lauantai 15. toukokuuta 2021

Haikuja Nepalista

Japanilaiset määrämuotoiset tankarunot ja sitäkin lyhyemmät haikut ovat kiinnostaneet minua nuoruudesta ja Tuomas Anhavan klassikkosuomennoksista lähtien. Määrä mitta kiehtoo mieltä ja silloin tällöin olen itsekin kokeillut niiden kirjoittamista.

Haikussa on tavuja 17 ja länsimaissa ne ovat jaettu riveille 5-7-5. Japanissa tavut voidaan kirjoittaa yhdelle pysty riville. 

Haikun sisältö liittyy luontoon, mutta lukemissani runoissa on ollut usein mukana on usein kaihoisaa rakkautta tai teen keittoa. 

Vuoden aika tulee yleensä aina ilmi. Sitä ei sanota, mutta runossa kukkii kirsikat, nousee sienet maasta tai kuten palkitun nepalilaisen, Suomessakin asuneen Janak Sapkotan runoissa istutetaan tai korjataan riisiä. 

Sapkotan Tuli kärpänen valaisee sivun -runokirjan runoja on julkaistu aiemmin englannin ja iirin kielillä josta on peräisin tässä suomenkielisessäkin kirjassa olevat muutamat Danielle Creenauen runoihin liittyvät piirroskuvat. 
Kuvan haikut Sapkotan tee-haikuja

Määrä mitan vuoksi haikuja on vaikea kääntää erilaisille kielille. Sen vuoksi tässäkin kirjassa on noudatettu aiemminkin näkemääni periaatetta - käännetään sisältö mieluummin, kuin väännetään keinotekoisesti tavut 5-7-5 muotoon, jos käännös ei muotoon ytimekkäästi istu. 





Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Klassikkohaaste 2022 ja vuoden klassikkokatsaus

Klassikot on useimmiten aivan syystä klassikoita. Ne vaan on niin hyviä. Tosin joskus tulee aloitettua klassikko väärään aikaan. En ole viel...