Kesäkuussa luettu 2025

Kun tarpeeksi pitkään hokee itselleen, että lukemista voisi vähän vähentää, niin nyt kesäkuussa se sitten tapahtui. Melkein. Luin vain 26 kirjaa. Oli reilusti muuta monipäiväistä ohjelmaa: geokätköilyn isot block partyt, synttärit, juhannus ja Viron matka... Katsotaan sitten jääkö tämä maltillisempi määrä käytännöksi, vai pidänkö parit lukemisentasausmaratonit, kun elämä taas rauhoittuu kotoisin uomiinsa. 

Astra Tessa, Kukko Aapo ja Niva Niko-Petteri Uhma on jumalasta. Sarjakuva kirja Vilho Lammen elämästä ja taiteentekemisestä. Mielestäni kirja on ihan yliveto suoritus opiskelijoilta. Minusta nämä kolme erilaista piirtäjää olivat löytäneet tarinasta juuri oikeat, heille sopivat pätkät. Kirja ei yhtään vaikuttanut kolmen eri tekijän tekemältä. Wau. Toivottavasti tekevät muutakin yhdessä. Liminka (13.6.) 🌟🌟🌟

Bakker Gerbeand Isä muuttaa yläkertaan. Kirja ei kuitenkaan ollut minun suosikki genrejä, mutta kelpo tarinan Bakker tarjosi. Poika, joka roudasi isänsä yläkertaan ja vihdoin, 55-vuotiaana aloitteli omaa elämäänsä osoittautui kaskoseksi, joka oli  menettänyt toisen puoliskonsa 19-vuotiaana. Mielenkiintoinen tarina siitä, miten jotkut ihmiset vain ajautuvat elämässään eteenpäin. Alankomaat Amsterdamin lähellä maaseudulla. (17.6.) 🌟🌟

Beaton M.C. Epäilyttävän eläinlääkärin tapaus : Agatha Raisin - sarja osa 2. "Hemaiseva"... Olenkohan koskaan ennen kirjoittanut tuota sanaa ennen, tuskin... Kirjan esittely tekstin mukaan hemaiseva eläinlääkäri löydetään kuolleena. Lemmenkipeähkö Agatha Raisin ja ilmeisesti platoniseen rakkauteen vannova James Lacey tutkivat tapausta. Kiva kirja, mutta liikaa rakkauden kaipuuta minun makuuni. Englanti (8.6.)

Christie Agatha, Kuolema keskitalvella, en ole novellien ystävä, mutta Christien ja Doylen novellit ovat yleensä mieleeni. Tässä kirjassa esiintyy mm. Poirot, Marple, Tommy ja Tuppence, Parker Pyne ja Mr Quinn. Englanti.

"Naisen on turvauduttava valheeseen, se on totta. On kuitenkin kolme ihmistä joille naisen täytyy puhua totta: rippi-isälleen, kampaajalleen ja yksityisetsivälleen, jos luottaa tähän." (5.6.) 🌟

Crofts Freeman Wills (1879-1957) Salaperäinen laatikko. Eletään 1920-lukua Walesin etelärannikolla Burryn lahdella. Poliisitarkastaja Joseph French toimii etsivänä. Kirja on kirjoitettu 1928 ja suomennettu 1954. Poikansa kanssa viimeisenä lomapäivänä kalassa ollut amatöörikalastaja törmää kalareissullaan haiskahtavaan ison laatikkoon, mistä löytyy ruumis. Kaikki aikuiset ovat kyllin fiksuja pitääkseen lapsen erossa asiasta, siitä pisteet kirjailijalle. Tarinan eteneminen on hieman monimutkainen, mutta tykkäsin. Wales. (11.6.) 🌟

Hill Antonio Kauniit kuolemat. Komisario Salgado tutkimuksia 2. Héctor Salgado jatkaa kadonneen vaimonsa tapauksen pohdintaa ja samalla tutkii rikosta Barcelonassa. Espanjassa. (18.6.) 🌟

Holst Christoffer Suviunelmia ja verenpunaa, eka osa Cilla Storm -sarjaa. Jo toukokuussa kirjoitin blogikirjootuksen juhannuskirjoista, mutta nyt kyllä tuli vähän kiusaantunut olo tästä, joka oli yksi suositelluista. Miten voi olla noin miehen kipeä ihminen... Ja sitten kun saa mitä vonkasi ei edes tajua pitää kiinni. Huoh. Mutta ei tämä nyt huonokaan ollut. Plussaa siitä, että alkoholin kulutus pysyi suositelluista rajoissa. Ruotsi. (15.6.) 

Holst Christoffer Syysaallokkoja ja myrskynsilmiä. Tämä sarja taisi olla tässä toisessa osassa. Ei minun genteäni. Plussaa annoin tulevan anopin ja miniän suhteesta. Ruotsi. (21.6.) 

Hurme Juha Limingan ihme 1918. Sarjakuva. Limingan kunta oli se kunta, missä punaiset ja valkoiset päättivät 30.1.1918 olla taistelematta, ja se päätös piti. Liminka (14.6.) 🌟🌟

Hövenmark Nils (1922-1995) Kunnallismurha. Svartselen kunnan eronnut kunnanjohtaja Viktor Swenson lähtee iltakävelylle lumiselle rannalle, on perjantai-ilta, kello puoli yhdeksän 29. 10.1971. Järvi ei ole vielä jäässä. Pakkasta on 20 astetta ja ulkona on oikea hernerokkasumu. Yhtäkkiä järveltä kuuluu airojen ääni. Sitten airot vedetään sisään ja kuuluu varovainen loiskahdus. Jotain raskasta pudotettiin veteen. Mitään ei näy eikä Svenssonin kyselyihin vastata. Poliisi ei innostu tutkimaan. Epäilee, että joku upotti vanhan hellan. Ruumishan se...  Pohjois-Ruotsi. (12.6.)

Kilpamäki Heini Aseman nainen. Kirja oli lukupiirin kesäkuun kirjana, ja olimme yhtä mieltä, että kirja oli hyvää toimitustyötä alusta loppuun, mutta olisimme kaivanneet hieman enemmän tarinaa siitä, millaista elämä asemalla on. Kirjassa kerrotaan yhden ihmisen tarinan kautta asunnottomuuden hoidosta Suomessa. Enemmänkin tietokirja kuin elämäkerta. Helsinki. (10.6.) 🌟🌟

Koskinen JP Lokakuun likaiset lunnaat - Murhan vuosi osa 10. Arosuon suvun monimutkaiset kuviot etenevät taas vähän eteenpäin. Juho Tulikoski jatkaa etsivän töitä enonsa firmassa. Hämeenlinna.

"Kauneus oli turhuutta, jolle oli vaikea laskea oikeaa hintaa." (2.6.) 🌟

Kulju Mika Suomalaiset Normandian maihinnousussa. No nyt oli kirja historiasta, josta ei ollut mitään tietoa etukäteen. Mutta kirjan nimi oli kyllä klikkiotsikon tasoa - niistä suomalaisista ei kirjassa tainnut olla prosenttiakaan sivuista. Muuten hyvä kirja. Ranska. (4.6.) 🌟🌟

Meri Lennart (1929-2006) Kamtšatka : tulivuorten maa. Olipa mielenkiintoinen matkakuvaus. Kirjassa siteerataan myös. muita matkan tehneitä, kuten Sakari Pälsiä ja merilehmä-Stelleriä (Georg Willhelm Steller). Kirja on ilmestynyt viroksi 1964. Venäjä.

"Olen ehtinyt tehdä paljon tyhmyyksiä, mutta koskaan en ole pakannut reppua ilman kirjaa. Sellainen reppu olisi raskas kantaa." (24.6.) 🌟🌟🌟

Šcepanovic Branimir (1937-2020) Suu täynnä multaa.Vanha Mies lähtee viimeiselle matkalle vanhaan kotimaahansa. Lääkäri on antanut huonon ennusteen, mutta jösses miten mies juoksee! Montenegro (18.6.) 🌟

Stout Rex (1886-1975) Jos kuolema uinahtaa. Rex Stout on yksi suosikeistani. Onneksi niitä riittää. Kaikki romaanit on käännetty suomeksi. Kääntäisipä joku pienoisromaanit, kuunnelmat ja novellitkin. 1920-luvun New York, Usa. Wolfe saa toimeksiannon etsiä syyllistä joksi asiakas vahvasti epäilee miniäänsä. Archie muuttaa asiakkaan talouteen hänen avustajakseen. Asiakkaalla on rahaa:

"Siellä näyttää, mihin Jumala pystyisi, jos hänellä vain olisi varaa." (22.6.) 🌟🌟🌟

Tavaststjerna K.A. (1860-1898) Suomenlahden salaisuus. Rusalka-laiva katoaa myrskyssä jättäen jälkeensä epätietoisuutta ja 162 hylyn mukana kadonnutta vainajaa.  Tarinan loppu töksähti ja jäi nykylukijaa ajatellen harmittavasti kesken. Muuten kiehtova tarina. Merimatka.

"Kunnioitettavat lukijani tuntenevat aikaisemmista sanomalehtikirjoituksista, että Suomenlahden merenpohjaa on tutkittu perusteellisesti, ei ainoastaan niiden särkkien tienoilla, joita on viitattu Rusalkan haaksirikon aiheuttajiksi, vaan myöskin laajalti niiden ympäristöllä. Venäläiset ilmailijat ovat vasituisesti tätä tarkoitusta varten sommitelluissa kallishintaisissa ilmapalloissa leijailleet sen merenpinnan yläpuolella, joka levittäikse lounaaseen Pohjolan Gibraltarista, Viaporista, ja kaikkein parhaimmilla vesitähystimillä tutkineet mahdollisimman tarkkaan merenpohjaa usean penikulman laajuudelta. Jokainen, ken tietää, että tuollaisella koneella voi suotuisan sään aikana keksiä kymmenen metrin syvältä nyrkinkokoisen kiven, käsittää, kuinka huolellisesti tutkimuksia oli tehty. Sen ohessa ovat sukeltajat olleet toiminnassa kaikkialla, missä on vähäisintäkin syytä ollut arvella jotakin erikoista piilevän merenpohjassa." (26.6.) 🌟🌟

Tikkanen Märta Vuosisadan rakkaustarina. Runoja Tikkasten rakkaudesta. Olen lukenut kirjan aiemminkin. Täältä löytyi useasti kertomani lohduttava tieto kiinalaisista kirjainmerkeistä koskien kriisissä piilevää mahdollisuutta. (26.6.) 🌟🌟🌟

Veirton Kalle Henkka ja Kivimutka ja hitonmoinen lohisoppa, sarjan 9.osa. Kirja on suunnattu 6-9 - vuotiaille, mutta aika hurja tämä mielestäni oli. En lukisi 6-vuotiaalle, mutta 9-vuotias nauttinee. Tämä kirja oli mielestäni sellainen, että on syytä lukea vanhempien kanssa. Lastenkirja. (9.6.)

Zweig Stefan (1881-1942) Eilispäivän maailma : Erään eurooppalaisen muistelmia. Zweig ei syyttä ollut ennen Agatha Christietä maailman käännetyn kirjailija. Hän tiesi paljon mutta kirjoitti tiiviisti. Onneksi hänen kirjojaan saa nykyisinkin. Ainakin Shakkimestarista ja Amokista on otettu uusi painos hiljattain. Aiemminkin olen Zwaigista kirjoittanut. Itselleni tässä oli melko vähän uutta, mutta viihdyin silti. Itävalta, vaikka Zweig lähtikin kansallissosialisteja pakoon jo 1934. (3.6.) 🌟🌟🌟

Purjehtien porukalla maailman ympäri

Sunnuntaina starttaa maailman ympäri purjehdus kisa, jossa on jälleen suomalainen miehistö. Edellisen kerran seurasin isomman miehistön omaavan veneen purjehdusta reilu 40 vuotta sitten. Skopbank of Finland oli lehdistössä hyvin esillä ja meille tuli Hesari. Nyt ajattelin seurata tätä purjehdusta silmät tarkkana. Someaikana seurattavaa lienee enemmän. 

Hyvää matkaa! 

Odotellessa luin muutaman maailman ympäri purjehdus kirjan. 

1930-luku

Favell : 3-mastoparkin viimeinen purjehdus maapallon ympäri 1933-1934 oli vanhin maailman ympäri purjehdus, josta luin tältä erää. Kirjan on kirjoittanut Nils A. Holmberg, ja parkki haki vehnälastin Australiasta. 

Sauli Piipari : Purjelaiva s/v "Pommer'illa" maailman ympäri 1936-1937 : merikapteeni Sauli Piiparin päiväkirjoista. Nykyisin museolaivana Maarianhaminassa oleva Pommern on teräsrunkoinen nelimastoparkki. 

Sauli Piipari oli Pommernin vehnänhakureissulla Australiassa saadakseen puuttuvan purjelaivakokemuksen jotta saisi yliperämiehen kirjan ja pääsisi opiskelemaan merikapteeniksi. Ennen reissua hän kihlasi Hellinin Viipurissa. 20.11.1936.

Pasaatituulialueella Kanariansaarten jälkeen Sauli putosi mastosta. Päähän tuli haava ja tajukin meni välillä ja kroppa kramppasi tämän tästä. Aika pahasti siinä kävi, mutta päällikkö sai lääkitty ajan kanssa, vaikka haava haisi mädältä. 

Kokin työpäivä oli pitkä aamu viidestä ilta kahdeksaan kivihiilihellan äärellä. Välillä oli tarjolla pilaantuneita elintarvikkeita kuten härskiä suolasilakkaa tai huonoa juomavettä. Joskus oli näkkileivässä matoja, mutta ne sai kopautettua pois naputtamalla leipää pöytään. Tuoretta vehnäleipää oli paluumatkalla paljon, sillä laiva oli vehnälastissa. 

Ärjyvät nelikymppiset ja ulvovat viisikymppiset saivat kädet halkeilemaan suolaisen veden vuoksi. Muualla merivesi jätti iholle suolakerroksen, eikä siihen tepsinyt saippua. Peseytyä voi kunnolla vain vesisateessa. 

1980-luku

Luin Alpo Ruuthin kirjoittaman 158 vuorokautta : kertomus matkasta Bernt Hartwallin päiväkirjan mukaan -kirjan heti Pommern-kirjan perään ja huvitti, kuinka samanlaiselta reissu kuulosti. Vehnän kuljetuksessakin pyrittiin purjehtimaan nopeasti, kuten kilpaillessa. 

Bernt oli Skopbank of Finland laivalla purjehuoltajana ja seurasi sivusta kokin töitä. Tällä laivalla ruoka ei ollut pilaantunutta ja sitä oli runsaasti, mutta kaikki ruuat eivät miehistölle maistuneet. 

Valjun näköinen pastaruoka ei saanut gourmetpisteitä, eikä maistunut luksukselta, vaikka kokki antoi kerran sille uuden nimenkin. Saksalainen nötkötti oli pahaa eikä varmuudeksi tosi huonoa säätä varten hankittu sissimuonakaan maistunut. Hyvääkin oli, ainakin hernesoppa ja veneeseen hypännyt lentokala. 

Menomatkalla vettä säännösteltiin Afrikan rannikolla niin, että kokki jakoi sen päiväannoksin ja viimeiseksi päiväksi ennen rantautumista vettä sai enää 3 dl. Sadevettäkin yritettiin kerätä, mutta keruussa käytetyt purjekankaat saivat veteen maistumaan suolaiselta. Mietin, miksi seuraavalla sateella ei vain kerätty vettä kattiloihin. 

Pahoilta loukkaantumisilta vältyttiin, vaikka mm. Bengtin jalka turposi ja monet sairasti flunssaa, mutta yksi matkalainen, pappa kyllä kuoli. Tilalle saatiin varamies Suomesta. 

Kilpaillessa on kiire, ja purjeenhoitajalla oli työtä. Skopbankilta ja muilta sponsoreilta saatiin ilmeisesti rahaa niin, että purjeita riitti. Rikkinäisimmät heitettiin mereen ja touhusta tuli kieltämättä mieleen Karl Strömstenin toteamus Favell-kirjasta:

On parempi selviytyä satamaan ehjin purjein ja maistoin, kuin yrittää suuren purjepinta-alan avulla voittaa pari päivää. Kuka tahansa voi purjehtia niin, että menettää takilansa, mutta on oltava tosi merimies kyetäkseen pitämään purjeet ylhäällä juuri niin pitkään, että saa ne vielä alas. Karl Strömsten

Miehistön välit tuntuu näissä merikirjoissa samoilta, oli laiva mikä laiva. - - -  Sekä hyvässä että pahassa. 

Yksi miehistön jäsen oli vahtipäällikkönä toiminut Tapio Lehtinen, joka nyt on lähdössä kipparin ominaisuudessa uuteen kisaan reilu 40 vuotta myöhemmin. 

Kenneth ja Stefan Gahmbergin Purjehduskilpailu maailman ympäri -kirjassa edellisestä kirjasta tuttu Skopbank of Finland -tiimi purjehti toisin sanoin. 

Heli ja Heikki Ervi seilaavat huvikseen maailman ympäri. Osan matkasta mukana on kolmaskin henkilö. Oli kiva lukea yksi kirja hitaastikin matkustamisesta. 

Maailman ympäri vastatuuleen -kirjassa kaipasin sen kirjan ja muiden lukemieni kirjojen karttoja vierekkäin. Olivat kuulemma kiertäneet vastatuuleen, mutta musta tuntui, että sama suunta oli muillakin.... Vaikka oli jo toinen kerta kun luin tämän kirjan, en silti viitsinyt tarkastaa, mutta ehkä kyse oli vuodenajoista. 

Kirjassa oli kivasti myös muuta kuin miehistön välisiä suhteita tai myrskystä selviämistä. Nyt tiedän, kuinka käyttäytyä, jos lähden uimasille haivesiin. On parempi sukeltaa kuin uida. 

Hait joita täällä on runsaasti voivat kiertää uteliaana sukeltajan. Niillä on niin paljon parempaa ravintoa saatavana, että ne harvoin käyvät sukeltajan kimppuun. Toista on uimarin kanssa. Jos haluaa välttämättä uida korallimerellä, niin kurkista ensin pinnan alle, ui sitten hitain ja rauhallisin liikkein äläkä koskaan kauaksi veneestä, sillä hain on vaikeata olla maistamasta haukkapalaa pinnalla räpiköivästä ihmisestä. 

Tämä ohje on peräisin ohjekirjasta, joka vastatuuleen matkaavilla oli veneen käsikirjastossa mukana reissulla.

Aikamoisen purjehdusporukan, tai oikeammin lukuisia seuralaisporukoita oli Seppo Häyrinen koonnut Sy Lady Rosen miehistöksi kirjassa Savolainen odysseija : Sy Lady Rosen purjehdus maailman ympäri. Laivalla kävi luultavasti 'puoli sukua ja kaikki tutut' lyhyemmän tai pidemmän jakson. Mikä mielenkiintoinen toteutus. Wau. 

Ja sitten lopuksi toisenlainen meriseikkailu maapallon ympäri... 

1866

Jules Verne, Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Sukellusvene oli päälle 100 m pitkä, ja ensin puhuttiin, että se on valasta isompi merihirviö.

Jules Verne oli kyllä aika velho keksimään seikkailuja, jotka toteutuivat myöhemmin, kun mielikuvitusrikkaat, teknisesti taitavat ihmiset alkoivat tavoitella Vernen seikkailujen toteuttamista. Tiettävästi maapallon keskipisteeseen ei ole vielä sentään matkattu...

Vahinkotarkastaja pulassa

Ammattisarjani jatkuu vakuutustarkastajan ammatilla, joka näyttää olevan kovasti vaarallinen... Ei minun vakuutustarkastajista pitänyt lukea, mutta kuinka sattuikaan luettavaksi parin viikon sisällä kaksi vakuutustarkastajista kertovaa kirjaa, ja sitten vielä Satakunnan Kansassa ollut lehtijuttu rahtilaivan tulipalosta Hollannin rannikolla, niin olihan se tartuttava asiaan. 

Heti alkuun: Molemmista kirjoista tykkäsin kovasti. 

Luin ensin  Freeman Wills Croftsin

S/S Jane Vosperin haaksirikko 

-dekkarin. Jos olisin nähnyt kansikuvan ennen lukemista, olisin jättänyt väliin, mutta onneksi kirjassani ei ollut kansipaperia jäljellä, joten ei tullut ennakkoluuloja. 

Kirjassa höyryrahtilaiva (1930-luvulla ne oli pieniä verrattuna nykyisiin konttialuksiin) uppoaa muutaman lyhyin väliajoin tapahtuvan räjähdyksen jälkeen. Miehistö selviää, mutta laiva uppoaa Madeiran lähellä vieden pohjaan vakuutusyhtiöitä ajatellen kalliin lastin, jossa oli m 350 sähkömoottoria matkalla Etelä-Amerikkaan.

Vakuutusyhtiöt pistävät töihin vakuutusetsivän, joka katoaa. Perusteellisen selvityksen jälkeen koetaan yllätys. Kirjan ote on mielestäni jollain tapaa TrueCrimen kaltainen, vaikka dekkari on kirjoitettu 1935 eli paljon ennen TrueCrimeä.

Meren armoilla -kirjan käsiini saaminen johtuu uutterien tekoälyrobottien alituisesta työstä minun miellyttämisekseni. Kuunneltuani parin ei-niin-miellyttävän kirjan alkua, päätin etsiä jotain ihan muuta kuin alituista tupakointia/nuuskaamista tai just ovesta viimeisen kerran ulos kävelleen avopuolison vaatteiden tuhoamista, joihin olen totaalisesti kyllästynyt. 

Valitsin TrueCrimeä. 

Kirjan on kirjoittanut Matthew Campbell ja Kit Chellel ja se kertoo Brillante Virtuoso -tankkerin tulipalosta vuonna 2011 ja sitä seuranneista tutkimuksista. Tulipalon aiheutti merirosvojen lataama räjähdys Jemenin rannikon lähellä. 

Aloitin lukemisen illalla ja aamun lehdessä oli osuvasti uutinen "Rahtilaivan tulipalo voi kestää päiviä". Uutisen rahtilaivassa oli 3.000 autoa. Palo saattoi syttyä sähköautosta, mutta kun tässä on luettu vakuutusetsivistä, niin katsotaan nyt, mihin tutkinnat päätyvät, kun niihin edetään. 

Meren armoilla kirjan englantilainen vakuutustarkastaja asustaa vaarallisessa Jemenissä ja hänen vaimonsa odottaa innolla miehen eläkeikää ja paluuta turvalliseen kotiin. 

Vakuutusetsivän työ voi olla vaarallista, ja Jemenissä asiat etenevät haastavasti. Ksikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. 

Paljon tapahtuu, mutta lopulta asiat selviävät. 

Kirjassa oli mielenkiintoisia tietoja laivalastien vakuuttamisesta, eli opin jälleen jotain uutta.

Jotenkin tuntui oudolta, miten saman tyyliset kirjat olivat. Melkein tuli mieleen oliko joku lukenut tuon dekkarin vuodelta 1987.

*. *. *

Vaikka Vepe Hännisen Minä, Vakuutusetsivä -kirjassa ei ole kyse merirahdeista ja niiden vakuuttamisesta, mutta lisätään kirja tähän loppuun, kun se osoittautui sangen nautittavaksi lukukokemukseksi. 

Reko työskentelee Kullervo nimisessä vakuutusyhtiössä ja törmää erilaisiin vakuutustapauksiin. Siinä sivussa hänellä on omakin elämä ja painava sairausdiagnoosi. 

Airiston murha ja muita rikoksia

🎶Luo aamu aurinko kimmeltään, taas laineilla Airiston🎶 Sehän se on ensimmäinen ajatus, mikä on lapsuudesta saakka tullut mieleen kun puhutaan Airistosta. Muutaman kerran on sen läpi tullut ajeltua esim. Ruotsin-laivoilla ja ainakin kerran olen käynyt ihailemassa kalliita veneitä Airiston venesatamassa. 

Viimeaikoina on tullut uusiakin mielikuvia Airistolta, jonka jopa 80 metrin syvyisiin syvänteisiin on aikojen saatossa kerääntynyt kaikenlaista: lonkeropurkkeja, Ruotsin-laivan ostoskärryjä, turkulainen raitiovaunu, ruumiita ja Matti Almilan kirjan mukaan myös Airiston rysäyksen jälkeen uponnut proomu.

Jari Veijalaisen Airiston murha kadonneen lakimiehen tapaus -TrueCrime kirja ilmestyi tällä viikolla ja pitihän se lukea tuoreeltaan. Tätä tapausta seurasin mielestäni aikanaan lehdistä, ja myöhemminkin se on ollut esillä sen verran, että asia oli tuttu siltä osin, mitä lehdistössä ja podcasteissa on ollut esillä. 

Kirjasta löytyi silti joitain uuttakin, erityisesti sukeltamiseen liittyviä asioita. 

Aikaahan jutun ratkeamiseen kului, mutta jäin miettimään olisiko tosiaan niin että tapahtuma-aikaan ruumiin löytäminen ja ylös sukeltaminen olisi ehkä ollut mahdotonta. 

Kävin saaristolaivurikurssin Joensuussa 1990 ja tuolloin puhuttiin kaikuluotauksestakin. Sitä en tiedä, olisiko sen avulla löytynyt vajaa metriä pitkä ruumissäkki niin, että sen olisi erottanut pohjan kivistä. Ainakaan sitä ei säkiksi olisi osannut erottaa. 

Hovioikeuden istunnosta kertovassa kohdassa muistelin sitä, kuinka itse kerran olin hovioikeuden istunnossa todistajana. Jo silloin oli turvatarkastus yhtä tarkka kuin Istanbulilaisessa palatsissa, jossa jouduin irrottamaan hiuspinnit hiuksista.

Airiston murhan yhteydessä aamuaurinko ehkä kimmelsi helmikuisena aamuna, kun Ruotsin-laivat olivat ajelleet sukelluspaikan ohi, ja sukellus alkoi. Sen sijaan kun murhaaja teki julmaa työtään oli iltapäivä. 

Matti Almilan Airiston rysäyksen tapahtuma-aikaan sattui monia aamuja. Hiukan kävi kateeksi kirjan mökkipaikat. Kelpaisi mullekin, vaikka tuskin oikeesti haluaisin mökkeillä yksin ilman autoa, koska maalla asuminen autotta on hankalaa.

Airiston rysäys on kuvitteellisen Merimaan saaristoalueen kesätapahtuma, jonka rikolliset onnistuvat saamaan järjestymään vielä samana kesänä niin hyvin, että lähes kaikki asukkaat ja mökkiläiset osallistuvat siihen.

Rikoksen ratkaisee eläkkeellä oleva poliisi, vaikka onkin huonossa kunnossa saamansa kohtauksen jälkeen. Pitkän linjan kokemuksesta on aina hyotyä. Niin taisi olla myös Airiston todellisessakin murha saa.