Syyskuussa 2025 luetut

Syyskuu alkoi kuten kaikki muutkin kuukaudet ja vietin mm. jälkeen kerran miestenviikkoa, niitähän on kalenterissa ollut useampiakin. Eli alkuun päästiin innokkaalla lukemisella. Sitten naksahti päässä tai jotain... sillä vaikka en mitenkään ole elokuvaihmisiä, aloin jostain syystä katsoa aasialaisia hömppäelokuvia, eikä kirjat juurikaan iskeneet. Dekkareista enemmän kiehtoi Tang-ajan runous, mutta kun luettuna oli tältä vuodelta noin 240 kirjaa, niin oli turha olla huolissaan. 

Luettuja kirjoja oli syyskuussa vaivaiset 12, mutta sehän on täysi tusina, ja kuten loppusyksystä huomataan, kelpo määrä sekin - etenkin kun se on enemmän kuin keskivertolukija lukee kuukaudessa (suomalaisethan lukevat tai kuuntelevat keskimäärin 16,5 kirjaa vuodessa).

Evinsalo Kari Etsivä Vertti ja varastettu veistos. Tämä oli miestenviikon Vertti-kirjani. 3.9. 🌟🌟

Isokallio Kalle Maailmanparantaja. Tämä oli miestenviikon Taimi-kirjani. Kirjassa tosin ei kerrottu oliko Taimi Poika koira, mutta aina voi niin otaksua, sillä Taimi voi olla myös miehen nimi. 4.9. 🌟🌟🌟

Itkonen Juha Huomenna kerron kaiken. Klikkasin vahingossa tämän äänikirjan auki. Jukka-Pekka Paloa en ollut kuullut aiemmin äänikirjoissa, joten päätin kokeilla. 

" Ei, minulla ei ollut käyttöä sen kummemmin lumelle kuin pakkaselle. Elämäni tapahtui sisätiloissa, etenkin talvisin."

Koskinen JP Marraskuun murhaavat myrskyt. Murhan vuosi osa 11. Juho Tulikosken varassa nykyään pyörivä etsivätoimisto tutkii tapausta, missä varastosta löytyy mihen käsi. Tämä oli miestenviikon Kalevi-kirjani. Hämeenlinna. 9.9.

Markkula Hannes Kasinopelurin kuolemantuomio. Kirjan tapahtumapaikkana on Foglö Ahvenanmaalla. 6.9.

Matintupa Tuula T. Piippo ja kaupan naiset. Piiposta olen kirjoittanut aiemmin ainakin Seinäjoki-päivityksessä. Tämä oli Miesten viikon Aleksanteri-kirjani. Sijoitin kirjan Seinäjoelle. 5.9.

Parvela Timo Tuliterä - Sammon vartijat 1. Tämä oli miestenviikon Ahti-kirjani. 

Seeck Max Merkitty Milo-sarjan eka osa, ja siksi miestenviikon Milo-kirjani. Helsinki (2.9.) 🌟🌟🌟

Sinisalo Johanna Enkelten verta. Orvo on hautaustoimisto Lähtösatama yrittäjä, joka halusi lapsena mehiläustenhoitajaksi. Nyt hän harrastaa mehiläispesien hoitoa. Kun sitten Yhdysvalloissa alkaa katastrofaalisen laaja mehiläisten joukkotuho, ja Orvo löytää pesän kuningattaren kuolleena, hän tietää, että ihmiskunnan lähtölaskenta on alkanut. Tämä oli miestenviikon Orvo-kirjani. 

" Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että jos mehiläiset katoaisivat maailmasta, ihmiskunnalla olisi neljä vuotta elinaikaa jäljellä."  (7.9.)

Toivola Jani Poika ja hame. Poika pukeutuu äidin mekkoon salaa. Tämä oli miestenviikon Roni-kirjani. (1.9.) 🌟🌟

Vuori Katariina Erään tapon tarina. Tarinan kertoo perheen poika Asko, jonka isä Esko ei juovuksissa/ huumeissa ole ideaali isä eikä puoliso. Tämä oli miestenviikon Asko-kirjani. TrueCrime. Haapajärvi. 

"Isä aina sanoo, että se kasvattaa minusta miehen eikä marjanpoimijaa. "

(3.9.) 🌟🌟

Walliams David Poika ja mekko. Poika ostaa Voguen, tutustuu jälki-istunnossa kylän kuumimpaan tyttöön, joka sekin on kiinnostunut muodista. Alkaa ystävyys. (1.9.) 🌟🌟🌟

Miesten viikko 10.9. Kalevi

Kalevi on ollut nimipäiväkalenterissa lähes sata vuotta. Tunnettujen Kalevien lista on pitkä. Sieltä löytyy mm. tusinan verran kirjailijoita ja runoilijoita. Dekkarien lukijoille niistä tutuin lienee Kalevi "Kale" Puonti, jonka Pasilan Myrkky -sarjan kirjoja on julkaistu jo seitsemän kappaletta. 

Tällä pidennetyllä miestenviikolla nostan esille kuitenkin kirjoja, joiden jollain keskeisellä henkilöllä on nimipäivät. 

Valitsin eilen ilmestyneen JP Koskisen Marraskuun murhaavat myrskyt. 

Olen seurannut sarjaa sen alusta lähtien. Ihan sarjan alkuaikoina olin kuuntelemassa Porin kirjastossa paneelikeskustelua, missä oli mukana JP Koskinen. En enää muista, kuka muista kirjailijoista mainitsi, että Koskinen teki rohkean valinnan aloittaessaan tietoisesti 12 kirjan sarjaa. 

Murhan vuosi -sarjassa on saatu tutustua Arosuon sukutarinaan. Sen pääosissa on Juho Tulikoski enonsa Kalevi Arosuon kanssa. Sarjan edetessä entinen poliisi, Kalevi Arosuo (tässä kirjassa noin 70-vuotias) siirtyy firman työntekijäpuolelta vähitellen takavasemmalle ja Tulikosken pariksi kenttätöissä tulee tyttöystävä, jolla on kampaamo. 

Sarjassa ratkotaan rikos per kirja, mutta sen ohella etenee sukutarina ja tutkitaan myös vanhoja kuuluisia murhamysteereitä: Bodom, Ulvila, Isojoki... ja mitä niitä onkaan. Jälkimmäinen on ollut erityisesti Kalevi Arosuon harrastus. 

Tässä kirjassa sukusaaga etenee jälleen hieman. Vietetään Juholle tärkeän isoäidin syntymäpäiviä ja Juhon talouskin vähän kohenee. 

Olen sijoittanut sarjan aikoinaan Hämeenlinnaan, mutta hirveästi en paikkoja tässäkään kirjassa tunnistanut, joten lukija voi hyvin kuvitella mieleisensä kaupungin. 

Kesäkuussa luettu 2025

Kun tarpeeksi pitkään hokee itselleen, että lukemista voisi vähän vähentää, niin nyt kesäkuussa se sitten tapahtui. Melkein. Luin vain 26 kirjaa. Oli reilusti muuta monipäiväistä ohjelmaa: geokätköilyn isot block partyt, synttärit, juhannus ja Viron matka... Katsotaan sitten jääkö tämä maltillisempi määrä käytännöksi, vai pidänkö parit lukemisentasausmaratonit, kun elämä taas rauhoittuu kotoisin uomiinsa. 

Astra Tessa, Kukko Aapo ja Niva Niko-Petteri Uhma on jumalasta. Sarjakuva kirja Vilho Lammen elämästä ja taiteentekemisestä. Mielestäni kirja on ihan yliveto suoritus opiskelijoilta. Minusta nämä kolme erilaista piirtäjää olivat löytäneet tarinasta juuri oikeat, heille sopivat pätkät. Kirja ei yhtään vaikuttanut kolmen eri tekijän tekemältä. Wau. Toivottavasti tekevät muutakin yhdessä. Liminka (13.6.) 🌟🌟🌟

Bakker Gerbeand Isä muuttaa yläkertaan. Kirja ei kuitenkaan ollut minun suosikki genrejä, mutta kelpo tarinan Bakker tarjosi. Poika, joka roudasi isänsä yläkertaan ja vihdoin, 55-vuotiaana aloitteli omaa elämäänsä osoittautui kaskoseksi, joka oli  menettänyt toisen puoliskonsa 19-vuotiaana. Mielenkiintoinen tarina siitä, miten jotkut ihmiset vain ajautuvat elämässään eteenpäin. Alankomaat Amsterdamin lähellä maaseudulla. (17.6.) 🌟🌟

Beaton M.C. Epäilyttävän eläinlääkärin tapaus : Agatha Raisin - sarja osa 2. "Hemaiseva"... Olenkohan koskaan ennen kirjoittanut tuota sanaa ennen, tuskin... Kirjan esittely tekstin mukaan hemaiseva eläinlääkäri löydetään kuolleena. Lemmenkipeähkö Agatha Raisin ja ilmeisesti platoniseen rakkauteen vannova James Lacey tutkivat tapausta. Kiva kirja, mutta liikaa rakkauden kaipuuta minun makuuni. Englanti (8.6.)

Christie Agatha, Kuolema keskitalvella, en ole novellien ystävä, mutta Christien ja Doylen novellit ovat yleensä mieleeni. Tässä kirjassa esiintyy mm. Poirot, Marple, Tommy ja Tuppence, Parker Pyne ja Mr Quinn. Englanti.

"Naisen on turvauduttava valheeseen, se on totta. On kuitenkin kolme ihmistä joille naisen täytyy puhua totta: rippi-isälleen, kampaajalleen ja yksityisetsivälleen, jos luottaa tähän." (5.6.) 🌟

Crofts Freeman Wills (1879-1957) Salaperäinen laatikko. Eletään 1920-lukua Walesin etelärannikolla Burryn lahdella. Poliisitarkastaja Joseph French toimii etsivänä. Kirja on kirjoitettu 1928 ja suomennettu 1954. Poikansa kanssa viimeisenä lomapäivänä kalassa ollut amatöörikalastaja törmää kalareissullaan haiskahtavaan ison laatikkoon, mistä löytyy ruumis. Kaikki aikuiset ovat kyllin fiksuja pitääkseen lapsen erossa asiasta, siitä pisteet kirjailijalle. Tarinan eteneminen on hieman monimutkainen, mutta tykkäsin. Wales. (11.6.) 🌟

Hill Antonio Kauniit kuolemat. Komisario Salgado tutkimuksia 2. Héctor Salgado jatkaa kadonneen vaimonsa tapauksen pohdintaa ja samalla tutkii rikosta Barcelonassa. Espanjassa. (18.6.) 🌟

Holst Christoffer Suviunelmia ja verenpunaa, eka osa Cilla Storm -sarjaa. Jo toukokuussa kirjoitin blogikirjootuksen juhannuskirjoista, mutta nyt kyllä tuli vähän kiusaantunut olo tästä, joka oli yksi suositelluista. Miten voi olla noin miehen kipeä ihminen... Ja sitten kun saa mitä vonkasi ei edes tajua pitää kiinni. Huoh. Mutta ei tämä nyt huonokaan ollut. Plussaa siitä, että alkoholin kulutus pysyi suositelluista rajoissa. Ruotsi. (15.6.) 

Holst Christoffer Syysaallokkoja ja myrskynsilmiä. Tämä sarja taisi olla tässä toisessa osassa. Ei minun genteäni. Plussaa annoin tulevan anopin ja miniän suhteesta. Ruotsi. (21.6.) 

Hurme Juha Limingan ihme 1918. Sarjakuva. Limingan kunta oli se kunta, missä punaiset ja valkoiset päättivät 30.1.1918 olla taistelematta, ja se päätös piti. Liminka (14.6.) 🌟🌟

Hövenmark Nils (1922-1995) Kunnallismurha. Svartselen kunnan eronnut kunnanjohtaja Viktor Swenson lähtee iltakävelylle lumiselle rannalle, on perjantai-ilta, kello puoli yhdeksän 29. 10.1971. Järvi ei ole vielä jäässä. Pakkasta on 20 astetta ja ulkona on oikea hernerokkasumu. Yhtäkkiä järveltä kuuluu airojen ääni. Sitten airot vedetään sisään ja kuuluu varovainen loiskahdus. Jotain raskasta pudotettiin veteen. Mitään ei näy eikä Svenssonin kyselyihin vastata. Poliisi ei innostu tutkimaan. Epäilee, että joku upotti vanhan hellan. Ruumishan se...  Pohjois-Ruotsi. (12.6.)

Kilpamäki Heini Aseman nainen. Kirja oli lukupiirin kesäkuun kirjana, ja olimme yhtä mieltä, että kirja oli hyvää toimitustyötä alusta loppuun, mutta olisimme kaivanneet hieman enemmän tarinaa siitä, millaista elämä asemalla on. Kirjassa kerrotaan yhden ihmisen tarinan kautta asunnottomuuden hoidosta Suomessa. Enemmänkin tietokirja kuin elämäkerta. Helsinki. (10.6.) 🌟🌟

Koskinen JP Lokakuun likaiset lunnaat - Murhan vuosi osa 10. Arosuon suvun monimutkaiset kuviot etenevät taas vähän eteenpäin. Juho Tulikoski jatkaa etsivän töitä enonsa firmassa. Hämeenlinna.

"Kauneus oli turhuutta, jolle oli vaikea laskea oikeaa hintaa." (2.6.) 🌟

Kulju Mika Suomalaiset Normandian maihinnousussa. No nyt oli kirja historiasta, josta ei ollut mitään tietoa etukäteen. Mutta kirjan nimi oli kyllä klikkiotsikon tasoa - niistä suomalaisista ei kirjassa tainnut olla prosenttiakaan sivuista. Muuten hyvä kirja. Ranska. (4.6.) 🌟🌟

Meri Lennart (1929-2006) Kamtšatka : tulivuorten maa. Olipa mielenkiintoinen matkakuvaus. Kirjassa siteerataan myös. muita matkan tehneitä, kuten Sakari Pälsiä ja merilehmä-Stelleriä (Georg Willhelm Steller). Kirja on ilmestynyt viroksi 1964. Venäjä.

"Olen ehtinyt tehdä paljon tyhmyyksiä, mutta koskaan en ole pakannut reppua ilman kirjaa. Sellainen reppu olisi raskas kantaa." (24.6.) 🌟🌟🌟

Šcepanovic Branimir (1937-2020) Suu täynnä multaa.Vanha Mies lähtee viimeiselle matkalle vanhaan kotimaahansa. Lääkäri on antanut huonon ennusteen, mutta jösses miten mies juoksee! Montenegro (18.6.) 🌟

Stout Rex (1886-1975) Jos kuolema uinahtaa. Rex Stout on yksi suosikeistani. Onneksi niitä riittää. Kaikki romaanit on käännetty suomeksi. Kääntäisipä joku pienoisromaanit, kuunnelmat ja novellitkin. 1920-luvun New York, Usa. Wolfe saa toimeksiannon etsiä syyllistä joksi asiakas vahvasti epäilee miniäänsä. Archie muuttaa asiakkaan talouteen hänen avustajakseen. Asiakkaalla on rahaa:

"Siellä näyttää, mihin Jumala pystyisi, jos hänellä vain olisi varaa." (22.6.) 🌟🌟🌟

Tavaststjerna K.A. (1860-1898) Suomenlahden salaisuus. Rusalka-laiva katoaa myrskyssä jättäen jälkeensä epätietoisuutta ja 162 hylyn mukana kadonnutta vainajaa.  Tarinan loppu töksähti ja jäi nykylukijaa ajatellen harmittavasti kesken. Muuten kiehtova tarina. Merimatka.

"Kunnioitettavat lukijani tuntenevat aikaisemmista sanomalehtikirjoituksista, että Suomenlahden merenpohjaa on tutkittu perusteellisesti, ei ainoastaan niiden särkkien tienoilla, joita on viitattu Rusalkan haaksirikon aiheuttajiksi, vaan myöskin laajalti niiden ympäristöllä. Venäläiset ilmailijat ovat vasituisesti tätä tarkoitusta varten sommitelluissa kallishintaisissa ilmapalloissa leijailleet sen merenpinnan yläpuolella, joka levittäikse lounaaseen Pohjolan Gibraltarista, Viaporista, ja kaikkein parhaimmilla vesitähystimillä tutkineet mahdollisimman tarkkaan merenpohjaa usean penikulman laajuudelta. Jokainen, ken tietää, että tuollaisella koneella voi suotuisan sään aikana keksiä kymmenen metrin syvältä nyrkinkokoisen kiven, käsittää, kuinka huolellisesti tutkimuksia oli tehty. Sen ohessa ovat sukeltajat olleet toiminnassa kaikkialla, missä on vähäisintäkin syytä ollut arvella jotakin erikoista piilevän merenpohjassa." (26.6.) 🌟🌟

Tikkanen Märta Vuosisadan rakkaustarina. Runoja Tikkasten rakkaudesta. Olen lukenut kirjan aiemminkin. Täältä löytyi useasti kertomani lohduttava tieto kiinalaisista kirjainmerkeistä koskien kriisissä piilevää mahdollisuutta. (26.6.) 🌟🌟🌟

Veirton Kalle Henkka ja Kivimutka ja hitonmoinen lohisoppa, sarjan 9.osa. Kirja on suunnattu 6-9 - vuotiaille, mutta aika hurja tämä mielestäni oli. En lukisi 6-vuotiaalle, mutta 9-vuotias nauttinee. Tämä kirja oli mielestäni sellainen, että on syytä lukea vanhempien kanssa. Lastenkirja. (9.6.)

Zweig Stefan (1881-1942) Eilispäivän maailma : Erään eurooppalaisen muistelmia. Zweig ei syyttä ollut ennen Agatha Christietä maailman käännetyn kirjailija. Hän tiesi paljon mutta kirjoitti tiiviisti. Onneksi hänen kirjojaan saa nykyisinkin. Ainakin Shakkimestarista ja Amokista on otettu uusi painos hiljattain. Aiemminkin olen Zwaigista kirjoittanut. Itselleni tässä oli melko vähän uutta, mutta viihdyin silti. Itävalta, vaikka Zweig lähtikin kansallissosialisteja pakoon jo 1934. (3.6.) 🌟🌟🌟

Tammikuussa luetut kirjat

Uusi vuosi ja uudet haasteet. Tammikuu on perinteisesti kulunut arktisella alueella. Vuoden vaihtuessa jemmassa ei juuri ollut luettavaa siltä alueelta. Etukäteisoletus oli, että tammikuu on uusi, vireä alku ja luultavasti muitakin kirjoja löytyy, kuin yksi tätä varten säästelty kirja Huippuvuorilta. Loppujen lopuksi luin vain 6 kirjaa napapiirin yläpuolelta, syynä erityisesti viime vuoden överit, oli vaikea löytää uutta lukemista. No, olisin voinut lukea Islannista Raakelinkin, mutta ei tullut luettua.

Kuukauden saldona on peräti kaksi puuttuvaa maata! 

Selkeästi juhlan paikka. Pitkään hyllyä lämmittäneet Guinea-Bissau ja Eritrea on vihdoin luetut. Kiitos kevyen talviflunssan. Bonuksena tuli vielä Pohjois-Mariaanit, mikä ei ole itsenäinen valtio vaan Mikronesia alueella Oseaniassa oleva, Usalle kuuluva itsehallintoalue. Vähenevät vaan ei lopu nämä pienet, ei englanninkieliset valtiot, mistä käännetään vähän kirjoja ja vielä vähemmän suomeksi. 

**************

Aapeli Alapertin pitkä sota : pakinoita 1941-1944. Aapelin, Simo Puupponen (1915-1967) postuumisti 1986 ilmestynyt muistelmateos sota-ajoilta. Kirjassa on Aapelille tuttua rehevää sanailua joiden mietteet jäävät kuluttamaan mieltä. Esimerkiksi:

"kaikkihan räiskäleistä pitävät -Honolulusta Huippuvuorille..."

Jatkosodan aikaan Honolulu ja Huippuvuoret eivät varmastikaan olleet kaikille tuttuja, mutta toivat maailman vastakkaiset laidat hyvin mieleen. Jännä juttu, mutta en ole 25 vuoteen pitänyt plättejä mitenkään erikoisena... Mutta vohvelit... Pitänee paistaa niitä huomenna!

"Kevään merkki, sanoi savolaispoika, kun komppanian päällikön nenän päässä vesitipan näki." (24.1.) 🌟🌟🌟

Bagge Tapani (toim) Murhan sävel : 19 kertomusta rikoksesta ja musiikista. 19 kotimaista rikoskirjailijaa on kirjoittanut novellin jonka teemana on musiikki. Mukana on myös pari muusikkoa ja joitain ei niinkään tuttuja dekkaristeja. Osa kirjailijoista on nimekkäistä, osa hieman tuntemattomampia. Yleensä tykkään rikosnovelleista, vaikka novelli on minulle useimmiten liian lyhyt tarina. Nyt innostuin vain parista novellista enemmän. Eniten tykkäsin Pekka Salon Huilusta. Ilahduin kauan sitten unohtamastani sanasta 'seteliselkärankainen'. En muista kuulleeni sitä jälkeen 1990-luvun laman. Oli pakko tarkastaa milloin kirja on ilmestynyt, 2006 näkyy olevan. Yksittäiset novellit tietty voivat olla vanhempiakin. 

"Miten käy murhaajalta rock'n roll?"  (2.1.)

Bagge Tapani Tuhon torni. Selkokirja. Veijaritarina kirjailijasta ja sen naapurista. Naapurille sattuu ja tapahtuu ja kirjailijakin saa siitä osansa. Pitäähän naapuria auttaa keittiöremontissa.... Hämeenlinna, Riika

"Mietin, mitä ihmettä 

minä tein laivalla matkalla Riikaan.

Lähetin vaimolle viestin:

'Tutkin taustoja kirjassa varten.

Tulen huomenna.'  " (2.1.) 🌟🌟🌟

Buchholz Simone Hotelli Cartagena. Muutto Saksasta Kolumbiaan, bileet väärässä seurassa. 30 vuotta myöhemmin panttivankidraama. 

"Elämäni omalaatuisin pankkivankikaappari jo nyt." 

Tästä tulee oudoin lukukuukausi ikinä: joko lähes täydet tähdet tai likimain halu antaa pitkä miinus. Tämä kuuluu jälkimmäisiin. Tässä yhdistyy kolme minulle huonon dekkarin elementtiä: saksalainen kirjoittaja, tapahtumapaikkana Kolumbia ja lukija, joka vaatii 1.5 kertaisen nopeuden, jotta sen kestän. Mutta luettu on. (16.1.) 

Canales Díaz ja Guarnino Amarillo : Blacksad 5. Olis ehkä kannattanut alkaa osasta 1, sillä eläinhahmoja oli niin monta, mutta kannen keltainen auto kiinnitti huomion kirjastossa, joten aloitin tästä. Tämä ei kyllä jää viimeiseksi. Upeat kuvat, kivaa sanailua. Usa, Texas (6.1.) 🌟🌟🌟

Canales Díaz ja Guarnino Kun kaikki sortuu : toinen osaa Blacksad-sarja. Ei huono tämäkään. Rakennettiin siltaa. Mutta olisi ehkä kannattanut kirjastossa katsoa takakansitekstiä ja lainata myös eka osa. Flunssassa purin kirjapinoa, enkä varannut alkuosaa. Ehkä myöhemmin. Usa. (6.1.) 🌟🌟

Gulik Robert van (1910-1967) Yksi kaksi kolme kuolema. Rutto vainoaa aluetta, mutta se ei haittaa murhatutkimusta. Ei ehkä paras lukemani tuomari Dee kirja, mutta ihan ok. Tykkään tavasta, millä van Gulik kertoo Kiinan kulttuurista, johon on paneutunut kaukoidänvuosinaan. Kiina. 

5 siunausta: 

"Raha, korkea virka, pitkä ikä, hyvä terveys, paljon lapsia." (15.1.) 🌟

Gunnlaugr Käärmekielen saaga ja muita lyhytsaagoja. Kirjassa on neljä saagaa Islannista, joista yhtään en ollut kuullut aiemmmin. Tarinat kertovat1100-luvueta, saagana ne lienevät alkaneet 1200-luvulla, painettuna käsittääkseni 1775, suomeksi vasta 2005. (23.1.) 🌟🌟

Harper Jane Ulkopuoliset. Adam Falk sarjan 3 osa. Maalaisfestereilta on kadonnut vuotta aiemmin nainen,. Falk on lupautunut yhden vauvan kummiksi Falk. Ristiäiset siirtyvät katoamisen vuoksi seuraavaan vuoteen ja nyt Falk tutustuu uudestaan asiaan ollessaan ristiäisreissulla. Australia.

"Joku päätyy aina ennemmin tai myöhemmin itkemään vessassa." (16.1.) 🌟🌟🌟

Hewson David (1953-) 
Mysteerienhuvila. Pari roomalaista poliisia joutuvat pariksi, mutta kumpi vahtiikaan toista... Turistiargeologit löytävät ruumiin ja kohta kohta katoaa 16 vuotias tyttö... Mielenkiintoinen tarina Roomasta. Ihania muistoja tulvi monesta kirjan paikasta; sydämeni kotimaa, Italia. (25.1.) 🌟

Hulkkonen Mira Ilmasto-oivalluksia, Kuinka ihmismielen supervoimat valjastetaan planeetan parhaaksi. Ilmastolukupiirin kirjassa pohdittiin monelta kantilta miten ajatukset muokkaavat ilmastonmuutosta ja miten ajattelu ylipäätään toimii. Yhtenä keinona pohdittiin uusien sananparsien kehittämistä, erityisesti sellaisten, jotka päättyy riimeihin. Niistä puhuttiin oppimisen kannalta myös SuomiAreenalla reilu 5 vuotta sitten. 

"Pihveillä ja riisillä päästöjä riittää,

kaurasta ja linsseissä ilmasto kiittää." (28.1.) 🌟🌟

Jonasson Ragnar Tuhkayö. Kirjan kanssa tuli muisteltua kaaosta jonka Islantilainen tulivuori aiheutti koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Kirjassa ratkotaan murhaa Islannin pohjoisosassa. (19.1.) 

Juhani Risto Virta ottaa omansa. Mielessäni sijoitin kirjan Heinolaan, minne Juhani on haudattu. Pikku kaupunkia ei mainittu kirjassa, kuten ei myöskään Hotellikuolemassa, jonka olen lukenut aiemmin, yleensä kuvitteellisessa paikassa tapahtuvat kirjat eivät innosta.. Risto Juhani nimi on tuttu, hän on toiminut myös Porin teatterissa lavastajana. (29.1.) 🌟

Kellerman Jonathan Verkko. Pienellä saarella asuva lääkäri Pohjois-Mariaaneilta kutsuu psykologi-etsivän auttamaan arkistoinnissa ja kirjoittamaan yhteistä artikkelia. Mukaan lähtee vaimo ja koira. Edessä on kolme kuukautta paratiisisaarella. Jännityskirjassa tapahtuu murhiakin, mutta ne eivät ole poliisitutkinnan puolesta pääosassa. Jännitys löytyy jostain muualta. Loppu yllätti. Aika mielenkiintoisia ihmisiä oli tuolle Arukin saarelle kerääntynyt, kuten toimittaja Creedmankin: 

"Minä tarjoan, Creedman sanoi. En usein saa älylästä juttuseuraa. Ja tuo piskikin on ihan OK. Ei edes pissinyt päälleni." (5.1.) 🌟🌟

Khan Vaseem Kuolema koittaa keskiyöllä Persis Wadia ratkoo osa 1. Eletään vuoden 1949 viimeisen päivän iltaa. Intian ensimmäinen naispuolinen rikostutkija Persis Wadia kutsutaan tutkimaan murhaa Bombayssa. Englantilainen diplomaatti on kuollut. Scotland Yardin rikostutkija Archie Blackfinch osallistuu tutkimuksiin. Intia (10.1.) 🌟🌟🌟

Kipling Rudyard Kim kirjalla selätin tammikuun klassikon. Intia. (28.1.) 🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Ne lensivät tästä yli. Kirjassa eletään talvisotaa. Hilkka ihastuu Veikkoon. Heidän tarinaansa käsitellään kahdessa seuraavassakin kirjassa. Tämän kirjan olen lukenut pari vuotta sitten, mutta halusin lukea sen uudestaan, kun löysin nuo kaksi muuta. Kauhajoki

"Minua jännitti.

Puristin sukkapuikkoja käsissäni

ja vilkaisin nopeasti Veikkola,

Veikko näytti komealta sotilaspuvussa.

Hän katsoi minuun ja hymyili."  (1.1.) 🌟🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Minä odotan sinua. Selkokirja jatkaa siitä, mihin talvisodasta kertova Ne lensivät tästä yli -kirja jäi. Talvisota on päättynyt, Hilkka menee naimisiin Veikon kanssa ja sitten alkaa jatkosota. Kirjasta tuli mieleen anopin jatkosodan alusta kertoma tarina. Tulivat häävalokuvan otto tilaisuudesta Raumalta, kun kuulivat, että miehet kutsutaan rintamalle. Kauhajoki. 

"Rakas päiväkirja.

Paras lehmämme Heluna

kuoli eilen." (1.1.) 🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Jäätyneet tiet. Selkokirja Lapin sodan evakkomatkasta karjan kanssa Lapista Kauhajoelle toi mieleen edesmenneen marttatuttavani muistot evakkomatkalta lehmien kanssa Karjalasta Poriin. Ei ollut onnen täyteinen se reissu. Alle rippikouluikäiset tytöt joutuivat nukkumaan ladoissa ja taivasalla, kun taloihin ei päästetty. Onneksi kuinkaan ei käynyt. 

"Elämä on kuin tie.

Se ei kulje aina pehmeää metsäpolkua.

Joskus se on jäätynyt ja kova." (1.1.) 🌟🌟🌟

Leinonen Anne Riimujen saari. Päähenkilö Kirsi eroaa, ottaa 2 viikon loman ja lähtee Pohjois-Norjaan Vuoreijaan johtavasta tiestä vasemmalle. Hän ajaa huonoa siltaa saarelle, missä on mökkejä. Paikka on niin pohjoisessa, minne pääsee, Seagransby taisi olla paikka, en löytänyt kartasta. Näyttää, että saarella ei ole muita. Yöllä myrsky vie sillan, aamulla Kirsi löytää loukkaantuneen miehen ja ompelee hänen haavansa kiinni. Hätäkeskus vastaa ensin, mutta toisella soitolla virkailija puhuu vitsistä ja lyö luurin korvaan. Voi jösses. Toinen ehtoo ja ollaan kuin kaniinit... Että tämmöinen jännityskirja... /fantasiakirja. (8.1.) Pitkästä aikaa iso ➖

Mattila Pirkko Perämeren Sofia. Kemiläisen, itsenäisen kauppiaan tarina. Sofia oli Mattilan isoäiti. Kirja on romaani, mutta historia ja sukuhistoria on totta. Mielenkiintoinen tarina, mutta olisin kaivannut hieman lisää yksityiskohtia arjesta. Kemi.

"Me lähdetään nyt ommaan kottiin." (12.1.) 🌟🌟

McCall-Smith Alexander (1948-) Laiskanlinnan laulu. Tässä kirjassa ei hoidella ulkopuolisen antamia tehtäviä, vaan autetaan huonekaluliikkeen omistajaa. Apuna häärii sympaattinen orpokodin johtajatar. Hänen kanssaan joisin mielelläni teetä ja maistelisin hedelmäkakkua. Botswana.

"Ei koskaan pitäisi lyödä kerään, ei etenkään ranskalaista pappia." (18.1.) 🌟🌟

Meresmaa J.S. Naakkamestari. Selkomukautettu kirja, eli kirja löytyy myös laajempana versiona. Tapahtumapaikkana Tampere vuoden 1900 tienoilla. Pääosassa on polion vaurioittanut Enni, joka on huutolaisena valimo-perheessä ja hioo ja viimeistelee koneenrattaita. Eräänä aamuna hän löytää siivestä loukkaantuneen naakan. Vähän harmittaa, että luin tämän selkomukautettuna. Pitempi tarina olisi ollut...pidempi, vaikka tämäkin oli tosi hyvä. Kirjalla on kaksi jatko-osaa, joten pitänee ottaa sarja käsittelyyn..

"Linnun luottamus oli niin liikuttavaa,

että kurkkuani kuristi." (2.1.) 🌟🌟🌟

Mustaluoto Seppo & Einarsdon Tjörvi Hylkeenmetsästäjä. Antti Suposta lähtee Islantiin avustamaan rikostutkija Reimaria murhatutkinnassa. Jotkut ovat verranneet tätä Rämön kirjoihin ja pitäneet huonompana. Jos itse lähtisin vertaamaan, niin sanoisin, että tämä saattaa viedä voiton, jos osia kertyy enemmän. Tykkäsin. Ja odotan innolla seuraavaa osaa. Islanti, Länsivuono (29.1.) 🌟🌟

Mäkinen Reima Mantšuria : Mannerheimin tulikaste sotapäiväkirjan sarjakuvasovitus. Kivasti piirretty, mutta minun silmilleni epämääräisillä fonteilla painettu paksu sarjakuvakirja, kertoi Mannerheimin sotatulikasteesta. Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja yleni sodan jälkeen, anstioistaan, everstiksi. Kirjassa on paljon historiallisia yksityiskohtia. Kirja alkaa 1.11.1904 junamatkalta Venäjän itärajalle ja päättyy 31.3.1905. Nykyinen Kiina, silloinen Venäjä. (3.1.) 🌟🌟

Nore Aslak Pohjoisen perintö. Paluu Huippuvuorille, mistä luin sarjan ekan osan melkein päivälleen vuosi sitten. Ekassa osassa en innostunut Libanonista, tässä toisessa Libanon ei häirinnyt, mutta melkein kaikki muu kyllä. Tuskin luen kolmatta osaa, vaikka ensimmäinen oli niin lupaava. 

"On viikkoja jolloin tapahtuu vuosikymmenien edestä." (31.1.) 

Numminen Niina Branco Pelele : Vapaaehtoistyö tekijänä Guinea-Bissaussa. Kuuden kuukauden aikana ehtii jo kokemaan muutakin kuin uuden kulttuurin parhaat puolet. Numminen työskenteli pienessä ammattikoulussa ja opetteli paikallisen kielen. Näitä kirjoja lukiessa välillä harmittelen, että miksi en aikanaan innostunut koululla käyneiden lähetystyöntekijöiden kertomuksista ja lähtenyt itsekin. Aikamoista luovimista työ Afrikassa on ollut muidenkin mielestä. Erityisesti aikakäsitys on siellä ilmeisesti edelleen hyvin erilainen kuin meillä.  Guinea-Bissau  

"-Meidän piti lähteä valkoisten aikaan eli sovittuun aikaan, mutta kyllä tämä on mustien aika, naureskelin Betolle." (17.1.) 🌟🌟

Paulaharju Samuli (1875-1944) Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita. Kirjassa on viisi eri kuvittajaa. Kummitustarinoita Lapin alueelta (Suomi, Norja). Osa oli sarjakuvaa, pari kuvitettua tarinaa. 

"Yhtäkkiä erämies tuntee, että joku nykäisee häntä jalasta. Hän säpsähtää ja tuiottaa pimeään, mutta ei näe ketään." (6.1.) 🌟🌟

Pokka Hannele Sau-Herra : kertomus Koiliskairasta. Olipa hyvin kerrottu tarina. Sau-Herran elämä oli mielenkiintoinen. Jäin miettimään, että nykyisin harvoin on sellaista kotiseutu rakkautta kuin kirjassa, mikä on sääli. Nykyään lähdetään isoon kaupunkiin opiskelemaan, totutaan siihen elämään eikä kukaan edes odota, että nuoret palaisivat kotikonnuilleen, vaikka töitä ehkä olisikin saatavilla. Muistelen, että Sau-Herra mainittiin syksyllä lukemassani kirjassa Raja-Joosepista. Savukoski. (6.1.) 🌟🌟🌟

Rogneby Jenny Leona : kortit on jaettu. Kirja oli hyvin kirjoitettu, viihdyin tekstin parissa, mutta se tarina... olisi pitänyt jo takakansitekstistä ymmärtää, että alaston ja verinen ekaluokkalainen pankkirosvona ei tiedä mitään hyvää. Itse tarinan olisin vielä kestänyt, mutta se Leona... Plussaa Maltasta. Skandi-dekkareiden ystäville tämä on varmasti uusi helmi, mutta kaltaiselleni, vähitellen enemmän ja enemmän CozyCrimeen kallistuvalle ei. Ruotsi. (2.1.)  

Sealy Allan (1951-) Hotelli Everest. Hotelli on ollut aikanaan kartano. Nyt sen omistaa 90-vuotias entinen vuorikiipeilijä, joka on majoittautunut huoneeseensa ja vaatii hoitoa. Hotellin ylläpidosta vastaa neljä nunnaa. Uusin niistä on Ritu, joka on tullut hoitamaan vuorikiipeilijää. Kirjassa tutustutaan tähän rappeutumaan hotelliin vuoden ajan. Ilmastointi, faksi, televisio jokaisessa huoneessa. Dekkarimaisia piirteitä tuo tullessaan uusnatsi Inge, joka etsii hotellin viereiselle hautausmaalle haudatun isoisänsä runoja, mutta katoaa. Kirjassa vilahtelee myös Nehru ja ruotsalaisia. Suomalaisetkin mainitaan. Kieli on runollisen lyhyttä. Paikoitellen jopa mielestäni töksähtelevää.Intia. Mutta kulttuuri pistää tästäkin ihanasti läpi: 

"Kutojalinnun pesä estää aaveita tulemasta ovelle." (19.1.) 🌟

Takala Tuija, Paimentyttö. Selkomukautettu, Enni Mustosen Idan suvusta kertovan sarjan ensimmäinen osa. Hyvä oli tämäkin, mutta alkuperäinen selvästi kokonaisempi tarina. Ihan hyvin mukautettu kuitenkin. Ja kaikki oleellinen oli mukana. Sipoo.

"Topeliukset lauloivat laulua, joka kertoi linnusta. Se oi vangittu häkkiin ja kaipasi kotiin. Kuulin sen keittiöön. Lauloin sitä yksin, kun tiskasin joulupöydän astiat.  

(3.1.) 🌟🌟

Taylor Elizabeth (1912-1975) Hyvien ihmisten hotelli. Ennen palvelutaloa voi asua vaikka hotellissa. Tässä hotellissa asuu sekä senioreita että matkailijoita. Hotelli preferoi jälkimmäistä, vaikka osa senioreita tuo lisää rahaa, kun juo baarissa sherryä joka ilta. Päähenkilö tulee hotelliin, koska mies on kuollut, eikä halua muuttaa lapsensa kotiin. Ainoa lapsenlapsi ei innostu kyläilemään, mutta sattuma tuo ystävän. Lontoo, Englanti. Taylor oli kirjalla Booker-palkintoehdokkaana 1971. Kirjasta on elokuva. 

"Kihti ei ole kuolemantauti." (24.1.) 🌟🌟

Theroux Paul (1941-) Suuri junamatka. Euroopan halki Turkkiin, Intia, Sri Lanka, Kaukoitä, Japani, Siperia. Neljä kuukautta junamatkalla. Yritin saada kirjan luettua viime vuonna, mutta jäi pari tuntia tälle vuodellekin. Odotin kirjalta paljon, paljon enemmän. Vähän jäi muuta käteen kuin ollappa rahaa niin vois lähteä reissuun... Jossain kohtaa P.T. sanoi jotenkin, että yksin pitkällä matkalla on vain omat ajatukset ja se panee mielikuvituksen liikkeelle. Mutta on matkailussa tietty myös se, että kun näkee erilaisia, on mistä ammentaa... vaikka matkakirjoja. Ja vaikka ihan kokonaista 208 kappaletta, mikä intialaiselle on hyvä numero. Olen säästellyt kirjaa olettaen että se on huikea, mutta olikin vain ihan ok. Nykyaikainen kuvitus ja YouTube/Insta videot, mistä seurata reissua olisi tehnyt kirjasta luettavamman, mutta niistä ei osattu edes haaveilla 1970-luvun alussa, jolloin matka tehtiin. Kirja on ilmestynyt englanniksi 1975 ja suomeksi pari vuotta myöhemmin. 

"Seuduille alkaa aina antaa anteeksi, kun jättää ne taakseen." (1.1.) 🌟

Virtanen Paavo Moskeijan varjossa. Eritrea. Toinen kokonaan uusi maa ja vasta on tammikuu... Flunssassa luen kirjoja ja torkun. Mielenkiintoista historiaa ajalta, jolloin Eritrea kuului Etiopiaan. Taas tuli mieleen, kuinka järjettömiä rajoja maiden välille on tehty tai jätetty tekemättä... Ja tehdään edelleen. Kirjan päähenkilö on nuori tytär, joka etsii uutta uskoa kristinuskosta, mutta myös hänen isänsä tunteista kerrotaan: 

"Tarkastellessaan asettaan hän ei matllanut olla hyppelehtimättä joitain nuoruudenaikaisia sotatanssin hyppyjä eikä kuvittelemasta nuoruudenaikaista käyrää miekkaa, joka nyt oli laitettu nahkatupppeen ja riippui toimettomana hänen huoneensa seinällä. Eivätpä näyttäneet hypyt enää sujuvan vanhuuden ja lihavuuden rasituksessa, joten hän luopui leikistä ja toisti vain hiljaa mielessään: - Onpa vielä jäljellä nuoruuden aikaiset sotatunteet, vaikka olenkin jo vanhuuden kynnyksellä." (18.1.) 🌟🌟

Pääsiäisen ratoksi

Pääsiäinen on kerran vuodessa, ja pääsiäisen aika sisältää monenlaisia mahdollisuuksia kirjojen tarinoiksi. Tai niin ainakin luulisi. Pääsiäinen voi olla uskonnollinen, keväinen loma-aika tavata sukulaisia, aika syödä mämmijäätelöä, paiskia töitä tuplapalkalla. Siihen voi liittyä virpominen tai lento kyöpelivuorelle, lampaat tai pajunkissat. 

Pari vuotta sitten huhtikuussa onnistuin aivan sattumalta haalimaan lukupinoon peräti kolme pääsiäiseen liittyvää kirjaa.

Nyt olen pari päivää miettinyt, mistä muusta voisin tänään kirjoittaa kuin Seppo Jokisen viimevuotisesta dekkareista Siipirikkoiset.

Se olikin kotoisaa luettavaa pitkästä aikaa kaikkien Ukrainan, entisen Jugoslavian alueen maiden, Etelä-Amerikan ja Afrikan jälkeen. Oli kuin olisi kotiinsa tullut.

Kirja alkaa murhalla, joka sotkee Koskisen ja hänen alaistensa pääsiäisen vieton. Edes mämmiropposta ei ehditä tyhjentää kahvihuoneessa, kun jo viipotetaan tukka putkella pitkin Tamperetta, pari poliisia ajelee Turussakin, kun turkulaiset ei osaa hommiaan kunnolla. Korona-aikaa eletään, sillä maski ja kättelemättömyys vilahtelee puheessa tämän tästä. Yllättävää kyllä, käsidesiin tai käsien pesulle ei juuri ryhdytä. 

Ainakin talousrikostutkija Vasala vaikuttaa kirjassa kovin tyytyväiseltä siihen, että pääsiäisenvietto keskeentyi. Pääsiäisenä oli syöty jo anopin kanssa lammasta itämaisittain munakoisopyreellä, sherryssä haudutettua karitsanpaistia ja lampaanviulua valkosipulimarinadissa. Seuraavana olisi ollut yhtä taivaallisten ruokien listani huippuruuista : voissa paistettuja pässinkiveksiä, mutta Vasala ei ruokalajista innostunut. 

Olen syönyt pässinkiveksiä ainakin kolmesti lammaspeijaisten yhteydessä ja parhaita ne olivat juurikin leivitettynä ja voissa paistettuna, joskin erinomaisia joka kerta. Olen huomannut, että monet vieroksuvat tätä hyvin riippunutta ruhonosaa, mutta oikein valmistettuna se on vähintäänkin yhtä hyvää ja mureaa kuin kieli. 

Muista kirjoista ensimmäisenä tulee Juha Nirkon toimittama ja kirjoittama perinnekirja Pääsiäinen : juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia, joka on ollut kotini käsikirjastossa jo lähes 15 vuotta. Kirjassa esitellään vanhoja sanontoja ja perinteitä, jotka liittyvät pääsiäisen aikaan ja siitä aina juhannuksen tienoille saakka. 

Mutta mitä muuta?

Enid Blytonin kirjat kertovat pääasiassa lomien ajasta. Ainakin hiljattain lukemani Viisikko pulassa -kirjan tapahtuma-aikana on pääsiäisloma. Viisikon pyöräretki saa jännittäviä piirteitä, kun Dick kidnapataan porukan mukaan lyöttäytyneen Richardin asemasta. Viisikko päätyy Pöllökartanon aitojen taa ja jännistä hetkistä huolimatta ruokaa piisaa mahan täydeltä tässäkin seikkailussa. Olen nauttinut näistä uusista käännöksistä. Kiva, että opiskelijat ovat tarttuneet tähän sarjaan kaksin käsin.

Myös Katariina Mazettin "Gotlannin Viisikko" eli Seikkailu serkukset seikkailevat vain loma-aikana. Kirjassa Voroja ja Vompatteja on serkusten täti Frida tilannut saarelle vompatteja (kannattaa googlata kuva, jos ei tunnu tutulta), ja niiden lisäksi Uikku-saarelle on tulossa myös voroja. Seikkailuhan siitä syntyy ja Alexilla on täysi työ keittiössä patojen ja pannujen äärellä.

Yksi nuoruusvuosien suosikeistani pääsiäisen aikaan ja muinakin isoina pyhinä oli Noita Nokinenä. Näitä kuunnelmia löytyy Yle Areenalta useampiakin. Pääsiäiskokkoa en muista itse kuunnelleena aiemmin. 

Kirjan Pontius Pilatuksen kirjeet : kirjoitetut hänen ollessaan Juudean maaherrana hänen ystävälleen Senecalle Roomaan, luin lähes kokonaan pari kuukautta sitten. Mielenkiintoinen kirjekokoelma oli tämäkin ja pakko todeta jälleen kerran, että on ihan uskomatonta, että kirjeitä on säilynyt 2000 vuotta lukukelpoisina! Tuskin jää meidän aikamme kirjeitä saati sähköpostikirjeitä luettavaksi jälkipolville. 

Minulla on joku mielikuva on, että JP Koskisen Huhtikuun hiipuva rakkaus kertoisi pääsiäisestäkin, mutta sarja on edennyt sen verran pitkälle, että en ole enää varma.

Nyt yöpöydälläni on Sakari Montosen Musta pääsiäinen : rikosromaani, joka sijoittuu vuoden 1939 Viipuriin. Pääsiäisenä on paljon vapaa-aikaa tehdä vaikka törkeä kassakaappikeikka, mutta oliko keikka vain satunnainen keikka ja mitä kaapista oikein vietiin? 1920-1930-luvun vanhat kirjat kiehtovat, mutta hyvin näkyy uppoavan uudempikin aikakautta kuvaava kirjallisuus, kuten tämäkin 1990 - ilmestynyt kirja. 

Näissä merkeissä mukavaa pääsiäistä. 

Geokätköilypitoista jännitystä

Kankaanpään Santaskylässä järjestettiin viime viikonloppuna peräti kahdet kisat: Aamupäivällä pidettiin Geokätköilyn avoimen luokan SM-kilpailut ja iltapäivällä oli Pesupallon heiton MM-kilpailujen vuoro.

    

Aktiivisena geokätköilijänä osallistuin luonnollisesti SM-kilpailuihin. Tanakalla täti-ihmisellä ei ole mahdollisuutta osallistua voittoa tavoitellen ihan kaikkiin SM-kilpailuihin, joten tässä oli meikäläisellekin oiva tilaisuus kokeilla miltä tuntuu kilpailla.

    

Hienoltahan se tuntui. Kilpailla. 

Viimeksi, kun olen ollut SM-kilpailuissa, olin yhtenä järjestävistä tahoista. Kyseessä oli Mikkelissä järjestetyt Sukankudonnan epäviralliset SM-kilpailut. Niissä kudottiin sukkaa kävellessä ja lopputuloksen ratkaisi kudotut kerrokset ja kävelty matka. Nopeimmat kutoivat osan sukan kantapäästä ja kävelivät nelisen kilometriä. Lisäpisteitä sai jos osasi ryystää kierrosten välissä kahvia oikeaoppisesti tassilta.

    

Santaskylän kisoissa siis geokätköiltiin. Tai oikeammin kierrettiin metsäpolku, jonka varrella oli kysymyksiä geokätköilystä.

    

Nimimerkillä Muija geokätköilevä merikarvialaiskätköilijä voitti ykköspalkinnon, johon pokaalin ja tittelin lisäksi kuului optio järjestää ensi vuonna vastaava kilpailu omalla paikkakunnalla.

- Kuvaskankaan urheilukenttä olisi luonnollinen valinta kisojen pitopaikaksi, kertoi voitostaan tyytyväinen Muija.

    

Vähältä oli, että kilpailut eivät menneet muihin maakuntiin. Toiseksi tuli nimittäin Kippa Etelä-Karjalasta ja kolmanneksi Hämytin Pirkanmaalta. Itse sijoituin hienosti pistesijoille, ollen kahdeksas.

Geokätköilypainotteisen viikonlopun täydensi upea ilma ja sen suomat lukuhetket ulkona. Lukemiseksi olin valinnut mm. Hanna Kökkön kirjoittama kirja Kätkö. Se on ensimmäinen osa 13-vuotiaan Manun geokätköilyharrastuksesta kertovasta kirjasarjasta. Sarja oli itselleni entuudestaan ihan outo ja törmäsinkin kirjaan vahingossa kirjaston nuorten osastolla. Siellä tekee aina silloin tällöin mielenkiintoisia löytöjä. Ensimmäisen kirjan tapahtumat sijoittuvat Hämeenlinnaan. 

    

Geokätköilyn ja rikoksen selvittämisen ohella kirjassa tutustutaan Manun ja Helmin rakkaustarinan ensi metreille. Tätä kirjoittaessa sarjasta on ilmestynyt kuusi kirjaa, joista uusin, Megamysteeri, kertoo Sastamalassa pidettävästä geokätköilyn Mega tapahtumasta. Sekin olisi ollut oivallista luettavaa viime viikonloppuna, sillä Porvoossa pidettiin tuolloin Suomen 8. Mega tapahtuma, johon päivän aikana osallistui noin 1300 kätköilijänimimerkkiä.

    

Kätkö ei suinkaan ollut ensimmäinen geokätköilyaiheinen rikoskirja, jonka olen lukenut. Jo pari vuotta sitten tutustuin Johanna Hulkkon Geoetsivät sarjaan, jossa päähenkilöt ovat Manua nuorempia. Suosikkini on kirjan päähenkilön, Raparperin, isä joka viherintoilee ja tarjoilee perheelleen mm. punajuurimehua. Se on viimeaikoina tullutkin usein mieleeni, sillä eräs sokeriton mehujää maistuu juurikin mielestäni punajuurimehulta. Geoetsiväsarjasta lukemista odottaa enää uusin, viimevuonna ilmestynyt Geoetsivät ja yksikätinen madonna, jota en ole onnistunut näkemään vielä vapaana kirjaston hyllyssä. Tämä onkin ilmeisen suosittu sarja siis!

    

Näiden pitkien aasinsiltojen kautta päästiinkin sitten vihdoin tämänpäiväisen aiheeni pääkirjaan eli Ursula Poznanskin kirjaan Vii5i, jonka luin talvella. Tämä itävaltalainen dekkari/thrilleri ei sitten enää olekaan mikään lastenkirja. Kirjan alkumetreillä löytyy nimittäin ruumis, jonka jalkapohjiin on tatuoitu koordinaatit. Geokätköilyn tapaan koordinaateista löytyy rasia, mutta siinä rasiassa on jotain aivan muuta kuin puhtoinen logivihko…

    

Jos pitää valita otanko luettavaksi perinteisen dekkarin vai thrillerin, niin normaalisti valinta ei kestä kauaa. Jätän yleensä psykologisen kauhun lukematta jos valittavana on perinteisempääkin salapoliisityötä. Niinpä luulen, että Vii5i ei olisi kulkenut repussani kirjastosta kotiin, ellei siitä olisi tehty geokätköä, joka piti ratkaista.

    

On aina hauskaa huomata, kuinka sattumalta, lähes vastoin tahtoa valikoitu kirja voi loppujen lopuksi olla kuukauden tai jopa vuoden lukupinon helmi. Näin kävi Viidellekin, sillä tuskin maltoin lopettaa sitä kesken. Toinenkin Poznanski tuli kokeiltua heti putkeen, mikä ainakin itselleni on merkki siitä, että kirjailijan tuotanto on lukemisen arvoinen.

    

Pienoinen pettymys kirjassa oli se, että kirjan poliisit eivätkä sen puoleen pahiksetkaan, tuntuneet erityisesti itävaltalaisilta. Tämä lukuprojektini on nimittäin osoittanut, kuinka virkistävää on huomata kirjailijan tekevän päähenkilöistä oman maansa edustajan ja välittävän lukijalle kuvaa rikostarinan ohella maansa arjesta. Poznanskin teoksessa tämä toiveeni ei mielestäni täyttynyt. Kirjan lukemisesta on nyt muutama kuukausi, mutta ilman Wikipediaa en olisi keksinyt, tapahtuiko kirjan salapoliisityö Saksassa, Itävallassa vai Sveitsissä. Oikea vastaus oli siis Itävalta.

*  *  *  *  *

Tämä päivitys jatkaa löyhästi kirjallisuuteen liittyvää blogiani ollen sarjan numero 2. Itävalta.

Blogini ensi vieraille kerrottakoon, että päätin viime vuonna, että osallistun 2017 Porin lukuhaasteeseen. Koska 30 kirjaa on perin niukasti joka päivä jotain lukevalle, ja koska pidän erilaisiin kulttuureihin tutustumisesta, haastoin itseni lukemaan kirjan jokaisesta maailman maasta. Ja koska normaalistikin luen pääasiassa rikoskirjallisuutta ja fantasiaa, pyrin siihen, että jokaisesta kirjasta löytyisi rikos, vampyyreitä tai keskiaikaisia ritareita. Aina parempi, jos kaikki kolme ovat edustettuna samassa kirjassa.