keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Gogol


Gogolin Vii, josta vieläkään en osaa sanoa äännetäänkö se [vii] vai [seitsemän] on kansantarinatyyppinen kertomus noituudesta, viattomalla ihmisellä ratsastamisesta, vampyyreistä, peikoista ja vaikka mistä.

Pääosassa kurjassa on opiskelija ja neito, joka on noita, sekä hänen isänsä joka tahtoo tyttärelleen hyvää. 

Tarina on ukrainalaissyntyisen Gogolin kynästä, mutta osin se voisi yhtä hyvin olla suomalaisistakin kansantaruista tehty.

Tarina ei kerro, saivatko kaikki päähenkilöt lopuksi levolliset ikiunet ja kepeät mullat. Kellonsoittajalle ainakin taisi käydä hyvin.

Kirja oli nopeasti luettu, sillä sivuja oli vajaa 70. Lukemisen päätteeksi ratkon kirjasta tehdyn geokätkö, joka sijaitsee Virossa. Vinkkinä muille ratkojille, syöty kala oli koger, mikä sitten liekään suomeksi. Lukemassani versiossa kala oli kala eikä esimerkiksi siika. 

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Book Voyage 2021

Pakkohan tässä on kokeilla muiden kirja haasteiden ohella vielä myös The Book Girl Guiden Read Around the World haastetta. Uskon sen tuovan muutaman uuden maan kuinnluonnostaan nyt neljättä vuotta vireillä olevaan koko maailman lukuhaasteeseen. Viime vuosi oli sitä ajatellen melkomoinen limbo, sillä uusia maita taisi tulla neljä tai viisi riippuen laskutavasta.

Last chapter of each book is in English. 

Tammikuu/January Arktiset alueet.

1. Jack London Kun erämaa kutsuu, alkuperäiseltä nimeltä The Call of the Wind, oli ainoa, jonka löysin haasteessa esitellystä kirjalistasta suomeksi, joten lukaisin sen ohi suunnitelmien. En tykännyt. Oli varmasti realistinen, mutta liian realistinen minun makuuni. Liikaa hakkaamista, puremista ja tappelua. Luontokuvaukset oli hienoja, mutta olisi saanut olla niitä enemmänkin. Tapahtumapaikka Alaska

Kartta: Nasa oranssilla kirjoissa käydyt kohdat likimain. 

2. Sven Pahajoen Dominic Arduin Seikkailijan salaisuus kertoo ranskalaissyntyisen, Suomen Lappiin kotiutuneen naisen seikkailuista. Dominic Arduin ehti kokea monia voimia ja henkistä kanttia vaativia seikkailuja ja tehdä mm. Kiilopään matkailusta elämyksellisempää tuoden sinne mm. lumikenkäsafarit. Viimeiseksi koitokseksi jäi yrittää ensimmäisenä naisena hiihtää yksin Pohjoisnavalle... Tai yrittikö hän sitä kuitenkaan? Monia kysymyksiä hullunrohkeista valinnoista jäi avoimeksi, eikä vahvistusta kuolemasta ole saatu, mutta se tiedetään, että Arduin ei ole ainakaan sillä nimellä käynyt Suomessa sen jälkeen, kun lähti Venäjän Severnaja Zemlja kautta kohti Pohjoisnapaa muutaman muun yrittäjän kanssa. 

Tunsin tarinan pääkohdat entuudestaan, mutta oli kiva lukea koko tarina. Hyvin kirjoitettu kirja, jossa kuului niin Arduinin oma ääni kuin epäilijöidenkin. Tiedä sitten mikä oli totuus. Tapahtumapaikka Venäjältä Pohjoisnapajäätikölle sekä Saariselkä Suomi, Ranska

Dominic Ardruin tried to ski alone (first woman alone) to the Norht Pole from Russian Severnaja Zemlja, but she did not manage to do that. Before that she had managed to do quite amazing things. She was born in France, but moved to Lappland in Finland and worked in Saariselkä. 

3. H. C. Andersen Valtameren äärellä on lyhyt satu aikuisille siitä, kuinka Raamatusta on lohtua Pohjoisnavankin seutuvilla. Tapahtumapaikka Pohjoisnapajäätikkö. H.C. Andersen was famouse fairytale teller from Denmark. One of most famous fairytale is The little Mermaid. This story is written for adults. I did not find what this is in English. Story tells man in icy ocean near Norht Pole, who trust in his Bible. 

4. Jessica Haapkylä Meren tarina - Meribiologin tutkimusmatka Arktikselle. Haasteen myötä opin, että pohjoista napa-aluetta kutsutaan suomeksikin Arktikseksi. Oppia ikä kaikki. Kirja alkaa iniuttien Utqiagvikistä eli Barrowsta, jolla kaupunki paremmin tunnetaan. Haapkylä on mukana Cousteaun kuvausryhmässä tutkimassa Harmaavalaiden vaellusta ja pohtimassa ilmastonmuutoksen vaikutusta siihen.

Kaupunki sijaitsee Alaskan luoteiskulmassa, meren rannalla lähellä Yhdysvaltojen pohjoisinta kohtaa. Kaupungin laitamilla voi törmätä jääkarhuihin ja siellä on vilpoista myös kesällä. Kaupunkiin ei ole maantietä, kaikki tavarat reilulle 4000 asukkaalle ja turisteille lennätetään sinne. Eläminen kaupungissa on siksi kallista. Netistä katsoin, että myös matka on kallis, kun reissuun lähtee Amerikasta, 10.000 dollaria lienee sopiva summa lomaa varten. 

Alaskan jälkeen Haapkylä vierailee Huippuvuorilla ja Grönlannista. Kirjan parasta antia on mielestäni paikallisten tapojen esittely. Meribiologia-osuuteen jouduin googlettamaan aivan liikaa. Kuvat puheena olevista eläimistä ja kasveista olisivat auttaneet. Kirjan kuvat olivat kivoja turistikuvina, mutta olisin kaivannut lisää kuvallista tietoa. 

Jessica Haapkylä is Finnish seabiologists who has travelled in Alaska, Greenland and Svalbard. She tells her memoir and what she has learned about chancing sealife near North Pole. Unfortunately this is not in English. This was our reading book in Janyary in Martha assosiation's Climate changing - reading circle. 

5. John Kåre Raaken Jää kirjassa on kolme tutkimusasemaa Pohjoisnapajäätiköllä: norjalainen, venäläinen ja kiinalainen. Tekeillä on ilmastotutkimusta, mutta muutakin. Myös amerikkalaisilla on omat intressinsä. Ruumiita tulee paljon, sää on huono, mutta pelastus on tulossa. Kirjan tapahtumat alkavat Kiinalaisen tutkimusaseman lähistöltä jäätiköllä Pohjoisnavan lähellä kohdassa N 89° 35.117' W 037° 22.150'

John Kåre Raake's book The Ice tells Anna Aune's and her uncle's exploration near North Pole, where is also Chinece scientists and polar bears and some horror too. 

6. Mads Peder Nordbo Kuolinnaamio sijoittuu Grönlantiin lähinnä kirjailijan kotikaupunkiin Nuukiin ja Pohjois-Gröönlannissa sijaitsevaan kylään. Kirjan parasta antia oli gröönlantilainen perinteiden esittely kuten helmikaulus, valaan ja hylkeen paloittelu, nahan käsittely, inuitien perinne asun tekeminen. Kuolinnaamio ei liene joka kodin perinne, sillä sen tekeminen vaatii haudanryöstöä tai epäilyttävää yhteistyötä hautausviranomaisten kanssa. Luin vahingossa sarjan 3.osan ensin, kun kuvittelin tämän jotenkin ensimmäiseksi osaksi. Ehkä sen vuoksi itse tarina tuntui vähän sekavalta. 

Mads Peder Nordbo is Danich writer who lives in Greenland. His book The girl without skin is the first part of this serie, Kuolinnaamio (Death mask) is third part, but not translated in English yet. 

7. Pohjolan poliisi kertoo, Islannin poliisi 1918-1945 - kirja esittelee poliisivoimien kehitystä maailmansotien välissä ja sota-aikana. Islanti on siis tapahtumapaikka. 

In The Nordic Police tells -series, the book The Icelandic Police 1918-1945 presents the development of the police force between the world wars and during the war. Iceland is therefore the venue.

Janyary - Top and bottom of the world. 

7 books - 5 countries Alaska, Greenland, Island, North Pole, Svalbard 

February - West-Europe has been reported on the other page. 

22  books (and quite many from Finland, that I did not counted here) - 12 countries 

Austria, Finland, France, Germany, Ireland, Italy, Netherlands, Norway, Portugal, Scotland, Sweden, United Kingdom,  

March - East-Europe has been reporter on the other page. 

13 books - 7 countries- 

Greece, Estonia, Hungary, Kosovo, Lithuania, Poland, Russian,  

April - North-Asia has been raported on the other page

7 books - 5 counties- 

China, Japan, Mongolia, North-Korea, South-Korea

May - South Asia has raported on the other Page 

19 books - 9 countries

Burma, Cambodia, India, Indonesia, Nepal, Philippines Islands, Singapore, Thailand, Vietnam 

June 16 books, 14 Island, 7 countries, 2 new countries

Finland (Åland) Sweden (Gotland), England, East-Timor, Tanzania (Sanzibat), Vietnam, Scheysells

 July 7 books, 2 countries, 1 New country

Australia and New Zeeland

August sorry, not in English. Most of books are written by Finnish writers. 52 books,  41 counties, 17 New counties for me


September 52 books, 41 countries, 17 New books

Algeria, Angola, Benin, Botswana, Djibouti, Etelä-Afrikka, Etiopia, Gambia, Ghana, Guinea, Kamerun, Kap Verde, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta (Belgia), Kongon tasavalta, Lesotho, Libya, Liberia, Madagaskar, Malawi, Mali, Marokko, Mauritius, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria,, Norsunluurannikko, Ruanda, Sambia, Senegal, Sierra Leone, Somalia, Sudan, Swazimaa, Tanzania, Togo, Tunisia, Uganda, Zimbabwe

October 16 books, 11 countries, 5 new countries

Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Peru, Suriname, Uruguay, Venezuela

November, 8 books, 2 countries, 1 New country

Guatemala, United States

December

2 books, one New country, Mauritania

Africa/Europa, North-America/Europa, 









torstai 14. tammikuuta 2021

European reading challenge 2021 mm

Löysin hauskan haasteen, ja tottahan toki sitä pitää kokeilla, kun vaatimuksena on vaivainen yksi kirja Euroopasta 😀. Ei paha haaste, etenkään, kun tässä vaiheessa vuotta (14.1. suoritettuna on neljä maata tai viisikin, jos kirjaisin Dominick Arduin seikkalijan salaisuus -kirjan joko Ranskaan tai Venäjälle). 

Vaatimuksena on, että kirjailija on eurooppalainen tai kirja tapahtuu jossain listan eurooppalaisesa maassa. Sillä ei ole väliä, mistä maasta kirjailija tulee. Haasteen tasoja on useampia (1-5 kirjaa) ja lisäksi eniten maita lukenut voittaa lahjakortin. 

Kirja voi olla mitä tahansa, romaani, tiedekirja, novellikokoelma, muistelma, matkakirja, keittokirja, biografia, runoutta, mitä tahansa. 

Jokainen kirja pitää olla eri kirjailijalta ja eri maasta

Suoritettuna 51/51 (countries to read):
(January 8, February 10, Marsh 6, April 0, May 0, June 0, July 0, August 2, September 0,  October  0 , November  2  , December 24)

Albania Anilda Ibrahimi Punainen morsian on osin oma elämänkerrallinen kertomus neljän sukupolven naisten elämästä. (Anilda Ibrahimi writes in Italic, Rosso come una sposa is not translated in English. Book tell's about womans life in Albania during 4 generations in 1900's).

Andorra Peter Cameronin Andorra oli ainoa Andorrasta kertova romaani, jonka löysin. Monien sangen mielenkiintoisesti erilaisten kirjojen jälkeen oli kotoisaa löytää melkolailla tavallinen kirja. Loppu yllätti, kuten luvattiinkin.  (Peter Cameron's Andorra was the only one book from Andorra, that I could find in Finnish). 

Armenia Serafina Seppälä Vaienneita ääniä - kunnianosoitus kadonneelle kulttuurille. Taas itketti. Itketti niin hirveä kansanmurha 1915 kuin se, että olet 56-vuotias, mielestäni paljon lukenut, mutta taas törmäsin asiaan, josta en ollut koskaan kuullut. Panee harkitsemaan, että viettäisin pidemmänkin aikaa Balkanin tienoilla itseäni sivistämässä. (So sad book about how Armenian people was murdered in 1915. Totally. Only few managed alive. Not translated in English. I cried a lot while reading, but this ws the only one book from Armenia that I could find). 

Austria Jenny Erpenbeck Päivien loppu kirjassa maalataan yhdelle ihmiselle useampi erilainen elämäntarina riippuen pienistä tapahtumista elämän varrella. Kirjasin kirjan Itävaltaan, josta tarina alkaa. Kirjailija itse on saksalainen. (The End of Days was quite of pleasant book by Jenny Erpenbeck. Book tell's how a little thing may change of our life.)

Azerbaijan Sylvain Tesson Putkea pitkin - öljyn matka Kaukasukselta Välimerelle kirja houkutteli lukemaan, sillä olen tykännyt matkakirjoista joissa edetään hitaasti ja pitkästi. Tässä matkaa tehdään polkupyörällä. Pakko todeta, että tämä kirja ei juuri sykähdyttänyt. Ehkä mielessä oli vielä liikaa pari vuotta sitten lukemani Erika Fatlandin Sovjetstan, jonka luettua melkein tunsi itsekin käyneensä alueella. Tässä kirjassa tuntui, että kaikki kuitattiin liian lyhyesti. Esimerkiksi kulkija sai yöpyä moskeijassa iltarukouksen päätyttyä. Imaami lupasi, että rukoilevat aamulla hiljaa, jottei häiritse unta. Yöpymisen kirjailija kuittasi sillä. Että oli jo lähtenyt ennen aamurukousta. Mutta haloo, millaista on nukkua moskeijasss? Olisi ollut kiva tietää.... (Sylvain Tesso travel's a lot without cars and trains. He walks, rides, use bicycle etc. He writes in France. Éloge de l’énergie vagabonde is not translated in English. Book tells about Energy mostly oil, He has rided bicycle from Caucasus to Mediterraneo). 

Belarus Svetlana Aleksijevits Tsernobylista nousee rukous. Kirjassa on raskaita muisteluita Tsernobylin onnettomuuden ajoilta hyvin koottuna. (Svetlana Alexievich Chernobyl Prayer: A Chronicle of the Future, sad, but true stories about people who saved us 1986).

Belgium Benoit Sokal Ankardo - Houkutuslintu  (Original in France: Piege de miel; inspekteur Canardo, Driving during a lot of snow somewhere in Vallonia, Belgia).

Bosnia and Herzegovina oli niin outo maa itselleni (Toki tiesin Sarajevon laukaukset ja Mostarin sillan ja sen kohtalot, mutta siinä lähes kaikki), niinpä aloitin Natasha Milicin Matkakohteena Bosnia kirjasta, jonka kieli on paikoin kankeaa ja vanhahtavaa. Sisältö oli täyttä rautaa, mutta kuvia olisi voinut olla enemmänkin. Siitä sitten jatkoin Goran Simicin ihaniin runoihin kirjassa Sarajevon suru, mihin palaan varmasti uudestaan sekä Miljenko Jergovicin  Sarajevolaiseen Marlboroon, jonka tarinat osoittautuivat kiehtoviksi. Eniten sykähdytti loppujen lopuksi tarina, josta tuli kirjan nimi, vaikka juuri se oli asia, miksi siirsin kirjan lukemista kuukausi toisensa jälkeen reilun 3 vuotta. (Miljenko Jergocicin Sarajevo Marlboro was book, that I have owneg a long time. I though that there is a lot of smoking (that I do not like) but that was not True, and I Liked books.) 

Bulgaria Witold Szablowski Tanssivat karhut. Kun Bulgaria liittyi EUin, tuli karhujen pitämisestä lemmikkinä kiellettyä. Karhu kerrallaan karhuja siirttettiin neuvotteluiden jälkeen reservaattiin, jossa niille pyritään tarjoamaan karhulle luontevat olosuhteet. Sopeutuminen ei ole helppoa - ei karhuille eikä omistajille, joiden perheille jäi ikävä karhujaan. Itse olen tavannut perheille elantoa hankkivia karhuja Istanbulissa 1992. (in Witold Szablowsk's book Dancing Bears is is a lot of information about bears, and little bit of humans too. ). 

Croatia Téa Obrehtin Tiikerin vaimo on palkittu, mutta näemmä monien suomalaisten bloggaajien mielestä siitä on vaikea saada otetta. Myös itselleni tuli välillä mieleen palkitut eteläamerikkalaiset teokset, jotka eivät ole minua sykähdyttäneet. Toisaalta kirjan monet pikkutarinat olivat kiehtovia. (Téa Obreht's book The Tiger's Wife was interesting book. I am not sure did I like it or not, but there really was some very good little stories). 

Cyprus Kirsikka Myllyrinteen Happamat sitruunat - Elämää jaetulla saarella on Myllyrinteen omasta elämästä kertova kirja. (Sour Lemons - Life on a Shared Island is not translated in English. It is memoir of Finnish woman, Kirsikka Myllyrinne, who has lived in Cyprus.) 

Czech Republic Praha, kirjailijan kaupunki on Jussi-Pekka Hakkaraisen kokoama teos suomalaisten kirjailijoiden ajatuksista Prahasta. Mukana oli monia tuttuja kirjailijoita, niin ammoisia kuin tuoreampiakin. Ilokseni bongasin joukosta myös Alli Nissisen. (Prague, city of authors, not translated in English. All authors are from Finland antäd they have visited Prague 1500-2000's.)

Denmark Mads Peder Nordbon Grönlantiin sjoittuvassa dekkarissa Kuolinnaamio etsitään murhaajaa, jonka menneisyys ei ole lempeä. Kirjassa esitellään poikkeuksellisen paljon paikallisia perinteitä kuten helmikaulus, valaan paloittelu, nahan käsittely, kuolinnaamio... No, jälkimmäinen ei ole ehkä joka kodin perinne. (Book is 3rd book Nordbo's Arctic Noir-books. I am not sure, is this part translated yet in English, but first part is The Girl Without Skin.) 

Estonia Sampo Terho Olev Roosin kyyneleet kirjassa kerrotaan Olev Roosin tarina Toisesta maailmansodasta nykypäiviin. Elämän tarinan lomassa kulkee läpi koko maan historia. Erityistä plussaa Metsäveljistä kertomisesta. (Olev Roos's tears is written by Finlands ex-parlament member Sampo Terho. In book there is history of one man and whole Estonia country from 1940's to 2000's century. I really hope, that this book will be translated soon in English). 

Finland Mika Waltari Ei koskaan huomispäivää oli itselleni uusi tuttavuus. Kirjassa tapahtuu liikemnepako. (Mika Waltari is known about Sinuhe, the Egyptian novel, but this one, You May Never SeeTomorrow, is about car accident in Finland in year 1937).

France Jacky Durant Sydämeni reseptit on pojan muistelmat isänsä kanssa koetuista asioista hetkellä, kun isä on kuolemassa. Kirja oli mukavan arkinen ja kuitenkin koskettava tilitys ihmissuhteiden keskeltä. Tykkäsin kovasti. (Jacky Durant's book The little French Recipe Book was quite pleasant book for read. In book son tells his menory with his father, while father is in his last days of lilfe.

Georgia Valerija Alfejeva Pyhiinvaellus Dzhvariin on kertomus äidin ja 16 vuotiaan pojan uskonnollisesta etsintäretkestä Dzhvarin munkkiluostariin. (Pilgrimage To Dzhvari - Woman's Journey of Spiritual Awakening is amazing book of living few weeks in monastery). 

Germany David Safier on kirjoittanut kirjan Huono karma, joka kertoo saksalaisesta televisiotoimittakuuluisuudesta ja hänen kuolemansa jälkeisestä elämästä. Aika monta jälleen syntymää tarvitaan ennen nirvanaa. Luin kirjan koska sen kansikuvassa oli kissa, jota tarvittiin johonkin lukuhaasteeseen, mutta tykästyin kirjaan ja sen ajatukseen kovasti. 
(David Safier's Bad Karma was amazing good book. I read it because there is cat in front cover (I needed that in one reading challenge), but I enjoyed the book and I am sure, I read more David Safier in future. Book tell's about television presenter in Germany.)

Greece Victoria Hislop kirjoittaa kirjassaan Elämänlanka Thessalonikista. Kirja alkaa Tessalonikin tuhonneesta tulipalosta 1917 kun siitä on toivuttu alkaa väestönsiirrot, jossa Kreikka ja Turkki vaihtoivat väestöä ja Tessalonikiin saapui sitä myöten evakoita, joista osa, kuten osa pääheniköistä, sai asettua turkkilaisten islamilaisten jättämiin asuntoihin kantakaupunkiin ja osa joutui muuttamaan kaupungin liepeille lähiöön, jonka asukkaat saivat elantonsa tupakan viljelystä. Kirja oli vähintäänkin yhtä hyvä, kuin aiemmin lukemani Saari, joka kertoo lepratautisille tarkoitetun saaren elämästä. (I read Victoria Hislop's book The Thread is amazing story from Thessaloniki from 1917 to 2000's. I loved this book as well as before Hislop's  book The Island.)

Hungary Tibor Noé Kissin omaelämäkerrallinen romaani Inkognito on tarina unkarilaisesta transsukupuolisesta Tiborista/Noeémista. (I think that Tibor Noé Kiss's autobiography Inkognito has not been translated in English, but I am not sure. Kiss is transsexual and Kiss is both: Tibor and Noe.)

Iceland Pohjolan poliisi kertoo -sarjaan kuuluva Islannin poliisi 1918-1945 kuvailee miten Islannin poliisivoimat kehittyvät maailmansotien aikana ja niiden välissä. (This is on part of Skandinavian true criminal books. Unfortunately those are not in English. In Swedish it is Nordisk Kriminalkrönika). 

Ireland Maeve BinchySeitsemän talvista päivää oli ensimmäinen lukemani irlantilainen romaani, jos oikein muistan. Binchy oli sellainen kuin kuvittelinkin. Hyvä tai jopa todella hyvä genressään, mutta Adlerin ja Binchyn lukeminen melkein peräkkäin oli ihan tarpeeksi ainakin hetkeksi aikaa. Jos sieluni janosi Amalfille, niin kyllä olisin mielelläni minäkin voittanut matkan tuohon irlantilaiseen hotelliin! (Maeve Binchy's A Week in Winter, before I thought that this was only love story and those I don't like, but this was a bit of more, and it was quite bleasant to read).  

Italy Veit Heinichen Kullekin suo kuolemansa on sarjan ensimmäinen kirja, jossa murhat ja hait aiheuttavat vaivaa poliisikunnalle. Samaan syssyyn luin toisenkin osan Karstin kuolleet. Ekan kirjan alkupuoli oli kuin tervan juontia, mutta kun olin aloittanut, niin jatkoin. Vähitelleen kirja imaisi mukaansa ja toisen loppupuolella olisin voinut kuunnella vielä kolmannenkin kirjan heti perään, jos sellainen olisi löytynyt. Saas nähdä, kuinka poliisin avioliitolle ja perheelle käy... Miinusta siitä, että poliisi aloitti kirjassa tupakanpolton. (Veit Heinrichen's book are translated in 10 languages, but not in English, I think. Original books are written in German. Heinichen has lived years in Trieste, Italy, where all happens in book. Books take place in Trieste. I read 2 first books, but not liked as much as Donna Leone's books from Venice). 

Kazakstan Muhtar Auezov Laukaus solassa. Kertomus feodaaliajan rengeistä, joiden isännät ei ole lempeitä miehiä. Suku, kunnia, perinteet eivät hyvää tiedä, mutta nuorissa on tulevaisuus. (I think this Muhtar Auezov's book has not translated in English. Auezov also wrote plays, and there is almost 10 movies maid about those plays). 

Kosovo Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia. Pidin kirjasta paljon enemmän, kuin Finlandia-palkinnon saaneesta Bollasta.  (Pajtim Statovci's book My Cat Yugoslavia was really good. I have read all Statovci's books and this was the best one. Luckily you may read it also in English.)

Latvia Sandra Kalniete Tanssikengissä Siperiaan, oli mielenkiintoinen kertomus yhden perheen vaiheista toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Kirja on toisaalta surullinen mutta toisaalta elämänmyönteinen. Vaikeuksienkin keskellä voi nähdä valoa. Siperiassakin voi tanssia. Monessa kohtaa mietin, että tosi tarinat on monesti fiktiotakin julmempia. (Sandra Kalniete (member of European Parliament) has written story about her own family. She writes how her family has been moved to Siberia. Book is With Dance Shoes in Siberian Snows).

Liechtenstein Danielle Steel, Hänen kuninkaallinen korkeutensa. On vaikeaa aikaa ja kuninkaallisetkin tekevät mitä täytyy. Päähenkilö pestautuu vapaaehtoiseksi. Kirjan taustalla lienee tänä kesänä menehtynyt ruhtinatar Marie, joka oli maansa Punaisen Ristin puheenjohtaja. (Danielle Steel H. R. H. is not the kind of book, that I read a lot, but it was the only on I faund in Finnish). 

Lithuania Jyrki Erra Kaunasin sivut kirjassa seikkaillaan Liettuassa ja Vatikaanissa. Luin aiemmin Lyijyvalkoisen ja pidin kyllä siitä enemmän, mutta tykkäsin tästäkin. Erra osaa kertoa kiehtovan sopivasti arkkitehtuurista ja taiteesta dekkarin lomassa.  (Jyrki Erra is Finnish architect and writer. His books has not been translated in English (yet). In book The Pages of Kaunas, almost all happens in Lithuania, but you visit also Italy and Vatican. )

Luxembourg Max Manner Demi Sec rikospoliisi lähtee kylään siskonsa luo Luxemburgin ja joutuu ratkomaan rikoksen. (Max Manner has li ed in Luxemburg. In his book Demi Sec criminale police flies from Finland to Luxemburdäg ti Visit her Sister, and she has to solve a crime. Not translated in English). 

Malta Ursula Auer Murhia Maltalla on kiinnostava tarina suomalaisten talvenvietosta Maltalla, maassa minne melkein matkustin 10 vuotta sitten. Murhia tapahtuu, mutta miksi? Olen lukenut aiemmin Auerin kirjan Murha Mankkaalla ja tykkäsin siitä kovasti. Tämä on jäänyt, onneksi, lukematta, sillä tällä sai kuitattua kivasti Maltan. (Couple of Finnish people Travel to Malta for living there during Winter time. One of them writes books. Then there happen a murder. Unfortunately not in English) 

Moldova Mihai Eminescu, Runoja. Eminechu on Moldovan ja Romanian kansallisrunoilija. Kirjailijan äidin suku oli aateloitu Moldovan kenties tunnetuimman hallitsijan, Tapani Suuren aikana. Eminescu julkaisi runojaan lehdissä, kirjoiksi niitä on koottu vasta myöhemmin. Kirjan runot sopivat lauluiksi ja osa niistä onkin sävelletty. (Mihai Eminescu Poems, was on of my favorite books in this part of Europa.)

Monaco Agatha Christiet ole kuvitellut lukeneeni kaikki, mutta viime aikoina olen huomannut, että olen tainnut lukea vain kaikki Poirotit ja Marplet. Hardey Quin oli ihan uusi tuttavuus. Novellikirjassa Herrs Quin esittäytyy, Quin ratkoo rikoksen myös Monacossa. (The Mysterious Mr Quin is Agatha Christie's short story book about clever Hardey Quin). 

Montenegro Seppo Mustaluoto neljäs romaani Reikäpää sijoittuu pääosin Montenegroon. Seurasin kartasta mielenkiinnolla missä kulloinkin oltiin. (Seppo Mustaluoto is Finnish writer who writes thrillers. Reikäpää (holehead) is his 4th Novel. Not yet translated in English.) 

Netherlands Selma van de Perre Nimeni on Selma oli vuoden 2021 ensimmäinen toista maailmansotaa käsittelevä kirjani. Selma osallistui nuorena naisena Alankomaiden sodan aikaiseen maanalaiseen vastarintaliikkeeseen ja joutui keskitysleirille. Sodan jälkeen hän tuli tunnetuksi työstään BBC:llä. Keksitysleiriltä päästyään Selma ja muut naiset päättivät olla kertomatta leiristä, mutta vuosien saatossa mieli muuttui ja tämäkin tarina tuli kuulluksi. Onneksi. (In Englsih book is My Name is Selma. Ninety-eight years old Selma tells her momoirs from Netherlands in 1940's.).

Norway Kirjan Myrskypilvi, on kirjoittanut kaksikko Jørn Lier Horst ja Hans Jørgen Sandnes, ja siinä etsitään hiivaa, joka on hävinnyt koko kaupungista. Pakko myöntää, että ruotsalainen LasseMaijan etsivätoimisto tuntuu paremmalta kuin tämä, mutta lapset tykännevät tästäkin. (Operasjon Tordensky, not translated in English, but Jørn Horst's detective stories are translated, the first one is Key Witness. Hans Jørgen Sandnes is illustrator, who has illustrated Horst's childrenbooks). 

Poland Olga Tokarczuk Aja aurasi vainajain luitten yli yllätti täysin. Nobel-voittajista en ole tainnut pitää muista kuin V.S. Naipausta, mutta tämä oli hyvällä tapaa moniulotteinen ja sopivasti dekkari, vaikka ei täysin sitä ollutkaan. (Olga Tokarczuk Drive Your Plow Over the Bones of the Dead was for me quite good surprise. Rarely I like Nobel-writers, but this was good: a sort of criminal story, a little bit animals rights and a lot of good stories of little village. You may also see this on film.)

Portugal Fernando Pessoan  Anarkistipankkiiri on tarina pankkiirista joka perustelee tarkoin, miksi kokee olevansa anarkisti, vaikka onkin pankkiiri. Mielenkiintoista pohdintaa.  (I read Fernando Pessoa The anarchist banker and enjoyed a lot. I faund it via Twitter in last autumn, but now I really took book in my hands and read it. )

Republic of Macedonia  Jaakkojuhani Peltonen Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti. Kreikka ei ehkä tykkää, että pistän kirjan Magedoniaan, mutta siltä alueeltaan Aleksanteri kotoisin oli. (Jaakkojuhani Peltonen's book tell's about Alexandr the Great, not translated in English, but I think there is many books en English about this hero-king). 

Romania Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula on Tuomas Hovin kirjoittama tietokirja, jonka päähenkilönä on historiallinen henkilö, Vlad Seivästäjä. Siinäpä verinen mies, joka seivästytti sangen monia ihmisiä, vaikka aikalaiskirjoitusten messevät määrät lienevätkin liioiteltuja. Vladin ohella puhutaan myös vähän Srokerista ja hänen Draculastaan. Muita vampyyrikirjoja ei taittu mainita, vaikka Vlad Seivästäjä osallistuu mm. Houkutus-sarjassa Edwardin ja Bellan organisoimaan mielenosoitukseen Voltyyrejä vastaan. (Tuomas Hovi has written book about Vlad the Impaled, who is sais to be Dracula. Book is not in English, but I am sure, that someone has write about Vlad in English too.) 

Russia Boris Akuinin Fandorin tutkimusten ensimmäinen osa, Patasotilas, oli pienoinen pettymys. (Boris Akuinin's first book of  Fandorin : The Winter Queen, was not as good that I expected, but usually first books are not the best one.)

San Marino Juhani Mäkelä Satunnainen matkailija mini-Euroopassa kirjassa esitellään Euroopan minivaltiot matkailijan silmin. San Msrinosta en löytänyt kokonaista kirjaa, joten kuittaan maan toistaiseksi tällä kokoelma kirjalla ja jatkan etsimistä. (Juhani Mäkelä has visited all european very little countries like San Marino. Book it not translated in English, and it is the only book about San Marino, yhat I could found during this year). 

Serbia Aleksandar Tisma Ihmisen käyttöä. Oudohkosti rakennettu mutta muuten hyvä tarina Serbiasta alkaen vuodesta 1935. Päähenkilön äiti on saksalainen, isä Serbiasta. Saksalaiset miehittävät Novi Sadin kaupungin (nykyisessä Pohjois-Serbiassa) ja päähenkilön elämä muuttuu. Auswitchin Nautintojen talossakin tulee käytyä. (Aleksandar Tisma's The Use of Man was sad story from WWII Serbia and Auswitch).

Slovakia Miroslav Valekin runot kirjassa Kosketuksia tekivät vaikutuksen ja viihdyin niiden seurassa hyvin.  (Miroslav Valek's poems Touches didn't touch as much as I wished, but I enjoyed those still.)

Slovenia Draco Jancar Sinä yönä näin hänet. Ensimmäinen entisen Jugoslavian alueen kirja, josta todella pidin. Viisi tähteä. Surullinen rakkaustarina, mikä sen parempaa lukijan kannalta. (Draco Jancar's I Saw her in that Night was in my opinion the best book, I read from Balkan area in this year. Sad lovestory during war time, but I liked it so much). 

Spain Federico García Lorcan kuolemasta tuli 85 vuotta ja luin muutamia hänen kirjoistaan. Ensimmäisenä Andalucian lauluja. En vieläkään ihastuntu espanjankieliseen runouteen, mutta näytelmistä pidin enemmän. (Frederico García Lorca is very famous poem writer from Spain and I think he is the only one we know in Finland. From His death is now 85 years and I read some his books. I liked his plays, but not so much his poems. Usually I do not like poems that are first written in Spainish, I do not know why. Andalucia's Songs is book of selected poems from Garsía Lorcas books and poems that not is in books, it is only translated in Finnish, but I am sure, that in book The Poems of Deep Song will contain many of them). 

Sweden Katarina Mazetti Varjoja ja vakoojia kirjaa kuvattiin ruotsalaiseksi Viisikkokirjaksi. Hyvää ruokaa syötiin paljon ja seikkailuakin löytyi, joten mainos piti paikkansa. Kirjasarjassa pitää huolta ruuasta serkuksista Ranskassa asuva Alex, joka on oikea mestarikokki. (Katarina Mazetti is old Schwedish writer, whose children's books has translated in English, Germany and France, but unfortunately this serie of cousins has not translated in English. From this serie is said, that it is something like Enid Blyton's Five. I think it is so, cousin Alex is little masterchef, and makes Food with big alphabet F, like we says in Finland). 

Switzerland Juhani Aho Vuorilla ja vuorten takana - kirjassa kuuluu Ahon maukas kieli, joka mielestäni on kestänyt aikaa hyvin, vaikka kirja on julkaistu 1912. (Juhani Aho was famous author in Finland. In 1910's he travelled in Middle Europa and wrote book In the mountains and behind them. Not translated in English).

Turkey Seppo Mustaluoto kirjoittaa kolmanessa kirjassaan, Totuuden kuriiri, Turkista. Mielenkiintoinen toimeksianto oli tämänkin seikkailun takana. (Seppo Mustaluoto's 3rd Novel Courier of Truth tell's about job in Turkey. Not yet translated in English.) 

Ukraine Nikolai Gogol Vii on ensimmäinen ukrainalainen klassikko, jonka luin. Kirja on eräänlainen kummitustarina ja se löytyy kauhuhyllystä kirjastosta. Kelpo kirja. (Viy, old horror story from Ukraine, where Nikolai Gogol was born). 

United Kingdom  Håkan Nesser Taivas Lontoon yllä kirja oli ensimmäinen tänäå vuonna, missä elettiin Englannissa. Luin alkuvuotena putkeen 10 Nesseriä ja tämä oli niistä viimeinen, joten en ehkä ollut enää kovin innoissani hänen kirjoistaan, mutta kelpo tarina. Nesser on skandinaaviseksi kirjailijaksi hieman erilainen kuin monet muut, joten se sopii edelleen lukupinooni. 
(Håkan Nesser lives in U.K. and this book tells about London, not translated in English, I think. This one is in English Sky above London and it is kind of crime story about old man and his strange will.)

Vatican CityMikko Ketola &, Anssi Rauhala Vatikaanin vanki Professori Anni Isotalon tutkimuksia 4. Isotalon kirkko historialliset tutkimukset ovat edenneet Vatikaaniin saakka. Onneksi aloitin lukemisen ekasta osasta, sillä tämä on todellakin järjestyksessä luettava tarina. Sekä teksti että piirrokset miellyttivät. Sääli, että tarina taisi päättyä tähän. Täytyi lukea tämä toinenkin, kun käytin toisen Erran kirjan Liettuaan, mutta puuha kannatti. (I liked a lot Mikko Ketola's and Anssi Rauhala's comic serial, which 4th (not so independent) part was Prison of Vatican. Unfortunately not in English). 


It was great Fun to do this challenge. 


keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Hautausbusiness jyrää

Eräs tuttava perusti hautaustoimiston 1990-luvun laman mainingeissa. Fanschising periaatteella toimiva yritys, monopoli omalla paikkakunnalla ja kaikkihan me täältä kerran kuolemme - loivat pohjaa vankalle yrittämiselle. En tiedä miten perheelle kävi myöhemmin. Maailma vei itseni toiselle puolen maata, emmekä ole tavanneet sen koommin. 

Jos surua jaksaa kantaa, niin hautausbusiness voisi olla sellainen, joka toisi varman leivän pöytään. Kuten sanottu, kaikki kuolevat kerran.


Markku Ropposen Hautaustoimisto Wähähappinen, muodostaa lukijalle kuvan hautaustoimistosta, jossa kiireet eivät paina päälle. Koirapuistoromaanista tuttu päähenkilö Onni Mäihälä ajautuu koirapuistokatastrofista esikoiskirjan kirjoittamiseen ja sitä kautta puhujamatkalle Wähähappisen kirjastoon ja päätyy kunnan hautausfirmaan töihin koiransa Vauhkosen kanssa. Sitten alkaakin sattua ja tapahtua. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin nähdään, mutta myös iloa ja surua aidoimmillaan. Vauhkonen sentään ottaa rennosti. 

Arto Paasilinnamaisista kirjostaankin tuttu kirjailija, poliitikko Lasse Lehtinen perustaa kirjansa Hiitävä hautaustoimisto hieman toisenlaiselle liikeidealle. Vaikka yhtä kaikki, työllistymisestä tässäkin kirjassa on kyse. 

Työttömät miehet, diplomi-insinööri ja ammattiautoilija, lyöttäytyvät yhteen ja päättävät perustaa oman firman. Syntyy hautaustoimisto, joka on erikoistunut erikoiseen ja tekee hautajäisista tai tuhkan sirottelusta elämyksen. Liikeidealla on selkeästi tilaus ja vainajien ohella seikkailuja saa kokea myös yrittäjäkaksikko, jonka tehtäväksi on kuljettaa vainajan tuhkat sinne, minne vainaja eläissään ne on toivonut siroteltavaksi. 

Kuva: Sulkavalla sijaitseva Porilaisten hauta.
Kaukana ovat kotoa nämä Porin rykmentin sotilaat.
Ei ollut elämyshautaustoimistoa tuolloin käytössä.
Elämä on joskus arvoituksellista  ja molempien hautaustoimistojen työntekijät kokevat armottoman veijariaisia seikkailuja. Ropposen kirjassa pitäydytään enemmänkin omassa kunnassa, mutta Lehtinen kuljettaa hautaustoimiston osakkaita milloin minnekinpäin maailmaa.  

Hiihtävän hautaustoimiston mottona on: 
Tee viimeisestä matkastasi ikimuistettava - heitä henkesi kunnolla. 
Hieman la dance macabre -meininkiä, mutta toisaalta, eikös me eletä elämyksellisien tarinoiden aikakautta. 

Itse asiassa olen miettinyt useammankin kerran näin korona-aikaan, että missä on hautaustoimistojen isot mainokset siitä, miten hautajaisiin voi osallistua tietokoneen välityksellä, ja miten hoidetaan kukkien laskeminen ym. hienosti etänä. Muualla maailmassa sitä on tehty useamman vuoden ajan. Eihän se ole ihan sama asia, mutta kun Suomessakin hautaus tapahtuu usein arkipäivänä, niin kauempanakin olevat sukulaiset ja tuttavat voisivat heittää hyvästit työpaikalta käsin, vaikka eivät pääsisi matkustamaan. 

Itseltänikin jäi muutamat hautajaiset Mikkelin vuosilta käymättä töiden vuoksi. On eri asia antaa asialle 3 tuntia työpäivästä, kuin tehdä matkaa 24 tuntia. Lähimmäisten hautajaiset on asia erikseen, mutta joskus olisi mukava osallistua vaikka lähisukulaisuutta ei olisi. 

Pääkaupunkiseudun hautaustoimistolla menee hyvin, mutta pienten maalaiskuntien tilanne on toinen. Kirjassa Wähähappisen kunnan väkiluku pienenee niin, että hautaustoimistollakin alkaa olla huoli puserossa, vaikka ruumiinbalsamointiin erikoistumisen pitäisi antaa kilpailuvalttia myös naapurikuntien suuntaan. 

Sama huoli koskee isoa osaa pienistä kunnista. Kun ei ole työtä, ei uusia perheitä muuta kuntaan eikä näin ollen lapsia synny lisää. Väki vanhenee ja mieliala alkaa olla sellainen, että viimeinen sammuttaa valot. 

Niinpä Ropposen kirja on kaikessa hauskuudessaan myös terävästi analysoitua kuvaa maaseudun ongelmista. 

Kuva: Satamittari väkiluvun kehitys Satakunnassa
Oheinen Satamittarin tuottama tilastokuva kertoo Satakunnan väestökehityksestä 1993-2018. Pohjois-Satakunnan tilanne on huolestuttava. Huonoin tilanne on Siikaisissa, missä väestö on vähentynyt 35,8 prosenttia 25 vuoden aikana. Sama kehitys vähän lievempänä on nähtävillä koko Pohjois-Satakunnassa. 

Parhain tilanne on Kankaanpäällä, jonka väestömäärä on vähentynyt vain 15,5 %, Honkajoen -28,5% kasvattaa tätä summaa jonkin verran, kunhan vuodenvaihteen kuntaliitoksen jälkeiset tilastot saadaan kohdilleen. Sama kehitys koskee monia muita maaseutualueita Suomessa.

On helppo sanoa suurkaupungissa, että maaseutu pitää pitää elävänä, mutta miten sen onnistuu jos ei saada uusia asukkaita. Avun voisi tuoda etätyö, jos se nyt oikeasti alkaa korona-vuoden vaikutuksesta tulla aidoksi ja pysyväksi vaihtoehdoksi tehdä töitä. 

lauantai 9. tammikuuta 2021

Viikko Håkan Nesserin seurassa

"Kun minä olin lapsi, meillä oli jotain, jota kutsuttiin sunnuntaiaamuksi." Sitaatti jostain Van Veeteren dekkaristia. 

Kun minä olin lapsi, meilläkin oli jotain, mitä kutsuttiin sunnuntaiaamuiksi: aamukahvi, pyhäkoulu, perunamuusin ja riisipuuron tuoksu, kun palattiin sieltä kotiin. On lohdullista, kun kirjoissa törmää nostalgiaa tuottaviin lauseisiin. 

Aloitin sattumalta kirjavuoden 2021 Håkan Nesserin Van Veeteren putkella 2.1. Sattumalta siksi, että valitsin lukumaratonia varten kotityön ajan kuuntelemiseksi ekan kirjan kivan lukijaäänen vuoksi. Tarkoitus oli lukea 24 tunnin aikana muutama paperikirja, mutta niin vain Toden ja ilveen verkko tempaisi mukaansa, ja miksi pyristellä vastaan? Loppujen lopuksi lukumaratonin aikana selätin kolme ensimmäistä kirjaa, ne olivatkin sarjan ohuimmat. 

Sinänsä Nesser-putki tuli hyvään saumaan, sillä Perkeet-haasteeseen tarvitaan 10 kirjan lukuputki samalta kirjailijalta. Nesser tuntui hyvältä valinnalta siihen, sillä olen aiemmin lukenut Nesseriltä vain Pikku Burman teurastajan ja kirjailija on niitä harvoja skandinaavisia dekkaristeja, joihin en ole kyllästynyt. Kirjojakin on sen verran paljon, että valinnanvaraa olisi ollut, jos Van Veeteren olisi puuduttanut päätä liikaa, mutta vaihtelun sijaan luin koko sarjan putkeen, eli luettua tuli sitten yksi ylimääräinenkin kirja. 

Alunperin oli tarkoitus lukea alkuvuodesta Nesserin Taivas Lontoon yllä kirja (en enää tosin muista miksi), mutta eipä ollut eka kerta, kun eksyin sivupoluille, tuskin viimeinenkään kerta. Lontoon seikkailu on nyt aloitettuna, mutta se ei kuulu tähän sarjaan ja hyvä niin, sillä pakko myöntää, että kyllästyin hieman tähän sarjaan noiden 11 kirjan aikana. 

En sano, että koko sarja olisi ollut huono, päin vastoin, mutta epätasainen se mielestäni oli. Muutamalle kirjalle annoin täydet 5 tähteä ja kolmelle vain kolmosen. Tarinat niissäkin oli hyviä, mutta... näitä sanoja käytän kirjoista puhuessani harvoin: "mutta muutamat kirjoista olisivat voineet olla paljon lyhyempiä". 

Sitten oli vielä se determinantta. Ensimmäisessä kirjassa, missä törmäsin termiin, ohitin sen epämääräisenä sanana. Toisessa googlasin. Normaali googlailu ei antanut minkäänlaista vastausta siitä mistä puhuttiin. Kolmannella kertaa käytin sanakirjaa, mutta se ei tyydyttänyt. Neljännellä kertaa ärsyynnyin.... 

Parissa kirjassa termiä ei mainittu, mutta sitten viimeisssä kirjassa, missä punottiin muitakin asioita näkyvästi yhteen, termiä käytettiin useita kertoja ja vihdoin mainittiin lähdekin, puolalainen matemaatikko Leon Rappaport

Kyselin tässä vaiheessa myös Dekkariryhmältä apuja, mutta sana käännöstä ja Rappaport linkkiä kummempaa sieltäkään ei herunut. Luultavasti termiin liittyvät teoriakehitelmät eivöt ole ärsyttänyt muita. Ehkä täytyy lukea se Rappaportin kirja, ruotsiksi. 

Luulen, että jos kääntäjä olisi tyytynyt sanan käännökseen, hän olisi kääntänyt sanan 'määrääväksi tekijäksi' , eikä olisi ärsyttänyt asialla kaltaisijani lukijoita sen enempää. 

Kuuntelun yhteydessä epämääräiseksi jääneestä determinanttasta ja joidenkin kirjojen pitkäpiimäisyydestä huolimatta putki oli nautinnollinen.

Alkuun kirjaamani sitaatin kaltaisia helmiä oli monia ja Nesser vaikuttaakin mieheltä, joka käyttää kulttuuria yhtä monipuolisesti kuin Van Veeteren, jonka aiemmin omen mieltänyt jostain syystä Raidin tyyppiseksi oman tiensä kulkijaksi. 

Van Veeteren lukee paljon ja monipuolisesti, pelaa shakkia, käy vaimojensa kanssa elokuvissa, teatterissa sekä kaupunkilomilla, ja tietysti kuuntelee klassista musiikkia kuten Edward Elgardin sellokonserttoa ja Sibeliuksen levytyksiäkin useamman kerran. 

Viittauksia musiikkiin oli itse asiassa niin paljon, että jossain vaiheessa ajattelin, että olisi ollut kiva tehdä Van Veeterenin kuuntelemista levytyksistä soittolista. 

Myös rikolliset ovat kultturellejä ihmisiä. Esimerkiksi kirjassa Pääsky, kissa, ruusu, kuolema juoneen liittyi englantilaisia vanhoja rikoskirjoja ja maalaukset olivat esillä Tapaus G Murha menneisyydestä - kirjassa. 

Tykkäsin siitä, että tässä kirjasarjassa rikosten taso pysyi samana läpi koko sarjan. Vaikka kirjoissa esiintyi myös hyväksikäyttöä ja joitain ruumiita paloiteltiin hävittämisen helpotamiseksi, ei skandinavisille nykydekkareille yleistä tapaa pahentaa rikoksia kirja kirjalta ilmennyt. En osaa sanoa johtuuko se sarjan varhaisuudesta (sehän on aloitettu jo 1990-luvulla), vai siitä että kirjailija osaa rakentaa juonen uudestaan ja uudestaan jännittäväksi ilman, että rikokset rankentuisivat, mutta yhtä kaikki, pidin siitä, että tasaisuus säilyi. 

Vaikka vietin talvisen lomaviikon kaikki hereilläolotunnit Nesserin kanssa en kyllästynyt hänen tyyliinsä, vaan voin jatkaa hänen kirjojensa parissa edelleen. Samaa en ole voinut sanoa viime aikoina kaikesta lukemastani. 

Kirjoissa oli mielenkiintoista, että pääosan esittäjät vaihtuivat. Intendentti Munsterin (Munsterin juttu), rikospoliisi Morenon (Ewa Morenon juttu) ja komisario Reinhartin (Carambole) ohella pääosan saa Van Veeterenin puoliso ja toisen Nesserin kirjoittaman sarjan ruotsalainen rikospoliisi Barbarotti (Vasenkätisten seura). Van Veeteren häälyy näissäkin kirjoissa vähintäänkin takaa-alalla antikvariaatissaan. 

Maailma on täynnä ymmärtäväisiä poliisin vaimoja. 

Kirjan hahmot tuntuivat yllättävän 'normaaleilta' . Tosin viiniä kului omaa tuttavapiiriäni enemmän (lähipiiristäni ei ole ketään, kuka ostaisi laatikollisen samaa viiniä kerralla, tai aikakaan kukaan ei kerro ääneen niin tekevänsä). Rikoksiakin tietysti tehtiin, mutta osa niistä tapahtui sattumalta, eli kaikki rikolliset eivät ole psykopaatteja. Rikoksia ratkottiin ajan kanssa, joten poliiseilla oli myös normaalia arkea ja lomaakin sai kun tahtoi. Kotona oltiin usein jo silloin kun peiteltiin lapsia nukkumaan. Ainakin kahdessa kirjassa toistui itselleni ennestään outo hyvä yön toivotus, johon tämä kirjoitus onkin hyvä päättää:

Laulakoon enkelit sinut unen rauhaan




perjantai 1. tammikuuta 2021

Perkeet 2021

Jess, uusi Perkeet haaste, joka ensi lukemalta vaikuttaa mielenkiintoisemmalta, kuin viime vuotinen, joka on vielä raportoimatta, mutta kirjoitan lähipäivinä senkin.

Ykköskohta tuottanee ongelmia mielikuvitukselle, mutta muuten kuvittelen jopa sopivia kirjoja useimpiin kohtiin. 

  1. Kirjoituskoneella ja kopioiden tuotettu kirja.
  2. Kirjassa on mies kansi. Hieman mietitytti mikä on mies kansi, mutta valitsin tähän Legioonalainen Peters ja Verinen keidas. Muukalaislegioona kuulostaa sangen äijämäiseltä. 
  3. Kirja, jonka lukemista olet tarkoituksella vältellyt. M. M. kaye kirja Kuolema Sansibarissa on ollut minulla lainassa kolmatta vuotta. Ei vaan napannut. Lukeminen oli kuitenkin tarkoitus, sillä 8 kk välein kävin näyttämässä kirjaa kirjastossa. Kirja tuli luettua syyskuussa, vielä kesäkuussa siirsin lukemista eteenpäin.
  4. Lue peräkkäin kymmenen kirjaa samalta kirjailijalta. No luin. Håkan Nesserin VanVeeteren kirjoja oli sopivasti 10 joten luin kaikki ja kaupanpäälle Vasenkätisten seuran, sekä Taivas Lontoon yllä. Tokihan 12 näyttää komeammalta kuin 10. Sain luettua kaikkea 9.1.21 mennessä. 
  5. Todella pahanhajuinen tai tahrainen kirja. Ystävä kaivoi varastosta Rauha Virtasen erityisen tunkaisen hajuisen kirjan Seljalta maailmalle. Tahroja kin löytyi, ei sentään oltu anjovista käytetty kirjanmerkkinä...
  6. Kaverin kirjoittama tai kääntämä kirja, jota et kehtaa moittia, vaikka se olisi kuinka huono tai laaduton. En myöskään kehtaa kirjata kirjan nimeä tähän, mutta luettu on. 
  7. Kirja, jonka olet ostanut tarjouksesta tai poistomyynnistä vain, koska se oli niin halpa. Ja elämä räjähtää Kambodza miinoitettu arki. Kirja on Isojoen kirjaston poistokirja, mutta olen ostanut näemmä kirpparilta viisi vuotta sitten, kirjan välissä olleen maksukuitin mukaan hinta oli ollut  50 senttiä.
  8. Kirja kirjailijalta, johon toista kirjailijaa verrataan mainoksessa tai takakansi tekstissä. Katariina Mazzettin kirjoja, esim. Vuoroja ja vompatteja on verrattu Enid Blytonin Viisikoihin joista luin mm. Viisikko pelastaa salaisuuden. Molempia siis tuli luettua. 
  9. Keskiajalla julkaistu kirja (saa toki olla uusintapainos!). Keskiajalla kirjoitettua kirjaa en onnistunut bongaamaan, mutta antiikin ajoilta tuli luettua muutama, mm. Homeritosta. Viime metreillä ennen joululomasta tartuin Nicolò Machiavelli Ruhtinaaseen. Luin kirjan vertaillen vanhaa ja uutta käännöstä. Keskiaika suoritettu. 
  10. Kansakoulun lukukirja.
  11. Yrityksen vuosikertomus.
  12. Kirjailijamatrikkeli.
  13. Vuonna 1980–2000 julkaistu poliittinen kirja. Ihan tähän en pystynyt tänä vuonna, mutta 1977 julkaistu Idi Amin Verinen valtias pääsee melko lähelle.
31.12.2021: Kuinkas sitten kävikään 9/13 suoritettuna. Kansakoulun lukukirja ja yrityksen vuosikertomus hukkuivat Afrikka-kirjojen pinon alle, ja Kirjailijamatrikkeliksi olisi voinut etsiä jonkun eteläisen pallonpuoliskon kirjailijoita esittelevän teoksen, viimeinen lukemani on venäläinen kolmen vuoden takaa. Ekaa kohtaa varten minulla oli valittuna tietokoneelle joku väitöskirja, jota ei ole painettu kansantajuiseksi, mutta en vaan ehtinyt.
Kaiken kaikkiaan luin likimain 420 kirjaa. Muutamia on lomalla jäänyt kirjaamatta, joten ihan tarkkaa määrää en vielä tiedä. Katsotaan kun pääsen joulunvietosta kotiin. 

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminki...