Yksin maailman ympäri

Ihmisen täytyy olla aikalailla sinut itsensä kanssa, kun lähtee lähes vuodeksi purjehtimaan yksin maapallon ympäri. Hitaamminkin reissun voi tehdä, jos ei kilpaile, mutta ei se yksinäisiä hetkiä merellä poista. Vietin toukokuun melko tiiviisti maailman ympäri kierrellen. Kierroksia taisi tulla kymmenkunta. 

Tiettävästi ensimmäinen maailman ympäri yksin purjehtinut mies oli Joshua Slocum, joka kertoo matkastaan Yksinpurjehdus maapallon ympäri. Kirja on ilmestynyt vuonna 1900, joten purjehdus tapahtui 1800-luvun puolella. Matka kesti kolme vuotta, kun kilpailutilanteessa siihen kuluu nykyään hyvällä kelillä vajaa pari sataa päivää. Paljon ehti tapahtua, mutta perille päästiin. 

Naomi James oli ensimmäinen nainen joka purjehti yksin maailman ympäri suurella clipper-purjehdusreitillä. Hän käytti siihen aikaa 272 päivää, mikä oli 2 päivää vähemmän kuin Francis Chrichesterin ennätys.

Jamesin tavoite oli kiertää maapallo astumatta maan pinnalle, mutta hän joutui korjauttamaan venettä Kap Hornissa ja Falklandin saarilla. 

Kirjassa Yksin maailman merillä James kertoo kokemuksistaan.

Sen verran monta yksinpurjehduskirjaa olen lukenut, että tuntui siltä, että kirjassa vähäteltiin purjehtijan taitoja ja huonoja kelejä tai sitten Jamesilla oli uskomaton tuuri säiden suhteen. 

James oli koulutukseltaan kampaaja ja parin vuoden purjehduskokemuksella päätti lähteä reissuun. Kirjan myötä käy selväksi, että joko opastus oli täydellistä ennen lähtöä tai lapsuus maatilalla hevosia hoidellen opetti navigointia, purjeen ja köysistön ym hoitoa, radion kunnostusta jne. 

Ihmettelystäni huolimatta, en tämänkään kirjan perusteella lähtisi matkaan - en yksin enkä porukalla. James ei osallistunut kilpailuun, mutta seilasi pari viikkoa kilpapurjehtijoiden perässä.

Aivan ensimmäinen maailman yksin kiertänyt seilori James ei ollut, mutta ensimmäinen tällä useimmin käytetyllä reitillä. 

Tapio Lehtinen kiersi maapallon 2018. Lehtisen ja Ari Pusan kirja Yksin seitsemällä merellä oli ensimmäinen purjehduskirja, jonka luin 2020. Innostuin asiasta, ja seurasin hänen uutta matkaansa joka päättyi veneen uppoamiseen. Aivan varmasti seuraan hänen seuraavaakin matkaansa. 

Vuoden 2018 matka oli mielenkiintoinen, sillä tässä Golden Globe Race kilpailussa sai käyttää vain teknologiaa, joka oli käytössä 50 vuotta aiemmin, ensimmäisessä kisassa. Eli vain teknologiaa, mitä oli vuonna 1978 - ei GPS laitteita, ei kännykkää... kasettimankka soittimena... 

Ari Huusela purjehti kilpaa maapallon ympäri 2020-2021.

Reijo Ruokasen kirja Tahdolla maailman ympäri Ari Huuselan tarina -kirjassa seurataan Huuselan yksinpurjehduksen harjoittelua ja osallistumista ensimmäisenä pohjoismaalaisen hurjaan Vendee Globe kilpailuun, jossa maapallo kierretään käymättä maissa lainkaan. 

Viimeinen nyt lukemani yksinseilaaminen päättyi onnettomasti heti Ranskan jälkeen. Pete Suhosen kirjassa Myrskyn ratsastaja Seppo Muraja lähti reissuun moottoriveneellä. Tarkoitus oli huristella vähin varoin toisia reittejä, mitä kilpapurjehtijat, mutta meri ei ole aina suosiollinen... Kirja oli silti mielenkiintoinen. 

Ihan susi - haaste

Talvella luettu susikirjojen sikermä oli hauska ja hivenen opettavainenkin pariviikkoinen projekti. Yllättäen yksinäisyyttä lukuun ottamatta kirjat tulivat kerralla luettua. 

Keväiset kirjoitustyöt vei mehut istua kirjoittamaan iltaisinkin, joten tämän susihaasteenkin päivitys jäi silloin, vaikka kirjat luin 14.2.-3.3. välisenä aikana. 

Myöhemmin luin vielä kirjan, jossa tyttö oli yksinäinen ja susia mainittiin, mutta näin jälkeenpäin ei ole mitään ajatusta, mikä kirja se oli. Joku historiasta kertova... Mutta kaiketi kolme pientä possuakin olivat yksinäisiä kun olivat omillaan Olivathan he tottuneet asumaan tiiviisti samassa pahnueessa.

Lukujärjestyksessä:

1. Karin Ekman Suden jälki 🐺

2. Päivi Alasalmi Suden raudat 🐺🐺🐺

3. Jouni Tikkanen Lauma - 1880-luvun lasten surmat ja susiviha Suomessa 🐺

4. Mia Takula Susien mailla

5. Juha Ruusuvuori Kaniikki Lupaus 🐺🐺🐺

6. Jorma Kurvinen Suden merkki

7. Leonie Swann Ihmissutta ken pelkäisi

8. Ilona Taimi Suden lahja

9. Pauliina Susi Yksityisalue 🐺🐺

10. Kristina Ohlsson Ihmissuden salaisuus

11. Mauri Sariolan Susikosken ajojahti 🐺

12. Farley Mowat Älä hukkaa hauku

13. Walt Disney Kolme pientä porsasta

14. Kirsti Manninen Suden arvoitus 🐺🐺

15. Antti Lappalainen Suden jäljet

16. Helena Waris Uniin piirretty polku 🐺🐺

Huonojen muistiinpanojen vuoksi poikkeuksellisesti tällä kertaa ilman kommentteja, arvioin vain parhaat lukukokemukset. 

Eniten miellytti Suden raudat ja Kaniikki Lupus, jossa muistelen että Lupuksen perässä oli yhdellä matkalla susiakin. Pauliina Sutta aion lukea myöhemminkin. Susikoskessa ei tainnut olla susia, mutta metsästettiin susien ruokaa, hirviä. 

Kiitokset haasteesta Nerium Black. Viihdyin suuresti haasteen parissa. 

Iloisen raskas 1920-luku

Olen haikaillut 1990-luvulla kuulemani musiikkikuunnelma Ankkurilyhdyn perään kohta 30 vuotta. Pari vuotta sitten bongasin sattumalta Tapani Maskulan kirjan Houkutuslintu, joka osoittautui olevan kirja tuosta kuunnelmasta.

1920-luku iloineen ja kehityksineen on aina kiehtonut. Oman värinsä siihen toi kieltolaki, joka tuntuu tavattoman järjettömältä keksinnöltä - ihan kuin ihmiset lopettaisivat juomisen jos laillista viinaa ei ole saatavilla.

Virosta tuotiin silloinkin juotavaa, ja kotona poltettiin salaa. Rikkailla oli suhteet lääkekonjakkia kirjoittaviin lääkäreihin.

Mutta kirjallisuutta ajatellen kieltolaki oli historiallinen helmi. Monen moista kirjaa siitä olen itsekin lukenut. 

Yksi lukemistani on Kieltolain Korkeajännitys Jari Rasin Kovanen

Mutta palatakseni Ankkurilyhtyyn...

Mielikuvani on, että tarina rakentui sattumalta löydettyjen kieltolain aikaisten levyjen ympärille. Jokainen kuunnelman jakso taisi päättyä uuteen levyyn. Ne taisi olla mainittu kirjassakin. Sitä en muista, soitettiinko kuunnelmassa enemmänkin levyjä. 

Olen tällä viikolla kuunnellut Niina Niskasen Hatuntekijä-sarjaa, joka tämän tästä tuo mieleen Ankkurilyhdyn/Houkutuslinnun.

Päähenkilö Rouge laulaa iltaisin jazzia, kunnes päätyy iltatöihin veljensä ravintolaan Kobraan. Veljellä ei mene hyvin. Laulun sanoja toistellaan. Teksti on jotenkin ulkopuolista kerrontaa. Pirtus trokataan, on varpusia, jadoittain kanisteteita. Velkojiakin on. Vakoilijoita piisaa ja taustalla häänöttää sisällissota.

Kuva: Pikkukuvat tein tätä varten tekoälyn avulla. 

Hatuntekijä sarjassa on kuunneltavana Yönpunainen höyhen, Hatuntekijän kuolema ja Rihkama.

Silkit, sarssit

Villit villat ja

Alimpana arka nahka.

Silloin tällöin, ainakin elämän laitapuolella arka nahka saa osan kolhuista, olipa sitten mies tai nainen.

Sarja oli kiva välipala. Jatkoakin voisi seurata. Kenties 1930-luvulla.

Quinming ja tuonpuoleista rahaa

Kiinalaisiin perinteisiin kuuluu vainajien muistaminen. Tänään on Kiinassa vapaapäivä, joka on pyhitetty hautojen hoitoon ja vainajien muisteluun. Perinteistä haudanlakaisupäivää vietetään vuosittain 15 päivää kevätpäiväntasauksen jälkeen. Tänä vuonna päivä on siis 5.4.

Päivän aikana puhdistetaan hauta ja vaihdetaan kukat tuoreiksi. Suitsukkeet ja etenkin tuonpuoleisen rahan eli tarkoitusta varten ostetun 'leikkirahan', polttaminen ovat niin ikään yleisiä juhlimismuotoja. 

Kuva: qipao Unsplash/East meets dress ja rahat Unsplash/Winston Chen

Rahajäljitelmiä poltetaan, jotta vainajilla olisi tuonpuoleisessa riittävästi rahaa käytettävissä. 

Nykyään voidaan polttaa rahan ohella myös vaikkapa iPhoneja, merkkikaukkuja, urheiluautoja, taloja tai mitä nyt rikas vainaja voisi tuonpuoleisessa tarvita (toki kaikki vain ostettuina kuvina), mutta yleisimmin poltetaan vain paperirahajäljitelmiä. 

Haudalle voidaan tuoda myös vainajan herkkuruokia tai viettää piknik-hetki perheen ja vainajien kanssa haudalla. Yleisin ruokalaji on vihreäksi värjätty, kylmä, tahmea riisi, qīngtuán. Muutkaan ruuat eivät ole lämpimiä. Perinne syödä kylmää ruokaa on 2500 vuoden takaa. 

Kiinnostuin tuonpuoleisesta rahasta ja samalla tästä haudanlakaisupäivästä, kun luin Qiu Xiaolongin kirjaa Punapukuiset naiset. Kirjassa tuonpuoleisesta rahasta ja sen taittelusta ja polttamisesta puhutaan useampaan kertaan. 

Kirja on viides Chen Cao -sarjan kirja. 

Punainen mekko, josta kirjassa puhutaan on kiinalainen perinteinen naisten vartalonmyötäinen mekko, qipao oli cheongsam, jonka käyttö on viime vuosikymmeninä jälleen yleistynyt. 

Olen tykästynyt Chen Caon hahmoon. Poliisi on nokkela ja oppinut. Hän lukee paljon ja kirjoittaa runoja. Hän osaa lukuisia sananparsia ja runoja ulkoa ja siteeraa niitä karehdittavan usein. 

Aikani karehdittuani totesin, että ei kannata. Itsekin siteeraan suomalaisia sananparsia ja laulujen sanoja. Vaikka runoja luenkin, harvoin jaksan opetella niitä ulkoa, edes osittain. 

Jos olisin kiinalainen, siteerasin varmasti kiinalaisia sanontoja. Niissä ehkä sanotaan asiat eri sanoin, mutta varmasti sieltäkin löytyy vastine yhdelle lempisanonnoistani: 

Edit 6.5.23 katselin tällä viikolla kiinalaisen elokuvan Jäähyväiset, jossa perhe kävi haudalla. Epäselväksi jäi, oliko kyseessä vainajien muistelupäivä, vai liittyikö käynti häihin, veikkaan jälkimmäistä, mutta joka tapauksessa olin onnesta soikeana, kun saatoin kertoa kaverille mistä oli kyse, kun paperia poltettiin haudalla. 

*  *  *

Tämän jutun tiimoilta en vastaan ottanut tuonpuoleista rahaa enkä muitakaan hyödykkeitä, mutta pakko todeta, että tuonpuoleinen raha ja eritoten tuonpuoleiset kännykät alkoivat kiinnostaa niin, että pitänee etsiä paikka, josta niitä löytyy. 

Luostarin varjoissa

On jotenkin käsittämätöntä, kuinka pitkä historia maallisesta elämästä vetäytymisellä on, kun ajattelee tämän päivän ammatteja. Luterilaisille Luostari laitos on jäänyt vieraammaksi, mutta meilläkin sen suuntaisia yhteisökokeiluja on ollut.

Itse olen vieraillut muutamia kertoja Valamossa ja Lintulassa sekä turkulaisessa birgittalaisnunnien hostellissa, ja lukenut erilaisista luostarikokemuksisra vuosien saatossa niin katolisen, ortodoksisen kuin itämaistenkin luostarien piiristä. 

Noin 25 vuotta sitten kun pohdin mitä tekisin isona. Pappi ja nunna olivat parin-kolmenkymmenen vaihtoehtoisen ammatin joukossa. Työvoimatoimiston ammatinvalinnanpsykologi tyrmäsi molemmat, tai itse asiassa kaikki, koska yksi hyödytön yliopistotutkinto oli kuulemma tarpeeksi. Sittemmin sekin laitos on vähitellen kallistunut elinikäisen oppimisen suuntaan. 

Minusta ei siis tullut nunnaa, mikä on tietysti hyväkin, sillä minusta ei ehkä ole uskonnonvaihtajaksi vain ammatinvalinnallisista syistä 🤔. Enonkosken luterilainen luostari oli liian pieni mielikuviin, ja se lakkautettiinkin muutama vuosi sitten. 

On silti ollut mielenkiintoista seurata, kuinka luostareissakin eletään ajassa. 

Kun ensi kertaa näin Amalfissa 2004 syksyllä nunnan ottamassa lomaselfietä Amalfin tuomiokirkonnedessä, tuntui, että oltiin todellakin uuden äärellä, vaikka tiesin katolisen kirkonkin elävän ajassa ja Vatikaanilla olleen kotisivut jo pitkään. 

Kevyitä dekkareita etsiessäni törmäsin mielenkiintoiseen italialaisesta nunnasta kertovaan dekkari sarjaan Luostari, murha ja dolce vita. 

Rikoksia ratkova nunna on piristävä poikkeus yksityisetsivän perinteisempiin ammatteihin. 

Sarjan toinen osa on Kuolema joella. Sekin oli yhtä piristävä. 

Sarjassa nuori nunna saa luostarissa yllättävääkin vapautta pyöräillä ja hoitaa luostarin myyntityötä kylän markkinoilla turisteille. Samalla voi ratkoa rikoksia. 

Sarjan on kirjoittanut Valentina Morelli

ja lukemani kahden kirjan lisäksi näitä on kirjoitettuna saksaksi enemmänkin.

 

Toivottavasti muutkin osat ilmestyvät suomeksi. Pian. 

Kirjat toivat löyhästi mieleeni Ellis Petersin munkki Cadfaelin, joka ratkoo murha Shrewburynluostarssa 1100-luvulla.

Olen lukenut kirjat pari-, kolmekymmentä vuotta sitten ja nyt uudestaan. Suosikkini on Munkin huppu.

Cadfael lienee löyhästi italialaisen Don Matteon esikuva. Molemmat palvelevat samalla innokkuudella sekä Jumalaa että totuuden etsintää kun kyse on rikoksesta.

Tällä viikolla luin mielenkiintoisen Juha Ruusuvuoren kirjan Kaniikki Lupus. 

Kaniikki on tuomiokapitulissa töissä oleva pappi, mutta tämä kaniikki asustelee Sastamalassa ja pitää taloa Turun ohella myös Raumalla, missä vierailee säännöllisesti luostarissa. 

Raumalla oli fransiskaaniluostari 1400-luvun alusta 1538 vuoteen saakka. Ruusuvuoren kirja ajoittuu 1350-luvulle, mutta eipä tuo ajallinen epätarkkuus haitannut.

Lukemista helpotti, että alue oli tuttu, ja luostaristakinntiedän jotain. 

Katselin pari viikkoa sitten Satakunnan Museon YouTube videon Rauman luostarista.

Maija Helamaa Terveisiä tuhansien vuosien takaa - Kadonneen luostarin jäljillä, jossa Helamaa kertoi Rauman Pyhän ristin kirkon lähellä tehdyistä kaivauksista, jossa löydettiin paljon kirkon aidan taakse mereen heitettyjä luita ja muita jätteitä ha kadonneita esineitä. Itselleni oli uutta, että meri oli tullut tuohon luostarin aikaan oli uusi, muuten en kuullut yllätyksiä. 

Porin Lukuhaaste 2022 Säeromaani-versio

Vuosi sitten en juurikaan tiennyt mitä on säeromaani. Niinpä piti tarttua härkää sarvista jne. ja tutustua asiaan kunnolla. Luin kaikki käsiini saamani säeromaanit, runoromaanit, runotarinat tai romaanityyppiset runot (paitsi kansaneepoksia, koska niistä olen lukenut suurimman osan joskus). Osa tilatuista viipyi reissussa vuoden vaihteen yli, joten mukana on myös runokirjoja ja pari muuta kirjaa. 

Kuvassa viime vuonna leutut säeromaanit ja pari runoromaania. 

Tässä vuoden 2022 viides ja viimeinen raportoitu lukuhaaste, uusikin on jo hyvässä alussa, 62 kirjaa on luettu, mutta kovin montaa osumaa ei vielä ole. 

1. Säeromaani Kirsti Kuronen Paha puuska. Oli se. Paha puuska. Tarina olisi saattanut olla tarina yhdestä kauan sitten tapaamastani pikkupojasta joka aikuistuttuaan sai pahan puuskan. Valitettavasti niitä esiintyy. 
2. Kirjan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleesi Harri Nordell Valkoinen kirja, tuli taas mieleen että pitäisi kirjoittaa se runokirja... Vuoden 2023 puolelle jäi luettavaksi Elizabeth Acevedon Runoilija X, joka todellakin jäi mieleen, vaikka en yhtään haluaisi muistella. Hyvä kirja rajusta asiasta. 
3. Kirjan nimessä tai kansikuvassa on huonekalu Markus Similä Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät, piano ja palli kannessa. Kirjasta tuli nostalginen fiilis. Lapsuuteni radioääni haastatteli minua 20 vuotta sitten jotain kirjaansa varten. Kirjassa liuta joululaulua taustoineen. 
4. Kirja aiheuttaa matkakuumetta Janne Hurme Tiu tau tilhi, Sortavalassakin vois käydä. Blogiin on soffamatka sinne tulossa. Kirjoitin sitä niihin aikoihin kun kuuntelin tätä kirjaa ja pari kohtaa täydentyi tästä sopivasti. Kirja kertoi yhdestä laulusta mielettömän monta faktaa. Ihana kirja. 
5. Kirjassa on monta kertojaa Elizabeth Acevedo Maata jalkojen alle, no ei 2 ole monta, mutta tämä oli säeromaani, joten olkoot kaksi sitten monta. Ja taisi äänessä olla vähän äitejäkin. Yksi suosikkini näistä. 
6. Kirja kertoo jostakin alkuperäiskansasta tai etnisestä vähemmistöstä Anja Eskelinen Enkelten taikajyvät, enkelit ja paholaiset, ei ole ainakaan enemmistöä. Lasten runoromaaniksi luokittelisin. 
7. Pidät tai et pidä kirjan päähenkilöstä Jason Reynolds Minuutin mittainen ikuisuus. En oikein ymmärrä, miksi kaikki muut on tykänneet tästä niin paljon... En tykännyt. Mistään. Mutta säeromaanihan tämäkin. 
8. Kirjailijan nimi on mielestäsi vaikea muistaa tai kirjoittaa Dess Terentjeva Ihana. No, ihan ihanainen säeromaani tämäkin oli. 
9. Kirja liittyy tavalla tai toisella kädentaitoihin (Taitaja-kilpailut Porissa 2022) Kirsti Kuronen Pönttö, pakko lukea valokuvaus kädentaidoksi, kun parempiakan säkeitä ei nyt löytynyt. Kokemäelläkö sitä valokuvausta voi Satakunnassakin opiskella vai Nakkilassa? 
10. Kirjassa kerätään jotakin J. S. Meresmaa Kenties tapa(a)n sinut vielä, e-urheilija kerää voittoja ja palkintoja. Sydäntä sykähdyttävä säeromaani ❤️ Jatko-osakin ilmestyisi just kun tätä olin julkaisemassa. 5 tähteä, sydäntä tai jotain. Vampyyrit vei sieluni 12 vuotta sitten. 
11. Kirjan nimessä on alaotsikko Olet kuin ohdake : Runoja rakkaudesta Poriin. Harmittaa edelleen kun missasin oman runon lähettämisen. 
12. Unohdettu kirja Volter Juva Kuvia ja säveliä, Harva muistaa. Kivan tunnelmaisia runoja Juvan Tunisian matkalta. 
13. Kirja, jonka lukeminen nolottaa tai et haluaisi myöntää lukevasi sitä Po Chü-I Korotan ääneni ja laulan, nolottaa kun en ole noteerannut ennen koko kirjaa. Kivoja runoja. 
14. Kirja kirjailijalta, jonka koko tuotannon olet lukenut tai haluaisit lukea Uuno Kailas Paljain jaloin, melkein kaikki luettu, myös suorasanaiset tekstit. Tämä oli runoteos. 
15. Kirjassa on uusioperhe tai samansukupuolinen pari Hanna van des Steven Punapipoinen poika. Nyt on pakko todeta, että muistan kyllä tämän säeromaanin juonen pääkohtia, mutta en muista miksi pistin kirjan tähän. 
16. Kirjan päähenkilöllä on mielestäsi onnistunut tai kiinnostava nimi Aleksandr Puskin Jevgeni Onegin, nimi itsestään kuulostaa laululta. Mainittakoon, että luin tämän runoromaanin vuosi sitten tammikuussa. 
17. Kirjassa ollaan mökillä tai uidaan Sarah Crossnan Yksi. Tykkäsin. Itkin. Koskettava säeromaani. 
18. Kirjaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma Janne Holmström Kauan sitten hukkunut, lasten siirto evakkoon Tanskaan. Tämäkin taisi olla säeromaani. Tai sitten runoromaani. 
19. Kirja sopii asuusi tai sisustukseesi tms. Susan Crossnan, Kuunnousu. Minulla on muutamia esineitä nousevalla kuulla, mutta kuvassa on kyllä laskeva kuu. Tosin voi laskeva kuukin nousta ha nouseva laskea. 

    
20. Kirjan nimessä on alkuaine LUistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän ongelmia... Lu=lutetium. Tämä oli haasteellinen kohta tässä tyylilajissa. En löytynyt yhtään pii-sanaakaan runokirjoista. Runot kirjassa on Poliittinen runo nyt -kilpailun parhaimmistoa. 
21. Tieto-Finlandian voittaja tai ehdokas Eeva Åkerblad Huolenpitoja. Villeissä unelmissa kirja olisi saattanut saavuttaa ehdokkuuden, jos säeromaanityylinen kirja sinne kelpaisi. Vakkurin Leokongo olisi ollut kyllä tähänkin sopiva, kirjasin alemmas. 
22. Luet kirjaa huvitukseksesi V. S. Luoma-Aho delete. Runoja on aina kiva lukea. Tarkoitus oli lukea tähän kivan pinkki Maria Matinmikon Kolkka -runoromaani, mutta kirja ei tavoittanut minua viime vuonna. Nyt sekin on luettu. 
23. Haluaisit syödä tai laittaa samaa ruokaa kuin kirjassakin Anneli Kanto Ihan pähkinöinä. Tämä oli ihan romaani, mutta mukavaa arkista ruokaa, alussa fiinimpääkin. Jostain syystä en keksinyt ainuttakaan runokirjaa jossa mässäillään jotain oikein hyvää. Tapahtumapaikkana Seinäjoki. 
24. Kirjassa käydään konsertissa, museossa tai kirjastossa Sanni Ylimartimo Pimeässä hohtavat tähdet, Korea-popista kertova säeromaani. Kivaisa kirja. Tapahtumapaikkana Jurva. 
25. Kirjan päähenkilö käyttää silmälaseja Uuno Kailas Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja, eikös runot kerro runoilijasta itsestä. Tähän piti pistää samoin perusteluin myös silmälasipäisen Hannu Virolaisen Sekunda jo syntyessään -runoromaani, mutta kirja ei tavoittanut minua viime vuonna. Onneksi idästä tulee uusia aamuja ja vuosia. Nyt sekin on luettu. 
26. Kirja liittyy tavalla tai toisella rasismiin Ngaio Mars Mustaa miestä ken pelkäisi. Dekkari. Rasismisäkeet tuli jo käytettyä muualle. Juha Vakkurin Leokongon olisin pistänyt tähän, jos se olisi saavuttanut minut ennen vuodenvaihdetta. Se olisi ollut kyllä lähempänä tietofinlandia-ainesta kuin tuo Huolenpitoja, jonka sinne laitoin. Leokongo lukeminen jäi siis 2023 puolelle. 
27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina Uuno Kailas Uni ja kuolema. Kailas on yksi pitkäaikaisista suosikeistani. 
28. Kirja on voittanut tai kirjassa voitetaan jokin kansainvälinen palkinto Lasse Eerola Unohdetut voittajat, olympiavoittajia nämäkin. Kaikki. Suosittelen. Olisin voinut lukea tähän Aale Tynnin olympiavoittorunon, mutta eipä tullut viime vuonna mieleen. 
29. Kirjassa joku lukee kirjaa A. W. Yrjänä Joonaan mäen valaat, päähenkilöllä on paljon kirjoja ja kirjassa jopa opetellaan uusi kieli, jotta voidaan lukea kirjoja. Hatunnoston arvoista! Säeromaani pitkin säkin. Tapahtumapaikkana Porvoo. 
30. Kirjassa suudellaan Eino Leino Yksi on laulu ylitse muiden. Suudeltiinkohan tässä runokirjassa. Kaiketi. Eino oli naisten mies. Hassua, mutta säeromaani ja runot on usein sangen siveitä. Nyyrikki-kamaa. Perjantaissa sentään joskus suudeltiinkin. 2023 lukemissani kirjoissa noustiin päälle ja kai suudeltiinkin Juuli Niemen Pitkästä ilosta runotarinassa, Kirja vaan ei ehtinyt perille viime vuonna. 

Oi sallithan että...

Ylin riemuni oot mitä toivoisin

Sä kun istut mun rinnallain...

Että se itkettää vuosi vuodelta enemmän. Laulajat vanhenee, mutta ne laulavat yhä siitä, kuinka toinen on kaikki kaikessa. Niin kuin tuo Gröönin Eikkakin Porin Sinfoniettan konsertissa huomenna. 

Kuva Sinfonietan sivuilta

Työnantaja tarjosi ystävänpäiväkahvit ja pienet maistiaiset konsertin harjoituksista. 

Siitä onkin aikaa, kun olen käynyt konsertissa. Viimeksi viikkoa ennen korona sulkua. Ehkä minä tästä taas innostun. 

Mutta musiikin koskettavuudesta kai olin puhumassa. 

Eniten musiikissa koskee itseäni eletty elämä. Niinkuin vaikka tuo Eino Grön. Hän oli ensimmäisiä laulajia Lea Lavenin sekä Matin ja Tepon ohella, joita kuulin lapsena radiosta säännöllisesti. 

En ole enää itsekkään lapsonen, mutta joka kerta vain Lea Lavenin Tumma nainen tuo mieleen kesäillan jolloin saunan jälkeen vaaleanvihreässä flamencotanssijan mieleen tuvassa yöpaidassa tanssahteli kappaleen tahtiin kun perheen kanssa valmisteltiin takapihan lämmössä iltakahveja. 

Eino Grönin Lazzarella oli yksi teini-ikäni suosikki, Bay City Rollersin ohella. 

Ja yhä vain, 50 vuotta myöhemmin sedät jaksaa heilua ja Gröönin Eikka laulaa kuin silloin ennen. Eino Grön on laulanut 65 vuotta. 

Sinfoniettaa johtaa tässä ystävän konsertissa Antti Rissanen. Eino Grönin kanssa laulaa tangokuningatar Heta Halonen. 

Makupalat tuli nautittua, tuli hyvä fiilis. 

Kotona muistelin lukeneeni Reposaaren omasta pojasta, Eino Grönistä yhden kirjan. Tarkastuksen jälkeen totesin sen olleen Elämäni laulut. 

Porin lukuhaaste 2022 Lukien maailman ympäri versio

Tässä vuoden 2022 Lukuhaasteen maailmanympärimatkaversioni:

1. Säeromaani Elizabeth Acevedo Maata jalkojen alle, Dominikaaninen tasavalta, oli yksi parhaista säeromaaneita jonka luin, ja luin monta. 
2. Kirjan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleesi Maija Salmi. Eeri Koutaniemi Ilopangon vankilan naiset, El Salvador, ei käy kateeksi vankilamatkailu, ei. Hyvä ettei tullut uniin. 

   
3. Kirjan nimessä tai kansikuvassa on huonekalu Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittajan Olympiamatka Etelä-Korea 2018, en ole ollut mielensäpahoittajafani, mutta täst mie pidin, kovasti. 
4. Kirja aiheuttaa matkakuumetta Norja Ville-Juhani Sutinen Arktis Viime kesänä olis tehnyt mieli Koilis-Norjaan bussilla, mutta jalka ei kestänyt istumista niin pitkään. 
5. Kirjassa on monta kertojaa Nicaragua Kahvin hinta, kertomuksia nicaragualaisisista kahvintuottajista kiva oppia jotain uutta. Ei paljon, mutta sopivasti. 
6. Kirja kertoo jostakin alkuperäiskansasta tai etnisestä vähemmistöstä Paolo de Carvalho Neto Setäni Atahualpa, Ecuador, tässä veijaritarinassa oli pääosissa intiaani, joka kuuluu alkuperäisväestöön. Teki vaikutuksen. 
7. Pidät tai et pidä kirjan päähenkilöstä Jacob Wegelius Hudson Queenin ruusu, Portugal, ihana gorilla, luin ensin Merten gorillan ja toivon kovasti näille jatko-osia. 
8. Kirjailijan nimi on mielestäsi vaikea muistaa tai kirjoittaa Kreikka Stefanos Xenakis Lahja miten nauttia elämästä ja nähdä ihmeitä kaikkialla. Nimen lisäksi on vaikea muistaa sisältöäkin vuoden jälkeen. 
9. Kirja liittyy tavalla tai toisella kädentaitoihin (Taitaja-kilpailut Porissa 2022) Panama John Le Carré Panaman räätäli. Ehkä pitää katsoa se leffakin. 
10. Kirjassa kerätään jotakin Papua-Uusi-Guinea Aune Mikkonen Kotona viidakkokylässä Pirkko Luoma Papua-Uusi-Guineassa. Kirjassa kerätään satoa omalta maalta. 
11. Kirjan nimessä on alaotsikko Rubert Isaacson Hevospoika - isän ja pojan yhteinen matka, Mongolia, sopisi minulla myös kohtaan jäi pitkään mieleen. En ole heppatyttö, mutta kirjasta välittyi hyvin lapsen ja hevosten yhteistyö. 
12. Unohdettu kirja Konstantin Paustovski Valkoista kultaa, Turkmenistan, nämä Neuvostoliiton aikaiset klassikot alkaa olemaan unohdettuja kirjoja. Itselläni unohdettu myös siksi, että luin oman kirjani, mutta olin unohtanut, että se on oma, ja palautin sen kirjastoon. Mielenkiintoinen kirja. 
13. Kirja, jonka lukeminen nolottaa tai et haluaisi myöntää lukevasi sitä Qatar Sami Kolamo Riistopallon Mm-kisat Qatarissa. Nolottaa kahdestakin syystä. En katsele jalkapalloa, mutta näemmä kumminkin luen siitä. Ja sitten vielä riistopallo. 
14. Kirja kirjailijalta, jonka koko tuotannon olet lukenut tai haluaisit lukea Kenia M. M. Kaye Kuolema Keniassa. Koko ajan mietin, millaista Kayella itsellään oli Keniassa. 
15. Kirjassa on uusioperhe tai samansukupuolinen pari Johanna Hulkko Jostain kotoisin, Australia, päähenkilö on palannut Australiaan tietylle rannalle pojan vuoksi. Suhde on ja on off. Vanhojakin muistellaan, tikkua ei saada silmään, mutta muuten sattuu ja tapahtuu, ainakin sattuu sieluun. 
16. Kirjan päähenkilöllä on mielestäsi onnistunut tai kiinnostava nimi Intia Sujata Massey Bombayn Prinssi Perveen Mistry tutkii. Perveen on hauska nimi. 
17. Kirjassa ollaan mökillä tai uidaan Maija Asunta-Johnston Punainen jääkaappi, Unkari. Myös Maijan mökillään laittama ruoka kuulostaa hyvältä. Tässä kirjassa kesämökistä oli tullut jo myös talviasunto, mutta menköön mökistä, koska sellaiseksi Maija sen aikanaan osti. Olen myös lukenut kaikki hänen kirjansa. 
18. Kirjaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma Malesia Nevil Shute Viisi mustaa kanaa. Lukiessa tämä oli ihan ok kirja, mutta jälkeenpäin olen miettinyt tätä paljon ja positiivisin miettein. Teki hyvän vaikutuksen. Kirjassa ollaan japanilaisten vankeina. 
19. Kirja sopii asuusi tai sisustukseesi tms. David Safier Tuomiopäivä ensi tiistaina, Saksa, punainen sopii hyvin mustan kanssa. Hieno kirja. Melkein yhtä hyvä kuin edellinen Hyvä karma. 
20. Kirjan nimessä on alkuaine Sjön Argonlastu, Islanti. Argonista luin 2 kirjaa, hopeasta samoin. Ja yhden lyijystä. Argonit oli vähiten mieleen. Molemmat vähän mystisiä. 
21. Tieto-Finlandian voittaja tai ehdokas Suomi Hannu Salmi Tunteiden palo. (Gulagit ja Juveliuksen Jerusalem on jo toisissa lapuissa). Että oli hyvä kirja. Ihana rakenne. Ja sisältö. 
22. Luet kirjaa huvitukseksesi Barbados Paula Harkki Kadonnut Karibialla. Hirveän montaa kirjaa en ole löytänyt Karibialla. 
23. Haluaisit syödä tai laittaa samaa ruokaa kuin kirjassakin Ruotsi Anna Fredriksson Tiistaikerho. Pitkästä aikaa hyvä kirja, missä ei tapettu montaa ihmistä raa'asti. 
24. Kirjassa käydään konsertissa, museossa tai kirjastossa Tsekki Pavel Soltész Maanantaisin suljettu. Ravintelissa soi musa. 
25. Kirjan päähenkilö käyttää silmälaseja Botswana Alexander McCallSmith Kuinka elefantti kasvatetaan. Jälleen hyvä kirja perinteisen ruumiinrakenteen omaaville naisille ja muillekin. 
26. Kirja liittyy tavalla tai toisella rasismiin Guatemala Jennifer Harburg Rakkaani Everardo Naisen taistelu oikeuden puolesta. Parempiakin kirjoja Guatemalassa luin viime vuonna (ks blogi), mutta tämä sopi tähän kohtaan. 
27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina Horace Walpole Otranton linna, Italia, on ilmeisesti maailman ensimmäinen goottilainen romaani vuodelta 1764. Tarina, joka sopisi kerrottavaksi takkatulen loisteessa. 
28. Kirja on voittanut tai kirjassa voitetaan jokin kansainvälinen palkinto Suomi Urho Karhumäki Avoveteen, kirja voitti olympiakultaa. Kirja kertoo olympialaisiin valmistautumisesta. Tykkäsin, mutta ei tämä mikään koko kansan suosikki ole ollut. Luin vuoden aikana yllättäen vahingossa toisenkin Karhumäen kirjan. 
29. Kirjassa joku lukee kirjaa Amerikka Hawaiji Sujata Massey Rei Shimura Hawaijilla. Hyvin sujui elo Hawaijillakin. 
30. Kirjassa suudellaan Salomon saaret Heikki Hietala Hotelli Tulagi. Yksi vuoden parhaista kirjoistani. Tuli mieleen 1980-luvun alussa katsomani sarja Bye bye Black Sheep, mikä se sitten olikaan. Ihan kuin tämä olisi jatkoa jonkin lentäjän tarinalle sodan jälkeen. Tuli nostalginen olo. Ja tarinakin oli loistava. 

Vuoden maita en laskenut, mutta 50 ei ole ainakaan liikaa. Määrää vähensi mm. intoni lukea paljon Ukrainasta. 

Bhutan - Tiibetin loppu soffa matka Himalajan kupeeseen

Sekotan helposti Bhutanin ja Brunein. Tai niin olen ainakin tavannut tehdä ennen tätä vuotta, jolloin luin kirjan kummastakin maasta.

Jatkossa yritän muistaa mitä Ronald Reitmairin kirjassa Servus in Bhutan - Reisebericht eines Zivildieners - kirjassa sanottiin:

Nimi Bhutan tulee intialaisesta sanasta Bhotanta - "Tiibetin loppu" - joka tarkoittaa "Tiibetin raja-aluetta".

Se toinen vaikea, Brunei, sijaitsee sitten eteläisemmässä Aasiassa, Borneon saarella ja siis ihan sen luonnonpuiston naapurissa, missä Pate kävi Siirin kanssa kirjassa Timo Parvelan kirjassa Pate, viidakon kuningas (siitä lisää kevään 2022 apinapostauksessa). 

Reitmairin kirjassa kirjailija kertoo kokemuksistaan harjoittelusta Bhutanissa. Hän etsi paikkaa espanjankielisestä maasta, mutta kun sellaista ei löytynyt, hänelle tarjottiin paikkaa Bhutanissa. Lähtö oli niin nopea, että hän otti rokotukset viikossa ja lähti matkaan ajatuksen turvin, että hänelle faksattaisiin pikaviisumi Bhutanin Bangkokin lentokentälle. Näin tapahtuikin. 33 tuntia Saksasta lähtemisen jälkeen hän oli perillä. 

Alkaa pitkä ajomatka perille. Sää oli poikkeuksellisen hyvä.  Mutta vaikka aurinko paistoikin, satunnaiset sumupaikat eivät hajonneet, ja harjoittelija oli iloinen, ettei ollut pukeutunut liian ilmavasti.

Tie, "Bhutan Highway", leikkaa maan lännestä itään, risteyksiä on vain muutama.  Ja siellä on vain yksi suora osoitus, jossa voit kiihdyttää hieman yli 60 km/h.  Koko reitti on ainutlaatuinen kaarresarja, ja tämä on ainoa tapa selittää, miksi 312 km:n ajaminen Thimphusta Uraan kestää noin kaksitoista tuntia. (Google kääntäjä). 

GoogleMaps antaa nykyisin ajo ajaksi vajaa 8 tuntia joka sekin on kauan. Kuvassa Ura on päätepiste oikealla. Thimpusta alaspäin on tie, jota kirjoittaja matkusti lomalle Intiaan. 

Urassa:

Sitten yksi maanviljelijistä kutsui meidät kotiinsa.  Yhtäkkiä olin keskellä Heinrich Harrerin ”Seitsemän vuotta Tiibetissä”, joka on yksi suosikkikirjoistani. Istuimme kukin pienellä matolla lattialla, siemailimme Suchaa (voitee), söimme outoa juustoa, uskalsimme vahvan kulauksen Araa, eräänlaista snapsia ja englanniksi raderechten.

Ihan kaikki ei mene tässäkään kehityskohteessa putkeen. Kirjoittaja pohtii lomallaan Intiassa (ei ollut varaa lentää kotiin saakka, joten mikään kultakaivos työ ei ollut). 

Tulin, näin enkä voittanut.

Tulin, suljin silmäni ja odotin muiden voittavan.

Kirjan parasta antia oli paikkojen kuvailu. Metsäprojektissa on lähes kieltona, että kuusiin ei kosketa. Niitä kasvaa noin 3000 metrin korkeudella. Kuusi vyöhykkeen yläpuolella on vyöhyke, jossa kasvaa alppiruusuja. Niin korkeita, että niiden sekaan ei kannata lähteä eksymään. 

Puutkin vaikuttavat isoilta, kuten kirjan kuvasta näkyy. Ei nyt ehkä sellainen, mistä Amerikoissa laulettiin, että punapuun kannosta voi tehdä mökin, mutta iso kuitenkin. 

Luin muutama kuukausi sitten myös Jamie Zeppan Ylitse taivaan ja maan -kirjan, joka kertoo kanadalaisesta nuoresta naisesta, joka päättää lähteä opettajaksi Bhutanin. Kanadaan jäi kahden vuoden pestin ajaksi odottelemaan huolestunut perhe ja kihlattu, joka ei ollut matkasta mielissään. 

Ensimmäinen opetuspaikka on hyvin syrjäisellä maaseudulla, missä opettajien tarve on ilmeinen. Alun kulttuurishokin jälkeen opettaja sopeutuu maahan ja rakastuu oppilaisiinsa. 

En spoilaa tarinaa, mutta kirja vei itseni mukanaan niin, että lopussa sanoin haikeat hyvästit. 

En sano, että kirja olisi kovinkaan samankaltainen kuin Hilja Valtosen esikoisromaani Nuoren opettajan varaventtiili, mutta itselleni tuli kirjan lukemisesta samanlaisuuden tuntu ja myös samanlainen hyvä olo. 

Niinpä harmittelinkin kovasti, että en ole tarttunut kirjaan aiemmin, vaikka asia on ollut mielessä ainakin viisi vuotta. Toisaalta hyvä näinkin, sillä kirja oli yksi tämän kesän parhaista lukukokemuksista.

Molemmissa kirjoissa mainittiin sivumennen ulkonaliikkumiskielto. Käsitin että se koskee myös paikallisia, mutta ulkomaalaisille on lisäksi omia rajoitteita. Heidän täytyy työssäkin ollessaan hankkia lupa liikkumiseen.

Kehitysyhteistyökirjassa kirjoittaja sai luvan kahdeksi viikoksi, vaikka tarkoitus oli viipyä maassa ainakin puoli vuotta. 

Taiteilijatreffit 2023

Vuodenvaihteen vanhoista FB päivityksistä huomasin, että olen suunnitellut useampana vuonna jatkavani taiteilijatreffeillä käyntiä, mutta niin vaan asia on unohtunut jo tammikuun aikana. Parhaina vuosina on tainnut tulla jos nyt ei nolla tapahtumaa, niin tosi vähän kumminkin ja nekin ilman taiteilijatreffit nimitystä.

Nyt, kun ensimmäinen viikko on takana ja todellakin etukäteen kalenteriin pistetty elämys on suoritettuna, rohkenen julkaista viikoittain (hah hah haa) päivittyvän listan toivoen, että se todellakin tänä vuonna täyttyy mieluiten joka viikko.

Taiteilijatreffit on Julia Cameronin Tie luovuuteen kirjassa esittelemä menetelmä luovuuden kehittämiseen. Itse olen käynyt ekoilla taiteilijatreffeilläni 1997 tienoilla. Väliin tiheämmin, väliin harvemmin, ja sitten taas unohtaen... 

Tarkoitus olisi pyhittää joka viikko aikaa itselle niin, että se aika olisi etukäteen kalenteriin merkittynä ja voisi tuoda uusia virikkeitä itselle. Paikka ja tekeminen on vapaavalintainen. Kirpputorilla käynti on yhtä hyvä kohde kuin uusi taidenäyttely. Pääasia on, että tapahtumaa odottaa. 

Yleensä taiteilijatreffeillä käydään yksin, mutta itse olen yksin asuvana linjannut niin, että itselleni jaettu kokemus voi olla suurempi elämys kuin yksilösuoritus. Sitä omaa aikaa itselle kun kotona on kaikki muu aika. 

Suoritetut viikkotreffit:

8.

7. To 16.2. Pori Sinfonietta harjoitukset Eino Grönin ja Heta Halosen kanssa. 

Illalla katselin vielä Kansallisoopperan Turandot oopperan. Tarjosivat verkossa ilmaisen live lähetyksen, mitä katseli parituhatta henkeä. 

6. Ti 7.2. Kaupunki olohuoneeseen tutustuminen Kässämarttojen kanssa. 

5. La 4.2. Tylypori, hyvää kannatti odottaa monta vuotta. Voi jehna, kun oli monenlaista nähtävää! Purkitettua Peikon räkää en ole ennen nähnytkään. 

4. Ke 25.1. klo17  Virtuaaliopastus-reissulla Roomassa. Tuli nähtyä kaikki keskeiset kohteet, lopussa heitettiin kolikko olan yli Trevin suihkulähteeseen. Edellisestä heitosta on yli 12 vuotta. 

3. To klo 18-20 Anarkistikirjontaan tutustumista Marttaliiton ensimmäisessä Teams kässäkahvilassa. Tein ristipistoilla 1,5° tekstin ohjeiden mukaan ja ompelin sen pannulappuun. Veikkaan kuitenkin, että en anna sitä kansanedustajaehdokkaalle vaan vien yhdistyksen lahjakoriin annettavaksi jollekin luennoitsijoille. 

Lisäksi tutkailin Päivi Setälän Odotus - valokuvanäyttelyä Kruunupään gallerian Peräseinällä sekä Superisä-näyttelyä samassa aulassa. 

2. Ma klo 18-20 Aikuisten

värityskirjojen värittämistä ohjatussa tapahtumassa. En ole hirveästi väritellyt yksin, vaikka se onkin mielenkiintoista ja meditatiivistä. Kaverin kanssa värittäminen oli elämyksellisempää. Etenkin yksin asuvalle. 

1. Ke klo 19.15- Erään gradun esiluenta ja huomioiden kirjaus. Edellisestä kerrasta on useampi vuosi aikaa. Tällä kertaa en lukenut arjen kulttuurihistoriaa vaan liikuttiin todellakin itselleni oudoilla vesillä. Jos ajatellaan Iidan tarinaa, niin tästä saattaisi olla jotain apua siihenkin.

*  *  *  

Julkaistu alunperin 8.1.2023. Nostot noin kerran kuussa. 

Klassikkohaaste - Victor Hugo Kurjat

Tammikuun kirjabloggarien klassikkohaasteeseen valitsin Victor Hugon Kurjat. Se osoittautuikin mielenkiintoiseksi valinnaksi.

Jotenkin etukäteen oletin, että kirja kertoo äärettömän köyhistä kaupunkilaisista, jotka kamppailevat saadakseen työtä ja sitä myötä ruokaa, valon pilkahdusta ei näy mistään, lapsia kuolee ja aikuiset hyytyvät lumikinoksiin... No, Pariisin lumikinokset on pienet, mutta olen nähnyt Versaillesin lammikon jäässä. 

Näin siis otaksuin. Ihan ei mennyt nappiin ennustus tällä kertaa.

Kirjan kurjuus osoittautuikin toisenlaiseksi ja moninaiseksi. On orja, on vankilaan joutunut nainen, on pieni tyttö, jota kohdellaan kuin Tuhkimoa...

Ja kaiken kurjuuden keskellä on hyviä hetkiä. Vaikka vanki kuolee, pelastuu Tuhkimo pahasta perheestä, vanki saa lapsen ja lapsi saa oppia... 

Vaikka kirja oli paksu, tai minun tapauksessa kaksiosainen, tuntui, että kirjan viisi osaa toi lukemiseen enemmän sekavuutta kuin selkeyttä. Minähän olen kronologisten tarinoiden ystävä. 

Toisaalta kirjalla oli loistavat hetkensä. Tykkäsin erityisesti ajasta luostarissa, sekä Tarinoista, joissa kerrottiin sivujuonia... Se siitä kronologisuuden ihannoinnista. Hah. 

Se, mitä kaipasin, oli tunnistettavien paikkiojen vähyys. Onhan Pariisi iso ja olen ollut siellä vain 5 päivää, mutta silti se oli pienoinen pettymys. 

Toisaalta, kun päähenkilö käveli pimeässä kaupungissa, oli helppo muistaa ne hetket, jolloin etsin pimeässä pariisilaisessa puistossa geokätköä.

Kirja oli klassikko, joka kannatti lukea, ja voisin jopa lukea uudestaankin, mutta ehkä kaipaisin sitä, että kirja kirjoitettaisiin uudestaan.

*. *. *  

Muiden osallistujien klassikot löytyy täältä. 

Soffamatkalla Gabonissa

Sylissäni on elämäni ensimmäinen kirja Gabonista, maasta jonka jälkeen minulta puuttuu enää 27 kirjaa 27 maasta ja haaste on selätetty. Gabon on sen verran haasteellinen lukumaa, että jo ensi sivuilla päätän, että kirjan täytyy olla soffamatkastatuksen arvoinen. Saattaa olla, että menee tovi jos toinenkin, ennen kuin löydän toisen kirjan tästä maasta. 

Gabon kuulostaa ensi kuulemalta sarjakuvassa olevalta räjähdysääneltä, mutta se on valtio Keski-Afrikan länsirannikolla. Maan rajanaapureita ovat Kamerun, Kongo ja Päiväntasaajan Guinea, missä Yössä vuori roihuaa Juan Tomás Ávilan mukaan. Naapurissa, noin 250 km rannikolta Guinean lahdella sijaitsee lisäksi Saõ Tomé ja Principe saarivaltio, mistä taannoin kävin soffamatkalla etsimässä Tarzanin hautaa matkaoppaana Juha Ruusuvuoren kirja. 

Käsissäni on hyvin säilynyt harvinaisuus sadan vuoden takaa. Kirja löytyi elämäkertojen hyllystä ja oli mukana lukuretriitti viikonlopussa syyskuussa. Mutta nyt vasta tuli sopiva aika lukea kirja loppuun. 

Albert Schweitzer Aarniometsän lääkärinä - lääkärin kokemuksia ja havaintoja Keski-Afrikan aarniometsässä. Mikään uuden uutukainen kirja ei ole, sillä se on julkaistu suomeksi sata vuotta sitten, 1922.

Lääkärin matka alkoi pitkäperjantaina 1913 kohti Gabonia. Ennen matkaa kirjan päähenkilö oli toiminut Strassbourgin yliopistossa urkutaiteen ja kirjallisuuden opettajana. Hyppy aarniometsän lääkäriksi oli siis suuri. 

Merimatka Euroopasta Kongoon kesti kolme viikkoa laivalla. Jo matkalle sattui uusia asioita ihmeteltäväksi:

Seisoin keulassa ja tarkkasin, miten se hitaasti irtautui ja nousi läpikuultavassa vedessä pinnalle. Samalla ihailin sinertäviä lintuja, jotka sirosti liiteli aallokon yllä. Eräs merimies selitti minulle, että se oli lentokala. 

Nopeasti kirja eteni Gaboniin, missä pianon siirtäminen tuotti pieniä hankaluuksia, mutta onnistui sekin. 

Heti alkuun on todettava, että vaikka maailma on kovasti muuttunut sadassa vuodessa, niin aarniometsän löytyy internetin mukaan edelleen pilvin pimein. Unsplashista löysin tuoreehkon kuvan joesta ja metsistä. Maan maapinta-alasta 85% on tiheää sademetsää, jonka säilymistä myös pyritään edistämään. Pari luontokohdetta ovat päässeet Unescon maailmanperintökohteiksi. 

Kirjassa kerrotaan monista sairauksista, joita Gabonissa tuolloin esiintyi. Lääkäriä pidettiin joskus noitanakin, etenkin jos potilas leikattiin nukutuksessa. Kerrottiin, että lääkäri tappoi potilaan, paransi ja herätti kuolleista. 

Toisaalta jotkut, etenkin pienet potilaat, saattoivat pelätä, että tohtori teurastaisi ja söisi heidät. Pahoin-kansan keskuudessa esiintyi tuolloin vielä ihmissyöntiä. 

Merkitsin tekstin lopussa olevaan karttaan lääkäriaseman sinisellä. Lomailupaikka valkoisella. 

Lääkäriasemia oli harvassa. Yksikin potilas tuli 300 km soutumatka takaa (kartassa valkoisella). 

Vuoden 1914 alussa lääkäri oli vaimoineen pari kuukautta hoitamassa lähetyssaarnaajaa ja samalla muitakin alueennpotilaita Talagougan lähetysasemalla (kartassa violetti). 

Lääkärin työn ohella aikaa kului paljon rakennustöihin. Lääkäriasema aloitti toimintansa lähetystyöntekijän kanalassa. Kun se oli saatu toimimaan, rakennettiin oikea lääkärin vastaanotto, missä esim apteekkivarasto oli saman katon alla. Sitten tarvittiin unitautisille oma maja, joka turvallisuussyistä rakennettiin joen toiselle rannalle. 

Rakennustöissä tuli itse olla valvojana, koska muuten työ ei olisi edennyt. 

Kuva kirjasta. 

Tuo unitauti olikin mielenkiintoinen juttu. Jotain tiesin siitä entuudestaankin. Uutta oli, että afrikkalaiset suojelivat itseään tautien leviämiseltä määrittelemällä mihin saakka ihminen saattoi kulkea. Esim. galoas-kansa sai tulla N'gounje-joen laskulle, mutta heidän täytyi jättää kauppatavaransa siihen, ja paikalliset hakivat ja myivät ne. Jos ihminen ylitti määrätyn paikan, hänet tapettiin (ja syötiin). Vasta kun länsimaalaiset tulivat ja vaativat kantajia ja soutajia kulkemaan näiden rajojen ohi, alkoi taudit levitä. 

Tautien lisäksi kirjassa kerrottiin mm. puiden kaatamisesta, tuoreesta ruuasta, norsu ongelmista, hietakirpuista vaeltajamuurahaisista jne. 

*  *  *  *

Kirjan kirjoittaja, Albert Schweitzer, sai Nobelin rauhanpalkinnon 1952 sairaalan petustamistyöstään Gabonin Lambarénéen. Hän kuoli 1965 ja on haudattu Gaboniin.

Hänen työtään on myös arvosteltu siitä, että hän ei opettanut paikallisia lääkäriksi, mutta kirjaa lääkärin maahan muutto vuosilta lukiessa tulee mietittyä, että taisi olla melkolailla sama juttu, kuin suomalaisella Selma Rauniolla kirjassa Minä voin mennä Namibiassa, joka niin ikään perusti uuden lääkäriaseman ja sitä kautta sairaalan uuteen maahan, missä ei ennen ollut sairaalaa. 

Raunion aika kului lääkärintyön ohella rakennustöitä valvoessa ja rakentaessa. Nukkumiseenkin jäi aikaa vain vähän, joten opetustyö tuskin oli ensimmäisenä mielessä, vaikka se olisi ollut työnkuvana, mitä se ei tuolloin ollut. 

Maailma muuttui tuolloinkin nopeasti. Tuoreet näkemykset omaava opetuslääkäri olisi varmasti kyennyt tekemään paljon enemmän, kuin sairaalaa rakentanut hallintolääkäri. Jälkeenpäin on asioita helppo arvostella. Nykyään lähetystyöstä kotiutetaan työntekijät kotimaahan muutaman vuoden välein, jolloin on mahdollisuus itsekin oppia jotain uutta.

Jäniksen vuosi (22.1.23-9.2.2024)

Hyvää alkavaa Jäniksen vuotta! Kiinalaisen legendan mukaan jänis on peräisin kuusta ja omistaa elämäneliksiirin. Vuotta hallitsee huolehtivaisuus, inhimillisyys, avuliaisuus ja lähimmäisen rakkaus. Tänä vuonna kannattaa liittyä humanitaarisiin järjestöihin, perustaa perhe, lisääntyä ja kiinnittää huomiota ihmisoikeuksiin. Politiikassa keskitytään kansalaisten tyytyväisyyteen, joten katsotaan, miten paljon vaalilupauksia satelee kevään vaaleissa. 

Kirjailijoista tunnetuin jänis on ollut Günter Grass, joten Pitänee lukea edes yksi hänen kirjoistaan tänä vuonna. 

Tutuin Jäniksen vuodesta kertova kirja on Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi, joka tosin kertoo Jäniksen kanssa vietetystä vuodesta, eikä se välttämättä ole juuri kiinalaisen kuukalenterin Jäniksen vuosi. Vatanen ja jänis on kyllä klassikko. 

Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis kirjassa on samoja elementtejä kuin Paasilinnan klassikossa. Romanialainen kerjäläinen Vatanescu pelastaa Jäniksen, jonka jalka vaatii hoitoa. Yhdessä he etsivät töitä, jotta Vatanescu saisi vihdoin ostaa pojalleen nappulakengät. Tietämättään Vatanescusta tulee somejulkkis. 

Vuosi tunnetaan erityisesti Vietnamissa myös Kissan vuotena. Sen kunniaksi kannattaa kuunnella Al Stewartin Year of the Cat - levyn hamalta 1970-luvulta.

Sirpa Tabetin Kissan vuosi jännärissä päähenkilö on mainostoimistossa työskentelevä nainen, joka ennustaa iltaisin ihmisille kädestä. Naisella on näkijän lahja. Sitten yksi asiakas surmataan. 

.

M/S Mystery 2 ja muita laivakokemuksia

En edelleenkään ole risteily fani, mutta mitä enemmän luen risteilyistä, sitä enemmän on alkanut kiehtoa erilainen risteily. Mitä jos joku kerta vaan vaikka sanoisi eikä tekisi mitään muuta.

Kuuntelin Teemalta Riku Rantalan Podcast-sarjan  M/S Mystery risteilyjen pimeällä puolella toisen tuotantokauden lähetykset heti uutena, mutta päivitys tulee joulukalenteriöverieni vuoksi vasta nyt.

Toisaalta hyvä niin, sillä luin joku päivä, että Rantalan sarjassa mainitsemia kohteita Airistolla aletaan tutkia. Sitä tietoa ei ollut vielä Podcastia tehdessä. 

Mielenkiintoinen True Crime pläjäys oli tämäkin sarja ja herätti monia tunteita. 

Sitäkin kyllä mietin, että on outoa, että jotkut tapaukset sitä huomaa uutisvirrasta heti tuoreeltaan, ja jotkut huomaa vasta vuosien päästä ihmetellen, ettei ole mitään muistikuvaa asiasta. Esimerkiksi raumalaisen Markuksen tapaus on itselleni tapaus, josta ei ole juuri muistijälkiä aiemmin.

Markuksesta puhuttiin myös Tiina Saaren ja Maiju Majamaa Ei jälkeäkään 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua kirjassa. 

Itseäni kiinnosti tässä kirjassa vieläkin enemmän toinen risteilyyn liittyvä tapaus, jossa porilainen Ari, joka hukkui Tallinnan satama-alueella. Porilaisena tunsin Arin moikkaustasolla ja seurasin lehtijuttuja tuoreeltaan. Kuvassa olen Tallinnan satamassa ennen korona-aikoja. 

Osa kirjan tapauksista oli tosi tuttuja monista uutisista, osan tunsin vain paikkakunnan mukaan. Kiva, että kirjassa oli niin löydettyjä kuin löytämättömiäkin kadonneita. 

Edellisen risteily päivityksen jälkeen olen risteilyt Itämerellä ainakin Matti Almilan kanssa. Ruumis Ruotsin linjalla kirjassa Rikosta tutkii Ilta-Sanomien toimittaja Turun seudulla. 

Sebastian Fitzekin Matkustaja 23 oli mielenkiintoisesti hieman poikkeava dekkari. Kirjan nimi tulee kuulemma siitä, että laivoilta katoaa koko maailmassa keskimäärin 23 matkustajaa vuodessa.

Sami Tabellin Malaika parkaisu paratiisissa kirjassakin ollaan risteilemässä purjeveneellä Tyynen valtameren saarilla, paitsi ei juuri risteillä vaan ollaan koronan vuoksi jumissa.

Kaikista kirjoista tykkäsin, mutta Malaikaan ihastuin. 

19.1. Piispa Henrikin muistopäivä

Piispa Henrikin surmavirsi  kertoo Henrikin ja Lallin tarinan. Se on innostanut monet kirjailijat tarttumaan Henrikin tai Lallin tarinaan. Usein se on tarkoittanut molempia. Myös Kerttu on päässyt ääneen ainakin yhdessä kirjassa. 

Henrik

Nuorille suunnattu tarina on Juuse Tammisen Repolan kuninkaan vangit. Kirjassa kerrotaan 1155 tehdystä ristiretkestä Suomeen ja Köyliön tapahtumista sen yhteydessä. Kirja kuuluu Nuorten toivekirjasto -sarjaan ja on niitä harvoja, jotka puuttuivat aikanaan omasta kokoelmastani. 

Riitta Nelimarkan Piispa Henrik ja Lalli on 1975 ilmestynyt lastenkirja Pyhän Henrikin ja Lallin legendasta. 

Omasta hyllystäni löytyy Pentti Rajalan kirja Piispa Henrik ja Lalli, siinä on kiva kuvitus. 

Lalli

Tuomas Heikkilä on kirjoittanut kirjan Lalli - kansallismurhaajan muotokuva.

Lalli on mies, joka ei käytä ketään kylmäksi, paitsi ehkä Piispa Henrikin Köyliön järven jäälle. 

Henrik ja Lalli tarvitsevat toisiaan.

Kivasti kirjoitettu kirja Lallista ja vähän Henrikistäkin, eli miehistä, joiden elämä ei ole yhtään niin varmaa kuin tarina kuolemasta. 

Myös Matti Rautiaisen dekkari Lallin perintö sivuaa Lallin tarinaa. 

Kerttu

Orvokki Annalan Lallinkartanon Kerttu antaa äänen Kertulle, Gertrudille, ritarintytyärelle, joka rakastuu Lallin mutta päätyy vaimon sijasta tämän jalkavaimoksi. 

Tämän luin viime kesänä, kun radiossa puhuttiin Piispa Henrikistä. Ja aloitin tätä kirjoitusta. 

Reliikit

Juha Ruusuvuori on jälleen tarttunut kiehtovan aiheeseen - pyhimysten jäänteisiin. Itseäni on ihmetyttänyt se, kuinka monessa kirkossa ja luostarissa on vitriinissä pyhien miesten luun kappaleita. Mietin aina sellaisen nähdessäni, miksi pyhä mies ei saanut tulla haudatuksi kokonaisena, irrotettiinko luut ennen hautausta vai kävikö joku myöhemmin valitsemassa kauneimmat luut näytettäviksi ihmisille ja tekemään ihmeitä. 

Ruusuvuoren kirja Ryöstetty pyhimys kirjassa eletään 1300-luvun Turussa.  

.