tiistai 26. lokakuuta 2021

Halloween lukuhaaste 2021

Bongasin viime kuussa Halloween-lukuhaasteen juuri sopivasti kun sieluni kaipasi muutamaa vampyyrikirjaa. Edellisestä sellaisesta onkin aikaa, ellei Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula - kirjaa lasketa. Sen luin elokuussa, jotta sain Romanian luetuksi tältä vuodelta. 

Haasteen on esittänyt Yöpöydän kirjat _blogin pitäjä, jota olen lueskellut satunnaisesti. Aiheena tietenkin kauhu kuten vampyyrit, ihmissudet, noidat, zombit.... sekä Halloween ym. syyskirjat ja kauhistuttavat tarinat, joita ei nyt ole näköpiirissä. 

Lokakuussa lukemani kirjat jotka sopii haasteeseen (täydennän listaa lukemani mukaan) 


  1. Stephenie Mayer Keskiyön aurinko. Pitkään pystyin säästämään tätä. Nyt oli pakko aloittaa. Vaikka ei se tähän jää... Alku oli tuttu Om jag kunde drömma - kirjan alusta. Loppu oli uutta, vaikka tuttua. En tiedä, miksi tämä tuli luettua suomeksi. 
  2. Stephenie Mayer När jag hör din röst. Kuten sanottu. Ei jäänyt edelliseen. Tuttu kirja, joten ei yllätyksiä. 
  3. Stephanie Mayer Ljudet av ditt hjärta. Osa, josta ehkä tykkään vähiten, vaikka mulla on aiheeseen sopiva pyyhekin 🙃
  4. Stephenie Mayer Så länge vi boda andas. Ja niin lammas sai leijonan... 
  5. Stephenie Mayer Om jag kunde drömma. Jos vielä muutaman kerran kuuntelen sarjan, osaan vuoropuhelut ulkoa. Yllättävää kyllä, pystyin lopettamaan tähän. Brie Tannerin lyhyt elämä jäi kertaamatta. 

  6. Matthew Costellon & Neil Richardin Kummitushotelli on Cherringhamin mysteerien osa nro 19. 
  7. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet sarjan 1 osa Syvyyksissä, sopii hyvin halloweenaikaan sekä syksyisen ajankohdan että kauhuelementtien vuoksi. Kirjan alussa koululainen häviää kesken suunnistuksen. Tarinan edetessä tutustutaan myös ns. vanhaan väkeen. 
  8. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet 2 Sumussa. Parissa kohtaa sain kirjoittajat kiinni epätarkkuudesta. Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa, sanotaan, mutta itse kirja oli yhtä hyvä kuin edellinen. Ekan virheen ehdin jo unohtaa, mutta toinen oli se, kun kirjassa väitettiin, ettei Päähenkilö ollut käynyt Kouluvrnekuskin kotona. Kuitenkin ekassa osassa päähenkilö juoksee kuskin talolle ja lainaa venettä. Pikkuvirheitä, mutta osoittaa, että parityössäkin pitäisi olla tarkkana. 
  9. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet 3 Loimut. Sarja on ollut hyvä, joten vähän ihmettelen, miksi kolmososaa ei ole äänikirjana. Tykkäsin tästä Itämerestä huoltakantavasta sarjasta. Huolta pitääkin tuntea, sillä Itämeri on matala ja saastunut. Itsekin olen vähän miettinyt johonkin Itämeri-yhdistykseen liittymistä. Porissakin sellainen olisi. Kovin itämeriystävällistä ruokaa ei ole kirjassa mainittu Gulassikeitto, johon kuuluu naudanliha, joten kirjoittajat voinevat jatkossa paneutua myös Itämeri ystävällisiin ruokiin. Gulassikeitto taidettiin mainita jo kakkoskirjassakin. Maukasta talvi ruokaa se kuitenkin on. Ehkä sitä voisi tehdä lampaastakin. 
Enemmänkin tietty olisi voinut fiilistellä kauhun ja halloweenin kanssa, mutta tämäkin oli ihan antoisa pläjäys. 

perjantai 8. lokakuuta 2021

Ovi auki vai lukossa?

Joku vinkkasi, että ennen uuden James Bondin katselua kannattaisi lukea yksi kirja. Jonkinlaisena lukuhaasteyllytyshulluna tartuin asiaan oitis, vaikka kovasti epäilen, että James Bond ei ryhdy supernannyksi, tai mistä senkään tietää. 

Vinkattu kirja oli Ruth Waren Lukitut ovet. Kirjassa perhe palkkaa lastenhoitajan neljälle lapselleen. Talo on täynnä elektroniikkaa ja kahvinkeitinkin turhan monimutkainen. Lapset ovat haastavia ja pihapiiristä löytyy myös myrkkypuutarha... 

Vähän mentiin pois mukavuusalueeltani, mutta kahlasin kirjan sinnikkäästi loppuun, mikä olikin palkitsevaa.

Olen tainnut ennenkin sanoa, että voin lukea kansanmurhasta, kummituksista, vampyyreistä ja moottorisahamurhaajista menettämättä yöunia, mutta kun tavallinen ihminen mokaa, niin vaivaannun ja koen mielipahaa sen puolesta. Niin kävi nytkin, kun lastenhoitaja esitteli itseään liian hyvässä valossa työhaastattelussa. 

Tuskin tämä silti uniin tulee. 

Ja aina voin muistella kirjaa, jonka luin vahingossa tätä ennen. Lukittujen ovien sijaan latasin nimittäin luettavaksi ensin vahingossa Avoimet ovet. Sen on kirjoittanut Sofie Sarenbrant. Ja se kirja ei vaivaannuttanut lainkaan. 

Kirja kertoo asunnon myymisestä ha heti tuli mieleen omatkin asuntokaupat kymmenen vuoden takaa. Ennen näyttöä oli siivottava ja pistettävä paikat esittelykuntoon. Liljoja en ostanut maljakkoon, mutta tuoreita hedelmiä mulla on aina, ei tosin vihreitä omenia ja sitruunoita, kuten kirjassa. Hyvä kirja, voin suositella. 

Se, pitääkö oven olla auki vai kiinni jää näiden kirjojen valossa nähtäväksi. Yksi mökki naapuri joskus totesi, että jättää aina kahvimukin pöydälle ja oven lukitsematta, niin koskaan ei ole käynyt varkaita. Tosin hän kävi mökillä melkein päivittäin, joten sekin varmasti vaikutti.  

Ehkä ovi asiassakin on kuten juomalaseissakin: Joidenkin lasi on yleensä puoliksi tyhjä, jollain on  aina vielä puolet jäljellä. Jälkimmäisellä on useimmiten parempi fiilis. 

torstai 7. lokakuuta 2021

Nobel palkittu 2021

Arvailut Nobel-palkintojen saajista osuvat harvoin kohdalleen. Koko maailma - haastetta suorittaessani (aloitin 1.1.2017) olen huomannut, kuinka vähän erilaisten maiden kirjallisuutta käännetään suomeksi. Sen ymmärtää, kun olemme pieni kielialue, mutta onhan se jollain tapaa karehdittavaa, kun ruotsinkielisillä asiat on paremmin. Onneksi itse voin lukea myös ruotsiksi, vaikka äidinkieli on aina äidinkieli.

Vietettyäni viime kuun hyvin tiiviisti soffamatkalla Afrikassa toivoin kovasti, että palkinto osuisi tällä kertaa afrikkalaiselle kirjallisuudelle. Näin kävikin, sillä vuoden voittaja, Abdulrazak Gurnah, on syntynyt Sansibarilla, joka nykyään kuuluu Tanzaniaan. Mainittakoon tässä, että ennen tätä päivää monille suomalaisillekin tunnetumpi sansibarilainen oli Gurnahia pari vuotta vanhempi Freddie Mercury

Pakko todeta, että mietiskelin tässä tapasivatko he Lontoossa, missä asuivat 1960-luvulta lähtien. Molemmat lähtivät Sansibarista pakoon vallankumousta, Mercury 1964 ja Gurnah 1968. Jotkut haluavat tavata aina ihmisiä koti puolesta, jotkut vierastavat ajatusta aivan erityisesti. Kumpaankohan ryhmään he ovat kuuluneet. 

Kuten monesti ennenkin, voittajan kirjoja ei ole käännetty suomeksi. Kääntämistä ajatellen tämä vuosi on helppo, sillä voittaja kirjoittaa englanniksi. 

Ruotsiksi löytyy kaksi kirjaa, Paradiset ja Den sista gåvan. Kumpaakaan ei tosin löytynyt äänikirjana. 

Koska Gurnah jää nyt vielä lukematta, muistelen tässä sillä aikaa kun kääntäjien osalta "Show must go on", ainoaa Sanisibarista kertovaa kirjaa, jonka olen lukenut. Se oli M. M. Kayen Kuolema Sanisibarissa. Kirjan luin kesäkuussa ja lukiessani pohdiskelin millaista saarella oikeasti olisi. Tiedän, että Kaye teki hyvin tarkkoja muistiinpanoja niistä maista, missä oli puolisonsa työnsä vuoksi, jolloin hänen oli helppo kirjoittaa paikoista tarkasti. Jotenkin sen tietäminen kaksinkertaisti luku nautinnon. Itse dekkarikin oli ihan hyvä. 

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminki...