Muistuupa mieleeni muutama kirja tai tarina siitä, mitä joulupukki tekee kesällä tai kun sattumalta on saanut identiteettikriisin.
Eräässä kauan sitten kummitytön kanssa lukemassani kirjassa joulupukki ryhtyi laihdutuskuurille. Surua ja murhettahan siitä tuli, että pukki on terve, mutta massu on liian
pieni pukin imagoon. En enää muista, miten kirja päättyi, varmaan pukin muori
kävi tyynykaupoilla, mutta laihtuneen pukin muisteleminen toi mieleeni taas tosi
tarinan entisestä naapurustosta.
Noin 4-vuotias lapsi oli lähdössä mökille isovanhempien kanssa. Sitä ennen
käytiin tuffan kanssa kaupassa. Maitohyllyn kohdalla lapsi ehdotti tuffalleen,
että ostetaan punaista maitoa. Tuffa tuota ihmettelemään, että pojan
perheessähän juodaan rasvatonta maitoa. Lapsi oli vastannut, että johtajat
juovat punaista maitoa. Ehkä pukkikin ratkaisi paino-ongelmansa rasvaisemmalla
maidolla. Juttu huvitti tavattomasti, sillä lapsen suvulla oli ja on
edelleenkin, isohko liikeketju.
Olin 10 vuotta sitten töissä Kenkäveron matkailualueella Mikkelissä
Marttojen perinnetietokeskuksessa. Sen jälkeen kun muutin pois Mikkelistä, muutti
joulupukki kesäksi rantasaunalle. En ole sen jälkeen käynyt alueella kesällä,
joten en tiedä, miten pukki saunatuvassa asustelee, mutta sekin tuli mieleeni
lukiessani Jorma Etton Joulupukin päiväkirjaa.
Olen ostanut kirjan näemmä kirpputorilta 2 eurolla, vaikka mitään
mielikuvaa ostoksesta ei ole. Lukeminen on jäänyt odottamaan jotain joulua. Kirjassa
on omistuskirjoitus: "Terveisiä Joulupukin maasta, Luosto 3.4.83 Mummo ja Taata." Vuosiluku lienee oikea, sillä kirja on vuodelta 1963. Tuskin joulukirja on
ilmestynyt pääsiäismarkkinoille, vaikka kuinka olisi pohjoisesta ostettu.
Mummolle ja Taatalle lienee tullut pieni erehdys kirjan suhteen, sillä heti
ensimmäisessä päiväkirjamerkinnässä 24.kesäkuuta pukki kirjoittaa nuoresta
rouvasta, joka järkytti pukkia pyytämällä ehkäisyvälineitä ”pehmeänä pakettina”.
En tiedä, millaisessa ympäristössä oikeasti elettiin 1983, mutta itseäni olisi
punastuttanut lukea tuota ääneen, vaikka olin silloin jo nippa nappa aikuisten
kirjoissa. Toisaalta ihan hyvä, että isovanhemmat näin hoitivat ehkäisyvalistusasioita,
jos vaikka vanhemmat olivat liian ujoja kertoakseen…
22. heinäkuuta pukki kertoo löytäneensä vanhat päiväkirjansa ja
huomanneensa vanhuutensa. Nuorena pukki osasi vain latinaa ja kun nyt ei osaa sitä
enää ollenkaan. ”Millainen onkaan ihmisen muisti. Kun sinne jotain painaa
oppiessaan, tuntuu, että se säilyy siellä loppuun asti. Mutta kun on muutama
vuosisata mennyt, ei enää tunne omaa käsialaansa, puhumattakaan että ymmärtäisi
mitä on sanonut ja ajatellut.” Ongelmansa kullakin. Toisaalta samoin on
käynyt minullakin. Kirjoitin nuorena päiväkirjaa saksaksi, mutta nykyään
tarvitsen sanakirjaa lukeakseni sitä. Käsialasta saan otaksuttavasti selvää,
sillä se huononi vasta myöhemmin. Nyt olen koronabreikkailun aikana yrittänyt
opetella kirjoittamaan käsin selvemmin. Luultavasti olen vähän oppinutkin.
18. elokuuta pukki muistelee Knecht Ruprechtia ja hänen kertomustaan
Saturnaalia-juhlista. ”Saturnaliat!, ne vasta oikeat joulujuhlat olivat!
Mitä joulu nykyään on? Ei mitään! Pelkkää tuijotusta, teennäistä antamista ja
vastaanottamista, kumartelua ja hymistystä! Onko se mitään oikeaa ihmisen iloa!” Kannattaa vilkaista myös samaa sarjakuvana. Ulla Etto nimittäin on piirtänyt tätä pukkikirjaa sarjakuvan muotoon.
Vanhana on hyvä, kun on paljon, mitä muistella. Ruprecht kertoi myös, kuinka
kivaa oli, kun isä teurasti Saturnalia juhlan päivänä kotialttarin edessä porsaan.
Nykyään porsaat teurastetaan hyvissä ajoin ennen juhlaa, jotta liha ehtii
suolaantua kunnolla ja saadaan siitä tehtyä joulumakkarat. Itsekin olen nähnyt
sian ja lampaan teurastamista, mutta en Ruprechtin tapaan taputtanut käsiäni
innostuksesta. Maalla ne olivat arkisia asioita.
15.marraskuuta satoi Korvatunturille ensilumi ja pukki antoi tontuille sen
kunniaksi vapaapäivän. Päivää myöhemmin lumi oli sulanut melkein kokonaan,
vaikka aamulla satoi vielä hiukan lisää. Tonttuveitikat eivät saaneet kuitenkaan
toista vapaapäivää vaikka yrittivät puhua pukkia ympäri.
6.tammikuuta ”Nukkunut Tapanista asti. Radio oli työpajassani auki, kun heräsin.
Kuuluttaja ilmoitti soittavansa kaikki kauniit joululaulut vielä kerran.” Mutta
mitä sitten tapahtuukaan, sen täytyy jokaisen lukea kirjasta itse.
Jorma Ettolla on kepeä ote käyttää kynää. Oikealta joulupukilta toivoisin, että
ensi vuoden esikoiskirjailijoissa olisi edes muutama hänen kaltaisensa.
