Miesten viikko 11.9. Aleksanteri

Syksy alkaa olla käsillä ja illat pitenee. Aleksanterin/Santerin päivä oli ennen kisälleille juhlapäivä. Verstaalla sytytettiin ensi kertaa valot illalla, jotta töitä pystyttiin tekemään kauemmin. Ensimmäisen illan kunniaksi mestemari tarjosi kisälleille silmänkirkastusryypyn. 

Tämän päivän kirjaksi valitsin Tuula T. Matintuvan Piippo ja kaupan naiset. Olen aiemminkin lukenut pari sarjan osaa. Nekin ovat sijoittuneet Seinäjoen tienoille. 

Kirjassa Piippo on jo naimisissa ja perhehuolia on monenlaisia. Ne veivät ehkä liikaakin aikaa rikoksen selvittelyltä. 

Rikoksen tutkiminen alkaa kun kaupan naisten varastosta löytyy ruumis. Hassu

 Sattuma, mutta myös eilisessä kirjassa löytyi varastosta ruumiin osa.

Kirjassa oli viikon räiskyvän kansi. Rakastan tuota vihreää.

Muista pistää illalla valot, niin voit jatkaa lukemista pidempään! 

Miesten viikko 10.9. Kalevi

Kalevi on ollut nimipäiväkalenterissa lähes sata vuotta. Tunnettujen Kalevien lista on pitkä. Sieltä löytyy mm. tusinan verran kirjailijoita ja runoilijoita. Dekkarien lukijoille niistä tutuin lienee Kalevi "Kale" Puonti, jonka Pasilan Myrkky -sarjan kirjoja on julkaistu jo seitsemän kappaletta. 

Tällä pidennetyllä miestenviikolla nostan esille kuitenkin kirjoja, joiden jollain keskeisellä henkilöllä on nimipäivät. 

Valitsin eilen ilmestyneen JP Koskisen Marraskuun murhaavat myrskyt. 

Olen seurannut sarjaa sen alusta lähtien. Ihan sarjan alkuaikoina olin kuuntelemassa Porin kirjastossa paneelikeskustelua, missä oli mukana JP Koskinen. En enää muista, kuka muista kirjailijoista mainitsi, että Koskinen teki rohkean valinnan aloittaessaan tietoisesti 12 kirjan sarjaa. 

Murhan vuosi -sarjassa on saatu tutustua Arosuon sukutarinaan. Sen pääosissa on Juho Tulikoski enonsa Kalevi Arosuon kanssa. Sarjan edetessä entinen poliisi, Kalevi Arosuo (tässä kirjassa noin 70-vuotias) siirtyy firman työntekijäpuolelta vähitellen takavasemmalle ja Tulikosken pariksi kenttätöissä tulee tyttöystävä, jolla on kampaamo. 

Sarjassa ratkotaan rikos per kirja, mutta sen ohella etenee sukutarina ja tutkitaan myös vanhoja kuuluisia murhamysteereitä: Bodom, Ulvila, Isojoki... ja mitä niitä onkaan. Jälkimmäinen on ollut erityisesti Kalevi Arosuon harrastus. 

Tässä kirjassa sukusaaga etenee jälleen hieman. Vietetään Juholle tärkeän isoäidin syntymäpäiviä ja Juhon talouskin vähän kohenee. 

Olen sijoittanut sarjan aikoinaan Hämeenlinnaan, mutta hirveästi en paikkoja tässäkään kirjassa tunnistanut, joten lukija voi hyvin kuvitella mieleisensä kaupungin. 

Miesten viikko 9.9. Vertti

Vertti kuuluu hieman nuorempaan nimiperinteeseen. Toisin kuin hiiriveljensä Mortti, Vertti on päässyt kalenteriin 2010 Eevertin ja Iston seuraksi seuraksi. Tuttuja nimiä. Omasta suvustanikin Eevertti-setä on aikanaan löytynyt. Toisin kuin Eevertit, Vertit ovat syntyneet pääosin 2000-luvulla. 

Valitsin päivän kirjaksi lapsille suunnatun Kari Evinsalon jännityskirjan Etsivä-Vertti ja varastettu veistos. 

Kirjasta tuli oitis mieleen itseäni kovasti kauhistuttaneet taidevarkaudet, joita on viimeaikoina tapahunut korkeiden metallihintojen vuoksi. Kappaleita metalliveistoksista tai jopa kokonaisia veistoksia on varastettu ja myyty sulatettavaksi. Joitain sentään on saatu palautettuakin . 

Kirjassa taideaarteet eivät kuitenkaan joudu romuttamolle, vaan suuntaavat kohti ulkomaan markkinoita. 

Vertti ja hänen ystävänsä Korppi ja Lissu aloittelevat etsiväntöitä tässä kirjassa. Jatkoa on seurannut. Vuonna 2013 ilmestyneen kirjan jälkeen Vertti on seikkaillut pääasiassa taiteen ja kulttuurihistorian parissa. Tutuksi ovat tulleet niin viikingit kuin muinaiset egyptiläisetkin. 

Vertti on kekselijäs, Lissu nopea hoksaamaan ja Korppi on... Korppi. 

Heti ensimmäisessä osassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Myöhemmin myös vanhemmat tarttuvat vaarakysymyksiin ja alkavat etsiä lapsille harrastusta, joka olisi vaarattomampi. 

Uskon kuitenkin vahvasti, että nimenomaan vaaran tuntu on se, miksi lapset lukevat jännityskirjoja. Tietenkin sen ohella, että jännityskirjat ovat useimmiten sarjoja, ja sarjojahan on todella mukava lukea, koska päähenkilöistä tulee vähitellen yhtä tuttuja kuin naapurin Lissusta tai Vertistä oikeassakin elämässä. 

Vertti on etsivä kolmannessa polvessa. Hän saa lahjaksi isoisänsä etsiväsalkun ja saa myös vinkkejä onglemiin isoisältään. Mutta siitä enemmän itse kirjassa. Kannattaa lukea tämäkin. 

Itse innostuin sarjasta bongattuani kirjasankari-Verttiä etsiessä Etsivä-Vertti ja Kolholan kätkö -nimiseen kirjaan. Se on vielä lukematta, sillä se on sarjan kuudes osa. 

Miesten viikko 8.9. Taimi

Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää. Tänään jos koska kannattaa tarttua konkreettisesti kirjaan. Ja koska on lämmintä, kannattaa suunnistaa lukemaan puistoon tai kahvilan terassille, rannalle tai bussiin kaiken kansan näkyville. 

Taimi on tyypillinen suomalainen luontonimi. Se on ollut sitä myös sen vuoksi, että taimiksi on kastettu sekä naisia että miehiä. Enemmän naisia, mikä sekin on tyypillistä suomalaisille luontonimille.

Olen aina ihaillut luonnosta poimittuja nimiä. Oma nimeni tarkoittaa kotikonnuillani lähinnä keväistä kovaa hankikantoa, joka kestää aikuisen painon ja joskus jopa hevosenkin: sanotaan, että on kirsikanto. Muualla Suomessa kirsi tarkoittaa routaa. Toinen mummoistani oli Lauha, ja syntynyt samoihin aikoihin kun oli myös Taimien, etenkin miespuolisten Taimien kulta-aikaa.

Kirjan yhdeksi päähenkilöksi oli haastavaa löytää edes naispuolista Taimia, ja koko Miesten viikko -ajatus meinasikin tyssätä siihen. 

Mutta sitten löytyi pelastava kirja. Ja siitä löytyi jopa miespuolinen Taimi.

Nuoruuteni suosikkikirjailijoihin kuului Arto Paasilinna, jonka tuotantoa on tullut kerrattua tämän tästä. Paasilinnan mielikuvitus oli lähes vailla vertaa. 

Pääosissa on lähestulkoon aina tavallinen ihminen, usein onnetonkin. Sattuman, usein jopa hämmästyttävänkin sattuman jälkeen pieni asia alkaa poikia uusia ja uusia tapahtumasarjoja. 

Kun Paasilinnan tuotanto väheni ja loppui, löysin tilalle pari samaan humoristiseen/ satiiriseen genreen kuuluvaa kirjailijaa. Ensin Lasse Lehtisen Uskottuine miehineen, ja sittemmin Kalle Isokallion.

Kun Arto Paasilinnan tuotannossa tapahtumat alkavat usein hieman onnettomissa fiiliksissä: on burnouttia, avioeroa, itsemurhasuunnitelmia, konkurssia toheloituja töitä... niin Isokallion kirjoja voi useimmiten kuvailla ajatuksella että yrittäjä pyrkii tekemään hyvää, mutta priimaa pukkaa.

Päähenkilö Taimi löytyy Isokallion kirjasta Maailmanparantaja. 

Maailmanparantaja on firmansa hyvällä voitolla myynyt, eläkkeelle jäänyt yrittäjä. Hän muuttaa maalaiskuntaan, ja päättää sijoittaa rahojaan kuntalaisten hyvinvointiin.

Talokauppojen mukana tulee koiranpentu Taimi, jonka koiria itseäni paremmin tunteva tuttavani analysoi urokseksi, sillä naaraskoirat eivät kuulemma merkkaa lyhtypylväitä. 

Kirjan tapahtumat kerrotaan pääosin Taimin silmin. 

Talokauppojen mukana tulee myös tuttaviksi paikallinen vanhempi remonttimies ja kaikki tunteva ravintolan/kahvilan pitäjä, jotka pitävät rikkaan miehen jalat maassa. Työtön nuori saa työtä ja muitakin onnistaa. Ei kuitenkaan liikaa, siitä pitää päähenkilöt huolen. 

Itse olen lopettanut Isokallion kirjojen kuuntelemisen julkisella paikalla samoin kuin esimerkiksi Timo Parvelan Ella-sarjakin. On hiukan noloa nauraa yksikseen ilman juttulaveria bussissa - etenkin kun en käytä jättimäisiä kuulokkeita, joista kaikki näkee kauas, että liikutaan eri maailmoissa.

Mutta muutoin kyllä; vahva suositus. 

22.9. Maurin päivä

Vuonna 1982 kärsittiin Pohjois-Suomessa kunnon syysmyrskystä, joka kaatoi puita miljoonia kuutioita niin, että puun myyntihinnat laski. Aineellisia vahinkoja tuli, vaikka asutusta Lapissa onkin vähemmän, mitä etelässä. Myrsky myös surmasi kaksi ihmistä. Olen ollut tuolloin lukiossa, ja vaikka luin lehtiä ja katselin iltauutiset, ei myrskystä jäänyt itselleni mielikuvaa.

Olen hillonnut monta vuotta kirjalaatikossa Jussi Siirilän kirjaa Maurin päivä, ja kuvitellut sen olevan SKS:n tai muun vastaavan tahon keräämistä muistoista koottu kirja tuon päivän myrskystä.

No ei ollut, vaikka kannessa onkin lehtileike siitä, kuinka Mauri mellasti ja kaatoi metsää. Maurin mellastaessa kirjan Mauri meni kommunistien kokoukseen... Ja koska kirjassa ryypättiin pullon suusta jo ensi sivuilla, siirtyi kirja poistettavien pinoon. Sääli. Mauri-myrsky olisi kiinnostanut. 

Kirjoittelin eilen joskus tulevaisuudessa julkaistavaa päivitystä Karjalasta, mistä sattumoisin olen lukenut hiljattain sekä Mauri Paasilinnan että Mauri Sariolan kirjan. Se sai miettimään ketä muita Maureja olen lukenut. Mauri Kunnas tuli tietysti mieleen ensimmäisenä. 

Pienellä kirjojen selailulla löysin vielä yhden luetun ja yhden, joka on lukupinossa. Viisi Mauria riittänee myrskyn korvikkeeksi. 

Mauri Sariola on ensimmäisiä kirjailijoita, joiden nimen olen kuullut. Lapsuuden kodissani ei ollut kirjoja, mutta löysin pienenä tyttönä aitan (puodin) vintiltä Sariolan Lavean tien lain pehmeäkantisena versiona. Se oli unohtunut sinne joltain sukulaiselta. Olin niin pieni löydön aikaan, että lukemiseen kirja oli liian paksu. Ja kuvaton. 

Vanhempana luin kaikki Sariolat, mitä pienen kirjaston kokoelmiin kuului. Muutama vuosi sitten kuvittelin lukeneeni kaikki, mutta niin vain on löytynyt viime aikoina useampikin Susikoski-kirja, joita en ole aiemmin edes nähnyt saati lukenut. 

Niistä suosikkini ovat Kolmen valtakunnan vainaja ja Kohtalokas Itämeren risteily, jälkimmäisessä Susikoski ei ole mukana risteilyllä. Myös Susikoski ahtojäissä oli kiva. Aika moneen paikkaan Susikoski ehtikin työvuosiensa aikana. 

Jos Sariolaa oli vanha tuttu, niin Mauri Paasilinna onkin sitten uudempi tuttavuus. Olen lukenut jonkun hänen ensimmäisistä kirjoistaan silloin, kun veljensä Arto kirjoitteli hersyvämpiä kirjojaan. Samaan aikaan luin kirjan myös Ernolta ja Reinolta. Tasapuolisuus ennen kaikkea. 

Ensimmäinen muistijäljen jättänyt kirja oli Suomaalaiset, jonka luin 2017. Kirja oli mukavasti muinaissuomalainen ja sopi hyvin Suomi 100 vuoteen. 

Seuraava oli Laki loppuu Repoaavan rantaan. Kirjaa voisin luonnehtia omalla mittapuullani rakkauskertomukseksikin, vaikka rikollisuudesta siinäkin on kyse. 

Eniten olen tykännyt Pedon aika - kirjasta, jolle toivon kovasti jatkoa. Ainakin siitä olen kirjoittanut blogiin alkuvuodesta. 

Mauri Kunnasta luin aiemmin kirjan vuodessa, kaksi parhaassa tahtia, mutta nyt on monta uutta lukematta. Viimeksi olen lukenut Robin Hood -kirjan. On ollut hienoa seurata, kuinka Help! lehden sarjakuvamiehestä tuli lastenkirjailija, jonka seurassa on kasvanut monta sukupolvea. 

Olen käynyt kerran Herra Hakkaraisen talossa, mutta kännykästä löytyi kuvia vain naapurista. Kiljusten herrasväkeä esittelevän näyttelyn banneri sopii mihin tahansa kirja juttuun, tähänkin. Hakkaraisen talossa käynnin ainoa huono puoli oli, että ei ollut lapsia mukana. 

Jääkiekkoa olen katsellut aktiivisemmin 1970-luvulla, minkä jälkeen saavutin jonkinlaisen kyllästymispisteen. Aurinkokuninkaat sen sijaan kiinnostavat, joten Mauri Nurmen Don Tami My Story - Juhani Tammisen tarinan olen lukenut. Kun on aikaansaapa ja puhelias niin ehtii mitä vaan. Eniten ihailen kyllä hänen stylistinsä makua. Se on saanut minutkin katsomaan edes joskus urheilua. 

Lukupinossa odottelee viides Mauri, Mauri Ahtosalo ja Sissejä yli Äänisen. Saan siitä kolmannen kirjan aiemmin mainittuun Karjala-tekstiin. Ahtosalo on itselleni uusi sotakirjailija, vaikka aika monta sotakirjaakin olen lukenut. 

Hyviä Maurin päiviä siis kaikille Maureille tasapuolisesti. 

Tänään paistoi aurinko, eikä myrskyn nyt yhtään. 

22.9. Ensimmäinen ammattikunta

Turussa perustettiin Suomen ensimmäinen ammattikunta 1625. Ammattikuntaan kuului turkulaisia räätäleitä. Tästä sitten vähitellen räätäleiden ammattikunnat levisivät eri puolille maata, ja perustettiin suutareiden, muurarien ja monien muiden käsityöläisten ammattikuntia. Saatiin paikalliset kisällit ja mestarit.

Julian kammarissa on pohdiskeltu tämän tästä, miksi hienoa kisälli- ja mestarijärjestelmää näytetään nykyisin niin vähän? Ken tietää, voisi laittaa asiasta sähköpostia.

29.9. Mikkelin päivä

Tänään on arkkienkeli Mikalelin muistopäivä. Ammoisina aikoina päivää vietettiin aina 29.9. nykysin kirkollinen muistopäivä on päivää seuraava sunnuntai.

Mikkelinpäivää on vietetty Suomessa sadonkorjuun päätöksenä. Sato on saatu korjattua ja naiset siirtyvät ulkotöistä sisälle. Myös paimenet toivat Mikkelinpäiväksi karjan kotiin ja kesälaidunnusaika loppui. Mikkeliltä nauriit kuoppaan ja akat uunille.

Perinteisesti päivää on vietetty syömällä pässinlihaa. Pässi teurastettiin Mikkelin päivää varten kotieläinten menestymisen turvaamiseksi. Tai näin ainakin sanottiin ennen vanhaan. Raadollinen totuus lienee, että koska maataloissa alkoi tuolloin palkattujen henkilöiden vapaaviikko, riitti paistetussa pässissä syömistä talonväelle viikoksi, eikä perheen oman naisväen tarvinnut panostaa juuri ruuanlaittoon, vaan he voivat keskittyä rauhassa karjanhoitoon ja muuhun välttämättömään työhön kun kerran palvelijat olivat lomalla.

Vuodesta 1816 vapaaviikko siirrettiin marraskuulle ja lomaa alettiin pitää kaksi viikkoa.

Mikkelin päivään on liitetty myös sään ennustuksia. Kun Mikkelille lehti lähtee, niin Jyrkiksi (23.4.) kesä tulee. Mitä Mikon päivän jälkeen on lehti puussa, sitä vapun jälkeen lumi maassa. Mitä ennen mikkeliä lehti putoaa, sitä ennen eerikkiä lumi sulaa. Pohjanmaalla saatettiin sanoa myös: Jos mikkona talvi tulee, niin valpurina jokijäätä ajetaan.

27.9. Maailman matkailupäivä

Julia palaili hiljattain lomalta, eikä näin ollen matkailu ole tänään mielessä. Nojatuolimatkalle voi silti aina lähteä. Niinpä Julia katselee tänäiltana Subin uutta Capri-sarjaa ja muistelee aiempia Caprin matkojaan lämmöllä, kaiholla ja seuraavia matkoja suurella odotuksella.

Julian kirjaston kätköistä löytyy myös kirja, jossa on esiteltynä 1001 paikkaa, jonne kannattaa matkustaa. Tuollaisten luetteloiden katselu on aina mieltä innostavaa. Maailmalta löytyy paljon paikkoja jonne voisi matkustaa. Valitettavasti Julialla on tässä asiassa pari pientä hidastetta: ei ole aikaa eikä rahaa... eikä ehkä myöskään uskallusta vain ottaa ja lähteä. Tämä vanhuus, tämä vanhuus.

24.9. Johannes kastajan sikiämisen päivä

Johannes Kastajan sikiämisen päivää vietettiin ennen 24.9. Päivä löytyy vanhoista kalentereista. Nykyisin suuria juhlia ei enää päivän kunniaksi järjestetä, liekö järjestetty kovasti aiemminkaan.

23.9. Syyspäivän tasaus

Syksy alkaa olla käsillä. Yö ja päivä on yhtä pitkiä.

Julian kyökin ikkunasta näkyy upeita ruskan värejä. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja syksy näyttää parhaat puolensa.

Tasausta harrastetaan näinä päivinä enemmänkin, sillä Lähetysseuralla on ollut tapana järjestää syys- ja kevätpäivän tasauksen aikaan Tasauspäivää maailman hyvinvoinnin tasaamiseksi. Siinä riittänee sarjaa useammaksi vuodeksi jatkossakin.