Huhtikuussa luetut kirjat

Maaliskuussa luin kasan runokirjoja. Piti lukea enemmän Pohjois-Aasiasta, mutta en löytänyt juuri mitään, joka olisi innostanut. Kiinalaisten ja japanilaisten runojen ohella taisin lukea vain yhden kirjan Japanista ja yhden itäisimmältä Venäjältä, Vladivostokin tienoilta. Lukupinon päällä kyllä keikkui joku kiinalainen Robert van Gulikin dekkari, mutta ei tullut avattua sitä... Ja Paimenkello moukui sen alla edelleen odottavasti. Ei uusia maita. Muuta uusi kunta sentään. Mutta oli kiva lukea eri maiden runoja. 

Aigin Gennadi (s.1934) Tuntematon tuli. Aigi on kerännyt paljon Tšuvassian perinnettä ja hänen runoutensa noudattaa osin vanhaa tsuvassilaista kansanperinnettä, osin 1990-luvun neuvostoliittolaista kokeilevampaa runoutta. 

Tšuvassia sijaitsee itselleni lukemattomille alueilla, 500 kilometriä Moskovasta itään. Melkein sama matka on Kazakstanin rajalle. Väestöstä iso osa on kristityiksi kääntyneitä turkkilaisperäisiä tataareita. Alueella on oma kieli. Tšuvassia/Venäjä

"Antakaa minun olla 

Mitätön kolikko seurassanne

Kahisevat setelit kirkkaassa silkkitaskussa

Tilanteella kiihkeästi

Osumatta mihinkään kilahtaa..." (11.4.) 🌟

Amihai Jeduha Jerusalem. Runoja Israelista. Yritin googlata mutta löytyi enemmän tietoa Yehuda Amichai (1924-2000) nimellä. Runoissa kerrotaan myös teknisistä jutuista kuten tankeista. Tykkäsin, mutta vaikea kuvitella näitä laulettuna suomeksi. Jostain syystä tykkään monista israelilaisista lauluista, erityisesti jiddišillä lauletuista. 

" Saksalaispariskunta sovittaa 

hiljaisella keskustelullaan 

muualla tehtyä syntiä. 

Avaimet taskussa kilisevät, 

Kutsuvat yksityiseen rukoukseen. 

Kolikot vaikenevat kädessäni. 

Jos elämä on sota, miksi minä elän? 

Kahvia, teetä ja ja kuumas sahlamia. 

Kyyneleet ovat ilmaisia. 

Itsepalvelu." (1.4.)

Anhava Jaakko Sateen ääni sillalla : japanilaista runoutta  sisältää parisataa ennen julkaisematonta runoa Tuomas Anhavan käännösjäämistöstä. Japani. 

Vuoden 844 jKr syntynyt waka-runoilija Sosei on runoillut keväästä: 

" Kevään rinteitä 

lähden nyt vaeltamaan

Jos ilta ehtii

On kirsikankukkia

Joiden alle levähtää." 🌟🌟

Bashoo Alati matkalla. Japanilaisen Bashoon (n. 1644-1694) ketjurunoja, haikuja ja matkakertomuksia. Osa runoista on Bashoon matkakumppaneiden tekemiä. Suomentaja Kai Nieminen. En ole ennen paneutunut ketjurunouteen, nyt ihastuin ideaan kirjoittaa yhdessä. Vitsit kun olis kiva osallistua haikai-partyihin! Saa kutsua.

"Luminen aamu:

tuiottelen kaikkea, 

hevosiakin" (vuodelta 1684) (9.4.) 🌟🌟🌟

Bellman Carl Michael Fredmanin epistoloita. Nämä on kyllä parempia yksi kerrallaan luettuna/laulettuna, mutta tykkäsin. Ruotsi. 

Fedmanin epistolassa 38:

"Freyan mailla, symbaaleilla 

Soi laulu kauneudesta

Saat ylistyksen sävelein 

Kuin vestaaleilta Vesta." (10.4.) 🌟

Breitholtz Monsen Anna Salaisuuksien ranta aloittaa Lina Lantz sarjan. CozyCrimeä, mutta paikoitellen pois mukavuusalueeltani. Ruotsi.

"Jos Peter oli häipynyt, mitä hän oli ilman Peteriä." (24. 4.) 🌟

Blyton Enid Viisikko löytää jäljen. En olekaan tätä ennen lukenut. Vähän erilainen tarina, sillä alussa Anne, Pauli ja Tim on kolmistaan ja Timillä on raapimiskaulus. Englanti. (26.4.)

Blyton Enid Ensimmäinen vuosi Mallory Towerissa. Tyttöjen sisäoppilaitos, jonka tarkoitus on kasvattaa reippaita ja kohtelijaita tyttöjä. Mietin, oliko Rowling lukenut tätä ennen Pottereita. Englanti. (26.4.)

Blyton Enid Toinen vuosi Mallory Towerissa. Tyttöjen seikkailut jatkuu. Kiva, että kirjan tytöistä löytyy rehtiä puolia. Englanti (27.4.)

Carofiglio Giabrico Todennäköinen

syyllinen. Italian Bariin sijoittuva asianajajavetoinen dekkari. Kirjassa puolustetaan senegalilaista kulkukauppiasta, jota syytetään pojan murhasta, ja etsitään oikeaa syyllistä. Olen lukenut aiemmin Silmät ummessa. Kirjailija itse on tuomari ja ollut myös senaatin jäsen. 

"Pyysin häneltä kohtuuttoman suuren ennakon. Hän otti housuntaskustaan tukon rullalle käärittyjä 50.000 ja 100.000 liiran seteleitä. Älkää nyt ainakaan niitä antako, jossa on majoneesitahroja, ajattelin alistuneesti. Hän laski peukalon ja etusormen välissä summan, jonka olin pyytänyt." (29.4.) 🌟🌟

Christie Agatha Kohtalokas viikonloppu. Kuvittelin, että tämä Poirot-kirja olisi lukematta, ja niin varmasti olikin, mutta heti kun puhuttiin Edda-taruston puun piirtämisestä pöytään, tarina muistui mieleen muulta kuin syyllisen osalta. Englanti. (17.4.)

Christie Agatha Kuolleen miehen huvimaja. Kirjassa Ariana Oliver kutsuu Poirotin jakamaan palkintoa murhakilpailuun ja samalla tarkkailemaan josko perheessä olisi rikos mielessä. Ja olihan siellä. Englanti. 🌟🌟 (17.4.)

Christie Agatha Neiti Pinkertonin salaisuus. Aasiasta Englantiin eläkkeelle palaava poliisi tapaa junassa neiti Pinkertonin, joka kertoo epäilevänsä että hänen kotikylällään liikkuu sarjamurhaaja. Kun neiti ja neidin seuraavaksi uhriksi epäilevä ihminen kuolee, lähtee rentonomi-poliisi tutkailemaan asiaa. (18.4.) 🌟

Christie Agatha Lomahotellin murha. Neiti Marple Karibialla kuvitteellisella St.Honorén saarella. Tuttu tarina, mutra halusin varmistua, että paikka todella on kuvitteellinen. Oli se. 

"Ei kaikki ole niin huomaaavaisia että käyttäisivöt arsenikkia."  (19.4.) 🌟

Christie Agatha Odottamaton vieras. Näytelmästä jälkikäteen tehty romaani. Olis kiva nähdä näytelmänä, mutta toimi näinki. Englanti. (20.4.)

Christie Agatha Rakkauskirjeiden salaisuus. Pätkätyöläinen pestautuu viemään paketin Englantiin. Samalle reissulle osuu toinenkin paketin toimitus. Asiasta kehittyy selkkauksia ja murhia. (19.4.)

Christie Agatha Ruskeapukuinen mies. Kirjan murha tapahtuu Lontoossa, mutta muuten kirjassa ollaan Etelä-Afrikassa tai matkustetaan sinne laivalla. Etsivänä on nuori nainen. 🌟 (16.4.)

Christie Agatha Väärän vänkyrä talo. Kirja on julkaistu myös nimellä Murhaaja kujeilee. Murhatun lapsenlapsi Sophie on Charlesin rakkauden kohde. Rakkaudesta huolimatta Sophie kuitenkin torjuu Charlesin murhan jälkeen joten Charlesin on pakko tutkia tapausta. Englanti. 

"Ei ole kyse rahasta, hänen huulillaan häivähti hymy. Uskon, että huolisit minut vaikka alushameisillani, kuten vanha sanonta kuuluu." Diplomaatti Charles Hayward ratkaisee kreikkalaisen maahanmuuttaja-ravintoloitsijan ja yritysten omistajan murhaa poliisi-isänsä kanssa. (16.4.) 🌟🌟

Englund Peter Murha Sunnuntaitiellä. TrueCrime murhasta vuodelta 1965 Tukholman lähiöstä. Parhaiten kurjoitettu TrueCrime, jonka olen lukenut, vaikka aiiemminkin on tullut luettua hyviä. Englund on historian Tutkija (todellakin iso T),  ja se näkyy tässä kirjassa. Aiemmin olen lukenut kirjailijalta Pultavan, josta myös tykkäsin. (28.4.) 🌟🌟🌟

Hafiz Muhammed Semseddin Hafizin runoja. (s.1320-luku). Hafiz eli nykyisen Iranin alueella Persiassa. Tykkäsin kuten muistakin persialaisista runoista. (9.4.) 🌟

Hjulström Carin Pikku murha vain. Uusi Taimitarhamurhat-sarja. Pääosissa pikkurikollinen ja hänen työttömäksi jäänyt näyttelijätäti. Ruotsi. (23.4.) 🌟🌟

Johansson Peter Murha taukopaikalla 58,  TrueCrime murhasta matkalla työpaikkahaastatteluun Pohjois-Ruotsiin. Jos en olisi just lukenut aiemmin Murha Sunnuntaitiellä, joka oli kymppi plus, niin tämä sai nyt "vaan" yhden. Jällivaara. 

"Sitten jätin hänet kuin perunasäkin." 🌟

Johnson Kirk Wallace Sulkavaras

Voi jösses. En voi muuta sanoa.... Mitä hulluutta muoti onkaan ollut! Titanicin kalleimmin vakuutettu rahti oli 40 laatikkoa höyheniä naisten hattuihin. Eikä siinä vielä kaikki. Naiset hurahtivat hattuihin ja koristeisiin, mutta jotkut miehet sekosivat yhtälailla höyhenistä perhojen sidonnan materiaalina. Todella mielenkiintoinen kirja, jossa puhutaan mm. sulkakuumeesta 1800-luvulla. Englanti. (3.4.) 🌟🌟🌟

Kataja Väinö Vallesmannina :Kuvia Perä-Pohjolasta. Katajan isä oli nimismies, ja Väinö Kataja toimi muutaman vuoden isänsä sairastellessa vt. nimismiehenä Ylitorniossa. Kirjassa muistellaan joitain tapahtumia siltä ajalta. Kirja on ilmestynyt 1906 eli heti nimismiespestin päätyttyä. Työ vallesmannina oli moninaista. Piti tuntea laki ja ihmiset. Kirjan tapahtuma-aikana, 1902-06, oltiin vielä Venäjän vallan alla ja osa kertomuksista liittyykin noihin tapahtumiin. Esimerkiksi arvannosto (johti Venäjän armeijaan). Rikollista metsästä etsiessä todettua:

"Ei se ole lintu silti häkissä, vaikka sen metsässä laulavan kuulee." (8.4.) 🌟🌟

Kolu Siri Me Rosvolat ja nolo fani. Olen odottanut jatko-osaa niin, että meni uuden kirjan julkkarit sivu suun. Nyt nautiskelin. 

"Sano sinä nyt jotain, Vilja, elämäni valo."  (22.4.) 🌟🌟🌟

Kunnas Noora, Kaheli sakki ja mysteeri majatalossa. Vappuaattoa vietetään tässä kirjassa ja reikäkauha on hukassa, on ollut edellus vapusta lähtien. Taloudessa ei näemmä tehdä usein munkkeja. Kirjassa on nokkelaa sanailua, kuten esim. ruumiin löytymisen jälkeen muistellaan että Rigori Mortensonin biisi on Kaikki paitsi juhliminen on turhaa... 

"Vuoden vitsikkäin tekari." (30.4.)

Kurkov Andrei Harmaat mehiläiset. Kun sodan alettua kuin reilut 30 kirjaa Ukrainasta, Kurkovin Kuolema ja pingviini nousi helmenä esiin. Samaa tasoa on tämä donetskilainen mehiläisfarmarikirjakin. Mehiläispesiä oli 6. Opin, että mehiläispesien päällä nukkuminen voi olla parantava kokemus (googlasin, sitä todellakin tehdään, sieluni silmin näin Ville Haapasalon sitä kokeilemassa...). Kirjassa käytiin vähän kaikkien osapuolien luona, myös Krimillä tataarikodissa. Säästelin kirjaa huhtikuun lukupiiriä varten. 

"Maaliskuun kahdeksannen jälkeen päivät lähtivät kiitämään nopeammin. Siihen asti ne olivat  venyneet kuin pikaliimaputkilosta puristaen."  (5.4.) 🌟🌟🌟

Kuronen Kirsti Vili Voipio ulvoo ja unelmoi. Toukokuun viimeisenä kirjana tarina siitä kuinka 15 vuotias Breikkikoulun apuopettaja lähtee vappuna ensi kertaa elämässään larppaamaan. Kasnäs (Kemiönsaari, aiemmin Hiittinen). 

"Miten voi olla, että lähes 15-vuotiaan urhon syvimmät ajatukset voi kiteyttää kolmeen kysymykseen:

1. Milloin saa lihapullia? 

2. Onko windmill vaikeampi breikkiliike kuin turtle? 

3. Pussaako Aada mua enää ikinä? 

No, okei, on myös neljäs kysymys:  Jäänkö mä alle 170-senttiseksi?"

Pakkaaminen retkelle on äidin mielestä taitolaji:

" Aina pitää varautua, äiti perustelee, hirmumyrskyyn, horkkaan ja hyytäviin hallaöihin."

(30.4.)🌟

Lind Jakob Isoisän pistooli : tositarina häpeästä, rakkaudesta ja fiaskosta Suomen sisällissodassa. Sodassa kuoli yhteensä 38.400 ihmistä, joista 35 kuului ruotsalaiseen prikaatiin, kertoo kirja. 12.000 suomalaista jäi leskeksi.  

"Kaikilla meillä on luurankoja kaapeissaan. Ensimmäinen sukupolvi koittaa unohtaa, toinen ottaa vanhempiin etäisyyttä tai puolustaa heitä. Minä olen kolmatta sukupolvea. Sanotaan, että se kantaa menneisyyttä mukanaan ymmärtämättä sitä, mutta elää kuitenkin esivanhempien odotusten mukaan. Ja siksi kolmas sukupolvi tahtoo tietää ja ottaa selville."🌟🌟🌟 (26.4.)

Miller C. L. Antiikinmetsästäjän murhaopas. En oikein ymmärtänyt kirjan nimeä, tykkäsin tarinasta, mutta en kerrontatyylistä, joten vähän ristiriitainen fiilis. Kirja on kuitenkin sarjan ensimmäinen, joten luen varmasti toisenkin. Usein sarjat paranevat edetessään. (4.4.) 

Mustonen Enni Verenpisara ikkunalaudalla kirja aloittaa Oittiin sijoittuvan Koskivuori-sarjan. Kirjassa eletään sisällissodan aikaa. Kirja aloitettiin pääsiäispalapelin kanssa. Nyt jatkettiin uuden pelin parissa. (20.4.)

Mustonen Enni Ruiskukkaseppele. Koskivuori-sarjan toinen kirja sijoittuu vuoteen 1928. 🌟

Nevander Erik Uotilan isäntä. Ison talon isäntä nai hyvän työihmisen. Lasta ei tule ja hyvä piika alkaa kiinnostaa. Kirja on julkaistu ensi kerran ruotsiksi 1863. Nyt kirjasta on otettu uusi versio, jossa on myös toinen rikostarina Kaisasta. Suomen eka rikoskirja. Harjavalta. (1.4.) 🌟🌟

Ohlsson Kristina Korkein tarjous kuolemasta. Sattumalta toinen asianajaja dekkari perään. Mutta kyllä oli niin erilainen asianajaja tämä kuin Carofiglion kirjassa. Ruotsi (30.4.) 🌟🌟

Oksanen Aulikki Tryffelikoira on toinen lukemani Oksanen. Kirjan keskiössä on antiikki. Rikoskin tapahtuu. Tästäkin tarinasta pidin kovasti, mutta tyylissä on jotain joka ei sytytä. Ehkä lyhyet lauseet. Ehkä lapsena koetut asiat. Nostalgiaa toi ajan kuvaus. Kirjassa käytiin mm. Urpo Leppäsen omistamassa kapakassa ajalta jolloin Ana oli kuvioissa. Helsinki. 

"Oli harvinaisen hiljaista. Sitten joku alkoi ulvoa metron suunnalla: koira, ihminen tai auton varashälytin." (5.4.)

Rupikonnakultin jälkiä : uuden liettualaisen runouden antologia. Kirjassa esitellään 14 runoilijan runoja ja lyhyesti runoilijoita itseäänkin. Vanhin näistä nykyrunoilijoista on syntynyt 1943. Useimmissa runoissa oli itselleni mieluisa poljento, joten niitä oli kiva lukea. Arnas Ališauskas (s. 1970) mm. on todennut ”Joskus täytyy uskaltaa muistaa – tai unohtaa” 

ja kirjoittanut runon:

"Tyttö

Omapa syyni on, kun taikauskoisesti omin käsin temmoin huovan syrjään

Kotien takana toiset, mitä sitten paljastui

Näin pahalta ei ennen tuntunut mikään

Avaimet hukkasin

Nyt itken - en avaimia varmasti

Mutta ympyrä sulkeutuu.  (3.4.)🌟

Škvorecký Josef Luutnantti Boruvkan murheet. Tsekkiläinen poliisiluutnantti Josef Boruvka tutkii kirjassa useampaa rikostapausta. Ihan alussa tuli mieleen tsekkiläinen kunnon sotamies Švejk, mutta aika pian siirryttiin poliisilaitosmoodiin ja Boruvka osoittautui ihan tavalliseksi poliisiksi. Nuorempi poliisi Pavel Malekin into on välillä liikaa Boruvkalle. 

"-Meillä on käytössä uudenaikaisin tiede, se on mahtava ase. Sille hän ei pärjää. Kutsuttiin koira. 

-Koiran, kauhistui luutnantti. 

-Niin, meidän Ajaxin tunnethan sen Josef, upea elukka. Koiran ja suden ristytys. Mikä purenta! Yhtä satumaista purentaa en ole nähnyt koskaan. 

-Aivan, sanoi luutnantti ankeasti. Satumaisen Ajaxin leukatyö ei ollut hänelle tuntematonta. Kehuttu eläin oli yrittänyt esitellä sitä vain hetkeä aikaisemmin hänen takamukseensa matkalla autosta pihan poikki teon tapahtumapaikalle. Oli tarvittu kahden kokeneen kouluttajan rajuja otteita ennen kuin luutnantin ruumiista tunkeutuvan hajun korkeimpaan työkykyyn  kiihoittama peto oli saatu taltutettua." (11.4.)

Summanen Juhani Lähtö Äänislinnasta. 

Veteraanipäivän kunniakau luin sotamuistoja Äänislinnasta. Kelpo kirja. Sodittiin ja rakastettiin. 

"Vanha ruuna antaa hyvän vauhdin kun mennään kotiin päin."  (27.4.)

Sund Lars Aamu-unisen lintubongarin vuosi. Kirjassa kerrotaan vuonna 2020 nähdyistä linnuista ja korona-pandemian etenemisestä Ruotsin Uppsalassa. (4.4.) 🌟

Tennilä Esko Juhani Torppari Arkadianmäellä. Proosarunon muotoon kirjoitettu elämäkerta. En ollut nuorena innostunut politiikasta, mutta tykkäsin Tennilä ja Ilkka Kanervan äänestä. Tämä elämäkertakin oli kiva. Tässä pätkä muistoista Sevettipubin Sergeistä. Jännä sattuma, että tämä odotti pinossa lukuvuoroa Tennilän kuoleman aikaan. Tennilän metsäaiheisen kirjan luin viikkoa aiemmin. 

(7.4.) 🌟

Tóth Erzsébet  Aamut, hiukset hajallaan : valikoima runoja, nykyrunoilijatar Unkarista, (s. 1951). 

Variksenpelätin-runo alkaa:

"Vähin sanoin niin kuin kevättalvinen maisema, 

Ahkerasti kuten sen pakanalliset korut, varikset, 

Anna anteeksi Herra, että niin harvoin puhun sinulle, 

Mutta minä näen enää kuin valtavan röntgenkuvan kun katson isänmaatani. 

Lääke on kassakaapissa heti mafiapääliköiden kassatalletusten vieressä... " (12.4.) 

Valentine Carla Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin. Tämä taisi olla ensimmäinen kirja ikinä, joka vei ruokahalut. Rikostutkimuksen vaiheita kuvailtiin hyvin, mutta lounastani ajatellen liiankin pikkutarkasti. Annan tähdet ajattelematta ruokaa. (15.4.) 🌟🌟🌟

Vuori Katariina, Merireittejä menneisyyteen. 

"Heidän [A. E. Nordrnskiöldin Koilisväylä-löytöretkeläisten] 

ohittaessaan Beringin saarta miehistö huomasi valaanpyytäjien leirin, josta lähti joku soutelemaan kohti Vegaa. Se oli ensimmäinen laivan ulkopuolinen  ihmiskontakti moniin kuukausiin. Mahtoivat laivalla miesten suut loksahtaa auki, kun veneen viereen soutanut mies sitten huusi: 'Onko se Nordenskiöld? Täällä Andersson Kemiöstä. Tervetuloa! 

Nordenskiöldin ja Anderssonin kohdatessa Suomen väkiluku oli juuri ylittänyt nipin napin kahden miljoonan rajan, ja silti meitä riitti soutelemaan Beringinsalmellekin."

Hupaisa ajatus joka on helppo luoda silmien eteen... Mutta eikös Nordenskiöldin talvileirillä tavattu paikallisia alkuasukkaita ja Vega oli jotain muuta kuin vene... se oli jäät kestävä laiva. Venäjä. 🌟

Vuoristo Aira Hiisi vieköön hengen. Rovaniemellä  löytyy hiidenkirnusta ruumis. Jäljet johtavat menneisyyteen, muttei sentään hiidenkirnujen syntyajoille. (29 4.)

Westmacott Mary Ruusun aika. 

Mielenkiintoinen kirja erilaisista rakkauksista. Kirjan lopussa on mielenkiintoinen aikakeskustelu:

"Ruusun aika ja marjakuusen aika ovat yhtä pitkät."  (23.4.)

Yögi Emi Tyhjyyspäiväkirja. No olipas mielenkiintoinen idea. Viikko viikolta toppausmäärät kasvaa ja kuviteltu synnytys lähenee. Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta ajatus hieman liian omaperäinen minun makuuni. Jotain kuvaa sekin, että viikon päästä en enää muistanut lukeneeni tätä. Japani. 

"Hampaat kuin aatelisella." (13.4.) 🌟

Antiikkia ja murhia

Nuoruuteni suosikkisarjoihin kuului Lovejoy, joka ratkoi rikoksia ja myi antiikkia. Taisi olla viime kesänä, kun katsoin sarjan uudestaan. Tykkäsin edelleen. Myös joku ranskalainen antiikkikauppiaasta kertova rikossarja oli kiva. Se tuli televisiosta reilu 10 vuotta sitten ja päähenkilöllä oli pieni, luultavasti Citroenin pakettiauto, joka tuo mieleen pop up -ruoka vaunut. Sen kanssa hän kierteli markkinoilla. Olisipa kiva lukea siitäkin. Ja käydä antiikkimarkkinoilla. 

En ole aiemmin lukenut Jonathan Gashin Lovejoy dekkareita. Nyt kokeilin Graalin maljaa. Yllätyin siitä, kuinka paljon televisiosarjan Lovejoy tarina ja hahmot muistuttaa kirjaa. Vain Lovejoyn nukkavieru kaveri on sarjassa siistimpi, mitä kirja kuvailee. Kirjassa mies kaipaisi kylpyä ja vaatteet pesua. 

Graalin maljan löytäminen olisi todellakin vuosituhannen löytö. Useamman tarinan olen asiasta lukenut aiemmin. Malja, jos se nyt on oikea, on yhtä vaarallinen kuin muissakin kirjoissa. Henki on helppo menettää. 

Lovejoy on mielestäni vähän kuin Raid. Molemmat ovat lain harmaammalla puolella, mutta samalla myös oikeudenmukaisuuden puolella. 

Lovejoy omaa taidon väärentää antiikkia, mutta vielä käyttökelpoisempi taito hänelle on se, että hän tuntee heti, onko esine aito vai jäljennös. 

Lovejoylla menee tällä kertaa huonosti. Rahaa on niukasti, joten kauppa käy huonosti, kun ei ole varaa kartuttaa myyntikokoelmaa.

Hiukan paremmin menee tukholmalaisella Johan Kristian Homanilla, jolla on pieni antiikkiliike, jossa hän myy erityisesti turistien havittelemia pieniä esineitä kuten kustavilaisia lampetteja ja pikku pöytiä. Ei Homankaan sentään rahoissa pyöri. Kesäloma matkaan ei ole varaa kun pitäisi ostaa uusiakin tuotteita myyntiin, mutta hyvä viini ja ruoka maistuu myös kotioloissa. 

Homan on Jan Mårtensonin rikosromaanien ratkaisija, ja yhden rikospoliisin ystävä. Homanin intohimona on mm. kunniamerkit ja tee. Kiinalainen, kevyesti jasmiinin tuoksuinen tee on Homanin suosikki, intialainen tee tuo hänelle mieleen Englannin, eikä ole niin maukas, mutta ystäviä ja asiakkaita varten pitää olla vaihtoehtoja. 

Olen lukenut aiemmin vain yhden Mårtensonin, joka sijoittuu Mauritiuksen postimerkkimaailmaan. Syynä tähän on se, että sarjasta on käännetty suomeksi vain neljä ensimmäistä 1980-luvun alussa. Kirjailija kirjoittaa kuitenkin edelleen kirjan vuodessa, vaikka hänellä on ikää jo 89 vuotta. 

Murha valtiopäivätalossa alkaa kuin kummitustarina. Nainen näkee taulussa naisen, joka siinä ei ole, ja saa 10 vuotta sitten kuolleelta isältään kirjeen. Homan on sitä mieltä, että kuolleet eivät kirjoita kirjeitä, joten kirjoittajan täytyy olla joku, joka haluaa vahingoittaa naista. 

Homanin ohella ratkaisuun vaikuttaa myös Cleo de Merode, Homanin siiamilainen kissa. 

Jatkan varmasti sarjan lukemista ainakin suomennetuilla kirjoilla. 

Barbara ja Hy Brettin Kuolema kerää antiikkia -kirjassa antiikkikauppaa pitää vammautunut murha ryhmässä toiminut poliisi ja hänen vaimonsa, jolla on kyky nähdä etiäisiä. 

Pariskunta muuttaa New Yorkista pikkukaupunkiin. Haasteita syntyy, kun vaimo lupaa asiakkaalle posliinisen sikarikotelon, vaikka heillä ei ole mitään tietoa mistä sellainen löytyisi. Seikkailuhan siitä syntyy...

Pidin kirjassa olevasta sanailusta ja pariskuntakin oli kiva, voisi heidänkin luona teellä käydä. 

Totuus keikkuu aalloilla, mutta ei uppoa. 

Tykästyin kirjaan, mutta kirja oli näemmä yksittäinen teos eikä osa sarjaa. 

Nora Robertsin Kätketyt kalleudet on monien muiden antiikkikauppias dekkareiden ohella myös tarina salakuljetuksesta. 

Robertsin kirjan antiikkikauppias, entinen näytteli, törmää salakuljetukseen ja tulee sitten onnelliseksi siitä, että hänen alivuokralaisenaan asuu entinen poliisi. 

Nora Robertsista tulee mieleen ensimmäisenä itselleni erilaiset parinmuodostumisromaanit, joihin en yleensä koske. Tutustuin Robertsiin ensi kertaa Morrigan-sarjan kanssa, kun elin toistaiseksi kiihkeintä vampyyrikauttani noin 11 vuotta sitten. 

Sen jälkeen on tullut luettua muutama dekkarikin. Ne sopivat mielestäni hyvin kesään ja joulukauteen, kunhan hypin mielessäni ohi 'suuret siniset silmät' ja 'raamikkaat hartiat'. 

Luin tammikuussa kotimaisen Anja Gustafssonin Antiikkilipasto -kirjan ja ihastuin päähenkilöihin. 

Nyt kesän kuumuudessa, kun yritin sinnitellä hengissä ohi 30 asteisten päivien, luin sarjan pari seuraavaakin osaa. 

Mansikkatytössä seikkailtiin Tammisaaressa olevalla kesämökillä ja taidemaailmassa, missä tapahtui myös taideväärennöksiä. 

Tammisaaren venesatama 2021

Kolmannessa kirjassa, Uranaiset, palataan jällen Helsinkiin Paula Grassin kotitaloon, minkä tienoilta löytyy antiikkikauppa, joka on avattu uudelleen. Paula löytää sieltä esitteen Mustiossa pidettävästä Antiikkia ja gourmeeta -kurssista. Myös myymälässä työskentelevä omistajan sukulainen lähtee kurssille. 

Mustiossa on samaan aikaan kurssi naisjohtajille. Ruumiita syntyy sielläkin. Kirjaa oli kiva lukea, sillä olen ollut Mustiossa kahdesti ja hotellia lukuunottamatta paikat oli tuttuja. 

Tykkään Gustafssonin tyylistä, sillä henkilögalleria on niissä isohko, kuten elävässä elämässäkin. Tekijän ja motiivin arvaa liian usein liian nopeasti, jos murhaaja on yksi neljän tai kuuden hengen päivällisryhmästä, mikä ei ole viihdyttävää, ellei samalla lentele verta ja suolenpätkiä, missä tapauksessa on vain hyvä, että kirjan saa nopeasti pois käsistä. 

Antiikkikauppiaat kohteena

Mainittakoon lopuksi pari kirjaa, joiden tapahtumiin liittyy antiikkilauppias, joka ei ratko rikosta. 

Peter Jamesin Kuoleman kello käy -kirjassa tapahtuu antiikkiryöstö kartanossa ja vanha rouva tapetaan. 

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kenen häntään peltikissa on sidottu. 

Kirjassa varastetaan muun tavaran ohella kello, jolla on hämärä menneisyys 1920-luvun Amerikassa. Poliisi etsii rikollista kuten myös antiikkikauppias, joka on ollut kellon omistaja lähes 90 vuotta. 

Peter Jamesia olen lukenut ennen ja luen vastakin. Sen sijaan Kjell Ola Dahl ei nostanut intoa etsiä toista hänen kirjaansa. Skandinaavisten dekkareiden ähky on edelleen nähtävillä, vaikka reippaasta vähentämisestä on jo yli 5 vuotta. 

Kjell Ola Dahl Murha näyteikkunassa -kirjassa tapahtuu murha ja antiikkikauppiaan ruumis löytyy Antiikkikaupan ikkunasta. 

Kirjassa oli hieman liikaa seksiä ja keskusteluja, mutta vastapainona löytyy mm. herkullista ruokaa, kuten salvialla maustettuja ravioleja ja tuoretta kalaa. 

Aiemmin mainituissa kirjoissa on puhuttu mm. Graalin maljasta, kauniista shakkinappuloista, mitaleista, antiikkilipastosta, Fabergen pääsiäismunista ja koruista, Hitlerin oluttuopista, kustavilaisista tuoleista sekä miniatyyrimuotokuvista. Tässä kirjassa esiteltiin mm. tuhat vuotta vanhoja kiinalaisia miniatyrikokoisia, luisia, eroottisia patsaita. 

Deon Mayerin Kuolema päivänkoitteessa -kirja sijoittuu Etelä-Afrikkaan. Antiikkikauppias ammutaan rynnäkkökiväärillä ja jostain syystä kassakaapista on viety testamentti, joka siirtäisi perinnön valtiolta avopuolisolle. Tutkiahan sitä pitää. Tai piti. Kirja oli varmaan hyvä, mutta ei minulle juuri nyt.

Mottoni on, ettei kahta ei-kiinnostavaa kirjaa peräkkäin. 

Lopuksi vielä pari lastenkirjaa. Susanna Alakosken Kultakala -kirjassa tyttö saa kesätyön tutun antiikkikauppiaan kultakalan hoitajana ja kasvien kastelijana. Tyttö osaa hoitaa viljakäärmettään, mutta kuinkahan käy kultakalan kanssa? Ellei kirjassa tapahtunut murhaa, min ainakin vakava kuolemantuottamus. 

Tapani Baggen Liekehtivän liskoon arvoitus -kirjassa nuorten etsivätoimisto Musta Koira seikkailee Barcelonassa vanhojen piirrosten kanssa. Antiikkikauppias, josta voisi olla apua on kadonnut ja Lisko jengi pyörii jaloissa. 

Mustassa koirassa oli sen verran hyviä tyyppejä, että pitänee ottaa sarja silloin tällöin luettavien joukkoon. 

Kaiken kaikkiaan tämä oli kiva antiikkiviikko. Pitänee tehdä loppukesästä jotain pientä ekskursiota antiikkikauppoihin. Ainakin voisi suunnitella poikkeamista Rauman pitsiviikolla Antiikkikellariin ja kenties muuallekin. Viime vuoden pikavisiitti pitsiviikolla oli niin kiva, että nyt kun koronan vuoksi ei pelota yhtä paljon kuin vuosi sitten, voisi hyvinkin viettää siellä koko päivän. Pitsiviikko on tänä vuonna 23.-31.7.

Kuva pitsiviikolta 2021 Kerttu Horilan Atelje-puutarhasta. 

Marttojen lukuhaaste 2020

Marttojen lukuhaaste 2020 suoritettuna.  

Se tuli täyteen erityisemmin yrittämättä, mutta haasteen toisena tekijänä tietty haaste kohtien pääpiirteet oli koko ajan muistissa. Ilmastokohtaan ei tänä vuonna tullut luettua kuin yksi kirja, kun viime vuonna tuli luettua isompi määrä.

1. Kirja, jossa metsällä on tärkeä rooli:

Hanna Kökkö Anterin aarre (Anterinmukka sijaitsee Sodankylän kunnan alueella. Manu seurueineen saapui alueelle Raja-Joosepista, missä Manun isän uusi tyttöystävä on rajavartiana. Alku- ja paluumatka tehtiin mönkijällä, mutta keskivaiheilla vaellettiin luonnossa rinkat selässä. Aarrettakin vähän etsittiin seikkailun aikana, ja tietysti löydettiin geokätkökin). Tämä oli ehdottomasti metsäpitoisin metsässä tapahtuvista kirjoista tänä vuonna. 

Timo Sandberg Kullanhuuhtoja (Heittola lähtee Lappiin tutkimaan epämääräistä kuolemaa ja paljon tietoahan siitä kertyykin). 

Martin Wilmark Polkupyörän arvoitus (Wilmarkin sarja on ollut kiva välipala paksumpien kirjojen välillä, nyt olen kuunnellut näitä muutaman, onkkeksi sarja on mittava.)

2. Talvisodasta kertova kirja:

Sanna-Leena Knuuutila Ne lensivät tästä yli (hyvin kirjoitettu selkokirja)

Pekka Jaatinen Suomussalmi.

Eeva Kilpi Talvisodan aika Kilven lapsuuden muistoja. 

3. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja:

Gretan tarina – Et ole koskaan liian pieni tekemään suuria asioita – Greta Thunbergin elämä. (Lastenkirja)

David Attenborough, Yksi elämä, yksi planeetta (paljon luontoa nähneen miehen eläkepäivien tilitys huomioistaan, paljon on muuttunut).

4. Kirja, joka sivuaa Väinö Linnaa:

Petri Sarjanen Sinä olet Rokka (kirja Viljam Pylkkäästä, joka oli Väinö Linnalla Rokan esikuva, tätä kirjaa piti kyllä oikein miettiä. Muistin, että olen varmasti lukenut jonkun Linnaa sivuavan kirjan, mutta tämä ei tullut mieleen edes ensi selailulla kun katselin lukemani kirjan kannet läpi. Hyvä kirja tämä silti oli, vaikkei heti muistunutkaan lukemistani 380 kirjasta.)

5. Runokirja:

Nils-Aslak Valkeapää Aurinko, isäni

Lauri Viita Runo puhuu

Antti Holma Kauheimmat joululaulut ja Kauheimmat runot

Arvo Salo Oura ooppera

Kaarlo Sarkia Velka elämälle

Kari Levola Valvon että nukut

Mariska Määt ja muut

Karl August Tavaststjerna Valikoima runoelmia

Anna-Mari Kaskinen Joulun lahja

Francesco Petrarca Il Canziniere (vasta nyt tajusin, että kirjoittaja ei ole Francesca, mitä olen aina ihmetellyt, kun Francesca on nainen)

Pentti Saarikoski Mitä ne puhuu (pahoittelut, ei musta tullut Saarikoskirunousfania vieläkään).

Eino Leino Kauneimpia runoja, osa 1 Talvipäivän painuessa

Paavo Haavikko Tiet etäisyyksiin

Mikko Karhu Povitaskurunoja

Heli Laaksonen Aurinko, Porkkana, Vesi

Katri Vala Sininen ovi

Jouni Hynynen Mies katoaa

Johan Johansson Erik Johans Poesi

Susinukke Kosola Avaruuskissojen leikkikalu

Anja Erämaja Kuuluuko tämä teille

Edith Södergran Syyskuun lyyra

Tom Kalima Peilistä katsoo varis

Aura Nurmi Leijonapatsailla

W. Silva Säröjä Purppuranpunaisessa järvessä

6. Kirja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta:

Miika Neulaniemi Sähköpostia Sambiasta (tanssiopetusta/opiskelua Sambiassa)

Harri-Pekka Pietikäinen Pinnan alla – elämäni valkohain kanssa (häkkisukellusta haiden seassa Etelä-Afrikassa, kertoo enemmän tuntemuksista kuin Afrikasta, vaikka sijoittuukin pääosin Afrikkaan)

Alexander McCall Smith Olemmeko sukua ja Kaiken kirjavaa karjaa

7. Kevyttä kesälukemista:

Sinikka Nopola, Likka, äite ja rouva Obama (Nopolan hauskat tamperelaiskirjat ilahduttavat aina).

Saana Saarinen Siirtolapuutarhan varjoissa (dekkari, mutta sopivan kevyt lomalle. Kirjassa kerrotaan, että Viola Gras lähtee juttukeikalle Espoon Westendistä Helsingin ulkopuolella olevaan siirtolapuutarhaan, mutta paikalliset ovat tunnistaneet puutarhan Pakilan siirtolapuutarhaksi, tiedä sitten pitääkö paikkaansa.)

Elizabeth Adler Monte Carlon jalokivet (ryöstö ja murha, pääasiassa kuitenkin parisuhdeongelmien ratkontaa, shoppailua ja laihdutusvinkkejä. Kirjassa seikkaillaan pääosin Ranskan Monte Carlossa ja Intiassa.)

Tove Jansson Haru, eräs saari (lomalla on kiva lukea saarista, itselleni tämä oli kevyt, ehkei kaikille ole. Wikipedian mukaan Haru sijaitsee Pellingissä Porvoon edustalla).

8. Nuortenkirja:

Siri Kolu Me Rosvolat-sarja (ihqu)

Heidi Kökkö Kätkö -sarja geokätköilevistä nuorista

Kreetta Onkeli Kesä autokorjaamon yläkerrassa

Jörn Lier Horts Kultaisen kellon arvoitus ja Vedenalainen arvoitus (kirjat ovat norjalaisia nuortenkirjoja).

Nei Noguchi Finlandia 1 (magna, jossa japanilainen tyttö lähtee tonttukouluun Suomeen)

Enid Blyton Seikkailujen laiva, Viisikko kesälomalla, Kadonneen kaulakorun salaisuus

9. Fantasiakirja:

Barbara Cantini Mortina- sarja, esim. Mortina ja Aavepoikakaveri (kolme kirjaa olen kuunnellut BookBeatista, lisää taitaa tulla. Villa Tuonelassa asuva Mortina on zombi-tyttö ja Aavepoikakaveri on aave)

Tove Jansson Muumi Peikko ja marssilaiset (ehkä marssilaiset ovat scifiä, mutta ei ne muumitkaan ihan reaalimaailmassa elele, joten kirjaan tämän fantasiaan)

Mainittakoon myös yksi tietokirja, jonka voisin hyvinkin sijoittaa fantasiaksi: Sarah Ford Mitä yksisarvinen tekisi? Opas sadunhohtoiseen elämään (mihin tällaisen opaskirjan muuhun sijoittaisi kuin fantasiaan… mutta oikeesti tässä oli kyllä hyviäkin vinkkejä, vaikka yksisarvisiin en taida uskoakaan)

10. Kirja tarttuvasta taudista:

Albert Camus Rutto (kirja kertoo siitä, kuinka ruttoepidemia jylläsi Algeriassa Oranin kaupungissa, ja mitä siitä paikallisille seurasi. Kirja oli loistavaa korona-ajan luettavaa ja ihmettelin miksi en ollut tarttunut tähän kirjaan aiemmin. Sivullistakin yritin lukea, mutta se ei vielä onnistunut.). 

Paolo Giordano Tartunnan aikaan

Pinnan alla - soffamatkailua kahdessa hyvin erilaisessa kohteessa

Jossain Facebookin kirjoja käsittelevässä ryhmässä kyseltiin taannoin olemmeko lukeneet kirjoja, joilla on sama nimi. Kerroin, että lainasin hiljattain neljä eri kirjaa samalla nimellä. Niistä yksi oli sarjakuva ja ainakin yksi dekkari. En ole vielä lukenut ainoatakaan, mutta postailen niistä, kun tulee luetuksi. Ehkä hankin jopa kaikki muutkin samannimiset teokset. Ilmeisesti nimi on hyvä dekkarityyppiselle kirjalle. 

Muutama päivä FB päivityksen jälkeen muistin, että minähän olen lukenut tänä syksynä kaksi kirjaa, joilla oli sama nimi. 

Minun piti kuunnella Viveca Stenin Pinnan alla -kirja syksyllä, mutta sormi hipaisi vahingossa soimaan Harri-Pekka Pietikäisen kirjan Pinnan alla - elämäni valkohain kanssa. Hetihän tuollainen kirja kiinnosti, joten ei kun kuuntelemaan sitä ensin. 

Lukemisessa minua on aina kiehtonut se, että yhtäkkiä pääsee sukeltamaan maailmaan, josta ei oikein ole tiennytkään. Pietikäisen kirjan kanssa sukelluksesta tuli melkeinpä konkreettista. Pietikäinen päätti vuonna 2016 kohdata pelkonsa silmästä silmään ja matkusti eteläiseen Afrikkaan, missä harrastetaan valkohaiturismia. 

Kuva Gansbaain rannalta on
Google Mapsin livekartalta

Gansbaai on pieni kalastajakaupunki Etelä-Afrikassa, joka on saanut runsaasti matkailutuloja vuodesta 1995 alkaen valkohaiturismista. Sinne Pitkänenkin reissuillaan suuntasi. 

Pietikäinen ja monia muita matkustajia laskettiin rautaisessa turvahäkissä laivasta mereen. Lopulta valkohai tuli paikalle. Hetki meressä hain seurassa oli lyhyt ja Pietikäinen halusi lisää. Seurasi monia uusia matkoja ja uusia häkkisukelluksia ja kirjoittaja kävi toisessakin valkohaikohteessa. 

Lopulta pelot olivat laantuneet ja into päästä sukeltamaan ilman turvahäkkiä valkohaiden kanssa alkoi kasvaa. Siitä kerrottaneen enemmän seuraavassa kirjassa, jos sellaista konsaan tulee. 

Omakohtaisten kertomusten ohella kirjassa on paljon faktaa valkohaiden elämästä. Vuosien saatossa valkohaiden määrä on vähentynyt. Liekö syynä ekokatastrofi, joka uhkaa valtameriämme, ellei ihminen tee jotain... ja lakkaa tekemästä monia pahoja asioita. 

Sormen väärä hipaisu johdatti onnellisille vesille. Sen jälkeen olikin aika palata tuttuun ja turvalliseen Viveca Steniin ja toisenlaiseen Pinnan alla teokseen. Hänen kirjassaan ei valkohaita vilise, mutta Sandhamin idyllinen saari on muutoin vaarallinen paikka. Tässä kolmannessa Stenin kirjassa siellä tapahtuu jälleen surmatyö. Luulisi melkein tuollaisten murhamäärien jälkeen, että loma-asuntojen hinnat alkaisivat pian romahdella. 

Kuva: Google Sandham hotellin ravintolasta
olisi hyvä seurata miten rikoksia ratkotaan. 
Ja ellei tutkimukset ole menossa, on näköalat 
kotoisat kuin Turun saaristossa ikään. 

Olen tykännyt Viveca Stenin kirjoista, mutta tv-sarjaan minulla on ristiriitainen tunne. Toisaalta alkuperäiset näyttelijät sopivat erinomaisesti rooleihinsa, mutta joku sarjassa tökkii. Ehkä tv-sarjassa ei päästä niin syvälle Noran elämään ja ajatuksiin. Jollain tapaa tv-sarja saa Noran näyttämään saamattomalta ja päättämättömältä, vaikka hän hoitaa juristina vaativaa työtä ja ratkoo siinä sivussa rikoksia ja hoitaa perheensä, kun perheen miehillä on ykkösasiana oma työnsä ja harrastuksensa ja perhe tulee ajatuksiin sitten vasta kolmantena jos silloinkaan. 

Kirjojen kanssa en ole kokenut samaa ongelmaa. Noora on älykäs nainen ja Sandham olisi kokemisen arvoinen, sitä voisi kokeilla kunhan tästä korona-breikkiajasta päästään. Matkakuuntelemiseksi ottaisin Viveca Steniä :)

*  *  *

PS. Päivitys ei perustu minkäänlaiseen kumppanuuteen tai yhteistyöhön.