Soffamatkalla ruskaretkellä Lapissa

Syksyn tullen moniin tuttaviin iskee vaellushalu. Lappiin on päästävä. Itse en ole käynyt Rovaniemeä pohjoisempana ja toinen toistaan upeampia reissu kuvia katseltuani alan aina miettiä, että pitäisi itsekin lähteä - - - päiväksi meren rannalle. Niin monissa paikoissa ihmisen sielu voi levätä. 

Se, että erämaat eivät viettele, ei tarkoita sitä, että en ihastelisi itse asiaa: vaeltelua tunturissa tai erämaissa. Ja kun ei pääse itse reissuun, aina voi lukea. 

Luin viime viikolla Paul-Erik Haatajan Jenkin ja ajattelin, että sen luettua erämaavaellus ei heti onnistuisi. Mutta dekkarille annan täydet viisi tähteä ja plussan kirjan nimestä. On suomi vaan upea kieli. 

Kirjassa rikosetsivä lähtee puolisonsa kanssa vaeltamaan Lappiin. Puoliso on tottunut vaeltaja, ja muistan hänen vaeltaneen aiemmissakin kirjoissa, mutta poliisi itse on ensikertalainen. Matkaa tehdään sopivasti tottumattoman kunnon mukaan. Täydellinen reissu. Tai olisi ilman pikku häiriötekijä. 

Jenkin jälkeen tartuin Mauri Sariolan Koltan uneen, jota olen säästellyt tätä aikaa varten. Koltan uni on perho, ja kaunis sellainen onkin. Niinpä on selvää, että kirjassa kalastetaan Lapin erämaissa. 

Kirja alkaa 30 kilometrin päiväkävelyllä. Itseltäni olisi aina jäänyt tekemättä. Oma ennätys on reilu 20 km Vaasassa muutaman vuoden takaa, jolloin vietin Vaasassa 24 tuntia yksillä silmillään, istuin kahdeksan tuntia Työhyvinvointikorttikoulutuksessa ja loppuajan kävelin etsien geokötköjä. No, pidin myös 1,5 tunnin geomiitin melkein yksikseni aamuyöstä. 

Tykkään Sariolan dekkareista, ja olen lukenut niitä viime aikoina pari, kolme vuodessa. Sen verran on kirjoitustyyli muuttunut Sariolan päivistä, että väkisinkin huomaa, että ihmisiä kuvataan dekkarissa huomattavasti ylimalkaisemmin nykyään. Hehkeät kurvit ja miellyttävät nykerönenät jäävät nykyään mainitsematta. 

Liekö syynä se, että kirjailija toivoo kirjastaan elokuvaa/sarjaa, eikä halua rajoittaa näyttelijävalintaa. Tosin, vahvat mielikuvat ei kyllä näytä rajoittavan nykyohjaajia, sillä esimerkiksi Koskinen sarjan Ullan en ole vielä kuullut kenenkään kirjasarjaa lukeneen mielikuvia vastaavan. 

Joka tapauksessa Koltan uni on kelpo dekkari edelleen. 

Aikakin pari tuttavaa ovat käyneet vuosittain Lapissa kullanhuuhdonta merkeissä. Sitä aihetta sivuaa hiljattain lukemistani kirjoista Timo Sandbergin Kullanhuuhtoja. Kuten muutkin Sandbergin Heittola-kirjat, myös tämä ei tuota fanille pettymystä. 

Kullanhuuhdonta ja kalastus on aiheena myös Christian Rönnbackan Ruska-dekkarissa, jossa Hautalehto lähtee pitkään haaveilemalleen ruskaretkellä, mutta joutuukin työtehtäviin kesken matkan ja kaitsee kiinalaismiljardöörejä heidän Lapin lomallaan. Helpolla ei Hautalehto kirjan esittelyn mukaan pääse tälläkään kertaa. 

Itselläni on Rönnbackan Haitalehto-sarjan lukeminen edennyt perin verkkaisesti. Ensimmäiset olen lukenut yli 12 vuotta sitten ja sen jälkeen vain yhden kirjan Hautalehdon kalastuslomasta majakkasaaren tuntumassa. Nyt ajattelin lukea seuraavaksi tämän kirjan. 

Markku Ropposen Kuhala-kirjat sen sijaan olen lukenut kaikki. Myös Ropponen on lähettänyt etsivänsä Lappiin. Kirjassa Suruaika päättyy, Kuhala, Otto Kuhala palaa Lappiin tutkimaan, miten hänen hautajaisiin päättynyt kihlajaismatkansa oikein Lapissa sujui.

Olen pitänyt Kuhala-sarjasta erityisesti siksi, että Kuhala on ikäisensä mies ja jos hän loukkaa itsensä takaa-ajossa, kuten usein käy, hän myös kärsii kipuja eikä ole täydessä tämmissä seuraavana päivänä, niin kuin monissa muissa dekkarissa ollaan. Tosin Kuhalalle kyllä sattuu ja tapahtuu...

Mainittakoon lopuksi vielä Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren Veto-kirja, joka on niin ikään lukupinoni huipulla. Kuulin kirjasta vasta viime viikolla, joten en ole vielä ehtinyt sen pariin. 

Olen tykännyt Nuotion dekkareista ja tämäkin vaikuttaa jonkinlaiselta jännityskirjalta, vaikka pääpaino taitaakin olla sellaisessa Lapin lumossa, josta edesmennyt ystäväni totesi erään keskeyttämänsä hiihtoreissunsa jälkeen, että hän totesi 7 hengen kimppakämpässä kaksi yötä seuranneena olevansa aikuinen ihminen, joka voi lähteä kesken loman seuraavalla bussilla kotiin, koska ei vaan jaksa kuunnella, miten naimisissa olevat suunnittelevat puolisonsa pettämistä iltapalalla ja lähtevät sitten toteuttamaan aikeensa. 

Kirjan päähenkilö, nelikymppinen nainen on käsittääkseni sinkku eikä tilivelvollinen kenellekään, mutta tuon tuttavani huomio matkakumppaniensa matkakäyttäytymisestä antaa viitteitä siitä, mitä tällaisella reissulla saattaa tapahtua. 

Toisenlaisissa seurapiireissä liikutaan Liisa Nevalaisen dekkarissa Riikinkukko, jossa Antti Karpalo joutuu tutkimaan Levillä tapahtunutta seurapiirimurhaa, jonka yhteydessä katoaa kaunis rintakoru.

Itse en enää muistanut kirjan yksityiskohtia, ja siksi olikin oivallinen sattuma, että päätimme kaverin kanssa lukea kaikki Nevalaisen dekkarit läpi tänä syksynä. Olin varma, että niitä oli vain 5-6 kirjaa, mutta kun viime viikolla tarkastelimme tilannetta, kirjoja olikin kahdeksan.

Kirjassa on mukana tuttuja hahmoja. Äänensä menettänyt oopperalaulaja, Karpaloiden tuttava, matkustaa tutustumaan Kittilään Ahmavaaran pikkuhotelliin kevään puhjettua ja päätyy hotellin johtajaksi. Jonkin aikaa kaikki meneekin hyvin... Karpalot ratkovat tapauksen tälläkin kertaa. 

Levistä tuli vielä mieleen Kari Kaulasen Kuuramäki 1 Tunturin tuolla puolen -kirja, joka alkaa äidin ja pienen tytön matkalla uuteen kotikylään Länsi-Lappiin, jonne he vähitellen juurtuvat. Muutaman vuoden päästä kylän tuntumaan aletaan rakentaa Lapin ensimmäistä matkailukohdetta. 

Itse sijoitin kirjan ensin Aavasaksan tuntumaan, mutta googlaamalla selvisi, että tapahtumapaikkana olikin nykyisessä Kolarin kunnassa Äkäslompolon kylä ja matkailukohteena Yllästunturin. Oikeastaan tuo olisi kyllä pitänyt hoksata jo kirjailijan sukunimi kaiman, Sampo Kaulasen kaikille tutuksi tekemästä Jounin kaupasta, josta Kaulanen luopui taannoin. 

Tähän kirjaan on kaksi jatko-osaakin, mutta niitä en ole vielä lukenut. 

Lisää lukuvinkkejä Lapista löytyy esimerkiksi saamelaiskirjahaasteen raportistani ja tulevaisuuskirjojen koosteestani.

Purjehtien porukalla maailman ympäri

Sunnuntaina starttaa maailman ympäri purjehdus kisa, jossa on jälleen suomalainen miehistö. Edellisen kerran seurasin isomman miehistön omaavan veneen purjehdusta reilu 40 vuotta sitten. Skopbank of Finland oli lehdistössä hyvin esillä ja meille tuli Hesari. Nyt ajattelin seurata tätä purjehdusta silmät tarkkana. Someaikana seurattavaa lienee enemmän. 

Hyvää matkaa! 

Odotellessa luin muutaman maailman ympäri purjehdus kirjan. 

1930-luku

Favell : 3-mastoparkin viimeinen purjehdus maapallon ympäri 1933-1934 oli vanhin maailman ympäri purjehdus, josta luin tältä erää. Kirjan on kirjoittanut Nils A. Holmberg, ja parkki haki vehnälastin Australiasta. 

Sauli Piipari : Purjelaiva s/v "Pommer'illa" maailman ympäri 1936-1937 : merikapteeni Sauli Piiparin päiväkirjoista. Nykyisin museolaivana Maarianhaminassa oleva Pommern on teräsrunkoinen nelimastoparkki. 

Sauli Piipari oli Pommernin vehnänhakureissulla Australiassa saadakseen puuttuvan purjelaivakokemuksen jotta saisi yliperämiehen kirjan ja pääsisi opiskelemaan merikapteeniksi. Ennen reissua hän kihlasi Hellinin Viipurissa. 20.11.1936.

Pasaatituulialueella Kanariansaarten jälkeen Sauli putosi mastosta. Päähän tuli haava ja tajukin meni välillä ja kroppa kramppasi tämän tästä. Aika pahasti siinä kävi, mutta päällikkö sai lääkitty ajan kanssa, vaikka haava haisi mädältä. 

Kokin työpäivä oli pitkä aamu viidestä ilta kahdeksaan kivihiilihellan äärellä. Välillä oli tarjolla pilaantuneita elintarvikkeita kuten härskiä suolasilakkaa tai huonoa juomavettä. Joskus oli näkkileivässä matoja, mutta ne sai kopautettua pois naputtamalla leipää pöytään. Tuoretta vehnäleipää oli paluumatkalla paljon, sillä laiva oli vehnälastissa. 

Ärjyvät nelikymppiset ja ulvovat viisikymppiset saivat kädet halkeilemaan suolaisen veden vuoksi. Muualla merivesi jätti iholle suolakerroksen, eikä siihen tepsinyt saippua. Peseytyä voi kunnolla vain vesisateessa. 

1980-luku

Luin Alpo Ruuthin kirjoittaman 158 vuorokautta : kertomus matkasta Bernt Hartwallin päiväkirjan mukaan -kirjan heti Pommern-kirjan perään ja huvitti, kuinka samanlaiselta reissu kuulosti. Vehnän kuljetuksessakin pyrittiin purjehtimaan nopeasti, kuten kilpaillessa. 

Bernt oli Skopbank of Finland laivalla purjehuoltajana ja seurasi sivusta kokin töitä. Tällä laivalla ruoka ei ollut pilaantunutta ja sitä oli runsaasti, mutta kaikki ruuat eivät miehistölle maistuneet. 

Valjun näköinen pastaruoka ei saanut gourmetpisteitä, eikä maistunut luksukselta, vaikka kokki antoi kerran sille uuden nimenkin. Saksalainen nötkötti oli pahaa eikä varmuudeksi tosi huonoa säätä varten hankittu sissimuonakaan maistunut. Hyvääkin oli, ainakin hernesoppa ja veneeseen hypännyt lentokala. 

Menomatkalla vettä säännösteltiin Afrikan rannikolla niin, että kokki jakoi sen päiväannoksin ja viimeiseksi päiväksi ennen rantautumista vettä sai enää 3 dl. Sadevettäkin yritettiin kerätä, mutta keruussa käytetyt purjekankaat saivat veteen maistumaan suolaiselta. Mietin, miksi seuraavalla sateella ei vain kerätty vettä kattiloihin. 

Pahoilta loukkaantumisilta vältyttiin, vaikka mm. Bengtin jalka turposi ja monet sairasti flunssaa, mutta yksi matkalainen, pappa kyllä kuoli. Tilalle saatiin varamies Suomesta. 

Kilpaillessa on kiire, ja purjeenhoitajalla oli työtä. Skopbankilta ja muilta sponsoreilta saatiin ilmeisesti rahaa niin, että purjeita riitti. Rikkinäisimmät heitettiin mereen ja touhusta tuli kieltämättä mieleen Karl Strömstenin toteamus Favell-kirjasta:

On parempi selviytyä satamaan ehjin purjein ja maistoin, kuin yrittää suuren purjepinta-alan avulla voittaa pari päivää. Kuka tahansa voi purjehtia niin, että menettää takilansa, mutta on oltava tosi merimies kyetäkseen pitämään purjeet ylhäällä juuri niin pitkään, että saa ne vielä alas. Karl Strömsten

Miehistön välit tuntuu näissä merikirjoissa samoilta, oli laiva mikä laiva. - - -  Sekä hyvässä että pahassa. 

Yksi miehistön jäsen oli vahtipäällikkönä toiminut Tapio Lehtinen, joka nyt on lähdössä kipparin ominaisuudessa uuteen kisaan reilu 40 vuotta myöhemmin. 

Kenneth ja Stefan Gahmbergin Purjehduskilpailu maailman ympäri -kirjassa edellisestä kirjasta tuttu Skopbank of Finland -tiimi purjehti toisin sanoin. 

Heli ja Heikki Ervi seilaavat huvikseen maailman ympäri. Osan matkasta mukana on kolmaskin henkilö. Oli kiva lukea yksi kirja hitaastikin matkustamisesta. 

Maailman ympäri vastatuuleen -kirjassa kaipasin sen kirjan ja muiden lukemieni kirjojen karttoja vierekkäin. Olivat kuulemma kiertäneet vastatuuleen, mutta musta tuntui, että sama suunta oli muillakin.... Vaikka oli jo toinen kerta kun luin tämän kirjan, en silti viitsinyt tarkastaa, mutta ehkä kyse oli vuodenajoista. 

Kirjassa oli kivasti myös muuta kuin miehistön välisiä suhteita tai myrskystä selviämistä. Nyt tiedän, kuinka käyttäytyä, jos lähden uimasille haivesiin. On parempi sukeltaa kuin uida. 

Hait joita täällä on runsaasti voivat kiertää uteliaana sukeltajan. Niillä on niin paljon parempaa ravintoa saatavana, että ne harvoin käyvät sukeltajan kimppuun. Toista on uimarin kanssa. Jos haluaa välttämättä uida korallimerellä, niin kurkista ensin pinnan alle, ui sitten hitain ja rauhallisin liikkein äläkä koskaan kauaksi veneestä, sillä hain on vaikeata olla maistamasta haukkapalaa pinnalla räpiköivästä ihmisestä. 

Tämä ohje on peräisin ohjekirjasta, joka vastatuuleen matkaavilla oli veneen käsikirjastossa mukana reissulla.

Aikamoisen purjehdusporukan, tai oikeammin lukuisia seuralaisporukoita oli Seppo Häyrinen koonnut Sy Lady Rosen miehistöksi kirjassa Savolainen odysseija : Sy Lady Rosen purjehdus maailman ympäri. Laivalla kävi luultavasti 'puoli sukua ja kaikki tutut' lyhyemmän tai pidemmän jakson. Mikä mielenkiintoinen toteutus. Wau. 

Ja sitten lopuksi toisenlainen meriseikkailu maapallon ympäri... 

1866

Jules Verne, Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Sukellusvene oli päälle 100 m pitkä, ja ensin puhuttiin, että se on valasta isompi merihirviö.

Jules Verne oli kyllä aika velho keksimään seikkailuja, jotka toteutuivat myöhemmin, kun mielikuvitusrikkaat, teknisesti taitavat ihmiset alkoivat tavoitella Vernen seikkailujen toteuttamista. Tiettävästi maapallon keskipisteeseen ei ole vielä sentään matkattu...

I. K. inha kansallisvalokuvaajamme

Kondrad Into Nyström syntyi Virroilla ja opiskeli Hämeenlinnassa. Myöhemmin hän otti sukunimekseen Inha kuolleen siskonsa mukaan. Hän oli toimittaja, kirjailija ja ennen kaikkea valokuvaaja, joka kuvasi Lönnrotin jalanjäljissä Karjalassa, mutta kävi myös Suomen jokaisessa pitäjässä ja monissa Euroopan maissa. 

Itse tutustuin Inhaan lukemalla hänen lukioaikana kirjoittamansa kirjan Lähetyssaarnaaja, kertomus Etelämeren saarelta kirjoitettu 1884. 

Kun tajusin, ettei Inha ollut lähetyssaarnaaja vaan kirjailija, piti tutustua mieheen paremmin. 

Nyströmien koti oli monipuolisesti kultturelli ja niin vauras, että lapset saatettiin kouluttaa kunkin mieltymyksen mukaan kotimaassa ja täydentävillä opintomatkoilla ulkomailla. Esimerkiksi Imatran Valtionhotellin suunnitellut Usko Nyström kävi opintomatkalla Ranskassa. 

Vuonna 1897 Uusi Suometar-lehti lähetti Inhan Ateenaan seuraamaan Turkin ja Kreikan välistä sotaa, ja oli siten ensimmäinen Suomesta ulkomaille lähetetty toimittaja. Tuo sota oli se, jonka rauhan jälkeen Turkki ja Kreikka vaihtoivat väestöään, kuten olen oppinut Victoria Hislopin Elämänlanka-kirjasta, joka sijoittuu yhteen vaihtokohteista, Tessalonikiin.

Toimittajan työn ohella Inha kirjoitti ja käänsi kirjoja, mm. L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö on hänen kääntämänsä. 

Kirjoittaminen oli työ, mutta valokuvaaminen oli hänen intohimonsa. 

Seuraavaksi luin I. K. Inhan Unelma maisemasta -kirjan, jossa on paljon Inhan ottamia kuvia. Oli hauska huomata, että Inha kierteli paljon kuvaamassa paikkoja, joissa Elias Lönnrot oli käynyt, mutta vielä hauskempaa oli kuulla, että karkkulainen kielitieteilijä Pertti Virtaranta, emäntäkouluaikaisen kodinhoito-opettajani veli, kävi Karjalassa Inhan jalanjäljissä ja otti selvää mitä kuului Inhan valokuvaamille henkilöille. 

Olen monesti miettinyt, että olisi ollut hienoa ja todennäköisesti myös itselleni uraa luovaa, jos olisi voinut tuolloin tutustua Virtarantaan jossain vaiheessa. 

Itseäni on kiehtonut muinaiset tulevaisuuden ennustamiset siitä lähtien, kun talvella 1983/1984 luin Orwellin 1984. 

Niinpä bongasin riemuiten Aamu Nyströmin I. K. Inha - valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä -kirjasta Inhan vuonna 1901 tekemät ennustukset vuodesta 2001. Inha mm. ennusti kännykän ja internetin seuraavasti:

"Telefooni on kaikkialla, eikä Telefooni tarvitse johtoja. Valokuvat lähetetään sähköitse minkä matkan päähän tahansa, ja esimerkiksi Kiinasta lähetettynä ne ovat muutaman tunnin kuluessa maapallon toisella puolella."

Ruuanlaittoennusteet menivät inhaltakin pieleen. Inha arveli, että" ruoka noudetaan surista ruuanlaityokeskuksista tai se johdetaan koteihin ilmaputkien välityksellä".

Useampi ennusteli 100-120-vuotta sitten keskuskeittiöiden syntymistä kaupunkikortteleihin. Näin ei sitten käynyt, vaikka 1917 tienoilla kansankeittiöitä Suomeen perustettiinkin. Esimerkiksi Mikkelissä se sijaitsi torin ja tuomiokirkon välillä olevalla kadulla.

Aamu Nyströmin kirjassa oli niin ikään paljon kuvia ja kivasti selitettynä monia asioita. Esimerkiksi koko sisarusparvi esiteltiin ja tajusin että niistä löytyi yksi aiemminkin itselleni tuttu henkilö, Toini Nyström, joka teki mittavan työuran suomalaisen käsityö historian säilyttämisen hyväksi. 

Inhan omasta kirjasta jäi itseäni mietityttämään millaista polkupyörää Inha toi maahan. Sellaisenkin kuva löytyi Aamu Nyströmin kirjasta. 

Jälleen kerran totesin, että oli antoisaa tutustua kirjailijaan tarkemmin. 

Sen verran kiintoisasti Inha itse kuvasi omassa matkakirjassaan polkupyöräilyä Keski-Suomen maanteillä, että mielenkiinto heräsi. Pitäisi kaivaa jostain esiin, mitä Inha kertoi ja kuvasi Pohjois-Satakunnassa. 

Lukumaratonilla luettua

Elokuun viimeinen viikonloppu,  venetsialaiset kotiparvekkeella itseni ja kirjapinon kanssa. 72 tuntia lukemista ja nukkumista, yhdestä yöstä nukuin ison osan parvekkeella, kun en luonnon päivänä sen edemmäs luontoa halunnut yöksi. Tervetuloa syksyn lempeän lämpimät ajat.

Luetut kirjat

1. Lasse Honkanen Murha ei ole taidetta, Arttu Lampare sarjan 2. osa, kuuntelin, 277 sivua 

Tykkäsin ekasta kirjasta ja tästä melkeinpä enemmän. Yhteistyö enon kanssa tuntuu toimivalta. Ällykkä on ihana sana, itsekin kutsun kännykkääni geokätkeillessä gepsukaksi. Molemmat tekee mielen iloiseksi, älykännykkähän on nykyään kuin lemmikkieläin, aina käsillä. Kirjassa oli murhan ja taiteen lisäksi mukavasti myös intertekstuaalista sisältöä. 

"Punaviini sopii taiteilijalle kuin baskeri päähän."

2. Tiina Forsman Annikki Nissinen selvittää murhan. Toivon todellakin, että Annikki Nissinen ja inkeriläistaustainen naapurinsa Helmi Orlova selvittävät rikoksia jatkossakin. Kirjan rouvat oli mielestäni mainio tiimi. 

Kirja on leppoisan kotoisa. Murhaa ratkotaan sauvakävelyllä ja kirkkokahveilla. Samalla Maahan muuttanut Helmi saa ystävän, oppii enemmän suomea ja kotoutuu. Itsellenikin kelpaisi jälleen Helmin kaltainen ystävä. 1990-luvun lopulla minulla olikin samankaltainen naapuri Gruusiasta. Sitten muutin Mikkeliin ja kun ei vielä ollut suomea, ystävyys jäi. 

3. Minun on pitkään pitänyt tarttua Jaana Lehtiön dekkari sarjaan. Aloitin Kuka viisautta rakastaa -kirjasta. Ehkä jatko-osat on innostavampia, kuten monessa muussakin sarjassa. Nyt sarja on kuitenkin aloitettuna. 

4. Eka keskeneräinen paperikirja, joka ei ollut edes kuvan pinossa, oli George Simenonin Keltainen koira : komisario Maigretin tutkimuksia. Kirja oli jäänyt kesken, kun se vaan ei innostanut. Tämä ei missään nimessä ollut paras Maigret, jota olen lukenut. Kuinkahan mones ranskalainen kirja tämä oli tänä vuonna, vaikka en ole mitenkään erityisesti innostunut ranskalaisista kirjoista. 

5. Yhtälainen pettymys oli odotetusti perulainen Mario Vargas Llosan Maytan tarina. En ole tämänkään kirjan jälkeen vielä mikään eteläamerikkalaisten klassikoiden fani, mutta en löytänyt muutakaan perulaista kirjaa korjaamaan kokomaailma-haasteeni Peru-puutteita. 

No, nyt on luettu laatukirja Perusta, mutta en siis viihtynyt. Seuraavaksi pitää ottaa jotain takuuvarmasti kivaa, jotta jaksaa vielä sunnuntain. 

6. Aamu Nyström I. K. Inha Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä on odottanut luku vuoroa muutaman viikon. Luin Inhasta ensi kerran tänä kesänä, ja löysin tämän kirjan täydentämään tietojani. 

Nyström on Onhan veljentytär, ja omaa siten sisäpiirin tietoa. Inha tunnetaan valokuviensa ohella mm. polkupyörien maahan tuojana. 

7. Eila Palmgrenin Verenpunaiset ravut oli maratonini viimeinen kirja. Kuvittelin ensin, että en ole sarjaa lukenut, mutta huomasin lukeneeni yhden kirjan vuodenvaihteen tienoilla. 

Tykkäsin tästä sarjan ensimmäisestä ja siitä myöhäisemmästäkin kirjasta. Työttömän pätkätöihin on helppo samaistua. 

Sivut

277+223+260+62+374+270+197=1663 sivua. Eli melkein normaali kotiviikonloppu 🤔

Yhteenveto

Muuten hyvä, mutta olis ollut kiva, jos edes maratoni olisi innostanut tarttumaan kirjoihin, jotka on olleet pitkään vireillä. No... Ehkä ensi viikonloppuna. 

Kivaa oli tälläkin kertaa! Kiitos! 

Ystadin tunnelmia

Aikanaan hengailin Ystadissa tämän tästä Kurs Wallanderin seurassa. Mikkelin vuosinani haaveilin jopa lomasta Ystadissa, mutta ilman autoa se tuntui liian hankalalta, vaikka olihan junat ja aikuisten interrail-lippu. 

Suurin osa Henning Mankellin kirjoista tuli luettua ennen kuin kyllästyin ns. skandinaavisiin dekkateihin. Suurimman osan olen nähnyt myös eöokuvina. Lukemistani koin tylsäksi vain italialaisista kengistä kertova kirja. 

Wallander tuntui kivan oloiselta, mutta vähitellen kyllästyin siihen, kuinka rikokset pahenivat vuosien saatossa. Vaikea silti sanoa jälkikäteen kumpi vaikutti enemmän, kirjojen vai tv-sarjan raaistumimen. 

Anders de la Motten ja Måns Nilssonin Kesäparatiisin murhat Kuolema asuntonäytössä ja Antiikkikauppiaan kuolema -kirjoissa poliisi lähtee lepolomalle Ystadin tienoille maaseudulle ex-vaimonsa ja tyttärensä lähelle, ja ratkoo toipumisen ohessa muutaman rikoksen. Siitä huolimatta kesä sujuu niin hyvin, että jatkoa seurannee, toivon niin. 

Kirjojen poliisista tuli oitis mieleen positiivisella tavalla se yksi Murha paratiisissa -tv-sarjan englantilainen poliisi, joka pukeutui aina jäykän muodollisesti. 

Susanna Alasalmen Sikalat kertoo Suomesta Ruotsiin muuttaneesta perheestä. Hienot puitteet ei takaa onnea. Kirjan Leenan, 8v., perheessä alkoholilla on merkittävä rooli. Onneksi Leena löytää oman turvasatamansa pahimpiin hetkiin. 

Kultakala on toinen Susanna Alasalmen kirja, joka niin ikään sijoittuu Ystadiin. Kirjassa hoidetaan naapurin kultakalaa ja kaikkea sattuu siinäkin. 

Lukemani jälkeenkin olisi kiva käydä Ystadissa, vaikka tuskin haluaisin sinne muuttaa. 

Elokuinen lukumaraton

Tänäkään vuonna ei ole suunnitelmissa venetsialaisten viettoa parveketta kauempana, joten kirjabloggaajien lukumaratonin osuminen tälle viikonlopulle oli enemmän kuin ilouutinen. Aiemmin olen osallistunut lukumaratonille kahdesti.

Tällä kertaa tarkoitus olisi lukea pitkään yöpöydällä olleita kirjoja.  Se sopiikin hyvin, sillä maratonia emännöi tällä kertaa Yöpöydän kirjat 😊 Olen viime aikoina ollut huolissani siitä, että samat kirjat ovat pinon hännillä kuukaudesta toiseen, kun aina tulee uusia joihin tulee tartuttua ensin. Jossain vaiheessa sitä unohtaa kokonaan, miksi aikanaan halusi lukea kirjan. Jos nyt saisi luettua muutaman kirjan kerralla, niin pino vähän madaltuisi. Osa pinon kirjoista on kesken, osa avaamatta, mutta sivujahan on helppo laskea. 

Kotitöitä tehdessä ja lenkkeillessä kuuntelen äänikirjoja. Niitäkin on monta kesken, mutta aloitin uuden kirjan, ja jos tämä loppuu, aloitan toisen uuden, niin on helpompaa laskea. Tälläkin kertaa muunnan kuunnellut kirjat sivuiksi, joten on helpompi verrata lukemista aiempiin haasteisiin. 

Tosin aiemmin olen lukenut kerran nukkumatta 24 tuntia ja toisen 24 tunnin haasteen aikana nukuin välillä yöunet. 

Nyt tavoitteena on 72 tunnin maratonin, sitä en olekaan vielä kokeillut etukäteen suunnitellen, vaikka jossain välissä on saattanut tulla kuunneltua kolme päivää putkeen vain nukkuen välillä. 

Nyt on perjantai aamupäivä. Aloitin maratonin ihan vähän yli puolen yön, ja maratonin päättyy sunnuntaina klo 24. Viime yönä nukuin noin 7 tuntia, samoilla määrillä mentäneen seuraavinakin öinä.

Ihana lukuviikonloppu siis tulossa. Kiitos Yöpöydän kirjoille jo etukäteen. 

Hawaijin sininen hämärä ja muita hetkiä

Annikki Tähti lauloi aikanaan Hawaijin sinisestä hämärästä. Itselleni tuo saari on salaperäisen outo, mutta ei mitenkään suosikkini toive matkakohteena. Soffamatkalla sinne tuntuu kuitenkin hyvältä ajatukselta.

Earl Derr Biggers oli itselleni uusi tuttavuus. Luin pari hänen Charlie Chan dekkaria. Charlie Chan, hawaijilainen poliisi, seikkailee useammassa kirjassa ja elokuvassa. Oli yllätys, että tällainen kiehtova älykäs tyyppi on jäänyt huomaamatta minulta.

Charlie Chan ja avaimeton talo kirjan tapahtumapaikka on Hawaiji. Kirjassa ollaan paljon rannalla ja rantahotellissa. Rikoksista huolimatta tunnelma on levollinen, sinisen hämärän hetken kaltainen. 

Hän meni ulos rannalle. Kalpea kuu oli korkealla tähtien keskellä. Romantiikka kuiski kookospalmuissa. 

Kirjan tapahtumat ovat 1920-luvulta. Rikosten ohella kirjassa on normaalia elämää ja romantiikkaa. Kirjan teksti kertoo enemmän kuin sanat. 

Luin kirjan viime vuonna, ja ilokseni huomasin, että tämä ja toinenkin lukemani, papukaija kirja, on tullut suoratoistopalveluun kuunneltavaksi. Toivottavasti tulee muutkin. Chan on loisto tyyppi. 

Kuvittelin lukeneeni aikoja sitten Sujata Masseyn Hawaiji-kirjan, mutta sen verran outo oli, kun selasin sitä, että pakkohan se oli lukea uudestaan.

Jännä, miten Rei Shimura, itsenäinen nainen, oli niin erilaisen tuntuinen perheensä keskellä. Toki yhtä utelias ja kekseliäs rikoksen ratkonnassa. 

Rei Shimura Havaijilla -kirjassa Rei lähtee isänsä ja lähisukulaistensa kanssa kaukaisen sukulaisen 88-vuotispäiville. He vuokraavat omakotitalon ja maastopalo riehuu lähistöllä. Kirja tuli oitis mieleen, kun uutisissa alettiin puhua isosta tulipalosta Hawaijilla, joka tuhosi yhden kokonaisen kaupungin kesällä 2023. 

Hawaijilla on käynyt myös Carolyn Keenen luoma Neiti Etsivä, johon tutustuin muutama vuosi sitten ensi kertaa. Neiti Etsivä Hawaijilla. kirjaa en ole saanut vielä käsiini, mutta tulossa on sekin luettavaksi. Viimeaikoina olen kuullut, että nykyään myös pojat lukevat Neiti Etsivää. Hieno juttu. 

20.8. Vaatiihan taistelu miehiäkin saati sorsanmetsästys

Tänään alkoi puolilta päivin sorsanmetsästys. Lukioajoilta muistan yhden luokkatoverin, nyt jo edesmenneen, olleen innokas sorsastaja, joka oli pois koulusta sorsastuksen aloituspäivänä. Omaan lähipiiriin sorsastus ei juuri kuulunut. Mieleen ei ole jäänyt, että olisi sorsapaistia koskaan lapsena syönyt, mutta oli sitä kuulemma ollut kaksikin kertaa, ensimmäisen ja viimeisen 😊. Viikinki-ravintolassa olen syönyt sorsapaistia kerran, mutta nautinnon odotuksen tuoma mielikuva hävisi siinä vaiheessa, kun tarjoilija (ihan oikein) varoitteli mahdollisista hauleista. Sen jälkeen syönti-into oli kalanperkauksen tasoista närppimistä. Ruotojen etsintä vie nautinnon kalan syömisestäkin. Mutta sorsastus aihe sopii tähän päivään, joten tartun aiheeseen. Tosin sorsakirjoja en sitten löytänyt kuin yhden, joten tässä lähinnä vaan metsästetään dekkareissa. 

Jättimäisin saalis sorsanmetsästys retkeltä on saatu Aleksis Kiven Seitsemän veljestä kirjassa, missä veljekset päättävät lähteä Taulu-Matin tarinoita muistellessaan sorsametsälle Viertolan maiden taa. 

Matkalla metsälle veljekset kaatavat karhun, viettävät neljä päivää hiidenkivellä härkien saartamana, muistavat että Laurin kontissa on koko joukon panokset ja listivät 40 härkää. Karhusta ja häristä tulee lihaa hyvinkin reilut 5000 kiloa, joka kaikki jää veljesten kontolle.

Yhtään sorsaa ei ammuttu.

Toisaalta veljekset selvisivät reissusta paremmin, mitä Reino Helismaan Sorsanmetsästys-laulussa, missä yksi lähestulkoin hukkui ja loputkin kyydittiin ambulanssilla paikattavaksi.

Jos Aleksis Kiven metsästys kertomus ei juuri nyt iske, voi lukea englantilaisia maalaisaatelistoromaaneita sen sijaan, niissä metsästetäön usein, tai vaikka Mauri Sariolan metsästysaiheisen dekkarin Susikosken ajojahti. 

Siinä kartanon isäntä kutsuu Susikosken hirvimetsälle. Metsästyksestä tuleekin outo tapahtuma, ja dekkarista kun on kyse, niin murhalta ei voi välttyä. 

Leena Lehtolaisen Turman luoti on samoilla linjoilla. Maria Kallion puoliso Antti Sarkela suorittaa metsästyskortin ja liittyy Siuntiolaiseen metsästysseuraan. Hirveä tässäkin kirjassa metsästetään ja huonostihan siinäkin käy. 

Oma metsästykseen liittyvä dekkarisuosikkini on M. J. McGrathin Jään muisti, jossa Edie Kiglatuk opastaa jäällä metsästys seuruetta ja myrskyn yllätettyä porukan yksi kuolee.

Turvallista metsästystä uudistuneilla säännöillä ja maukkaita sorsapaistihetkiä. Reseptin voi poimia vaikka Hanhensulan keittokirjasta, josta on mieleeni jäänyt reseptin nimi, Heinäsorsaa herkemmillään... Vai oliko se sittenkin joku muu keittokirja.

Sorsastuksen sijaan teemme tänään sorsapalapeliä. 

Vapahtaja vapahtaa

Yhdeksän kirjaa kirjoittanut Arttu Tuominen julkaisi Porin kirjojen yössä uusimman kirjansa, Vapahtajan. 

Julkkarit pidettiin Porissa, joten tottakai olin paikalla. Tämä taisikin olla itselleni seitsemäs kerta. Arttu Tuomista haastatteli Itätuulen kirjastosta Erkka Ojanen, jonka olen aiemminkin kuullut haastattelevan Tuomista. Joiltakin haastattelu käy luonnostaan, niin, että tilaisuudesta tulee yhtenäinen. Niin kävi nytkin. 

Ennenkin olen Tuomisen kuullut asiasta puhuvan, mutta kertauksen vuoksi aloitettiin siitä, että 'kuka teki' ei ole kiinnostava kysymys Tuomiselle, vaan se, 'miksi näin tapahtui'. Hän ei jätä kirjoissaan puolitiehen sen tarinan kertomista. Sen vuoksi itse tykkään Tuomisen kirjoista niin paljon, vaikka käsi sydämellä pitääkin sanoa, että joskus väkivallan kuvaus on ollut liian tarkkaa makuuni.

Kirjassa löytyy kuntolenkin varrelta poltettu ruumis. Paikkana lienee Isomäen ja Katinkurun maasto ja uhrina syrjäytynyt henkilö. Kodittomalla ja syrjäytyneelläkin on tarinansa, ne ovat ihmisiä kuten mekin, kertoo Tuominen.

Ojanen totesi, että tämäkään Tuomisen kirja ei päästä lukijaa helpolla. Aiemmissa kirjoissa on ollut joskus paljonkin pureskeltavaa niin rikollisuuden kuin tavallisten ihmisten moraalivalintojen kanssa. 

Kirjojen yön teema oli tänä vuonna synti ja huuma. Vapahtaja-kirja istuu siihen seuraan hyvin. Tuominen kuitenkin pohtii, onko ihmisen väärä valinta aina syntiä, joskus on vain tullut valittua huonoista vaihtoehdoista toinen ja vähitellen valinnat kasautuu, yksi johtaa toiseen ja ongelmat kumuloituu.

Erkka Ojanen kertoi, että Delta-kirjasarjan hahmoilla on jokaisella omat faninsa. Oksmanilla on jopa omat fanisivut Facebookissa. Tässä kirjassa esille nousee Susanna Manner ja hänen poikansa.

Tässä kirjassa kerrotaan myös mitä kuuluu Verivelka kirjan Antille. 

Erkka Ojanen kyseli lopuksi jatkosta. Kuudes kirja on teon alla. Tuominen lupasi kunnon paukut kirjasarjan, viimeisenkin osaan, joka ilmestyy ensi vuonna. 

Kirjoittaminen silti jatkuu. Hieman eri näkökulmilla. 

Vuoden 2021 positiivisin porilainen pitää vahvasti jalat maassa, vaikka kirjoja on myyty seitsemällä eri kielellä, Tanskasta hän sai vuoden dekkaripalkinnon ja Suomessakin on yli 100.000 kirjaa myytynä, mottona Tuomisella on kuitenkin "Pessimisti ei koskaan pety. "

Ps. Lööppeihin voi laittaa: Arttu Tuominen ei pidä kaalikääryleistä.

Ja eikun lukemaan. Kirja tulee myyntiin huomenna, mutta Tuominen myi kirjaa julkkareissa. Jono oli luultavasti kirjaston historian pisin ja ulottui ulos saakka. Joku totesi väliajalla, että kohta taitaa kiertää koko korttelin. 

En Saab, kaksi Saabia, monia Saabeja

Sukulainen tuli 1980-luvun lopulla kerran mustalla avosaabilla sukujuhliin. Hän oli Saabilla töissä ja avoauto oli työntekijöiden yhteiskäytössä. Itse haaveilin opiskeluaikana keskiluokkaisesta työpaikasta ja ysitonnisesta turbosaabista. Sen olis pitänyt olla musta. Ja uusi. Sitten tuli The lama, ja oli lakattava haaveilemasta. Enää en autoa haluaisi.

1. Riikka Alaharjan En Saab tapahtumapaikkana on Siikainen ja tie pääkaupunkiseudulle. Siikaisissa löytyy Saab-korjaamo ja Muikkeli, joka lähtee mukaan. Alaharja lienee asunut lapsena Siikaisissa, ja jos oikein muistan, hänen isänsä ensimmäisiä seurakuntapiirejä Siikaisissa oli kotonani pidetyt. Veikkaan, että jäi hänenkin mieleensä. 

2. Johanna Hulkon Vähäisiä tyyppivikoja kirjaan törmäsin uudehkona, kun katsoin olisiko Hulkolta ilmestynyt uutta Geoetsivät kirjaa. Löytyihän sellainenkin, kuten joka vuosi, mutta lisäksi löytyi kirja keski-ikäisen miehen perheestä ja Saabeista. 

Kirjan Mikalla on Saab, vaimo, lapsi ja kuntosalilla tavattu nainen joka voisi olla enemmänkin kuin kuntosalilla tavattu ihminen. 

Kirjassa kuvataan mielestäni hyvin rakkautta siihen, mitä on tottunut omistamaan, vaikeutta puhua tärkeistä asioista sen kanssa, jonka on valinnut aikanaan tärkeimmäksi puhekumppanikseen ja vaaroja joita piilee siinä, että alkaa jakaa elämäntarinaansa jonkun uuden kanssa. 

Kirja ei mitenkään kuulunut lempigenreihini, mutta tykkäsin. Paljon. Vähäisiä tyyppivikoja on Saabien ja muidenkin autojen ohella meissä kaikissa. 

3. Jukka Takalon Kuoleman nimi on Saab 96 kertoo elämästä vuoden pimeimpänä päivänä 1985. Itse olin silloin opiskelemassa, tai luultavasti sinä päivänä jo vanhempien luona joulun vietossa, mutta joka tapauksessa elin eräänlaista yliopistoelämään. Eräänlaista siksi, että olen monesti miettinyt, että kävin kyllä yliopistoa 5,5 vuotta, mutta ellei osakuntaa ja ainejärjestöä lasketa, aika vähäiseksi se opiskelijaelämä jäi. 

Tunnistan kirjasta asioita, mutta en siis niinkään elämäntapaa. 

En muista myöskään että kellään likimain ikäiselläni olisi ollut Saab 96 autoa, kavereilla oli polkupyörä tai Fiat tai Talbot, itse ajoin isän Datsun Cherryllä, kun jonnekin halusin ajaa. Yhdellä vanhemmalla insinööriopiskelijatutulla oli Volvo, mutta yliopistolla kellään tutulla ei ollut autoa tuona vuonna, en ainakaan muista että olisi ollut. 

Kirja on osittain yhtä sekoilua. Osittain siinä on jopa järkeä tämmöisen täti-ihmisen mielestä, joka ei tainnut koskaan olla nuori ja huoleton. 

🎶Kanootin kapean vesille laskin, 

Seuraan nyt majavaa vaeltavaa🎶

Lehdestä löytynyt puhelinnumero pelastaa paleltumiskuolemalta, kun Saab 96 ei lämpeä, kuski on kaljoissa ja bensaa riittää vaan tunniksi.

Pelastus löytyy ja nuorten elämä jatkuu. 

Veikkaan, että hieman räväkämpää nuoruutta viettäneet tykkäävät tästä kirjasta kovasti. 

En ole koskaan ajanut Saabia, mutta kyydissä sentään olen ollut, mustan ysitonnisen turbo-Saabinkin kyydissä, joskaan en muista oliko se kurssikaverini perheauto, luultavasti. Kesällä 1988 kun olin valtiolla töissä olisin saanut ajaa valtion Saabia, jos olisin tehnyt valtion autojen ajoluvan. Ajatus luvan hankkimisesta tuli liian myöhään mieleen, joten silläkin kerralla istuin vieressä ja katselin Lestijoen maisemia... Ja hämmästelinauton virta-avaimen paikkaa. 

Vaikuttaa siltä, että ihmiset usein päätyvät valitsemaan saman automerkin kuin aiemminkin. Niinpä ei ole ihme, että saabisti on ollut vannoutunut saabisti. Jatkossa se ei liene mahdollista, sillä autoja ei tehdä nykyisin. 

Kolme kertaa Nousiainen

Hugo Nousiainen toimi poliisina Viipurissa ja Helsingissä ja sen ohella kirjoitti muutamia dekkareita. Luin niistä tänä kesänä kolme.

Varjon puolella Viipurissa ei ole varsinaisesti dekkari, vaan kirjassa kerrotaan miten nuori mies kasvaa poliisiksi Viipurissa. 

Monenmoisia pieniä ja isompiakin rikoksia ratkotaan työhön oppiessa. Aluksi  kertojalla on työparina pian eläkkeelle jäävä Ville Piippu, ja työparin suhde on kuin mestarilla ja oppipojalla. 

Keväällä kertoja käy kahdeksan viikon poliisikurssin, jolla ei mielestään opi paljon, mutta oppii kuitenkin esimerkiksi jälkijauheen käyttöä. Jauheen avulla selviää postikonttorissa sattunut varkaus. 

Pikkuhiljaa kertoja, ja myös lukija, oppii tuntemaan työkavereidensa elämää. Morsmaikkukin löytyy. 

Nousiainen toimi itsekin poliisina, joten kirjan taustat lienevät myös omaelämänkerrallisia. 

Murhattiinko hänet? (nimessä kysymysmerkki, vinkkinä lukuhaasteita suorittaville) kirjassa tutkitaan runoilija Helvi Kaira kuolemaa Helsingissä. Helvi on hieman heikossa hapessa ennen kuolemaansa, ja hänellä on seuranaan neiti, joka on sairaanhoitaja. Viimeisillä voimillaan leskirouva Kaarismäki eli Kaira kirjoittaa "Minut murha... " ja siihen loppui maallinen vaellus.

Muutamat tuttavani melkeinpä keräilevät mainioita sanontoja kirjoista ja elokuvista. Tässäkin olisi taas hyvä sanonta jota siteerata tilaisuuden tullen, kun vain jäisi mieleen:

-Onko siellä hyvä kuuluvaisuus?

-Kyllä kuuluu, jos ei aivan kuiskaamalla puhuta, etsivä vastasi.

Kirja osoittautui mielenkiintoseksi. Runoilijan kuoleman ohella tutkitaan kassakaappiryöstöä.

Jännä juttu sinänsä, nykyäänkin on rikkaita, joiden kassakaapissa on arvoesimeitä, ja varmaan rahaakin, mutta uusissa dekkarissa ei juuri kassakasppikeikkoja tehdä, ei ainakaan nykyajassa.

Geokätköilijänä olen tuttunut kaikenlaisiin salattuihin viesteihin, mutta kirjassa oli niin mielenkiintoinen salaustapa, että todellakin tahtoisin tietää miten se kirjoitettiin.

Palavan huvilan arvoitus oli kolmas lomaviikolla lukemani Nousiaisen kirja. Kirja on Seaflowerin isotekstinen kirja, joten kyseessä on yhdeltä istumalta luettavissa oleva kirja, jonka pystynee lukemaan ainakin pitkällä lounaalla, ellei nyt ihan puolen tunnin ruokatauolla. 

Kirjassa on kyse murtovarkauksista ja kummittelusta ja ne yhdistetään 'kelpo tavalla', josta tuli jostain syystä mieleen Enid Blytonin salaisuus-sarja. Tarina ei ollut kuitenkaan sama, mikä oli Palaneen talon salaisuus -kirjassa, minkä luin joku aika sitten uutena käännöksenä. 

Vahinkotarkastaja pulassa

Ammattisarjani jatkuu vakuutustarkastajan ammatilla, joka näyttää olevan kovasti vaarallinen... Ei minun vakuutustarkastajista pitänyt lukea, mutta kuinka sattuikaan luettavaksi parin viikon sisällä kaksi vakuutustarkastajista kertovaa kirjaa, ja sitten vielä Satakunnan Kansassa ollut lehtijuttu rahtilaivan tulipalosta Hollannin rannikolla, niin olihan se tartuttava asiaan. 

Heti alkuun: Molemmista kirjoista tykkäsin kovasti. 

Luin ensin  Freeman Wills Croftsin

S/S Jane Vosperin haaksirikko 

-dekkarin. Jos olisin nähnyt kansikuvan ennen lukemista, olisin jättänyt väliin, mutta onneksi kirjassani ei ollut kansipaperia jäljellä, joten ei tullut ennakkoluuloja. 

Kirjassa höyryrahtilaiva (1930-luvulla ne oli pieniä verrattuna nykyisiin konttialuksiin) uppoaa muutaman lyhyin väliajoin tapahtuvan räjähdyksen jälkeen. Miehistö selviää, mutta laiva uppoaa Madeiran lähellä vieden pohjaan vakuutusyhtiöitä ajatellen kalliin lastin, jossa oli m 350 sähkömoottoria matkalla Etelä-Amerikkaan.

Vakuutusyhtiöt pistävät töihin vakuutusetsivän, joka katoaa. Perusteellisen selvityksen jälkeen koetaan yllätys. Kirjan ote on mielestäni jollain tapaa TrueCrimen kaltainen, vaikka dekkari on kirjoitettu 1935 eli paljon ennen TrueCrimeä.

Meren armoilla -kirjan käsiini saaminen johtuu uutterien tekoälyrobottien alituisesta työstä minun miellyttämisekseni. Kuunneltuani parin ei-niin-miellyttävän kirjan alkua, päätin etsiä jotain ihan muuta kuin alituista tupakointia/nuuskaamista tai just ovesta viimeisen kerran ulos kävelleen avopuolison vaatteiden tuhoamista, joihin olen totaalisesti kyllästynyt. 

Valitsin TrueCrimeä. 

Kirjan on kirjoittanut Matthew Campbell ja Kit Chellel ja se kertoo Brillante Virtuoso -tankkerin tulipalosta vuonna 2011 ja sitä seuranneista tutkimuksista. Tulipalon aiheutti merirosvojen lataama räjähdys Jemenin rannikon lähellä. 

Aloitin lukemisen illalla ja aamun lehdessä oli osuvasti uutinen "Rahtilaivan tulipalo voi kestää päiviä". Uutisen rahtilaivassa oli 3.000 autoa. Palo saattoi syttyä sähköautosta, mutta kun tässä on luettu vakuutusetsivistä, niin katsotaan nyt, mihin tutkinnat päätyvät, kun niihin edetään. 

Meren armoilla kirjan englantilainen vakuutustarkastaja asustaa vaarallisessa Jemenissä ja hänen vaimonsa odottaa innolla miehen eläkeikää ja paluuta turvalliseen kotiin. 

Vakuutusetsivän työ voi olla vaarallista, ja Jemenissä asiat etenevät haastavasti. Ksikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. 

Paljon tapahtuu, mutta lopulta asiat selviävät. 

Kirjassa oli mielenkiintoisia tietoja laivalastien vakuuttamisesta, eli opin jälleen jotain uutta.

Jotenkin tuntui oudolta, miten saman tyyliset kirjat olivat. Melkein tuli mieleen oliko joku lukenut tuon dekkarin vuodelta 1987.

*. *. *

Vaikka Vepe Hännisen Minä, Vakuutusetsivä -kirjassa ei ole kyse merirahdeista ja niiden vakuuttamisesta, mutta lisätään kirja tähän loppuun, kun se osoittautui sangen nautittavaksi lukukokemukseksi. 

Reko työskentelee Kullervo nimisessä vakuutusyhtiössä ja törmää erilaisiin vakuutustapauksiin. Siinä sivussa hänellä on omakin elämä ja painava sairausdiagnoosi. 

Airiston murha ja muita rikoksia

🎶Luo aamu aurinko kimmeltään, taas laineilla Airiston🎶 Sehän se on ensimmäinen ajatus, mikä on lapsuudesta saakka tullut mieleen kun puhutaan Airistosta. Muutaman kerran on sen läpi tullut ajeltua esim. Ruotsin-laivoilla ja ainakin kerran olen käynyt ihailemassa kalliita veneitä Airiston venesatamassa. 

Viimeaikoina on tullut uusiakin mielikuvia Airistolta, jonka jopa 80 metrin syvyisiin syvänteisiin on aikojen saatossa kerääntynyt kaikenlaista: lonkeropurkkeja, Ruotsin-laivan ostoskärryjä, turkulainen raitiovaunu, ruumiita ja Matti Almilan kirjan mukaan myös Airiston rysäyksen jälkeen uponnut proomu.

Jari Veijalaisen Airiston murha kadonneen lakimiehen tapaus -TrueCrime kirja ilmestyi tällä viikolla ja pitihän se lukea tuoreeltaan. Tätä tapausta seurasin mielestäni aikanaan lehdistä, ja myöhemminkin se on ollut esillä sen verran, että asia oli tuttu siltä osin, mitä lehdistössä ja podcasteissa on ollut esillä. 

Kirjasta löytyi silti joitain uuttakin, erityisesti sukeltamiseen liittyviä asioita. 

Aikaahan jutun ratkeamiseen kului, mutta jäin miettimään olisiko tosiaan niin että tapahtuma-aikaan ruumiin löytäminen ja ylös sukeltaminen olisi ehkä ollut mahdotonta. 

Kävin saaristolaivurikurssin Joensuussa 1990 ja tuolloin puhuttiin kaikuluotauksestakin. Sitä en tiedä, olisiko sen avulla löytynyt vajaa metriä pitkä ruumissäkki niin, että sen olisi erottanut pohjan kivistä. Ainakaan sitä ei säkiksi olisi osannut erottaa. 

Hovioikeuden istunnosta kertovassa kohdassa muistelin sitä, kuinka itse kerran olin hovioikeuden istunnossa todistajana. Jo silloin oli turvatarkastus yhtä tarkka kuin Istanbulilaisessa palatsissa, jossa jouduin irrottamaan hiuspinnit hiuksista.

Airiston murhan yhteydessä aamuaurinko ehkä kimmelsi helmikuisena aamuna, kun Ruotsin-laivat olivat ajelleet sukelluspaikan ohi, ja sukellus alkoi. Sen sijaan kun murhaaja teki julmaa työtään oli iltapäivä. 

Matti Almilan Airiston rysäyksen tapahtuma-aikaan sattui monia aamuja. Hiukan kävi kateeksi kirjan mökkipaikat. Kelpaisi mullekin, vaikka tuskin oikeesti haluaisin mökkeillä yksin ilman autoa, koska maalla asuminen autotta on hankalaa.

Airiston rysäys on kuvitteellisen Merimaan saaristoalueen kesätapahtuma, jonka rikolliset onnistuvat saamaan järjestymään vielä samana kesänä niin hyvin, että lähes kaikki asukkaat ja mökkiläiset osallistuvat siihen.

Rikoksen ratkaisee eläkkeellä oleva poliisi, vaikka onkin huonossa kunnossa saamansa kohtauksen jälkeen. Pitkän linjan kokemuksesta on aina hyotyä. Niin taisi olla myös Airiston todellisessakin murha saa. 

Muistoja Pariisista 1 : Shakespeare and co kirjakauppa

Rakastan persoonallisia kirjakauppoja, ja persoonallisin näkemistäni on ollut Shakespeare and Company Pariisissa. Hyvänä kakkosena on Turun Yliopistonkadulla sijaitseva pieni kirjakauppa, jossa on myös kahvila. Toivottavasti se toimii edelleen, sillä en ole päässyt käymään Turussa 2020 tammikuun jälkeen. 

Sylvia Beachin haaveena oli perustaa ranskalainen kirjakauppa New Yorkiin, mutta loppujen lopuksi siitä syntyi pariisilainen klassikko, jonka oven takana olen itsekin jonottanut vuoroani päästä sisään. Kauppa on Shakespeare and Company. 

Tosin kauppa ei ole täysin sama, mikä tuli kirjan edetessä itsellenikin yllätyksenä. Sylvia Beachin kauppa lopetti toimintansa toisen maailmansodan aikana ja niin ikään amerikkalainen George Whitman perusti 1951 uuden kaupan, joka jatkoi alkuperäisen perinteitä kirjakauppana ja kirjailijoiden paikkana. Nykyään kirjailijat voivat yöpyäkin siellä kunhan lukevat kirjan päivässä, auttavat muutaman tunnin kaupassa ja kirjoittavat sivun mittaisen kirjailijaomaelämäkerran. 

Idean synnyttyä ja sopivan kirjakauppahuoneiston löydyttyä Beach sähkötti äidilleen:

"Avaan kirjakaupan Pariisissa, ole hyvä ja lähetä rahaa."

Ja äiti lähetti.

Shakespeare and Company oli ja on englanninkielinen kirjakauppa. Kauppa avattiin heti, kun remontti oli valmiina: 19.11.1919. En päässyt kirjoista selvyyteen, myytiinkö siellä alussa myös ranskankielisiä kirjoja, mutta kun kävin siellä 8 vuotta sitten, myynnissä oli vain englannin kielisiä. Ostin kolme. 

Ernst Hemingway kuvailee kirjakauppaa kirjassa Nuoruuteni Pariisi :

" Se oli lämmin ja viihtyisä paikka, vaikka olikin kylmän ja  tuulisen kadun varrella, ja talvisin siellä hehkui iso kamina ja hyllyillä oli kirjoja ja ikkunassa vastikään ilmestyneitä uutuuksia ja seinillä kuuluisien kirjailijoiden valokuvia, niin elävien kuin kuolleittenkin. Kaikki valokuvat näyttivät tuokiokuvilta ja kuolleetkin kirjailijat olivat niissä kuin ilmielävä. Sylvian kasvot olivat eloisat ja teräväpiirteiset, hänen ruskeat silmänsä olivat vilkkaat kuin pikku eläimen ja iloiset kuin nuoren tytön ja hänellä oli aaltoileva ruskea tukka, joka oli kammattu ylös kauniilta otsalta ja peitti tuuheana korvat ulottuen ruskeaan samettikaulukseen saakka. Hänen säärensä olivat somat ja hän oli ystävällinen ja hyväntuulinen ja hänen kiinnostuksensa heräsi herkästi ja hän laski mielellään leikkiä ja iloitsi. En ole koskaan kohdannut ketään, kuka olisi kohdellut minua yhtä kiltisti. Olin kovasti ujo, kun kävin siellä ensi kerran, eikä minulla ollut varaa lainauskorttiin, mutta Sylvia sanoi, että voisin maksaa takuusumman sitten kun olisin varoissani ja täytti kortin ja sanoi, että voisin lainata niin monta kirjaa kuin halusin."

Nykyinen kirjakauppa sijaitsee hyvällä paikalla Seinen rantamilla vastapäätä Notre Damea. Se on helppo löytää, mutta päivästä riippuen sinne voi joutua jonottamaan kauan. Itse kävin siellä pari päivää ennen uutta vuotta, ja jonossa oli ennen minua 5 henkeä. Kauppa on sokkeloinen, joten aidon tunnelman saavuttamiseksi sinne otetaan sisään vain tietty määrä ihmisiä kerralla. Ainakin 2015 joulukuussa valokuvaaminen sisällä oli kielletty. 

Itse kuulin kirjakaupasta ensi kertaa, kun yritin lukea James Joycen Ulyssesta (aiemmin Odysseus). Sen ensipainoksen julkaisi Shakespeare & co kirjakauppa. Joyce tapasi Sylvia Beachin ensi kerran vuonna 1920 ja hän tuntui aiheuttaneen Beachille harmaita hiuksia. 

Kirjan kaksi ensimmäistä painetta kappaletta toimitettiin Beachille Joycen toivomilla kreikan sinisin suojuslehdillä varustettuna aamujunalla 2.2.1922, joten Beach pystyi ojentamaan ensimmäisen kappaleen kirjaa Joycelle 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi. 

Sylvia Beach kirjoitti sodan jälkeen häneltä toivotun Shakespeare and Company -elämäkertaa. Se painottuu mielestäni kovasti paljon Odysseuksen kustantamiseen ja kuittaa kuin ohi mennen muut asiat. Vaikka esimerkiksi Ernst Hemingway ja monet muut kirjailijat olivat Beachin ja Shakespeare and Company kanssa tiiviisti tekemisissä, niistä puhutaan vähän. 

Luultavasti Beach itse piti merkittävänä vain kirjakauppaansa, ja erityisen merkittävä osa siitä James Joycen kustantajana toimimista. Sylvia oli se, joka teki hirveän määrän töitä ja palkkasi useita konekirjoittajia kirjoittamaan puhtaaksi Joycen puolisokeana, käsin kirjoittamat harakanvarpaat ja niiden korjaukset ja korjausten korjaukset. Hän teki sen aikana, kun kukaan muu ei tahtonut kirjaan koskea, kun pelättiin sen tuovan ongelmia kustantajalle kirjan sisältämien seksuaalisten viittausten vuoksi. Lisäksi Beach salakuljetutti kirjaa Amerikkaan, jossa se oli kielletty noin 10 vuoden ajan. 

Omaelämäkerta on tietty omaelämäkerta, ja kirjoitusajankohtaakin voi pitää mielessä, mutta teki Sylvia Beach muutakin kuin julkaisi vuosisadan merkittävimmän teoksen, kuten monet aikanaan sanoivat. Se muu käy ilmi paremmin Kerri Maherin kirjasta Pariisin kirjakauppias. 

Yleensä olen tykännyt näistä jälkeenpäin kirjoitetuista kuviteellisista elämäkerroista, mutta useasti ennen tätä olen löytänyt niistä yleensä jonkun ison möykyn, jonka yli en itse ole henkisesti päässyt. Tässä kirjassa karvani eivät nousseet pystyyn missään vaiheessa. 

Kirjassa kerrottiin Sylvian muustakin elämästä, kuten yhteiselosta toisen kirjakauppaan, Adrienne Monnierin kanssa. 

Kirjassa mainitaan myös pariisilaistunut kirjailija ja taidemesenaatti Gertrude Stein (Rose is a Rose is a Rose is a Rose -lauseesta tunnettu) ja hänen asuikumppaninsa Alice B. Toklas, jotka yllättäen olivat seuraavaksi lukemani Leena Parkkisen Neiti Stenin keittäjätär -historiallisen romaanin neidit Stein ja Toklas, joiden palvelukseen tuli paraislainen Margit. 

Tässäkin kirjassa vilisee tunnettuja kirjailijoita ja maalareita. Googlailin milloin San Franciscon maanjäristystä, milloin Picasson tekemää maalausta Woman with a Fringe (Alice B. Toklasin muotokuva). 

Alice B. Toklas on toinen Neiti Steinin keittäjätär -kirjan päähenkilö Margitin ohella. Toklas oli Gertrude Steinin kumppani, sihteeri ja emännöitsijä, joka toimi myös kustannustoimittajana, vaikka muut kuvittelivatkin Steinin olevan kustantaja. 

Toklas ja Margit keskustelevat kirjassa elämästä, toisten palvelemisesta ja Pariisista. Toklas myös vie Margitin ensi kertaa Shakespeare and Company kirjakauppaan ja saattaa hänet kirjojen lainaajaksi Pariisissa. Mikä olikin ystävällisesti tehty, sillä Hemingwayn kirjasta luin, että kirjastokortti oli maksullinen. 

Kirjan viehätystä lisää paraislaisen puutarhuri-Ulrikan kirjeet parantolan lääkärille. Jäin ihastelemaan ajatusta, että joskus oli aika, kun kartanoissa oli puutarhureita, ja niiden narsissilehtoon istutettiin vuosittain 10.000 narsissin sipulia vuosittain ja vanhoja sipuleita jaettiin ja ravittiin luujauholla. 

Gertrud Stein kutsui 1920-luvulla Pariisissa asuneita ulkomaalaisia taiteilijoita kadonneeksi sukupolveksi. Niihin kuului mm. Ernst Hemingway, jonka kirjassa Nuoruuteni Pariisi puhutaan sekä Gertrud Steinista että Shakespeare and Company kirjakaupasta. Hemingway itse tuli siihen tulokseen, että jokainen sukupolvi on kadotettu, omalla tavallaan. 

Hemingway johdatti Steinin ja Beachin seurueita katsomaan nyrkkeilyotteluita ja osallistui usein molempien järjestämiin illanviettoihin. 

Hemingway ei ollut varoissaan joten hän lainasi kirjakaupasta kirjoja eikä juuri ostanut niitä. Yksi lainatuista kirjoista oli Ivan Turgenevin Metsästäjän muistelmia, jonka Hemingway otti matkalukemiseksi. Se on sattumalta itsellänikin lukupinossa, tosin ei ihan päällimmäisenä.

Vahva suositus tälle kirjakaupalle. Poikkea, jos päädyt lähistölle. 

Klassikko haaste - John Dickson Carr Kuiskaava kuolema

Tämän kesän kirjabloggarien klassikkohaasteeseen valitsin Ranskaan sijoittuvan klassikkodekkarin, jonka kirjoittajalta en ennen tätä kesää ole lukenut mitään. 

John Dickson Carria taisin luvata lukea klassikkohaasteeseen ja se on ihan hyvä idea. Klassikkodekkareita tulee luettua ylipäätään ihan liian vähän, koska uusiakin dekkareita on pilvin pimein tarjolla. 

Kuiskaava kuolema täyttää hyvin henkilökohtaisenkin klassikkovaatimukseni. Olen linjannut, että kirjan pitää olla ilmestynyt viimeistään kun osasin lukea, eli 1970. Tämä on ilmestynyt 1946. 

Uppouduin kirjaan niin, että pääsi unohtumaan, että tapahtuma-aika oli 1940-lukua. Jossain kohtaa sitten mietinkin, mikseivät ne soittaneet kännykällä... Kirja oli siis ainakin minulle sellainen, että se oli kestänyt aikaa hyvin. 

Kirja alkaa Murhakerhon tapaamisella, joten heti alkoi käydä kateeksi. Mäkin haluan murhakerhoon (saa kutsua, jos tarkoitus on keskustella tapahtuneista murhista, ei tehdä niitä). Aiheena murha kerhossa on kinkkinen "suljetun huoneen" -tapaus. Tosin suljettu huone tarkoitti tässä kohdin kyllä avointa kattoa. 

Kirjan pojan suuri haave on muuttaa Pariisiin ja opetella maalausta. Isä myötäilee:

"Maalaaminen on harrastuksena hyvä ja sovelias, mutta vakavana ammattina mahdoton."

Äiti vastustaa vieläkin kiivaammin.

Kuvaan astuu kaunis sihteeri. Sitten isä murhataan. 

Murhakerhon otettua tapaus käsittelyyn alkaa tapahtua, vaikka murhasta on kulunut useampi vuosi. 

Kirja piti otteessa hyvin. En malttanut mennä ajoissa nukkumaan vaan piti lukea kerralla loppuun. Niin on kyllä useampien dekkareiden kanssa. Itsekin vähän ihmettelin, kun usein on niin, että näiden yksittäisten kirjojen kohdalla minulta menee tovi jos toinenkin kirjan alussa, ennen kuin pääsen kirjailijan tyyliin sisään.

Mielenkiintoani lisäsi vampyyrit, jotka istuivat mystiseen tai kryptiseen tarinaan hyvin. 

Alkukesästä luin Carrin Kuolema pettureiden portilla ja tykkäsin siitäkin yhtä paljon. Melkeinpä Pitänee tehdä Carrin kirjoistakin oma lukulista, kuten minulla on esim. Maria Langin ja 3 etsivää kirjoista. Minusta on hauska lukea vanhoja, tasalaatuisia sarjoja hitaasti nautiskelen, eikä ilman kirjanpitoa muista mitä on lukenut.

Kiitokset haasteesta ja sen emännöimisestä

Oksan hyllyltä -blogin pitäjälle. (Logo: Niina T. / Yöpöydän kirjat -blogi) 

Pelto-observatorio

Käytiin parin kaverin kanssa Teemu Lehmusruusun Pelto-observatorio teoksen opastuksessa heinäkuussa. Ostin museokortin itselleni syntymäpäivälahjaksi, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin käyttämään korttia.

Kannatti. Oli muuten tosi ihana ilta! (Ei ole maksettu mainos, sillä korttikin oli itse hankittu). Nautin, ja niin näkyi nauttivan kaveritkin.

Mainoksessa oli luvattu pientä naposteltavaa, ja tarjoilu ylitti odotukset. Alkoholitonta kuohuviiniä, mansikoita ja tuoreita hedelmiä.... Mikä ihana alku illalle. 

Itse esitys oli tätä varten tehdyssä pikku-suulissa, joka ei jää Hanhiluitoon tämän jälkeen. Harmi, sillä charmia riittäisi rakennuksessa muihinkin näytöksiin. 

Lehmusruusun teos koostui suulin muotoillusta savitaulusta, johon heijastettiin Paraisilta Qvidjan tilan mailta hiilidioksidipollähdyksiä ja mitä lie ötököitä. Pellossa on anturit, jotka mittaa muutoksia ja niiden mukaan sitten vaihtuu värit ym. 

Esitystä katseltiin heinäpaalien päällä istuen. Aurinko loi tunnelmallisia viivoja pimeähköön suulin. Taustalla soi kitara, klarinetti ja piano, jotka kuvastivat niin ikään maan kosteutta, lämpöä ja hiilidioksidia. 

Fiilis oli mystinen. Opas istui seuranamme koko ajan aluksi kertoillen teoksesta ja lopuksi vastaillen outoihin kysymyksiimme kuten näkyykö sade teoksessa? 

Joskus taide pääsee yllättämään. Pakko todeta, että vain harvoin on tullut istuttua yhden teoksen äärellä näin pitkään, likimain tunti siinä kului. 

Edellisen kerran niin on käynyt 1990-luvulla. Ensin Raumalla, missä olen katsellut neliöistä maalattua puolalaista, jonkun Andrewin, isoa taulua todella pitkään. Myöhemmin Tampereella, missä katselin armenialaisen meritaiteilijan Ivan Konstantinovitš Aivazovskin jättimäistä öljyvärityötä Aalto vuodelta 1889. Pakko todeta, että 5*3 metrin kokoisessa taulussa riittää katseltavaa paljon pidemmäksi aikaa kuin pienessä Mona Lisassa.

*  *  *

Itsellekin muistiin: tämä oli kirjoitus numero 500.

Tulilahden murha

Talvella huomasin, että Tulilahden murhista tulee tänä vuonna kaksikin kirjaa. En ole liiemmälti Tulilahden murhaan paneutunut aiemmin. En ole edes ennen katsonut missä paikka tarkalleen on, mutta nyt huomasin, että olen muutaman kerran ajellut itsekin samaa tietä mitä naiset ajoivat ja ollut muutaman kilometrin päässä kanavalla. 

Kun ei ole paljon kerrottavaa, on lähdettävä kyllin kaukaa. Jos lähtee muinaisista roomalaisista, alkaa äidinkielenopettaja nalkuttaa takaraivossa, mutta aina voi lähteä viime vuosituhannen alusta, kuten Teemu Keskisarja kirjassa Tulilahti - tutkimuksia naismurhista. 

Tai ei se lähtenyt, vaan päätyi sinne, kun muutakaan uutta ei ollut tarjota. Ja hyvä että päätyi, sillä se osa kirjasta oli yhtä mielenkiintoinen, mitä alkuosakin.

Kirjassa oli lueteltu kaikki naisiin kohdistuneet tapot ja murhat viime vuosituhannen alkupuolelta. Aika paljon niitä oli, muttei ylen määrin. En laskenut, mutta Viipuri saattoi ottaa kyseenalaisen johtopaikan. Satakunnasta naistappoja oli viisi. Kopioin tähän synnyinkuntani ainoan tapauksen. 

Naistapot ja murhat oli Keskisarjalle esimerkkejä siitä, että naisia tapettiin melko vähän. Monet tapoista sattui kotioloissa. Maantiellä noudatettiin wanhaa naisrauhaa, ja siksikin oli yllättävää se, mitä Isojoella ja Tulilahdella tapahtui. Tulilahdella naiset olivat kyllä leirintäalueella, mutta jos nyt oikein ymmärsin Keskisarjan ja Mikko Pennasen kirjoista, niin joku mopomies seurasi naisia. Ja Heinäveden kylältäkin lähti pari miestä neitojen teltanovea kolkuttelemaan. 

Luin molemmat Tulilahden murha kirjat putkeen. Ensin luin  Pennasen Tulilahden murhamysteerin ja jatkoin samoin tein Keskisarjan uutukaisella, heti kun se ilmestyi suoratoistopalveluuni. 

Molemmista kävi selväksi, että tapaus on levällään kuin Jokisen eväät. Joitain epäiltyjä on, mutta aika hepposilta todistelut vaikutti. Jotenkin silti kuvittelisin, että tekijä oli paikallinen. 

Harvoin sanon tätä kirjoista, mutta nyt tuntui siltä, että Pennanen oli turhankin perusteellinen kerronnassaan. Olisin uskonut vähemmälläkin. Toisaalta myös Keskisarja yllätti, vaikkakin toiseen suuntaan; tykkäsin tästä kirjasta yhtä paljon kuin Saapasnahkatornista viime syksynä. 

Kirjoista opin uutta, sillä olin kuvitellut, että leiriytyjiä olisi ollut muitakin. Myös hautaustapa ja vammojen moninaisuus oli itselleni uutta. Polkupyörien piilotuspaikasta sen sijaan olin kuullut aiemmin. 

Pidin onnistuneena sitä, että luin molemmat vasta kesäkuussa, kun tuoreempikin oli ilmestynyt.

Murha tapahtui 28.7.1959 eli 64 vuotta sitten. Hieman ihmettelen, kuinka vuosi, puolitoista vuotta ennen pyöreähköä merkkipäivää julkaistaan peräti kaksi kirjaa murhista, joista ei hirveästi ole "lauluja lauleltu" aiemmin. Lienikö kyseessä kilpalaulanta, vai laskuvirhe. Paremmin kirjat olisivat sopineet 65-vuotismuisteluksi. 

Tuuterin Linda ja muita juttuja

Näin näytelmän Eurajoen Kuivalahdella Tuuterin Linda 1986 tai 1987, tai molempina....siitä on aikaa niin kauan, ettei ihan kaikkea tarkkaan muista. 

Tuuterin Lindan on kirjoittanut Reijo Leino, jonka käsialaa taitaa olla aika moni Kuivalahden kesäteatterin näytelmistä. Osa niistä on esitetty myöhemmin uudestaan, kuten Tuuterin Lindakin vuonna 2016. 

Arto Seppälä kirjoitti 1995 radioon kesä sarjan Merivettä paatin alla, jonka kertomukset Seppälä on tallentanut vaimonsa kotitanhuvilta Kuivalahdelta. Pari vuotta myöhemmin harmittelin kun ei tullut tallennettua kuulemiani juttuja samoilta rannoilta. Saman kokoisen kirjan niistäkin olisi saanut... Mutta kun ei muistanut juttuja, niin tekemättä on jäänyt. En sano tätä menneitä harmitellen, vaan siksi, että juttuja siellä piisasi. Oli niitä tarinoita Munakarin veljesten jälkeenkin, ja toivottavasti joku minua ymmärtävämpi niitä aikanaan ylös kirjasi. 

Seppälän kirjassa Selkeemmille vesille, joka  saattaa olla samainen kuunnelmasarja kirjan kansissa, kerrotaan Vähäniemen Topista, joka sodassa osasi aavistaa koska pommi tulee. Topi myös aavisti, kuinka viimeisellä inkeriläisten salakuljetusreissulla mukana oli joku, joka ilmiantaisi touhun. Niin kävikin. 

Yksi reissu Eurajoelta Ruotsiin ja takaisin kesti pari päivää keskimoottoriveneellä. Joku mielikuva on, että yhdeltä reissulta he joutuivat soutamaan kotiin, liekö ollut se viimeinen kerta, jolloin takaisin tullessa ajoivat kiveen. Luultavasti, sillä poliisi ja ilmiantaja oli odottelemassa kun tulivat kotiin. Tai sitten se oli joku aiempi pirtureissu. Toisaalta, pystyykö 11 metristä venettä soutamaan. 

Linnareissu siitä tuli. Vähäniemen leivinuunin paikattu halkeama todisti ilmiantajan kertoman lähtöpaikan. Linnasta palattua miehet oli sitten sen harjoittaneet -. kerran haljenneen uunin. 

Kolmisensataa inkeriläistä pääsi kuivalahtelaisessa 11 metrisessä veneessä yli ennen kiinni jäämistä. Joitain jäi Eurajoelle ja meni naimisiin, kuten näytelmän Tuuterin Linda. 

Rakkaustarinoita ehti syntyä, sillä Eurajoen seuduilla oli paljon inkeriläisiä karanteenileireillä. Pitäisikin lukea tuttavani Toivo Flinkin tutkimus inkeriläisistä: Kotiin Karkotettavaksi. Inkeriläisen siirtoväen palautukset Suomesta Neuvostoliittoon 1944–1955. Olen sitä selannut uutukaisena, mutta en ole kunnolla lukenut. Ehkä sielläkin kerrotaan Eurajoestakin. 

Tämä kaikki tuli mieleen, kun luin Marja-Sisko Aallon Tsaarittaren rubiinit -dekkarin. Siinäkin puhuttiin kuinka inkeriläisiä kuljetettiin Eurajoelta Ruotsiin. Kirjan vene oli huomattavasti kuivalahtelaista venettä pienempi, sillä siihen mahtui vain yhdeksän inkeriläistä. 

Kaksoset Nasti ja Irma Kiseleff pyrkivät Ruotsiin. Veneeseen oli menossa muutama, neljä paikkaa jäi arvottavaksi. Irma pääsi matkaan, Nasti ei. Uutta venettä ei tullut, ja sitten tuli poliisi. Nasti pääsi karkuun muutaman muun kanssa. Heitä onnisti, ja he pääsivät pienellä veneellä Ruotsiin ystävällisen miehen kuljettamana.

Kaikenlaista sitä ehtii tapahtua, kunnes ollaan 1940-luvun puolivälistä tässä päivässä ja tutut poliisit sekä pastori Perkiö ryhtyy tutkimaan. 

Tämän kirjan taustalla on Pietarin lähistöllä olleen Inkerinmaan kansan vaiheet. Katsoin kartasta, että Inkerinmaa alkoi sotien välissä heti Terijoen ja Kivennavan kuntien jälkeen kun Neuvostoliiton raja oli ylitetty. Jotenkin olen sijoittanut mielessäni alueen vain Pietarin eteläpuolelle, mutta loogistahan se on, että kielialue säilyi rajan jälkeenkin. 

Olen tykännyt Aallon dekkareista alusta alkaen, mutta kerta kerralta ne tuntuu paremmilta. 

Kirja joka maasta haasteen tilanne

Aloitin Kirja joka maasta -haasteen toteutuksen 2017 tammikuun alkupäivinä, koska olin perin juurin kyllästynyt skandinaavisten dekkareiden vuosi vuodelta pahemmiksi käyviin tarinoihin ja halusin jotain muuta. Rikoskirjat ovat edelleen suosikkejani, mutta aika kaikkiruokainen olen. Ensimmäinen kirja oli Saskia Noortin Ruokakerho. Olen kirjannut listalle joitain aiemmin lukemianikin kirjoja, jotka ovat aikanaan tehneet vaikutuksen. 

Edistyminen

2017 uusia maita 43, 2018 uusia maita 27, 2019 uusia maita 40,
2020 uusia maita 11, 

2021 uusia maita nyt 10

2022 elokuu, puuttuu 24 maata

Afganistan  Jenny Nordberg Kabulin tyttöjen salaisuus 2021 Khaled Hosseini Tuhat loistavaa aurinkoa Ei-niin-kevyttä lukemista vaikka aurinko paistaakin usein. 2017

Alankomaat   Renate Dorrenstein Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni Punahilkkaa Muistisairaus ei ole läheisille kevyttä. n. 2013 Saskia Noort Ruokakerho 2017 Selma van de Perre Nimeni on Selma Selma osallistui hollantilaiseen vastarintaliikkeeseen toisen maailmansodan aikana ja selvisi kiinni jäätyään keksitysleiriltä. 2020

Albania  Anilda Ibrahimi Punainen morsian  Omaelämäkerrallinen tarina 4 sukupolven naisten elämästä. 2021 Silvana Berkin Kun taivas aivastaa (Runokirja) 2018 Pajtim Statovci Tiranan sydän Matka- ja kehityskertomus matkalta Albaniasta Eurooppaan. 2018

Algeria  Albert Camus Sivullinen. Camus on tuntunut kuvitelmissani vähän kuin Kafka, sekavan henkevältä, vaikka kumpaakaan en ole lukenut. Viime vuonna luin Rutto kirjan ja sehän oli huikea. Hyvä oli tämä Sivullinenkin. Joskus on ollut sivullinen olo itselläkin, mutta ei onneksi usein. 2021 Lady Warren, Algerian ja Tunisian halki moottoripyörällä. Mielenkiintoinen, kiireessä tehty pyörämatka jossa lady istui sivuvaunussa. 2020

Andorra  Peter Cameron Andorra Kiva tavallinen kirja, jossa oli yllättävä loppu. 2021

Angola  Papetela Kiandan tahtoLuku tunnin aikana istuttiin kaverin kanssa lähikirjaston edessä lukemassa. Yllättäen oltiin otettu melko saman näköiset kirjat. Viime vuonna luin siellä yksin, mutta kivampaa oli kaverin kanssa. Yhteensä luettiin reilut 100 sivua. Vaimo on poliitikko ja hänellä on voimakas tahto. Myös miehellä on jonkinlainen tahto. Tai sitten ei. 2021  Manuel Rui Olisinpa aalto Tarina porsaan kasvatuksesta pääkaupunkioloissa. 2019

Antigua ja Barbuda Jamaica Lomcaid Katoava paratiisi Annie  John kertoo lapsuustarinansa tarinansa Antigualta ennen kuin lentää kouluun muualle.  2022

Argentiina  Graham Greene Kunniakonsuli Ensimmäinen Greeneni. Konsuli kidnapataan, miten sujuu hänen vaimonsa elmä? 2021 Mariana Enrique Mitä liekit meiltä veivät Minä ja eteläamerikkalaiset kirjat emme ole symbioosissa. Tykkäsin "erillisistä" tarinoista, mutta kokonaisuus oli vähän outo. 2021 Agustina Bazterrica Rotukarja Dystopia sallitusta kannibalismista. Ihan järkyttävä tarina, mutta poikkeuksellisen  hyvä kirja. 2019 Gomez de la Serna Hevosille kaikki niityt ovat rumpuja (Greguerioita) 2019

Armenia Serafia Seppälä Vaienneita ääniä - kunnianosoitus kadonneelle kulttuurille. Itketti. Myös se, että en tästäkään kansanmurhasta tiennyt aiemmin. 2021

Australia Shane Maloney Paljon pyydetty (2022) Jane Harper Kuivakausi aloittaa Aaron Falk -sarjan. 2021. Jo Nesbo Lepakkomies Pomo pistää Harry Holen Australian lentokoneeseen ratkomaan rikosta siellä. 2021 Liane Moriarty Mustat valkeat valheet, Hyvä aviomies, Nainen joka unohti, Tavalliset pikku pihajuhlat, Viimeinen vuosipäivä, Sulje silmäsi ja lakse kymmeneen. 2017-2021 Liane Moriarty Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista 2019

Azerbaidžan Sylvia Tesson Putkea pitkin - öljyn matka Kaukasukselta Välimerelle Mielenkiintoinen polkupyöräretki tämäkin. 2021  Akram Ailisli Kiviset unet Kuuluisan näyttelijän elämä ja kuolema koottuna yksiin kansiin vaikuttavalla tavalla. 2017

Bahama Desmond Bagley Bahaman hauta. Rikas bahamalainen hotellinomistaja aikoo ryhtyä vielä rikkaammaksi, mutta kokee suuria esteitä. Tykkäsin erityisesti kirjan kronologisesta etenemisestä, viime aikoina on tullut hypeltyä liikaa ajasta toiseen niin paljon, että sitä on alkanut arvostaa perinteistä kronologista jännärityyliä. Bagleytä on verrattu usein Alistair McLeaniin.  2020

Bahrain

Bangladesh  Markku Toimela ja Kaj Aalto Salakahvilla Pohjois-Koreassa Tavallisen rakennusmiehen erilaisia työpäiviä mm. Bangladeshissä ja Pohjois-Koreassa 2019

Barbados Paula Harkki Kadonnut Karibialla kuljettaa muassaan kadonneen suomalaisen etsintää ja rikollisen tyttöystävän tarinaa Barbadoksella.

Belgia Benoit Sokalin sarjakuvakirja Ankardo - Houkutuslintu tapahtumapaikkana on Vallonia Belgiassa. Pidin piirrosjäljestä niin, että olen lukenut muitakin Ankardo-kirjoja. 2021 Amélie Nothomb Anti-Krista (Nuorten kirja) Nuortenkirja siitä, miten oppia elämään Anti-Kristojen kanssa. 2019

Belize  Anna-Mari Raaska Belizessä kaikki on paremmin. Mainio kirja siitä, miten elämä lähtee käyntiin uudessa ympäristössä. Ilmeisesti perheen elämä ei asettunut pysyvästi Belizeen, sillä kirjailija näkyy olleen muutama vuosi sitten Suomessa radiotoimittajana. Kirja oli hyvä, joten olisi mukava joskus lukea mikä sai perheen muuttamaan takaisin Eurooppaan. Kirjassa kerrottiin nimittäin pysyvästä muutosta. 2020

Benin  Juha Metso ja Juha Vakkuri Voodoo, Afrikan arkea Wau mikä kirja. Loistavat kuvat ja hienot tarinat. 2021

Bhutan  Jamie Zeppa Ylitse taivaan ja maan. Nuori opettaja lähtee opettajaksi Bhutanin syrjäisille maaseudulle ja rakastuu maahan ha sen ihmisiin ja erityisesti yhteen niistä. 2022

Bolivia Ernesto Che Guevara moottoripäiväkirja Kirjassa kierreltiin Etelä-Amerikkaa, mutta kirjasin Boliviaan, mistä Che oli kotoisin. 2021 Rodrigo Hasbún Kiintymyksiä.... Elämä ei ole aina helppoa jos isällä on menneisyys. 2018

Bosnia ja Hertsegovina Joe Kubert Faksi Sarajevosta (sarjakuva) 2022 Zlata Filipovic Zlatan päiväkrija - nuoren tytön elämä Sarajevossa  10-12-vuotiaan tytön päiväkirja vuosilta 1991-93. Peukkua tälle. 2022 Kyösti Pietiläinen ja Ville Kaarnakari Legionalainen Peters Tarkka-ampujan tähtäimessä No, ei ollut kiva tämäkään sota. Peters tovereineen YK:N riveissä. 2022 Luca Movones Mostarin tien liftari  Suomalaisen palkkasoturin kokemuksia sodassa. Osin ehkä fiktiota. 2021 Natasha Milic Matkakohteena Bosnia  Vanhantavaa kieltä, mutta sisältö rautaa jos maa ei ole tuttu. 2021 Goran Simic Sarajevon suru (runoja) 2021 Miljenko Jergovis Sarajevolainen Marlboro  Novellit on parempia, jos niitä kutsuu tarinoiksi. Tykkäsin. Eritoten niminovellista. 2021

Botswana  Alexander McCall-Smith Naisten etsivätoimisto Nro 1 ja parikymmentä muuta kirjaa samasta sarjasta. Muodokkaan naisetsivän (perinteinen ruumiinrakenne) ja sihteerinsä elämää Botswanassa. 2017-2021

Brasilia Anders C Krogh Jaguaarin voima - vuosi Amazonian sademetsässä Norjalainen Anders ja repullinen muovihelmiä ja rahaa matkaavat sademetsään. Tapahtumapaikka Brasilian länsirajan tuntumassa Amazonilla. 2021 Lasse Nousiainen Rakkauden lähettiläs Suurlähetystössä tapahtuu kaikenlaista. Ihanasti kahden eri henkilön lukema äänikirja. 10 pistettä. 2021 Wilmar Silva de Andraden runokirja Säröjä purppuranpunaisessa järvessä esittelee brasilialaista nykykirjallisuutta josta ei vieläkään tullut suosikkiani.  2020 Niina With Rahtilaivalla Brasiliaan  Kirjassa pääpaino on matkailulla, mutta muutakin kulttuuria tulee sopivasti lomaan. 2020 Luiz Ruffato Rutosti hevosia Palkittu kirja, jonka sekavuus ei ainakaan helpottanut lukemista. 2017

Brunei

Bulgaria  Wirold Szablowski Tanssivat karhut Bulgarian liityttyä EU:iin, karhujen pito lemmikkinä loppui. Sopeutuminen oli haaste, niin karheille kuin karhuillekin. 2021

Burkina Faso Malidoma Patrice Somé Of water and spirit kuuntelin kirjoittajan itse lukemana äänikirjana englanniksi, kun ei ollut hirveästi vaihtoehtoja tarjolla. Lukijan ääni miellytti. Lähetyssaarnaaja ryöstää 4 vuotiaan pojan, jota kasvatetaan papiksi ja hänen historiaansa aivopestään. 20-vuotiaana poika karkaa ja palaa Burkina Faso on, mutta häntä ei hyväksytä aluksi kansaan kuuluvaksi, koska hän on unohtanut kielen ja oppinut uudet tavat.

Burundi Gaël Faye Pienen pieni maa 2019

Chile Rauha S. Virtanen Seljalta maailman ääreen Olipas kiva palataq Seljalle... ja Peruun vuosien jälkeen. 2021 Pablo Neruda Kapteenin laulut ja Maremoto 2021 Jälkimmäisessä ruotsalaisen Karin Oldfelt Hjeronssonin puupiirrokset. 2021 Pablo Neruda Kysymysten kirja Monia aiheellisiakin kysymyksiä. 2019

Costa Rica

Djibouti  Kyösti Pietiläinen ja Ville Kaarnikari Legioonalainen Peters Verinen keidas.  Kaipasin enemmän historiatietoja, mutta muuten tuttua Petersiä. 2021

Dominica

Dominikaaninen tasavalta  Acevedo Elizabeth Maata jalkojen alle Isän kuollessa paljastuu isän kaksoiselämä. Mietin, olenko katsellut ohjelman juuri tuosta lento-onnettomuudesta ja sen tutkinnasta. 2022

Ecuador Luis Sepulveda Vanha mies joka luki Rakkaus romaaneja oli jollain tapaa kaunis kirja siitä, että ihmisen tulisi olla sopusoinnussa luonnon kanssa. 2022 Paolo de Carvalho Setäni Atahualpa - uskomaton selkkaus maurien ja kristittyjen kesken Andeilla 20. vuosisadalla, kertojana ihmisten ja jumalien edessä Atahualpa Veljenpoika, runoilija todemman päälle. Olipas pitkä nimi. Aikamoinen veijaritarina. 2022 Elisabeth Elliot Operaatio Auca : uskalias ristiretki tuonen tuville - villien aucaintiaanien keskuuteen. Sinisilmäisiä ristiretkeläisiä soitellen sodassa, mutta tarina oli hyvin kirjoitettu. 2021

Egypti Agatha Christien Kuolema Niilillä (Hercule Poirot nro 17),  kirja on yksi suosikkini  Christien kirjoista ja elokuvanakin kiva. 2021  Ahmad Khalid Tawfiq Utopia, Dystopiaa ökyrikkaista, jotka on aidattu reservaattiin suojaan köyhiltä öljyvarojen arvon romahduttua vuonna 2023. Luettu 2017

El Salvador  Maija Salmi ja Meeri Koutaniemi Ilopangon vankilan naiset kirjassa kurkistetaan naisvankien elämään El Salvadorissa. Lukemani perusteella en suosittele kokeilemaan. Ei vaikuta kivalta matkailukohteelta. Kirja sen sijaan oli hyvä. 2022

Eritrea

Espanja  Mamen Sánchez On ilo juoda teetä kanssasi Toimistoihmisten arki muuttuu jännäksi kun firmaan tulee YT:t. Rakkauttakin on ilmassa. 2018 Frederico García Lorca Andalucian lauluja on kokoelmateos García Lorcan runoista.  2021

Etelä-Afrikka Trevor Noah Laiton lapsi Ruskean ja vaaleanpunaihoisen lapsi oli laiton, koska eri väristen suhteet oli kiellettyjä. Hyvin tuo menestyi. 2021 Martin Pistorius Mykkä huuto.  Pistorius sairastui lapsena, menetti isomman osan toimintojaan, ja yhtäkkiä hän alkoi muistaa ja hoitaja huomasi, että hän pystyy myös kommunikoimaan. 2021 Niki Dalyltä luin kolme lasten kuvakirjaa. Jamelan leninki kertoo kauniista kankaasta ja Pretty Salma kauniista Salmasta joka tulee huijatuksi. Jamelan ystävä kirjassa Jamela saa ystävän.  Kaikki kirjat oli piirretty kivasti. 2021 Sarah Lozt Kolme Paranormaalia jännitystä, joka ei juurikaan aiheuttanut jännitystä.  2017

Etelä-Korea eli Korean tasavalta Tuomas Kyrö Mielensäpahoittajan olympiamatka Mielensäpahoittaja matkaa sukuloimaan Souliin ennen olympialaisia. Ei novelleja vaan yhtenäinen tarina. Tykkäsin. 2022 Han Kang Valkoinen kirja  Hieman liikaa valkoista makuuni, vähän outo, ehdottoman uniikki  2022 Han Kang Vegetaristi Kasvisruokaan siirtyminen ei suju tässä perheessä kevyesti.  2019 Yong-Deuk Kwon Yölinja (Sarjakuva) Yliopisto-opiskelijoiden elämää Etelä-Koreassa. 2017 Sun-mi Hwang Kana joka tahtoi lentää Siellä ne muut juoksee vapaana, mutta minä vain olen täällä enkä pääse lentämään. Tosin olen hyvä munimaan.... mutta vuosi häkissä.... 2020 Un-su Kim Tappajat. Tarantinomaisella huumorilla väritetty tarina ei iskenyt meikäläisen tajuntaan yhtään sen paremmin kirjana, kuin Tarantinon leffatkaan. On se niin väärin, jos tappaja yrittää olla lempeä. 2021 Kyung-sook Shin Pidä huolta äidistä. Mitä tapahtuu perheessä, kun perheestä huolta pitänyt äiti ja isoäiti katoaa Soulin mertoasemalla. Kenen olisikaan pitänyt pitää vanhenevasta äidistä parempaa huolta ja oppiko perhe jotain edes tämän myötä. 2021

Etelä-Sudan  Ros Wynne-Jones Sade lankeaa Avustustyöntekijöiden tarkkailumatka venyy oletettua pidemmäksi. Sellaista sota on... 2018

Etiopia Arthud Rimbaud Kirjeitä Afrikasta ja runoilijankomeetan kirjeitä. Runoilija päätyy Harriin kahvialan töihin 1800-luvun lopulla. 2021 Outsider Etiopian perintö Etiopiassa tosin elää kirjassa vain perinnön jättäjä. 2019

Fidži

Filippiinit  Shohei Ookan klassikko Tulia tasangolla oli itselleni ristiriitainen lukukokemus. Melkein kirjan loppuun saakka pohdin olenko lukenut kirjan aiemmin. En ollut. 2021 Monet ovat lukeneet Filippiineille John Irvingin Ihmeiden tien, mutta itse en kelpuuttanut sitä ainoaksi filippiiniläiseksi kirjaksi. Irving ei ole asunut pitkiää aikoja saarilla ja kirjassakin vietetään enemmän aikaa kaatopaikalla ja lentokoneessa kuin itse kohteessa. En hirveästi innostunut kirjasta. 2020 Aiemmin olen lukenut Risto Vahasen ja Seppo Fräntin kirjan Jolo : 140 päivää panttivankina viidakossa. Noin 2008.

Gabon

Gambia  Helena Oikarinen-Jabai Moonan ja Soonan maanantai.  Mielenkiintoisesti valokuvin ja piirroksin kuvitettu lastenkirja. 2021

Georgia Valerina Alfejeva Pyhiinvaellus Dzhvariin Äiti ja 16-vuotias poika etsintäretkellä munkkiluostarissa. Ei helppo yhdistelmä, mutta kirja oli hyvä lukukokemus. . 2021 Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso, Makujen matka : Georgia. Tarinoita georgialaisesta ruualta ja elämästä ja historiastakin. Mainio makumatka, vähemmän huumoria, mitä aiemmissa kirjoissa. 2020

Ghana Frank Odoin Golgoti (sarjakuva) 2021  Kwame Aidoo Anansi tekee revontulet (lastenkirja) 2021 Ama Ata Aidoo Muutoksia : eräs rakkaustarina. Nainen haluaa tehdä töitä ja menee sen vuoksi uudelleen naimisiin toiseksi vaimoksi kaupunkiin. 2021

Grenada

Guatemala Mario Reading Pyhä keihäs. Keihäs on se, jolla sanotaan pisyetyn Jeesusta ristillä. Sukuperintönä kulkee sen suojelu ja natseja vilisee mukana. Liian monta tapahtumapaikkaa minun makuuni. 2022 Kathy Reichs Kaivojen vainajat. Väjän niinkuin Bones tv-sarjan luututkija ja se ihana poliisi. Tutkinnan kohteena on vanhoja ja uudempiakin luita Guatemalassa. 2022 Miguel Angel Asturias Weekend Guatemalassa 2021 Augusto Monterroso Musta lammas ja uita eläinsatuja (Satukirja) Tuttuja ja vähän oudompiakin satuja Guatemalasta. 2019

Guinea-Bissau

Guinea  Ilkka Ruohonen Purjeet kohti Guineaa : Lusitaaninen löytöpretkikulttuuri.  Liian tieteellisien sanojen käyttöä minun makuuni, mutta kirjalla oli hetkensä. 2021

Guyana  Outsider Mies Pirunsaarelta Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja 1 Pakomatka Pirunsaarelta, joka sijaitsee Ranskan Guyanassa aloitti Kalle-Kustaa Korkin seikkailujen sarjan. 2017

Haiti  Edwinge Danticat Näen, muistan, hengitän on suruvoittoinen tarina siitä kuinka kipeää voi ylisukupolviset traditiot tehdä. Olisi ollut kevyempää lukea kirja maanjäristyksen jälkihoidosta, mutta kaiketi kertojalle jäi kuitenkin Toivo siitä, että hän katkaisee tradition ja kohtelee tytärtään lempeämmin. 2022

Honduras Sveen Qyvind ja Ivan Emberland FC Hutivaara Honduras (Sarjakuva) Norjalainen, humoristisella otteella piirretty sarjakuva sarja joukkueesta jonka valmentaja on ollut ammattilaisena Hondurasissa. Tässä kirjassa joukkue vierailee Honduraissa. Kirja on sarjan 10. teos. 2018

Indonesia Jenö Rejtö Grand Hotel karanteenissa on unkarilaisen kirjoittama dekkari joka sijoittuu Balin ja Jaavan tienoille saareen Indonesiassa.  Merari Sidegar, Mariamin ja isien teot Naiskirjailijan teos Indonesiasta ajalta, jolloin Suomessakin oli perin vähän naiskirjailijoita (vuosi 1920) kertoo Mariamin elämästä ja rakkaudesta. 2017 Jonas Jonasson 100-vuotias joka karkasi ikkunasta ja kantosi ja 101-vuotias jolla mielestään oli liikaa mielessään (Ruotsin Arto Paasilinna) Tarina ikäihmisestä, joka löytää muutaman kaverin ikkunasta hyppäämisen jälkeen ja päätyy Balille. 2018 Intian valtameren tsunami (Historia sarja). 2021

Intia Vikas Swarup Tyhjentävä vastaus eli kuka voittaa miljardin Oskareita niittäneen elokuvan elokuvaakin parempi lähdekirja. 2020 Tarquin Hall Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus, Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus, Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus, Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus Ruuasta pitävän etsivän ei-niin-vaarallisia seikkailuja Intiassa. 2017 Mikael Bergstrand Delhin kauneimmat kädet, Sumua Darjeelingissä ja teetä, Omenalaakson guru Ruotsalaisen, Intiassa paljon asuneen kirjailijan kertomuksia ruotsalaisen ja intialaisen miehen ystävyydestä. 2017-2019 Sujata Massey Murha Bombayssa, Satapurin jalokivi Ensimmäiset osat toivottavasti pitkästä sarjasta. 2019-2021 Rodyard Kibling Kim, koko maailman ystävä Sekava vakoiluromaani, jonka lukukokemus ei ainakaan parantunut siitä, että kuuntelin sen englanniksi. Pitänee joskus lukea suomeksi. 2019 Pelle Miljoona Shiva-kuu. Fanitin Pelle Miljoonaa 1980-luvun alussa, ja jos muutkin kirjat ovat tätä luokkaa, fanitan edelleen. Ei se suomalainen elämä ole helppoa Intian lämmössäkään.2020

Irak Agatha Christie He tulivat Bagdariin Itselleni uusi kirja. Nainen lähtee miehen perässä Irakiin. 2021 Naria Murad Viimeinen tyttö - olin Isisin vanki Nobelin rauhanpalkinnon saaneen irakilaisen jesiditytön selviytymistarina Irakista Saksaan. 2020

Iran Marjane Satrapi Persepolis - iranilainen lapsuuteni (Sarjakuva) Omaelämäkerrallisen sarjakuvan ensimmäinen osa ajalta ennen muuttoa Itävaltaan. 2017

Irlanti  James Joyce Kamarimusiikkia (runoteos) Olen minä parempiakin runoja lukenut... 2021 James Joyce Runoja pennin kappale (runoteos). Sama kääntäjä Ville-Juhani Sutinen. Näistä tykkäsin paljon enemmän. Hyvinkin voisin maksaa pennin kappale. 2021 Maeve Binchy Seitsemän talvista päivää Lomahotelli avaa ovensa ja paljon tapahtuu ensimmäisellä seitsemän päivän lomaviikolla. 2021

Islanti Sjö Argon lastu Hieman oudon mystinen kirja. KIlassikkoainesta. 2022 Pekka Piri Avoveneellä Islantiin Saagojen kutsu Kirja johdatti minut avoveneen röykytyksessä Suomesta Shettlannin saarten kautta Islantiin. Venettä ohjasi Pekka Piri ja navigointia hoiteli merikapteeni Matti Pulli. Matka-aika oli 23 vuorokautta. Lentäen olisi päässyt nopeammin, mutta olisi tietysti jäänyt monta kokemusta vähemmällekin. Pakko todeta, että tuolle retkelle en olisi lähtenyt livenä. 2020 Satu Rämö Islantilainen voittaa aina Suomainen nainen löytää elämänsä rakkauden Islannista. 2019  Arnaldur Indridason Reykjavikin yöt Erlendurin ensimmäinen rikosjuttu, joka ei sytyttänyt himoa lukea muita osia sarjasta, vaikka muut sarjaa kehuvat. Pitänee joskus antaa uusi mahdollisuus. 2017

Israel  Yasmina Khandra Attentaatti Attentaattiahan siinävalmisteltiin. Niistä en tykkää, mutta kirja oli hyvä. 2021 Asko Sahlbergin Pilatus  Pilatuksen tarina niin, kuin se olisi voinut tapahtua. 2020

Italia Valentina Morelli Kuolema keskipäivällä ja Kuolema joella Luostari, murha ja dolce vita - sarja. (2022) Cesare Pavese Kuu ja kokkotulet (klassikko) 2022 Veit Heinchen Kullekin suo kuolemansa ja Karstin kuolleet Italian Triesten alueeelle sijoittuva dekkarisarja. Kirjoittaja on saksalainen, mutta asuu Italiassa ja kirjoittaa kotiseudustaan, kuten Donna Leon, mutta pidän silti Leonista enemmän. 2021 Seneca Elämän lyhyydestä, koonnut Juhana Torkki.  Koronavuosi, kaikkea sitä ehti lukea vaikka olin töissä. Hyvin toimii 2000 vuotta vanhat viisaudet. 2020 Pertti Luumi ja Anniina Mikama Pyhä Franciscus ja jouluseimi. Ensimmäisen koronavuoden päätteeksi tein joulukirjoistani joulukalenterin, jota varten luin uudelleen uutena hankkimani kirjan. 2020, ensi kertaa luettu 2008.  Elisabeth Adler Talo Amalfissa Sorrento ja Amalfin rannikko on paikka, missä voisin kuvitella minäkin viettäväni vapaa-aikaa tai vaikka loppu elämän (tosin Vesuvius on liian lähellä siihen). Kirjaa kuunnellessa oli helppo muistella paikkoja Roomassa, Caprilla ja Amalfin rannikolla. Itse tarina oli pienoinen pettymys: enemmän siirappista rakkaustarinaa kuin dekkarityyppistä isän kuoleman tutkimista, mutta ihan menetteli silti. 2020 Andrea Camilleri Retki Tindariin Bussimatkailu avartaa... komisario Montalbanon seikkailuja Sisiliassa. 2019 Vera Vala Kuolema sypressin varjossa. Ariana tutkii, jotenkin mielessä pyöri samalla joku Arhippa dekkari, mutta tarina ei silti ollut mitenkään sama. Arhippasta tykkään. Italiasta tykkään. Joten tykkäsin tästäkin. 2019 Gianrico Carofiglio Silmät ummessa Valikoitui luettavaksi lukuhaasteen kohtaan: Ruma kansi, mutta sisältö olikin onnistunut asianajo-dekkari. 2017 Malva Neva Valheiden pastoraali. Suomalainen nainen pitää vapaata ja auttaa maatöissä Italiassa. Samat kannattavuusongelmat sielläkin, ja lisäksi ihmiskauppaa. Tulee odotettua jännempi lomanen... 2017 Donna Leon Guido Brunetti -sarja  Venetsiaan sijoittuva sarja, jota olen seurannut lähes lausta lähtien vuosittain. 2017-

Itä-Timor Per Ole Persson Jaco esittelee vuoden 2006 Itä-Timoriin. Päähenkilö on ruotsalainen, Guatemalassa avustustyössä oleva mies, joka ottaa loma ja päätyy Diliin, Itä-Timoriin. Sieltä matka jatkuu valtion pohjoisosiin. Lyhyt sotaisa kapin ajaa päähenkilön Jacon saarelle, jossa kukaan ei yövy, mutta sotaa pakoileva seurue asettautuu sinne kohtalokkain seurauksin. 2020

Itävalta Jenny Erpenbeck Päivien loppu Itsekin olen joskus miettinyt, että sattuma ohjaa ihmiseloa niin, että pikku juttu/valinta voi muuttaa henkilön tulevaisuutta. Tässä kirjassa sama ihminen kuolee eri elämänvaiheittensa jälkeen. Ensimmäisen kerran näin tapahtuu pikkuvauvana, viimeisen kerran päivänä jälkeen 90-vuotisjuhlien. Kirjasin tämän Itävaltaan, josta tarina alkaa, mutta se päättyy Saksaan, missä kirjailija asuu. 2021 Max Manner Kadotettujen kahvila. Kuviteltu tarina kahvilanomistajaperheestä sodan jaloissa. 2019 Tapani Immonen Kissat ovat pimeässä harmaita. Ihan outo sanonta, mutta tämän jälkeen olen törmännyt useamman kerran tähän sanontaaan. Suomalainen pariskunta matkustaa vaimon kotiseudulle Itävaltaan ja törmää murhaan suolakaivoksessa. 2021 Ursula Poznaski Vii5i, Sokeat linnut, Äänet Vii5i viihdytti, mutta sitten sarja väljähtyi. Vii5i oli geokätköilyyn liittyvä kirja, ja siksikin mainio. 2017

Jamaika  Jean Rhys Siirtää Sargassomeri. Brontën Kotiopettajattaren romaanista tuttu Edward Rochesterin ensimmäisen vaimon tarina. Vaimo syntyi Jamaikalla, ja sinne hänet lähetettiin kuolemaan. 2022 Anette Kühnel Reise Know-How Kauderwelsch Aussprache Tariner Patois für Jamaika Tulipa sitten kuuneltua hauskahko matkasanakirja kielillä saksa-jamaikalainen rantaenglanti. 2+19 Jack Goldstein 101 amazing facts about Bob Marley. Pakko todeta, että yhtään faktaa ei jäänyt mieleen... Ehkä sama suomeksi joku päivä.... 2019

Japani Yoko Ogawa Muistipoliisi Entäs jos muistot ei olisikaan pysyviä, jos ne vain voisi poistaa valtion käskystä? 2022 Kenzo KitakataTokion tuhkaa Mafiahierakian huipullakaan ei pääse helpolla. Pari vuotta lukemisen jälkeen tuntuu siltä, että kirjailija oli saanut sponsorisopimuksen tupakkatehtaalta. Ei ehkä klassisinta japanilaista kirjallisuutta. 2017 Hitomi Kanehara Käärmeitä ja lävistyksiä Outo kirja japanilaiseksi ja se kertoo tytöstä, joka tahtoo aina vain lisää ja lisää. 2017 You-Jeong Jeong Piru parka Pitkään sairastellut poika elää suojattua elämää kunnes elämä muuttuu dekkariksi, joka ei vaikuta kovin mukavalta elmämältä. 2019 Heikki Valkama Pallokala, Laserjuuri, Tulikukka, Yakuzan kosto,  Erinomainen yhdistelmä ruokaa ja Japania ja vähän dekkarifiilistäkin. 2020-2021 Mia Kankimäki, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Tilastojen ja listojen rakastajan toivekirja jossa yhdistyy nyt elävän suomalaisen Mian ja 1000 v sitten kuolleen japanilaisen Sei Shonagonin ajatukset ja elämät. Voisinpa itse kirjoittaa tuollaisen kirjan!  2020 Sayaka Murata Lähikaupan nainen.  Kaikkien ei tarvitse olla toimitusjohtaja-ainesta, myös loistavia lähikaupan myyjiä tarvitaan. 2020 Keigo Higashino Uskollinen naapuri ja Myrkyllinen liitto. Molemmat kirjat mahtavia tarinoita. Eikä yhtään pitkästyttäviä. 2021

Jemen  Delphine Minoui ja Nujood Ali Nojoud 10 vuotta ja eronnut kertoo Nujoudin lapsiavioliitosta ja erosta. 2022  Jemen - Zana Muhsen: Myyty! Isä myy tyttärensä Englannista vaimoksi Jemenin maaseudulle. - ammoin luettu)

Jordania  Tuulikki Hassad Jordania ennen ja nyt Oli hyvä alku Jordanian soffamatkalle ja maan kulttuuriiin. 2022 Juan Comez-Juradon Taivaspaikka Kirjassa etsitään liitonarkkia eteläisestä Jordaniasta. 2022 Agatha Christie Hänet täytyy tappaa Olen lukenut kirjan useammankin kerran. Se on ainoa kirja jonka nyt löysin Petrasta. 2022, n. 2008 ja pari kertaa aiemminkin.

Kambodža Sirpa Pietilä Kambodzhan päiväkirja -tropiikin elämää ja makuja. Kirja oli minun makuuni liian päiväkirjanomaista, (liian) lyhyitä muistiinpanoja joista on varmasti hyötyä maahan matkustavalle, mutta eipä juuri soffamatkaajalle. Kun luin tämän jälkeen Lehmuskosken Ping-keinun totesin, että samaa kaipasin tältäkin kirjalta. 2021 Ja elämä räjähtää Kambodzan miinoitettu arki. Olen omistanut tämän kirjan vuosia, mutta hurjan kansikuvan vuoksi ei ole tullut luettua aiemmin. Ei se niin hurja ollut. Kirjassa kerrottiin amputoitujen unelmista ja siitä, miten he perheensä elättävät. Miinanraivaustakin opeteltiin, mutta ei minusta olisi siihen työhön.  2021

Kamerun Russ Manning Tarzan : Sunnuntaisarjat (sarjakuva) Ergar Rice Burroughs ei sijoittanut Tarzania tiettyyn paikkaan, mutta elokuvat on sijoitettu Kameruniin kirjojen kuvausten perusteella. Sarjakuva oli itselleni uusi, Tarzan kirjat olen lukenut lapsena. 2021

Kanada Clive Cusser Jäävirta Toimintajännärikö tämä nyt oli. yleensä en tykkää, mutta tästä tykkäsin. 2022  Louise Penny Kuolema kiitospäivänä, Kylmän kosketus Tree pines kylässä alkaa tapahtua murhia, joita ratkotaan kirja toisensa jälkeen Agatha Christie tyyppisesti. Lopetin sarjan lukemisen Kuukausista julmin kirjaan. Jotenkaan ei taustatarina jaksanut innostaa, vaikka itse dekkaritarinat oli tosi hyviä.  Alan Bradley Nokisen tomumajan arvoitus Flavia de Luce matkustaa äitinsä vanhaan opinahjoon Kanadaan saamaan lisäoppia ja ratkoo samalla taas yhden rikoksen.

Kap Verde  Rita Dahl Kap Verde, Savukeitaan matkaoppaat Muutakaan kirjaa ei löytynyt, niin otin sitten matkakirjan. Uskon tutustuneeni Kap Verdeen kyllä tämän voimin enemmän kuin joidenkin paikallisten kirjojen voimin johonkin muuhun maahan. 2021

Kazakstan  Muhtar Auezov Laukaus solassa Feodaaliajan rengeillä ei ollut lempeitä isäntiä Kazakstanissakaan. 2021 Aleksander Solzenitsyn Ivan Denišovitsin päivä Vankileirielämää Kazaksatanissa keltaisen kirjaston kirjana. Samoissa kansissa oli myös Tapahtui Kretsetovkan asemalla ja Matrjonan talo. 2018

Kenia Leijonakuningas, Walt Disneyn versio. 2021 Florent Rubber ja Jerome Mulot Herrasmiessafari (sarjakuva) 2021 Katja Kallio Bibi muuttaa Suomeen (lastenkirja) 2021 Tom Buk-Swienfy Naarasleijona - Karen Blixen Afrikassa  Viola Wallenius Koti Keniassa  Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja kenialaisesta tyttö- ja lapsityöstä. 2021 Akseli Gallen-Kallela Afrikka-kirja Matkakertomus taitelijan matkasta Keniassa yli 100 vuotta sitten. 2019 Wilson Kirwa Amani aasi ja Antelias seepra (Satukirja) Kestävyysjuoksijamme tarinoita kotimaansa kamaralta. Kirwan elmäkerrankin olen joskus lukenut. noin 2018 Wilson Kirwalta olen lukenut myös Juoksijasoturin ihmeellinen elämä kirjan, jossa hän kertoo hauskalla otteella siitä, miten hänestä tuli suomalainen juoksija. Ei se aina helppoa ollut ja lukijaakin vähän hävetti miten vähällä tuella juoksijan taival oli alkumetreillä Suomessa. n. 2007.

Keski-Afrikan tasavalta  Kyösti Pietiläinen Legioonalainen Peters - Aavikkosota Muukalaislegionia taistelee paikallisia terroristeja vastaan. 2021

Kiina Po Chû-i Korotan ääneni ja laulan (runoja) 2022 Ikkyu Riehaantunut pilvi Ikkyu:n Zen runoja 2022 Qiu Xiaolong Tapaus Mao ja Punaisen sankarittaren kuolema, Musta sydän Kahden kaupungin tarina, Punapukuiset naiset Runoileva rikosetsivä, johon olen tykästynyt. 2017, 2021 Kristina Carlson Eunukki 1120-luvun kiinalaisen eunukin muistelmat nuoruudesta vanhuuden päiviin. 2019 Kevin Kwan Ökyrikas tyttöystävä Ökyrikkaiden aasialaisten jatko-osa (kts. Singapore) jossa ökyrikas vierailee Kiinassa tyttöystävänsä kanssa. 2021

Kirgisia Tshingiz Aitmatov Valkoinen laiva 2022 Kirsi Merimaa Musta kirves Uranainen Eu virassa Kirgisiassa. Murhia, uraanijätevuoria ja Musta käsi. 2022

Kiribati

Kolumbia Gabriel Garcia Marquez Pelon hetki Kelpo kirja, mutta tykkäsin paljon enemmän Kuulutetun koulueman kroniikasta. 2021 Anni Valtonen Elämäni Kolumbia Valtonen muistelee elämäänsä Kolumbiassa 2021 Gabriel Garcia Marquez Kuulutetun kuoleman kroniikka Ensitutustuminen kirjailijaan, jonka kirjan olen omistanut noin 40 vuoden ajan lukematta sitä. Olisi ehkä kannattanut lukea. Tämä oli eittämättä klassikkoainesta. 2020 Andres Caicedo Eläköön rumba Kirja jossa huumeiden käyttö ei ole ainakaan sivuosassa. Rumbaakin tanssitaan. Kiihkeästi, mutta ei niin kiihkeästi, ettei kirja olisi nukuttanut.  2019

Komorit

Kongon demokraattinen tasavalta Aapo Kukko Karmea tarina - kertomus Kongosta (sarjakuva). 2021 Hedge Tintti Kongossa (Sarjakuva) 2019

Kongon tasavalta  William Boyd Nainen rannalla  Syksyn 2021 Afrikkakirjojeni limbo. En tiedä odotinko jotain romantiikkaa,mutta apinoita tutkittiin paljon. 2021  Alain Mabanckou Pikku pippuri Tarina siitä, kuinka orpokodin kasvatti kasvaa kaduilla aikuiseksi. 2019

Kosovo  Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia ja Bolla Luin aiemmin Tiranan sydämen, 2021 talvella tartuin Kissaan ja käärmeeseen. Kissani Jugoslavia oli upea kirja, mutta Bolla ei vakuuttanut... tosin ei juuri mikään muukaan Finlandiavoittaja ole sitä tehnyt. 2021

Kreikka Victoria Hislop Elämänlanka kertoo Tessalonkin maanjäristyksestä ja sen jälkeisestä ajasta. Molemmat Hislopit olivat hyviä. 2021 Victoria Hislopin Saari kertoo leprapotilaiden saaresta Kreetan edustalla. 2020 Anja Snellmanin Kaikkien toiveiden kylä on jäänyt kirjaamatta tänne. Luin sen tuoreeltaan 2018.

Kroatia Téa Obreht Tiikerin vaimo Tästä tuli mieleen eteläamerikkalaiset kirjat joihin en saa otetta, mutta kirjan pikkutarinat oli hyviä. 2021 Max Seeck Hammurabin enkelit, Mefiston kosketus, Haadeksen kutsu ja Uskollinen lukija Lomamatkalla saatu kirjaidea poiki sarjan, joka on ollut sangen viihdyttävä kansainväliseksi seikkailuksi jossa suhataan maasta toiseen (joista en yleensä juurikaan pidä).2020

Kuuba Ernst Hemingway Kirjava satama Klassiko johon tuli tartuttua vasta nyt. En ollut katsonut edes elokuvaa. Paheksun itseäni. 2018

Kuwait  Susan Abulhawa Rakkaudetonta maailmaa vastaan.2022

Kypros  Kirsikka Myllyrinne Happamat sitruunat Mielenkiintoinen katsaus Myllyrinteen elämään Kyproksella. 2021

Laos Kari Kallonen ja Petri Sarjanen Lauri Törni - Purppurasydän Mannerheimristin ritarista sukeutuu vihreäbarettinen upseeri Larry Thorne. Joka katoaa Vietnamin sodassa. 2022

Latvia  Sandra Kalniete Tanssikengissä Siperiaan Yhden perheen vaiheet II-MS aikana ja sen jälkeen. 2021 Alberts Bels Häkki Kirja oli ensimmäisiä haastetta varten lukemiani ja heti löytyi uudestaan yksi nuoruuden suosikeistani ajalta, jolloin luin kaikki vihreäkantiset neuvostoliittolaisen nykykirjallisuuden kirjat, joita sain käsiini. 2017

Lesotho  Geoffrey Jenkins kotkan kosto. Thrilleri joka oli enemmän kuin ihan ok. 2021

Libanon Kahil Gibran Merta ja hiekkaa (runoajatuksia) 2021 ja sitä aiemmin noin 1983 Markus Falk Profeetan soturit Tuomas Pyy lähtee työmatkalle Beirutiin. 2021 Joakim Zander Ystävä Ruotsalainen diplomaattiharjoittelija löyttää ystävän (thrilleri) 2021  Emily Nasrallah Muistot  Kaksi ystävää muistelee elämäänsä sisällissodan aikana. 2021 Olli Nurmi Ruutitynnyrin vartijat Suomalaisia rauhanturvaamistöissä Libanonissa. 2021 Zeina Abirached Minä muistan (Sarjakuva) Pakko tunnustaa, että minä en muistanut tätä kirjaa edes kuunnelleeni ja kuitenkin kirja löytyy ihan omasta kirjahyllystä. 2017

Liberia  Leymah Gbowee Meissä on voimaa : liberialaisesta kansalaisaktivistista Nobel-voittajaksi. Pienillä asioilla on suuri merkitys. Mikä ihanan elämäntehtävä, vaikka raskas. 2021

Libya Harri Leppänen Gaddafin kunnailla Sanojen ilotulitusta ja taustalla hääräilee Gaddalf. 2021 W. E. Johns Biggles autiomaassa (Nuorten kirja) Poliisilentokapteeni Biggles lentää tällä kertaa toisen maailman sodan Libyassa. 2019

Liechtenstein  Danielle Steel Hänen kuninkaallinen korkeutensa.  Kirjan taustalla lienee ruhtinatar Marie jok oli maansa Punaisen Ristin puheenjohtaja. Taisi olla eka Steel, jonka olen lukenut. 2021

Liettua Jyrki Erra Kaunasin sivut Lyijyvalkoisesta pidin enemmän, mutta tämäkin kirja oli hyvä. 2021 Dalia Kuodyte Tuntematon sota - Liettuan neuvostovastainen aseistettu vastarinta vuosina 1944-1953. 9 Itselleni täysin tuntematonta sotaa käytiin tässä kirjassa kuvin ja sanoin, hyvin, mutta itselleni ehkä hieman liian lyhyesti. Suosittelen lukemaan myös Sampo Terhon Olev Roosin kyyneleet, jossa kerrotaan Viron metsäveljistä.  2018

Luxemburg Max Manner Demi Sec  Naispoliisi lähtee sukulaisiin Luxemburgiin ja joutuu ratkomaan rikoksen. 2021 Max Manner Loiset, Matador Hirvikallio tutkii vaimonsa yllättävää kuolemaa ja hieman muutakin. 2019

Madagaskar Tuomas Aivelo Loputtomat loiset Aivelo tutki Madagaskarilla hiirimakien loisia ja etsii laajempaa kuvaa. 2021

Malawi Eila Payne Karjalan tyttö muutosten keskellä. Malwissa on öljykriisi , eletään 1970-lukua. 2021

Malediivit

Malesia Timo Parvela Pate, viidakon kuningas Pate ja Senja seilaavat Borneoon etsimään Totti-koiraa.  2022 Nevil Shute Viisi mustaa kanaa kirjassa ollaan sekä Englannissa sodan jälkeen että sotavankeina Malakan niemimaalla Malesiassa. Etsiessään naisten vankileisiä päähenkilö tapaa australialaisen miehen. Sodan jälkeen nainen perii rahaa ja haluaa palata Malesiaan. 2022

Mali Juha Vakkuri Kulta, Islam ja pyhä käärme Ghanan, Malin ja Songhain historiaa. Niin me eurooppalaiset tuhottiin paikalliset kulttuurit. 2021 Kimmo Lehtonen Timbuktun hetket - alavireinen tarina Afrikasta ja uudesta elämästä. Nappasin kirjan hyllystä mitään lukematta ja toivoin juttuja timbuktun historiasta. Pienoinen pettymys, että kirja kertoi enemmän tulevaisuudesta. 2021 Sundiata voittaja (Runokirja, Kansalliseepos) Pitkästä aikaa löytyi lukematon kansalliseepos, joka sykähdytti kuten aiemmatkin. Tosin ei ole Edda runojen voittajaa. 2019

Malta  Ursula Auer Murkia Maltalla Kiinnostava kirja suomalaisten talvenvietosta Maltalla. 2021

Marokko Leila Sliman Toisten maa Rasnkalaisen naisen elämä Marokossa. 2021 Outsider Murha Casablancassa  Kirja näkyy olevan listalla, mutta ei näin myöhemmin ole muistijälkiä tästä 2019 Tahar Ben Jelloun Sokaiseva pimeys Oli siinä rangaistusta kerrakseen vallankumouksen yrittämisestä. Jollain tapaa äärettömän kauhistuttava kirja, jota en todellakaan suosittele luettavaksi ennen Markokon matkaa tunnelmaan pääsemiseksi, kuten Rantapallon bloggaaja Mummo matkabloggaa näkyy suosittelevan. 2018

Marshallinsaaret

Mauritania  Hugo Pratt Saint-Exupéry Viimeinen lento (sarjakuva) 2021

Mauritius  Jan Mårtenson Mord på Mauritius Antiikkimyyjä-etsivä seikkailee postimerkkeilyn maailmassa. 2021

Meksiko Fernanda Melchor Hurrikaanien aika kirjassa joutuu vainotuksi kylän noita, transnainen La Conde, joka on vuosien saatossa auttanut monia. Kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu, sillä aaneen pääsi tapausta lähellä olevat ihmiset vuorotellen. 2021 Yuri Herrara Maailmanlopun merkit. Jollain tapaa tuli mieleen myös maailmanlopun meininki. Etelä-Amerikkaan tutustuminen alkoi tästä kirjasta ja mielestäni sangen huonoissa merkeissä. Toinen meksikolainen kirja (toivottavasti sykähdyttävämpi) on etsinnässä edelleen. 2017

Mikronesia

Moldova Mihai Eminescu Runoja Runot sopivat myös lauluiksi ja osa onkin sävelletty. 2021 Vladimir Lortsenkov Lentävä traktori (Moldovan Arto Paasilinna) Miten paeta Moldovasta Italiaan, kas siinäpä pulma! Ihanan hersyvä kirja. 2019

Monaco Agatha Christie Hardey Quin  esittäytyy (dekkarinovelleja) 2021  Elizabeth Adler Monte Carlon jalokivet.  Ei tämä nyt varmaan paras mahdollinen Monaco kirja ole, mutta mielestäni oikein hyvä kirja genressään, tykkäsin, eikä muutakaan ole tullut vastaan, niin kirjataan Monacoon. 2020

Mongolia Rubert Isaacson Hevospoika Isä lähtee poikansa kanssa Mongoliaan tutustumaan hevosten terapeuttiisiin vaikutuksiin 2022 Mailis Janatuinen 10 matkaa Mongoliaan. Japanissa lähetystyötä tekevä Mailis vierailee pääasiassa työn merkeissä Mongoliassa, mutta tutustuu samalla kulttuuriin ja kokeilee mm. jurtassa asumista. 2021

Montenegro Seppo Mustajoki Reikäpää Kannattaa seurata paikkoja kartalta. 2021 Rex Stout Mustan vuoren varjossa Nero Wolfe lähtee reissuun Archien kanssa aina Montenegroon saakka. 2018 Hannes Tiira Montenegro Hannes Tiirakin reissasi Montenegrossa vaimonsa ja valokuvaajan kanssa. 2018 Lehar Iloinen leski libreton olen lukenut 1986 tienoilla.

Mosambik Msaho - Runoja ja kertomuksia Mosambikista toim. Inger Bäcksbacka. Runoja, kansanrunoutta ja tarinoita. Tykkäsin. Tykkäsin tälläkertaa myös Cauton kirjoittamasta tarinasta. 2021 Esa Salminen Leposija Kilimakitossa. Liian Plumeriaverantamainen makuuni. 2021 Wilbur Smith Tiikerin silmä Aarteen etsimisseikkailu Mosambikin saaristossa. 2019 Mia Cauto Plumeriaveranta Outo juttu verannan tienoilta. 2018

Myanmar Guy Delisle Merkintöjä Burmasta (Sarjakuva) Tarkka ympäristön havainnoija Guy Delisle asustaa Myanmarissa muutaman vuoden ajan. 2018 Jean Philipp Sendger Sydämenlyönneistä ikuisuus Tarina siitä, kun tyttö etsii isäänsä isän kotimaasta ja löytää yllätyksen. Yllätys lienee suurempikin, sillä kirjaan on jatko-osakin. 2018 Jean Philipp Sendger Sydämen ääntä ei voi unohtaa. Tyttö palaa veljensä luo Myanmariin vuosia myöhemmin ja tutustuu enemmän sukunsa tarinaan.  2021

Namibia Elina Heikkilä ja Maarit Nurmi, Minä voin mennä! Ambomaalan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873-1939 Selma Rainio perusti Suomen lähetysseuran lääkäriaseman Onandjokween. Sairaala oli maan ensimmäinen ja on toiminnassa edelleen. Kirja oli kivasti ja hyvin kirjoitettu. 2021 Lauren St.John Elefantin tarina (Nuorten kirja) Kirjasarjassa seikkailaan vaihteeksi Namibian puolella. 2018

Nauru Jukka Parkkinen Karhukirjeitä kaukomailta Kirjassa käydään Naurussakin eikä naurusta ole loppua kun kirjaa kuuntelee. Joku oikeasti naurulainen kirjakin pitäisi kuitenkin löytää. 2019

Nepal Pia Perkiö Askel kerrallaan : kestävää kehitystä Nepalissa  Kuvittelin kirjan kestävän kehityksen kirjaksi, mutta olikin lähetystyötä. Ei silti ollut pettymys tämä kirja. 2020  Janak Sapkota Tulikärpänen valaiseen sivun.  Haikurunous on aina hienoa luettavaa. 2021 Pertti Lehmuskoski Ping-keinu Ping-keinu oli hyvin koottu tarina Nepalista. Näinkin lapspsen elämässä voisi käydä. 2021 Carina Räihä Huipulta huipulle elämän muutos ja Everest.  Räihä sanoutui irti hyvistä hommista ja kiipesi korkealle. Unelmia kannattaa tavoitella, vaikka ne olisivatkin vaarallisia. 2021 Jeffrey Archer Matka maailman katolle.  Saman tyyppinen tarina kuin Räihänkin. 2021

Nicaragua Armas J. Pulla Jees hapankaalia, senor Ryhmy ja Romppainen päätyvät sodanjälkeen Nicaraguaan kuin vahingossa. 2022 Javier de Isus Mikä-mikä maan saari Vasco seikkailee nicaragualaisella saarella. 2021

Nigeria Agwaeke Emezi Vivek Ojin kuolema.  Kirja toi mieleeni Garcia Marquezin Kuulutetun kuoleman kronikan. Tässä kirjan henkilöiden nimet oli kuunneltuna sekavia, joten alkupuolen olin hieman pihalla. Kelpo tarina. 2021 Seppo Musta luoto Kuoleman safari.Sarjan toinen osa vie entisen ammattisotilaan appiukkokokelaan pyynnöstä Nigeriaan tarkastamaan appiukon öljysatamahanketta. Tämäkään reissu ei ole mikään lomamatka, vaikka rusketus onkin lopussa karehdittava. 2020 Chimamanda Ngozi Adichie Rakas ystäväni tai 15 ehdotuksen feministinen manifesti Kirja esittelee vinkkiä, miten lasta voi kasvattaa tasa-arvoisuuteen. 2020 Uzodinma Iweala Ei kenenkään lapset Tällaista kirjaa lukiessa toivoisi, että aina joku olisi jonkun lapsi. 2019 Vähän edellistä iloisempi on Oyinkan Braithwaiten tarina Sisareni, sarjamurha joka kertoo siskosta, joka ratkaisee poikaystäväongelmat hieman brutaalimmalla tavalla. 2020 Buchi Emecheta Nnu Egon tarina -kirjan olen lukenut Marttojen haarstusmerkkiä varten. Kirja teki aikanaa vaikutuksen. Tätä kirjatessa kirja tuli taas mieleen. Kirja kertoo lapsettomuudesta ja uudesta liitosta jossa lapsia sitten tulee ja Nnu kokee äitiyden riemua, mutta myös suuren kaupungin turvatotomuutta. Päähenkilö on ibopäällikön kaunis tytär eikä elämä suurkaupungissa ole kuten heimon parissa. Luettu n. 1999

Niger  Sven Lindqvist Tappakaa ne saatanat  Aavikkosukeltajan jälkeen minulla oli suuret odotukset tähän, mutta tykkäsin Aavikkosukeltajista paljon enemmän. Ei tämäkäänhuono ollut. 2021

Norja Jorn Lier Horst CLUE - Kultaisen kellon arvoitus ja Vedenalainen arvoitus  Kokeeksi luin välillä norjalaistakin nuorisosarjaa. Ensimmäisestä tykkäsin, mutta Vedenalainen arvoitus ei iskenyt.  Clue ryhmään kuuluu kolme lasta ja koira, joten nelikon seikkailusta on tässä kyse. 2020 Hokan Nesser Pikku Burman teurastaja Ei-ehkä-niin-skandinavinen skandinaavinen dekkari. 2017 Totuuden nimessä luettuna on Nesbota ja muutakin ennen 2017

Norsunluurannikko Kyösti Pietiläinen ja Ville Kaarnikari Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla. 2021 Marquerite Abouet ja Clemént Ouprerie Aya - Elämää YOP cityssä Sarjakuvakirja tyttöjen elämästä Norsunluurannikolla. 2019

Oman

Pakistan Mohsin Hamid Exit West kirja voisi tapahtua missä vain Lähi-Idän sotivissa maissa. Sijoitin Pakistaniin, mistä kirjoittaja on kotoisin. Mielenkiintoinen kokonaisuus reaalimaailmaa ja fantasiaa.  Nadeem  Aslamin Kultainen legenda tarjosi itselleni jotain samaa kuin Tuhat loistavaa aurinkoa. 2021

Palau

Panama John Le Carré Panaman räätäli. Jäi kesken viime vuonna eikä paljon toisinaan nytkään. Vakoilukirjat ei ole mun juttu. Elokuvan voisi katsoa, jos imaisisi mukaansa paremmin. 2021-2022.

Papua-Uusi-Guinea  Kaija Taival Näky toteutuu viidakossa Soini ja Kaija Olkkonen Aune Mikkonen kotona viidakkokylässä Pirkko Luoma Papua-Uusi Guineassa.  Sinikka Saari Suuren päällikön tytär.

Paraguay Marton Taiga Valehtelin sinulle Zorilla Kirjassa seikkaliee suomalainen Jussi 1940-luvun Paraguayssa. 2021

Peru Mario Vargas Llosan Maytan tarinan kuvittelin kertovan naisesta, mutta olikin bi-mies, joka oli tekemässä vallankumousta. Kirja parani loppua kohden, mutta ei minusta Vargas Llosa-fania tullut vieläkään. Kirja päättyy sanoihin: "Ja silloin muistan, että kun rupesin vuosi sitten kirjoittamaan tätä tarinaa, aloitin sen samoin kuin sen nyt päätän mainitsemalla jätevuoret, jotka vähä vähältä hautaavat Perun pääkaupungin alleen."  Michael Bond Karhuherra Paddington, Perustahan karhu maailmalle lähti, ja pitkälle pääsikin, sillä kirjan ulkopuolelta tiedän, että myöhemmässä vaiheessa joi teetä kuningatar Elisabethin kanssa ja selvitti käsilaukun salaisuuden 🙃 (2021)

Korean demokraattinen kansantasavalta James Church Korealainen kuurupiilo Ensimmäinen pohjoiskorealainen dekkari, kelpokamaa. Seuraavaa osaa odottelen. 2017 Guy Deliese Pjongjang (Sarjakuva) Deliese asustaa jonkin aikaa Pjongjangissa ja piirtää sarjakuvaa 2018 Diktaattorin keittiömestari Japanilaisen sushikokin elämää Pohjois-Korean päämiesten keittiömestarina. 2019 Markku Toimela ja Kaj Aalto Salakahvilla Pohjois-Koreassa Lähetystyötä tekevän duunarin muistelmateos. Pohjois-Koreassa Toimela mm. opetti korealaisia viljelemään perunaa, jotta katovuodet eivät iskisi niin kovasti. 2019 Kai Myrberg Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia.  Ihmiset sopeutuvat monenlaisiin olosuhteisiin, mutta koville se ottaa ja joskus menee henkikin, onnellisuuttakin kuitenkin voi esiintyä. 2021

Pohjois-Makedonia  Jaakkojuhani Peltonen Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti. Eikös se Aleksanteri täältä ollut kotoisin. 2021

Portugali Fernando Pessoa Anarkistipankkiiri on romaani, jonka löysin Twitterin tästä puhutaan Roomassa tänään päivityksistä. Pessoa on ensimmäinen oikeasti portugalilainen kirjailija, jota olen koskaan lukenut. Hyvällä kannattaa aina aloittaa :) Kirjassa anarkistinen pankkiiri perustelee, miksi on pankkiiri ja anarkisti. Ja hyvin tuo perustelee. 2021 Anu Patrakkan Rui Santos poliisista kertova sarja on mukavan leppoisa sarja etsivästä, joka ujoudesta huolimatta vähitellen löytää puolison. Ensimmäisenä luin kirjan Syyllisyyden ranta joka kertoo taiteilijasta joka katoaa. Muut sarjan kirjat ovat Huomenna sinä kuolet (ensimmäinen sarjassa), Kuolet vain kahdesti, Totuuden portaat ja Häpeän aukio. 2020-2021 Kovasti kotimaista tarjontaa, on nämä portugalilaiseni. Ensimmäisenä luin Max Mannerin Matadorin, joka on härkä taisteluita ja rantalomaa. 2019

Puola Olga Tokarczuk Aja Aurasi vainajain luitten yli  Dekkarityyppinen Nobelpalkittu kirja jossa puhutaan myös eläinten oikeuksista. Teki vaikutuksen. Kun ehdin luen loputkin Tokarczukit. 2021 Helena Lönnrothin Puolalainen kuurupiilo -kirjassa piipahdetaan Suomesta Puolaan etsimään todisteita ja jahtaamaan rikollisia. 2021 Keskitysleirikuvauksia:  Tadeusz Borowski Kotimme Auschwits 2017 Heather Morris Auschwitsin tatuoija ja Cilka 2019 ja 2020 Chil Rajchman Treblinkan viimeinen juutalainen 2020

Päiväntasaajan Guinea

Juan Tomás Ávila Laurel Yössä vuori roihuaa. Tämä taitaa olla maan ensimmäinen romaani. Vähän sama fiilis kuin Auringon aseman kanssa. En osaa päättää enkö oikein tykännytkö vai oliko tämä loistava kirja. Kiehtova joka tapauksessa. Ei kevyttä kesälukemista. 2017

Qatar Jo on aikoihin eletty, mun oli pakko lukea kirja jalkapallosta! Tehkää nyt jossain jotain ja kääntäkää edes yksi pikku romaani tai vaikka satukirja Qatarista suomeksi. Onko se paljon pyydetty? Tämän jälkeen puuttuu enää 20 yhtä epätoivoista lukumaata. Sami Kolamo Riistopallon MM kisat Qatarissa. Ja ei. En tänäkään vuonna katso potkupalloa töllöstä.

Ranska Victor Hugo Kurjat 1 ja 2. Oli kyllä ihan erilainen mitä odotin. 2022 Annie Ernaux Isäni 2022 Jacky Durantd  Sydämeni reseptit Kirjassa poika, joka itsekin on kokki, muistelee isänsä kuolinvuoteen tienoilla isäänsä ja miten heistä tuli kokkeja. 2021 Jorge Zepeda Patterson Kuolema kelloa vastaan Jännittävä kirja pyöräilymaailmasta pisti harkitsemaan, pitäisikö katsella kerran Ransakan tai Italian ympäriajot alusta loppuun. Kirjan pääosissa oli entinen sotapoliisi. 2021 Jean-Paul Didierlaurent Lukija aamujunassa.  Mielenkiintoisesti rakennettu kirja. 2020 Frederic Manning Harva hyvin kuolee Loistava kuvaus asemasodasta Ranskan/Saksan rajamailla. 2018 ja aiemmin noin 2002 Pierre Lemaitre Irène, Alex, Rosie ja Camille.  Sarja Verhoeven nimisen pikkupoliisin elämästä. Muut Lemaitret eivät ole uponneet minuun.  2017

Romania Tuomas Hovi Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula. Kirjassa kerrotaan Vlad Seivästäjän elämästä (oli vampyyri tahi ei, niin verenhimoinen mies joka tapauksessa). 2021 Alexandre Ciubitariu, Tarina minusta. Kansainvälisesti palkittu Ciubitariu, esittelee kirjassa taiteilijan, joka kohtaa kuoleman. Ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan. Ilmeisesti kirja kertoo tulevasta, koska 1979 syntynyt sarjakuvapiirtäjä on kirjassa vanha. 26-vuotias ei mielestäni kovin vanha ole. Ilmeisesti kirja ei jättänyt pysyvää muistijälkeä, kun pari vuotta myöhemmin en muistanut suorittaneeni Romaniaa lainkaan. 2020 Aiemmin olen lukenut luonnollisesti Stockerin Draculan. n.2014

Ruanda Jesko Johannsen Simon in Ruanda, Geschichten aus Afrika (lastenkirja) 2021 Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa Ensimmäinen osa kirjasarjasta, joka on selkeästi vähemmän kovaa kamaa kuin useamman vuoden luvun alla ollut Huomenna minut ja perheeni tapetaan. 2019

Ruotsi Niklas Rårdström Ei kuu tiedä Kertojana oli lapsi, mutta poikeuksellisesti tyukkäsin kovasti. Kirjailija on kolmannen polven kirjailija. 2021 Camilla ja Viveca Sten Synkät vedet sarja: Syvyyksissä, Sumussa ja Loimut, 2021. Katarina Mazetti Seikkailuserkut sarja Seikkailuserkkuja on kuvaitlu ruotsalaiseksi viisikoksi. Kirjasa seikkailee neljä serkkua ja kissa. Yksi serkuista Alex on mestarikokkiainesta, joten herkuttelua on näissäkin kirjossa vahvasti esillä. 2020-2022 Maria Lang mm. 18. Lucia-neito, Mustat kissat, Kolme eukkoa ja Kuuma elokuun yö. Jäin Christer Wijk - koukkuun syksyllä 2019 katsottuani Langin dekkareista tehtyä sarjaa.  Catharina Ingelman-Sandsberg Kakkua kiitos Hulvaton tarina, mutta ei iskenyt. Jatko-osiakin tälle on, mutta en ole lukenut. 2017 Jonas Jonasson Murhaaja Anders  Hulvaton tarina murhaajasta. 2017

Saint Kitts ja Nevis Juri Signorini Taste of St. Kitts and Nevis oli ensimmäinen kirja(nen), jonka luin tästä saarivaltiosta. Muutamia täysin uusiakin hedelmiä bongasin, heti tahtoisin maistaa ruusuomenaa ja mustaa ananasta. Ensimmäinen tuoksuu ruusulta ja jälkimmäinen on maailman makeimpia ananaksia.  Possumakkaratkin kuulostaa kokeilun arvoiselta, jos konsaan tuonne matkustan: Possun suolet, jotka on täytetty bataatilla, pippurilla ja useilla mausteilla, jotka keitetään ja tarjoillaan keitetyn sian pään tai jalkojen ja marinoitujen sipulien, kurkkujen, limetin, persiljan ja kuuman kastikkeen kanssa  ja paprikat.

Saint Lucia

Saint Vincent ja Grenadiinit

Saksa David Safier Huono karma. Kirjan tapahtumat olisi tietty voinut tapahtuam missä vaan, mutta kirja on sen verran hyvä, että kirjaan sen tähän listaan. 2021 Nele Neuhaus Lumikin on kuoltava. Paras saksalainen dekkari tähän mennessä. Toimi hyvin äänikirjana. 2017

Salomonsaaret J. Nõel Ihmissyöjien käsissä (Nuortenkirja) Kirja jonka kieli ei enää ole korrektia, mutta tarina sinänsä oli jännittävä aikuisellekin. Tekijä tuskin on käynyt saarilla. 2019

Sambia Jani Vainio Viidakkotohtori Hieno, kepeällä kynällä kirjoitettu muistelo 6 vuoden lääkäripestistä Sambiassa. 2021  Miika Neulaniemi Sähköpostia Sambiasta. Neulaniemen 3 kk opintomatkan sähköpostit julkaistiin kirjana, joka kertoo hyvin, miltä tuntuu työskentelyn aloittaminen vieraassa kulttuurissa. 2020 Petina Gappah Pimeydestä loistaa valo David Livingtonen kuivatun ruumiin viimeinen matka Koilis-Rhodesian suo-alueilta Englantiin uskollisten palvelijoiden kantamana. 2019

Samoa Erik Dammann Pakenimme palmumajaan on 1969 julkaistu kirja norjalaisen perheen muutaman kuukauden elämästä Manassen kylässä Samoalla. Tuolloin Samoalle vaadittiin lupa oleskeluun, koska turisteja ei haluttu. Nykyään myös Samoa on turistien kansoittamaa aluetta. Manassen asukasluku on nyt 123. 2022

San Marino Juha Mäkelä Satunnainen matkailija mini.Euroopassa Aika kevyesti tässä San Marino kuitataan, mutta parempaakaan ei suomeksi löytynyt. 2021

São Tomé ja Príncipe  Juha Ruusuvuori Tarzanin hauta Martan ja Tarzan-harrastajan stipendireissu afrikkalaiselle saarelle. 2017

Saudi-Arabia Anna-Riitta Jyrkinen Koralliranta : Naisen elämää Jeddasta. Kerrankin kirja, jossa oikeasti kerrotaan naisten elämästä rajoitusten keskellä. Tämä vastasi moniin kysymyksiini ja kertoi paljon mi ei ollut tullut kysyttyäkään

Senegal Mariama Ba Pitkä kirje Ensimmäinen lukemani kirjeromaani ihastutti. 2021

Serbia Ville Hytönen Luumun polte Joskus on hyvä miettiä, minkälainen elämä on ihmisillä jotk anäkyy matkan varrella. Siitä voi syntyä hyvä kirja. 2022 Slevanka Drakulic Aivan kuin minua ei olisi  Baklanin sota 1992 ja joutuminen sotilaiden ilotytöksi. 2021 Aleksandar Tisma Ihmisen käyttöä Kirjassa oleillaan mm. Auswitchin Nautintojen salissa. 2021 Kati Hiekkapelto Tumma Serbiassakin asuneen Hiekkapellon kirjoittama tarina unkarinkielisestä, suomalaisesta poliisista Fagata Annasta alkaa. 2017

Seychellit Vera Valan  Suden hetki vie sarjan päähenkilön Seychellien hiekkarannoille, hienoihin ravintoloihin ja tutustutta niin jättiläiskilpikonniin kuin paholaisrauskuihinkin. Aiemmat sarjan osat kannattaa ehdottomasti lukea ennen tätä. 2021

Sierra Leone Taavi Vartia Tuulen viemä mies Kertoo suomalaisen miehen uskomattomasta seikkailusta Afrikassa. 2021

Singapore Jukka Niskanen Käärmeen kehto Himpun verran tuli mieleen tuo Hallin Surmantanssi, mutta tämä oli kyllä parempi. Joensuulainen nainen kuolee Singaporessa ja asiaa ratkotaan yhteistyössä. Loppuratkaisu ei jäänyt mieleen, mutta tarina sinänsä oli hyvä. 2021 Kevin Kwan Ökyrikkaat aasialaisetOn rikkaita ja on ökyrikkaita. Tämä kirja kertoo todellakin jälkimmäisistä, ja tietysti rakkaudesta. 2020 Jatko-osana tuolle on Ökyrikkaiden ongelmia (sarjan kolmas kirja). Välissä oleva kirja kertoo Kiinasta. 2021 Adam Hall Surmantanssi Singaporessa Perkeet haastetta varten luin tämän yli kymmenennen osan kirjasarjasta, joka oli entuudestaan outo. Vähän oudoksi jäi sen vuoksi edelleen. Vakoilutarinat ei sykähdytä, joten jäänee ainokaisekseni. 2019

Slovakia MIroslav Valek Kosketuksia (runokirja) 2021  Laurent Binet HHhH Heyndrichin salamurhaajan jäljillä Himmlers Hein heist Heyndrich - Himmlerin aivojen nimi on Heyndrich... ja selalisia aivoja ei tarvittu. 2017

Slovenia Draco Jancar Sinä yönä näin hänet. Surullinen rakkaustarina. Tykkäsin ja lykkäsin viisi tähteä. 2021 Maja Novak Murha aluevesillä Slovenian ensimmäinen dekkari. Jostain syystä ei sykähdyttänyt, vaikka kirja oli kuitenkin melkolailla agathachristiemäinen, eli mieleeni. 2017

Somalia Nura Farah Aurinkotyttö  Tyttö haaveilee koulusta, mutta naitetaan muualle. 2021. Hugo Pratt Somalian mies (Sarjakuva) Kovasti kehuttu piirtäjä (hyvin oli piirretty) mutta jotenkin muuten tylsä kirja, ei minun tyyliäni. Jonkun toisen Prattin jätin kesken, mutta tämä tuli luetttua kuitenkin kokonaan, kun oli ohuempi. 2019 Nura Farah Aavikon tytär 2017

Sri Lanka Martti Lintunen Pikku norsun uimaretki Lintunen valokuvaa norsuja SriLankassa. 2022

Sudan Lubna Ahmad Al-Hussein 40 raipaniskua - tositarina nyky-Sudanista. Raipat tuli pitkien housujen käytöstä. Hyvin kirjoitettu tosi tarina. 2021

Suomi Mauri Paasilinna Suomaalaiset Tarina menneisyydestä. 2019 Tim Walker Lost in Suomi Ei ole helppoa, kun amerikkalaispoika rakastuu suomalaistyttöön ja muuttaa Suomeen. Mutta kirjoitaa poika osaa. 2021

Suriname Clark Accord Paramaribon kuningatar - Max Lindenin kroniikka Sitä on hienovaraisia geishoja ja sitten on Max. Positiivinen lukukokemus. 2021.

Swazimaa Eila Payne Karjalan tyttö etsii paikkaansa. Aloitin sarjan lukemisen tästä osasta, joten hetki meni päästä juoneen mukaan. Paynet asuivat Swazimaassa lähetystyössä jonkin aikaa. 2021 Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa muuttaa Aidsin takia kakkukauppiaan miehen on muutettava parempipalkkaisen työn äärelle Swazimaahan, koska perheen on elätettävä nyt kaikki lapsenlapset. 2019

Sveitsi Joël Dicker Huoneen 622 arvoitus. Tämäkin Dicker oli yliveto. 2022 Juhani Aho Vuorilla ja vuorten takana Ahon maukas kieli on kestänyt hyvin aikaa. 2021 Thomas Mann Taikavuori  (kalssikko) 2019 Friedrich Dürrenmatt Lupaus Ei niin kevyttä kesälukemista, lasten hyväksikäyttöä ja muuta pientä. 2017

Syyria Christy Lefteri Aleppon mehiläistarhuri.  Surullinen, mutta niin ihanasti kirjoitettu tarina. 2021  Nujeen Mustafa ja Cristina Lamb Nujeen - Pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan 2020 Khaled Hosseini Meren rukous (Runokirja) Kauniita akvarelleja ja surullisia muistoja Syyriasta 2019

Tadžikistan Elisa Fatland Sovjetistan : Turkmenistan, Kazakstan, Tadzikistan, Uzbekistan ja Kirgisia.  Matkakirja, joka esittee viiden valtion nähtävyyksiä ja kulttuuria. Voisin kuvitella lukevani uudelleen, jos lähden noihin maihin turistiksi. Kirjasin Tadzikistaniin, kun en ole sieltä vielä kirjoja lukenut. 2019

Tansania M. M. Maye Kuolema Sansibarissa Sansibarin saarellakin voisi käydä tämän luettuani. 2021 Toni Lahtinen Norsunluukoira Rokkan ja maalaispojan matka myrskyn silmään Rokka ja Lahtiset opettivat Tanzanian poliiseja kouluttamaan koiria etsimään norsunluuta. 2021 M. M. Kayen Kuolema Sansibarista esittelee palan Sansibarin saaren kulttuuria ja muutaman murhan joista ensimmäinen tehdään jo ennen matkaa Englannissa. Kirjailija kertoo pitäneensä tarkka päiväkirjaa ja lukiessa sen uskoo. Kirjassa maistuu ensi vierailun kutkuttava uteliaisuus ympäristöön. 2021

Tanska Jussi Adler-Olsen Vanki, Metsästäjä Välttelen liian skandinavisia dekkareita, mutta tämä tuntui hyvältä. 2017 Lone Theils Kohtalokas merimatka ja Runoilijan vaimo. Tanskalainen, Lontoossa asuva ja tanskalaiseen lehteen kirjoittava free-toimittaja tutkii rikoksia kahden maan maaperällä ja vähän merelläkin. 2020 Ingel Gammelgaard Madsen Polttava syyllisyys Osa 1.  Jo kolmas liikennepako vuonna 2021 eikä vielä ole kuin helmikuu.

Thaimaa David Casarrett Kuolema kukko-onnen majatalossa Mma Ramotswen ja Vish Purin tapainen dekkarisarja alkaa tästä. 2017 Jarkko Stenius Bangkokin veritiikeri. Tyttö kauppaa ja paljon muuta tulee suomalaisen soturin eteen. Seuraavassa kirjassa Lohikäärmeen luola päähenkilö on vetäytynyt luostariin,m utta saako soturi pysyvän rauhan, no ei. Pahat pojat löytää sinnnekin. 2019 Jo Nesbo Torakat Nesbon alkukauden kirjoja on kiva lukea. Torakat kirjan tapahtumat sijoittuivat Thaimaaseen. 2021 Piia Leino Ruma kassa Kutkuttava tarina! Mitä tapahtuu, kun tavallinen kaupuan kassa valitaan tositv-sarjaan jota kuvataan Thaimaan lämmössä. 2021 Seppo Korpipää Pillerirannikko Hieman erilaista tarinaa suomalaisten elämästä Tahimaassa. 2021 Pohjolan  Poliisi kertoo Tsunami-operaatioo Thaimaassa.  Lyhyitä pätkiä nämä kertomukset kyllä on, mutta hyvä kertaus ennen Khao Lakin sydämiä.  2021 Marja-Leena Tiainen Khao Lakin sydämet Tsunami vei perheen ja tyttö palaa rannalle isovanhempiensa kanssa sanomaan hyvästit ja etsimään auttajansa. Tykästyin Tiaisen tyyliin. Pitänee tutustua laajemminkin. 2021

Togo Magaliattiobbe Leppäkerttu (Lasten kirja) Ainoa suomennettu kirjasarja on tämä. Hirveän montaa lausetta kirjassa ei ollut. Saman sarjan Muurahaisen ja Mehiläisen jätin lukematta. 2019

Tonga Goverment of Tonga Counstitution of Tonga on ollut ainoa kirja, jonka olen löytänyt Tongasta niin, että sen tekijä on varmasti käynyt Tongassa ja opin maasta jotain uutta. Opin mm. että orja, joka ei ole tehnyt muuta rikosta kuin karannut, vapautuu orjuudesta astuessaan Tongan maaperälle ja rikollisilla, idiooteilla ja imbesilleillä ei ole asiaa valtion johtotehtäviin eikä sukunsa päämiehiksi.

Trinidad ja Tobago  V. S. Naipaul Täysin oppinut hieroja Ei huono kirja. Taisi olla eka Nobel-kirjailijan kirja jonka luin. 2019

Tšad Legioonalainen Peters Aavikon kettu Peters joukkoineen Tsadin kapinallisten kimpussa. 2021

Tšekki Jussi-Pekka hakkarainen Praha, kirjailijan kaupunki Kokoelmateos kirjailijoiden kirjallisista muistoista Prahasta. 2021 Jaroslav Hasek Kunnon sotamies Svejk. Huumorimiehiä tämä Svejk. Olen kuunnellut joskus noita kuunnelmanakin. 2018

Tunisia  Lina Ben Mhenn Tunisialainen tyttö Somettajan muistelmia Arabikeväästä Tunisiasta. 2021

Turkki Seppo Mustaluoto Totuuden kuriirit  Pääosa tapahtumista sijoittuu Turkkiin. 2021 Mehmet Murat-Somer Gigolo murhat Dekkarisarjan ensimmäinen osa, jolle toivon kovasti jatkoa. 2017

Turkmenistan  Konstantin Pautocski Valkoista kultaa. Kirjassa seilataan Kaspianmerellä Kara-Bugazin lahdella, josta kerätään merisuoloja - valkoista kultaa. 2022.

Tuvalu Pirkko Lindberg SOS Tuvalu Matkakertomus Oceaniaan vedenpaisumusta odotellessa. 2019

Uganda  Henry Kyemba Idi Amin - verinen valtias Ei mikään puhdas pulmunen tämäkään diktaattori. 2021 Katarina Hepburn Afrikan kuningatar, eli miten menin Afrikkaan Bogartin ja Houstonin kanssa ja olin tulla hulluksi Ainoa kirja, jonka lukemisen jälkeen oli pakko nähdä myös elokuva. Kepeän naljailevasti kirjoitettu kirja leffan tekemisestä 2021

Ukraina Nikolai Gogolin Vii on vuodelta 1835, mutta kertomus on yhä tuoreen oloinen. Kirjoituksen lähtökohta lienee ukrainalainen kansantarinat, mutta yhtä hyvin se voisi olla suomalaisista tarinoista koottu. 2020 Seppo Mustaluoto Slaavilainen peli Uskottavan oloinen ammattisotilas rakastuu ukrainalaistaustaiseen opiskelijaneitoon Helsingin yössä. Tulevan appiukon antama toimeksianto vie Ukrainaan. Sarjan ensimmäinen osa, jolle löytyi onneksi heti jatkoa. 2020 Sofi Oksanen Koirapuisto Vahvisti ennakkoluulojani Oksasen kirjoista. En tykkää alituisesta aikahyppelystä. Mutta monien mielestä tämä oi varmasti loistava kirja. itse tykkäsin enemmän Markku Ropposen versiosta koirapuistoista. 2019

Unkari Tibor Noé Kiss Inkognito Ollakko Tibor vai Noemi vai molempia ja miten? Transsukupuolisen kirjailijan omaelämäkerrallinen romaani Unkarista.2021 Vilmos Kondor Budabest Noir -sarja Unkarin ensimmäinen dekkari. Pääosin olen sarjasta tykännyt, mutta toisesta maailman sodasta kertova kirja ei ollut paras. 2017-2020 Maija Asunta-Johnston Punapukuisen naisen talo, Naiset eivät syö retiisejä, Onnellinen naisen vuosi. Suomalainen Maija elää Varbalogin kylässä Itävallan rajan lähellä ja viljelee pieniä tiluksiaan. Matkaa Wieniin n. 1.5 h ja Budabestiin 2-3 h. Luettu noin 2014-15. Punainen jääkaappi. 2022.

Uruguay Eduard Galeano Tulen muistot : vanha uusi aika  Ensimmäinen osa sarjasta. Tarnoita eri puolilta eteläistä Amerikkaa. Voi olla, että luen muutkin osat. Joskus 2021.

Uusi-Seelanti Sarah Lark  Valkoisten pilvien maa ja Maorin laulu  Uusiseelantilaiset kirjat ovat olleet etsinnän kohteena pidempään. Nyt löysin pari sopivasti haastetta varten. Sarjan kolmaskin osa tulee äänikirjaksi vielä 2021 aikana.

Uzbekistan  Hamdam Zakirov Kaukana mereltä (Runoteos) 2017

Valko-Venäjä Svetlana Aleksijevits Tsernobylista nousee rukous. Kirjassa on raskaita muisteluita Tsernobylin onnettomuuden ajoilta hyvin koottuna. 2021

Vanuatu Eka kirjani Vanuatusta oli Vanuatu, Océanie: arts des îles de cendre et de corai

Vatikaanivaltio Jyrki Erra Lyijyvalkoinen Lyijyvalkoisessa liikutaan arkkitehtuurin ja salapoliisityön puitteissa Vatikaanissa ja Roomassa. Kirja, jonka todellakin toivon olevan osa pitkää sarjaa. Rooman ja Vatikaanin tuntevalle siitä löytyi paljon tuttuja paikkoja niin, että välillä tuntui, että itsekin voisi olla porukoissa. Jännitystäkin piisasi loppumetreille saakka. Tykkäsin. Tämä kirja käsitteli Vatikaania ja Italiaa. 2021 Mikko Ketola &, Anssi Rauhala Vatikaanin vanki Professori Anni Isotalon tutkimuksia 4. Isotalon kirkkohistorialliset tutkimukset ovat edenneet Vatikaaniin saakka. Onneksi aloitin lukemisen ekasta osasta, sillä tämä on todellakin järjestyksessä luettava tarina. Sekä teksti että piirrokset miellyttivät. Sääli, että tarina taisi päättyä tähän. 2021

Venezuela Rafael Cadenas Ilman aikomustakaan osua (Runoteos) 2018 Karina Sainz Borgo Caragasissa on vielä yö. Kertomus siitä, kuinka vaikeaa on elää tavallisen ihmisen tavallista elämää sissiliikkeen vallattua kaupunkia. 2020

Venäjä Laila Hirvisaari, Minä, Katariina Keisarinnan muitelmat. 2021 Boris Akunin Patasotilas - Fandorin tutkimukset 1 Jotenkin petyin. Olin odottanut Akuninilta paljon enemmän, mutta tietysti eka osa on aina vähän niinkuin harjoittelukappale, joten pitänee kokeilla muutakin.  2021 Arkadij Avertsenko Humoreskeja Tarina lehmästä naurattaa vieläkin. Muutama muukin tarina oli hyvä. 2021 Leo Tolstoi Aljosha Garshok, Valamiehiä, Kansanjuhla, Isä Vasilij, Johdatus äidin historiaan, kertomus lapsille 2020 Alexandr Puskin Postimestari ja hänen tyttärensä 2020 Anna Soudakova Mitä männyt näkevät Kirja kertoo Jurin perheen tarinan 1936 vuodesta eteenpäin.2020 Tarina toi mieleen aiemmin lukemani kirjan Leningradista:  Ales Adamovits ja Daniil Granin Leningradin piiritys - Kohtaloita saarretussa kaupungissa. Kirjassa kerrotaan kolmen eri ihmisen tarinaa piiritetyssä kaupungissa. Hyviäkin hetkiä on, mutta koko ajan piinaa nälkä ja säännöstely, jonka ruokamäärät ovat minimaalisia. Luettu n. 2016. Pavel Astahov Valtaajat  Kelpo dekkari, mutta vähän äijämäinen. Luen jatko-osat jos niitä on, kunhan ehdin. 2017 Lukioaikana innostuin lukemaan vihreäkantiseen nykyneuvostoromaaneita sisältäneeseen sarjaan kuuluvia kirjoja. Luin kaikki, mitä Pomarkun kirjastosta löytyi. Bellsin Häkki (Latvia) on ainoa, jonka muistan.  Vladimir Arseniev Dersu Uzala ja Vasili Peskovin Taigan erakot -kirjan, joka oli yksissä kansissa luin myös lukioaikoihin. . Dersusta olin katsonut elokuvan , mutta Taigan erakot teki vaikutuksen. Kaikillahan nyt suolaa on... paitsi mistä erakko sitä saa? Luettu yliopistovuosina 1985-1990 Aleksandr Tšakovski: Piiritetyssä Leningradissa kirja teki todellakin vaikutuksen mikkelin vuosinani. Aika luova sitä sai olla ruuan kanssa.

Vietnam Hô Xuân Hu'óng Kysymyksiä kuulle (runoteos) Runot tuovat jollain tapaa mieleen Niemisen kiinalaisen runouden kirjani. 2021 Marja-Leena Tiainen Maiju ja Boa 11-vuotias Maiju matkustaa perheineen Vietnamiin kevätlomalle ja tutustuu poikaan nimeltä Boa. 2021

Viro Indrek Hargla Apeekkari Melchior - rikossarja vanhasta Tallinnasta 2017-2020 Elmar Valmre Tikarin ennustus. Luultavasti ainoa virolainen suljetun huoneen arvoitus - tyyppinen dekkari. Sangen mainio loppuratkaisukin.  2019 Sampo Terho Olev Roosin kyyneleet Viron historia yhden miehen elämäntarinan lomassa. Mukana myös tarinaa metsäveljistä. 2021 Antto Terras Viro (sensuroimaton) Mitä sattuu ja tapahtuu, kun Terras ja kuvaaja kiertää ympäri Viron matkailukohteita tekemässä matkailumainoksia... Terraksen tyylin tuntien paljon kaikenlaista. 2021

Yhdistyneet arabiemiirikunnat Johanna Elomaa Prinsessan pako Suomalainen maailmanmatkaaja pärjää Dubaissa vajaa 20 vuotta mm. myyden asuntoja ja oppimatta lukemaan arabiaa. Harrastus vie prinsessan personaltraineriksi ja lopulta yhteiseen pakoveneeseen. 2022  Outi Hongisto Sara matkalla Dubaissa Lapsille suunnattu matkakirja 2022

Yhdistynyt kuningaskunta  Englantilaisia kirjoja en ole kirjannut juurikaan, koska niitä on niin paljon.  Doris Lessing Kuka ja miksi? Haastetta varten ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut on Persiassa syntyneen Doris Lessingin dekkari ja oli ensimmäinen Lessing, jonka olen lukenut. Hyvä kirja ja näitä voisi lukea enemmänkin, kunhan ehtii. 2017 Matthew Costello ja Neil Richard Cherringhamin mysteerit -sarjaa aloittelin äänikirjana 2020. Mukavia välipaloja isompien opusten välillä.  Enid Blyton Viisikko-sarja (2018-2022)

Yhdysvallat  Joël Dicker Totuus Harry Quebertin tapauksesta Kirja eteni kuin sipulia kuorien, kerros kerrokselta päästiin lähemmäs totuutta, ja joka kerroksen jälkeen minusta tuntui, että totuus tuli jo. Loistava kirja. 2019 Delia Owens Suon villi laulu Pitihän minunkin se kuunnella, kun kaikki muutkin. Tykkäsin. Eikä vaivannut se, että villistä tytöstä tuli kirjailija. Monet harrastajat ovat oman suppean alansa ehdottomia guruja. 2020

Zimbabwe NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet. 2021 Lauren St John Valkoinen leopardi (Lasten kirja) Sarjan tässä osassa seikkaillaan Zimbabwen puolella. 2017

Itsehallintoalueet tai niiksi halajavat... tai, no what ever
Anktis Sven Pahajoki Dominick Arduin Seikkailijan salaisuus, Ranskalais-suomalainen seikkailija hävisi, mutta kuoliko?
H.C. Andersen Valtameren äärellä Vähän kuin aikuisten satu. 
John Kåre Raake Jää, dekkari lähellä Pohjois-Napaa. Tähän saattaa tulla jatkoa, oli sellainen loppu. 
Jessica Haapkylä Meren tarina Meribiologin tutkimusmatka Arktikselle. 

Baskimaa Rolodes Derondo Baskimaan murhat -sarja.
Dan Brown Alku.
Cookinsaaret Tom Neale Yksinäisen miehen saari. Omaelämäkerrallinen kertomus yksin kissojen kanssa asutuista vuosista Suvarovin atolleihin kuuluvalla saarella.
Gibraltar Matti Rämö Polkupyörällä Andalusian....

Grönlanti Mads Peder Nordbo Kuolinnaamio. Ei vakuuttanut. 
Peter Höeg Lumen taju. 
Katalonia Dan Brown Alku. Kataloniassahan se tapahtui, iso esittelytilaisuus... 
Korsika Petri Sarjanen Sahara, palkkasoturi Per Anderssoni. Andersson liittyi muukalaislegioniaan ja toimi muuallakin palkkasotilaana. Korsikassakin käytiin, siellä en olekaan käynyt aiemmin.

Länsi-Sahara Sven Lindqvist Aavikkosukeltajat. Upea kirja. 

Macao Ada Macaossa sarjakuva. Adan tarina Norsunluurannikolta oli kiva, mutta tämä tarina oli oudohko. Tosin tykkäsin monista teksteistä sinänsä, vaikka kokonaisuus olikin sangen monitahoisen hämmentävä. Orientin eksoottisuus tuli kirjasta hyvin esille. 
Palestiina Susan Abulhana Sininen välissä taivaan ja veden. Kirja josta pidin kovasti, vaikka tarina olikin surullinen.
Ya Hay Hassan Runot ja Runot 2 ihastuttivat . 
Marjut Helminen Appelsiinilehto ei jättänyt paljonkaan  muistijälkiä. 

Ranskan Polynesia ((Ranska) Sami Tabell Matireija kirjan Joe tulee saarelle etsimään täydellisiä aaltoja, mutta kaikki ei mene niin kuin hän toivoi. 

Tahiti Mats Haig Kuinka aika pysäytetään

Saint-Barthélemy (Ranskan merentakainen yhteisö) Jouko Aaltonen ja Seppo Sivonen Orjia ja isäntiä, Ruotsalais-Suomalainen siirtomaaherruus Karibialla. Hieman puuduttava kirja tärkeästä aiheesta. Ehkä en lukenut oikealla hetkellä... 2021

Skotlanti Adam Kay Kohta voi vähän kirpaista. Hauskalla otteella kirjoitettu päiväkirjanomainen kirja nuoren lääkärin pätevöitymisjaksosta sairaaloissa. Kirjan jatko-osa Kolme yövuoroa jouluun on - Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat oli hytä hauska. 2020
Dorothy Sayers Kuka ja miksi? Haastetta varten tarvitsin kirjan jonka nimessä on kysymyssana. Ensimmäinen Sayersini, mutta tuskin viimeinen.
R.Goscinny & A. Udenzo Asterix ja Piktit. Piktit asustaa Skotlannissa ja sinne Asterix suuntaa Obelixin kanssa tässä kirjassa. 
Tiibet Hedge Tintti Tiibetissä, Arto Paasilinna Rietas rukousmylly. 
Vuoristo Karabah Aino Sutinen Vaimoksi í ö ommlmmlml ilm ö


Ensimmäinen päivitys 10.11.2019. Päivitysten yhteydessä päivitän myös julkaisupäivän, ainakin joskus.