maanantai 30. elokuuta 2021

Soffamatkalla Utössä

Majakat ovat kivoja. Saaret ovat kivoja. Lintujen katseleminen on kivaa. Suomen eteläisimmässä majakkasaaressa siis kaikki on kivaa. Ei ole tullut käytyä, kun olen kuvitellut, ettei sinne pääse yhteysaluksilla. Nyt tiedän Tosin bussilla lähtö rantaan pääseminenkin voi olla hankalaa. Jokatapauksessa, kun ei ole päässyt livenä on käytävä virtuaalisesti. Se onneksi on helppoa. Ei muuta kuin matkaan.

Lintujen bongailun vuoksi parasta aikaa on Kevät ja syksy. Syysmyrskyt hieman pelottaa, Estoniakin upposi vain noin 50 km päässä Utöstä, mutta soffamatkalla sää ei ole ongelma.

Säädän aikakoneen ja lähden matkaan siis illan hämärryttyä ennen iltakahdeksaa 15.9.2010. Jos olisin tullut aamulla, olisin voinut saada elämäpinnan lapasorsasta ja pikkusieposta. Näin kertoo matkaoppaanani toimiva kirjailija Juha Laaksonen, joka on asunut saarella jo melkein viikon. Majoittaudun ja käyn syömässä ravintolassa. 

Urpiainen (1986) oli toinen lintu, joka sai minut
myöhemmin bongaamaan lintuja.
Kuva: Laaksosen kaksi Utö kirjaa levällään pöydälläni.

16.9. Aamulla aurinko paistaa. Juhan tytär menee esikouluun. Lintupäivä on Juhan mielestä huono, mutta illalla näen hautausmaan tienoilla oudon pikkulinnun ja kuulen hassua tsip ääntä. Itse en lajia tunnista, mutta kuulen lintumiehiltä, että lintu oli tundrakirvinen. Jösses mikä onnenkantamoinen.*

Kaikki saarella olleet lintumiehetkään eivät tätä harvinaisuutta nähneet. Onneksi siitä ei syttynyt suurempaa sanaharkkaa, sillä miehillä oli tärkeämpääkin ajateltavaa. Samoissa porukoissa ollut luontomies oli aamulla löydetty kuolleena merestä. 

Kuulen aamupalalla, että rantavedestä on löydetty ennen seitsemää ruumis. Paikalla olevista lintumiehistä muutamat ovat alkaneet selvitellä juttua. Poliiisikin on tulossa, mutta siihen menee aikaa, kun saari on kuitenkin saari. Meressä. Mutta nopeastikin pääsee, kun on kiire. Lounasaikaan Salokannel onkin jo työn touhussa. 

Tuosta alkaa tapahtumaketju, joka kuljettaa läpi saaren nähtävyydet ja tutustuttaa samalla lintujen tarkkailijoiden elämään. Jälkimmäistä olenkin kaipaillut, sillä omasta lintubongausajasta on aikaa 25 vuotta. Viimevuotinen työkaveri oli harrastanut lintujen kuvausta muutaman vuoden ja kahvipöytäkeskustelut saivat minut vähän kiinnostumaan asiasta uudestaan. Senkin vuoksi on hyvä, että pääsen näin soffalla käsin mukaan lintumiesporukoihin. 

Päivän mittaan kuulen kaikenlaisia huhuja. Salokannel käy kuulustelemassa minuakin, sillä yövyin saarella. Mitään en tiedä ja ketään en tunne. Iltalenkilläkään en nähnyt mitään ihmeellistä. Miehiä meni kaukoputkien ja kameroiden kanssa sinne tänne, myöhemmin kaukoputket oli vaihtunut joillain lasisiinlaulukirjoihin. samalla huolellisuudella niitäkin kannettiin. Saunalle ja naapurimökkiin. Menin aikaisin nukkumaan, joten yöelämästä en tiedä mitään. Pidin ikkunaa auki, ja meri kohisi ihanasti, siihen oli hyvä nukahtaa. Paremmalta se tuntui, kuin kotona kuunneltu YouTube video aaltojen pauhusta. 

Yllättävän nopeasti Salokannel ja lintumiehet saivat rikoksen ratkottua. Illalla nousee tuuli,12 metriä sekunnissa tuntuu meikäläisestä paljolta. Onneksi eilen oli tyynempää, kun tulin. Pää ei kestä kun vesi keinuu jos olen laivassa. Ei yhtään. Salokannelta ei pienet myrskyt hetkauta, oli kuulemma lähtenyt soutelemaankin pimeän yöhön. Vähän ennen puolta yötä kuulen helikopterin säksätystä.

Aamupalalla 17.9. asia on kaikkien huulilla, rikos tuli ratkottua. Ei olisi uskonut siitäkään tyypistä, oli monien mielipide. Itse en jaksanut piitata asiasta. Jo aamukävelyllä törmäsin muutamaan lintuun, joita en ole aiemmin nähnyt. Elämä on pelkkää juhlaa, ei siinä miestapot paljon hetkauta, kun näkee muuttohaukan ja mustakurkku-uikun elämänsä ensimmäistä kertaa. 

Kokki lupaa lounaalle lammasmuhennosta kroatialaisilla yrteillä ja verigreippisnapsit. Se on kuulemma hänen bravurinsa ja lammas on paikallista lammasta. En huomannut kysyä, oliko kroatialaiset yrtit Kroatiasta vai itse kasvatettuja, veikkaan jälkimmäistä. Myös koululaiset syövät lammasmuhennosta, mutta heidän snapsinsa on alkoholitonta. Vähän olen kateellinen tällaiselle koulun keittolalle, mutta toisaalta, ei lapsuudessa keittäjä-Annin ruuat olleet yhtään huonompia. Yhtä hyvää jauhelihaperunasoselaatikkoa en ole sen jälkeen saanut. Sen salaisuus oli, että jauhelihana käytettiin munuaisia. Nam. 

Lintupäivä on huono, mutta sudenkorentoja bongailen paljon. Niistä tulee mieleen kuinka kerran viime vuosituhannella martanpäivänä olimme katsomassa Ulvilan kesäteatterissa Viulunsoittaja katolla ja juuri siinä kohdassa, kun nuoripari seisoo morsiuskatoksen alla sudenkorennot pörähtävät paikalle kuin tilattuna läheiseltä lammikolta ja alkavat tanssia katoksen päällä. Jösses, kun luonto on ihmeellinen. Olisipa siitä saanut aikanaan videon!

Valokuvailen paljon, kävelen paljon. Syön hyvää ruokaa ja juttelen ihmisten kanssa. Kaikilla on tarve höpöttää tapahtumista, mutta saan nopeasti käännettyä puheet paikallisin tarinoihin. Kuulen esimerkiksi, että yksi kokeista on pelastautunut aikanaan Estoniasta. Tapahtuma tuntui hirvältä Eurajoellakin, ja mietin, kuinka kauhealta sen on täytynyt tuntua saarella.  

Ehdin bongata vielä ennen kotiin paluuta pohjansirkun, järripeipon ja pikkusiepon. Viisi uutta elämpinnaa. Mahtavaa. yhtä mahtavaa oli, että näin pitkästä aikaa kuusitiaisen. En olen nähnyt sitä sitten 1996 vuoden, jolloin muutin Eurajoelta kaupunkiin. 

Luetut kirjat:
Juha Laaksonen Uto syksy ja kevät ulkosaaristossa sekä
Juha Laaksonen Murha Lintusaaressa.
Suosittelen lukemaan kirjat tässä järjestyksessä. Utö kuvakirja antoi mukavasti taustatietoja dekkarin lukemiseen ja syvensi mukavasti lukukokemusta. 

*  *  *

* Oikeasti tundrakirvinen on nähty Suomessa vain 1972 toisella hyvällä muuttoseuranta kohteella hieman lännempänä Långskärillä Lemlandissa. 

Itselläni on oikeasti elämäpinnoja viime vuosituhannen harrastuksesta ja muutamasta sen jälkeen sattumalla nähdystä linnusta yhteensä 108. Harvinaisempana ehkä punajalkahaukka, joka lepäili perunapeltomme päällä puhelinlangalla eräänä kevätaamuna niin pitkään, että kyllästyin katselemaan. Ylpeä olen myös erään vuoden Suomen ensimmäisestä havainnosta taivaanvuohesta. Se taisi olla keväällä 1993 Eurajoella. 

Niin ja se ihan ensimmäinen innostajalintu oli Lapin satakieli, jonka näin aamulla kouluun mennessä 9 luokan viimeisellä viikolla. Biologian opettajalta kyselin, että mikä se sellainen lintu oli, niin hän totesi, ettei sellaista olekaan. Yliopistossa sekin asia selvisi, kun kämppäkaveri opiskeli myös biologiaa ja tunnisti linnun. Todettakoon nyt vielä sekin, että hieman on jäänyt harmittamaan, että en enempää käynyt kuuntelemassa ihme luentoja yliopistolla. 

Mieleen on jäänyt enemmän ne poikkeukselliset jutut kuin pääaineen kurssit. Esimerkiksi yksi opiskelija piti mahtavan luennon räkättirastaiden rengastamisesta ja toinen kertoi safarikokemuksiaan Afrikasta. Kansantaloustiede ei tarjonnut kuin Uskali Mäen (mahtava luennoitisija) ja Kullervo Marja-ahon, jonka kertomaan netistä, jonka avulla voisi vaikka huviveneen kannelta ostaa tankkilaivallisen öljyä, vuokrata laivan kuljettamaan sitä ja myydä se sitten kalliimmalla eteenpäin. Ei ole tullut kokeiltua miten tuo onnistuisi. Mutta toisaalta, se ainoa vene, joka mulla on ollut oli merikarvialaismallinen avo-kalastajavene, jota ei juuri huviveneeksi voi kutsua, vaikka paljon huvia siitäkin aikanaa oli. 

Yllätyksekseni huomasin, että olen ollut majakkaretkellä tänään vuonna 2014 Säpissä.

Pistetään tähän loppuun tunnelmakuvaa sieltäkin. Mufloneita - enkä sen puoleen nautojakaan en nähnyt, ei ollut hirveästi edes lintuja eikä lintumiehiäkään näkynyt, mutta kiva retki se oli.

 Toisen kerran olen käynyt lähellä Ihana-kaljaasilla, mutta silloin ei rantauduttu. 

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon

Lukusuunnitelmat ei aina mene niin kuin suunnittelee. Elokuun suunnitelmiin kuului lukea kirjoja monesta Lähi-Idän maasta, mutta mitä tekee meidän Kirsi? Jämähtää Libanonin. 

Koulussa, Tuhannen ja yhden yön tarinoissa, Raamatussa, vanhoissa romaaneissa ja sitä myötä mielikuvituksessani Lähi-Itä on monipuolisen kulttuurin kehto. Arkkitehtuuri, runous, luuttumusiikki, upeat kudonnaiset....

Ja sitten on toinen todellisuus. Media suoltaa uutisia sodista, terrorismistä, ihmisoikeusloukkauksista... Ihan kuin mitään muuta ei alueella olisi ollut viimeiseen 50 vuoteen. 

En usko, että Libanon olisi top-100 matkailumaani joukossa. En kyllä edes tiedä siitä paljon. Ensimmäiseksi tulee mieleen levottomuudet, sitten vuosituhanten historia. 

Suvivirressä lauletaan Libanonin kauneudesta. Raamatussa verrataan faaraota Libanonin seetreihin. 

Ihminen, sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen korkealle joukolleen:

-Mihin vertaisin sinua ja suuruuttasi? Sinä olet kuin sypressi, kuin Libanonin setri, jonka mahtavat oksat varjosivat maan. Se kasvoi korkeaksi sen latva kohosi pilvien keskelle. 

Jo muinaiset foinikialaiset kaatoivat Libanonin alueelta salskeat seetrit laivojen tekoa varten, opin koulussa. Myöhemmin luin, että maan lipussa on seetri, ja vaikka koulussa kerrottiin että setrimetsät katkottiin jo reilut 2000 vuotta sitten, niin kyllä niitä edelleen kasvaa Libanonin vuoristossa.

Joskus olen kuullut myös Libanonista termit Idän Sveitsi ja Lähi-Idän Pariisi. Minulle Libanon on lähinnä Beirut ja Raamatussakin mainittu, roomalaisesta hippodromistaan tunnettu Tyros. 

Itselleni tunnetuin libanonilainen on runoilija Kahlil Gibran, jonka teoksista luin elokuussa Merta ja hiekkaa. Tunnetuin hänen kirjoistaan on Profeetta, mutta itse muistan lukeneeni ensimmäisenä aikanaan kirjan Teltantekijä viisaan viini, jota Wikipedia ei näy mainitsevan lainkaan. Yhtäkaikki, Kirja on täynnä punnittuja ajatuksia. Yksi suosikkini oli tämä:

Me valitsemme ilomme ja surumme paljon ennen kuin koemme ne. 

Markus Falkin Profeetan soturit kirja johdattaa suomalaisen Lähi-Idän tutkijan Tuomas Pyyn työmatkalle Beirutiin. Yllättävät käänteet tuovat hänelle kuin tarjottimella tiedon hyvin vanhasta tekstistä, joka voisi muuttaa paljon, jos se tulisi julki. Yhdessä italialaisen kolleegansa Carla Contin kanssa he joutuvat seikkailuun, jota tuskin olisivat uskoneet todeksi. Vanhojen arabialaisten kirjoitusten tutkiminen kun ei otaksuttavasti ole vaarallista. 

Libanon on argeologisesti mielenkiintoinen maa. Unescon maailmanperintölistalta löytyykin peräti viisi historiallista kohdetta. 

Lähi-idässä löydetään verraten paljon merkittävän vanhoja kirjoituksia, sillä alueella on ollut kirjoitustaitoa pitkään. Suomesta sellaista ei ole löytynyt, vaikka muistoja ihmisten tekemistä merkinnöistä löytyy vanhojakin esim. kalliomaalauksista. Itse olen nähnyt vain yhden. 

Edelleen olen sitä mieltä, että tuo 
kädenjälki on melkein mahtavin 
ihmiskäden luomus, jonka olen tavannut. 
Voittaa esim. Pietarinkirkon. 
Kansallisarkiston vanhin paperi on muistaakseni 1300-luvulta ja käsittelee naisrauhaa. Kivistä löytynee vanhempiakin tekstejä, mutta ei niillä maailman historiaa muuteta, luulisin. Vaikka mielikuvituksellisia asioita voikin tapahtua. 

Kuten kävi diplomaattiharjoittelija Jacob Cederille Beirutissa Joakim Zanderin Ystävä-kirjassa. Ei minusta vieläkään tullut kansainvälisen trillerin Ystävää, vaikka nautinkin kirjan alkuosasta eläytyen harjoittelijan arkeen. Työpaikoilla pakkaa olemaan kiire, eikä kunnon opastusta työhön ehditä pitämään. Eläminen on opiskelun jälkeen kun rahat on tiukalla kallista joten virikkeitä on vähän. 

Ja kuten elämässä usein, sattuma ohjaa elämää eteenpäin. Jacob tapaa mukavan miehen, heidän kemiat kohtaavat, ja elämä näyttää upealta, mutta kaikki ei ole kunnossa. 

Libanonissa on ollut levottomuuksia aina silloin tällöin vuosikymmenten ajan. Emily Nasrallah on kirjoittanut kahden ystävättären elämästä sisällissodan ravistelemassa Libanonissa. Muistot kirjassa ystävättären nimenomaan muistelevat yhteistä taivaltaan. 

Mainittu sisällissota oli vuosina 1975-1990 ja rauhanturvaajiakin tarvittiin. Suomalaisia oli siellä YKn operaatioissa 1982-2001 ja taas 2012. 

Aika oli pitkä ja väkeä tarvittiin paljon. Suomalaisia oli rauhanturvaustöissä Libanonissa tuona aikana yli 11.000. 

Idealismin ohella palvelukseen hakeutuminen houkutteli nuoria miehiä halvan autonhakureissuna, mutta aina se ei ollut helppoa. Esim. vuonna 1985 joutui 25 suomalaista viikoksi panttivangeiksi. Eräs itseäni nuorempi kurssikaveri kävi jossain vaiheessa Libanonissa, mutta mieli ei kestänyt painetta, eikä auton hankkimiseen vaadittu aika täyttynyt. Kävijä oli sitä mieltä, että Ruosteinen Toyota voittaa pelon ja paineet. 

Olli Nurmen Ruutitynnyrin vartijat - kirjassa kerrotaan suomalaisista rauhanturvaustehtävistä 2012 Libanonista ja seuraavalta vuodelta Syyriasta. Kirjankin mukaan Libanon oli vaarallinen, sillä noin promille osallistuneista suomalaisista menehtyi Libanonissa - ei yleensä taisteluissa, mutta siellä kuitenkin. 

Mielenkiintoinen kirja. 

Kaiken kaikkiaan soffamatka Libanoniin oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Ehkä se joskus voisi olla matkakohde, jos alueella vallitsee rauha. Ainakin historian kannalta alue olisi mielenkiintoinen.

perjantai 20. elokuuta 2021

Book Voyager 2021 - 4 North Asia

Huhtikuun keskiössä oli Pohjois-Aasia. Aika suppeaksi jäi luetut maat, mutta toki neljä yhdeksästä on melkein puolet, joten kaiketi saa olla ihan tyytyväinen. Etenkin, kun listalla ei tainnut olla enää muita uusia maita kuin Mongolia, joka tuli nyt huhtikuussa luettua kertaalleen. Samalla tuli muisteltua muutama vuosi sitten Otsolan opistossa kuuntelemaani luentoa, jossa kerrottiin junamatkoista Venäjän ja Mongolian halki Kiinaan.

1. Aloitin seikkailuni Pohjois-Aasiassa Kai Myrbergin Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia -kirjalla. Kirja oli osaksi matkakirja, osaksi siihen on kerätty paljon tietoa Pohjois-Koreasta, osin kevyellä kynällä. 

I visited first North-Korea. I have read quite many books from there. Kai Myrberg is Finnish and this book is not translated in English.  

2. Qui Xialongin Punaisen sankarittaren kuolema oli toinen Quin (Qui on sukunimi, mutta kiinalaiset kaiketi puhuvat etunimellä) kirja jonka luin. Tykkäsin tästäkin. Kirjan päähenkilö on mielenkiintoinen henkilö ja mukavasti kultturelli. 

Death of the Red Heroine is second Qui Xialong's book that I have read. I like police Chen Chao because he like culture a lot, like I do. Book tells about Shanghai, China

3. Un-su Kim Tappajat on kirja Soulista, Etelä-Koreasta. BookBeat esittelee sen huumorilla väritetyksi trilleriksi, ja pakko todeta, että huumori ei tee trillereistä minulle yhtään houkuttelevampia. Olen näköjään antanut kokonaista 2 pistettä, mikä pistää listalla silmään kaikkien vitosten ja nelosten keskellä. Kuuntelin kirjan sitkeästi loppuun siitä huolimatta, mutta enemmänkin siksi, että lukija Markus Niemi oli hyvä. Kirjan näkökulma rikokseen oli sinänsä mielenkiintoinen - tappaja joka erehtyy olemaan inhimillinen. 

I did not like a lot Kim Un-Su's The Plotters. Thrillers are not my favourite books, but I like the idea, that there is a killer who has been human. I have to say, that I have read more interesting books from South-Korea before. 

4. Jos eteläkorealainen thrilleri ei iskenyt, niin sen teki japanilainen Keigo Higashinon kirjat. Ensimmäisenä luin Uskollisen naapurin, jossa hyvällä ja uskollisella naapurilla on iso merkitys. Kutkuttavasti laadittu juoni oli sitä, mitä huonon kirjan jälkeen kaipasinkin. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki päälle. 

Japan is one of my dream counties and I in teen ager I read all books that I could find from Japan. That was not quite many in 1980-1990. My friend, who has read even more books from Japan told that Keigo Higashino's book The Devotion of Suspect X. I liked it very much. 

5. Huonon eteläkorealaisen jälkeen on hyvä tarttua parepaan. Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä kirjassa muistisairas äiti katoaa metroasemalla ja perheen etsiessä häntä perheen historia ja salaisuudet kaivautuvat esiin muiden muistoista. 

Please Look After Mom is book of Kyung-sook Shin. In the book family lost mom in subway station and when they try to find her, they talk a lot about familyhistory. South-Korea

6. Toinen Keigo Higashinon kirja jonka luin oli Myrkyllinen liitto. Myös se nousi suosikikseni. Kirjan päähenkilö käy tilkkutyökurssilla ja toimii opettajansa apuna monessa asiassa. Paljon kaikkia tapahtuu ennen kuin kirja on loppu. Kirja oli siksikin mielenkiintoinen, että itsekin olen opettanut harrastusaineita kansalaisopistossa. Näin ollen yksi päähenkilöistä olikin kolleegani. 

The other Keigo Higashino's book that is translated in Finnish is Salvation of a Saint. I liked it too - a lot. I enjoyed that there is a lot of quilting in the book. I myself has been taught porcelain painting at a civic college and it was nice to read about fellow teacher. Japan.

7. Mailis Janatuisen kirjaa Kymmenen matkaa Mongoliaan luin pätkissä koko kuukauden. Kirja kertoo Japanissa lähetystyötä tekevän Janatuisen Mongolian matkoista, joilla hän tekee lähetystyötä, mutta myös tutustuu mm. jurtissa asumiseen ja muuhun paikalliseen kulttuuriin. 

Mailis Janatuinen is Finnish missionario, who has worked in Japan. She has visited Mongolia 10 times most of visits has been missionary work from Japan, but she has also become acquainted with the local culture and e.g. slept in a yurt. Book has not been translated in English. 

I read in April countries: 
China
Japan
Mongolia
North-Korea
South-Kore

torstai 19. elokuuta 2021

Andalucian auringon alla

Pidin nuorina runoista, mutta Frederico García Lorcalla ei juuri ollut sijaa sydämessäni. Itse asiassa taisin olla jo lukiossa, kun edes kuulin tyypistä mitään. Usein sitä ei vain huomaa asioita, joitka eivät kiinnosta, joten en tiedä, vaikuttiko tietämättömyyteeni se, että Espanja ei koskaan ole hirveästi kiinnostanut vaiko se, että García Lorcan runoista ei vain puhuttu meidän kylällä. Luultavasti enemmän jälkimmäistä, sillä Pablo Nerudan runoja luin jo yläasteella.  

Kuva kannustaa ajattelemaan, kuinka soittotaitoinen
runoilija näppäilee kitaraa ja laulelee runojaan. 

Tänään 19.8.2021 tulee kuluneeksi 85 vuotta García Lorcan kuolemasta. Toistaiseksi olen onnistunut olemaan bongaamatta suomalaisilta sivustoilta mitään asiaan liittyvää, mutta suosittua Roomassa tänään Twitteri päivitykset antoivat tapahtumasta vinkkejä jo päivää liian aikaisin. Hieno juttu, sillä se tarkoittaa sitä, että ehdin tilaamaan lähikirjastooni viisi García Lorcan teosta (enemmänkin olisi voinut tilata, mutta turha tilata enempää, mitä ehtii parissa päivässä lukea). 

Kun menin yliopistoon 36 vuotta sitten (perin sukkelaan se aika vaan rientää) jotkut tuttavat pitivät minua yliopistolla sangen outona kun opiskelin tietojenkäsittelyopin ohella mm. ekologiaa. Myöhemmin vaihdoin pääaineeksi kansantaloustieteen ja luin mm. välipaloiksi sangen monta approa mm. ympäristöpolitiikkaa. Gradua kirjoittaessani opiskelin tai totuuden nimessä sanoen yritin opiskella ranskaa. Sen verran kieltä jäi päähän, että 3 läpäisin opintoviikon alkeiskurssin ja pystyn silmäilemään esim. lehdestä mistä puhutaan, mutta en juuri tiedä mitä puhutaan. 

Tuo pitkä aasinsilta on johdantona sille, että Wikipediaa selatessani taas iski pintaan opiskelukateus. Frederico García Lorca opiskeli aikanaan Granadan yliopistossa oikeustieteen ja filosofian ohella kirjallisuutta ja säveltämistä. Miksi ihmeessä en itse keksinyt kirjalisuuden opiskelua silloin? No, turha olla kateellinen, sillä en opiskellut humanistisia tieteitä sen vuoksi, että niiden suorittamiseen olisi mennyt pakollisten luentojen/harjoitusten vuoksi ikuisuus. Oli mukavampaa tenttiä 50 opintoviikkoa lukukaudessa ja lukea iltaisin huvikseen kaikki ne klassikot, mistä lukiossa ei ollut edes puhuttu. 

Ainahan sitä itsekin olisi voinut opiskella kansalaisopistossa vaikka mintä, ja opiskelinkin: sunnuntaisin latinaa ja viikolla pörssikursseja. Eniten hyötyä minulle oli kuitenkin grandun tekovaiheessa käymästäni posliininmaalauskurssista, sillä posliininmaalauksen opettaminen elätti minua useamman vuoden ajan valmistumisen jälkeen. 

Niin taisi käydä García Lorcallekin. Ainakaan Wikipedia ei kerro hänen toimineen lakimiehenä vaan näytelmäkirjailijana ja runoilijana. Lorcan kohtaloksi kävi Espanjan sisällissota 1936, kuten Suomessakin 18 vuotta aiemmin kävi mm. Toivo Kuulalle ja Maiju Lassilalle. García Lorcan jäännöksiä ei ole etsinnöistä huolimatta löydetty, ne lienevät joukkohaudassa. Vähän epäilen, että sodan vuoksi hänen runonsa mukainen toivekaan ei täyttynyt. Etsinnät kuitenkin jatkuvat. 

Kun minä kuolen 
haudatkaa minut hiekkaan 
tämän kitaran kanssa
....
(Andalucialaisia lauluja)

García Lorcaa on pidetty taitavana havainnoijana ja luultavasti näytelmien kirjoittaminen auttoi osaltaan häntä kertomaan runoillaankin enemmän, mitä sanat ja niiden poljento koskaan pystyvät kertomaan. 

Olen joskus lukenut, kuinka García Lorca sata vuotta sitten englantia taitamattomana seurasi New Yorkin matkallaan kaupungin sykettä ja pohdiskeli mm. sitä, että suurkaupungin tarpeisiin tapetaan joka päivä hirvittävät määrät ankkoja ja sikoja. Tottahan se on, mutta eipä tullut itselleni mieleen Rooman, Istanbulin tai Pariisin matkoilla - suurkaupunkeja nekin ovat ja luultavasti nykyään suurempia, mitä New York oli sata vuotta sitten. 

Lainaamissani kirjoissa oli 3 runokirjaa: Runoja, Andalucian  lauluja ja Mustalaisromansseja, sekä kaksi näytelmäkokoelmaa: Veren häät ja muita näytelmiä ja Yerma ja kaksi muuta näytelmää

Ihan kaikkea en päivässä ehtinyt lukemaan, mutta runojen puolesta minusta ei ehkä tullut vieläkään fania, vaikka ne avautuivatkin nyt, vanhempana, paremmin. 

Näytelmistä sen sijaan pidin. Esimerkiksi Nukkeilveily olisi hieno nähdä jossain tapahtumassa. Sääli, että Suomessa nukketeatteri mielletään useimmiten lasten teatteriksi. Nukkeilveily sopisi esimerkiksi pikkujoulujen ohjelmanumeroksi tai vaikkapa Kirjaston yö -tapahtumaan. 

Kirjailija itse on kirjoittanut Nukkeilveily-näytelmän loppukohtaukseen: "Tuhmissa sanoissa on teeskentelemättömyyttä ja tuoreutta kun ne lausutaan tämän ikivanhan maalaisilveilyn luomoa luovien näyttekijöiden suulla." Teksti on toki juurikin sopivaa pikkujouluihin, mutta se on myös paikoitellen tavattoman lyyristä. Näytelmiä lukiessa tulee pakostakin mieleen, että mitä kaikkea García Lorca olisi voinut kirjoittaa, jos olisi saanut elää. Kuollessaan hän oli 38 vuotias ja olisi hyvinkin voinut elää tuotteliasta kirjailijaelämää ainakin 1970-luvulle saakka. Hyvä ja kuuluisa näytelmäkirjailija olisi luultavasti löytänyt tiensä maailman isoille näyttämöille tai elokuvamaailmaan. 

Hieman jäi vaivaamaan, miksi en varannut lähikirjastoon myös New Yorkin matkan jälkeisistä runoista tehtyä kirjaa, mutta ainahan voi palata asiaan myöhemmin. Yhtäkaikki, mainio ja mukavasti poikkeava kirjallisuuspäivä. 

*  *  *

Hyvää merkkipäivää Frederico sinne jonnekin pilvien päälle. 85 vuotta siitä on aikaa, kun jalkasi ovat astuneet Andalucian auringon alla. Jos Sinulla olisi hautakivi, siinä voisi lukea säe omasta runostasi Valituslaulu Ignacio Sánchez Mejísasin kuoleman johdosta osasta 2 Hiekkaan valunut veri: 

Hän nukkuu jo ikuista unta. 


maanantai 16. elokuuta 2021

Kirja joka kunnasta haasteen tilanne

Kirja joka kunnasta haaste on innostanut lukemaan kirjoja muualtakin kuin isoista kaupungeista. Päivittelen tilannetta tämän tästä ja nostelen tätä postausta välillä tuoreemmaksi. Kuntallistallani on myös rajan taakse jääneet kunnat sekä aiemmin yhdistyneitä kuntia, joista kirjoja olen lukenut niin, että ne selkeästi ovat juuri sen vanhan kunnan alueella tapahtuvia. 
Kartta on toteutettu CacheMaps.net:illä. 
Kaikkia kuntia ei ole laskettu. Esim. olen lukenut
kirjan Ristiinasta, mutta en laskenut sitä Mikkeliin.


Ahlainen
Akaa
Alajärvi
Alavieska
Alavus
Antrea
Asikkala

Askola
Askolasta tulee ensimmäisenä mieleen Johannes Linnankosken klassikkoteos Laulu tulipunaisesta kukasta. Klassikkoudesta huolimatta kesti kauan, ennen kuin kehtaisin lainata tuon kirjan kirjastosta, koulussakin joku opettaja kertoi sen olevan kovasti eroottinen... Noin 1970-80-luvulla... 2019 lainasin punastelematta Anna Ricen prinsessa Ruusussarjan. On se maailma muuttunut. On. Askolassa käydessä pistäydyttiin kaverin kanssa aiheeseen sopivalla geokätköllä, joka pisti miettimään pitäisikö kirjaan tarttua uudestaan. 

Aunus
Lauri Jänttin Salainen sotapäiväkirja esittelee Jäntin pariskunnan kirjeenvaihtoa ja perheen elämää kotona maalla sekä Laurin elämää sodassa, erityisesti Aunuksessa eli Aunuksenkaupungissa. Kirjassa kerrotaan paljon mm. sota ajan ruuasta. (2015)

Aura

Brändö
Leena Lehtolaisen kirja Rautakolmio on ollut luultavasti ainoa kirja, jonka mukana olen käynyt Brandössä. Kirjaa lukiessa kummastelin ensimmäistä kertaa kirjaa lukiessani sitä, kuinka paljon poliisi kirjassa ryyppää. Myöhemmin olen tutustunut mm. Otto Kuhalaan, enkä enää ihmettele Kallion viskinhuuruisia iltoja. Ryypätköön rauhassa. (2017)

Eckerö
Enonkoski

Enontekiö
Enontekijöläisen Nils-Aslak Valkeapään Aurinko, Isäni kirjan luin suomeksi ja katselin kuvia saamenkielisestä laitoksesta. Samaa suosittelen muillekin. (2020 ja 2021)
Mauri Sariolan kirjan Kolmen valtakunnan vainaja tapahtumat keskittyvät Kolmen valtakunnan rajapyykille ja sen lähellä olevaan hotelliin. Siellä tapahtuu murha, kuten dekkareissa on tapana. (2021)

Espoo
Arto Paasilinnan uusinta kirjaa odottelin aikanaan joka vuosi. Likimain kaikki niistä on tullut luettuakin. Kymmenen riivinrautaa kirjan kertasin uusiksi geokätköilyn merkeissä. Yllättävää kyllä, tykkäsin kirjasta enemmän tällä kertaa kuin aikoinaan. Kirjassa 60 vuotta täyttänyt Westendissä asuva mies lähtee Paasilinnan luottotaksikuskin Seppo Sorjosen kanssa viemään kukkia elämänsä naisille. Niitä löytyikin kokonaiset kymmenen kappaletta. (2018)
Leena Lehtolaisen luottopoliisi Maria Kallio toimii poliisina Espoossa, joten Espoon eri osat tulee kirjoissa tutuksi. Yksi parhaista on ollut jäähallille painottuva Kuolemanspiraali
Sanna Saarisen Siirtolapuutarhan varjossa Viola Gras lähtee juttukeikalle Espoon Westendistä Helsingin ulkopuolella olevaan siirtolapuutarhaan, jonka paikalliset ovat tunnistaneet Pakilan siirtolapuutarhaksi. (2020)

Eura

Eurajoki
Marja Hiltunen
Koivikon Agatha - sarja. Juuselan piika, Juuselan emäntä. En ollut edes kuullut tällaisesta sarjasta, mutta oli mukava huomata tarinan lomassa tuttuja tarinoita tutuista taloista ja paikoista. Asuin itse Eurajoella 1990-luvun alussa. Saman tekijän Vainio-Tanin Elsa kertoo Agatha lapsenlapsesta joka muuttaa Juuselaan opettelemaan emännäntöitä. Kirja päättyy Sisällissodan tienoille. (2020)

Evijärvi
Finström
Forssa
Föglö
Geta

Haapajärvi
Heikki Meriläisen Sattumuksia Jänislahdella on kertomus pienestä pappilasta, joka saa uuden rovastin ja ruustinnan. Kirja on julkaistu 1908. 

Haapavesi
Hailuoto
Halsua

Hamina
Antti Tuomainen kirjassaan Mies joka kuoli kertoo sieniyrittäjän tarinan. Kirja ei ole perinteiden dekkari, vaan kutkuttava asetelma kuoleman ympäriltä. Myrkytetty mies, pari ruumista: elämä, kuolema, rakkaus. (2019)

Hammarland
Hankasalmi

Hanko
Matti Remes Sukellus, Periaatteen mies, Regatta, kirjoissa Ruben Waara tutkii rikoksia Hangossa, kun sattuu niihin törmäämään. Islantilainen syleily - kirjankin olen lukenut (kun kuvittelin sen kertovan Islannista) mutta siinä kirjassa Ruuben on joutunut muuttamaan Tapiolaan. (2020)

Harjavalta
Harlu
Hartola
Hattula

Hauho 
Hauhon kansallispuvun omistavan pitää ehdottomastii tutustua Hauhoonkin, vaikka nykyään se kuuluu Hämeenlinnaan. Hannele Dahlin Hauho-sarjan toisessa osassa, Kuka olisi uskonut kirjassa  tavataan lapsuuden ystäviä. (2019)

Haukivuori
Are Nikkisen kirjoittama Haukivuoren Haudini, Aimo Leikkaan elämä ja kuolema kirjaan tartuin tämän haasteen ja elämäkertavuoteni innostamana. Tämä olikin ilahduttava kirja hieman erilaisesta suomalaisesta viihdemaailmasta. Kirjassakin mainitun Uri Kellerin muistan nähneeni televisiossa, mutta Leikkaasta en muista edes kuulleeni. Kirja oli mukaan tempaa asti kirjoitettu. Tykkäsin. (2020)

Hausjärvi

Heinjoki
Mikko Porvali,   Veri ei vaikene kirjassa kerrotaan tosipohjainen tarina Heinjoella asuneen suutari Erik Mätön taposta 1930-luvun Neuvostoliittoon kyyditysten aikana. Laukaukset ampui Pentti Kosola, mistä hänet tuomittiinkin. Kirjassa vieraillaan Viipurista myös Lapualla. (2020)

Heinola

Heinävesi
Metropoliitta Panteleimonin Koskijärvi-sarjan alkuosan kirjat olen sijoittanut Heinäveden Koskijärvelle. Sarjan aloittaa Murha kirkonkylässä, sitä seuraa Kohtalokas Leningradin matka ja Murha näyttämöllä. Murhia ratkoo kirjoissa lukihäiriöisten konstaapelin puoliso. (2019)

Helsinki
Helsinki on niin monien kirjojen kotikaupunki, että on vaikea heittää tähän vain muutamaa. Vuonna 2020 tutustuin ja ihastuin Jari Salosen Zettenberg kirjoihin. Luin kaikki käsiini saamani. Kuokkavieraat, Jahti, Kätkö, Ontuva mies, Kaikki me kuolemme kerran. Zettenbergin luokittelisin hensinkiläiseksi Murhia ja kantrimusiikkia mieheksi, tosin Zettenbergin musiikkimaku on hieman toisenlainen. (2020-)
Ennen Zettenbergiä olen tutustunut mm. Jarkko Sipilän luomaan Takamäkeen ja nekin on tullut luettua kaikki. 2021 keväällä tuli luettua jo sarjan 20. kirja Syy tappaa
Mika Waltarin Kuka murhasi Rouva Skrofin, Komisario Palmun erehdys ja Tähdet kertovat Komisario Palmu kirjojen tapahtumat kuvaavat helsinkiläisten rikkaiden arkea ja rikoksia. Monta kertaa olen katsonut, mutta nyt luin ensi kertaa. (2021)

Hiitola
Hirvensalmi

Hollola
Eija Piekkarin Sivuaskel astelee maaseudulla Hollolan alueella, missä hiljaisen Maaseudun viljavainioiden rauhaa häiritsee ilkeän tädin perintö. (2021)

Honkajoki
Jaakko Koivuluoma, Honkajoen sissit on isovihan ajasta kertova, selkokielellä kirjoitettu kirja. (2018)

Huittinen
Pirjo Tuomisen Itkevät syvät vedet aloittaa Satakunta-trilogian maaliskuusta 1917 Huovin sahalta. Pääosissa on nuori Linda Huovi, joka joutuu kohtaamaan sisällissodan melskeitä. Toisessa osassa Sillat yli joen sota on päättynyt. Trilogian neljäsosa tapahtuu Yläneellä. (2017)

Humppila
Hyrynsalmi
Hyvinkää

Hämeenkyrö
Frans Emil Sillanpään eli tuttavallisemmin Taatan kirjoista ainakin Hurskas kurjuus ja Silja nuorena nukkunut sijoittuvat Hämeenkyröön. Molemmat luin taannoin, kun päädyin lukemaan Sillanpään koko tuotannon. Hurskas kurjuus kuvaa aikaa Sisällissodan jälkeen ja lienee ensimmäinen romaani, jossa pohditaan sisällissodan taustoja. 

Hämeenlinna
Kaarlo Nuorvala Murha Aulangolla kertoo juuri siitä, mitä kirjan nimi lupaa.
J. P. Koskinen Tammikuun Pimeä syli, Helmikuun kylmä kosketus, Maaliskuun mustat varjot, Huhtikuun hiipuva rakkaus, Toukokuun tuonen kukat, Kesäkuun kalmantanssi, Heinäkuun hurmeiset niityt,... Murhan vuosi-sarjassa nuori, opinnoissaan ei niin menestynyt Juha Tulikoski ratkoo enonsa Kalevi Arisuon kanssa rikoksia Hämeenlinnassa.
Hanna Kökön geokätköily aiheisen nuorten sarjan päähenkilöt Manu, Helmi ja Topi asuvat Hämeenlinnassa, mikä onkin ensimmäisen kirjan, Kätkön tapahtumapaikka. Sarjan muissa osissa käydään eri paikkakunnilla, mutta Manu ja Helmi asuvat Hämeenlinnassa. 
Simo Pajusen olympiavuoteen 1952 sijoittuva Mustarengas on Hämeenlinnan Ahvenistolle sijoittuva dekkari. Olympialaisten vuoksi tapahtumia yritetään peittää ja se onnistuukin niin, että suuremmilta skandaaleilta vältytään. 
Mauri Sariolan Leivätön pöytä on katettu on ensimmäinen aikuisten dekkari, jonka olen lukenut. Löysin kirjan aittan vintiltä jonain lapsuuden kesänä. Luin kirjan joskus 2000-luvun alussa uusiksi ja nyt taas, kun Porin lukuhaaste essa luettiin huonekalukirjoja. (2022)

Ii

Iisalmi
Iisalmelaiskirjailijoista on tullut luettua ainakin Alli Nissisen ja Juhani Ahon tuotantoa, mutta kumpikaan ei liene sijoittanut kirjojaan nimenomaan Iisalmeen, tai en ainakaan muista. 

Iitti
Ursula Auerin dekkari Murha Mankkalassa kertoo Brysselissä työssä olevan Olavin perinnöstä. Murhiakin tapahtuu. 

Ikaalinen
Kalle Päätalo on sodan jälkeen omaelämänkerrallisessa romaanissaan Ratkaisujen aika Rousto-Villen kanssa kirvesmiehenä Ikaalisissa, missä he rakentavat korpeen metsätyökeskuksen. Vapaa-aikana Kalle opiskelee. 

Ilmajoki

Ilomantsi
Marja-Sisko Aallon dekkarissa Ikoni, matkataan lomalle Ilomantsiin. Juice Leskinen lauloi aikanaan, että Ilomantsi on paratiisi, mutta ei loma Ilomantsissa pelkkää paratiisin auvoa ole. 
Antti Tuurin Rukajärven linja kertoo sodasta 

Imatra
Arto Paasilinnan Paras jalkainen laivanvarustaja oli ensimmäinen romaani, joka aikanaan tutustutti minut Imatran Valtionhotellin. Myöhemmin olen myös käynyt siinä ympäristössä, mutta valitettavasti sinä vuonna, jolloin koski oli korjaustöiden vuoksi pois käytöstä. 

Impilahti

Inari
Siiri Magga-Miettinen kertoo elämänkerrallisessa kirjassaan Siirin kirja lapsuudestaan ja nuoruuden lomistaan Kutturan kylässä Inarissa. Kuttura kylässä lomailee ja asuttaa Maggan sukua edelleen. 
Kuttura mainitaan myös Mikko-Pekka Heikkisen kirjassa Terveiset Kutturasta. Kirjan varsinaiset tapahtumapaikat ovat kuitenkin Iisalmesta etelään. 

Inkoo

Isojoki
Teemu Keskisarja Kyllikki Saari - mysteerin ihmisten historia ja Juha Saaren Kuuluisan kuoleman kuva - Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu ovat perin erilaiset tutkielmat Isojoen kuuluisimman henkilön vaiheista. Keskisarja pohtii asioita Kyllikin omien tekojen kautta, Saaren ote on enemmän tutkimuksellinen valottaen enemmän  näkökulmaa miksi ei unohdu kuin itse tapahtumaa. Keskisarjan käytössä lieni laajempaa materiaalia, mutta tekijää mielestäni ei paljastettu. 

Isokyrö
Jaakkima
Janakkala

Joensuu
Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa teos on joensuulaisklassikko, jonka olen nähnyt myös pari kertaa Teatterissa. 
Joensuun paikat - antologiaan kirjoitin minäkin omat opiskelu muistoni. 
Marja Simolan selkokielisessä Otto Kotilaisen tarinaan perustuvassa sarjassa ollaan Joensuussa muutamissa kirjoissa, ainakin ensimmäisessä Kaskipellolta kaupunkiin ja viimeisessä Jäähyväiset Viipurille kirjoissa. Kotilaisen kahvila tuli itsellenikin tutuksi opiskeluaikana. Kirjahyllystäni löytyy myös Simolan kirjoittamat marttahistoriikit jotka nekin on tullut luettua kannesta kanteen. 

Johannes

Jokioinen
Tapani Baggen Urho ja suuri junaryöstö tapahtuu museorautatiellä. Jokioisten Museorautatie on tuttu martta historian tiimoilta, ajalta, jolloin se oli työni. Sen vuoksi oli kiva huomata, että siitä on tehty lastenkirjakin. Kirjasta tuli vähän mieleen Timo Parvelan Ella-kirjat. Siinäkin luokka on "yliveto", kuten Suomisen Olli olisi sanonut. 

Jomala

Joroinen
Maiju Lassilan nelinäytökseninen huvinäytelmä Kun lesket lempivät sijoittuu Joroisiin ja Juvalle. Leskimiehen vaimonetsintä ei kirjassa mene täysin putkeen, eli todellista kesäteatteriainesta tämä näytelmä. Vuonna 2014 näytelmä esitettiin Kiikoisissa, Porissa ja Merikarvialla. Kävin katsomassa Porissa, mutta en lämmennyt. Lukemastani sen sijaan pidin, silloin kun kahlasin Maiju Lassilan teokset läpi. Jossain vaiheessa Algot Untola asui porissakin. 

Joutsa
Markku Ropposen Kuhala ja Kuoleman hipaisu dekkarissa seikkaillaan myös Joutsassa. 

Juuka
Juupajoki
Juva

Jyväskylä
Markku Ropponen Kuhala sarja, Otto Kuhala, vanheneva yksityisetsivä, entinen poliisi seikkailee Jyväskylässä ja vähän muuallakin yhdessä koiransa, vaihtuvien naisystävien ja muusikkotuttavansa kanssa.
Koirapuisto romaanissa päähenkilö saa työpaikan koirapuistovahtina.

Jämijärvi
Jämsä

Järvenpää
Timo Sandbergin Pahan morsian on rikoskomisario Erkki Heittolasta kertovan rikossarjan toinen osa. Kirja kertoo Järvenpäässä tapahtuneista paloittelusurmista. Keskiössä on myös Erkin pari, Taru, joka kärsii ihonväriin viittaavista vitseistä. Sarjan ensimmäinen osa on Kihokki, kolmas Pöllöpesä, sitä seuraa Pirunpesä, Dobermanni, Kalman kokko

Jääski
Kaarina
Kaavi

Kajaani
Ville Rannan Kajaani kertoo Elias Lönnrotin Kajaanin vuosista ja Karjalaan suuntautuvista keräysmatkoista. Tarina oli osin totta, osin fiktiota, mutta niinhän se aina jälkikäteen tehdyissä tarinoissa on. Tarina oli hyvä ja selkeä, mutta tehokeinona paikoin käytetty vauhdikas "suttu" häiritsi traditionaalisempaan tottunut silmääni. 

Kalajoki
Anna-Leena Härkösen Juhannus vieras kertoo varttuneemmasta sinkusta, joka lähtee Kalajoelle juhannukseksi katsomaan kuolevaa sukulaistaan. 

Kangasala
Tapani Baggen Kummisedän hautajaiset kirjan tarina alkaa Vehoniemen automuseon kahvilasta. Tuttu paikka itsellenikin. 

Kangasniemi

Kankaanpää
Mauri Sariola Viiden tien risteys kertoo joukko-osaston harjoituksista Niinisalossa.
Niemensivu Reetta Lempi ja rakkaus sarjakuvakirja kertoo Niemensivu Lempi-mummon rakkaustarinan. Kirjassa sulho lupaa siirtää mökkinsä Noormarkusta Vihteljärvelle. 

Kanneljärvi
Kannonkoski
Kannus
Karijoki

Karjalohja
Tiina Martikaisen Jäätyneet kasvot dekkarissa murha paikkana on Karjalohja (2013 alusta osa Lohjaa). Hanna Vainio hälytetään paikalle kultansa vierestä sunnuntai aamulla viiden jälkeen. Kirjan alku vaikutti sen verran tutulta, että piti tarkistaa olinko lukenut kirjan, mutta en sentään - olin lukenut vasta sarjan ensimmäisen osan. Viime aikoina on tullut luettua niin paljon, että pelkästä kirjan nimestä ei välttämättä muista onko kirja luettu vai ei. Karjalohja sijaitsee Sammatin ja Fiskarsin välissä. 

Karkkila
Karstula
Karvia
Kaskinen

Kauhajoki
Sanna-Leena Knuutilan selokirja Ne lensivät tästä yli kertoo 19-vuotiaan Hiljan tarinan kotirintamalta. 

Kauhava
Antti Tuurin Pohjanmaa kirjassa jaetaan suvun kesken isoisän Amerikan perintöä. Kirja on yksi osa 6 osista Pohjanmaa-sarjaa. Päivän aikana osa suvusta ehtii käydä myös Lapualla ja Lappajärvellä. Oma suosikkini tästä sarjasta on Talvisota, jossa Hakalan veljeksilläkin on oma osansa. 

Kaukola
Kauniainen
Kaustinen
Keitele

Kemi
Kari Hanhisuanto on kirjoittanut mielenkiintoisella tavalla kirjan Pelkopeli. Kirjailija kutsui ihmisiä kahviloihin ym paikkoihin, jossa keskustelujen pohjalta tarina kehittyi valmiiksi. Ideassa on samaa, mitä fanien kanssa kirjoittamisessa verkossa, mutta tässä vain tapaamiset on livenä. Mielenkiintoista. Etsivään oli helppo samaistua itsekin. Voisin kuvitella sopeutuvani minäkin kaikkeen muuhun, paitsi ainaiseen kylmyyteen (tai kuumuuteen). 

Kemijärvi
Timo Parvela ja Kari Väänänen ovat kirjoittaneet kirjan Taivaan tulet, joka perustuu suosittuun, saman nimiseen televisiosarjaan. Harvemmin tulee luettua kirjoja, joista olen katsonut leffan tai tv-sarjan. Nytkin tuli samanlaiset fiilikset, vaikea miettiä omiaan, kun näkee mielessään tutut näyttelijät. Kelpo kirja silti. 

Keminmaa
Kemiönsaari
Kempele
Kerava
Keuruu
Kihniö
Kinnula
Kirkkonummi
Kirvu

Kisko
Eppu Nuotio Anopinhammas on toinen osa 58-vuotiaan eläkeläisen ja martan, Ellen Lähteenratkaisemista rikoksista kertova kirja, jossa iso osa tapahtumista sattuu Kiskossa. Sen verran hyvä sarja, että kolmosta odottelen.

Kitee
Kittilä
Kiuruvesi
Kivennapa
Kivijärvi
Koivisto ja Koiviston mlk
Kokemäki
Kokkola

Kolari
Päivi Alasalmi Ei jälkeäkään kertoo hotelli johtajan murhasta tunturihotellissa. 

Konnevesi
Kontiolahti
Korpiselkä

Korppoo (Parainen) 
Utön saari on nykyisin kaupunginosa Paraisilla. Maalaiskaupunginost jaksaa hymyilyttää edelleen itseäni, vaikka on niihin tullut totuttua jo 1970-luvulla. Kirjailija, valokuvaaja, lintumies Juha Laaksonen on kirjoittanut Utön saaressa viettämästään ajasta kuvakirjan omaisen päiväkirjan tai päiväkirja omaisen kuvakirjan - miten asian haluaakaan ilmaista. Utö syksy ja kevät ulkosaaessa. Jokaisesta päivästä on 1-2 sivua kuvaa ja tekstiä, joka saa ainakin itseni haaveilemaan lintujenbongailulomasta majakkasaarella. 
Luin kirjan tarkoituksella ennen, kuin tartuin  
Laaksosen kirjaan Murha Lintusaarella. Kirja perustuu niin ikään Laaksosen omiin kokemuksiin saarella, vaikka murha ja bongattu harvinaisuus ovatkin mielikuvitusta. Kirjojen luku peräkkäin oli mielestäni oivallinen idea, jota voi suositella muillekin. 

Korsnäs
Koski Tl

Kotka
Heleena Lönnrothin Kuoleman portti kirjassa eläkkeelle jäänyt poliisi perustaa etsivätoimiston Kotkaan. Kaakonetsivät eli Hakkarainen ja Valo kirjojen tapahtumat sijoittuvat pääosin Kotka-Hamina seudulle. Puolalainen kuurupiilo sijoittuu Kotkaan ja Puolaan. 

Kouvola
Kristiinankaupunki
Kruunupyy
Kuhmo
Kuhmoinen
Kumlinge
Kuolemanjärvi

Kuopio
Minna Canth Köyhää kansaa. Köyhä kansa voisi olla köyhä missä tahansa kaupungissa. Hyvin aikaa kestänyt näytelmä.
Metropoliitta Panteleimonin kirjoissa Murha kirjapiirissä ja Särkynyt sydän, ratkotaan rikoksia Kuopiossa. Jälkimmäiset murhat tapahtuvat palstaviljelyn harrastajien keskuudessa. 

Kuortane
Kurikka
Kurkijoki
Kustavi
Kuusamo
Kyyjärvi
Käkisalmi ja Käsisalmen mlk
Kärkölä
Kärsämäki

Kökar
Ulla-Leena Lundbergin Jää on odotellut luku pinossa pitkään. Kesäkuussa 2021 lueskelin saariaiheisia kirjoja, ja oli hyvä hetki poiketa Kökarillakin. Kivan oloinen papin perhe sieltä löytyikin, mutta lyhyeksi jäi aikansa Kökarissa. 

Lahdenpohja

Lahti
Timo Sandberg Mustamäki - sarja etenee vuodesta 1918 kohti tätä päivää. Tilinteko kirjassa sarja on edennyt jo sodan jälkeiseen aikaan. Sandbergin uusimmat Heittola-kirjatkin tapahtuvat Lahdessa. 

Laihia
Antti Tuurin Eerikinpojat romaani kertoo Tuurin äidin suvusta. Laihialainen piikatyttö lähtee herätysliikkeeseen liittyneiden kanssa maanpakoon Tanskaan, jossa kaikki eivät mene ihan niin kuin ryhmä toivoi. Seuraavissa kirjoissa matka jatkuu vähitellen yli Atlannin. 
Jossain vaiheessa olen lukenut myös vitsikirjan Pennit soikeaksi, missä tietenkin vitsaillaan laihialaisella nuukuudella. Myönnän käyneeni laihialaisen kotiseutumuseon pihassa. Sen verran oli säästäväisyyden henkeä, että kävimme talviaikaan, jolloin ei museo  ei ollut auki, eikä näin ollen tarvinnut maksaa pääsymaksua. Tosin emme päässeet kyllä sisäänkään.   

Laitila
Maria Hiltunen Vainio-Tanin Agatha muuttaa Eurajoelta Laitilaan. Myöhemmissä osissa Agatha tytär lähtee opettelemaan emännyyttä Eurajoelle Juuselan taloon, missä Agatha oli nuorena emäntänä. 

Lapinjärvi
 

Lapinlahti
Joskus vuoden 2005 tienoilla kävin junalla Iisalmessa pitämässä arkistointikurssia. Matkan varrella katselin Lapinlahden kirkonkylän asemaa sillä silmällä, että muuan Matti ja Liisa lähtivät sieltä junamatkalle Juhani Ahon kirjassa Rautatie. Veikkaan, että asemanseutu oli noista ajoista muuttunut. 

Lappajärvi
Antti Tuurin Levoton mieli kertoo taiteilija Arvid Bromsista, joka asettuu viidennen vaimonsa kanssa Lappajärven Lehtiniemeen.

Lappeenranta
Hanna Kökön nuorten geokätköily sarjan kirjassa Saarikätkö Manu ja Helmi etsivät saarikätköjä Lappeenrannan tuntumassa. Itsekin olen siellä rannalla kävellyt, vaikkakin ennen kätköily uran alkua. Kunnan alueelta olen hakenut neljä geokätkö, joista yksi kanavalta, ja loputkin sen lähistöltä. 

Lapua
Kaarina Toijanniemen Simpsiöltä nousee savu esittelee 1600-lukulaista Simpsiön vuoren elämää. Simpsiön on liitetty monia maagisia tarinoita, joihin liittyy mm. jättiläinen ja vuorenpeikko. 

Laukaa
Lavansaari
Lemi
Lemland

Lempäälä
Pertti Laineen kirjassa Pisto sydämeen löytyy naisen ruumis Ideaparkin parkkipaikan kulmilta. 

Leppävirta
Lestijärvi
Lieksa
Lieto
Liminka
Liperi

Lohja
Johanna Tuomolan Noora Nurkasta kertovan kirjasarjan rikokset tapahtuvat Lohjalla, jonne Noora muuttaa eronsa jälkeen lapsineen Nooran isän ja tämän puolison hevostilalle. Sarjan aloittaa Tummissa vesissä, sitä seuraa Sieppaus, Petoksen anatomia ja Minkä taakseen jättää. Lisääkin kirjoja on ilmestynyt, mutta pitkitän nautintoa ja jätin tuoreemmat lukematta. Sarja oli itselleni ihan outo, kun sen löysin kesällä 2020. Sarja vaikuttaa sen verran hyvältä, että soisin sarjan nousevan useammin esille. Ilman BookBeatin näistäkin voisit pitää vinkistä sarja olisi edelleen itselleni tuntematon. 
Ks. myös Karjalohja ja Sammatti (2020-)

Loimaa
Marja-Liisa Dieckmannin kirjoissa Kolme hopeasormusta ja Hopeasormuksen taika (itsenäisiä jatko-osia kirjalle Keisari ratsastaa kaupunkiin). Kirjojen tapahtumat sijoittuvat 1809 vuoden tienoille. (2019)

Loppi
Tony Latvan kirjoittamassa kirjassa Totuus Heinonen murhasta kertoo kirjailija miten Heinon pariskunnan murha saattoi edetä. (2020)

Loviisa
Luhanka
Lumijoki
Lumivaara
Lumparland
Luoto

Luumäki
Anni Jokitalo sarjakuvakirja Pankkiryöstö Taavetista kertoo tosi pohjaisen tarinan 1.6.1926 tapahtuneesta Taavetin Kansallisosakepankin ryöstöstä, Jos kuoli 3 ihmistä. Pitkään suunniteltu ryöstö meni pieleen ja molemmat ryöstäjät tuomittiin. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Kirja löytyy myös Issuusta. (2020)

Maalahti
Maarianhamina
Marttila
Masku
Merijärvi

Merikarvia
Arvo Salon Oura ooppera - Merellinen musikaali johdatti ajatukset saaristoon. Näihin aikoihin tyrnisato alkaa kypsyä ja lämpiminä päivinä ilma olisi vielä kiva merelliseen ulkoiluun. Ourassa en ole käynyt, mutta Eurajoen saaristosta on jäänyt hyvät muistot. (2020)

Metsäpirtti
Miehikkälä
Mikkeli
Muhos
Multia
Muolaa
Muonio
Mustasaari
Muurame
Mynämäki
Myrskylä
Mäntsälä
Mänttä-Vilppula

Mäntyharju
Ritva Sarkolan Tuula Sariolan nimellä kirjoittamissa dekkarissa on päätapahtumapaikkana Mäntyharju. 

Naantali
Pirkko Arhippan dekkari tuotannosta iso osa tapahtuu Naantalissa. Viimeksi seikkailin siellä kirjan Kuoleman koordinaatit alkumetreillä. (2020)

Nakkila

Nauvo (Parainen) 
Johanna Kostet oli itselleni uusi dekkaristituttavuus. Marrasyöt kirja sijoittuu Nauvoon ja siellä eritoten Finbyn jatulintarhan. Kirjassa on mukava kombinaatio vanhaa uskoa ja nykyisyyttä. (2021)

Nivala

Nokia (ent. Pohjois-Pirkkala 1938)
Johanna Hulkon mainio Geoetsivät-sarjan etsivät asuvat ja kätköilevät Nokialla. Sarjan etsivät ovat ala-asteiköisiä ja pyöräilevät kätköille. Yhden etsivä, Raparperi, kuuluu sateenkaariperheeseen, hänellä on kaksi isää. 

Nousiainen 
Nurmes
Nurmijärvi
Närpiö

Orimattila
Orimattilan Sanomien mukaan Jenni Linturin kirja Mullojoki 1950 kertoo tarinaa Orimattilan Mallusjoen varrelta. 

Oripää
Orivesi
Oulainen

Oulu Ari Paulowin Viidakkojuoksun löysin viidakkosanan perusteella kun etsin luettavaa sademetsä alueelta. Eihän se sellaisesta viidakosta käynyt, mutta sopi passelisti joulukuiseksi kirjaksi jossa liikutaan kahdella mantereella. Aluksi ollaan New Yorkissa, mutta sitten päähenkilö palaa Ouluun. Kirja yllätti positiivisesti ja mikä parasta, kirjoja löytyi heti äänikirjana neljä muuta. Kirja oli haasteen suorituksen aikana ensimmäinen oululaisen, mutta toki olen lukenut Paavo RintalaPojat. (2022)

Outokumpu (ent.  Kuusjärvi -1968)
Leena Lehtolainen sijoitti Kuprisydän dekkrinsa synnyinkuntaans. 

Padasjoki
Paimio
Paltamo
Parainen (ent. Länsi-Turunmaa)
Parikkala
Parkano
Pedersöre (ent. Pietarsaaren mlk -1989)
Pelkosenniemi
Pello ( ent. Turtola -1949)
Perho
Pertunmaa
Petsamo
Petäjävesi
Pieksämäki (ent. Pieksämä 1930–1948)
Pielavesi
Pietarsaari
Pihtipudas
Pirkkala ( ent.Etelä-Pirkkala 1922–1938)
Polvijärvi
Pomarkku

Pori
Arttu Tuominen Verivelka aloittaa Delta-sarjan. X merkitsee ystävyyttä. Sarjan toinen osa on Hyvitys
Neliosaisessa Leipuri-sarjassa seikkaillaan Porissa ja hieman Ulvilassakin.
Liisa Nevalaisen Porin teatterista kertova dekkari Viimeinen rooli esittelee myös teatterin kummituksen. Teatterin produktioon kuuluu kirjassa August Strindbergin Kuoleman tanssi, jota en ole koskaan nähnyt teatterissa, mutta vielä ehtinee, ja toivottavasti nimenomaan Porissa. Muut Nevalaisen kirjat ovat myös teatteri maailmasta mutta taitavatkin kaikki sijoittua Helsinkiin, missä Etsivä Antti Karpalokin on töissä. 

Pornainen

Porvoo
Enni Mustonen Emännöitsijä. Emännöitsijä viettää osan kesistä Haikon kartanossa, jossa Edelfelt maalaa ja asustaa kesäisin Suomessa ollessaan. 
A. W. Yrjänän Joonaanmäen valaat on mielenkiintoinen fantasiakirja pienestä yhdyskunnasta, jotka elävät salaisen sisäänkäynnin takana Porvoon rannikkoseudulla. Kirjassa luetaan paljon. 

Posio
Ruusuvuori Yksi näistä pienimmistä dekkarissa... eikun sittenkin romaanissa, pureudutaan siihen, mitä uskonnollinen (tai miksei mikä tahansa muukin) lapsuudesta asti tiivis yhteisö voi vaikuttaa ihmisen ajatteluun läpi elämän. Kirjoittaja on Ruusuvuoren pariskunta Juha ja Ulla.

Pudasjärvi
Pukkila

Punkaharju
Kari Levolan olen tuntenut aiemmin vain lasten-ja nuortenkirjoista. Harju on aikuisille suunnattu dekkari, jossa kuntoutettava poliisi ratkoo kuntoutuksen lomassa paria murhaa. Paikat on tuttuja ja punatukkainen omistajakin on tullut bongattua, joten kirjaa oli mukava lukea. Tiedä sitten, onko tikanheitto koskaan enää samanlaista kuin ennen. 

Punkalaidun
Puolanka
Puumala
Pyhtää
Pyhäjoki
Pyhäjärvi ( ent Pyhäsalmi 1993–1996)
Pyhäjärvi Vpl
Pyhäntä
Pyhäranta
Pälkjärvi
Pälkäne
Pöytyä
Raahe
Raasepori
Raisio
Rantasalmi
Ranua

Rauma
Hjalmar Nortamon kirjojen tapahtumapaikkana on Rauma. Raumlaissi jaarituksi luimme ääneen jo kolmannella luokalla Ala-asteella.  Mnää, Tasalan Vilkk ja Hakkri Iiro sekä Helmikiristeinen kirjanmerkki ovat tuoreempia lukukokemuksia. 

Rautalampi
Rautavaara
Rautjärvi
Rautu
Reisjärvi

Riihimäki
Kirsi Vesterbackan kirjoittamassa Riihimäen Marttojen historiikissä Lepomajalta pesutuvalle kerrotaan yhdistyselämästä 1938 vuodesta näihin päiviin saakka. Kirjassa on laaja artikkeli myös jatkosodan aikaisesta lepomaja sta, jota Martat ylläpitävät 24/7 koko jatkosodan ajan. 

Ristiina
Annika Erosen dekkari sarjan kolmas osa Ristiinan enkeli sijoittuu Mikkelin Ristiinaan, jonne Hannu Savolainen uusioperheineen on tullut lomailemaan. Jännitystä tarjoaa tämäkin kirja. Mielessäni sijoitin murha paikat Astuva salmen maalausten lähelle. Maalaukset, jotka aikanaan tekivät paljon suuremman vaikutuksen, mitä samana vuonna näkemäni Pietarinkirkko, mainittiin kirjassa. 

Ristijärvi

Rovaniemi
Aira Vuoriston dekkari Suvussa surman suu alottaa Pietari Päre - dekkarisarjan. Ensimmäisessä kirjassa Pietari tutustuu vaimonsa sukuun tämän isoäidin 85 vuotissyntymäpäivillä. Pitkästä aikaa dekkari, jonka murhan takana ei ole kansainvälistä rikollisuutta, pedofiliaa, näkyviä pommiräjähdyksiä eikä lentelyä maasta toiseen. Virkistävää

Ruokolahti

Ruotsinpyhtää (Loviisa) 
Christian Rönnbacka Majakka-dekkarin tapahtumapaikkana on Söderskärdin majakka Syteskerissä Ruotsinpyhtäällä, joka nykyisin kuuluu Loviisaan. Porvoolainen poliisi Antti Hautalehto on majakan tienoilla lomailemassa ja ajautuu näin tutkimaan tapahtunutta murhaa. 

Ruovesi
Kati Tervo Iltalaulaja kirjassa ikääntynyt Ellen Thesleff matkustaa viimeistä kertaa kesän viettoon huvila ansa Ruovedelle.
Heidi Köngäs Sandra kirjassa liikutaan Ruoveden maisemissa nyt ja 1918 tienoilla.

Ruskeala
Rusko
Räisälä

Rääkkylä
Marja Simola Kaskipellolta kaupunkiin. Otto Kotilaisesta kertovan selkokirjasarjan ensimmäinen osa kertoo Oton elämästä 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun ja perheen perustamiseen saakka.

Saarijärvi

Sakkola
Petri Sarjasen Sinä olet Rokka kirjassa Sarjanen on pohtinut, mitä Antti Rokan esikuvalle, sakkolalaiselle pienviljelijälle tapahtuu sodassa. 

Salla (ent.  Kuolajärvi -1936)
Salmi
Salo
Saltvik

Sammatti (Lohja)
Tiina Martikaisen Surunpolku kertoo murhasta sammattilaisella lenkkipolulla. Kirjan päähenkilönä on koirapoliisi koiransa Riinan kanssa. Sammatti liitettiin Lohjaan 2009. Sammatti sijaitsee Lohjan keskustasta Salon suuntaan. 

Sastamala
Sauvo
Savitaipale

Savonlinna
Eeva Tenhusen Mustat Kalat on yksi arvostetuimpia suomalaisdekkareita. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Savonlinnaan. 

Savukoski
Seinäjoki
Seiskari
Sievi

Siikainen
Riikka Alaharjan kirjassa En Saab päähenkilö ajelee ostamaan Siikaisissa sijaitsevasta autokorjaamista varaosaa rakkaaseen Saabiinsa ja ihastuu korjaamon pitäjään. Kirja on päivä romaani. Alaharjan taisi viettää osan lapsuudestaan Siikaisissa, näin ainakin itse muistelen. 

Siikajoki
Siikalatva
Siilinjärvi
Simo

Sipoo
Enni Mustonen Paimentyttö. Nuori tyttö aloittelee työuraansa Zachris Topeliuksen maatilalla Sipoossa  paimentyttönä ja navettapiikana.

Siuntio
Soanlahti

Sodankylä
Hanna Kökön nuorten geokätköilysarjan viides osa, Anterin aarre, vie nuoret Manun isän kanssa pienelle vaellukselle Sodankylään Anterijoen varrelle. Seikkailuhan siitäkin syntyi. Nuorten ja jonkun muunkin sydän osoittautuu olevan puhdasta kultaa. 

Soini
Somero

Sonkajärvi
Antti Holma palaa kirjassaan Kaikki elämästä(ni) lapsuuteensa Sonkajärvellä. Antti itsessään ei ole millään muotoa edes ulkonäkötuttu, mutta kuuluisa näyttelijä lienee. Kirjan parasta antia oli tarkka Maaseudun elämän esittely, jossa hyvinkin tunnistin myös omaa nuoruuttani maalla. Holma osaa selittää auki maaseutuelämää niin, että pääkaipunkiseutulainenkin sen ymmärtänee. 

Sortavala ja Sortavalan mlk
Lasse Pöysti Lassen oppivuodet (1990) on ensimmäinen osa Lasse Pöystin elämäkerrasta. Pöysti syntyi Sortavalassa 1927, mistä kirja alkaa. Evakossa hän oli Helsingissä.

Sotkamo
Sottunga
Suistamo

Suoniemi (nykyisin Nokia)
Ala-asteella voitin Raittiuskilpakirjoituksissa Sinikka Tuomennon kirjan Sipulia Leukaluissa. Pidin silloin kirjan nimeä perin outona, mutta asia selvisi, kun aloin kulkea junalla yliopistoon. Leukaluut oli rautatieseisake  Suoniemellä, nykyisen Nokian alueella.  Meinasin lukea kirjan uudelleen, mutta hämmästyksekseni näyttäisi siltä, että kyseistä kirjaa ei ole saatavilla enää kirjastoista muualta kuin Varastokirjaston kappaleena. 

Sulkava
Sund
Suojärvi

Suomussalmi
Pekka Jaatisen Suomussalmi talvisota 1939-1940 alkaa pari päivää ennen talvisodan alkua. Mikko Porvalin Veri ei vaikene kirjan viipurilsisen talvisodan kuvaus innosti tarttumaan vihdoin tähän kirjaan. 

Suonenjoki

Suoniemi
Nykyisin Nokiaan kuuluvan Suoniemen alueella oli rautatieseisake, jonka nimi oli Leukaluut. Voitin raittiuskilpakirjoituksessa 1975 vuonna ilmestyneen Sipulia Leukaluissa - kirjan, jonka on kirjoittanut Sinikka Tuomento. Kirjaa lukiessani kuvittelin sipulin olevan hampaiden välissä, mutta 1986 totesin että tämähän olikin ihan oikea paikkakunta. Meinasin lukea kirjan uusiksi, mutta omani on hävinnyt ja koko maassa näyttäisi olevan jäljellä vain varastokirjasto kappaleet. Harmitus. No, saahan sen Kuopiosta nopeasti. 

Suursaari

Sysmä
Pirkko Arhippa on itsekin asunut jonkin aikaa Sysmässä ja kirjoittanut dekkarinsa numero 33 Polku pimeään tapahtumaan Sysmässä. 

Säkkijärvi
Säkylä
Taipalsaari

Taivalkoski
Kalle Päätalo kirjoitti massiivisen elämänkertansa, jonka ensimmäiset kirjat on Taivalkoskelta. Iijoki-sarjan 11 ensimmäistä osaa Kalle asuu Taivalkoskella tai osallistuu sotatoimiin. Sarjan aloittaa Huonemiehen poika, missä Kalle syntyy.
Koilismaa-sarja on tullut luettua kokonaisuudessaan. 

Taivassalo
Tammela

Tampere
Seppo Jokisen dekkari sarja Komisario Koskisen ratkaisemista rikoksista.
Tiitu Takalon omakohtaisiin kokemuksiin perustuva sarjakuva-albumi Momento morì kertoo kirjailijan äkillisestä sairastumisesta ja siitä toipumisesta. 
Kalle Päätalo asustaa kirjassa Reissutyössä jo Tampereella, vaikka rakentaakin naapurikunnissa. 
Fredrik Runeberg Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä. Isovihan aikaan Hatanpään kartanossa ja muuallakin. 

Terijoki
Terttu Autereen dekkari Kuolema Eedenissä esittelee täyshoitolalomailua Terijoella, joka on kuuluisa hiekkarannoistaan. Terijokea ei kirjassa mainita, mutta mistä muistakaan paikasta voisi olla kyse. 
Aurinkorantojen Terijoki on Ritva Heikkilän kokoama kuvateos 1980-luvulta. Kirjassa on mustavalkoisia valokuvia aikalaisten ottamaan. Teksti on kuvateksti omaista. Kuvat antavat monipuolisen kuvan elämästä Terijoella. 
Mikko Uotisen kirjassa Uhatut pitäjät: Kivennapa ja Uusikirkko : lyhyt katsaus pitäjiin ja selostus erottamisajatuksesta sekä siitä johtuneista toimenpiteistä kertoo tilastojen ja historian tietojen valossa elämästä ja elinkeinoista tuolla alueella ja kertoo esim. mitä mieltä ulkomaalainen lehdistö oli Terijoen alueen Venäjään liittämisajatuksista 1911.  Kirjasta selviää mm. että Terijoella oli vuonna 1911 peräti 244 ajuria. Valtaisa määrä alueelle, mikä ei ollut järin suuri. Terijoki kuului tuolloin Suomen Suurruhtinaskuntaan. 

Tervo
Tervola
Teuva
Tohmajärvi
Toholampi
Toivakka
Tornio

Turku
Reijo Mäki Jussi Vares - sarjassa Merikarvialta kotoisin oleva Jussi Vares vanhenee hitaasti eikä juuri ota opikseen. Koko sarjan olen lukenut, Mustasiipi on jostain syystä suosikkini.
Flyck Maritta Martta Jokinen ja vanhusmurhat. Enemmänkin matkailu kierros Turun kahviloissa kuin dekkari, mutta rikoksia tehdään ja Martta ne selvittää. 
Sekä Mäen että Flyckin kirjat toimivat myös erinomaisena matkailuaineistona. 

Tuusniemi

Tuusula
Annika Erosen esikoisdekkarin Kaivo tapahtumapaikkana on Kellokoski Tuusulassa. (2021)
Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion Stenvallin tapaus kertoo murhasta Aleksis Kiven kuolinmökin tietämillä Tuusulassa. Osa tapahtumista sijoittuu Helsinkiin. (2022)

Tyrnävä
Tyrärsaari
Ulvila

Urjala
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on tullut luettua kolme kertaa ja Väinö Linnan kotitalon paikallakin honkolan kylässä olen käynyt kahdesti. Linna on itse todennut, että hänen lapsuuden kotimaisemansa Urjalassa muistuttavat kuvitteellisen Pentinkulman maisemia. Jostain syystä en ole koskaan tykännyt kirjoista tehdystä elokuvasta tai televisiosarjasta, mutta kirjat uppoavat hyvin. Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. 

Utajärvi

Utsjoki
Jovnna-Ande Vestin Poropolku sammaloituu kirjan keskeinentapahtumapaikka on Rovisuvanto Karikasniemen kylässä. 
Mikko-Pekka Heikkisen Poromafian jyllää niin ikään Utsjoella poronhoitoalueella. Moottorikelkkaa ja mönkijää ohjastavat Ahma tunnusta liiveissään käyttävät moottori"pyörä"kerholaiset ja mafiakummisedän elkeet omaava poroisäntä muovaavat tämän kirjamiljöön elämää. 
Helena Lönnrothin kirjassa Raha ratkaisee matkataan hääpäivän viettoon Tenolle ja matkalla mukana olleet Kaakonetsivät saavat töitä. 

Uukuniemi
Mikko Porvalin Kadonneen kaupungin varjo alkaa Uukuniemeltä, jonne Karelia noir - sarjasta tutut etsivät ovat kotoutineet talvisodan jälkeen. Kirjassa palataan jatkosodan ajaksi Viipuriin, missä työ rikosten parissa jatkuu. Tässäkin kirjassa on totuuspohjaa ainakin Suomeen lennähtäneen neuvostolentäjän verran. Sarjan päätösosa ei imaissut minua mukanaan kuten alkuosa, mutta hyvä kirja oli tämäkin./2020
Uukuniemeltä lukiessani mietin, että edellinen kirja, josta olen lukenut Uukuniemen kirkonkulästä, lienee Lauri Jäntin sotapäiväkirja, jonka ruokapitoinen teksti jäi erityisesti mieleen. Rintamalle mennessä Jäntti taisi yöpyä apteekkarin kodissa, jos oikein muistan. Kirjan olen lukenut 2014.

Uurainen
Uusikaarlepyy

Uusikaupunki
Rake Tähtisen Musta joulu on kahdella tapaa musta: lumeton ja verinen. 

Uusikirkko
Vaala (ent. Säräisniemi)
Vaasa
Vahviala
Valkeakoski
Valkjärvi

Vantaa (ent.  Helsingin mlk -1972)
Hanna Kökön Varjon jäljillä on geokätköilyaiheisen nuorten jännityssarja kolmas osa, jossa käsitellään stalkkausta. Kirjassa vietetään lomaa Vantaalla ja retkeillään Sipoonkorvessa ja Helsingin keskustassa. 

Varkaus
Vehmaa
Vesanto

Vesilahti
Laukon Kartanoon Kurkien maille sijoittuu muinaiseen balladiin perustuva Kristiina Vuoren Elinan surma. Vuori on kirjoittanut tarinan Kirstin näkökulmasta. Loistava ajatus, sillä isäntien esiaviolliset emäntäpiiat ansitsevat omat tarinansa. 

Veteli
Vieremä
Vihti

Viipuri ja Viipurin mlk
Marja Simola Täyttä elämää ja Sellaista oli Viipurissa selkokirjat kertovat Otto Kotilaisen elämäntarinaa perheen perustamisesta eteenpäin. Aluksi perhe elää Joensuun tienoilla, mutta muuttaa Viipuriin, missä lapset käyvät koulua ja Otto hoitaa meijeriä.
Marja Simola Jäähyväiset Viipurille, selkokirja joka kertoo kuinka Otto Kotilainen kävi hakemassa Viipurin viimehetkillä viimeisiä tavaroita Joensuuhun, jonne perhe oli evakuoitu.
Mikko Porvali Sinisen kuoleman kuva aloittaa Karelia-noir - sarjan. Kirjan alussa kerrotaan, miten päähenkilöstä tuli poliisi ja miksi juuri Viipuriin.

Viitasaari

Vimpeli
Vimpeliläisen Arto Mellerin runokirjaa Mau Mau lueskelin viimeksi Vimpelin reissulla. Samaan syssyyn taisi tulla luettua kaikkiin runot, sillä runoista on tehty geokätkösarja. 

Virolahti
Virrat

Vuoksela
Kristian Kososen sotakirja Taistelu Vasikkasaaresta kertoo Vuoksessa olevan saaren taisteluista kesällä 1944. 

Vuoksenranta

Vårdö
Vårdöstä kotoisin ollut Sally Salminen teki minuun aikanaan kirjallaan Katriina paljon isomman vaikutuksen kuin Anni Blomqvist Myrskyluodon Maija - sarjallaan. Katriina muuttaa Johanin perässä Pohjanmaalta Ahvenanmaalle, jossa kohtaa saaristolaiselämän monet puolet. Pohjalaisen emännän silmään saamaton puoliso Johan ei tee eloa ainakaan helpommaksi. 
Blomqvistin Myrskyluodon Maija ja Anna Beata - sarjat perustuvat tapahtumiin Vårdön kunnan Väderskärdin saaressa. Anna Bestan esikuva on Blumqvistin isoäiti. 

Vöyri
Ann-Luis Bertellin kirjan Oma maa tapahtumat sijoittuvat Vöyrille, Kimon kylälle. Kimo tunnetaan Ruukista. Kirja on sukutarina 1900-luvun tapahtumista. 

Ylitornio
Hanna Kökön nuorten geokätköilyaiheisen kirjasarjan toinen osa, Vaara vie Manun ja Helmin Manun isän luo Ylitornion Törmäsjärven rannalle. Geokätköjen ohella löytyy myös seikkailu. Loman aikana Manu tutustuu myös pitkän tauon jälkeen isäänsä. 

Ylivieska
Ylöjärvi
Ypäjä
Ähtäri
Äyräpää
Äänekoski

Päivittelen listaa tämän tästä ja nostan välillä ylöspäin uudelle päiväyksellä. Alunperin tämä on julkaistu 2020.


Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminki...