Syyskuisen, pidennetyn miesten viikon viimeinen päivä on omistettu Orvoille. Yhtään Orvoa en ole koskaan tavannut eikä Orastakaan ole tullut tuttavapiirissä vastaan, mutta sen nimen olisin voinut antaa toiselle tai kolmannelle pojalleni, jos sellainen olisi tullut.
Tälle päivälle valitsemani kirja oli syy, miksi halusin jatkaa viikkoa yhdeksään päivään, vaikka eilinen Ahti oli sangen luova ratkaisu perusluterilaiselle ihmiselle. Nimihän löytyi ortodoksikalenterista, mitä en seuraa.
Muistan vieläkin tunteet, joita Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirja synnytti vajaa 25 vuotta sitten, kun otin sen käteeni.
Olin kirjoittanut romaania kaikki vapaa-aikani kaikkien kuuden työni ja niihin liittyvien kotona tehtyjen valmistelutöiden lomassa. Kirjassa nainen löytää puistosta haltijan... Kirja oli hyvin keskeneräinen. Kirjoitin sen ensimmäistä versiota miettien, tulisiko siitä romaani vai moniosainen sarja. Olin kallistumassa jälkimmäiseen. Olin kirjani versiossa Tamanrassetissa, missä toinen päähenkilöistä, Reko sai surmansa.
Minulla oli ollut kirjaston tiloissa kurssi, jota pidin. Tulin kirjastosta kotiin työkaverin suositteleman kirjan kanssa. Luin siihen aikaan paljon fantasiaa, mutta en juuri odottanut mitään ohuehkolta kirjalta. Se oli ohut verrattuna Esimerkiksi Taru sormusten herraan.
Keitin iltateetä ja aloitin lukemisen keittiön pöydän äärellä. Tee kannussa jäähtyi vähitellen, kirja ei päästänyt otteestaan. Siinä kirjassa mies löysi peikon.
Vaikka tarina oli täysin erilainen kuin omani, se oli jollain tapaa kuitenkin niin sama, että en ole sen jälkeen kyennyt jatkamaan omaa kirjaani. Se ei koskaan tule valmistumaan.
Olin haltioissani Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta, mutta en ole saanut luetuksi yhtään Sinisalon teosta sen jälkeen.
Nyt kun googlasin almanakan nimiä, törmäsin Orvoon ja Sinisalon Enkelten verta -kirjaan. Päätin lukea sen. Se kannatti.
Kirja kertoo keski-ikäisestä Orvosta, menetetystä pojasta, isäsuhteesta ja mehiläisistä. Kirja ei ole uusi. Se on palkittu vuonna 2012 Nuori Aleksis -palkinnolla, mutta ajankohtainen se on yhä. Mehiläiskato on myös tätä päivää.
* * *
Päivitys oli unohtunut julkaista 13.9. joten julkaisen sen mehiläisten päivänä, reilua viikkoa myöhässä, mutta sille kuuluvalle päiväykselle.
