Syyskuussa 2026 luettu

Hyvin lukupainotteisen heinäkuun ja melko normaalisti edenneen elokuun jälkeen oli sitten vuodossa maltillisempi syyskuu. Itselleni puolustelin hidasta lukutahtia sillä, että vihdoin sain luettua loppuun uuden maan. Siihen meni melkein viikko. Saint Luciasta kertova nobelisti Wallcotin kirja teetti töitä tosiaan pitkään, mutta kannatti. Toisaalta, kuinka hidas lukutahti on 10 kirjaa kuukaudessa, jos ajattelee kaikkia maapallon ihmisiä... Mutta Saint Lucian selättämisestä olen todella tyytyväinen. 

Affonço Denise Elossa kuoleman kentillä. Ranskalainen nainen oli leirillä 4 vuotta, ja painoi lopulta 30 kiloa. Ranskalainen isä, vietnamilainen äiti. Kirjassa usein mainittu Angkar tarkoittaa kirjaimellisesti ”järjestöä” / ”organisaatiota”, mutta punaisten khmerien aikana sillä tarkoitettiin salaperäistä vallanpitäjää eli käytännössä Kommunistisen Kampuchean puolueen (CPK) johtoa. Kambodza.

 (5.9.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Ryöstöjä ja vankilapakoja sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat 5. Elokuun lopussa aloitetun sarjan kaksi seuraavaa osaa jäi syyskuulle, koska ne ilmestyi 1.9. Tämä osa kertoo Volvo Markkasesta, joka tunnetusti tykkäsi Volvoista. Ryöstely alkoi Tanskasta. Siikaislainen pakokaveri Mikko Salminenkin tietty mainittu (pako 1980). TrueCrime. (4.9.) 🌟🌟🌟 

"Isän opeista parhaiten jäi mieleen kaksi: keneenkään ei koskaan voi luottaa ja mitä vaan voi tehdä, mutta häntä ei saa jäädä oven väliin."

Junttila Harri Aurinkoinen autokauppias sarjassa Kuusi kelmiä ja kadonneet miljoonat 6. Sunny Car Centerin tarina. TrueCrime. (4.9.) 🌟🌟 

Lapinoja Sannaleena Sirkuselämää. Runoteos tekijän nukkehahmojen ympäriltä. (12.9.). 🌟 

Liksom Rosa Väliasema Gagarin. Otin kirjan kuunteluun lukijan, Anna Saksmanin vuoksi. Jotenkin tykkään hänen äänestään. 41 katkelmanovellia. Mongolia ja Venäjä, Siperia. 🌟 

Sandberg Inger ja Lasse Pikku Anna matkustaa Ylösalaisinmaahan . Lastenkirja. Kohdemaana Uusi-Seelanti. (21.9.) 🌟 

Somin Yeon Pieni korealainen keramiikkapaja. Tämä kirja oli vireillä koko kesän. Tykkäsin, mutta kirja ei vain edennyt. Vihdoin syyskuussa sitten tuli kuunneltua kirja loppuun. Etelä-Korea. (11.9.) 🌟🌟 

" Saven muovaaminen on kuin sydämen muovaamista. "

Stark Ulf  Jaguaari. Runomuotoinen tarina kuinka pikkupojasta tulee jaguaari kun hän nukahtaa. (21.9.) 🌟 

Taylor Patrik Irlantilainen maalaisjoulu. Kirja jatkaa Irlantilaisesta maalaislääkäristä kertovaa sarjaa. Olin säästellyt tätä joulukuulle, mutta teki mieli lukea neljäs osa, mutta koska sarja on hyvin kronologinen, täytyi sitten lukea tämä ensin. Ei huono. Irlanti. (30.9.) 🌟🌟🌟

"Tule auttamaan. Abbedissa pyörtyi." 

Walcott Derek Anotger Life. Walcottin omaelämäkerrallinen, runollinen teos, jonka Walcott kirjoitti Saint Luciasta, Karibian maisemasta, siirtomaahistoriasta, taiteesta ja omasta nuoruudestaan. Walcott on poiminut kirjaan muistoja ja tunnelmia, joita kuvailee runsassanaisesti ja ainakin niin minusta tuntuu, välillä uusia sanoja keksien. Onko englannissa esimerkiksi sanaa gibboned (gibboni en tapaan, kuin gibbonit?) kuten alla olevassa katkelmassa oli? Nobel. Runokirja. Saint Lucia. (9.9. Mutta totuuden nimissä, aloitin kirjan noin vuosi sitten) 🌟🌟 

Vanhatalo Antti Henkivartijat : Presidentin turvallisuusvartioston tarina. Mielenkiintoinen historiaa luotaava kirja. Tietokirja. 🌟🌟 

"Tilasto­keskuksen mittaushistorian aikana henkirikoksia tapahtui Suomessa eniten 1920-luvulla. Vuonna 1918 tehtiin peräti 60,6 henkirikosta 100 000 asukasta kohden, kun 1920-luvun jälkeen vastaava määrä on vaihdellut 1,7:n ja 5:n välillä. Yhteiskunnan väkivaltaisuus alkoi saada poliittista huomiota kunnolla vasta vuonna 1926 "

Soffamatka Saint Luciaan

Ekonomistina olen kiinnostunut taloustieteestä, vaikka se ei koskaan ole tuonut euroakaan eläkesäästöihini. Sen vuoksi jännitän joka vuosi yhtä paljon taloustieteen Nobel-palkinnon saajaa kuin kirjallisuudenkin. Aika harvoin kumpikaan vuoden arvauksistani osuu oikeaan. Saint Lucia on erityisen kiinnostava tästä Nobel-näkökulmasta. Maa on pieni, melkein pikkuruinen, mutta sieltä on silti löytynyt palkinnon saajaksi niin kirjailija kuin taloustieteilijä. Toki se ei ole maailmanlaajuisesti ainutlaatuista, onhan esimerkiksi Suomellakin (pieni tai keskisuuri maa tämäkin) palkinto molemmista (F.E. Sillanpää ja Bengt Holmström). 

Kun puhutaan pienestä maasta, niin mittakaavaa on hyvä tarkastella heti alkuun. Saint Lucian maapinta-ala pienine sisävesineen on pienempi, kuin Porvoon maapinta-ala tätä kirjoittessani 2026 keväällä. Saint Lucian maapinta-ala sisävesineen on 616 neliökilometriä, Porvoon maapinta-ala ilman merivettä on noin 650 neliökilomertiä. 

Kun mittakaava on näin asetettu kohdilleen, voidaan todeta, että Saint Lucian Nobel-tiheys on omaa luokkaansa. 

Millainen maa sitten on tämä pieni maa, jolla on ollut antaa meille kaksi Nobel-voittajaa? 

Se on saarivaltio Karibianmeren Pienillä-Antilleilla Saint Vincent ja Grenadinien sekä Martiniquen välissä. Asukkaita saarella on noin 179 tuhatta. Suomalaisessa mittakaavassa se sijoittuu asukasluvultaan Turun ja Jyväskylän välimaastoon. Maan pääkaupunki on Castries.

Saint Lucia on kielellisesti mielenkiintoinen maa. Maa on vaihtanut isäntävaltiota historiansa aikana peräti 14 kertaa. Vuorotellen se on ollut Britannian ja Ranskan alaisuudessa. Maa itsenäistyi vihdoin 1979, mutta koska se kuuluu Kansanyhteisöön, sen kuningas on tätä kirjoittaessa Charles III. 

Walcott voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1992. 

Minulla on ollut pienen ikuisuuden ajan (kohta kymmenen vuotta) lukupinossa David Walcottin Another Life. Lukemisen aloitin varsinaisesti noin vuosi sitten ja nyt vihdoin se on täytetty. 

Itselleni on ollut ongelmana se, että en juuri jaksa lukea englanniksi muuta kuin fantasiaa. Jostain syystä englanniksi lukeminen väsyttää aivojani paljon enemmän kuin esimerkiksi ruotsiksi ja saksaksi lukeminen. Heikompi italiakin on kevyempää kesälukemista, kuin englanti, mitä kuitenkin osaan eniten. Hassu juttu, mutta luulen sen johtuvan siitä, että englantia puhutaan ja kirjoitetaan niin eri tavalla. Siinä täytyy osata sekä kirjoitusasu että ääntäminen. 

Kun olin kielikylpenyt viisi kuukautta katselemalla aasialaisia elokuvia englanniksi puhuttuna tai tekstitettynä, päätin, että sekin elämänkokemus pitää nyt hyödyntää ja vihdoin lukea puuttuvat maat. Saint Lucia osui valinnaksi ensimmäisenä ja se taas johtuu siitä, että satuin törmäämään listaan pienten valtioiden kulttuureista. 

Pelkkä kevyt päätös ei johtanut rutiineihin, joten nyt, vuoden lielikylpemisen jälkeen sateisena syyskuisena aamuyönä päätin, että tämä on se päivä, jolloin luen loput 89% kirjasta. 

Kielikylpemisestä on ollut kieltämättä apua uutisten kuuntelussa ja tavallisen tekstin lukemisessa, mutta tämän teoksen kohdalla perin paljon olisi jäänyt ymmärtämättä ilman kääntäjää. 

Otan esimerkiksi eläimet, joita tekstissä on enemmän kuin pienessä eläintarhassa. Tiedän kyllä ketut, liskot ja kuningaskalastajat, gibbonikin tunnistan apinalajiksi, mutta en tajunnut että poikien 'gibboned' kulkeminen kadulla oli keikkumista kuin gibbonit. Puhumattakaan sitten koista, surviaissääskistä tai muusta, mihin en ole törmännyt fantasiakirjoissa tai koulun penkillä. Miksi muuten koulussa ei opetettu niitä 1970-1980-luvuilla? Opetetaankohan nykyisin... 

Muutenkin tuntui siltä, että Walcott oli ex-anoppini kanssa hengenheimolainen, mitä tulee sanojen keksimiseen silloin, kun sopivaa sanaa ei ollut heti mielessä, jos kohta sellaista olikaan olemassa. Sanon tämän hyvällä, sillä ihailin anoppini kieltä ja meillä synkasi muutenkin hyvin. Myös Walcottia ihailisi vielä enemmän, jos joku olisi ymmärtänyt kääntää teoksen puolestani. 

Mutta kyllä kirjasta oppi jotain Saint Luciasta ja sen ihmisten tavata katsoa maailmaa. Esimerkiksi:

"Pilvet käpristyivät reunoiltaan kuin loppuun palaneet paperit,/ puhelinlangat lauloivat pylväästä pylvääseen/ pilkaten perspektiiviä./ Kuumuden muuri,/ milloin uhkaavana, milloin perääntyvänä varkaana,/ vetäytyi taaksepäin jokaisella askeleella,/meri oli samalla tasolla kuin katu."

Paljon enemmän olisi varmaan pitänyt pysähdellessä lukiessa ja googlettaa villisti. Mielestäni olen lukenut paljon vähän kaikesta, mutta vaikka Raamattukin Apokryfeineen päivineen olen lukenut kerran kokonaan (sukutaulut kyllä harpoin) ja paikoitellen ueamminkin. 

Mutta niin oli vaan Assyrian sotapäällikkö Holofernes päässyt unohtumaan, mies, jonka Judith surmasi. Tuttu ei ollut myöskään Caravaggion maalaus siitä kun Judith leikkaa päätä irti. 

" Näen hänen askelluksensa,/ yhtä armottomana kuin tuon pellavankeltaisen sadonkorjaajan,/ Judithin,/ Holoferneen lyhty kädessään."

Helppojakin kohtia löytyy, mutta ei nekään kaikki ihan helppoja ole, kuten vaikka tämä rakastumisen varhaisesta hetkestä, kuin rakastumisen aamusta, kertova kohtaus, joka voisi olla kenen tahansa nuorukaisen tanssien jälkeisen aamun tunnelma vanhempien kotona, mutta otsan metallinhohtoinen henkisyys on selvästi Walcottia...

"Minä keitän kahvia./ Valo, kiivaampana kuin aamunkoitto, kärventää hiusteni pehmeät, untuvaiset reunat, ja kuumuus päällystää otsani niin, että se kiiltää./ Sen hiki yhtyy viekkauteni kiihkoon./ Äiti, minä olen rakastunut."

Kirjan voi toki lukea miten vaan, mutta itselleni enemmän nautintoa olisi tuoneet valmiit lähdeviitteet, niin ei olisi tarvinnut esimerkiksi miettiä, mitä yhteistä olikaan Anna Ahmatovalla ja Boris Pasterakilla. Neuvostoliittolainen runous kun ei ole vahvinta tietämysaluettani, vaikka luinkin Neuvostoliittolaisia nykykirjoja 1980-luvulla. Niistä muuten nykyisin latvialaisen Bellsin Häkki oli paras, vahva suositus sille.

Van Goghin ja Gauguinin värimaailma sentään tunnistin posliininmaalauskauteni taideinnostuksen vuoksi.... Aikamoinen kulttuuri kuluttaja täytyy olla, jos kaikki kohdat ymmärtää suveneeristi, olipa kielitaito mitä oli. 

Mutta ei lukeminen pelkää tuskaa ollut. Välillä hykertelin hienojen kielikuvien, mielleyhtymien ja tuokiokuvien äärellä:

"Säleverhot sulkeutuivat kuin laulajan silmät. "

Koska kirja on omaelämäkerrallinen, siinä esiintyy myös muita tunnettuja ihmisiä yksi niistä on Saint Luciassa elänyt taidemaalari Dunstan St. Omer, jota kirjassa puhutellaan nimellä Gregorias. Hän oli Walcottin ystävä jo lapsena. Muut kolme päähenkilöä ovat Walcott itse, Walcottin ja St. Omerin taideohjaaja Harry eli Harold Simmons sekä ensirakkaus Anna eli Andreuille Alcée. 

Britanniassa, mihin Saint Luciakin tuolloin kuului, lakkautettiin orjuus 1834. Walcott kirjoittaa kirjassa, että sata vuotta myöhemmin saintlucialaiset ovat palanneet vapaaehtoisesti eräänlaiseen orjuuteen, jossa eurooppalainen kulttuuri dominoi paikallista kulttuuria. 

Walcott ja St. Omer päättävät tehdä tälle jotain ja tekevätkin. Walcott kirjoittaa ja saa Nobelin palkinnon, St. Omer tekee upeita muraaleja ja kirkkomaalauksia. 

Koko kirja oli hengästyyttävää sanojen ilotulitusta kuten tästä esimerkistä selviää (käännös ChatGpt):

"Siellä patriarkaaliset banyanpuut,

köynnösten parran peittäminä, joista mustat koulupojat

keinuivat kuin gibbonit,

hautoivat kuolleiden lehtien maustaman laguunin yllä,

ja mangrovepuut, polviaan myöten vedessä,

kyyristelivät kuin kotiloiden kerääjät ruskeilla, honteloilla jaloillaan,

hajottaen ympärilleen punaisia sotilasrapuja,

jotka rapistelivat etsiessään punatakkien lihaa.

Lehdot oli sahattu,

niiden symmetria ja ääriviivat murentuivat,

kaartuvien kasarmiparvekkeiden alapuolella,

joilta everstit viskinvärisessä valossa

olivat katselleet vihreän välähdyksen, kuin liskon kielen,

nappaavan viimeisen purjeen. Tänä iltana

rivi rivin jälkeen oranssit leimat toistivat

ylennettyjen virkamiesten huviloita.

Kuu tuli ikkunaan ja jäi siihen.... "

Itselleni kirjan lukeminen oli toisaalta nautinto (tykkäsin tavasta kirjoittaa ja kielestä ja kaikesta...) mutta toisaalta se oli myös hirveä ponnistus, sillä runojen kieli ei ollut helppoa ja joskus tuntui siltä, että Walcott oli keksinyt omiakin sanoja joukkoon, kun viralliset sanat eivät riittäneet, mutta se on luultavasti vain liian yksipuoliseksi jääneen kielitaitoni vika. Ilman kääntäjää tuskin olisin selvinnyt kirjasta näin laajoin tiedoin. 

Kirjasta jäi samanlainen fiilis kuin Päättymättömästä riemusta. Ellei kirjan lukeminen olisi ollut niin työlästä, olisin aloittanut samoin tein alusta uudelleen. 

Teksti julkaistu viikolla, jolloin julkaistaan Nobelin palkinnot. Edelleen jännitän sekä taloustieteen Nobelin että kirjallisuuden Nobelin valintaa. 

Elokuussa 2026 luetut

Syyskuu meni lomaillessa, perhehuolissa ja geokätköillessä, joten jäi elokuun luetutkin julkaisematta. Lokakuulle on luvassa aktiivisempaa otetta joten aloitetaan elokuun luettujen päivityksellä. Luettua tuli 36 kirjaa, mikä on loistava tulos syyskuuhun verrattuna, saatte uskoa. Aktivoiduin elokuussa tekekemään suunnitelmallisesti tämän vuoden Aasia-haasteen puuttuvia maita mm. tietokirjoina ja kuuntelin yksin ja äidin kanssa palapeliä tehden lyhyempiä kirjoja (kirjat luokiteltu kirjoiksi suoratoistopalveluiden perusteella). Ainakin yksi todellinen klassikkokin tuli luettua vuosien odottelun jälkeen, nimittäin Kwai-joen silta. Innostuin kuuntelemaan myös itselleni uusien kirjailijoiden lastenkirjoja. 

Björnstjerna Jonna Setä surkeus : Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä. (4.8.) 🌟

Boulle Pierre Kwai-joen silta. Rautatiesillan rakentamista joen yli Burmasta Thaimaahan. Siltaa rakentaa brittiläisiä sotavankeja johtajanaan eversti Nichilson joka rakastaa muodollisuuksia ja nuhteettomuutta. Rakentamista johtaa japanilainen eversti Saito, joka vastaavasti inhoaa brittejä. Yhdistelmä ei anna hyvää lähtökohtaa rakennustyössä. Burma. (13.8.)

Denysenko Larysa Ilmahälytyksen lapset. Lyhyitä eri lasten tarinoita Ukrainasta. Surullista. Lapset. Ukraina. (14.8.) 🌟🌟

Ekholm Kai Kulttuurin varkaat. Taidetta, karttoja ym. On varastelu, Suomestakin. Mutta myös Suomi lienee tallentanut kulttuuriesineitä väärin aikein. Tietokirja. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Fernández Inari Ensihoitajat Ivalosta: Jari Sarre ja Piia Kaukovalta sarjassa Lapin puheenvuoro osa 11. Storytel original äänikirja ensihoitajien elämästä Ivalosta. Inari. 🌟🌟🌟 

Fernández Inari Petri Kokkosen elämää erämaassa sarjassa Lapin puheenvuoro osa 13. Vätsärin erämaahan vanhaan hirsimökkiin vetäytynyt Kokkonen kertoo elämästään Inari-järven rannalla. Tilastofanina tarkistin. Ei kyllä kuole joka vuosi ihmisiä Inarinjärveen. Edellinen hukkuminen on vuodelta 2018, ja 2021 joku löytyi kuolleena järven jäältä. Edes koko Inarissa ei huku ihmisiä joka vuosi. Inari (22.8.) 🌟🌟 

Fernández Inari Tanssitaiteilija Auri Ahola Onko Lappia edes olemassa? sarjassa Lapin puheenvuoro osa 15. Saari Muddusjärvellä, missä suku on asunut samalla paikalla jo 1500-luvulla, jolloin talo oli tsaarin alaisuudessa oleva metsästystorppa. Ahola on kansainvälisesti kuuluisa tanssitaiteilija. Porilaisen nuoren kätilön ekassa työpaikassa ekalla työkeikalla ollut kätilö oli ollut ihmeissään kun Aholan mies haki porolla ja moottorikelkalla kätilön paikalle katsomaan vauvaa. Inari. (22.8.) 🌟🌟 

Fernández Inari Kuuluttaja Jarkko Ylläsjärven tarina sarjassa Lapin puheenvuoro osa 14. Ammattilainen kuuluttaja, Ylläsjärven suku on asunut kotitilallaan jo 250 vuotta Yllästunturin eteläpuolella. Koulumatkaa Kurtakkoon Ylöjärvellä oli sama 16 km kuin itsellänikin yläasteella Pohjois-Satakunnassa. Kokovuotinen työ vei Ouluun ja Norjaan, palasi takaisin 2011. Kolari. (22.8.)🌟🌟 

Galga Kuoleman kätilö Miyuki Ishikawa : Aasian sarjamurhaajat osa 1. Opin, että Shōwa-kausi (1926-1989 shōwa= valaistunut rauha) tarkoittaa keisari Hirohiton hallitsijakautta. Kuoleman kätilö otti vauvoja hoitaakseen, mutta antoi niiden kuolla nälkään. Tokio. (29.8.) 🌟🌟 

"12.1.1948 oli kylmä ja kostea." 

Galga Twitter-tappaja Takahiro Shiraishi : Aasian sarjamurhaajat osa 2. Nainen kertoo Twitterissä haluavansa kuolla ja Takahiro vähintään viidellä Twitter-tilillään riensi apuun. Surmat alkoivat elokuussa 2017. Tokio (29.8.)🌟🌟 

"Hänen sanaansa saattoi luottaa kuin kallioon." 

Galga Medanin velho Ahmad Suradji : Aasian sarjamurhaajat osa 3. Jaavalla on uskottu, että kun juo 70 nuoren naisen sylkeä, saa yliluonnollisia kykyjä, mutta Suradji meni tätäkin pidemmälle...  Indonesia. (29.8.) 🌟🌟 

García Márquez Gabriel Elokuussa nähdään. Ana Magdalena Bach matkustaa joka vuosi yksin 16.8. äitinsä haudalle saarelle, minne on merimatkaa 4 tuntia. Jossain vaiheessa, kun tytär on jo aikuinen, Bach päätyy sänkyyn tuntemattoman miehen kanssa. Kirjassa luetaan useampia kirjoja mm. Draculaa. Kolumbia. (14.8.) 🌟🌟🌟 

"Kaikki oli kuin ennen. Säälittävässä kylpykopperossa ei ollut sadesuihkua."

Haridi Alex, Davidsson Cecilia, Widlund Filippa Joulu saapuu Muumilaaksoon : Tove Janssonin kertomuksen mukaan. Tarina jouluvalmisteluista Muumilaaksossa. Lapset. (9.8.) 🌟🌟

Itkonen Jukka Sirkusjuna saapuu. Sirkus tulee kaupunkiin, isä juoksee karkuun poliiseja ja vankikarkuri joutuu töihin ...Lapset. (15.8.) 🌟🌟🌟

Itkonen Jukka Taikuri Into Kiemura. Kuvittelin sirkuksirjalsi tätäkin, mutta kirjasta löytyikin parikymmentä runoa eri ammateista. Runot. Lapset. (20.8.) 🌟🌟 

Jokinen Pauli Tampereen Murha historia : 30 tatinaa henkirikoksista. Hyvin kirjoitettuja lyhyitä kertomuksia rikoksista. TrueCrime. Tampere. (29.8.) 🌟🌟 

Junttila Harri Kunnollinen postimies sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 1. Toimelias postimies tappoi vaimonsa ja kavalsi postinsa. TrueCrime. Tornio. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Bling blingiä savolaiseen tapaan sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 2. Jouko Juvonen alias Carl J. Danhammer, hurjapää, mutta reilu sellainen muistelee koulukaveri. Pieksämäki. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Rikas nainen arkussa sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 3. Herlingin perillisen kidnappaus. Taustalla 3 vuodessa suoritetut oikeustieteen opinnot! Opintoja myös 2 muussa yliopistossa ja puhuu kuutta kieltä... Turku. (29.8.) 🌟🌟 

"Turusen työura onkin ollut eloisa ja täynnä lyhyitä työsuhteita."

Junttila Harri Dubain aduntoparoni sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 4. Kansainvälinen One coin -pyramidihuijaus. Arabiemiraatit. (29.8.)🌟 

Kampusch Natasha 3096 päivää. 10-vuotiaana kaapattu Natasha joutui asumaan 5 neliömetrin kokoisessa huoneessa kahdeksan vuotta 1998-2006. Ymmärtäisi ehkä vielä, jos siepattaisiin, jotta voisi pitää hyvänä, mutta väkivaltaa, nälässä pitämistä ym. Kirja on käännetty noin 30 kielelle. Wien, Itävalta. (18.8.) 🌟🌟 

Kim Helen Pitkä sadekausi. Eteläkorealainen Chung-hi sai jo sikiöaikana pojan nimen, koska hänestä toivottiin poikaa. Sitä ei tullut, mutta adoptoiko perhe pojan? Se selviää kirjasta. En oikein viihdy yleensä kirjojen parissa, missä aikuinen muistelee lapsuutta lapsen äänellä, mutta tästä pidin vaikka se kertoikin vain yhdestä kesästä. Etelä-Korea. (19.8.) 🌟🌟🌟

Laurén Anna-Lena Vuorilla ei ole herroja : Kaukasiasta ja sen kansoista. Laurén toimi Ylen Moskovan kirjeenvaihtajana ja kävi usein myös Kaukasuksella. Kirja oli yhdistelmä lähihistoriaa ja matkakertomuksia. Sijoitin kirjan Georgiaan, mutta koko Kaukasus mm. Armenia, Azerbaidžan ja Ossetia sekä tietty Venäjään kuuluvat alueet olivat esillä. (9.8.) 🌟 

"-Tähän me perustamme puutarhan. Ei mitään erikoista, sipulia, yrttejä ja persiljaa, sanoo Važa. 

Niin tietysti. Georgialainen ruoka perustuu kaikkeen vihreään, etenkin persiljaan. Muistelen mitä etäs osseetti sanoi Vladikavkazissa elokuun sodan aikana: 'Georgialaiset ovat Kaukasian parhaita kokkeja, mutta sotimisesta he eivät ymmärrä mitään.' "

Laurén Anna-Lena Kuinka kallis vapaus – Värivallankumouksista Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa. Kolmen Neuvostoliitosta itsenäistyneen valtion viime vuosikymmenten historiaa. Itselleni mielenkiintoisempi kuin edellinen, kun oli vain 3 aluetta, jota miettiä. Kirjassa kerrottiin mm. että Georgia tavoittelee Kaukasian Singaporeksi. Sijoitin kirjan Kirgisiaan, kun se puuttui vuoden luetuista kirjoista. (12.8.) 🌟🌟 

"Morsiamen ryöstäminen tuntuu monista miehistä niin yksinkertaiselta jutulta, ettei siinä edes pohdita onko todella rakastunut naiseen. Usein käy niin, että mies kyllästyy naiseen parin kuukauden päästä ja jättää hänet. Hänen elämänsä on silloin pilalla. Varsinkin jos hän jo odottaa lasta." 

Leka Kaisa Kaisa & Christoffer Leka's Expedition no 3 Cycling Around Iceland. Omaelämäkerrallista sarjakuvaa vuodelta 2012, jolloin tekivät

polkupyöräretken Islantiin. (8.8.) 🌟🌟

Maristo Irja, Sysikaski Kalle, Ylivakkuri Juhani Itä-Timor : tragediasta nousee toivo. Itsenäistymisprosessi vuodesta 1975 vuoteen 2002, jolloin vihdoin vapaa itsenäisyys. Kirja on julkaistu vuonna 2000. Itä-Timor.  (7.8.) 🌟 

Mishima Yukio (1925–1970) Kunnia on katkera juoma. 13-vuotias poika, leskiäiti, perämies, johon äiti rakastui ja alaikäinen poikajengi. Mielenkiintoinen yhdistelmä. Ollaan Tokion lähellä Jokohamassa 1960-luvulla. Japani. (26.8.) 🌟🌟 

"Satoi. Sinooperin värinen vesi valui vanhoja tiiliseiniä pitkin ja muodosti lammikoita kadulle. Satama-altaan mastometsä kiilteli märkänä. Ettei heittäisi huomiota Fusako odotti auton takaistuimella."

Mrožek Sławomir Elämää aloittelijoille. En edes muista, koska aloin lukea tätä satiironovellikirjaa. Jäi jostain hiljaisesta lukupiiristä kesken. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä kaikissa tarinoissa. Novellit, Puola. 🌟🌟 

Mulder Caroline de Elämän lähde : Romaani Lebensborn-kodista. Saksa. (30.8.) 

" Miten epäoikeudenmukaista että sotilas kuolee hetkessä, mutta sotilaaksi varttuminen kestää 16 vuotta." 

Nopola Sinikka Mustekala löytää trikoot : Riimirunoja. Eläinrunoja. (29.8.) 🌟🌟 

Parvela Timo, Pitkänen Pasi Pate Lumimiehen jäljillä. HImalajalla.... Onkohan Parvela käynyt Nepalissa.... Pate viihdyttää aina. Nepal. (14.8.) 🌟🌟

Qaderi Homeira Tanssia moskeijassa : afgaaniäidin kirje pojalleen. 985 yötä sitten poika riistettiin äidiltään. Äiti kirjoittaa kirjettä. Afganistan.(30.8.)🌟🌟🌟 

Rosavaara Katriina Leijonankesyttäjä. Riitelevät vanhemmat muuttuu sirkusleijoniksi leijonkiksi. Lapset. (20.8.), 🌟🌟 

Sokkelopilvenpiirtäjän arvoitus, Sakke sokkelo salapoliisi -puuhakirja. Lapset tykkää etsiä Mauri Kunnaksen kirjoista Herra Hakkaraista, mutta tämä oli haastavampi. Sokkelon ohella joka aukeamalla piti etsiä tiettyjä esineitä. Ja joka kerta kun piti etsiä esimerkiksi viisi jotain, ensimmäiset neljä löytyi nopeasti, viimeisen etsintään kului useimmiten ikuisuus. (4.8.) 🌟🌟 

Sugawara Takasuen tytär (s. 1008) Keisarinnan hovineidon päiväkirja. Ei ihan tuoreemmasta päästä tämä kirja. Tämäkin aloitettu lukemaan viime vuonna. Hyvin kirjoitettu nikki (eräänlainen päiväkirja runoilla ja muistelmilla) jonka kesken jääminen ei johtunut itse kirjasta, vaan Tyynynaluskirjan suomentamisen odottelusta. Japani. (8.8.) 🌟🌟🌟 

Teir Philip Elokuun varjot. Pietarsaaren reissun jälkeen oli sen verran väsy, että tartuin äänikirjaa ja käperryin soffalle. Yllättäen siinä puhuttiin tupakkatehtaasta ja muista tutuista paikoista. Eletään vuotta 1993. Pietarsaari. 🌟