Hyvää Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!
Sitten kirjastoon ja lainaamaan kaikki vapaana olevat Sibelius-kirjat. Aika monta niitä löytyi.
Aiemmin olin lukenut vain Tawastjärnan Sibelius-elämäkerrasta osan joka kertoi nuoruudesta Hämeenlinnassa. Sillä kertaa olin etsimässä tietoa Lucia Hagmanista, joka opetti Sibeliusta Hämeenlinnassa, ensimmäisessä työpaikassaan. Pikku-Jean ihastui vastavalmistuneeseen Lucina-neitiin.
Olin aika innoissani kun luin kirjapinon läpi. En ihan sanasta sanaan, mutta melkein kuitenkin. Tuntui, kuinka Sibeliuksen musiikista tuli läheisempi ja musiikin suurmiehestäkin läheisempi.
Hetken istuin kärryillä melkein sammuneen Sibeliuksen matkatessa kännireissulta vossikalla kotiin ja sitten nousi aurinko. Paitsi suurmiehen kännireissut ei ole kännireissuja vaan seurustelua kavereiden kanssa ja viftaamista. Ihan kuin se olisi eri asia...
Innoissani olin siihen saakka, kun eräänä hetkenä viime vuonna päätin lukea vastaavan pinon kirjoja Toivo Kuulasta.
Ja kas. Toivo Kuulasta kertovat kirjat toivat silmien eteen säveltäjän ja hänen elämänsä ja sitä kautta myös Kuulan sävelmät. Jännitystäkin oli sillä Kuulan viimeiset viikot oli kuin dekkarista.
Silloin havahduin, että lukemani Sibelius-kirjat kertoivatkin Sibeliuksen musiikista ja samalla yksityiskohtia hänen elämästään eikä toisinpäin kuten Kuulan tapauksessa.
Sittemmin olen lukenut Enni Mustosen Lapsenpiika-kirjan, jossa Tobeliuksen pikku piika siirtyy lastenvahdiksi Sibeliuksen perheeseen.
Riitta Konttisen Aino Sibelius -elämäkerta on ollut jo pitkään lukupinossa. Kirja on vuodelta 2019 ja elättelen toiveita, että se nostaisi esille myös Sibeliuksen perheen arkea. Entuudestaan tiedän, että Aino Sibeliuksella oli Rex-kattila, jolla rextasi eli säilöi umpioimalla oman puutarhan tuotteita.
Olen käynyt pari kertaa Sibeliusten kotona Tuusulanjärven rantamilla. Yläkertaan ei päässyt, mutta alakertakin teki vaikutuksen. Jotenkin sitä kuvitteli, että suurmiehen koti olisi ollut suurempi.
