Huhtikuussa luetut 2025

Huhtikuussa oikein yllätyin itsekin, miten vähän kirjoja määrällisesti tulikaan luettua. Vain 27. Tosin, on sitä siinäkin. Jotenkin oli vähän turnausväsymystä viime kuun kirjamonopolista. Se oli mielenkiintoinen kokeilu, mutta totesin, että omasta lukemisestani menee hieman nautinto, kun ei voi vain surffailla kirjapinossa. Etenkin kun neljä lukupiiriänikin vaatii jotain aikatauluttamistani kevät- ja syyskuukausina. 

Bennett S.J. Timanttitapaus : Hänen majesteettinsa tutkimuksia osa 4. Tällä kertaa ollaan 1950-luvulla. Elisabet II elää kuningattaren lapsiperhe arkea. Kuningatar äiti havittelee Margaretille tiaraa, mutta joku muu ostaa sen ja heti tiara löytyy kuolemantapauksen yhteydessä. Englanti. (12.4.) 🌟🌟🌟

Cedervall Marianne Viimeisen laulun kaiku - Muldvaldsin murhat osa 5. Italian matkalla tavattu sukututkimusta tekevä mies panee kylän sekaisin. Ruotsi.

"Hanki nastat. Ne on halpa henkivakuutus." (24.4.). 🌟🌟🌟

Echenoz Jean  Pitkä juoksu. Emil Zátopekin juoksujaelämäkerta. Keltaisen kirjaston kirja ei tuottanut pettymystä, vaikka toissa vuonna näin elokuvankin aiheesta. Tsekki.(7.4.) 🌟🌟

French Tana Pimennossa - Dublinin murhat osa 1. Huhtikuun lukupiiriin aiheena oli Irlanti ja yritin etsiä dekkaria, mitä en ollut lukenut. En löytänyt kuin kaksi aiemmin lukemaani. Unohdin katsoa BookBeatista, mitä en nyt käytä. Sieltä tämäkin olisi näkynyt. Yksi lukupiiriläisistä oli tämän löytänyt ja olihan se minunkin äänikirja palvelussa tarjolla, vaikkei ollutkaan luokiteltu irlantilaiseksi. Pah. Tykkäsin kirjasta. Toinen osa sen sijaan jäi kesken. Peite tehtävät ei ole mun suosikkeja. Tässä etsittiin nuoren tytön tappakaa. (29.4.) 🌟🌟

Greenwell Garth Kaikki mikä sinulle kuuluu. Amerikkalainen opettaja on opetustyössä Bulgariassa. Mies etsii itselleen oitis miesseuraa ja löytääkin kiihottavan miehen. (7.4.) 🌟

Hergé Faaraon sikarit. Sarjakuva on alkupään tuotantoa vuodelta 1934, ja hahmot hieman hakevat vielä itseään, mutta Tintti on jo Tintti. Egypti/Intia (21.4.) 🌟

Hopping Lorraine Jean Egyptin muumio : kurkistaa sisään! Kirjastossa suositeltiin tätä, kun kyselin kivoja kirjoja Egyptistä. Kirjassa kerrotaan muumioiden tekemistä, niihin liittyvistä perinteistä ja uskomuksista. (30.4.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Karma on Ole Vik -sarjan viides osa. Ensin sattuu itsemurha, sitten katoaa sen ilmoittaja, etsiminen on yksi seikkailu pimeässä, satuu tulipalo ja sitten tulee räjähdys... Onkohan kirjailija ihastunut tulipaloihin, sillä edellisessäkin kirjassa oli iso tulipalo. Norja (5.4.) 🌟🌟🌟

Jokinen Seppo Viimeinen vääntö. Sakari Koskisen viimeinen kesä poliisivoimissa. Kirja alkaa perjantaista 12.7.2024. Itse olin tuolloin lähdössä risteilylle, muista kavereista oli iso osa Iissä. Tampereen tapahtumia ei tullut seurattua. Kaikenlaista näkyy tapahtuneen, jo Koskinen säntää lomalle palatakseen töihin toviksi ennen eläkettä... Mutta ei spoilata enempää. Edellisestä osasta en tykännyt, mutta tämä oli taattua Jokista.  Tampere/Australia.

"Kuulostaa hyvältä, otetaan uimavehkeet mukaan." (23.4.) 🌟🌟🌟

Kallifatides Theodor  Isäni, kreikkalainen : erään vanhan miehen muistolle. Ensin oli kirjailijan elämä Ruotsissa ja muistot, sitten Ateenassa hautajaiset ja isän päiväkirja. Minulla on ollut ennakkoluuloja tätä kirjailijaa kohtaan, mutta ainakin tämä sykähdytti. Kreikka (12.4.) 🌟🌟🌟

Kälviäinen Kaisu Missä äiti on? Kokemäen uunisurma. Vuonna 1960 kadonnut äiti löytyy 12 vuotta myöhemmin kodin uunin sisältä. Kokemäki (19.4.) 🌟🌟

Lohiniemi Leena-Maija ja Leskinen Jukka Saimaan valtakunta. Puumalassa tapahtuu jälleen! Tämä on selkeä jatko-osa edelliselle Rikoksen Vuoksi kirjan tapahtumille. Kelpo kirja, mutta itse tykkäsin ensimmäisestä osasta enemmän. (25.4.) 🌟

Outsider Tapahtui Monte Carlossa : Pekka Lipposen seikkailuja. Lipponen on kaikessa rauhassa hoitelemassa affäärejään Amerikan toimistossaan, kun saa sähkeen veljenpojaltaan Eskolta, joka on pulassa Monte Carlossa. Esko oli voittanut lotossa miljoonan ja lähtenyt katselemaan maailmaa sata tonnia taskussa. Kasinolla hän voitti rahaa, mutta sitten rahat hävisivät ja alkoi hurja seikkailu. Monaco.  (4.4.) 🌟🌟

Maula Hanni Vintagea ja veritekoja. Helvi Helve tutkii osa 1. Kiva kyläkauppias, äkäinen Tynell-keräilijä, äksy puudeli, tarmokkaita naisia Hauholla. Fiskarsin antiikkimarkkinoillakin käydään kun siellä on Tynell-luento.

..."Ja lähdit varjostamaan jotain gangsteria, Hämäläisen munkinpaistajan mandaatilla?" Anna täydentää lauseen. "Näin tein. Munkinpaistajan voimaa ei kannata väheksyä. Onko mitään ongelmaa, jota lämmin munkki ei ratkaisisi? " Hannu yrittää vitsailla... (24.4.) 🌟🌟

Mellanen Pirjo Matkustin Albanian. Mellanen osti asunnon Sarandasta, Albaniasta. Kaupunki sijaitsee Korfun lähellä, Italian saappaankoron korkeudella. 🌟🌟🌟

Patrakka Anu Ihailija. Nelson Monteira ja Kirsi lomailevat Lissabonissa, mutta ei Nelson osaa vain lomailla. Portugali. (4.4.) 🌟🌟

Pumpurs Andrejs (1841-1902) Karhunkaataja: Latvian kansallissankari. Eepos julkaistiin 1888, suomennettu 1988. Lāčplēsis on jättimäinen karhunkaataja, joka taistelee myös saksalaisia ristiretkiläisiä ja liiviälisiä vastaan 1100-1200-luvuilla. Osa paikoista ja henkilöistä on historiallisia, osa mielikuvitusta. Baltianmeri on Itämeri. Latvia. (6.4.) 🌟

Pyy Mari Minä katoa. Suomalainen Sandra lähtee Egyptin Aleksandriaan tpaamaan kuolleen äitinsä ystävää. Tarkoitus on tutkia äidin surmaa, joka on tapahtunut parikymmentä vuotta aiemmin. Reissusta tulee todellinen seikkailu vieraassa kulttuurissa. Onneksi apujoukkojakin on saatavilla.  (3.4.)🌟🌟

Rantanen Linda Kadonneet. Mielenkiintoinen hakuteos niille, jotka eivät aiemmin ole lukeneet/kuunnelleet kirjoja tai podcasteja kadonneista. Itselleni kirjassa ei ollut mitään uutta, koska viime vuosina olen kuunnellut varmaan likimain kaikki aiheesta julkaistut kotimaiset jutut. TrueCrime. (1.4.)

Sander Mari Ilolinnut : Rouva Kukkin tytöt osa 1. Tapahtumapaikkana Tallinna 1939-41. Juuri ennen sotaa rouva Kukk saa ostettua uuden talon pienen piirin bordellilleen, jossa viihtyminen on tärkeämpää kuin se, mitä tapahtuu makuuhuoneissa. Sitten syttyy sota Saksassa ja myöhemmin Suomessa. On vakoilua mutta myös rakkautta,  Viro (10.4.) 🌟🌟

Sebald W.G. Luonnon mukaan : Perusruno. Kirja löytyi runohyllystä, mutta mielestäni se oli enemmänkin säeruno. Selkokieliseksi sitä ei voi luonnehtia. Lainasin kirjan tulevan merilehmäpäivitykseni vuoksi, kuvittelin sen olevan nopeasti luettu, mutta lisätieto "piti" googlettaa alusta lähtien. Juutalaisilla oli tosiaan jo 1200-luvulla viitassaan merkki uskonnostaan ja Schwabacher -fontti on sitä selkeämmän näköistä tekstuuraa, kuten itse olen asian määritellyt. Merilehmäkin vihdoin löytyi.  (8.4.)

Setälä Salme Arpalippu. Leikittelevän kepeä rakkaustarina. Huvitti tuomari Koiran ajatus, että jokainen oikea nainen maalaa posliinia, kuten neiti Pitkänen. Olenhan itsekin entinen posliini maalauksen opettaja. Tämän kirjan kuva jäi vahingossa viime kuun luettuihin, vaikka luin sen loppuun vasta pääsiäisenä. Helsinki/Lontoo. 

"Minä taidan meistä kolmesta maisterista ollakin ainoa, joka on tenttinyt filosofian, sanoi Takanen. — Mutta minä olenkin uimamaisteri." (21.4.) 🌟🌟

Shealer L.T. Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa. Kirjasta löytyy 10 yleisintä syytä tappaa joku: Seksi/ rakkaus, ahneus/ raha, kosto, salaisuuden säilyttäminen salaisuutena (nämä yhdessä =3/4 surmista), viha/ rasistiset ja homofobiset surmat, kiivastuksissa tehdyt tapot, rakkaan (perheen) suojeleminen, perheenjäsenen tappo avuksi esim. sairauden vuoksi (päätyy usein myös itsemurhaan), oman statuksen kasvattaminen esim. halutaan tapettavan virka tai viljelypalsta, sekopäät. Englanti.🌟🌟

Synge J.M. (1871-1909)  Aransaaret. Kirjailija vietti Aransaarilla viisi kesää, yhteensä 4,5 kuukautta kirjaten muistiin saarelaisten tarinoita ja arkea. Arjen kuvaajana Synge on loistava ja pikkutarkka. Melkein kuin olisin ollut itse mukana. Irlannin kansallisnäytelmäkirjailijana tunnettu kirjailija kirjoitti näytelmänsäkin pääasiassa saarelaisten elämästä. Saarella missä Synge asusti, asui noin 400 henkeä, yhteensä saarilla asui 2800 henkeä, nykyään n. 1600. Saarten kieli oli iiri. Saaret tunnetaan yksilöllisistä, yksivärisistä palmikkovillapaidoistaan. Irlanti (27.4.) 🌟🌟

Vala Vera Pimeyden paratiisi johdatti matkani taas Seycelleille. Kirja on Storytel only kirja. Paikallista voodoota, korruptiota, hyvä veli systeemeitä... 

"Näiden saarten ylle on langetettu Afrikan kirous. Se saa ihmiset lähtemään pois vannoen etteivät he koskaan enää palaa tähän viheliäisen loukkoon, mutta ennen pitkään he kaikki palaavat. Tämä paikka menee veriin. Afrikka kutsuu palaamaan luokseen kerta toisensa jälkeen." (26.4.) 🌟

Virtala Timo Sarajevo ja sen ympäristö : Savukeitaan matkaopas.  Kirjassa selkeä esittely Bosnia-Hertzegovinan historiasta ja kivoja, osin kyllä aika traagisiakin, tarinoita eri asioista. Itse matkailuvinkit ei tullut tarpeeseen. 

"Eksy, sillä vain siten voit löytää jotain sellaista, mitä et osaa etsiä." (11.4.) 🌟🌟

Örkény Isrván (1912–1979) Minuuttinovelleja. Mitä lukea kuunnellessa puhelimessa terveyskeskuksen jonotusääntä tai pysäkillä odottaessa seuraavaa menopeliä matkalla kotiin, kun aikaa on vähän mutta niukalti?  Örkény kuulemma kehitti tiivistämisen huippuunsa, ja pitihän sitä kokeilla. Unkari. (22.4.

Lukulomalla Bosnia-Hertsegovinassa

Entinen Jugoslavia on ollut minulle kirjallisesti aikatavalla avoin kirja. Kovinkaan montaa teosta ei tule tuolta alueelta mieleen. Jos nyt keskellä yötä kesken makeimpien unien herätettäisiin, niin Rex Stoutin Mustan vuoren varjossa saattaisi muistua mieleen Montenegrosta, muualta ei mitään. Kovinkaan paljon parempi tilanne ei ole edes kuuluisien nähtävyyksien osalta, vaikka matkailu kiinnostaa aina. Urheilun saralta tunnistin Kosovon härän, jonka elämäkerrallisen kirjan olen lukenut. Myös Zlata on pelannut jalkapalloa, mutta en tiedä missä. Lähtökohta oli siis otollinen. Kaikki lisätieto olisi plussaa. 

Bosnia-Hertsegovina oli vielä joulukuun alussa täysin outo maa itselleni (Toki tiesin Sarajevon laukaukset ja Mostarin sillan ja sen kohtalot, mutta siinä lähes kaikki). 

Näistä lähtökohdista oli luontevaa  aloitaa kirjallinen tutustumismatka Natasha Milicin Matkakohteena Bosnia kirjasta. Sen kieli on paikoin kankeaa ja vanhahtavaa. Sisältö sen sijaan oli täyttä rautaa. Kuvia tosin olisi voinut olla enemmänkin. 

Siitä jatkoin Goran Simicin ihaniin runoihin kirjassa Sarajevon suru. Kirja oli ohut ja palaan siihen varmasti pian uudestaan, sillä lainasin sen heti perään uudestaan.

Myös Miljenko Jergovicin Sarajevolaiseen Marlboroon luin samaan syssyyn. Sen tarinat osoittautuivat kiehtoviksi. Eniten sykähdytti loppujen lopuksi tarina, josta tuli kirjan nimi, vaikka juuri se oli asia, miksi siirsin kirjan lukemista kuukausi toisensa jälkeen reilun 3 vuotta. Kirjassa ei sitten poltettukaan tupakkaa kuin korsteenit. 

Luca Moconesin (Marco Casagranden) Mostarin tien liftari kertoo suomalaisen palkkasoturin kokemuksista soturiryhmän johtajana Bosnian sodassa. Niputin tämän mielessäni Legioona juttuihin, ja tavallaan tämä sen suuntainen olikin, ammattisotilaana elämää. Tykkäsin kirjoitustyylistä ja luin kirjan yhdeltä istumalta, tai ainakin lähes. Moconesi taisteli Bosnian Kroattitasavaltaa tukevissa kansainvälisten palkkasotilaiden joukoissa ja jos kirjaa on uskomista, niin ajoittain hieman harmahtavalla alueella. 

Zlata Filipovicin kirja Zlatan päiväkirja - nuoren tytön elämä Sarajevossa on 10-12-vuotiaan tytön päiväkirja vuosilta 1991-1993, kun sota jylläsi alueella. Kirjaa on verrattu Anne Frankin päiväkirjaan ja kieltämättä kirjassa oli vähän samaa. Itseäni ilahdutti silti, että pommituksista huolimatta Sarajevossakin pystyi elämään. Vedestä oli pulaa ja moni kuoli vedenhakureissulla, kertoi seuraava kirja. Ruuasta oli pulaa, mutta onneksi tuli YK paketteja ym. apua, joiden tulon turvana oli muukalaislegioona YKn sinisissä päähineissä. 

Luin syyskuussa sen verran monta Legionalainen Peters kirjaa, että pitihän sitä tarttua Tarkka-ampujan tähtäimessä -kirjaankin. Muukalaislegioona kutsutiin turvaamaan Sarajevon piirityksen aikana YK:n avaamaa lentokenttää. Avustuslentojen turvin 1425 päivää piiritetty kaupunki sai elintärkeää huoltoa, kuten lääkkeitä ja ruokaa. Tämänkin kirjan ovat tehneet Kyösti Pietiläinen ja Ville Kaarnakari, kuten useat muut Legioonalainen Peters -kirjat. 

Lopuksi sitten kuin kirsikkana kakun päällä vielä Ivo Andricin kirja Drina joen silta (silta on oikeasti Mehmet Pasha Sokolovichin silta) Bosnia-Hertsegovinan Serbitasavallan alueelta. 

Etukäteen tutustuin kirjan historiallisiin maisemiin sen verran, että sillan alue vaikutti sangen kiehtovalta. Kauniskin silta on. Sen on rakentanut turkkilaisvallan aikana 1577 osmaaniarkkitehti Sinan, jonka teoksista olen nähnyt livenä vain Suleimanin moskeijan Istanbulissa 1992. Kun ajattelee, millaisin rakennusvälinein tuolloin rakennettiin, ei voi kuin ihmetellä, miten kestävää ja kaunista jälkeä on saatu aikaiseksi. 

Mutta sen jälkeen alkoi kiinnostaa myös saman tekijän Konsulit, koska aika, (Napoleonin ja ottomaanien aika) alkoi kiehtoa, mutta olkoon se jo toinen tarina. Konsulit kirjasta löytyy tämän Nobel palkinnon saajan tunnetuin sitaatti:

”Jumala varjele meitä maineelta, kuuluisien henkilöiden vierailulta ja suurtapahtumilta”

Aiheellinen toive, sillä joskus poliitikkojen tai muiden julkisesti asioita ajavien teot ja suunnitelmat voivat hankaloittaa vakaaseen aekeen tottuneiden kyläläisten elämän. 

Juuri kun sain päätettyä, että nämä oli nyt kasassa, sain käsiini vielä Faksin Sarajevosta, jonka on lähettänyt sarjakuvana Joe Kubert. Onneksi se tuli kirjanmuodossa valmiiksi kansissa, sillä reilu 200 sivua värikuvia olisi tullut kalliiksi tulostaa faksilla. Siihen olisi mennyt varmasti kokonainen värikasetti 🤔

Bosnialaista kahvia on saanut Poristakin.