Book voyager 2021 - 5 South Asia

Toukokuu meni eteläisessä Aasiassa. Muuallakin tuli vähän käytyä, mutta yllättävän paljon luin alueen kirjoja. Muutama uusikin maa tuli kuitattua, ainakin Kambodza, Vietnam ja Filippiinit. Maita tuli 9 ja kirjoja Etelä-Aasiasta 19. Raportointi jäi kesän kuumuuden vuoksi syyskuulle. 

1. Aloittelin eteläisen Aasian matkaa Thaimaasta lukemalla norjalaisen Jo Nesbön Torakat. Kirjan torakat olivat vähän erilaisempia kuin Ian McEwanin Torakka, jonka luin seuraavaksi. Sen tapahtumapaikka on Englanti, joten ei siitä enempää tässä. Tämä oli toinen Harry Hole ja tykkäsin paljon enemmän, mitä tuoreimmista. 

Norwegian Jo Nesbo has written criminal novel Cockroaches, that take place in Thailand. 

2. Jarkko Steniuksen Lohikäärmeen luola tapahtumapaikkana on Thaimaalainen metsäluostari.  

Jarkko Stenius has been Finnish Thai boxer, and has written some criminale books that tskes place in Thailan, where he lives half a year. Books are not translated in English. Dracon Cave is the 2nd one. 

3. Piia Leinon Ruma kassa johdatti jälleen toisenlaiseen Thaimaaseen. Kirjassa tavallinen kaupan kassatyttö pääsee mukaan Thaimaassa kuvattavaan tositv-sarjaan. 

Piia Leino is Finnish writer, who's book Ugly Shop Cachier is not translated in English. You g woman gets to take part in reality TV serie. 

4. Välipalaksi lennähdin Vietnamiin Hõ Xuãn Hu'o'ngin Kysymyksiä kuulle -runokirjan siivin. 

Hõ Xuãn Hu'o'ng (1772-1822) from Vietnam has has written poems. Questions to the moon is Finnish antology about those poems. I am not sure, is there this kind of book in English, but some poems gas translated. Some of the is in Wikipedia. 

5. Palailin Thaimaaseen Seppo Korpipään Pillerirannikon kanssa. Kirjassa on paljon sitä, millaisena kuvittelen osan länsimaalaisten viettävän thaimaalaista elämää. Joutilasta ja päihteiden täyttämää. 

Seppo Korpipää is Finnish Writer and Pill Coast is his first novel. It tells about lazy days in Thailand with dugs and alcohol and problemi with mental health. Not translated in English. 

6. Janak Sapkotan Tulikärpänen valaisee sivun on haiku-runokirja Nepalista, joka on toinen maa, jossa vierailin toukokuussa paljon. 

Janak Sapkota's japanese haiku-poems was marvelous. A Firefly Lights a Page is bilingual book in English/Finnish. Sapkota has born in Nepal, but lives now in Finland. 

7. Pertti Lehmuskosken Ping-keinu : kertomus Nepalista kertoi erään pienen kylän pojan tarinan lähetystyöntekijän kirjoittamana. Hieno tarina ja googlauksen jälkeen totean, että ping-keinuun en menisi. Sen verran suureellista touhua näkyy olevan. 

Pertti Lehmuskoski has worked as missionary in Nepal. Ping-swing is book about boy, that move as a Child from country in town to study there, but he find himself working. I find that ping-swing is interesting swing - so huge! Not translated in English. 

8. Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut koskettavan surullisen, mutta toivoa tuovan kirjan Khao Lakin sydämet, jossa tyttö palaa isovanhempiensa kanssa Thaimaaseen kymmenisen vuotta tsunamin jälkeen. 

Marja-Leena Tiainen has written a book The Hearts of Khao Laki. It tells about a girl who has Lost her family in Tsunami in Thailand. She travels to Khao Laki with her grandparents to say farewell to tragical memories and thank to man who saver her. Not translated in English. 

9. Carina Räihän Huipulta huipulle : elämänmuutos ja Everest kirjassa kiivetään Nepalista MountEverestin huipulle.

Carina Räihä's book From top to top is autobiograph about woman who left her job and climb to the Mount Everest in Nepal. She was the first Finnish woman alone in Mount Everest. Book is not translated in English but you May find something about it in English via Google using words : carina Räihä top to top

10. Jeffrey Archerin Matka maailman katolle on kertomus retkestä samaiseen paikkaan. Nepal on tässäkin esillä. Kirja pohjautuu George Malloryn aitoon vuorenvalloitukseen. 

Jeffrey Archer Paths of Glory tells story of Georg Mallory's last adventure in Mount Everest, Nepal. 

11. Kevin Kwanin Ökyrikkaiden ongelmia kirjassa palataan Singaporeen. Monenlaisia ongelmia on rikkaillakin. 

I have read Kevin Kwan before. Rich People Problems is his 3rd book from Singapore. 

12. Historia sarjan osa Intian valtameren tsunami kertoo Tsunamista joka teki suurta tuhoa mm. Indonesiassa. 

History-serie part Tsunami in India ocean 26th December 2004 tells about Tsunami, that was worst in Indonesia. Not in English, but I am sure there is a lot of books about it. 

13. Pohjolan poliisi kertoo kirjassa Tsunami-operaatio Thaimaassa muistellaan miten pelastustyötä tehtiin Thaimaassa tsunamin jälkeen. Hyvässä muistissa asiat vielä olivat. 

In this book Police in Scandinavia tell what kind of work was find and fly home people who was in Thailand during tsunami 2004. Not translated in English. 

14. Jan-Philipp Sendker Sydämen ääntä ei voi unohtaa kirja on jatko-osa Sydämen lyönneistä ikuisuus kirjalle, jonka olen lukenut aiemmin. Kirjassa tytär palaa Myanmariin ja tutustuu paremmin veljeensä. 

Jan-Philipp Sendker's 2nd book about Burma is A Well Tempered Heart. Julia come back in Burma after 10 years and meet her brother again. 

15. Intiaa piti valloittaa enemmänkin, mutta en sitten ehtinyt. Luin kuitenkin Pelle Miljoonan Shiva-kuun, joka yllätti raikkaudellaan. Nuoruudesta muistan kyllä, että Pelle osasi kirjoittaa, mutta tämä oli ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja, jonka luin. En välttämättä tykkää siitä puhekielestä, jota kirjassa käytettiin, mutta taisin antaa kirjalle vähintään neljä tähteä viidestä. 

Pelle Miljoona was my idol about 1980. He had a favorite new age punk band in Finland. I loved his song lyrics. Now he writes novels. Shiva-moon is one of novels. It tells about Finnish people's living with short money in India. Not translated in English. 

16. Jukka Niskasen Käärmeenkehto-kirjan tapahtumapaikkana on Singapore. Käärmeen kehto on kirjan mukaan se, kun iso käärme tekee itsestään oksalle itselleen eräänlaisen pesän, missä voi keinutella. Käärmeet ei onneksi olleet kirjan keskiössä. Kelpo kirja. Melkeinpä tykkäsin. 

Finnish writer's, Jukka Niskanen's, The Cradle of the Snake is kind of adventure in Singapore. I kind of liked it. Book is not yet translated in English. 

17. Loppukuusta oli vielä mahdollisuus käydä Kambodzhassa Sirpa Pietilän Kambodzhan päiväkirja - torpiikin elämää ja makuja -kirjan kanssa. Kirjassa muutamaan otteeseen Kambodzhassa asuneena Pietilä kertoo elämästä kaupungissa. Kirja oli hyvä, mutta toivoin siltä hieman enemmän paikallisten tapojen esittelyä. Kirjassa kerrottiin mm. että suomalaiset kävivät siellä häissä, mutta ei kerrottu yhtään, millaisia tapoja häissä oli. No, koska asia vaivasi, katselin muutamat paikalliset häät YouTubesta. 

Sirpa Pietilä has lived in Cambodia and I read her Kambodzha Diary. Book is only in Finnish. 

18. Ja elämä räjähtää : Kambodzan miinoitettu arki kirjan olen hankkinut muutamia vuosia sitten, mutta olen jotenkin pelännyt sen olevan ihan järkyttävä. No. Hirveitä onnettomuuksia miinan silpomiset ovat, mutta kirja oli yllättävän hyvä kokonaisuus, jonka jaksoin lukea putkeen. Paljon uuttakin opin. 

I have owned a book And Life Explodes. Now I finally read it. It tells about people who injured when mine explored in Cambodia. Writers are from Finland. 

19. Shohei Ookan Tulia tasangolla on ollut kirja, jonka kuvittelin lukeneeni muutama vuosikymmen sitten, mutta mielestäni kuitenkaan en ole lukenut. Muistissani on vastaavan tyyppistä viidakossa asumista, mutta en ole vielä keksinyt mistä kirjasta sitten on kyse ellei tästä. Joka tapauksessa nyt kirja on ainakin luettu ja Filippiinitkin on saatu mukaan luettuihin maihin.

Last country was Philippines Islands. I read Shohei Ooka's classical war novel A Record of The Battle of Leyte. I think I May have read it a long time ago, but I am not sure.

This was My May with books.

Burma

Cambodia 2 books

India

Indonesia

Nepal 4 books

Philippines Islands

Singapore 2 books

Thailand 6 books

Vietnam

Soffamatka Nepaliin

Ennen kuin lähdin soffamatkalle Nepaliin, en tiennyt maasta kuin sijainnin, oudon mallisen lipun, pääkaupungin ja alueellisesti paikallisia työllistävät Mont Everestin valloitusretket jätevuorineen. Tiesin, että maa on pääosin hindulainen ja että kristityt tekevät siellä lähetystyötä. Yhtään Nepalissa ollutta lähetystyöntekijää en muista nuoruudessakaan kuulleeni, mutta 30 vuodessa voi kyllä jonkun maan unohtaakin.

Näistä lähtökohdista lähdin siis reissuun.

Ensimmäisen kerran tutustuin Nepaliin lukiessani pari vuotta sitten Perkeet haasteeseen Valittujen palojen kirjavaliota. Sopivaa kannesta kanteen luettavaa etsiessä (neljä kirjaa lyhennettynä, joten piti löytää kirja, jossa kaikki neljä kiinnosti) lueskelin jonkun K2 valloituskirjan, reissulta joka ei päättynyt kaikkien kohdalta hyvin. Vastaavia tarinoita muistan lukeneeni Valituista Paloista ennenkin. 

Toinen kosketukseni Nepaliin tapahtui Mikael Persbrandtin elämäkertaa lukiessani. Muistini mukaan kirja alkaa ja päättyy Nepalin Gurghan alueella, missä Persbrandtin oli Unisefin hyväntahdon lähettilään ominaisuudessa. Matkalla mukana oli hänen vanhin poikansa Igor. Tuo tapahtui vuonna 2016, jolloin Nepal oli toipumassa 2015 sattuneesta tuhoisasta maanjäristyksestä. 

Gurghan on alue, jonka kuningas 1700-luvulla päätti laajentaa maataan ja josta Nepalin historian katsotaan alkaneen. Maa laajeni vähitellen, kunnes britannialainen Intia sen aikanaan pysäytti. Lähihistoriaan kuuluu sisällissotaiset vuodet vuosien 1996-2006 välillä. 

Tuostakin ajasta kertoo seuraavaksi lukemani Pia Perkiön toimittama, Kirsti Kirjavaisen 30 vuoden lähetystyötä Nepalissa kuvaava Askel kerrallaan kestävää kehitystä Nepalissa -kirja. Sen totta puhuakseni lainasin kyllä kuvitellen kirjan kertovan ekologisuudesta.

Samapa tuo, yhtä kaikki kirja oli hyvin kirjoitettu. Kirjasta jäi erityisesti mieleen Kirstin paikallisilta sisseiltäkin saama luottamus. Aiempina vuosina tehty hyvä työ piti turvassa myös vaarallisina aikoina. 

Häpeäkseni tunnustan, että olin vallan unohtanut koko maanjäristyksen, vaikka tuttavani työn vuoksi olenkin seurannut SPRn katastrofityötä maailmalla. Itsekin olin töissä SPRllä 2017, mutta en muista sielläkään kuulleeni tuon alueen avustamisesta. 2006 tapaninpäivän tsunamista kertovassa nuorten romaanissa Khao lakin sydämet puhuttiin tästä laajempaakin ongelmana. Muistamme tsunamin, koska siellä menehtyi paljon suomalaisia ja ruotsalaisia, mutta yhtä tuhoisan Haitin maanjäristyksen tapahtumia emme muistele, koska valtaosa menehtyneistä oli paikallisia. Sama taitaa koskea Nepaliakin. 

Seuraan kyllä uutisista maanjäristysuutiset, pienemmätkin, mutta ei niitä vaan tahdo muistaa, ellei niihin ole kokemuksellista rajapintaa. Sama tietty koskee kaikkea muutkin. Italian uutisia Twitteristä seuraavana olen huomannut, että siellä uutisoidan maailman uutisia enemmän, mitä täällä. 

sadepilvet Katmandun yllä
               harmaalla polulla 
kohoan taivaalle

Jos jotain olen oppinut tämän koko maailman kirjahaasteen aikana, on se että huolimatta tekniikan kehittymisestä ihmiset laittavat ruokaa, tekevät työtä, juttelevat tuttavien kanssa, rakastuvat, saavat lapsia ja kuolevat kaikkialla ja kaikkina aikoina. Jotkut saavat tehdä sitä vapaana, jotkut jotenkin kahlittuna, mutta yhtä kaikki, tarpeemme ovat samat: syödä ja juoda, nukkua turvassa, kokea ihminen lähellä, peseytyä ja käydä tarpeilla. 

Siksi tuo nepalilaisen Janak Sapkotan haikukin tuntuu tutun kotoisalta. Meillä ei ole vuoria, mutta samalla tavalla itse olen tuntenut "kohoavani taivaalle", kun bussi pitkän matkan jälkeen Mikkelistä Poriin saapuu Huittisten tasaisille peltoaukeille. Runo löytyy kirjasta Tulikärpänen valaisee sivun.

Pentti Lehmuskosken romaani Ping-keinu kertoo kuvitteellisen perheen toisen pojan elämästä, mutta taustalla on Lehmuskosken Nepalissa kokemaa ja kuulemaan faktaa lähetystyöstä ja lapsityöstä. Lehmuskoski oli maassa opiskellakseen yliopistossa Nepalin kieltä, ja opettajaa luokkaan odotellessa kirjoitti romaanin. 

Kansikuvassa ping-keinu

Kirjan poika elää onnellisen lapsuuden noin 10-vuotiaaksi, jolloin harhaanjohdetut vanhemmat luovuttivat hänet  melkein ilmaiseksi työvoimaksi mattokutomoon. Alkuun 15-tuntisia työpäiviä oli 7, mutta myöhemmin pojat saivat kutomossa lauantain vapaaksi lepäämistä varten tai silloin voi tehdä työtä saadakseen omaa rahaa, jolla voi ostaa esim Coca Cola pullon. 

Kirjassa kerrotaan jotain myös hindujen arkisista uhraustavoista ja uskonnosta. Esimerkiksi kirjan nimi ping-keinu tulee hindujen juhla-aikoina kylän lapsille tekemästä keinusta. Sen tukikehikko tehdään pitkistä bamburuo'oista ja narut ovat paljon suomalaisia, puiden oksille tai leikkipuiston keinutelineelle sidottava naruja pidemmät joten sillä voi ottaa tosi kovat vauhdit. (Kuvia ja videoita löytyy Googlesta hakusanoilla ping swing). 

Päähenkilön perhe viljelee vehnää ja heillä on lampaita paimennettavaksi asti, mutta ei lehmää, joten lehmälle uhrattavat uhrit pitää viedä naapuriin, jolta lehmä löytyy. 

Perkiön ja Lehmuskosken kirjoissa kerrottiin paljon paikallisten ihmisten arjesta, mikä on aina mukavaa tällaisesta arjen historiasta kiinnostuneelle. 

Luulin päättäneeni toukokuisen Nepalin reissuni tähän, mutta kirjapinosta löytyi vielä pari Vuoren valloituskirjaa. Eli paluuta siihen, mistä olin lukenut eniten: vuorista ja kiipeilyssä avustavista sherpoista. 

Carina Räihän Huipulta huipulle kertoo suomalaisen naisen kiipeilyreissusta. Jeffrey Archerin kirja Matka maailman katolle kertoo samasta paikasta. 

Molemmissa kirjoissa kerrotaan kiipeilyyn valmistautumisesta, sopivan ajan odottelusta ja tiimityön välttämättömyydestä. Vuoden aikana on vain noin viikko sopivaa aikaa kiivetä Mount Everestin huipulle. 

Kiipeilyä vaikeuttaa olosuhteiden lisäksi ruuhka. Kaikki haluavat päästä huipulle, mutta reitti sinne on kapea ja vaarallinen. Perille päästyä ei passaa jäädä asumaan, sillä happipullot eivät kestä ikuisesti ja alas päästäkseen pitää kapeimmassa kohdin odottaa, että saa kulkuvuoron ylös tulevilta. Se saattaa olla vaikeaa, sillä kaikki haluavat huipulle eikä aikaa ole hukattavaksi. 

Räihän kirjassa kirjoitetaan myös jonkin verran vuoristokylistä, mikä on plussaa kaltaiselleni soffamatkaajalle. 

Matkustaisinko Nepaliin. Se ei ehkä olisi ensimmäinen valintani, muttei viimeisinkään. Maan historia on pitkä ja monipuolinen. Esimerkiksi Buddhan syntymäpaikka on nykyisen Nepalin alueella. Maa on pääosin kuitenkin hindulainen, ja temppeleitä on tiheään. 

Aina puhutaan Afrikan safareista, mutta myös tällä alueella on monipuolinen eläimistö. 

Suomalainen Wikipedia ei kerro paljon Nepalin kulttuurista, mutta itseäni Vestan palvojana kiinnostaisi lukea lisää eritoten Kumarista, elävästä jumalattaresta, ja siitä mitä tapahtuu sen jälkeen kun jumalattaresta tulee jälleen tavallinen tyttö. 

* * *

Ps. Nepalissa oli vuonna 2021 yhteensä 732 sarvikuono. Taas tuli opittua jotain uutta. En ole tiennyt, että niitä olisi Aasiassa. 

Haikuja Nepalista

Japanilaiset määrämuotoiset tankarunot ja sitäkin lyhyemmät haikut ovat kiinnostaneet minua nuoruudesta ja Tuomas Anhavan klassikkosuomennoksista lähtien. Määrä mitta kiehtoo mieltä ja silloin tällöin olen itsekin kokeillut niiden kirjoittamista.

Haikussa on tavuja 17 ja länsimaissa ne ovat jaettu riveille 5-7-5. Japanissa tavut voidaan kirjoittaa yhdelle pysty riville. 

Haikun sisältö liittyy luontoon, mutta lukemissani runoissa on ollut usein mukana on usein kaihoisaa rakkautta tai teen keittoa. 

Vuoden aika tulee yleensä aina ilmi. Sitä ei sanota, mutta runossa kukkii kirsikat, nousee sienet maasta tai kuten palkitun nepalilaisen, Suomessakin asuneen Janak Sapkotan runoissa istutetaan tai korjataan riisiä. 

Sapkotan Tuli kärpänen valaisee sivun -runokirjan runoja on julkaistu aiemmin englannin ja iirin kielillä josta on peräisin tässä suomenkielisessäkin kirjassa olevat muutamat Danielle Creenauen runoihin liittyvät piirroskuvat. 

Kuvan haikut Sapkotan tee-haikuja

Määrä mitan vuoksi haikuja on vaikea kääntää erilaisille kielille. Sen vuoksi tässäkin kirjassa on noudatettu aiemminkin näkemääni periaatetta - käännetään sisältö mieluummin, kuin väännetään keinotekoisesti tavut 5-7-5 muotoon, jos käännös ei muotoon ytimekkäästi istu. 

Lukemisen tasauspäivä

Tämän vuoden luku tavoite oli ja on edelleen 175 kirjaa, mutta kun vielä pääsiäisenä olin vahvassa kirja per päivä tahdissa, niin päädyin pitämään tänään, etä-äitienpäivänä, sukusunnuntain sijasta omaa lukusunnuntaita. Eihän siinä ole kuin yhden kirjaimen ero.

Tässä päivän lukusaalis:

Suuri osa kirjoista oli kesken, sillä en yleensä jaksa lukea saman kirjailijan runokirjoja kannesta kanteen yhteen menoon, ja tietokirjoissakin pieni sulattelu on usein paikallaan. Ruusuvuoren dekkari oli eilen aloitettu ja melkein lopetettukin, mutta yhtä kaikki, 10 kirjaa lopetettuna oli tavoite ja siihen pääsin.

Aikaa tuohon kului reilu 9 tuntia. Olisi sen ajan voinut huonomminkin käyttää. Illalla ehdin aloitella vielä Maria Langin Arsenikkia aamuisin, mutta siitä jäi suuri osa tuleviin iltoihin.

Pia Perkiön Askel kerrallaan, kestävää kehitystä Nepalissa (n. 10 vuotta vanha kirja) osoittautui nykyisin käsitettävän kestävän kehityksen sijaan käsittelemään lähetystyötä.

Kestävää arjen muutostahan silläkin työllä tavoitellaan... Eletään arkea ja toivotaan, että esimerkki kasvattaa vähitellen myös uskovien määrää.

Itselleni meni kirjaa kirjastosta lainatessani termit sekaisin, koska mielessäni muhii edelleen muutama kuukausi sitten näkemäni dokumentti, jossa opetettiin lapsia ja muitakin keräämään muovijätettä. Muovit työnnettiin valtavan pitkään laitteeseen, joka toi entisen maalaistytön mieleen tappurin.

Kone rumpsutteli aikansa, ja peräpäästä tuli pieniä muovirakeita, samanlaisia, mitä suomalaisissakin muovitehtaissa käytetään raaka-aineena. Kone oli dokumentissa käytössä jossain Himalajan liepeillä, joten siitä ajatusvirheeni.

Noh, tässä kirjassa puhuttiin mm. äitiys- ja terveysasiaa ja nepalilaiset kävivät sisällissotaa. Eli hieman erilaista toimintaa ja työympäristöä oli tässä kirjassa kuin Markku Toimelan Salakahvila Pohjois-Koreassa, missä Toimela kertoi lähetystyöstään Bangladeshin tulva-alueilla ja Pohjois-Korean perunapelloilla.