keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Viisikko eläkeiässä

Joku aika sitten pohdiskelin, että joku voisi kirjoittaa Tiina-kirjoista kirjan Tiina saa rollaattorin. En tiedä mistä tuo tuli mieleen, sillä en ole juuri ollut Tiina-kirja fani. Nykyään Tiinakin olisi jo ikä-ihminen. Samaa voi sanoa Viisikosta. 
Erilaisia kansia Viisikko Aarresaarella

Tänä vuonna tulee 65 vuotta ensimmäisen Enid Blytonin Viisikko osan julkaisemisesta. Se tarkoittaa sitä, että nykyään Annekin alkaa olla 75-vuotias. Mitähän heille kuuluu nyt? 

Koronan vuoksi matkustelu on ollut jäissä, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa luontumaan. Nummilla on tilaa, joten porukka pakannee syyslomaa varten paljon kuivamuonaa ja telttaan paksut ilmapatjat. Maatiloilta ei enää saa ostaa munia ja leipää, eikä koronan vuoksi viitsi mihinkään poiketakaan. Ilmapatjat painavat, mutta niiden päällä saa paremmat unet. Olutta ostetaan maalaispubeista, näin syksyllä voi juoda ulkona. Vai lähtisivätkö he kuitenkin reissuun asuntoautolla? 

Porukka ei ole enää pelkkä viisikko, vaan mukaan on tullut puolisoita ja uusia koiria. Puoliso löytynee ainakin Annelta ja Leolta. 

Seikkailuja löytyy eläkeläisillekin, mutta jatkaisiko porukka salakuljettajien ja varkaiden kiinniottamista, vai olisivatko he siirtyneet huumekaupan ja murhien tutkintaan. Veikkaan edellistä, sillä Annea pelottanee edelleen ja Leo katsoisi vastuun painavan liikaa jos seurannassa olisi vaarallisempia rikollisia. 

Vaikea kuvitella Viisikon jäseniä työssä poliisina tai kokopäiväisinä yksityisetsivinä, mutta eläkkeellä on aikaa harrastaa. Ehkä he tutkivatkin True crime - tutkijaporukkana vanhoja rikoksia? Britanniastakin löytynee omat kyllikkisaarensa. Jotenkin tuntuu siltä, että näin olisikin. Silloin ei tarvitsisi etsiä seikkailuja sattumakaupalla. 

* * *
Heinäkuun 2021 vietin seikkaillen erilaisilla saarilla ympäri maailmaa. Sen vuoksi tuli kuunneltua myös Enid Blytonin Viisikko Aarresaarella

Olen viimeaikoina kuunnellut silloin tällöin uudelleen käännetyn Viisikon. Muutama vuosi sitten yritin lukea vanhaa käännöstä, mutta niiden kieli ei imaissut mukanaan. Nyt nämä uudet käännökset ovat saaneet minut jälleen ihastumaan lasten retkeilyhenkisiin seikkailuihin. 

Luin ala-asteella Viisikot vähintään kerran vuodessa ja 1990-luvulla luin suurimman osan uudestaan, joten nyt lienee menossa vähintään 8 kerta. Aarresaaresta kertovaa kirjaa en yhtään muistanut, vaikka itsellänikin näkyy olleen Fantti-kirjakerhosta kyseinen kirja. Ala-asteen koulun kirjastossa oli painos, jonka takakansi oli vaalean sininen. Uuden painoksen kannesta on sama tunnelma kuin siinä, joten nostalginen fiilishän tästäkin tuli. 

maanantai 13. syyskuuta 2021

Book voyager 2021 - 5 South Asia

Toukokuu meni eteläisessä Aasiassa. Muuallakin tuli vähän käytyä, mutta yllättävän paljon luin alueen kirjoja. Muutama uusikin maa tuli kuitattua, ainakin Kambodza, Vietnam ja Filippiinit. Maita tuli 9 ja kirjoja Etelä-Aasiasta 19. Raportointi jäi kesän kuumuuden vuoksi syyskuulle. 

1. Aloittelin eteläisen Aasian matkaa Thaimaasta lukemalla norjalaisen Jo Nesbön Torakat. Kirjan torakat olivat vähän erilaisempia kuin Ian McEwanin Torakka, jonka luin seuraavaksi. Sen tapahtumapaikka on Englanti, joten ei siitä enempää tässä. Tämä oli toinen Harry Hole ja tykkäsin paljon enemmän, mitä tuoreimmista. 

Norwegian Jo Nesbo has written criminal novel Cockroaches, that take place in Thailand

2. Jarkko Steniuksen Lohikäärmeen luola tapahtumapaikkana on Thaimaalainen metsäluostari.  

Jarkko Stenius has been Finnish Thai boxer, and has written some criminale books that tskes place in Thailan, where he lives half a year. Books are not translated in English. Dracon Cave is the 2nd one. 

3. Piia Leinon Ruma kassa johdatti jälleen toisenlaiseen Thaimaaseen. Kirjassa tavallinen kaupan kassatyttö pääsee mukaan Thaimaassa kuvattavaan tositv-sarjaan. 

Piia Leino is Finnish writer, who's book Ugly Shop Cachier is not translated in English. You g woman gets to take part in reality TV serie. 

4. Välipalaksi lennähdin Vietnamiin Hõ Xuãn Hu'o'ngin Kysymyksiä kuulle -runokirjan siivin. 

Hõ Xuãn Hu'o'ng (1772-1822) from Vietnam has has written poems. Questions to the moon is Finnish antology about those poems. I am not sure, is there this kind of book in English, but some poems gas translated. Some of the is in Wikipedia. 

5. Palailin Thaimaaseen Seppo Korpipään Pillerirannikon kanssa. Kirjassa on paljon sitä, millaisena kuvittelen osan länsimaalaisten viettävän thaimaalaista elämää. Joutilasta ja päihteiden täyttämää. 

Seppo Korpipää is Finnish Writer and Pill Coast is his first novel. It tells about lazy days in Thailand with dugs and alcohol and problemi with mental health. Not translated in English. 

6. Janak Sapkotan Tulikärpänen valaisee sivun on haiku-runokirja Nepalista, joka on toinen maa, jossa vierailin toukokuussa paljon. 

Janak Sapkota's japanese haiku-poems was marvelous. A Firefly Lights a Page is bilingual book in English/Finnish. Sapkota has born in Nepal, but lives now in Finland. 

7. Pertti Lehmuskosken Ping-keinu : kertomus Nepalista kertoi erään pienen kylän pojan tarinan lähetystyöntekijän kirjoittamana. Hieno tarina ja googlauksen jälkeen totean, että ping-keinuun en menisi. Sen verran suureellista touhua näkyy olevan. 

Pertti Lehmuskoski has worked as missionary in Nepal. Ping-swing is book about boy, that move as a Child from country in town to study there, but he find himself working. I find that ping-swing is interesting swing - so huge! Not translated in English. 

8. Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut koskettavan surullisen, mutta toivoa tuovan kirjan Khao Lakin sydämet, jossa tyttö palaa isovanhempiensa kanssa Thaimaaseen kymmenisen vuotta tsunamin jälkeen. 

Marja-Leena Tiainen has written a book The Hearts of Khao Laki. It tells about a girl who has Lost her family in Tsunami in Thailand. She travels to Khao Laki with her grandparents to say farewell to tragical memories and thank to man who saver her. Not translated in English. 

9. Carina Räihän Huipulta huipulle : elämänmuutos ja Everest kirjassa kiivetään Nepalista MountEverestin huipulle.

Carina Räihä's book From top to top is autobiograph about woman who left her job and climb to the Mount Everest in Nepal. She was the first Finnish woman alone in Mount Everest. Book is not translated in English but you May find something about it in English via Google using words : carina Räihä top to top

10. Jeffrey Archerin Matka maailman katolle on kertomus retkestä samaiseen paikkaan. Nepal on tässäkin esillä. Kirja pohjautuu George Malloryn aitoon vuorenvalloitukseen. 

Jeffrey Archer Paths of Glory tells story of Georg Mallory's last adventure in Mount Everest, Nepal

11. Kevin Kwanin Ökyrikkaiden ongelmia kirjassa palataan Singaporeen. Monenlaisia ongelmia on rikkaillakin. 

I have read Kevin Kwan before. Rich People Problems is his 3rd book from Singapore

12. Historia sarjan osa Intian valtameren tsunami kertoo Tsunamista joka teki suurta tuhoa mm. Indonesiassa. 

History-serie part Tsunami in India ocean 26th December 2004 tells about Tsunami, that was worst in Indonesia. Not in English, but I am sure there is a lot of books about it. 

13. Pohjolan poliisi kertoo kirjassa Tsunami-operaatio Thaimaassa muistellaan miten pelastustyötä tehtiin Thaimaassa tsunamin jälkeen. Hyvässä muistissa asiat vielä olivat. 

In this book Police in Scandinavia tell what kind of work was find and fly home people who was in Thailand during tsunami 2004. Not translated in English. 

14. Jan-Philipp Sendker Sydämen ääntä ei voi unohtaa kirja on jatko-osa Sydämen lyönneistä ikuisuus kirjalle, jonka olen lukenut aiemmin. Kirjassa tytär palaa Myanmariin ja tutustuu paremmin veljeensä. 

Jan-Philipp Sendker's 2nd book about Burma is A Well Tempered Heart. Julia come back in Burma after 10 years and meet her brother again. 

15. Intiaa piti valloittaa enemmänkin, mutta en sitten ehtinyt. Luin kuitenkin Pelle Miljoonan Shiva-kuun, joka yllätti raikkaudellaan. Nuoruudesta muistan kyllä, että Pelle osasi kirjoittaa, mutta tämä oli ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja, jonka luin. En välttämättä tykkää siitä puhekielestä, jota kirjassa käytettiin, mutta taisin antaa kirjalle vähintään neljä tähteä viidestä. 

Pelle Miljoona was my idol about 1980. He had a favorite new age punk band in Finland. I loved his song lyrics. Now he writes novels. Shiva-moon is one of novels. It tells about Finnish people's living with short money in India. Not translated in English. 

16. Jukka Niskasen Käärmeenkehto-kirjan tapahtumapaikkana on Singapore. Käärmeen kehto on kirjan mukaan se, kun iso käärme tekee itsestään oksalle itselleen eräänlaisen pesän, missä voi keinutella. Käärmeet ei onneksi olleet kirjan keskiössä. Kelpo kirja. Melkeinpä tykkäsin. 

Finnish writer's, Jukka Niskanen's, The Cradle of the Snake is kind of adventure in Singapore. I kind of liked it. Book is not yet translated in English. 

17. Loppukuusta oli vielä mahdollisuus käydä Kambodzhassa Sirpa Pietilän Kambodzhan päiväkirja - torpiikin elämää ja makuja -kirjan kanssa. Kirjassa muutamaan otteeseen Kambodzhassa asuneena Pietilä kertoo elämästä kaupungissa. Kirja oli hyvä, mutta toivoin siltä hieman enemmän paikallisten tapojen esittelyä. Kirjassa kerrottiin mm. että suomalaiset kävivät siellä häissä, mutta ei kerrottu yhtään, millaisia tapoja häissä oli. No, koska asia vaivasi, katselin muutamat paikalliset häät YouTubesta. 

Sirpa Pietilä has lived in Cambodia and I read her Kambodzha Diary. Book is only in Finnish. 

18. Ja elämä räjähtää : Kambodzan miinoitettu arki kirjan olen hankkinut muutamia vuosia sitten, mutta olen jotenkin pelännyt sen olevan ihan järkyttävä. No. Hirveitä onnettomuuksia miinan silpomiset ovat, mutta kirja oli yllättävän hyvä kokonaisuus, jonka jaksoin lukea putkeen. Paljon uuttakin opin. 

I have owned a book And Life Explodes. Now I finally read it. It tells about people who injured when mine explored in Cambodia. Writers are from Finland. 

19. Shohei Ookan Tulia tasangolla on ollut kirja, jonka kuvittelin lukeneeni muutama vuosikymmen sitten, mutta mielestäni kuitenkaan en ole lukenut. Muistissani on vastaavan tyyppistä viidakossa asumista, mutta en ole vielä keksinyt mistä kirjasta sitten on kyse ellei tästä. Joka tapauksessa nyt kirja on ainakin luettu ja Filippiinitkin on saatu mukaan luettuihin maihin.

Last country was Philippines Islands. I read Shohei Ooka's classical war novel A Record of The Battle of Leyte. I think I May have read it a long time ago, but I am not sure.

This was My May with books.

Burma

Cambodia 2 books

India

Indonesia

Nepal 4 books

Philippines Islands

Singapore 2 books

Thailand 6 books

Vietnam

perjantai 3. syyskuuta 2021

Vihdoinkin Filippiineillä!

Useamman vuoden etsimisen jälkeen minä ja filippiiniläinen kirja kohtasimme. Se tapahtui kesäkuun lopussa, jolloin seikkailin saarilla eri puolilla maailmaa. Mietin maata jo koko toukokuun, jolloin lukukohteena oli Etelä-Aasia. Lienenkö koskaan ennen puhunut Etelä-Aasiasta, tuskin. Filippiinit sen sijaan on ollut agendallani useamman vuoden. Ainakin vuonna 2019 yritin etsiä kirjaa sieltä, mutta vaivuin ennen epätoivoon lukuisten muiden kivojen maiden tulviessa silmille, kuin olisin löytänyt etsimäni. 

Takaporttina pidin Armi Kuuselan elämäkertaa, joista valittavana olisi ollut Nina af Enehjelmin Armi Kuusela tai sitä vanhempi Armin tarina, hänhän oli naimisissa filipiiniläisen miehen kanssa joten kirja olisi ollut minulle riittävän filipiiniläinen. En lukenut sitäkään, vaikka olisi kyllä kiva lukea se. Tutullani taitaa olla niitä vieläkin myynnissä antiikkikaupassaan. Muistelen hänen kertoneen  joskus ostaneensa niitä ison kasan ja postittaneensa Amerikkaan kirjan toisensa jälkeen, sillä maastamuuttaneita kiinnosti nuoruuden idolinsa elämä. 

Toinenkin vaihtoehto olisi ollut, nimittäin Jolo. Risto Vanhanen ja Seppo Fräntti kirjoittivat panttivankikokemuksistaan kirjan Jolo - 140 päivää panttivankeina viidakossa ja konsuli Marja Korhonen kirjan Jolon vangit. Edellisen olen lukenut ilmestymisen aikoihin, joten kertaus ei juuri nyt kiinnostanut, mutta takaportiksi tuokin aihe olisi käynyt. 

Tein kyllä pikavierailun Filippiineille 2019 John Irvingin Ihmeiden tien turvin. Olin lukenut, että kirjassa kerrotaan Filipiineistä tai tarkemmin sanoen matkustamisesta sinne. No, joo. Matkustettiin. Kärjistäen sekopäinen lääketokkurassa oleva vanhus matkusti sinne ja kelasi samalla elämäänsä kaatopaikalta enemmän paraatipaikalle. Mukana matkassa temmelsi succubus, mutta ei se viriiläiä käppänää haitannut. Ei ollut ihan kirja minun mieleeni, vaikka vampyyrijutut onkin kivoja. Kirjassa ei oltu niin kunnolla Filippiineillä, että olisin kehdannut kirjata kirjan Filippiineille. Joten eikun etsimään uutta.... No, Irving on varmaan oikeastikin ihan hyvä, koska suurin osa kirjoistaan on Tammen keltaisessa kirjastossa, mutta ei vaan jotenkaan sovi mitenkään minun makuuni. Kaikki isäni hotellit lienee ainoa, jonka olen suhteellisen tyytyväisenä kahlannut loppuun asti. 

Keväällä siis päätin, että nyt tämä maa selätetään. Joku onnenkantamoinen johdatti googlettamaan oikeilla sanoilla ja ta-daa! Löytyi Shöhal Ookan Tulia tasangolla. Kirja kertoo sotilaasta joka on Leyte-saarella toisen maaimansodan aikana. Eletään sodan loppuvaiheita. Amerikkalaiset ovat pommittaneet japanilaisten rivejä harvemmiksi. Sotamies sairastaa tuberkuloosia, eikä mahdollisuutta sairaalahoitoon ole. Kun paranemista ei ole näköpiirissä, mies passitetaan pois ryhmästään ja annetaan matkaevääksi pari perunaa. 

Kaikenlaista tapahtuu, enemmän sotamiehen päässä kuin ulkopuolella maailmassa. Kirja onkin mainio kuvaus siitä, mitä kaikkea päähän mahtuu, kun selviämisvietti ajaa toisaalle ja sairauden voimattomuus toisaalle eikä muista ihmisistä ole aina apua. Joskus on. 

Lukiessa mietiskelin, että olenko lukenut kirjan aiemmin vai enkö ole lukenut. Jossain vaiheessa selvisi, että en ollut, sillä muistin vahvasti, että lukemassani kirjassa miehellä oli malaria ja lääkettä löytyi vihdoin jonkun toisen ihmisen leiristä, missä mies sai lääkettä, vaikka toinen mietti antoiko liikaa omistaan, kun hän itsekin olisi jatkossa sitä tarvinnut. En ole vielä elokuuhun mennessä keksinyt, mikä sotakirja oli tuo toinen. Hyvä oli sekin. 

Tulia tasangolla kirjaa on pidetty yhtenä maailman parhaista sotakirjoista. Itse nostaisin sen rinnalle ensimmäisen maailmansodan ajalta Sommen rintamalta kertovan Harva hyvin kuolee -kirjan, jossa Frederic Manning kuvailee asemasodan haasteita rintamalla. Olen lukenut kirjan pari kertaa ja se on tehnyt suuren vaikutuksen. Edellisestä lukukerrasta on sen verran aikaa (noin 5 vuotta) etten enää muista, onko kirjassa paljon Espanjan taudista, mutta se toi lisämaustetta rintamasotaan tuohon aikaan. (Espanjan tauti tulee eittämättä mieleen tällaisena korona-aikana, sillä melkolailla samanlaisella kaavalla tässä on edetty).

Mitä sitten jäi käteen Filippiineistä. Eipä paljonkaan, sillä kirjassa ei ole paljon ihmisiä, eikä normaalia elämää ole juuri lainkaan. Toisaalta kirja kuvannee hyvin toisen maailmansodan aikaa, jolloin Japani Pearl Harporin iskujen jälkeen 8.12.1941 hyökkäsi Filippiineille. Japanin miehitys päättyi 1944. Lokakuun 20. päivä amerikkalaiset nousivat maihin Leyten saarelle ja sitä myötä toivat avun joka taisi saavuttaa myös kirjan päähenkilön. 

Itselleni oli yllätys, että Leyten saari on sangen kansoitettu. Nykyään siellä asuu noin 2 miljoonaa ihmistä. Jotenkin jäi kirjasta sellainen vaikutelma, että siellä oli pari maatilaa ja saari oli pikkuinen. Kaiketi tuberkuloosin vaivaamalle miehelle pienikin matka tuntuu ikuisuudelta, joten ehkä hitaasti etenemällä ei kohtaa ihmisiä montaakaan. Toki osa asukkaista oli varmasti paennut tai japanilaisten vangitsema. Tuskin kuitenkaan sadat tuhannet ihmiset kykenivät tuolloinkaan häviämään saarelta sodan ajaksi. 

Tätä kirjoittaessa löysin Padre Ado - kirjoituksia Filippiineiltä -blogin. Siellä on listattuna ne vähät Filippiineistä kertovat kirjat, joita on julkaistu suomeksi. Hirveän pitkä lista se ei ole. 

Itseäni kiinnostaa Maarit Huhtaniemen toimittama Kauniit ja rohkeat filippiinat - Filippiiniläisnaiset meillä ja muualla. Siihen tartun, jos ensi vuonnakin suoritan maailman ympäri lukemisen haastetta. Nimi kuulostaa sen verran vetävältä, että pakkohan tuollainen on lukea. 

Kirjassa kuulemma kuvataan filippiiniläisten naisten siirtolaisuutta tutkijoiden kirjoittamana. Se onkin määrällisesti melkomoista. Jos ajatellaan pelkästään Suomea, niin aika paljon hoitohenkilökuntaa on tullut jo nyt sieltä maahamme ja lisää kielikoulutetaan Filippiineillä koko ajan. 

Kun puhutaan filippiinojen työn perässä muuttamisesta, mietin aina nuoruuden kirjekavereitani Filippiineillä. Mitä kuuluu Estherille ja Aruzenalle nyt. Molemmat lukivat sairaanhoitajiksi kun kirjoittelin heidän kanssaan 1980-luvulla. Silloin he opettelivat kovasti englantia. Päätyivätkö he englantia puhuviin maihin jo tuolloin, vai löysivätkö töitä kotimaastaan. Entä nyt, riittääkö töitä yli viisikymppisille, vai ovatko he kenties suomenkielen kurssilla parasta aikaa? 

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Book voyager 9 - Africa

Viikonloppuna ennen kuun vaihdetta muut vietti Venetsialaisia, mutta meikätyttö googletti rakettien räiskettä kuunnellen Afrikkalaisia kirjoja. Myönnän heti. Kaiken. Lähti lapasesta ja varasin 45 afrikkalaista kirjaa. No, onpa tytöllä lukemista. Kotoakin löytyi muutama kirja. Mutta en usko noita kaikkia lukevani - ja luulen ennen kuun loppua lainaavani uusia. Tavoite on vähintään 30 kirjaa. 

Toimeen ryhdyinkin, niin myönnän, mahdollisesti muutama minuutti elokuun puolella. Siihen on olemassa hyväksytty syykin. Kännykästä loppui parvekkeella istuessani akku ja parvekkeen kello näyttää vain tunteja. Onnistuin hukkaamaan minuuttiviisarin eikä uusi pysynyt paikoillaan. Mutta ei tämä nyt mitään minuuttipeliä ole. Lopetan lukemisen kuun lopussa sitten vähän ennen puoltayötä, niin menee kohdilleen. 

En ole eka kertaa liikkeellä Afrikassa, arviolta kolmannes tai neljännes maista on luettuna, mutta tämä lienee kunnianhimoisin sukellukseni Afrikkaan. Kaikenlaisia asioita voi ja ehkä kannattaakin lukea - kerran. 

Afrikka on järjettömän iso alue. Jos on käynyt yhdessä maassa, niin reilu 50 on käymättä ja siinä yhdessäkin maassa on erilaisia alueita, kuten Suomessakin on. Kari Eloranta kuvailee hyvin kirjan Alkupiste, nollapiste esipuheessa asiaa. Järjettömän pinta-alan lisäksi Afrikassa on erilainen aikakäsitys, ja historia, joka on käsittämättömän pitkä. 

Julkaisen tämän heti 1.9. ja raportoin luettuja projektin edetessä tähän jatkoksi. 

1.9.

1. Algeria : Albert Camus Sivullinen. Camus on tuntunut kuvitelmissani vähän kuin Kafka, sekavan henkevältä, vaikka kumpaakaan en ole lukenut. Viime vuonna luin Rutto kirjan ja sehän oli huikea. Hyvä oli tämä Sivullinenkin. Joskus on ollut sivullinen olo itselläkin, mutta ei onneksi usein. 

2. Somalia : Nura Farah Aurinkotyttö. Somalialainen maaseutu ja Aavikon paimentolaiset 1970-luvulla. Tyttö haaveilee koulusta, oppii lukemaan rakastuu, naitetaan muualle... Luin kirjailijan esikoisteoksen, 1950/60-luvuista kertovan Aavikon tyttäret 2017 ja tykkäsin. Aurinko tyttö on sille ajallista jatkoa. Kirjan vahva anoppi toi mieleen Sujata Masseyn Intia-sarjan ensimmäisen osan anopin. Kaiketi osa anopeista oli samanlaisia Suomessakin aikana, jolloin miniä ja anoppi asuivat samaa taloutta: ainakin Kalevalan aikaan. 

3. Kongon demokraattinen tasavalta (se, joka oli aikanaan Belgian kuningas Leopold II:n johtama) : Aapo Kukko Karmea tarina - Kertomus Kongosta. Sarjakuva, jossa ei juuri ole käytetty värejä, vain valkoinen, musta ja vihreä. Hurja tarina, mutta sangen vähäeleisesti kerrottu minun makuuni. Jonkin verran olen aiemminkin Kongon historiasta lukenut, mutta silti kuvat jättivät paljon avoimeksi. Tekstiä olisi saanut olla enemmänkin. Mutta kuvat oli tehokkaasti piirretty ja plussaa vihreästä väristä. Se on yksi lempivihreistäni. 

2.9.

4. Kenia Viola Walleniuksen Koti Keniassa kirjassa kerrotaan kenialaisesta arjesta tyttö- ja lapsityön parissa. Kirja on ilmestynyt 2021 huhtikuussa, joten se on varmasti tuorein kuvaus asiasta. 

3.9.

5. Sambia Jari Vainion Viidakkotohtoria työskenteli 6 vuotta lääkärinä Sambiassa syrjäisessä kylässä yhdessä nunnien kanssa. Kepeällä otteella kirjoitettu muistelmakirja vakavista aiheista. Hiv, kolera, malaria, tapaturmat, erityisesti eläintapaturmat kuten käärmeenpistot, krokotiili puremat ja Torakat korvissa työllistivät lähes kokopäiväisesti, mutta aikaa jäi rakastua Afrikkaan.

6. Mosambik Esa Salmisen Leposija Kilimakitossa oli toinen mosambikiläinen teos, jonka olen lukenut. Eka oli Mia Cauton Plumeriaveranta. Pakko myöntää, että molemmat kirjat oli kirjoitustyyöiltään hyvin samankaltaisia. Tykkäsin tasinassa olevista pienistä tarinoista mutta itse kirja ei iskenyt aikani hermoon. Joka tapauksessa Cauton kirjaa on kovasti kehuttu ja koska Salminen oli hyvin samaan tyyliin kerrottu, tarkoittaa se, että tämäkin kirja on hyvä

4.9. 

7. Etelä-Afrikka Martin Pistoriuksen Mykkä huuto on ollut pitkään lukusuunnitelmissani. Nyt oli aika tarttua itse kirjaan. Pistorius sairastui lapsena ja menetti isomman osan toimintojaan. Jossain vaiheessa hän alkaa muistaa ja vihdoin joku hoitaja huomasi, että Pistorius kykene kommunikoimaan. 

5.9. 

8. Nigeria Agwaeke Emezi Vivek Ojin kuolema kirja toi mieleen loistavan, kolumbialaisen, tositarinaan perustuvan García Marquezin Kuulutetun kuoleman kronikan. Mutta minulle se tuli vain mieleen. Jotkut muut ovat näköjään päässeet pidemmällekin tuntemuksissaan, mutta itselleni kirjan alku oli liian sekava ja nimet vaikeita määrittää sukupuolen mukaan, mikä vaikeutti aloittamista. Toisaalta, nimien länsimaiseen korvaan kalskahtava uniseksisyys sopi aiheeseen. Vivek parka. 

6b.Mosambik, Vuonna 1988 ilmestynyt Msaho - Runoja ja kertomuksia Mosambikista Inger Bäcksbackan kokoama kattaus mosambikiläisiä kansanrunoutta, sekä runoja ja tarinoita pariltakymmeneltä 1900-luvulla eläneeltä kirjailijalta. Iso osa runoista on ilmestynyt alunperin paikallisissa lehdissä. Tämä antoi uskoa lukea jatkossakin Mosambikiläisiä runoja, ja ehkä tarinoitakin. Aiemmin mainitsemani Mia Cauto löytyi tästäkin kirjasta ja hänen tarinansa olivat ihan hyviä. Pakko silti todeta, että runoudesta huomaa melkeinpä parhaiten sen, kuinka erilaisia kulttuurit ja tavat on eri maissa. Kirjan esipuheessa kerrotaan mm. kuinka Cauto pyrkii löytämään kirjoihinsa mosambikiläisen tavan kertoa tarinaa. 

Viikko 1

9. Tunisia, Lina Ben Mhennin Tunisialainen tyttö on lyhyt kertomus siitä, miten atunisiangirl ja muut bloggaajat ja somea aktiivisesti välineenään käyttäneet aikaa saivat muutosta 2010 loppuvuodesta ja2011 Arabikeväänä Tunisiassa. Muutosta syntyi, mutta näin 10 vuotta myöhemmin voi todeta, että muutokset eivät poistaneet esim. levottomuuksia ja nuorisotyöttömyyttä niistä maista, joissa Arabikevään tuulet pyyhkivät. Tuosta minulla onkin kotona kirja joka piti lukea jo elokuussa, mutta aika loppui kesken. Ehkä sitten joulukuussa, kun edessä on kirjat joissa puhutaan monesta maasta. Kirjoittaja kuoli 2020 tammikuussa, joten 10-vuotiskatsausta ei häneltä ole tulossa. Tuttua asiaa osin mediasta 10 vuoden takaa. Ammar404 hahmoon en ollut ennen törmännyt. Se kehitettiin vähän kuin parodioimaan sensuurisaksineen nettisivuja joille ilmestyi sensuurin vuoksi error 404 teksti: sivua ei löydy. Tuttu asia Suomessakin, mutta täällä se johtuu esim. siitä että linkkejä ei ole korjattu nettisivujen muuttuessa, jolloin linkin sivu on hävinnyt. 

6.9. 

10. Marokko Leila Slimanin Toisten maa kertoo ranskalaisen naisen elämästä Marokkossa, mihin hän muutti toisen maailmansodan jälkeen mentyään naimisiin marokkolaisen kenraalin kanssa. Elämä maalla ei ollut sitä, mitä Ranskassa, mutta vapaampaa varmasti, mitä nykyisin. 

11. Botswana, Alexander McCall-Smith Kadonneiden ystävien maille, on Naisten Etsivätoimisto Nro 1 - sarjan 20.osa. Kirja vaikutti muutaman ehkä hieman lepsumman osan jälkeen taas ryhdikkäämmältä. Saisipa jostain orpokodin omistajan kakkureseptin. 

7.9. 

12. Tanzania, Toni Lahtinen, Norsunluukoiran Rokka ja maalaispojan matka myrskyn silmään. Mielenkiintoinen kirja aiheesta, josta en tiennyt entuudestaan mitään. Lahtinen vaimoineen ja koirineen opetti Tanzaniassa poliiseja kouluttamaan koiria etsimään norsunluuta. Parhaat tulokset tuli Rokka-koiralta. Team Rokan Afrikan matkasta (2015) on tehty Ylelle dokumenttisarja ja Rokka esiintyy myös Leonardo di Caprion tuottamassa Taistelu norsunluusta - dokumenttielokuvasta. Toivottavasti seuraavastakin matkasta tulee kirja, sillä Lahtisen tekstiä on innostava lukea. 

13. Ruanda, Jesko Johannsen, Simon in Ruanda, Geschichten aus Afrika I. Vaihteeksi lastenkirja saksaksi. Simon pelailee jalkapalloa Kigalissa. 

14. Kamerun Russ Manning Tarzan : Sunnuntaisarjat 1970. Tarzanin luoja, Edgar Rice Burroughs ei sijoittanut Tarzanin tiettyyn paikkaan, mutta eläimistön ja paikkojen kuvauksen perusteella kirjat on sijoitettu Kameruniin, missä myös osa Tarzaneista on kuvattu. Manningin sarjakuva on itselleni uusi tuttavuus. Ensimmäiset piirrokset on vuodelta 1952. 

8.9. 

15. Angola Luku tunnin aikana istuttiin kaverin kanssa lähikirjaston edessä lukemassa. Yllättäen oltiin otettu melko saman näköiset kirjat. Viime vuonna luin siellä yksin, mutta kivampaa oli kaverin kanssa. Yhteensä luettiin reilut 100 sivua. 

9.9. 

4b. Kenia Aloitin Tom Buk-Swientyn Naaraseijona - Karen Blixen Afrikassa kirjan lukemisen 6.9. eli päivänä, jolloin Karenin kuolemasta tuli 59 vuotta. 

10.9.

16. Keski-Afrikan tasavalta   Kyösti Pietiläisen tarinan ensimmäisen osan olen kuunnellut aiemmin. Nyt tartuin kirjaan Legioonalainen Peters - Aavikkosota, jossa muukalaislegionia taistelee paikallisia terroristejä Keski-Afrikan tasavallassa. Julmaa on sota - puolin ja toisin ja lapinleukku pääsee töihin aina tarvittaessa. Olipas huono lukupäivä. Vaan yksi ohut kirja. 

11.9.

7b. Etelä-Afrikka välipalaksi lenkin jälkeen luin ja katselin ihanan elämänmyönteisen lastenkirjan Niki Daly Jamelan ystävä. Tämä oli kolmas lukemani Jamela-kirja, aiemmin olen lukenut Pretty Salma ja Jamelan leninki.

 4c. Kenia Katja Kallion lastenkirjassa Bibi muuttaa Suomeen kerrotaan kuinka Bibin perhe muuttaa isän työn vuoksi Keniasta Suomeen. Kirjan kuvitus on Marie El-Ahmarin käsialaa. 

Viikko 2

12.9.

4d. Kenia, Florent Rubber ja Jerome Mulot ovat tehnee sarjakuvakirjan Herrasmiessafari. Sijoitin sen Keniaan, mutta muutkin safareita järjestävät valtiot sopivat kuvaan. Ensi silmäyksellä hentoviivainen sarjakuvakirja näytti sopivan myös aikuisten värityskirjaksi. Pääpaino on sanassa aikuisten, sillä kirjan kielenkäyttö on sellainen, että en juuri löytänyt kirjasta kuvaa, jonka haluaisin tekstin puolesta blogiini. Piirrokset itsestään olivat kivoja, mutta hirttäjäiset, suurriistan metsästys ja sotilaiden rietas elämä ei tuntunut minulle kirjoitetulta. Siitä huolimatta kuin kirjan kannesta kanteen ja vielä selasin osuvaa kuvaa etsien. Nimestä huolimatta kyse ei ole siis herrasmiehistä. 

13.9.

17.Sierra Leone Taavi Vartian Tuulen viemä mies kertoo suomalaisen miehen uskomattomasta seikkailusta Afrikassa. 

14.9.

18. Zimbabwe NoViolet BulawayoMe tarvitaan uudet nimet on kirja, jota monet tutut ovat suositelleet. Luettuani en juuri ymmärrä miksi. No, olihan se vähän erilainen, mutta ei vakuuttanut minua. Sen opin kirjasta, että gini maistuu pahalta ja guavan syönti, eritoten siemenineen, tekee vatsan kovaksi. Jälkimmäisestä mm. Askel terveyteen -sivusto kertoo kyllä asian olevan päinvastoin, eli suoli toimii paremmin. Mutta ehkä varastetut guavat tyhjään vatsaan syötynä kovettaa. 

15.9.

19. Norsunluurannikko, Kyösti Pietiläinen ja Ville Kaarnikari ovat työstäneet Pietiläisen seikkailuista useammankin kirjan. Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla kertoo kuinka Peters kumppaneineen osallistui soraan Norsunluurannikon viidakossa. 

20. Niger. Bongasin Sven Lindqvistin kirjan Tappakaa ne saatanat liittyvän Nigeriin ja pakkohan kirjaan oli tarttua siihen. Mielessä kangasteli vielä viimevuotinen lukukokemus hänen kirjastaan Aavikkosukeltajat, josta pidin todella paljon. Tämäkin kirja on kirjoitettu samalla otteella, mutta valitettavasti itse matkustamisesta kerrotaan tässä vähemmän. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. 

16.9.

4e. Kenia, lastenkirja Leijonakuningas kertoo Walt Disneyn Leijonakuninkaan tarinan. Käsittääkseni teos sijoittuu Keniaan ja siellä tiettyyn kansallispuistoon. 

21. Ghana. Ghanalaisen Kwame Aidoon kirjoittama Anansi tekee revontulet -kirjassa on Pete Revonkorven hieno kuvitus. Tarina on peräisin Länsi-Afrikasta ja siinä itsestään liikkoja luuleva hämähäkki aikoo tehdä suuria, kuten aaamun keksinyt luoja. Sopi hyvin aikuisellekin iltasaduksi ennen nukahtamista. 

17.9.

22. Togo Magali Attiogbén kirjat lienevät ainoat suomeksi käännetyt kirjat Togosta. Leppäkerttu on lasten kuvakirja jossa on vähän tekstiä. Nopeasti luettu. 

21b. Ghana Ama Ata Aidoon Muutoksia : eräs rakkaustarina on romaani naisesta, joka eroaa voidakseen tehdä töitä, mutta menee uudelleen naimisiin toiseksi vaimoksi. Kaupunkilaisen tarina, vaikka sukukin häärii taustalla. 

18.9.

21c. Ghana. Piti ihan googlettaa, mihin tuli lähdettyä, sillä Ghanan aiempi nimi Kultarannikko ei ollut tuttu. Sarjakuva, jonka luin, oli Frank Odoin Golgoti. Golgoti on kikujujen Sana kultarannikosta. 

23. Djibouti Kyösti Pietiläisen ja Ville Kaarnikarin kanssaa kävin Djiboutissakin. Legioonalainen Peters Verinen Keidas oli tämän kirjan nimi. Monenlaista sotimista oli täälläkin. Historiatietoa olisi kirjassa saanut olla enemmänkin, joten googlettelin 1976 tapahtumia ja ymmärsin sitten paremmin, miksi legioona oli paikalla, vaikka maa oli jo itsenäinen. Sen kolmas Peters syyskuussa taisi olla tarpeeksi, pari edellistä oli ihan hyviä, mutta tämä oli kyllä tässä kohdin makuuni liian pitkä. 

24. Uganda Henry Kyemba Idi Amin - verinen valtias. Ei mikään puhdas pulmunen ollut tämäkään heppu. Yllättävä tieto oli, että Amin oli luku- ja kirjoitustaidoton. Lukiessa takaraivoa kutkutteli pohdinta, mikä oli se kirja/leffa, jossa valkoihoinen mies toimi diktaattorin lääkärinä ja oliko se Aminin lääkäri. Eipä tullut mieleen. Jotenkin aloin pohtia, miksi useammassa Afrikan valtiossa on näiden kirjojen mukaan naapurimaiden edustajia jotka puuttuvat maan hallintoon ja yrittää syrjäyttää maan enemmistön. 

19.9.

25. Liberia

Nobel-rauhanpalkinnolla 2011 palkittu Leymah Gbowee on kirjoittanut kokemuksistaan Meissä on voimaa : liberialaisesta kansalaisaktivistista Nobelvoittajaksi. Pienilläkin asioilla on suuri merkitys. 

20.9.

26. Namibia Elina Heikkilä, Minä voin mennä : Ambomaan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873-1939. Voi että kun olisi Iida iso-iso mummuni kirjeet tallella ja olisipa se pitänyt päiväkirjaa. Mä niin haluaisin kirjoittaa tällä tavalla, mutta eihän torpparin akka päiväkirjaa pitänyt. Kateeksi käy siis kaikkia, jotka kirjoitteli ja säästi kirjeet. Kirja oli kivasti kirjoitettu ja antoi hyvän kuvan elämästä ja ajatuksista työstä ulkomailla. Enemmän arkea olisi saanut olla, mutta ilmeisesti vaikeuksista ei kerrottu äidille ja niinhän kirjassa sanottiinkin. Siskoille tuli tietoa enemmän, mutta tuskin niillekään kaikkea. Onneksi luin tämän, vaikka Jorma Kurvisen namibialaisdekkarikin olisi ollut luku pinossa tarjolla. 

21.9

27. Lesotho Geoffrey Jenkins Kotkan kosto. Thrilleri ei e le suosikkikirjojani, mutta tässä kohtaa lukupinoa se tuntui ihan hyvältä. Välillä kirja tuntui vähän sekavalta ja pohdin, että googlettiko kirjailija yhtä paljon kuin minä kun välillä tuntui että lukisin pieniä tietolaatikoita. Itse teksti kuitenkin soljui kivasti ja välillä huomasitko N, että kappas, jonnekin hävisi 1,5 tuntia kuin hujauksessa. Ylämaan pato tosiaan on rakennettu Lesoto on. Protea magnifica on kaunis, mutta saa silmäni vuotamaan kuin vesiputous. Ja totta sekin, että mokorotlo-olkihattu on niin yleinen Lesothossa, että se löytyy maan lipusta. 

28. Sudan Lubna Ahmad Al-Hussein 40 raipaniskua : tositarina nyky-Sudanista. Kirjoittaja välttyi raipaniskuilta julkisuuden ja YK työnsä vuoksi. Raipaniskua olisi tullut pukeutumisesta pitkiin housuihin. Sata vuotta sitten Suomessakin naisten housut aiheutti paheksunta, mutta ei siitä sentään vankilaan joutunut. Jos olisi luvannut ettei pue enää housuja, olisi rangaistus vain 10 iskua. Tätä käytäntöä vastaan kirjoittaja nousi. Saas nähdä mihin se johtaa. 

22.9.

29. Senegal Mariama Ba, Pitkä kirje. Tässä, kuten eilisessä sudanilaisessa 40 raipaniskua - kirjassakin leski joutuu viettämään eristyksissä kotonaan 4 kuukautta ja 10 päivää. Kirjan päähenkilö kirjoittaa sinä aikana ystävälleen kirjeen, jossa kertoo tuntemuksiaan elämänsä eri vaiheilta. Lopussa päähenkilö pääsee pesulle, ja eristys päättyy. Sudan kirjan mukaan leski ei saa itse tehdä mitään, vaan ruokakin laitetaan hänen puolestaan. Tässä kirjassa päähenkilöllä sai käydä vieraitakin ainakin tiettyinä vainajan muistelupäivinä. Ainakin aikuiset lapset hoitivat asioita kodin ulkopuolella. 

23.9.

30. Libya Harri Leppänen Gaddafin kunnailla

Kirjan alku kuulostaa hyvältä. Sanojen ilotulitusta ja taustalla hääräilee The Gaddalf. Totean kaverille, että nyt on käsissä kovaa settiä. 

Käsite Jamahiriya (massojen valta) kuulostaa kirjoittajan mielestä yhtä runolliselta kuin Shangri-La. Siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan Tripolin liikennettä ja uutta kaupunkia. Jo alkusanojen jälkeen tulee mieleen ajatus, että olisi kiva nähdä suunnittelun jäljet paikan päältä. Tuskin kuitenkaan tulee lähdettyä. Ehkä kuitenkin Google Mapsilla, sitä taisi kirjoittajakin käyttää, kun ei pääsyt 2012 tienoilla käymään Schengen maita koskevan maahantulokiellon vuoksi.  

Vahva suositus. Vaikka setin kovuus tulikin enemmänkin huumorista. 

24.9.

31. Madagaskar Tuomas Aivelon Loputtomat loiset on ollut luku pinossa pitkään. Nyt se vihdoin "voitti" lukuvuoron toiselta kirjalta, joka kyllä on odottanut pidempää. Kerrassaan mielenkiintoinen lukukokemus. 

  1. Aivelo osoittautui Porissa asuneeksi ja kirjassa oli pari esimerkkiä Satakunnastakin, ainakin Honkajoelta ja Käppärästä. 
  2. Todettuani että ainoita asioita, joita Magagaskarista tulee yhtäkkiä mieleen on piirroselokuvista tutut rengashäntämakit, oli kiva huomata, että Aivelo tutkimuskohteena oli Madagaskarilla hiirimaki, joka näyttää vähän samalta ilman renkaita. Vanhemmiten on aina kiva lisätä uutta tietoa vanhan kylkeen.
  3. Ja sitten oli vielä tämä korona-pandemiamme. Siitä EI puhuttu kirjassa, mutta SARSista ja MERSistä ja siitä, kuinka nopeasti joku uusi pandemia voi levitä.
25.9.
32. Mali Kimmo Lehtonen Timbuktun hetket : alavireinen tarina Afrikasta ja uudesta elämästä. En lukenut kirjasta mitään etukäteen. Timbuktun on Malissa ja Afrikka mainittiin, niin eikun lukemaan. Alussa tarina näytti nykyhetkeltä ja jotenkin ajattelin, että päähenkilö jää beduiinien joukkoon ja löytää jotain esihistoriallista. Mutta ei. Oltiinkin tulevaisuudessa. Ei se mitenkään haitannut. Mutta olisin silti tykännyt lukea kirjan Timbuktun historiasta. 

33. Etiopia Arthud Rimbaud Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä
Runoilija lähtee Ranskasta seikkailulle maailmalle ja päätyy Harariin kahvialan hommiin, eli ostamaan sitä, mutta samalla myös mausteneilikka maatiloilta. Seikkailija ei pysy paikoillaan kauaa, joten kahvi alalta hän ryhtyy pitämään asekauppaa ja otti valokuvia maksusta. Kirjeenvaihto Afrikasta ei ollut nopeaa, pelkästään Kyprokselle postin tulo Ranskasta kesti kirjan mukaan vuonna 1880 kuusi viikkoa ja Abessiniaan jopa 3 kk. Rimbaud eleli Afrikassa kymmenisen vuotta, kunnes joutui lähtemään jalan vuoksi sairaalaan Ranskaan, missä jalka amputoitiin ja Rimbaud kuoli puoli vuotta sen jälkeen, 1891. Runonsa hän kirjoitti pääosin alle 21-vuotiaan. 

34. "Kongossakin hengailin ja paremmankin kirjan olisin voinut valita, mutta tällä mennään" päättelen, kun olen lukenut kolmasosan. Mielikuva unesta, jossa joku "kusi kuin liekinheitin" naurattaa pitkään, mutta muuten ei naurattanut. Miten mä kuvittelin etukäteen, että William Boyd olisi huumorimiehiä. Nainen rannalla - nimi toi mieleen romantiikan enemmänkin kuin apinatutkimuksen, apinoiden sotimisen, kidnappauksen ja muun vastaavan, mutta tulipa luettua. Pitää harkita tartunko toiseen Boydiin, jonka aioin lukea. Ei kirja varmastikaan ollut huono, mutta ei vastannut mielikuvaani naisesta rannalla. 

26.9. 
35. Swazimaa Eila Payne Karjalan tyttö etsii paikkaansa. Aina 'kannattaa' aloittaa sarja muualta kuin alusta. Tällä kertaa aloitin osasta viisi, mikä osoittautui helpommaksi kuin toimintadekkarisarjan kymmenes osa, jota kokeilin kerran Perkeet haasteeseen. Aika köykäistä oli kirjan anti paikallisen elämän kannalta, mutta menetteli sen puolesta kuitenkin, koska maa oli vanha tuttu. Hieman liikaa ehkä myös hurmoksellisuutta, mutta harkitsen kuudettakin osaa, joten ei tämä huono ollut, ja edelliseen kirjaan verrattuna jopa loistava. 

36. Malawi Eila Payne Karjalan tyttö muutosten keskellä kirjassa eletään 1970-luvun loppua ja öljystä on pulaa. Swazimaassa ja Malawissa sitä myydään vain 10 litraa kerrallaan eikä sitä saa myydä viikonloppuisin. Tähän verrattuna öljykriisi oli Suomessa kevyt asia. 

27.9.
37. Mauritius Jan Mårtenson Mord på Mauritius. Pitkästä aikaa ruotsiksi, kun tuntui siltä, että edellisestä kielikylvystä on liikaa aikaa. Alkukirjain meni totutellessa kuunteluun, mutta onneksi varsinainen murhatutkimus pääsi käyntiin vähän myöhemmin. Toisaalta, sarjat voisi aloittaa ensimmäisestä, eikä kuten tässä tapauksessa, osasta 28. Kunhan korvat tottuu kieleen, niin antiikkikauppias Homankin tulee tutummaksi. 
Mauritiuksesta puhuttiin valitettavan vähän, mutta kirjan keskiössä oli se, mistä itsekin Mauritiuksen tiesin jo teini-iässä - maa on kuulu postimerkeistään. 
Sen verran vaikea oli kirjan alun kieleen kiinni pääsy, että uutta en maasta oppinut tällä kertaa. Tuomas Bolme on näköjään lukenut ääneen valtavan määrän kirjoja, tykästyin ääneen, joten luultavasti käyn kylvyssä Tomasin kanssa jatkossa säännöllisesti. 

28.9.
38. Gambia Helena Oikarinen-Jabai Moonan ja Soonan maanantai. Mielenkiintoisesti valokuvin ja piirroksin kuvitettu lastenkirja, jossa käsitellään perheiden erilaisuutta. Tämä saa kelvata pään avaukseksi Gambiaan. Aarniometsän lääkärinä saa siis vielä odottaa ensi kuuhun, tai jonnekin. 

29.9. 
39. Kap verde Rita Dahl Kap Verde, Savukeitaan matkaoppaat. Loppusuora häämöttää, ja keitaalta näkyy jo savumerkkejä 😊 Kirjassa on paljon kertomuksia omista kokemuksista, joten se sopii hyvin maahan tutustumiseen kun paikallisia romaaneja ei löytynyt. Heti alkuun pitää sanoa, että pidin kirjasta. Innostuin, kun kirjassa oli mainittu kirjailijoita ja jopa teoksiakin suomenkielisellä nimellä, mutta niistä yhtään ei ollut Satakunnassa ja liekö lainkaan. Kirja oli kiva, mutta en ehkä matkaoppaasta haluaisi lukea useammasta kohtaa hien hajusta. Joitain paikallisten kertomia ihmettelin, kuten 35 vuotta töissä ollutta alle 50 vuotiaasta, joka oli käynyt, lukion, 6 vuotta yliopistoa ja 3 vuotta jotsin muuta koulua, mutta ehkä paikalliset aloittaa työt nuorena edelleen. Kirjaa avatessa odotin enemmän valokuvia, ja nimenomaan värillisiä tai ainakin nettiosoitteita, joista olisi ollut helppo katsella maisemia. Kartta olisi ollut kiva jo sisäkannessa, mistä se olisi ollut helppo ottaa esiin. Kirjaan painetusta kartasta eikä Google mapsistakaan ollut hirveästi apua. Kirjan alussa mainittu Cesária Évora nousi heti suosikikseni ja luinkin kirjan häntä kuunnellen. 

40. Guinea, Ilkka Ruohonen, Purjeet kohti Guineaa : lusitaaninen löytöretkikulttuuri. Hatunnosto opiskelijoille, joiden pitää lukea noin mielenkiintoisesta aiheesta tekstiä, joka kauan sitten tuntemani merimiehen mukaan on "spekuloimista sekundäärisillä argumenteilla" millä hän tarkoitti sitä, että käytetään hienoja sanoja hämätäkseen yksinkertaisen asian. Hienojen sanojen lisäksi bongasin hienoja lauseita. Yksi parhaista oli : "Voidaan ajatella Lopesin tarkoittaneen lähinnä sitä, mitä hän on kirjoittanut:...." ehkä pitää olla antropologi, epäilläkseen tutkijan kirjoittaneen muuta, kuin sitä mitä on tarkoittanut. Ehkä alan olla loppua kohti kriittisempi kirjoituksille. Jos antropologien tieteellinen teksti on yleensäkin tällaista, olen pelkästään tyytyväinen, että valitsin aikanaan kulttuurihistorian antropologian sijaan. Ekonomisti minussa bongasi kirjasta 1300-luvun lama-aikana (kristinuskon voima alkoi tyrehtyä, isojen katedraalin rakennustöitä keskeytettiin, viljelyalueita hylättiin ja melkein hävinnyt nälänhätä palasi, tuli depressio ja rahan arvo laski ja toi lisää epävarmuutta, koska rahan käyttöön ei vielä oltu totuttu) ranskalaisen apotin kirjoittaman tekstin:
Kolikoissa asia on hyvin hämärä, ne nousevat ja laskevat, eikä tiedetä mitä tehdä, kun pitäisi voittaa, käykin päinvastoin. 
Mielenkiintoinen kirja, mutta kieli ei kyllä ollut minua varten. Enemmän tässä oli Portugalista kuin Guineasta, mutta Guineahan oli osa Portugalia tuolloin, joten kuitenkin samaa maata noin niinku periaatteessa. 

30.9. 
41. Benin, Juhat Metso ja Vakkuri, Voodoo, Afrikan arkea. Jos parissa edellisessä kirjassa ei kieli minua miellyttänyt, niin tätä olisin nautiskellut mielelläni enemmänkin. Ja ne kuvat! Ei ole mikään ihme, että Metso on palkittu kuvaaja. Voodoon ohella esille tuli paljon Benimin arkea. Voi että, kun löytäisi joka maasta tällaisen kirjan. 

21d Ghana ja 32b Mali. Juha Vakkurin Kulta, Islam ja pyhä käärme - kirjassa kerrotaan Ghanan, Malin ja Songhain historiasta. Häpeäkseni tunnustan, että Songhaista en ollut kuullut aiemmin. Kirjasta nousi päälimmäisenä mieleen se, kuinka voimallinen kulttuuri alueella oli ennen kuin eurooppalaiset tulivat alueelle. Hyi meitä. 

7c Etelä-Afrikka Lupailin kuukausi sitten, että lopetan muutamaa minuuttia ennen puolen yön, mutta muistin, että melkein loppuun alkukuusta kuuntelemani
Trevor Noahin Laiton lapsi oli viime metreillään, joten kirjataan sekin vielä tähän. Trevor on valkoisen miehen ja mustan naisen lapsi ja syntyessään oli laiton, koska suhteet eri väristen ihmisten kanssa oli kiellettyjä Etelä-Afrikassa. Trevor kirjoittaa kepeällä otteella vaikeistakin asioista, joten on ymmärrettävää, että kirja on ollut suosittu. Itsekin tykkäsin. 

42 Tšad turvauduin vielä kerran muukalaislegioonaan: Legioonalainen Peter Aavikon kettu oli kirjan nimi ja tällä kertaa sodittiin Tšadissa. 

* * *

Nyt luvun alla:

Syyskuu päättyi, mutta kirjoja on vielä alkuperäisessä pinossa lukuisia. Pieni pinollinen on kesken, mutta saattavat siihen tilaan jäädäkin. 

Tarkoitus olisi kuitenkin lukea yksittäiset Afrikan maat loppuun eli vielä ainakin 13 kirjaa ja vasta sitten siirtyä Etelä-Amerikkaan. Pieni ehkä tässä on... Mauritania vaikuttaa murheen kryyniltä lukemisen kannalta. Mitään ei ole löytynyt. Joulukuulle on pinossa useampi Vakkuri ja muita useampia valtioita koskevia kirjoja. 

.... 

  1. Algeria
  2. Angola
  3. Benin
  4. Botswana
  5. Djibouti
  6. Etelä-Afrikka 3
  7. Etiopia
  8. Gambia
  9. Ghana 3
  10. Guinea
  11. Kamerun
  12. Kap Verde
  13. Kenia 5
  14. Keski-Afrikan tasavalta
  15. Kongon demokraattinen tasavalta (Belgia)
  16. Kongon tasavalta
  17. Lesotho
  18. Libya
  19. Liberia
  20. Madagaskar
  21. Malawi
  22. Mali 2
  23. Marokko
  24. Mauritius
  25. Mosambik 2
  26. Namibia
  27. Niger
  28. Nigeria
  29. Norsunluurannikko
  30. Ruanda
  31. Sambia
  32. Senegal
  33. Sierra Leone
  34. Somalia
  35. Sudan
  36. Swazimaa
  37. Tanzania
  38. Togo
  39. Tzad
  40. Tunisia
  41. Uganda
  42. Zimbabwe
Eli yhteensä 53 kirjaa. 
Uusia maita 18
Kuukauden viimeiset loppuun luetut. 


Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa keskityin Länsi-Eurooppaan. Jämähdin ensin Tanskaan ja sitten Englantiin ja Alankomaihin. Yhtään uutta valtiota en lukenut, mutt...