Elokuussa 2026 luetut

Syyskuu meni lomaillessa, perhehuolissa ja geokätköillessä, joten jäi elokuun luetutkin julkaisematta. Lokakuulle on luvassa aktiivisempaa otetta joten aloitetaan elokuun luettujen päivityksellä. Luettua tuli 36 kirjaa, mikä on loistava tulos syyskuuhun verrattuna, saatte uskoa. Aktivoiduin elokuussa tekekemään suunnitelmallisesti tämän vuoden Aasia-haasteen puuttuvia maita mm. tietokirjoina ja kuuntelin yksin ja äidin kanssa palapeliä tehden lyhyempiä kirjoja (kirjat luokiteltu kirjoiksi suoratoistopalveluiden perusteella). Ainakin yksi todellinen klassikkokin tuli luettua vuosien odottelun jälkeen, nimittäin Kwai-joen silta. Innostuin kuuntelemaan myös itselleni uusien kirjailijoiden lastenkirjoja. 

Björnstjerna Jonna Setä surkeus : Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä. (4.8.) 🌟

Boulle Pierre Kwai-joen silta. Rautatiesillan rakentamista joen yli Burmasta Thaimaahan. Siltaa rakentaa brittiläisiä sotavankeja johtajanaan eversti Nichilson joka rakastaa muodollisuuksia ja nuhteettomuutta. Rakentamista johtaa japanilainen eversti Saito, joka vastaavasti inhoaa brittejä. Yhdistelmä ei anna hyvää lähtökohtaa rakennustyössä. Burma. (13.8.)

Denysenko Larysa Ilmahälytyksen lapset. Lyhyitä eri lasten tarinoita Ukrainasta. Surullista. Lapset. Ukraina. (14.8.) 🌟🌟

Ekholm Kai Kulttuurin varkaat. Taidetta, karttoja ym. On varastelu, Suomestakin. Mutta myös Suomi lienee tallentanut kulttuuriesineitä väärin aikein. Tietokirja. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Fernández Inari Ensihoitajat Ivalosta: Jari Sarre ja Piia Kaukovalta sarjassa Lapin puheenvuoro osa 11. Storytel original äänikirja ensihoitajien elämästä Ivalosta. Inari. 🌟🌟🌟 

Fernández Inari Petri Kokkosen elämää erämaassa sarjassa Lapin puheenvuoro osa 13. Vätsärin erämaahan vanhaan hirsimökkiin vetäytynyt Kokkonen kertoo elämästään Inari-järven rannalla. Tilastofanina tarkistin. Ei kyllä kuole joka vuosi ihmisiä Inarinjärveen. Edellinen hukkuminen on vuodelta 2018, ja 2021 joku löytyi kuolleena järven jäältä. Edes koko Inarissa ei huku ihmisiä joka vuosi. Inari (22.8.) 🌟🌟 

Fernández Inari Tanssitaiteilija Auri Ahola Onko Lappia edes olemassa? sarjassa Lapin puheenvuoro osa 15. Saari Muddusjärvellä, missä suku on asunut samalla paikalla jo 1500-luvulla, jolloin talo oli tsaarin alaisuudessa oleva metsästystorppa. Ahola on kansainvälisesti kuuluisa tanssitaiteilija. Porilaisen nuoren kätilön ekassa työpaikassa ekalla työkeikalla ollut kätilö oli ollut ihmeissään kun Aholan mies haki porolla ja moottorikelkalla kätilön paikalle katsomaan vauvaa. Inari. (22.8.) 🌟🌟 

Fernández Inari Kuuluttaja Jarkko Ylläsjärven tarina sarjassa Lapin puheenvuoro osa 14. Ammattilainen kuuluttaja, Ylläsjärven suku on asunut kotitilallaan jo 250 vuotta Yllästunturin eteläpuolella. Koulumatkaa Kurtakkoon Ylöjärvellä oli sama 16 km kuin itsellänikin yläasteella Pohjois-Satakunnassa. Kokovuotinen työ vei Ouluun ja Norjaan, palasi takaisin 2011. Kolari. (22.8.)🌟🌟 

Galga Kuoleman kätilö Miyuki Ishikawa : Aasian sarjamurhaajat osa 1. Opin, että Shōwa-kausi (1926-1989 shōwa= valaistunut rauha) tarkoittaa keisari Hirohiton hallitsijakautta. Kuoleman kätilö otti vauvoja hoitaakseen, mutta antoi niiden kuolla nälkään. Tokio. (29.8.) 🌟🌟 

"12.1.1948 oli kylmä ja kostea." 

Galga Twitter-tappaja Takahiro Shiraishi : Aasian sarjamurhaajat osa 2. Nainen kertoo Twitterissä haluavansa kuolla ja Takahiro vähintään viidellä Twitter-tilillään riensi apuun. Surmat alkoivat elokuussa 2017. Tokio (29.8.)🌟🌟 

"Hänen sanaansa saattoi luottaa kuin kallioon." 

Galga Medanin velho Ahmad Suradji : Aasian sarjamurhaajat osa 3. Jaavalla on uskottu, että kun juo 70 nuoren naisen sylkeä, saa yliluonnollisia kykyjä, mutta Suradji meni tätäkin pidemmälle...  Indonesia. (29.8.) 🌟🌟 

García Márquez Gabriel Elokuussa nähdään. Ana Magdalena Bach matkustaa joka vuosi yksin 16.8. äitinsä haudalle saarelle, minne on merimatkaa 4 tuntia. Jossain vaiheessa, kun tytär on jo aikuinen, Bach päätyy sänkyyn tuntemattoman miehen kanssa. Kirjassa luetaan useampia kirjoja mm. Draculaa. Kolumbia. (14.8.) 🌟🌟🌟 

"Kaikki oli kuin ennen. Säälittävässä kylpykopperossa ei ollut sadesuihkua."

Haridi Alex, Davidsson Cecilia, Widlund Filippa Joulu saapuu Muumilaaksoon : Tove Janssonin kertomuksen mukaan. Tarina jouluvalmisteluista Muumilaaksossa. Lapset. (9.8.) 🌟🌟

Itkonen Jukka Sirkusjuna saapuu. Sirkus tulee kaupunkiin, isä juoksee karkuun poliiseja ja vankikarkuri joutuu töihin ...Lapset. (15.8.) 🌟🌟🌟

Itkonen Jukka Taikuri Into Kiemura. Kuvittelin sirkuksirjalsi tätäkin, mutta kirjasta löytyikin parikymmentä runoa eri ammateista. Runot. Lapset. (20.8.) 🌟🌟 

Jokinen Pauli Tampereen Murha historia : 30 tatinaa henkirikoksista. Hyvin kirjoitettuja lyhyitä kertomuksia rikoksista. TrueCrime. Tampere. (29.8.) 🌟🌟 

Junttila Harri Kunnollinen postimies sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 1. Toimelias postimies tappoi vaimonsa ja kavalsi postinsa. TrueCrime. Tornio. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Bling blingiä savolaiseen tapaan sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 2. Jouko Juvonen alias Carl J. Danhammer, hurjapää, mutta reilu sellainen muistelee koulukaveri. Pieksämäki. (27.8.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Rikas nainen arkussa sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 3. Herlingin perillisen kidnappaus. Taustalla 3 vuodessa suoritetut oikeustieteen opinnot! Opintoja myös 2 muussa yliopistossa ja puhuu kuutta kieltä... Turku. (29.8.) 🌟🌟 

"Turusen työura onkin ollut eloisa ja täynnä lyhyitä työsuhteita."

Junttila Harri Dubain aduntoparoni sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat osa 4. Kansainvälinen One coin -pyramidihuijaus. Arabiemiraatit. (29.8.)🌟 

Kampusch Natasha 3096 päivää. 10-vuotiaana kaapattu Natasha joutui asumaan 5 neliömetrin kokoisessa huoneessa kahdeksan vuotta 1998-2006. Ymmärtäisi ehkä vielä, jos siepattaisiin, jotta voisi pitää hyvänä, mutta väkivaltaa, nälässä pitämistä ym. Kirja on käännetty noin 30 kielelle. Wien, Itävalta. (18.8.) 🌟🌟 

Kim Helen Pitkä sadekausi. Eteläkorealainen Chung-hi sai jo sikiöaikana pojan nimen, koska hänestä toivottiin poikaa. Sitä ei tullut, mutta adoptoiko perhe pojan? Se selviää kirjasta. En oikein viihdy yleensä kirjojen parissa, missä aikuinen muistelee lapsuutta lapsen äänellä, mutta tästä pidin vaikka se kertoikin vain yhdestä kesästä. Etelä-Korea. (19.8.) 🌟🌟🌟

Laurén Anna-Lena Vuorilla ei ole herroja : Kaukasiasta ja sen kansoista. Laurén toimi Ylen Moskovan kirjeenvaihtajana ja kävi usein myös Kaukasuksella. Kirja oli yhdistelmä lähihistoriaa ja matkakertomuksia. Sijoitin kirjan Georgiaan, mutta koko Kaukasus mm. Armenia, Azerbaidžan ja Ossetia sekä tietty Venäjään kuuluvat alueet olivat esillä. (9.8.) 🌟 

"-Tähän me perustamme puutarhan. Ei mitään erikoista, sipulia, yrttejä ja persiljaa, sanoo Važa. 

Niin tietysti. Georgialainen ruoka perustuu kaikkeen vihreään, etenkin persiljaan. Muistelen mitä etäs osseetti sanoi Vladikavkazissa elokuun sodan aikana: 'Georgialaiset ovat Kaukasian parhaita kokkeja, mutta sotimisesta he eivät ymmärrä mitään.' "

Laurén Anna-Lena Kuinka kallis vapaus – Värivallankumouksista Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa. Kolmen Neuvostoliitosta itsenäistyneen valtion viime vuosikymmenten historiaa. Itselleni mielenkiintoisempi kuin edellinen, kun oli vain 3 aluetta, jota miettiä. Kirjassa kerrottiin mm. että Georgia tavoittelee Kaukasian Singaporeksi. Sijoitin kirjan Kirgisiaan, kun se puuttui vuoden luetuista kirjoista. (12.8.) 🌟🌟 

"Morsiamen ryöstäminen tuntuu monista miehistä niin yksinkertaiselta jutulta, ettei siinä edes pohdita onko todella rakastunut naiseen. Usein käy niin, että mies kyllästyy naiseen parin kuukauden päästä ja jättää hänet. Hänen elämänsä on silloin pilalla. Varsinkin jos hän jo odottaa lasta." 

Leka Kaisa Kaisa & Christoffer Leka's Expedition no 3 Cycling Around Iceland. Omaelämäkerrallista sarjakuvaa vuodelta 2012, jolloin tekivät

polkupyöräretken Islantiin. (8.8.) 🌟🌟

Maristo Irja, Sysikaski Kalle, Ylivakkuri Juhani Itä-Timor : tragediasta nousee toivo. Itsenäistymisprosessi vuodesta 1975 vuoteen 2002, jolloin vihdoin vapaa itsenäisyys. Kirja on julkaistu vuonna 2000. Itä-Timor.  (7.8.) 🌟 

Mishima Yukio (1925–1970) Kunnia on katkera juoma. 13-vuotias poika, leskiäiti, perämies, johon äiti rakastui ja alaikäinen poikajengi. Mielenkiintoinen yhdistelmä. Ollaan Tokion lähellä Jokohamassa 1960-luvulla. Japani. (26.8.) 🌟🌟 

"Satoi. Sinooperin värinen vesi valui vanhoja tiiliseiniä pitkin ja muodosti lammikoita kadulle. Satama-altaan mastometsä kiilteli märkänä. Ettei heittäisi huomiota Fusako odotti auton takaistuimella."

Mrožek Sławomir Elämää aloittelijoille. En edes muista, koska aloin lukea tätä satiironovellikirjaa. Jäi jostain hiljaisesta lukupiiristä kesken. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä kaikissa tarinoissa. Novellit, Puola. 🌟🌟 

Mulder Caroline de Elämän lähde : Romaani Lebensborn-kodista. Saksa. (30.8.) 

" Miten epäoikeudenmukaista että sotilas kuolee hetkessä, mutta sotilaaksi varttuminen kestää 16 vuotta." 

Nopola Sinikka Mustekala löytää trikoot : Riimirunoja. Eläinrunoja. (29.8.) 🌟🌟 

Parvela Timo, Pitkänen Pasi Pate Lumimiehen jäljillä. HImalajalla.... Onkohan Parvela käynyt Nepalissa.... Pate viihdyttää aina. Nepal. (14.8.) 🌟🌟

Qaderi Homeira Tanssia moskeijassa : afgaaniäidin kirje pojalleen. 985 yötä sitten poika riistettiin äidiltään. Äiti kirjoittaa kirjettä. Afganistan.(30.8.)🌟🌟🌟 

Rosavaara Katriina Leijonankesyttäjä. Riitelevät vanhemmat muuttuu sirkusleijoniksi leijonkiksi. Lapset. (20.8.), 🌟🌟 

Sokkelopilvenpiirtäjän arvoitus, Sakke sokkelo salapoliisi -puuhakirja. Lapset tykkää etsiä Mauri Kunnaksen kirjoista Herra Hakkaraista, mutta tämä oli haastavampi. Sokkelon ohella joka aukeamalla piti etsiä tiettyjä esineitä. Ja joka kerta kun piti etsiä esimerkiksi viisi jotain, ensimmäiset neljä löytyi nopeasti, viimeisen etsintään kului useimmiten ikuisuus. (4.8.) 🌟🌟 

Sugawara Takasuen tytär (s. 1008) Keisarinnan hovineidon päiväkirja. Ei ihan tuoreemmasta päästä tämä kirja. Tämäkin aloitettu lukemaan viime vuonna. Hyvin kirjoitettu nikki (eräänlainen päiväkirja runoilla ja muistelmilla) jonka kesken jääminen ei johtunut itse kirjasta, vaan Tyynynaluskirjan suomentamisen odottelusta. Japani. (8.8.) 🌟🌟🌟 

Teir Philip Elokuun varjot. Pietarsaaren reissun jälkeen oli sen verran väsy, että tartuin äänikirjaa ja käperryin soffalle. Yllättäen siinä puhuttiin tupakkatehtaasta ja muista tutuista paikoista. Eletään vuotta 1993. Pietarsaari. 🌟

9 yötä jouluun (16.12.)

Vääjäämättä se lähenee. Joulu. Päivä päivältä. Enää 9 yötä ja on nähty joulupukki tai ainakin avattu lahjat ja on aika hiljentyä joulun viettoon aaton remuamisen jälkeen.

Tämän päivän kirjoista aion lukea ainakin Jorma Kurvisen Susikoita Roi ja 9 C. Susikoira Roi kirjoja tuli luettua 1970-luvulla, kun kuuluin Fantti-kirjakerhoon. Sittemmin ei ole tullut luettua. Joku Kurvisen dekkari Namibiasta odottaa yöpöydällä ja jotain muuta Kurvista olen lukenutkin, mutta en siis Roin uudempia vaiheita.

Eläintarhanhuvila 9 kirjaa aloitinkin jo, mutta se on vielä vaiheessa. Kirsti Simonsuuri onkin minulle uusi tuttavuus. Vanhat huvilat on kauniita, oma suosikkini on raumalaisen Villa Talbon tyyliä, mutta on Töölönlahden huvilat kin kauniita. Jos aikamatkustus olisi oikeasti toteutettavissa, haluaisin matkata Terijoelle ennen Suomen itsenäistymistä katsomaan millaisia todelliset puuhuvilat voisivat olla - siitä kirjoitinkin jo aiemmin.

Kolmas kirja on Yhdeksän Tornin linnake, joka on Qais Akbar Omarin omaelämäkerrallinen kirja elämästä Afganistanissa 1980-luvulta eteenpäin.

Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta lukeminen jäänee minulta ensi vuodelle, ja sille kuukaudelle, kun luen muutakin Etelä-Aasiasta. Nyt en osaa sanoa kuukautta, kun Read around the wolrd - haasteen kuukausien lukualueita on muutettu ensi vuodelle. Vain napa-alueet taisi jäädä tutulle paikalleen tammikuulle. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

Book Voyager 8 - Middle East

Elokuun vietin Lähi-idässä. Uusia maita ei tullut kuin Libanon, mutta sinne jumiuduinkin sitten reiluksi viikoksi.

Afganistan Jenny Nordberg Kabulin tyttöjen salaisuus 

Egypti Agatha Christie Kuolema Niilillä oli entuudestaan tuttu, mutta kesti hyvin uudelleen kuuntelun etenkin, kun valitsemani Egyptin historia ei sittenkään imaissut mukaan tällä kertaa. 

Irak Agatha Christie He tulivat Bagdariin olikin yllättäen kirja, jota en ollut aiemmin lukenut. 

Israel Yasmina Khadra Attentaatti kirjan olen omistanut pitkään. Nyt tuli sekin luettua. 

Libanon Markus Falk Profeetan soturit on jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle ja oli yhtä hyvä kuin edellinenkin. 

Kahlil Gibranin runoista luin tällä kertaa Merta ja hiekkaa. Gibran kiehtoo aina.

Joakim Zanderin Ystävä kirjassa suurlähetystössä olevan ruotsalaismiehen elämä muuttuu vähitellen jännittäväksi, kun hän saa uuden ystävän. 

Emila Nasranah Muistot kirja ei juuri muistoja jättänyt. 

Olli Nurmi Ruutitynnyrin vartijat kirjassa kerrotaan rauhanturvaajan työstä Libanonissa. 

Palestiina Ya Hya Hassan Runot ja Runot 2 - tykästyin näihin runoihin ja luin heti molemmat. 

Marjut Helminen Appelsiinilehto oli kolmas palestiinalainen kirja. 

Syyria Christy Lefteri Aleppon mehiläistarhuri oli surullinen, mutta hyvin kiehtova kirja. En tiedä mitä odotin, mutta sain paljon enemmän. 

Turkki Seppo Mustaluodon kolmas kirjan Totuuden kuriirit sijoitin Turkkiin, jossa päähenkilöllä on tehtävä. Tämä kolmaskin osa oli hyvä. 

14 books

8 countries - only one New for me, Lebanon. 

Meren rukous

Eurajoen vuosina 1990-luvulla kävin rannalla katselemassa, kun aallot tyrskysi syysmyrskyllä rantaan. Salmen keskivaiheilla aallot olivat rantaan tullessaan tuskin puolimetrisiäkään. Lähipiirissä merillä töissä ollut kertoi kuinka aallot olivat joskus Atlantilla kymmenmetrisiä. Se tuntui silloin uskomattomalta korkeudelta, mutta nykyään huippukorkeus saattaa olla yli 30 metriä. 

Isoimmat aallot, jotka olen kuvannut, Reposaari, 27.8.2016.

Välimeri on sisämeri, eikä siellä päästä valtamerien aallon korkeuksiin, mutta pienessä kumiveneessä juuri nyt tätä kirjoitettaessa Välimerellä mitattu reilun metrin korkuinen aallokkokin on paljon, sillä huippuaallon korkeus lähentelee tuolloin jo kahta metriä. Muistikuvien herättelyn ja vertailun vuoksi Estonian upotessa aallonkorkeus oli 3-4 metriä mikä tarkoittaa sitä, että isoimmat aallot saattoivat olla seitsemän metrisiä. Ei tekisi mieli olla sellaisella kelillä veneessä, eikä edes Ruotsinlaivalla. Itse kuun kärsin enemmän tai vähemmän jo pienessäkin aallokossa. Niinpä preferoinkin meriseikkailujen aikana enemmän peilityyntä keliä kuin minkäänlaista aallokkoa. Pakolaisilla ei ole juuri valinnanvaraa. Merelle on lähdettävä silloin, kun määrätään lähtemään, jos lähteä mielii.

Dan Williamsin upeasti väritetyt kuvat kannustivat
kuvan käsittelyyn. Tämä väritys kuvaa elämää kaupungissa
ennen pakoon lähtöä. Teksti Hosseinin.

Khaled Hosseinin  kirjoittama ja Dan Williamsin kuvittama Meren rukous herätteli ajattelemaan sekä sanoin että kuvin meren julmuutta. Williams on onnistunut kuvaamaan värityksen muutoksilla hyvin merimatkan hurjuutta ja Hosseini evakoiden tunnelmia siitä mitä haluaisi muistaa kotimaastaan. 

Merellä on kiva olla riittävän isossa veneessä turvallisen kipparin ohjatessa, mutta entäs jos veneessä ei ole kipparia. Osa pakolaisveneistä lähtee rannasta ilman veneen omistajaa. Sisämaassa asuneet ihmiset eivät välttämättä osaa ajaa venettä saati ymmärrä sitä, miten meri käyttäytyy. Parhaiten selviävät ne venekunnat, joissa on tietoa ja taitoa navigoida oikein. Kirjan mukaan vuonna 2015 Välimereen hukkui 4.177 pakolaista. Niistä vuoden lehtikuvassakin nähty Alan Kurdi antoi sysäyksen tähän kirjaan. 

Kirjassa muistellaan kotoisen arkisia asioita kotimaasta, mm. kibbehiä, joka oli yksi lempilammasruuistani ennen kuin tulin allergiseksi vehnälle. Kokeilin myöhemmin kerran korvata bulgurdin karkealla polentalla, mutta ei siitä valitettavasti tullut saman makuista. Tässä kuitenkin lempireseptini teidän muiden iloksi. Afganistanissa kibbeh tehdään useimmiten vuohesta, mutta vuohen lihaan en ole juuri kaupassa törmännyt. Hyvää siitä on tullut lampaan jauhelihaakin käyttäen.

Kibbeh

2 ½ dl (200 g) bulguria (itse käytin karkeampaa laatua)
1 tl suolaa
½ tl juustokuminaa
1 tl meiramia
½ tl maustepippuria jauhettuna
½ tl mustapippuria jauhettuna
1 rkl chilitahnaa
ripaus muskottipähkinää
2 dl kiehuvaa vettä
1 pieni sipuli hienonnettuna
500 g lampaan paistijauhelihaa 

Mittaa hyvin lämpöä pitävään kulhoon bulgur ja mausteet ja kaada päälle kiehuva vesi. Peitä kulho tiiviisti kannella tai foliolla. Anna burguldin hautua kypsäksi paketin ohjeen mukaan, karkeudesta riippuen aikaa kuluu alle 10 minuuttia.

Hienonna sillä välin sipuli pieniksi kuutioiksi. Kun bulgur on kypsää, lisää kulhoon sipuli ja jauheliha. Sekoita tasaiseksi. Muotoile massasta 20 pyörykkää leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Alkuperäiset kibbehit ovat päistä kapenevia, mutta itse suosin palloja, ei muoto makua haittaa :)

Paista kullanruskeiksi uunin keksiosassa 200 asteessa n. 25 min.

Tarjoa pyöryköiden kanssa kastiketta, joka koostuu jogurtista ja runsaasta määrästä hienonnettua minttua. Voit maustaa jogurtin ripauksella suolaa, jos kaipaat suolaisuutta. Itse olen keittänyt pyöryköiden lisukkeeksi riisiä ja tehnyt vihreän salaatin. Makunsa puolesta pyörykät maistuvat myös välimerellisellä alkupalatarjottimella.
Minttuna olen käyttänyt... "minttua". Muutama viikko sitten luin yllätyksekseni, että minttuja on lukuisia eri lajeja. Itse olen kuullut vain muutamasta lajista ja piparmintusta. Lukemani keskiaikaista yrttien kasvatusta esittelevän artikkelin mukaan eri mintuista tehty tee vaikuttaa eri tavoin ja eri asioihin. Seuraavan kerran, kun tapaan jonkun alan gurun, kysäisen, mitä minttua he itse käyttävät.

Sata aurinkoista päivää enemmän

Hain taannoin geokätkön jonka aiheena oli sata aurinkoista päivää enemmän ja mieleni siirtyi Vaasaan, joka Merikarvian ohella on mainostanut itseään tällä mainoslauseella.
    

Vietin Vaasassa yhden kesätyörupeaman ajan joskus 1980-luvulla. Kaupunki viehätti silloinkin, mutta ei niin paljoa, että olisin uskaltanut jättää opinnot kesken ja jäädä talveksi töihin. Sittemmin useampia lamakausia kokeneena olen monesti katunut, että en jäänyt. Pelko siitä, ettei koskaan valmistuisi, oli suurempi, kuin halu saada työkokemusta – etenkin, kun 1980-luvulla riitti kaikille töitä.

Sata aurinkoista päivää enemmän tekee kymmenessä vuodessa tuhat auringon näkemistä enemmän. Näkemisestähän tässä mainoslauseessa on kyse, sillä aurinkoiseksi päiväksi riittänee, että aurinko vilahtaa edes hetken ajan taivaalla.

    

Kymmenen vuotta kuluu loppujen lopuksi nopeasti, joten ihmettelen, miksi mikään kunta ei ole vielä keksinyt mainostaa tuhannella aurinkoisella päivällä.

    

Lukevaisempi lukija aavistaa jo tässä vaiheessa, mihin suuntaan teksti on etenemässä. Aivan oikein: Afganistanin suuntaanhan sitä tuli nojatuolimatkattua tällä kerralla.

    

Olen ladannut iPodilleni Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa joskus Mikkelissä asuessani, eli ainakin yli 5,5 vuotta sitten. Olen pääsääntöisesti pitänyt kaikista lukemistani naisten elämää hunnun takana valottavista kirjoista, mutta jostain käsittämättömästä syystä tämä miehen kirjoittama tarina ei vaan ole aiemmin tuntunut aloittamisen arvoiselta.

    

Kesän aikana olen taas kuunnellut äänikirjoina useampia pohjoismaisia dekkareita ja jossain vaiheessa tuli sellainen tunne, että nyt voisi kokeilla jotain aivan muuta.

Loppujen lopuksi työmatkojen iloksi tarkoittama kirja oli pakko kuunnella muutaman päivän aikana lähes yhteen soittoon sillä tarina vei kummasti mukanaan.

    

Ihan en kuitenkaan allekirjoittaisi Suomi24 keskustelupalstalla esitettyä kysymystä ”Suositelkaa keveitä eri kulttuureista kertovia tyyliin … Tuhat loistavaa aurinkoa.” Itse en kokenut kirjaa millään muotoa keveäksi, vaikka kirjailija oli saanut taiturimaisesti liitettyä kirjaan sekä ilon että surun niin, että päähenkilöiden arjesta näytti pääasiassa muodostuvan kaikesta huolimatta vähintäänkin siedettävä.

    

Kirjassa koettiin sotaa ja kapinaa ja siinä tehtiin perheväkivallan ohella yksi murhakin. Päähenkilöt, Mariam ja Laila onnistuivat kuitenkin löytämään hyviä hetkiä kuten päivittäisen hetken, jolloin naiset istuivat juomassa kuumaa kahvia ja syömässä tähteeksi jäänteitä halvan murusia.
    

Hassua kyllä, vahva, kardemummalla maustettu kahvi ja halva kuuluivat itsellänikin talvisten sunnuntai-iltojen nautintoihin silloin, kun vielä kykenin syömään sokeria. Tosin wikipedian mukaan halvaa saisi myös taatelisiirapilla makeutettuna, joten ensi talvea ajatellen pitänee ryhtyä tarkkailemaan halvojen ainesosia.

Kirsin kardemummakahvi ( = kaksi kupillista turkkilaistyylistä kahvia yhdelle juojalle)

Mittaa perinteiseen kahvipannuun

3 dl vettä         

2 kahvimitallista mieluistasi kahvijauhetta

½ tl kardemummaa mieluiten itse jauhettuna.

Laita pannu liedelle ja kiehauta perinteiseen tapaan, eli kun kahvi meinaa kuohua pannusta, nosta pannu liedeltä. Sekoita lusikalla.

Kun kuohunta on laantunut, laske pannu takaisin liedelle ja anna kuohahtaa vielä toisen ja sitten kolmannenkin kerran. Anna purujen laskeutua jonkin aikaa. Kaada juoma perinteiseen mokkakahvikuppiin tai itämaisittain lasiin niin, että nostat ja lasket kahvipannua ylös alas. Tällöin kahvin pinnalle tulee kauniita kuplia.

Nautiskellaan halvan murusten tai minkä vaan makean kera mieluiten hyvän kirjan kanssa mukavassa nojatuolissa istuen. Ellei satu omaamaan lukuhaluja, toisen kupillisen voi jakaa hyvän kaverin kanssa, joka osaa kertoa tarinoita kuin kirjoissa ikään.