Ilmastolukupiiri 2024

Vuosi 2024 alkoi mukavasti kahdella uudella lukupiirillä. Löysin marttojen valtakunnallisen ilmastolukupiirin vuoden tauon jälkeen (eri ryhmä kuin aiemmin, mutta yhtä kaikki ilmastoasioita kansantajuisessa muodossa). Toinen aloittamani on yhden järjestöni oma piiri, missä luetaan dekkareita ja uudehkoja romaaneista. 

Ilmastoasioista tuli heti mieleen Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa -kirjasta lukemani tarina. Se Uuno oli vähän niinkuin Severi Suhonen, kävi puhujakeikoilla, mutta soitteli vissiin vaan puhelimella. Supliikkimies. Ehti muistaakseni tehdä yhden elokuvankin.

Yksi tarina oli Amazonin sademetsistä. Uuno kuoli 1964, joten tarina on sitä vanhempi, mutta ounastelen Uunonkin vähän paheksuneen tapaa, jolla Amazonin metsiä tuhottiin jo silloin. 

"Yks suamalainen piäni siirtokunta sai kerran toimiluvan Prittiläisesä Kolumpiasa ja oli tommonen valehtelemati Uuremmaan läänin kokkoine pitelemätön mettäkappale. Pomo sano vaan, että juu pojjaat, tohon paperitehras ja tohon selluloosatehras ja tohon pualiautomaaytinen saha — ja syrjästä alkuun!!"

Ensimmäisenä kirjana piirissä oli Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa. Kirja oli itselleni melkolailla vanhan kertausta, eikä siitä muistunut tätä vajaa vuosi myöhemmin viimeistellessäni mieleen juuri muuta kuin kirjassa mukavasti toistuneet maininnat valaista. 

Tarkastin muistiinpanoni, ja olin kirjoittanut että kirja oli kuin SuomiArenan keskustelut. Joka vuosi sama pintaraapaisu, joka tuntuu kuunnellessa hirveän innostavalta, mutta mitään ei tapahdu jälkeenpäin.

Mainittakoon tässä, että olen lukenut yliopistossa perusopinnot myös ympäristöpolitiikasta ja tullut aivopestyksi Marttojen ilmasto-opintopiireillä ja luennoilla sekä lukenut viidellä vuosikymmenellä lukuisia artikkeleita ja kirjoja ympäristö- ja ilmastoasioista, joten ihan kaikki ilmastoasiat eivät ole enää uutta. 

Helmikuussa luimme Maailmanloppu peruutettu -kirjan. Sen kirjoittaja on Pasi Nokelainen (huom. tekijän nimi on tärkeä, myös Esko Valtaoja on kirjoittanut aiemmin saman nimisen kirjan).

Kirjassa esitetään 7 eri tapaa selvitä kiertotalouden avulla ilmasto- ja materiaalikriisistä.

Keskimääräinen suomalainen tekee tekstiilijätettä noin 15 kiloa vuodessa. Tarvetta olisi, että vaatteita käytettäisiin 2 kertaa pidempään. Se ei ole helppoa, jos ostetaan huonosta materiaalista nopeasti ja heikkolaatuisesti tehtyjä vaatteita. Aiemmin vaatesesonkeja oli 3-4 vuodessa. Nykyään sesonkeja on 12-36.

Pidempään käyttöaikaan pääsee huoltamalla tekstiiliä, korjaamalla sitä itse tai ostamalla palvelua. Tuttavat kyselevät välillä Facessa ompelijayrittäjää. Kirjasta opin, että Suomessa toimii valtakunnallinen Menddie-palvelu. Toimittaja lähetti kokeeksi lempihousunsa sinne ja sai ne korjattuna kuuden päivän jälkeen. 

Visio 2030-luvulle on vaatteiden kierätyspalvelu, jolloin ihmisen ei tarvitse ostaa juuri mitään vaatteita, vaan niitä tilataan käyttöön työpaikalle, kotiin ja lomalle. Joku firma omistaa, pesee ja huoltaa vaatteet, jolloin ne ovat myös mahdollisimman kestäviä. Tuo olisi hyvä idea Lapin turisteille jo nyt. Lämpimissä maissa ei tarvita untuvatoppahaalareita.

Vaatteiden ohella kirjassa puhutaan myös mm. mineraalien riittävyydestä ja energian viihdekäytön vähentämistä. Esim. Suomessa noin 40% kotitalouksista käyttää mobiilidataa vaikka wlan olisi huomattavasti energiatehokkaampaa.

Kevään loppuihin piireihin en ehtinyt mukaan, mutta luen niistäkin ainakin Mari Koistisen Lautasmatkan jossain välissä. Aihe ainakin on tosi innostava.

Lokakuussa oli vuorossa Atte Korholan Tämä ihmisen luonto. 

Jo kirjan ensilause on kutsuva:

"Tämä ihmisen luonto on teos, jota pidän parhaimpana kirjana, jonka olen ympäristöaiheesta koskaan kirjoittanut. Näin on helppo todeta, sillä en ole aikaisemmin ympäristöä käsittelevää kirjaa kirjoittanutkaa."

Totta Korhola puhui. Ilmastolukupiirissä olikin aiheena tällä kertaa mielenkiintoisen sujuvasanaisesti kirjoitettu kirja. 

Opin mm, että 1998-2013 oli imaston lämpenemisessä jostain syystä rauhallisempi jakso, jolloin ilmasto lämpeni vuosikymmenessä vain 0,05 astetta totutun 0,12 asteen sijaan (tutkija suomalainen, joten asteet Celciusta) Sitä kutsutaan hiatukseksi (hiātus on latinaksi aukko). Ja sitä tutkitaan paljon. Mutta vaikka kuinka tutkitaan:

"Hiatus on ja pysyy niin kuin naula Junttilan tuvan seinässä."

Itse olen tottunut että naulan sijaan Junttilan seinässä oli jotain ihan muuta, mutta menköön noin. Naulat ei haise.

Itselleni kirjan lukeminen oli hidasta, kun piti tehdä paljon muistiinpanoja sukututkimusta varten... Joten tykkäsin. Paljon.

Marraskuun kirjana oli vaihteeksi romaani. Valitettavasti en päässyt osallistumaan lukupiiriin, mutta aloitin kirjan hyvissä ajoin. 

Viimeinen muuttolintu on australialaisen Charlotte McConaghyn kirjoittama lähitulevaisuuden sijoittuva kirja. Eletään aikaa, jolloin lajeja on kuollut ja kuolee sukupuuttoon runsaasti. 

Päähenkilö lähtee kalastusaluksen matkassa Grönlannista viimeisten lapintiirojen todennäköisesti viimeiseksi jäävän muuttomatkan vanavedessä etelään. Matkalla paljastuu, että pää henkilöllä on salaisuuksia... 

Kirja imaisi mukaansa, mutta tätä kirjoittaessa huomaan, että se on edelleen puolivälissä. Täytyy lukea loppuun. 

Ilmastolukupiirin hyvänä puolena pidän, että tulee luettua monipuolisemmin ilmastoasioista käsitteleviä kirjoja, mitä ilman lukupiiriä. 

Vaikka välillä mussutan itselleni, että ei näissä kirjoissa ole juuri mitään uutta... ja tottahan se monesti onkin, niin on kuitenkin myös totta, että kun katsoo samaa asiaa eri valossa huomaa eri asioita. 'Pimeässä kaikki kissat ovat harmaita'...... vaikka valoisassa olisivat melkein oransseja.

Iloa on tuonut myös se, että meillä jokaisella on oma tausta, jonka vuoksi nostamme yleensä keskusteluun asioita eri kantilta. En ole piirin vanhin enkä nuorin, ja jo ikäjakauma tuo lisää mielenkiintoa vaikka kirja olisi ollut itselleni vanhan kertausta hieman eri muodossa. 

Kritiikistäni huolimatta korostan, että jokainen kirja on ollut omalla tavallaan hyvä ja olen oppinut jokaisesta jotain uutta. Sitähän oppiminen nuoruuden jälkeen on: tietojen keräämistä aiempien tietojen ympärille.

Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 1

Vuoden 2024 lukuhaaste osa 1. Tammikuu meni arktisilla alueilla, helmi-maaliskuu muualla Euroopassa. Pari kirjaa oli pakko lukea muualtakin. 

Ensimmäisenä luin loppuun välipäivinä aloittamani CostaRica-kirjan, jonka jätin lepäämään ekan novellin jälkeen kun luin uudet haaste kohdat. Puuttuvia maita kokomaailman haasteessani on alle 20, joten yhtään ei voinut menettää, jos aion useamman lapun tänä vuonna täyttää. 

Viimeiseksi jäi kaunis kirja, joka muuttui raskaammaksi loppua kohti, sekä kirjastosta lainatut pakina, joita ei montaa jaksa yhteen menoon, vaikka tarinat olivat kivoja. Olisin kaivannut isompaa vaihtelua molemmissa. 

Seuraavasta lapusta puuttuu enää kolme kohtaa. Nyt voinkin aloittaa kolmannen täyttämisen. 

Kirjoista löytyy tarkempi esittely kuukaudun luettujen kirjojen päivityksestä.

1. Bookstagram- tai Booktok-suosikki tai sellaisena markkinoitu

Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin kahvi jäähtyy näkyy olevan Booktok suosikki, joka vihdoin ilmestyi myös suomeksi. Sopii myös kohtiin 3, 19, jos ei ole lukenut japanilaisen kirjailijan kirjoja, niin myös 18. Japani. (26.1.) 🌟🌟🌟

 2. Yli viisi vuotta sitten julkaistu

Ellinoor Rafaelsen, Katja Huippuvuorilla vuodelta 2001. Norja. (5.1.) 🌟

 3. Sarjan ensimmäinen osa 

Tuomo Pirttimaa, Hete, mielenkiintoinen rikostarina, jolla monta ulottuvuutta. Alkuun pääsy oli itselleni kankeaa, kun oli niin monta ihmistä äänessä ja lukijoita vaan kaksi (peräti kaksi). Kannessa neliö. Itä-Lappi (1.1.) 🌟

 4. Kirjassa kuljetaan paljain  Riikka Sandberg Ørja, Liv pakenee paljain jaloin norjalaisia miehiä, jotka saksalaisten lähdettyä ajelivat naisilta hiukset. Norja, pieni saari Lofooteilta koiliseen. (2.1.)

 5. Päähenkilöltä puuttuu jotakin

Elinaikaa puuttuu äidiltä Ella-Maria Nutti kirjassa Pohjoisessa kahvi on juotu mustana. Ei minun genreä, mutta ihan hyvin kirjoitettu kirja. Ruotsi. (1.1.)

 6. Kertojan näkökulma ei ole ihmisen

Sebastian Lybeck, Latte-siili Lofooteilla. Kirjassa on eläinten ohella parantaja Kirivi-keiju, joka on hävinnyt. Norja (4.1.)

 

7. Kirja on ollut vuoden kaunein kirja -ehdokkaana

Lindstedt Laura ja Vuola Sinikka ovat kirjoittaneet 101 tapaa tapoaa aviomies -kirjan. Kirjassa ei kuitenkaan esitellä 101 tapaa saattaa puoliso pois päiviltä vaan 101 tapaa kertoa, että niin oli tullut kerran tehtyä Norjassa. Ensin tämä tuntui täydelliseltä, mutta jossain 50 jälkeen aloin kaivata uutta tarinaa. 🌟🌟

 8. Kirjassa puhutaan suomen sukukieltä Bengt Pohjanen Jopparikuninkaan poika. 1950-luvun lapsuusmuistelmia meänmaalla. Pohjainen on meänkielen puolestapuhuja ja on kirjoittanut osan teoksistaan meän kielellä. Tässä kirjassa on meänkieltä jonkin verran. Ruotsi. (1.1)

 9. Kirjan nimessä mainitaan jokin kehon osa Jyrki Kiiskinen Nenän edessä vuori. Runokirja. Tuskin olisin lukenut ilman nenää, mutta runoja on aina kiva lukea. (5.1.)

10. Kirja sopii mielestäsi muulle kuin omanikäisellesi lukijalle 

Sir Arthur Conan Doyle Der Gouverneur von St. Kitts. Kolahtaneet enemmän niihin, jotka ovat katsoneet Jack Sparrow -leffoja. (5.1.) 🌟

11. Kirjassa liikutaan metsässä David Eddings Rivan kuningatar. Garion etenee enämpi suomaisemissa mutta Kiven vartijan morsian vierailee metsikössäkin. (10.1.) 🌟

12. Kirjassa pelataan jotakin joukkuelajia

Jukka Parkkinen Ella ja Yön ritarit kirjassa perustetaan joukkue ja pelataan jääkiekkoa. (2.2.) 🌟

13. Kirjan nimessä tai kannessa jokin liittyy Pariisiin

Janet Skeslien Charles Kirjasto Pariisin sydämessä. Alkuun pääsy oli takkuista, mutta lopu sujui ahmien. Ranska (31.1.)

14. Kirjassa on loru tai lasten runo

Mikko Nelimaa Meidän kimppa kirjassa luetaan Miia-tädin nuorena kirjoittamaa runoa pihkahärästä. 

"Herra astui, jalka kastui, rapa roiskui alla. 

Pihkahärkä lauleskeli: hiphei heipparalla." jne. Pori (29.1.) 🌟

15. Kirjassa mainitaan joku presidenteistämme 

Aino Marjatta Kallio, Raimon tie Polvijärveltä Pomarkkuun. Raimo Tanskanen oli Pomarkun lukion musiikinopettaja 1980-kuvulla, eli myös muistelin menneitä. Kekkonen istui kuuntelemassa Tanskasen soittoa ja  mainittiin Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari. Pomarkku.  (6.1.)

16. Kirjan nimessä on muutakin kuin kirjaimia Maria Lang Ei enää murhia! Lang on aina hyvä valinta... Mutta olipa vaikea etsiä kirjan nimeä jossa on joku muu merkki! Ruotsi. (26.1.)🌟

17. Kirjassa on neljä vuodenaikaa

Ilari Aalto, Elina Helkala Vuosi keskiajan Suomessa kirjaa vinkattiin haasteen sivuilla ja kirja vaikutti mielenkiintoiselta, ja sitä se olikin, vaikka hirveästi en uutta oppinutkaan. (26.1.) 🌟🌟

18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut

August Nemo, Carmen Lyra, Rafael Angel Troyo, Carlos Gagini, Manuel Conzález Magón, Ricardo Fernández Guardia, 7 mejores cuentos - Costa Rica. Kun ei ole juuri valinnanvaraa maissa, otetaan mitä löydetään. Kelpo novelleja nämä oli. Ja kirjailijat asuvat/ovat asuneet kaikki Costa Ricassa. (1.1.)

19. Kirjassa liikutaan eri ulottuvuuksissa tai ajankohdissa

Aslak Nore, Meren hautausmaa, 1940 ja vuosituhannen vaihde ja nykysika. Norja ja Palestiina&Afganistan, meren alla ja päällä. Odotin tältä kirjalta paljon enemmän. Menneen ja nykyisyyden voi yhdistää mielenkiintoisemminkin. Sarjan eka osa. Aika hypyt lähi-Itään selittynee seuraavissa osissa, mutta ei ne tätä kirjaa parantaneet. Sen sijaan itse päätarina 1940/nyt oli hyvä, paikoin erinomainen. (3.1.) 🌟

20. Kirjan etukannessa ei ole henkilön nimeä. Mäkelä et.al. Arktisia kertomuksia. Kannessa ei ole edes Mäkelän nimeä. Kirjassa myös pestään pyykkiä Grönlannissa (21). Muutama vuosi sitten lueskelin samalla tavoin maanosa/kuukausi ja muistelin nyt myös niinä vuosina lukemiani naparetkikirjoja. Esim. Dominickin tarina oli surullinen. Tässäkin kirjassa mainittiin hänet. (9.1.)

21. Kirjassa pestään pyykkiä

Antti Liuksiala Vuoret meren takana. Kolme koululaista matkusti 3 viikoksi Huippuvuorelle 1958. Matka tehtiin juna-bussi-laiva yhdistelmällä. Kirjassa mainittiin tuore presidentti Urho Kekkonen (15), siinä ei myöskään kuole kukaan (24). (4.1.) 🌟

22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä

Enni Mustosen Näkijässä Vienna kuuntelee miehensä levyttämää Bodorinin jousikvartettoa. USA. (12.1.) 🌟

23. Opit kirjasta jotakin uutta 

William Shakespeare, Loppiaisaatto. Ihanat alaviitteet ja johdanto. Opin mm. Että Illuvia oli 1500-luvulla nykyinen Albania. (5.1.)

24. Kirjassa kukaan ei kuole Märta Tikkanen Suurpyytäjä. Kirjailija esittelee tulkin avulla kirjojaan Grönlannissa ja muistelee omaa suurpyytäjäänsä. (15.1.)

25. Kirjan lukeminen saa sinut muistelemaan menneitä Leo Bruce Murha kävelykadulla. Kirjanntapahtumapaikka oli tuulinen rantakatu Englannissa, mutta jostain kumman syystä näin mielessäni paikan Cefaluna Sisiliassa. Niinpä tulikin muisteltua lol viikkoa Cefalussa noin 15 vuotta sitten. (7.1.)

26. Lainasit kirjan kirjastosta

Esko Pertola, Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa. Humoriskeja. Oli Uunolla jutut. Välillä hyrisin naurusta, ja mietin olisko mulla pokkaa lukea noita nauramatta hirvipeijaisissa tai marttailloissa. Vaikka hauskaa oli, ei näitä montaa kerrallaan viitsi lukea. Eka kirjani Kokemäeltä. (23.5.) 🌟

27. Tunnistaisit kirjailijan, jos hän kävelisi vastaan kaupungilla Pirkko Arhippa, Katso koiraa syvälle korvaan. Dekkari. Tuli opittua jotain uutta koiranäyttelyistä. (6.1.) 🌟

28. Kirjassa asioidaan jossakin virastossa

Päivi Hannula, Väärän auton kyytiin. TrueCrime Poliisin luona asioidaan useita kertoja. Sopisi hyvin myös kohtaan 25. Mitä teinkään kun... Miksi en muista tätä... Muistan, kuinka tästä puhuttiin... Suomi, eri paikkakuntia. (4.1.) 🌟

29. Kirjan nimessä on jokin mittayksikkö tai geometrinen kuvio

Anna Amnell Kyynärän mittainen tyttö. Tyttö ryöstettiin Suomesta Englantiin Elisabet I hoviin. (31.1.)

30. Rauhan kirja

Rauha S. Virtanen Seljan Tuli ja Lumi. Kirja on sarjan kuudes ja viimeinen. Suomi ja Chile. (29.1.)

31. Kirjan nimessä on kirja tai kirjasto

Antto Terras Suomalaisuuden kultainen kirja. Tykkään Terraksen kepeästä kynästä ja sanojen ilotulituksesta. (2.2.) 🌟

Pitkin poikin Grönlantia

En ole mikään seikkailijatar, mutta tykkään lukea kun muut seikkailevat. Tammikuussa vaeltelin pääosin Arktisilla alueilla napapiirin yläpuolella. Grönlannissa olisi kiva käydä oikeastikin vaikkapa perinnekäsityökurssilla. Sellainen kiinnostaisi kovasti, etenkin jos samalla voisi tutustua muutenkin alueeseen. Ei tosin hiihtäen eikä etenkään -50°C pakkasessa. 

Vuorenmaa Petri, Grönlanti pohjoiseen : yli suuren jään. Petrit Vuorenmaa ja Mäkelä ovat hiihdelleet aiemminkin jäällä. Tällä kertaa mentiin pidemmän kaavan mukaan Grönlanti etelästä Narsarsuaqista pohjoiseen kesällä 2008. 

Kirjasta sai kuvan rutiininomaisesta, joskin melko leppoisasta päiväpuurtamisesta. Ihmisiäkin nähtiin työpaikoillaan, joten täysin yksinäistä ei puurtaminen ollut. Uuttakin opin: traktoriväylät tutkimusasemille.

Kirjassa kerrotaan kivasti hiihtämisen ym. ohella myös paikallisesta historiasta. 

"Seuraavat vuodet Erik tutki vuonojen ja saarten kirjavaa aluetta, jonka hän nimesi houkuttelevasti Grönlanniksi, vihreäksi maaksi. Karkoitusajan päätteeksi hän palasi Islantiin ja onnistui houkuttelemaan joukon maanmiehiään mukaansa perustamaan siirtokuntaa Grönlantiin. Ja niin vuonna 986 25 täyteen lastattua laivaa lähti Islannista kohti länttä." 

Erikin laivoista 14 selvisi myrskyssä perille mukanaan yli 400 henkeä, jotka aloittivat asumisen Grönlannin luoteisessa eteläkärjessä, samoilla paikoilla, mistä Vuorenmaan ryhmä lähti hiihtämään. 

Kirjassa miehet poikkesivat hylätylle tutkimusasemalle, ja minulla on vahva mielikuva, että olen lukenut jostain dekkarista myös tuollaisesta asemasta, mutta en löytänyt tätä kirjoittaessani kirjaa lukemieni joukosta. Dekkarissa kävijöitä ei kuitenkaan syytetty vanhan karamellin tuhoamisesta kuten näitä hiihtäjiä. 

Toisena luin Märta Tikkasen Suurpyytäjän. Kertoja matkustaa Grönlantiin kertomaan kirjoistaan. Sivuteemana on rakkaus "Suurpyytäjään". 

Kirjassa opitaan paljon grönlantilaisesta kulttuurista ja esimerkiksi paikallisen kielen rakenteesta. Verbejä ei ole, mutta päätteitä on runsaasti, ja ne voivat pidentää sanaa jopa 76-kirjaimiseksi. 

Kirjailija maistelee paikallisia ruokia, syö mm. haahkapaistia (itse en muista koskaan syöneeni haahkaa, saiko sitä edes ampua 1980-1990-luvulla tai myöhemmin). Kirjassa (vuonna 1984) sanotaan, ettei Grönlannissa voi olla kasvissyöjä, mutta kuinkahan sen laita on nykyisin? Voi olla, että tulee kalliiksi. Ainakin Färsaarilla tuoreet kasvikset on kalliita. 

"Ei voi pitää kiirettä, kun mitä tahansa voi sattua. Tullaan kun tullaan. Täällä on varsin vähän yksityisautoja. Missä niitä käyttäisi? Tie loppuu heti kaupungin ulkopuolella. Sitten on vain tuntureita ja vuonoja niin kauas kuin silmä kantaa. Ja meri. Mutta taksit ajavat tunturia ylös ja tunturia alas, ristiin rastiin. Pieni bussiin kulkee - silloin tällöin. Se kiertelee koko ajan, mikäli ymmärrän. Noukkii ihmisiä matkan varrelta ja vie heidät sinne, minne ovat menossa. Koskaan ei voi tietää milloin se tulee, kun sen tie sattuu menemään ohi. Täkäläinen elämäntapa tarttuu minuun välittömästi."

Auli Irjalan kirja Meren selkä taittuu kertomuksia Kristiinan purjehdukselta vuosilta 2001-2005 kuljetti toviksi Grönlantiin. Kristiina oli ensimmäinen suomalainen huvivene, joka rantautui Grönlantiin. Se tapahtui niinkin myöhään kuin 2001. Grönlannissa venekunta oli jonkin aikaa, mutta matka jatkui kohti Amerikan mannerta. 

Kirjasta opin, että on yli 100 tapaa kääntää nurin mennyt kanootti. Hirveästi ei himottaisi opetella ensimmäistäkään, mutta jos aikoo kanootilla vesille, on syytä opetella. 

Alistair MacLeanin Loputon yö oli pinossa seuraavana. Kirjassa putoaa englantilainen lentokone tutkimusaseman lähelle keskelle Grönlantia. Asemalla oleva lääkäri huomaa, että noin kolmannes lentokoneessa olleista oli surmattu. 

Asemalla ei ole juuri ylimääräistä ruokaa ja radiokin rikotaan, joten on pakko korjata traktori ja lähteä poikki jään kohti rantaa, vaikka lämpötila laskee noin - 60 asteeseen. 

Tarina oli kiva, mutta sen verran olen lukenut arktisista retkistä, että ihan en usko MacLeanin harrastavan arktisia retkiä itse. 

Traktorin käytöstä asemien huollossa ja niiden reittien viitoituksesta luin muutama kirja sitten Petri Vuorenmaan kirjasta, jossa suomalaiset miehet hiihtivät Grönlannin pituussuuntaan etelästä pohjoiseen. 🌟

Petter Sairanen Naali kulki tundran halki oli näistä vähiten kiehtova. Se oli ehkä kieleltään liian runollinen tavalliseen tammikuuhun. Kirjan päähenkilö, nenetsi kulki Tanskan kautta Grönlantiin 'ja takaisin ja takaisin ja takaisin', kuten kirjailija itse ehkä kirjoittaisi. Tekstin kerrotaan olevan runollista, mutta 'ei puhutellut, puhutellut minua'. Mutta pääsin kirjan avulla pois Grönlannista, ja se oli pääasia. 

Tämä kirja oli ehkä niitä kirjoja, joita taannoin joku tarkoitti, kun sanoi, että lukee muutaman sivun päivässä ja makustelee sitten sanoja. Itse en juuri makustele. Paitsi kahvia. Siitä ei tässä kirjassa paljon puhuttu. 

Viimeistä kirjaa lukuun ottamatta viihdyin reissussa hyvin. MacLean jopa yllätti hyvällä tarinan kertomisellaan, vaikka olisi minun pitänyt muistaa. Luin useamman MacLeanin kirjan 1980-luvulla, mutta sitten ne unohtuivat. Muistan edelleen polun MacLeanista ulos. Luin Leon Uriksen Exoduksen ja Ken Folletin Neulansilmän ja siirryin Eric von Dänikenin kautta scifiin ja Ursula Pohjolan-Pirhoseen ja Kaari Urtion kautta historian pariin. Dekkareihin palasin vasta 1990-luvun lopussa. Ensin kesäisin, sitten ympäri vuoden. 

*

Aiemmin olen hiihdellyt Grönlannissa 2022 Timo Polarin Murhenäytelmä Grönlannissa kirjan kanssa. Se reissu ei ollut "leppoisaa" etenemistä kuten Vuorenmaan kirjassa. Hiihtoretki tehtiin 1997 ja kuten usein aiemminkin äärimmäisissä olosuhteissa, kaikki eivät selviytyneet hengissä. 

Itselleni on tullut näistä hurjista seikkailuista ylipäätään mieleen, että:

A. Tekniikan ja vaatetuksen kehittymisen myötä varustelun kannalta retket ovat varmemmin onnistuneita nykyään kuin viime vuosituhannella. Tosin rahan saaminen varusteisiin on yhtä työlästä kuin ennenkin. 

B. Parantunut tekniikka, harjoittelu ja etenkin omat ja toisten aiemmat kokemukset helpottavat suunnittelua. 

C. Jos lähteissä yhtään epäilee, kannattaa ottaa aikalisä ja odottaa otollisempaa hetkeä. Tämä tuli mieleen esim. Beata Uusmaan kirjasta Naparetki, jossa lähdettiin ilmapallolla Huippuvuorilta Pohjoisnavalle, vaikka osa köysistöstä, jolla piti säädeltämän korkeutta, putosi kyydistä jo lähtöpaikalla. Ehkä lähtijälle, joka ei lähde naurettaisiin, mutta ainakin selviytyminen olisi mahdollisempaa. Vaikka toisaalta, ellei kukaan uskalla lähteä, jää paljon löytämättä. 

Olen lukenut joskus myös Christer Bouchtin ja seurueensa hiihdosta Grönlannin halki 1966, mutta ei ole enää mielikuvaa luinko kirjasta vai laajemmasta artikkelista. Tuo retki tehtiin isommalla porukalla idästä länteen. Brouch itse on kirjoittanut retkestä kirjan Hiihtäen halki Grönlannin. Matkasta löytyy Yle Areenasta dokumenttielokuva, jossa on myös matkalla kuvattua kaitafilmiä. 

Brouchtilta olen lukenut ainakin kirjan Lähdin Etelämantereelle, mutta se on jo eri juttu.  

Romaaneista olen lukenut aiemmin tietysti Peter Höegin Lumen tajun. Sehän on jo lähes klassikko tai ainakin Tammen keltainen kirja. Osa tapahtumista sijoittuu Kööpenhaminaan. 

Vuonna 2021 lukemani Mads Peter Nordbon Kuolinnaamio puhuttelee varmasti skandinaavisten dekkarien ystäviä, mutta itselleni se ei sopinut. Kirja oli liiaksi kauhuinen minun makuuni. 

Lukuaika ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä kirjassa oli mainintoja paikallisista tavoista, kuten helmikaulus, valaan ja hylkeen paloittelu, nahan käsittely, inuiittien perinne asun tekeminen... ja kuolinnaamio.

Kuolinnaamio on sarjan kolmas osa, ja silläkin lieni vaikutusta, että kaksi edellistä oli minulla lukematta. 

Mutta todellakin. Olisi hienoa käydä Grönlannissa.

Ps. Ellei kokonaiset teokset arktisista reissuista kiinnosta, voin suositella kotimaista kokoelmateosta Arktisia kertomuksia, jonka luin tammikuun alussa vähän niin kuin johdannoksi tammikuulleni Arktisilla alueilla. Kirjassa kerrotaan hyvin lyhyesti muutamalla sivulla monen retken pääkohdat, myös Grönlannista. 

Tammikuussa luetut kirjat

Tammikuussa 2024 luetut kirjat 

54 kpl, uusia maita tuli Costa Rica. Luetuista mausta puuttuu viitisentoista. 

Aalto Ilari ja Helkala Elina Vuosi Keskiajan Suomessa: Kirjassa eletään vuotta 1480, aikaa, jolloin ikaalislaiset ensi-isäni aloittelivat eränkäyntiä Pohjois-Satakunnan asumattomilla erämailla. Melko tuttua oli sisältö itselleni, mutta paketti oli sujuva ja kiinnostava. Entuudestaan tiesin ohjeen, että kesällä kannattaa juoda viilentävää kaljaa, talvella lämmintä kaljaa. Uutta oli, että talvella papit seisoivat alttarilla karhuntaljan päällä joka eristi maan kylmyyttä pitkän toimituksen aikana. En myöskään ollut kuullut, että majavan virtsa auttoi synnytyksessä. Mitenkähän sitä käytettiin. (25.1.)

Amnell Anna Kyynärän mittainen tyttö. 1500-luvulla kyynärän mittaiset olivat painonsa arvosta kultaa. Tämä Lucia-tyttö ryöstettiin Suomesta Englantiin Elisabeth I hoviin. Kun matka on tehty, on hyvä todeta:

"Täällä kaikki oli niin kuin ennenkin, mutta minä olen muuttunut." 

Kirjaan näyttää olevan jatkoakin. (31.1.)

Arhippa, Pirkko, Katso koiraa syvälle korvaan, Naantali. Muistin heti alkusivuilla lukeneeni kirjan kauan sitten, mutta luin sen silti. Kirja on vuodelta 1997 ja Pia on päässyt työllisyystöihin kenneliin. Aikanaan oli helppo samaistua Pian työttömyysjaksoihin ja pätkätöihin. Olisi kiva kuulla, vieläkö Pia tekee niitä, vai saiko vihdoin vakituisen paikan ja vakaan elämän. Tässä kirjassa se on vielä kaukana. Itselleni kennelin olisi ollut kauhistus. 

" Koira on erittäin merkittävä osa meidän nykyistä yhteiskuntaamme. Kylmässä ja kovenevassa, keinotekoisessa maailmassamme se edustaa lämpöä ja aitoa pysyvyyttä. Avioliitot hajoavat, ihmissuhteet ovat hauraita, mutta koira on uskollinen, siihen voi luottaa." (6.1.)

Bruce, Leo, Murha kävelykadulla, Englanti. Eka kirja, mistä luen herrasmiesetsivä Carolus Deenestä. Huvittaa, kun niin monissa kirjan takakansiteksteissä kerrotaan kirjailijan olevan maansa parhaimpia. Kirja on vuodelta 1961, joten ehkei ole ihme, etten ole kuullut aiemmin. Ulkona oli pakkasta - 24° ja kirjassa myrskytuulta ennen joulua. 

"Kuolema laskee kylmän kätensä myös kuninkaan olkapäälle." (6.1.)

Doyle, Sir Arthur Conan, Der Gouverneur von St. Kitts, St. Kitts. Utrechtin rauhan, 1713, jälkeen monet sotilaat jäivät työttömiksi. Osa ryhtyi merirosvoiksi. Tuo aika vaati kauppalaivojen kapteeneilta paljon. Yksi heistä oli Jack Sparrow, joka oli lähdössä sokeri ja pippurilastissa St Kittsin satamasta Englantiin Morning Star -laivallaan.... Mutta kaikkihan Sparrown tuntee elokuvasta. Sitä en tiennyt, että tarina perustuu Doylen novelliin. 

"No niin!, huudahti kapteeni hieman hämmentyneenä: Olen tavallinen merimies, enkä tunne paljoakaan kuvernöörejä ja paronetteja ja heidän tapojaan. En muista, että olisin koskaan puhunut kenellekään. Mutta jos se on kuningas Yrjön palveluksessa, ja hän pyytää päästä Morning Starissa Lontooseen asti, teen mitä voin hänen hyväkseen." oma käännös (5.1.)

Eddings, David Velhojen taistelu, Belgarionin taru 3. Alornit saa Kiven takaisin.  (11.1.) 🌟

Eddings, David, Rivan kuningatar, Belgarionin taru 4. Melkein Rivan kuningatar toteuttaa oman osansa ennustuksesta. (12.1.) 🌟

Eddings, David, Kohtalon täyttymys, Belgarionin taru 5. Tarina päättyy. Sankari saa ikiaikaisen palkintonsa, puolison. (14.1.) 🌟

Haapavaara Heikki Koillisväylä. Suomalainen Monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Tyyneltämereltä Atlantille - Alaskasta. 

Heikki Haapavaara on itse todennut:

 "Aamulla herään ajatellen, että tänään on hyvä päivä valloittaa maailma."

Sillä asenteella hän lähti mukaan murtaja matkaan. 

Haapavaara Heikki Luoteisväylä. Suomalainen monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Datchharbourista Alaskasta ensi kertaa Kanadan kautta Pohjois-Eurooppaan kesällä 2015. Luoteisväylän löysi Armurdsen Gjøa-laivalla 1903-1906. Sitä kirjaa en lukenut, mutta Haapavaara kertoo matkasta mielenkiintoisen kuvauksen:

Hannula, Päivi, Väärän auton kyytiin, Suomi, eri kuntia. True crime -kirja kadonneista. Iso osa tarinoista oli pääosin tuttuja entuudestaan, mutta esim. Pia Ristikankareen tapauksen yhteydessä oli uutta perheen arkielämää käsittelevä osuus. Jokainen tapaus oli erilainen, joten kirjasta saa monipuolisen kuvan katoamisista, ellei ne ole entuudestaan tuttuja. 

"Ei tässä sitten mitään." sanoi Pia ja lähti ulos eikä koskaan palannut. (4.1.)

Indriðason Arnaldur  Hyytävä kylmyys. Tammikuun alussa oli kylmä, Islannissa on kylmä, mutta millaista kylmyytyä on kirjan hyytävä kylmyys. Poliisi kartoittaa itsekseen outojen katoamisten ja itsemurhien taustoja. (27.1.) 🌟

Irjala Auli. Meren selkä taittuu kertomuksia Kristiinan purjehdukselta 2001-2005. Kristiina oli ensimmäinen suomalainen huviveneen, joka rantautui Grönlantiin 2001. Kirjasta opin, että on yli 100 tapaa kääntää nurin mennyt kanootti. Kirjaa lukiessa muistan lukeneeni Irjalan blogia kun he olivat Tyynellä valtamerellä. Nytkin luin blogia samalla kun kirjaa, koska kirja tuntui liian suppealta. Ps. Tonga mainittu. (16.1.) Kirja+bloginyhdessä=🌟

Kallio, Aino Marjatta, Raimon tie Polvijärveltä Pomarkkuun, Pomarkku. Raimo Tanskanen oli lukiossa musiikinopettajana, mutta itse en musiikkia opiskellut. Omat kokemukset Tanskasen musiikista jäi vuotuiseen yhteiseen Hoosiannaan koulun aulassa. Muistan ihmetelleen tuolloin, miksi Hoosiannaa laulettiin adventtina. Nyt muistelmia lukiessa harmittelen, että olisi ollut hienoa oppia esperantoa tuolloin. Yllätyin sävellysten määrästä. 

"2. Saitko korvasi auki, mitä uinailet siellä, tokko kukunnan kaukaisen kuulit? 

Oli peipponen työs, metsäkirvinen myös, sinä kelloksi käkeä luulit."

 (Tanskasen keväisellä, lenkillä Pomarkussa syntyneen runon toinen säkeistö). Ihastuin runoon niin, että se jäi korvamadoksi. (6.1.)

Katajavuori Maria Valas lasimaljassa oli tammikuun kirja Marttojen lukupiirissä. Tästä tuli mieleen SuomiAreenan keskustelut. Vaikka SA keskustelujen sisältö lähtee joka vuosi alkeista ja on siksi aina jotenkin pintaraapaisu, niin sisältöä kuunnellessa tulee hyvä fiilis, mutta jälkeenpäin mitään ei tapahdu. Siltä tuntui tämäkin kirja. 

Itse aloin miettiä työmatkajuttuja, vaikka olen aina kieltäytynyt lentämästä, ellei ole todellakin pakko, mutta Katajavuori toteaa, että tutkijan on pakko lentää jotta kerää CV:tä ja pysyy verkostoissa sekä apurahageimeissä mukana. (17.1.)

Kiiskinen, Jyrki, Nenän edessä vuori. Runokirja.  Alussa toistava rakenne puhutteli, mutta loppua kohti ärsytti, vaikka periaatteessa tykkäsin. (5.1.)

Koivisto Aura, Mies ja merilehmä, luonnontutkija Stellerin kohtalokas merimatka. Mies ja merilehmä kertoo samaa tarinaa Alaskasta kuin Elolliset. 

Jälkimmäisestä tykkäsin enemmän, mutta hyvä oli tämäkin. Mutta vähänkö oli huono reissu 🙃:

"Revontulia näin yhden ainoan kerran."  (18.1.) 🌟🌟

Kontio Tomi, Angry Birds Lohikäärmeen vuosi. Hyvin toimi edelleen tämä 12 vuotta vanha kirja. (20.1.) 🌟

Kristensen Monica, Amundsenin viimeinen matka. 

Amundsenin lähti etsimään Huippuvuorille 1928 kadonnutta ilmalaiva Italiaa. Kun sen miehistö oli löytynyt, etsittiin Amundsenia, muttei löydetty. En tiennyt, että pohjoisnavalle lennettiin ilmalaivalla ja kun googletin 100 vuotta vanhat lentovene et oli nekin ihan uutta. (9.1.)🌟🌟

Lampedusa, Giuseppe Tomasi di Tiikerikissa, Sisilia, Italia. Selätetty klassikko (7.1.-29.1.) 🌟

Lang Maria Ei enää murhia! Täsmäkirja Ruotsista, jonka nimessä on muutakin kuin kirjaimia, että on vaikea löytää hakukoneella 🤔 Mutta Langit on aina hyviä. Tässä seikkaili Puck ja Einar ja Crister Wiik oli mukana, hänkin lomalla. 🌟 (27.1.)

Liuksiala, Antti, Vuoret meren takana, Merimatka Trømsasta Karhusaaren ohi Huippuvuorille. Kolme koululaista matkusti 3 viikoksi Huippuvuorelle 1958. Kirjan alussa maininta suomalaisista, jotka olivat käyneet Huippuvuorilla 1955. Pekka Virolaisen muistot tuolta reissulta olenkin lukenut aiemmin. 

"Kaikkialla minne silmä kantoi, oli vettä eri olomuodoissa... Virtaavan ja seisovan veden lisäksi näkyi kaikkialla kyseisen nesteen toista olomuotoa: jäätä." (4.1.) 🌟🌟

Louko Eeva Pakene ennen aamua. Parista edellisestä kirjasta tuttuja hahmoja matkustaa syksyiselle majakkasaarelle Bengtskärin, Kemiön saareen. Syysmyrsky saapuu, ja lisää jännitystä, jossa vilahtelee keltaisia takkeja ha punaisia pipoja. 🌟 (25.1.)

Lybeck, Sebastian, Latte-siili Lofooteilla, Lofootit, Norja. Kirjassa on eläinten ohella parantaja Kirivi-keiju, joka on hävinnyt. Lastenkirja, missä on lentävä Matto, ja opitaan, että yhteistyössä on voimaa.

"Kun minulla oli yskä, hän antoi minulle käenkaalitippoja, rouva teeri kertoi, ja paranin samantien." (4.1.)

Maltese Corto, Herra presidentin voodoo. Vähän oli pitkässä juoksussa tämän lukeminen. Tykkään näistä, mutta ei vaan tullut tätäkään aiemmin alettua. (24.1.) 🌟

Marklund Lisa Myrskyvuori. Ruotsalaisen Napapiiri-sarjan kolmas osa, Vikingin sukutarina. Tykkään sukujutuista, mutta nyt ei vaan imaissut mukaansa. Parani loppua kohti. Joko kirja tai mun fiilis. (25.1.)

MacLean Alistair, Loputon yö. englantilainen lentokone putoaa tutkimusaseman lähelle keskelle Grönlantia. Asemalla oleva lääkäri huomaa, että noin kolmannes lentokoneessa olleista oli surmattu. On pakko lähteä ihmisten ilmoille, vaikka on kylmä. (22.1.) 🌟🌟

Mäkelä Petri et.al. Arktisia kertomuksia. Huippuvuorilta Pohjoisnavalle ja muita kertomuksia. 

Kirjassa on koottuna lyhyitä muistelmia suomalaisten arktisista retkeilystä molemmilla napa-alueilla. Suomen Arktiseen klubiin kuuluu nykyisin yli 150 jäsentä. Jäseneksi voi yrittää, kun on ollut vähintään 2 viikon vaelluksella tundran yläpuolella tai etelämantereella. Klubi perustettiin 1983. Tarkoitus oli jakaa yhdistyksessä tietoa hiljaisesta tiedosta. Kertomukset ovat sangen lyhyitä pitkistä matkoista, eli pintapuolisia, mutta ummikolle hyvä katsaus monipuolisesti retkistä arktisille alueille. Tähtiä olisiropissut, jos tarinat olisivat olleet edes hiukan pidempiä, vaikka melkein puolet oli tuttuja. 

"Aloittakaa aina hyvässä säässä, huono tulee kyllä vastaan." (10.1.) 

Mäki Reijo Tolvana. Kelpo dekkari, ei missään nimessä Mäen huonoimpia, mutta minä tolvana luin tämän etsien joukkuelajin pelaamista. Aika niukasti jääkiekosta puhuttiin. Ajankohtainen kirja, ajatellen 2022 tapahtumia, vuodelta 2019. Mainittiinpa kirjassa myös pesäpallo!

" Maru huokaisi:

- Mä olen aina ollut tosi suuri metsän ystävä. Mänty hieno, kuusi bueno, haapakin kelpaa, mutta tämä Härkmeri on kyllä yhtä umpipuuta kuin Kankaanpään Maila." (27.1.)

Nelimaa Mikko Meidän kimppa kirjan on kirjoittanut ryhmä Porin Työväenopiston kirjallisuuspiirin opiskelijoita vuonna 1971. Kirja on Tammen kustantama nuorten kirja. Yksi kirjoittajista on porilainen elokuvamies Reijo Varpainen, johon itse tutustuin ensi kerran hänen ja kuvaamataidonopettajani vetämässä elokuvakerhossa 1980-luvulla. Kirjan teksti on yllättävän tuoretta edelleen, vaikka aika on vienyt hellahuoneet. Kännyköitä ei ole, mutta puhelimessakin tieto leviää:

"Reiskan äiti nousee joka aamu viideltä ylös. Mut se on kumma ettei se tee siitä numeroa. Se ei tee mistään numeroa. Jos mun äiti nousi joskus viideltä ylös niin se alkais kaikki puheli juttunsa viikkoja sillä että 'tiätsä mä nousin sillo ja sillo viideltä ylös'." (29.1.) 🌟

Nemo August, Lyra Carmen, Troyo Rafael Angel, Gagini Carlos , Conzález-Magón Manuel , Fernández-Guardian Ricardo, 7 mejores cuentos - Costa Rica. Costa Rica. Kun ei ole juuri valinnanvaraa maissa, otetaan mitä löydetään. Kelpo novelleja nämä oli. Ja kirjailijat asuvat kaikki Costa Ricassa. (1.1.)

Nore, Aslak, Meren hautausmaa, Hurtigruten-laivareitti, Lofootit, Norja, Höyrylaiva upposi Lofoottien lähellä. Yli 140 laivalla ollutta pystyttiin pelastamaan. Kirja olisi ollut selkeämpää ilman Lähi-Itää, eli jos olisi keskitytty vaan hylkyyn liittyviin asioihin. Tietty tämä on sarjan eka osa, ja Lähi-Itään päädyttäneen enemmän jatkossa. 

"Historia painoi häntä kuin ies." (3.1.) Ilman Lähi-Itää olisin antanut kolme tähteä. 🌟

Nutti, Ella-Maria, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, Jällivaara, Pohjois-Ruotsi . Kovasti kehuttu kirja ja mikä ettei, mutta ei minun genreä. Äidillä on tytölle tärkeää sanottavaa, mutta sen sanominen on vaikeaa. Kahvia kuluu. Mustana. Jaloissa pyörii koira, joka ei osaa pidättää pitkään. 

"Hän taipuu Angnetan tahtoon kuin olisi voista koko mies." (2.1.)

Piekkarin Eila Pako portin alta kirjassa hirvimiehet ampuu hirven, joka kellistyy naisen ruumiin päälle Hollolassa. Elon ihanat naapurit, jotka elävät TrueCrimellä, palaavat asumaan kylälle. Kristiina Elo sarjan 3.osa.

"– Näetkö?

 – Ei voi olla näkemättä.

Kaatuneen eläimen alta pilkisti jalka, naisen jalka, hoikka ja siro, vaaleanruskean sukan verhoama, housunlahje oli noussut ylös. Kenkä oli pudonnut viereen." (25.1.) 🌟

Pirkola Matti Tämä on viimeinen yösi. Komisario tulee Turun junalla lomailemaan viikoksi sukulaisiin, on talovahtina ja hoitaa koiraa, jonka nimi on Kissa. Kirjasampo kertoi, että ollaan Satakunnassa, mutta kirjan mukaan ollaan kuitenkin Salon seudulla. Baarin jukeboxi soittaa Pekka Himankaa.

"Olo oli kuin supikoiran aivastus." Välillä dekkari on sanojen ilotulitusta, mutta juonessa pysytään. 

"Sinä olisit ollut upea jossain Aarne Tarkaksen filmissä yhdessä Uljas Kandolinin kanssa kirjoittamassa raporttia kaksisormijärjestelmällä yksi sormi kummaltakin. 

–Mikä olisi niin mielenkiintoista, että saisi sinut liikkeelle? 

–Esimerkiksi Marlene Dietrich vuolemassa makkaratikkuja osuuskaupan portailla tai vaikkapa Kalevi Sorsa lausumassa flaaminkielistä käännöstä Kotkan ruususta. Tai Jukka Kajava naamioituneena Kyllikki Virolaiseksi ostamassa lihapiirakkaa kahdella nakilla kioskilla. 

–Sinä olet hullu! " (30.1.)

Pirttimaa, Tuomo, Hete, Itä-Lappi, Suomi. Kaksi lukijaa kirjassa, silti alussa hieman sekava ennen kuin pääsi juonesta kiinni niin että toivoin että lukijoita olisi ollut enemmänkin. Sen jälkeen, kun pääsin alkuun, en malttanutkaan taukoa pidellä. Lestadiolaisuuden ääri-ilmiöitä, hyvin käärityssä paketissa. (1.1.)

Pohjanen, Bengt, Jopparikuninkaan poika, Pajala, Ruotsi. 1950-luvun lapsuusmuistelmia meänmaalla. Bengt syntyi jatkosodan aikaan 1944. Lapsuusmuistot perustuvat suvun muistiinpanoihin. Pohjainen on meänkielen puolestapuhuja ja on kirjoittanut osan teoksistaan meän kielellä. Tässä kirjassa on meänkieltä jonkin verran. Mielenkiintoinen elämäntarina. (1.1.) 🌟

Rafaelsen, Ellinoor, Katja Huippuvuorilla, Huippuvuoret. Katja lensi saarelle Norjan mantereelta. Ensimmäinen lukemani Katja-dekkari. Ohuehko, mutta mielenkiintoinen vähästä sivumäärästä huolimatta. Lukenen muutkin Katja-kirjat.  (5.1.) 🌟🌟

Rafaelsen Ellinor Katja tuntureilla. Aika saman tyylinen tarina tämä oli kuin Katjan Norjan kesäkin. Kirjat ei ole lempeää Viisikko-tasoa, vaan Katja kohtaa väkivaltaa ja käy lähellä kuolemaa. 

"Katjan mieleen muistui eräs toinen samanlainen tilanne, johon hän oli joutunut kesällä Tromsassa. Mutta silloin hän oli ollut yksin, nyt sentään Ajax oli hänen kanssaan. Ajax alkoi haukkua vimmatusti." (30.1.)

Refaelsen Ellinor Katja Norjan kesässä. Edellinen lukemani Katja kirja oli Huippuvuorelta. Siitä tykkäsin. Tämä kirja oli selkeästi nuoremmille suunnattu, mutta ei nyt kovin huono. 

"Se ei huku, joka on määrätty hirtettäväksi." (30.1.)

Ramsey Henrik, Nordenskiöld - merenkulkija. Suomalainen, venäläisten Ruotsiin karkoittama tutkimusmatkailija löysi Koillisväylän 1878-1879 moottorilaiva Vegalla, jossa oli myös purjeet. (20.1.)

Sairanen Petter Naali kulki tundran halki. Nenetsi kulki Tanskan kautta Grönlantiin ja takaisin ja takaisin ja takaisin. Kuten kirjailija itse ehkä kirjoittaisi. Tekstin kerrotaan olevan runollista, mutta ei puhutellut, puhutellut minua. Mutta pääsin pois Grönlannista, ja se oli pääasia. 

"Edessä näkyy Tanskan rannikko niin kuin horisonttiin olisi noussut helmi yö. Vene näyttää suuremmalta kuin rannikon kaukainen hahmo. Aurinko on pienempi kuin purje, niin kuin purje olisi suurinta maailmassa. 

Edessä taas on rantaa. Tuuli kääntyy styyrpuurin puolelle. Se tuulee edelleen takaa ja pullistaa purjeita. Puoli päivää, niin olemme kotisatamassa. Miten ommella purjehdus, että se saataisiin syntymään uudelleen ja olisi taas olemassa. Matkalla loppuu tuuli ja viriää uudelleen." (24.1.)

Sandberg, Riikka Ørja, Norjan rannikko, Lofooteilta koilliseen. Ei mennyt hyvin norjalaisillakaan naisilla ja pikkulapsilla sodan jälkeen. Nykyajassa esitetään elokuvaa ja kuunnellaan 1940-1950-luvulla äänitettyjä muistoja. Tältä kirjalta odotin paljon, sain hieman vähemmän. Näin lehtijutun joskus siitä, kun kirjailija oli pienessä mökissä kirjoittamassa saarella. (2.1.)

Sarkkinen Esko, Lumi. Huippuvuoret. Sarkkinen lensi Huippuvuorilla Helsingistä niin ikään Karhusaaren ohi. Sarkkinen kuvailee lumen ja valon maalaamista ja muistelee samalla menneitä. 

"Pitääkö käydä kaukana, että oppii näkemään lähelle, mutta kuinka kaukana?" (7.1.) 🌟

Shakespeare, William, Loppiaisaatto, Illuvia, nykyinen Albania. Luulin etten ollut lukenut, mutta olinhan mä jo 1980-luvulla.

"Tekisin pajumajan portillenne, kutsuisin armaintani, joka asuu täällä. Tekisin lauluja torjutusta rakkaudesta ja laulaisin niitä ääneen joka yö. Huutaisin nimeänne kaikuville vuorille ja itse kaiutar minulle vastaisi: Oi Vivian."(5.1.)

Skeslien Charles Janet  Kirjasto Pariisin sydämessä. Odliella on unelmatyö Ranskassa Pariisin amerikkalaisessa kirjastossa (se täytti 100 v 2020 ja sitten tulee sota ja natsit marssivat Pariisiin. Mitä Odilelle ja kirjastolle käy ja miten hän on päätynyt Lilyn naspuriksi 1983 Montanaan? 

"Olin kuullut keltaisista tähdistä, mutta tämä oli ensimmäinen, jonka näin."  Toisaalta: 

"Kengät kuluvat, mutta hatut eivät." sanottiin muotilehdessä sodan aikana. (31.1.)

Tästä alkaa tie : Barentsin alueen antologia. Kirjailijoita neljästä valtiosta ja alueiden kymmenellä kielellä mm. meänkielellä ja vepsäksi. Lyhyitä tarinoita ja runoja. En yleensä ihastu novellien lukemiseen koska ne on liian lyhyitä, mutta tykkäsin näistä. En nyt ihan kaikista, mutta melkein kaikista. 

"Punainen on elämän ja kotilieden väri. Vaaleanpunaiset pilkut siinä on järviä ja jokia, vettä. Keltainen hyvä ja ilahduttaa silmää, kuin auringonsäde tunkeutuisi raosta. Kuvion täydentää valkoinen väri kuin timantti, siinä paitsi toteutuu koivut ja kuuset." Elviira Gartne (26.1.)

Thórarinsson Arní Ylitse muiden - rikosromaani kirjassa perustetaan sanomalehden toimistoa Pohjois-Islantiin. Toimittaja kirjoittaa juttuja ja tutkii samalla outoja kuolemia. Tämä taisi olla ensimmäinen islantilaisen kirjailijan kirja, josta tykkäsin. (22.1.) 🌟🌟

Tikkanen Märta Suurpyytäjä. Kertoja matkustaa Grönlantiin kertomaan kirjoistaan. Sivuteemana rakkaus. 

Kirjassa opitaan paljon grönlantilaisesta kulttuurista. (15.1.)

Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin kahvi jäähtyy näkyy olevan Booktok suosikki Japanista, joka vihdoin ilmestyi myös suomeksi. Funiculì Funiculà -kahvilassa kerrotaan olevan tuoli, jossa voi matkata menneisyyteen. Kirjassa kerrotaan neljä tarinaa tuolissa istumisesta. Sääntöjä on monia. Tässä tärkeimmät:

"1. Menneisyydessä voi tavata vain henkilöitä, jotka ovat joskus käyneet kyseisessä kahvilassa.

2. Nykyhetki ei muutu, vaikka menneisyyteen palattuaan kuinka ponnistelisi.

3. Mikäli tuolilla istutaan jo: tuolille voi istua vasta, kun edellinen henkilö on noussut paikalta.

4. Menneisyyteen palattuaan tuolilta ei voi siirtyä.

5. Menneisyydessä voi viipyä vain sen ajan, joka kuppiin kaadetulla kahvilla kestää jäähtyä."

Säännöistä huolimatta jotain tapahtuu silti. (26.1.) 🌟🌟

Tuomola Olavi  Konsuli Hallan murhaa oli selvittelemässä kaupungin nimismies, tuomari Korpela, ja kirjan kertoja. Paikkakuntaa ei ole mainittu, mutta kyseessä on pienehkö kaupunki, jonka elämää leimaa tehdaa. Järvi on lähettyvillä ja rautatie kulkee kahteen suuntaan. Tällainen paikkakunta voisi olla esimerkiksi Nokia tai Forssa, jossa tosin rautatie kulkee vain Jokioisten suuntaan. Kolmikko kerää faktoja, joista osa sekoittaa ajatuksia. 

"Jättiläishongallakin saattaa olla laho sydän, Korpela virkkoi hiljaisesti, —mutta sitä ei huomata, ennen kuin puu on kaatunut." (29.1.)

Uusma Bea Naparetki Minun rakkaustarinani. Uusma ihastuu 1897 tapahtuneeseen kuumailmapallolento-tarinaan niin, että päättää tutkia sen pohjamutia myöten Huippuvuorilla. Mielestäni hän löytää loogisen ratkaisun sille, mitä ruotsalaiselle miehistölle samppanjapulloineen kaikkineen tapahtuu (no oli niillä mukana myös 3 rekeä ja kangasvene railojen ylitykseen).🌟🌟🌟 (17.1.)

Virtanen Rauha S.  Seljan Tuli ja Lumi. Kitja on sarjan kuudes ja viimeinen. Chileen muuttanut seljalaisen sukua ja heitä sekä seljalaisten tuttavia on Suomessa paossa syyskuun 1973 vallankaappauksen jälkeen. 

"Intiaanien eivät hermostu. Intiaanit eivät ole heikkoja." -mantra auttoi Suomessa elämiseen sopeutumisessa. (29.1.)

Vuorenmaa Petri, Grönlanti pohjoiseen : yli suuren jään. Petrit Vuorenmaa ja Mäkelä ovat hiihdelleet aiemminkin jäällä. Tällä kertaa mentiin pidemmän kaavan mukaan Grönlanti etelästä Narsarsuaqista pohjoiseen kesällä 2008. (15.1.)

*. *. *. *. *

Ps. Tähdet on vähän hetken lapsia. Melkein kaikista tykkäsin, sillä huonoja kirjoja tulee aloitettua harvoin, vaikka bloigia varten tulee kerättyä lukupinoon monta kirjaa pelkän nimen perusteella. 

January in the Arctic (English only)

In the January, I visited Arctic and Antarctica. Greenland, North Canada, North Pole, North Norway Svalbard and Faroe Islands. 

In the beginning of January I thought that one book is enough, but I noticed, that I read six books and visited quite many places. 

I read first a Finnish book (not translated in English), Otto Hyyrysen Murtumispiste-kirjan. 

The other one was  Sjón The Splinter from Argo. It was quite mystic book, and I could have enjoyed more, if I had read about Greece mythology more before this book. 

The third book has been written by Ville-Juhani Sutinen Arktis -likaista lunta (Arctic - dirty snow) kirjaa. Book was really nice combination of interesting journey and history and climate chancing. Book is not translated in English.  

Then I read two quite similar books from Timo Polari, who has skied in Greenland and in South-Pole. Those books are in Finnish only. In both books Polari tells abut all of his travels in very cold climate.

Last book was Clive Cusser Arctic Drift was quite adventure! I have read before about HMS Erebus and HMS Terror ships from 1840's. Those ships tried to find western way around North Pole: "The Northwest Passage".

Leader of this project was John Franklin from England. There was a lot of ice in 1847 and ships couldn't move. And then all died. 

Clive Cusser have noticed this historical story, and wrote Artic Drift about those ships today. Quite a story!, I think. 

This was my first Cusser, but not last one. 

Arktiksella tammikuussa

Pääseekö Eskelisen bussilla enää Helsingistä Jyväskylän ja Nuorgamin kautta Tanaan? Voisin hyvinkin käydä katsastamassa paikan ensi kesänä. Huippuvuoret, Grönlanti ja Islanti olis myös kivoja kohteita, mutta pohjoisnapajäätikölle en ihan heti lähtisi. Ehkä. 

Viimeaikoina olen lukenut monia kirjoja matkailumielessä. Tiedän likimain missä asusti Haukivuoren Haudini, missä komisario Koskinen asuu nykyään ja tunnen kaikki Arttu Tuomisen kirjojen tapahtumapaikat. 

Google Mapsista on ollut apua kun olen miettinyt missä Mma Ramorswe ajelee luottoautollaan tai mitä reittiä Aleppon mehiläistarhuri päätyi Englantiin. 

Viime vuonna soffa matkailin Arktiksella aktiivisemmin. Tänä vuonna suunnittelin käyväni vain Alaskassa, mutta loppujen lopuksi valitsemani kirja, jota olen odottanut lähes vuoden, ei kiinnostanut lainkaan. Niinpä päädyin seikkailemaan lähinnä Euroopan puoleiseen osaan Antarktista. 

Arktinen alue voidaan määritellä eri tavoin. Helpoin tapa lienee valita alue pohjoinen napapiiri 66° 33'39'' pohjoispuolella. Lämpimät ja kylmät merivirtaukset muuttavat käytännössä alueen rajoja. Jonkinlainen rajaviiva näkyy kirjakollaasin keskellä olevassa kartassa, jonka olen itselleni leikannut muistivihkoon jostain lehtijutusta.  

Ensimmäisenä luin Otto Hyyrysen Murtumispiste-kirjan. Muistoissa oli viime vuonna lukemani erittäin hyvä John Kåre Raaken Jää, jossa kuten tässäkin kirjassa, päähenkilö lähtee töihin kaukaiselle, jäällä olevalle turkimusasemalle, josta pois pääseminen kesken talven on lähes mahdotonta. 

Siihen yhtäläisyydet päättyvätkin. En halua spoilata juonta, mutta totean, että itse olen lukenut viime vuosina useammankin saman tyylisen kirjan, joten pääosa loppuratkaisusta oli selvää jo alkupuolella kirjaa. 

Loppu jäi tässäkin sen verran avoimeksi, että jatko-osa on mahdollinen. Koska loppu oli avoin, niin toinen osa voi olla kiehtovakin, jos sellainen tulee. Aion siis lukea senkin, mutta pakko todeta, että odotan enemmän jatkoa Jäähän kuin Murtumispisteeseen. 

Toinen kirja löytyi Porin lukuhaasteet kohtaan alkuaine: Kirja oli Sjön Argon lastu. Argonhan on jalokaasua. Sjön taasen on kuuluisa islantilainen nykykirjailija, josta tulee mieleen Björk ja Kirjurin konsertti 1996. Oli muuten mahtava konsertti! Ihan tarkkaan en kyllä muista, miksi liitän Björkin ja Sjön mielessäni, mutta ainakin molemmat tulevat Islannista. 

Pakko todeta, että kirja ei täysin avautunut. Veikkaan, että olisi vaatinut enemmän keskittymistä, mutta paikoitellen innostuinkin kirjan kertomuksiin. Kirjassa tehdään laivamatka, jolla kuullaan iltaisin tarinoita. 

Kirja olisi luultavasti avautunut paremmin, jos olisin googlettanut ennen lukemista edes Wikipediasta Argonautit. Aina ei sekään tule mieleen, vaikka paljon googlettelenkin. No, ensi kerralla sitten enemmän. 

Argonautit oli muinainen antiikin Kreikan sankarijoukko, joka seilasi Argo-laivalla hakemassa siivekkään oinaan kultaista taljaa, jota vartioi uneton lohikäärme. Ja kuten useimmiten Kreikassa, tarinaan liittyi nainen, tällä kertaa kuninkaan tytär Medeia. 

Joka tapauksessa Sjön mystiikka puraisi. Islannissa on paljon muutakin mystiikkaa kuin menninkäiset. Vai miksi he niitä kutsuvat. Olisipa kiva saada Suomeenkin kotitontut takaisin joka kodin arkeen. Isä kertoi joskus, että hänen lapsuudessaan kotihaltijaa vielä huomioitiin ja vasta äidin ilmestyminen perheeseen 1960-luvulla hävitti tavan jättää jouluruuat pöytään yöksi kotihaltijaa varten. Joskus kyselin, oliko kotihaltijalla nimikin, mutta siitä ei ollut muistijälkiä enää kellään. Jos nimi olisi ollut, se olisi ollut talon ensimmäisen vainajan nimi joka oli Tuomas-isännän äiti Maria. 

Koska Argon lastu, niin tarunhohtoinen kuin olikin, ei oikein jaksanut innostaa, päätin kokeilla jotain hieman konkreettisempaa. Valitsin Ville-Juhani Sutisen Arktis -likaista lunta -kirjaa, jota kaveri suositteli joku aika sitten. 

Hyvä että suositteli, sillä tässä oli kirja minun makuuni. Tuli sellainen olo, että ensi kesänä on pakko päästä testaamaan kirjassa mainittua, Sutisen käyttämää Eskelisen bussifirman pikavuoro Helsingistä Koilis-Norjaan. Sen verran olin innoissani jo nyt, että katsoin, että Rovaniemeltä pääsisi näin talvellakin Tromsaan. Sekin voisi olla hauskaa, jos pitäisi lumesta. 

Sutinen on käynyt eri puolilla pohjoisia Pohjoismaita ja tutustunut paikalliseen ilmastoon ja sen muutokseen. Grönlanti ja Färsaaret olisi myös kivoja kohteita, mutta eniten alkoi kiinnostaa juuri tuo Koilis-Norjan alue kveeneineen. Tykkään istua bussissa. 

Jos koronatilanne tästä paranee, niin lumien sulamisen jälkeen voisi retkeä harkita. Ilmeisesti tuo reitti ajetaan vain kesäisin. Samalla toteutuisi unelma käydä Utsjoella. 

Seuraavaksi hyppäsin Timo Polarin matkaan. Ensin seikkailtiin Murhenäytelmässä Grönlannissa ja sitten toteutettiin Unelma Etelänavasta. Grönlannin reissu epäonnistui, mutta myöhemmin Polari tavoitti etelänavan hiihtäen. Tarkoitus olisi kirjoittaa molemmista kohteista jossain vaiheessa vähän enemmän, joten jääköön kuvailut tähän. Molemmat kirjat olivat melko saman sisältöisiä, joten ei niin asiasta kiinnostuneelle riittänee toisen lukeminen. Tykkäsin Polarin kirjoitustyylistä, se oli kevyttä ja imaisi mukaansa, joten luin sitten molemmat samoin tein. Toisenkin lukeminen antoi lisätietoa retkistä.

Clive Cusserin Jäävirta -seikkailu oli viimeinen, jonka luin. Kirjassa reissataan Kanandan alueella. 

Kirja pohjautuu hyvin löyhästi 1840-luvulla tapahtuneeseen Erebus ja Terror - laivojen tutkimusretken. Laivat juuttuivat pariksi vuodeksi jäihin ja miehistö hävisi. 

Cusser on punonut asian tiimoille tarinan, joka perustuu Pohjoisnapa-alueen luonnonvarojen käyttösuunnitelmiin. Sodan uhkakin leijuu taustalla, mutta tällä kertaa kilpakumppaneina on Kanada ja USA. 

Kirja taisi olla ensimmäinen Cusser jonka luin. Mielihyvin luen seuraavankin. 

* * *

Kirjat oli lainattuja. Eikä kukaan muukaan sponsoroinut kirjoittamistani. 

Book Voyage 2021

Pakkohan tässä on kokeilla muiden kirja haasteiden ohella vielä myös The Book Girl Guiden Read Around the World haastetta. Uskon sen tuovan muutaman uuden maan kuinnluonnostaan nyt neljättä vuotta vireillä olevaan koko maailman lukuhaasteeseen. Viime vuosi oli sitä ajatellen melkomoinen limbo, sillä uusia maita taisi tulla neljä tai viisi riippuen laskutavasta.

Last chapter of each book is in English. 

Tammikuu/January Arktiset alueet.

1. Jack London Kun erämaa kutsuu, alkuperäiseltä nimeltä The Call of the Wind, oli ainoa, jonka löysin haasteessa esitellystä kirjalistasta suomeksi, joten lukaisin sen ohi suunnitelmien. En tykännyt. Oli varmasti realistinen, mutta liian realistinen minun makuuni. Liikaa hakkaamista, puremista ja tappelua. Luontokuvaukset oli hienoja, mutta olisi saanut olla niitä enemmänkin. Tapahtumapaikka Alaska. 

Kartta: Nasa oranssilla kirjoissa käydyt kohdat likimain. 

2. Sven Pahajoen Dominic Arduin Seikkailijan salaisuus kertoo ranskalaissyntyisen, Suomen Lappiin kotiutuneen naisen seikkailuista. Dominic Arduin ehti kokea monia voimia ja henkistä kanttia vaativia seikkailuja ja tehdä mm. Kiilopään matkailusta elämyksellisempää tuoden sinne mm. lumikenkäsafarit. Viimeiseksi koitokseksi jäi yrittää ensimmäisenä naisena hiihtää yksin Pohjoisnavalle... Tai yrittikö hän sitä kuitenkaan? Monia kysymyksiä hullunrohkeista valinnoista jäi avoimeksi, eikä vahvistusta kuolemasta ole saatu, mutta se tiedetään, että Arduin ei ole ainakaan sillä nimellä käynyt Suomessa sen jälkeen, kun lähti Venäjän Severnaja Zemlja kautta kohti Pohjoisnapaa muutaman muun yrittäjän kanssa. 

Tunsin tarinan pääkohdat entuudestaan, mutta oli kiva lukea koko tarina. Hyvin kirjoitettu kirja, jossa kuului niin Arduinin oma ääni kuin epäilijöidenkin. Tiedä sitten mikä oli totuus. Tapahtumapaikka Venäjältä Pohjoisnapajäätikölle sekä Saariselkä Suomi, Ranska. 

Dominic Ardruin tried to ski alone (first woman alone) to the Norht Pole from Russian Severnaja Zemlja, but she did not manage to do that. Before that she had managed to do quite amazing things. She was born in France, but moved to Lappland in Finland and worked in Saariselkä. 

3. H. C. Andersen Valtameren äärellä on lyhyt satu aikuisille siitä, kuinka Raamatusta on lohtua Pohjoisnavankin seutuvilla. Tapahtumapaikka Pohjoisnapajäätikkö. H.C. Andersen was famouse fairytale teller from Denmark. One of most famous fairytale is The little Mermaid. This story is written for adults. I did not find what this is in English. Story tells man in icy ocean near Norht Pole, who trust in his Bible. 

4. Jessica Haapkylä Meren tarina - Meribiologin tutkimusmatka Arktikselle. Haasteen myötä opin, että pohjoista napa-aluetta kutsutaan suomeksikin Arktikseksi. Oppia ikä kaikki. Kirja alkaa iniuttien Utqiagvikistä eli Barrowsta, jolla kaupunki paremmin tunnetaan. Haapkylä on mukana Cousteaun kuvausryhmässä tutkimassa Harmaavalaiden vaellusta ja pohtimassa ilmastonmuutoksen vaikutusta siihen.

Kaupunki sijaitsee Alaskan luoteiskulmassa, meren rannalla lähellä Yhdysvaltojen pohjoisinta kohtaa. Kaupungin laitamilla voi törmätä jääkarhuihin ja siellä on vilpoista myös kesällä. Kaupunkiin ei ole maantietä, kaikki tavarat reilulle 4000 asukkaalle ja turisteille lennätetään sinne. Eläminen kaupungissa on siksi kallista. Netistä katsoin, että myös matka on kallis, kun reissuun lähtee Amerikasta, 10.000 dollaria lienee sopiva summa lomaa varten. 

Alaskan jälkeen Haapkylä vierailee Huippuvuorilla ja Grönlannista. Kirjan parasta antia on mielestäni paikallisten tapojen esittely. Meribiologia-osuuteen jouduin googlettamaan aivan liikaa. Kuvat puheena olevista eläimistä ja kasveista olisivat auttaneet. Kirjan kuvat olivat kivoja turistikuvina, mutta olisin kaivannut lisää kuvallista tietoa. 

Jessica Haapkylä is Finnish seabiologists who has travelled in Alaska, Greenland and Svalbard. She tells her memoir and what she has learned about chancing sealife near North Pole. Unfortunately this is not in English. This was our reading book in Janyary in Martha assosiation's Climate changing - reading circle. 

5. John Kåre Raaken Jää kirjassa on kolme tutkimusasemaa Pohjoisnapajäätiköllä: norjalainen, venäläinen ja kiinalainen. Tekeillä on ilmastotutkimusta, mutta muutakin. Myös amerikkalaisilla on omat intressinsä. Ruumiita tulee paljon, sää on huono, mutta pelastus on tulossa. Kirjan tapahtumat alkavat Kiinalaisen tutkimusaseman lähistöltä jäätiköllä Pohjoisnavan lähellä kohdassa N 89° 35.117' W 037° 22.150'

John Kåre Raake's book The Ice tells Anna Aune's and her uncle's exploration near North Pole, where is also Chinece scientists and polar bears and some horror too. 

6. Mads Peder Nordbo Kuolinnaamio sijoittuu Grönlantiin lähinnä kirjailijan kotikaupunkiin Nuukiin ja Pohjois-Gröönlannissa sijaitsevaan kylään. Kirjan parasta antia oli gröönlantilainen perinteiden esittely kuten helmikaulus, valaan ja hylkeen paloittelu, nahan käsittely, inuitien perinne asun tekeminen. Kuolinnaamio ei liene joka kodin perinne, sillä sen tekeminen vaatii haudanryöstöä tai epäilyttävää yhteistyötä hautausviranomaisten kanssa. Luin vahingossa sarjan 3.osan ensin, kun kuvittelin tämän jotenkin ensimmäiseksi osaksi. Ehkä sen vuoksi itse tarina tuntui vähän sekavalta. 

Mads Peder Nordbo is Danich writer who lives in Greenland. His book The girl without skin is the first part of this serie, Kuolinnaamio (Death mask) is third part, but not translated in English yet. 

7. Pohjolan poliisi kertoo, Islannin poliisi 1918-1945 - kirja esittelee poliisivoimien kehitystä maailmansotien välissä ja sota-aikana. Islanti on siis tapahtumapaikka. 

In The Nordic Police tells -series, the book The Icelandic Police 1918-1945 presents the development of the police force between the world wars and during the war. Iceland is therefore the venue.

*  *  *

Janyary - Top and bottom of the world. 7 books - 5 countries 

Alaska, Greenland, Island, North Pole, Svalbard 

February - West-Europe has been reported on the other page. 22  books (and quite many from Finland, that I did not counted here) - 12 countries 

Austria, Finland, France, Germany, Ireland, Italy, Netherlands, Norway, Portugal, Scotland, Sweden, United Kingdom,  

March - East-Europe has been reporter on the other page. 13 books - 7 countries- 

Greece, Estonia, Hungary, Kosovo, Lithuania, Poland, Russian,  

April - North-Asia has been raported on the other page 7 books - 5 counties- 

China, Japan, Mongolia, North-Korea, South-Korea

May - South Asia has raported on the other Page 

19 books - 9 countries

Burma, Cambodia, India, Indonesia, Nepal, Philippines Islands, Singapore, Thailand, Vietnam 

June 16 books, 14 Island, 7 countries, 2 new countries

Finland (Åland) Sweden (Gotland), England, East-Timor, Tanzania (Sanzibat), Vietnam, Scheysells

 July 7 books, 2 countries, 1 New country

Australia and New Zeeland

August sorry, not in English. Most of books are written by Finnish writers.

September 52 books, 41 countries, 17 New books

Algeria, Angola, Benin, Botswana, Djibouti, Etelä-Afrikka, Etiopia, Gambia, Ghana, Guinea, Kamerun, Kap Verde, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta (Belgia), Kongon tasavalta, Lesotho, Libya, Liberia, Madagaskar, Malawi, Mali, Marokko, Mauritius, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria,, Norsunluurannikko, Ruanda, Sambia, Senegal, Sierra Leone, Somalia, Sudan, Swazimaa, Tanzania, Togo, Tunisia, Uganda, Zimbabwe

October 16 books, 11 countries, 5 new countries

Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Peru, Suriname, Uruguay, Venezuela

November, 8 books, 2 countries, 1 New country

Guatemala, United States

December

2 books, one New country, 

Mauritania

Africa/Europa, North-America/Europa,