirjan, jonka on piirtänyt Mei Noguchi. Kirjassa joulupukkia fanittava Airi-tyttö lähtee vaihto-oppilaaksi opiskelemaan suomalaiseen kouluun. Finlandiaan, josta valmistuu joulupukkeja ja tonttuja. Kouluvuoden ajan Airi asuu perheessä, jossa on kaksi poikaa, jotka hekin opiskelevat samassa opinahjossa.

Itselleni oli yllätys, että kirjassa puhutaan myös pääsiäisestä sangen perusteellisesti. Hieno juttu. Tuleepa japanilaisille tutuksi samalla vähän muutakin Suomesta kuin joulupukki ja tontut. Tällainen matkailupainotteinen tonttuakatemia olisi kyllä aika kiva idea. Eikös meille Poriinkin yksi tonttukoulu mahtuisi?

Tarina sinänsä oli kiehtova, mutta pakko todeta, että magna ei ole minua varten, sen verran kauan kahlasin kirjaa läpi, mutta vihdoin se tuli luettua takakannesta etukanteen. Noin kolmanneksen kirjasta täyttää toinen tarina, mutta koska tässä kerrotaan joulukirjoista, niin eipä esitellä sitä enempää. Tuleepa sitten lukijalle yllätyksenä.

Tarina tosiaan oli ihan hyvä, ja luulen, että itselläni oli ongelmia kirjan kanssa siksi, että kuvat olivat jotenkin vaan niin sullotut pieneen taskukirjaan. Isompana kirjakokona tarina olisi ollut ilmavampi ja toimivampi. Osansa varmasti on silläkin, että tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin lopusta alkuun.

Sarjassa on myös Finlandia 2, jota en ole lukenut, ja vähän epäilen, että en luekaan, ellei sivukokoa saada isommaksi ja kuvien väliin vähän väljyyttä. 

torstai 17. joulukuuta 2020

17.12. Jouluaiheista askartelua

Jouluun kuuluu luonnollisena osana askartelu. Tehdään koristeita, valmistetaan kortteja ja koristellaan pipareita. Nyt kun joulukortit ovat jo postin kuljetettavana, on aika tarttua viime hetken joulukoristeiden tekoon. Kakkupaperikansio voisi olla tämän joulun hittilahja leipomisesta pitävälle tai ehtoisalle emännälle, jonka kahvipöytä on aina tip ja top. 

Vanhin omistamani jouluaskartelukirja on Annikki Eskolan Jouluaiheista askartelua vuodelta 1963. Itse asiassa omistan kyllä vanhemman olkityökirjan, mutta siinä on myös sellaisia olkitöitä, jotka eivät liity jouluun.

Tämäkin kirja alkaa muutamalla pienellä olkityöllä. Sitä seuraa ohjeet, joiden päämateriaalina on: korkki, paperi, kultaus, piipunpuhdistaja, metallilanka, niini ja metallitulppa. Jälkimmäinen on itsellenikin vieras materiaali: maitopullon metallitulppa. Siitä askarreltuja töitä voisin kuvitella tehtävän samppanjapullon paksusta korkinsuojafoliosta tai järeämpien saksien avulla tuikkukynttilän metallikupista.

Osa töistä, kuten niinestä tehty tonttu ja silkkipaperista ja kartongista tehty lintu, ovat itselleni tuttuja jo ala-asteen ensi vuosilta 1970-luvun alusta. Itse asiassa niin tuttuja, että mietin, että opettajalla saattoi hyvinkin olla tämä kirja käytössään.

Kirjassa opastetaan tekemään myös metallisia koristelyhtyjä jäykästä metallifoliosta, joita niin ikään tehtiin jo koulussa.

Käytännölliseksi joululahjaksi sopii kirjasta tehdä vaikkapa kakkupaperien säilytyskansion innokkaalle leipuriystävälle.

Tähän tarvitaan pahvia, 2*30 cm pätkät koristenauhaa pahvien yhteen solmimiseen sekä kyniä ja paperia kannen koristeluun. Jotta lahjaa voisi huoletta käyttää ympäri vuoden , kanteen kannattaa taiteilla jotain muuta kuin kirjan vinkkaamat joulukuuset.

Leikkaa tukevasta pahvista kaksi ympyrää, joiden säde on noin 5 cm isompi, kuin hankkimasi lahjapaperien säde. Kirjassa pahviympyrän koko on 15 senttiä, mutta nykyään näkee harvoin niin pieniä kakkupapereita, ennemminkin koko on sopiva esim. kahvikupin ja tassin väliin tulevalle koristepaperille.

Tee kaksi reikää samaan kohtaan molempia pahveja noin 2 cm reunasta kello 3 ja 9 kohdalle. Solmi pahvit nauhoilla yhteen näistä rei’istä. Koristele kansi hienolla piirroksella, kollaasilla tai vaikka valokuvalla. Avaa toinen naruista ja sujauta väliini ostamasi kakkupaperit. Näin ne säilyvät suorana käyttöä odottelemassa, vaikka keittokirjahyllyllä. Kelpo lahja innokkaalle leipurille. (Kuvassa kansio vasemmassa yläkulmassa)


keskiviikko 16. joulukuuta 2020

16.12. Joulu - sen historia, askareet ja herkut

Hesarin kuukausiliite, Gloria ja Nykypäivän ruokapakinat innoittivat 1980- ja 1990-luvulla kokeilemaan uudenlaisia ruokia.

Mysi Lahtinen, Riitta Suominen ja Gloria ruokatoimitus toivat tuulahduksen modernimmasta arki ruuanlaitosta.

Mysi Lahtiselle olen kiitollinen ikuisesti maailman parhaasta makaronilaatikosta, sitä tietysti voi syödä joulunakin. Laatikon salaisuus oli vanhanaikaiset pitkät makaroniputket ja keitinveteen lisätty maito ja ripaus sokeria. Makaronit saivat jäähtyä keitin aidossa, jolloin putken sisälle jäi maitoa ja laatikosta tuli mehevää. Valitettavasti ohje ei toimi gluteenittomalla makaronilla ja sokerittomalla keittiöllä. Mutta kiitokset silti ohjeesta. Ja monesta muustakin ohjeesta. 

Venekokin keittokirja oli ensimmäinen Lahtisen keittokirja, jonka luin. Kun sitten näin, että Mysi Lahtinen oli julkaissut joulukirja Joulu - sen historia askareet ja herkut, se oli pakko saada. Kirja taitaa olla ainoa Suomesta ostettu joulukirja, josta olen maksanut täyden hinnan. 

Ihana kirja se onkin. Erityisesti kansien sisäpuolet. 

Kun jossain vaiheessa löysin ehjän kiiltokuva-arkin tonttuja, joita on kirjan sisäkannessa olin haltioissani. 

Tämä kirja pitänee ottaa mukaan joululomalle. Tekstin kertaushan on opintojen äiti. 


tiistai 15. joulukuuta 2020

15.12. Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen...

Museoiden joulunäyttelyissä oppii aina jotain uutta joulun historiasta. Tänä vuonna ei ole ollut mahdollisuutta käydä museossa montaakaan kertaa, mutta onneksi on museoiden verkkonäyttelyitä, Finna ja aiempien näyttelyiden näyttelyjulkaisut.

Yksi suosikkijulkaisuistani on Turun maakuntamuseon Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen… kirja.

Kirjasta löytyy Turun museoissa olleita jouluisia kahvipöytiä, ruokapöytiä ja muuta ruokaan liittyvää joulusomistusta. Esillä on monipuolinen kattaus, jossa ei ole unohdettu edes joulutonttua eikä lastenhuoneen joulua.

Kattaukset ovat eri aikakausilta hansa-ajalta ja rokokoosta 1900-luvulle.

Kirjasta löytyy myös reseptejä ja selostuksia, mitä ainesosia on kuulunut erilaisiin jouluherkkuihin kuten ämmännahkaan (apteekista ostettava sitkeä, purukumin tapainen joulukaramelli, jossa oli arabikumia, sokeria, tragantia, lakritsijuurta, munanvalkuaista ja pomeranssinkukkasokeria) tai hiivalla kohotettuun 1500-luvun jälkiruokana viinin kanssa syötävään krokanttikakkuun.

Kirjan joulupöytiä koristavat mm. krokanteista tehdyt runsauden sarvet, hyasintit, komeat taitellut lautasliinat, runsaat leipäpinot ja erilaiset kynttilät. Tämä olikin näyttely, jonka olisin halunnut nähdä. Kirja on vuodelta 2001, mutta kenties taas ensi jouluna eri museot kattavat jouluisia pöytiä kaikkien nähtäville.

Omaan joulustarttiini on kuulunut Porissa Korsmanin talon joulu. 1953 vuotta elävässä poliisi Korsmanin talossa tuoksuu joulun alla pannukahvi, riisipuuro ja lanttulaatikko. Radiosta kuuluu Taatan joulupakinoita. Porin Marttayhdistys on yli 20 vuoden ajan ollut mukana toteuttamassa elämyksiä jotka johdattavat mielen mummolan keittiöön.

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminki...