Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 2

Tämän toisenkin lappusen täytin ajatuksella, että pistän ensimmäisen, jonka huomaan pistää, enkä vaihtele kirjoja, sillä kirjamakuja on niin monenlaisia ja olisi tosi tylsää julkaista lista, jossa kaikilla kirjoilla on kolme tähteä. Tai vielä pahempaa, vain yhdeltä puuttuu tähdet. Tässä lapussa viimeiseksi jäi kirja/kirjasto ja luonnollisesti kirja kirjailijalta, jonka maasta en ole lukenut. 

2 versio : Helmikuu-loppu vuosi

1. Bookstagram- tai Booktok-suosikki tai sellaisena markkinoitu 

Adam Silvera Lopussa molemmat kuolevat. Tämä kirja teki hyvää kyynelkanaville. Itketti enemmän kuin hyasintti tai keltaiset tulpaanit työpöydällä. Paikoitellen täti-ihmisen silmin epäuskottavan nopeita ihmisuhdekiemuroita, mutta toisaalta sitä varmasti pyrkisi itsekin tekemään viimeisestä päivästä täydellisen ja suhdekin etenisi kuin jokainen minuutti olisi viikko tai kuukausi. Kirjan tulevaisuuden utopia sen sijaan oli hyvä. Usa 🌟🌟🌟

 2. Yli viisi vuotta sitten julkaistu 

Jyrki Ukkonen Ahneuden kartta (2014). Piti oikein tarkistaa olenko lukenut tämän pari vuotta sitten, mutta ei, se oli eri kirja. Norja

 3. Sarjan ensimmäinen osa

A. J. Kazinski Viimeinen hyvä ihminen. Tanskalainen dekkari josaa tuntuu olevan mystiikkaa. Odotan kakkososaa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

 4. Kirjassa kuljetaan paljain jaloin

Enni Mustonen Tekijä Viena kävelee Marimekon lomapaikan uudella laiturilla ja saa ison tikun jalkansa uimarapuista, ihan kaikkialla ei kannata kävellä avojaloin. 

 5. Päähenkilöltä puuttuu jotakin James Hardey Chase Kuollut ajaa keveästi. Päähenkilöltä puuttuu elävä veli ja se on kirjan ongelmien ydin. Englanti

 6. Kertojan näkökulma ei ole ihmisen Cristal Snow Penni Pähkinäsydän tarinoita Tuulenpesän metsästä. 

 7. Kirja on ollut vuoden kaunein kirja -ehdokkaana Roine Magnusson sekä Mats ja Åsa Ottosson ovat tehneet Ruotsissa Vuoden kaunein kirja - palkitun lintukirjan Nära fåglar. Luin suomenkielisen version Linnut lähellä, mutta kaveri kertoi taiton olevan sama. Jösses mikä lintukirja. Olen lukenut lukuisia lintukirjoja, mutta tämä oli... jotain paljon enemmän. Täydet pisteet tälle. 🌟🌟🌟

 8. Kirjassa puhutaan suomen sukukieltä 

Kivikuu eesti luulet virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Viro

 9. Kirjan nimessä mainitaan jokin kehon osa Bo Carpelan Rannekello [selkokirja]. Edellinen lukemani Carpelan oli oudohko dekkariksi. Annoin Bolle mahdollisuuden tehdä uusi ensivaikutus ja tällä kirjalla hän sen tekikin. (11.2.) 🌟🌟

10. Kirja sopii mielestäsi muulle kuin omanikäisellesi lukijalle. Kirjojen suhteen lähes kaikkiruokaisena on vaikea sanoa ettei kirja sovi jollekin ikäluokalle. Dietrich Herrndorfin Ladaromaani on kyllä varmasti tarkoitettu tämmöistä täti-ihmistä nuoremmille, mutta itsekin tykkäsin. Aika harvoin tulee luettua poikakirjoja, ja tämä oli kyllä parhaasta päästä. Rippikouluikäiset pojat on poikia. Eikä kirja ole turhaan Saksan bestsellereitä. Vähän ristiriitaiselta ehkä tuntuu antaa kolme tähteä kirjalle, joka ei sovi itseni ikäisille, mutta näillä mennään. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. 🌟🌟🌟

11. Kirjassa liikutaan metsässä Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa -kirjassa joukko saksalaisten kanssa seurustelleita naisia kävelee pohjoisesta Norjan rajalta läpi poltetun Lapin Rovaniemelle ja Kemiin. Tietä ja metsää riittää. Toisenlaisen vaikutelman sain samasta asiasta kirjasta Annikin sota ja rauha. Lappi 🌟

12. Kirjassa pelataan jotakin joukkuelajia tenniksen nelinpeliä pelataan Francis Ilesin Vakain tuumin ja harkiten -kirjassa. Kirja oli sellainen, etten ihmettele yhtään, että Hitchcock oli siitä kiinnostunut. Englanti 🌟

13. Kirjan nimessä tai kannessa jokin liittyy Pariisiin Kathryn Littlewood Ripaus taikaa : Lumoleipomo 2. Vinksanvaaran Lumolat joutuvat uusiin seikkailuihin Pariisin leipomiskilpailuissa. Rosmariini yrittää saada keittokirjansa takaisin. Seikkailuhan siitä syntyy. Tykkäsin ehkä ekasta osasta enemmän, mutta ei tämäkään huono ollut.  🌟🌟

14. Kirjassa on loru tai lasten runo Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Vois näitä lukea tenaville, jos niitä olisi. 

15. Kirjassa mainitaan joku presidenteistämme Sauli on Kultarannassa, kun tornissa heiluu lippu, kertoi Jussi Vares Reijo Mäen Tolvanassa kun istui lounaalla Naantalissa. Turku

16. Kirjan nimessä on muutakin kuin kirjaimia Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. 🌟

17. Kirjassa on neljä vuodenaikaa

Sally Salminen Aikani Tanskassa. Kirjassa kerrataan päiväkirjoja ja muistellaan elämää talvisodasta eteenpäin. Tältä kirjalta odotin liikaa, joten se oli pieni pettymys, mutta ihan hyvä silti. (1.2.)

18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut: Taiwanista on kotoisin Ta-wai Chi, jonka kirja Kalvot sijoittuu tulevaisuuteen Taiwanin tienoilla. Kirjassa ihmiset asuvat meren pohjassa. Taiwan on niitä harvoja maita, joista en ole aiemmin lukenut yhtään kirjaa. Sen sijaan taiwanilaisen kirjailijan Sao-Maon kirjan Länsi-Saharasta olen lukenut aiemmin, mutta onneksi sitä ei tässä nyt lasketa. Kirja on ensimmäinen taiwanilainen scifi-kirja suomeksi. 

19. Kirjassa liikutaan eri ulottuvuuksissa tai ajankohdissa Tanskan sisällissota 2018-24. Odotin kirjalta jotain ihan muuta, kuin satojen vuosien vanhaa koiraa. (2.2.)

20. Kirjan etukannessa ei ole henkilönimeä Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. Kiva pikku kirja. Jälkeenpäin harmitti, etten poiminut muistiin parhaita kirjoittajia.  (27.3.)

21. Kirjassa pestään pyykkiä Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Vähän Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, joka kertoo Skotlannista. Konkarilääkärin kodinhoitaja joutuu pesemään lääkärin vaatteita ja lääkäri ilmaantuu treffeille liian isoissa lainavaatteissa. 🌟

22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä Richard Coles Murha seurakunnassa pastori osti Mark Almond ja Gene Pitney Something's Gotten Hold of My Heart. Kirjassa myös kuunneltiin klassista musiikkia sekä radiosta että levyltä. 🌟

23. Opit kirjasta jotakin uutta Patricia Moyers Setä kuolema Hollannissa. Opin kirjassa muutaman uuden jutun Hollannista. Vanhat tuulimyllyt on usein 3 myllyn ryppäissä silloin, kun on kyse tulvasuojelusta maaseudulla ja laitumet on enemmänkin soisia kuin viljavia. 🌟

24. Kirjassa kukaan ei kuole

Pasi Nokelainen Maailmanloppu peruttu 7 väitettä kiertotaloudesta. Mielenkiintoisia näkökulmia. Uutta tietoa oli kotimainen vaatteiden korjauspalvelu. 🌟🌟

25. Kirjan lukeminen saa sinut muistelemaan menneitä Stephen Booth Umpikuja. Kun näen lampaan, muistelen edesmennyttä ystävää, jolla myös oli aikanaa kesälampaita kuten itsellänikin, mutta hän myös keräsi kaikkia lammasjuttuja. Kannen lampaat oli kyllä vähän oudon näköisiä. Englanti.

26. Lainasit kirjan kirjastosta Stefan Zweig Amok. Ihastuin Zweigiin, tämä oli jo kolmas Zweig, jonka luin. (28.3.) 🌟🌟

27. Tunnistaisit kirjailijan, jos hän kävelisi vastaan kaupungilla. Kerran on kävellytkin... Pekka Haavisto Lipunnosto ja räätälin viisaus. Sopisi myös kohtasn 25. Monet liputuspäivät tuo mieleen muistoja. Kouluajoista on jäänyt mieleen erityisesti Snellmanin päivä ja äänestyspäivät, sillä silloin äänestettiin vielä myös maanantaina, jolloin välitunnilla nähtiin äänestäjiä. 🌟

28. Kirjassa asioidaan jossakin virastossa Lone Theilsin Näkymättömät kirjassa tutkitaan adoptio- ja lastenkotiarkistoja ja asioidaan poliisilaitoksella. Tanska

29. Kirjan nimessä on jokin mittayksikkö tai geometrinen kuvio Olli Jalonen 14 solmua Greenwichiin. Verifyn varjo meni niin epämukavuusalueelle, että otin välipalaksi Jalosta, jotta saisin unenpäästä kiinni. Viime vuonna kiersin lukemalla maapallon ympäri useamman kerran purjehtien. Vaikka ainoa purjehduskokemus on käynti Ihanalla Säpissä, eikä vatsa kestä merenkäyntiä, pidän purjehduskirjoista. Tästäkin. (Solmulla mitataan nopeutta. 14 solmua = 25,928 km/h). Tosin solmut on tässä eräänlaisia partiosolmuja eräänlaisessa huivissa, mutta sitähän en tiennyt aloittaessani. Ihana kirja. 🌟🌟🌟

30. Rauhan kirja Satu Saarinen Annikin sota ja rauha. Annikki ei kohdannut pilkkaa sodan jälkeen. Tykkäsin tästä enemmän kuin Kinnusesta kohdassa 11. Lappi, Saksa.🌟🌟

31. Kirjan nimessä on kirja tai kirjasto

Emma Å Samuelin kirja. On jääny vallan huomaamatta tämän niminen Porista kertova kirja. Nyt on sekin luettuna. Hyvin pysyin kartalla.  Pori.🌟🌟

Marraskuussa luetut kirjat

Marraskuussa olisi kuulunut lukea kirjoja Etelä-Amerikasta, mutta alkuvuoden jälkeen suunnitelmallinen lukeminen on ollut vähän niin ja näin. On menty enemmänkin surffaillen kirjameressä ja jotkut teemat on lähteneet lapasesta. Nyt valmistelin joulukalenteria, joten joulukirjoja tuli luettua aika monta. Kuukauden paras kirja oli Jarmo Stoorin Motelli. 

Antell Ann-Christin Joulu Örndahlin ruukissa. Ei minun genreäni, mutta tykkäsin. Ruotsi. (26.11.) 🌟🌟

Benedict Alexandra Joulun murhapeli. Joulu tulla jolkottaa. Murhapelissä on pelissä kokonainen kartano, Lilyn äidin kuolinsyy ja 12 mysteeriä.

Kirjasta bongasin uuden termin: höyrypunk. Steampunk on tuttu ja Sex Puistols tyylinen punk, mutta höyrypunk on uutta.Englanti.

"Aikuiseksi kasvaminen on yhtä Arvaa kuka -peliä. Yksi kerrallaan kaatuu, kunnes jäljellä on enää viimeinen."  (21.11.) 🌟🌟🌟

Carr John Dickson Noidan loukku. Nuori amerikkalainen tutkija lähtee junalla maaseudulle. Rakastuu matkan aikana ja joutuu seikkailuun, johon liittyy naisen perheen sääntöperintökiemurat. Englanti. (15.11.) 🌟

Cedervall Marianne Hääjuhlan salaisuus Mullvaldsin murhat osa 4. Kuinkahan mones murha tämä oli Gotlannissa 🙃 Ruotsi.  (6.11.) 🌟🌟🌟

Christie Agatha Simon Leen testamentti. Simo Leen lapset ja joitain tuntemattomia kerääntyy jouluksi Leen kotiin. Sitten kuuluu pamaus ja Simon Lee on kuollut. Englanti. (21.11.) 🌟🌟🌟

Costello Matthew, Richards Neil Joulupukin salaisuus. Cherronghamin mysteerit osa 25. Joulu avajaisissa odotetaan jouluvalojennsyttymistä. Pukkia ei vain kuulu, ei näy. Lopussa etsivätär saa ihanan joululahjan. Englanti.

"Älä pelkästään katso, näe." (22.11.) 🌟🌟

Erlandsson Karin ja Bergting Peter Yöjuna. Joulukalenterikirja jossa salainen yöjuna kulkee ja yksi 24 pysäkistä on dementoitueen mummon talon edessä. Kirja sopii kustantajan mukaan 6 vuotiaille. 🌟🌟🌟

Frantz Eva Ruukin salaisuus. Lapsille suunnattu joulukalenterikirja kuvitteellisen ruukin, minne Frida matkustaa kirjailijaäitinsä kanssa laivalla. (24.11.) 🌟🌟

Haig Matt Tyttö joka pelasti joulun. Viime vuonna luin Pojasta ja nyt tytöstä. Hienoa, että molemmat sukupuolet voi toiia pelastajana. 🌟🌟

Hannah Sophie Hercule Poirotin jouluyö. Kuten pari aiempaakin Hannahia, alku oli kankea, loppu lähempänä Agatha Christien tekstejä. Englanti. (25.11.)

Hannus Martti Voitin elämän : Pertti Sankilammen kunnian latu. Sankilampi voitti mm. Paralympialaisissa 7 kultaa vuosina 1976-1990. Kirja on Suomen vammaisliikunnan ensimmäinen elämäkertateos. Kirjasta löytyy myös taulukko kaikista suomalaisista paralympialaisten voittajista vuoteen 2006 saakka. Mukana paljon tietoa Kempeleestä. (16.11.) 🌟🌟

Hautala Marko Setä Alfredin evankeliumi. Kauhu ei ole lempigenreni, mutta tästä tykkäsin. Vaasa. (24.11.) 🌟🌟🌟

Jansson Tove Taikatalvi. Kirja kyllä sijoittuu vuoden alkupuolelle, mutta kun joulussa on taikaa ja Muumeissa on taikaa, sopii jouluunkin. (26.11.) 🌟

Kinnunen Tommi Kaarna. Marraskuun lukupiirikirjana oli Finlandia ehdokas. Sijoitin kirjan Kuusamoon, sillä sieltä löytyy Koilis-Lapissa oleva Ervastinaukio ja lentokenttä. On olemassa sotilaiden sota ja siviilien sota ja tämä kertoo jälkimmäisestä, kun siitä ei kukaan kerro. Kirjan äiti makaa kuolinvuoteella ja on sulkenut sodan ja partisaanien teot mielestään. Kaksostytöt äiti pitää kaukana, Martin, joka ei koskaan saa tietää menneisyydestään, lähellään. Äiti ei puhu enää, mutta kovasti pääsee ääneen kirjassa:

"Ei hänestä milloinkaan tulisi ehjää, mutta jos vaikka olisi joskus vähemmän palasina."

"Päivä päivältä hän tuntuu muuttuvansa toisenlaiseksi kuin mitä oikeasti haluaisi olla."  (14.11.)🌟🌟

Koivistoinen Eino Tahiti. Kirja kertoo paikoitellen aavistuksen verran puuduttavan tyyliin Tahitin historiasta. Olisin kaivannut monien hyvien tarinoiden lisäksi vielä lisää. Esimerkiksi tarina "villistä" Pariisin hovin lemmikkinä (kulttuurihistorian opinnoissa tarina oli kyllä pidempi ja  mielenkiintoisempi) sekä suomalaisesta Peter Hagerstenistä olivat hyväiä. Hän lähti Helsingistä Englantiin ja sieltä hakemaan Tahitilta Cookin löytämää tähkäliljaa (näyttää lapsuuteni rönsyliljalta), mutta jäi pois brittiläisestä laivasta Tahitilla vuonna 1793 ja opetteli elämään kuin paikalliset. 

"Palmu kasvaa, koralli leviää, mutta ihminen kuolee."

Kirja oli selkeästi vallanpitäjien historiaa. Arjesta puhuttiin ihan liian vähän. Olisin kaivannut esimerkiksi tietoa millä ruualla tahitilaiset ja heidän sikalaumansa elivät, kun ei viljelty, eikä töitä tehty kun elettiin vaan paratiisissa. Joku (ne naisetko, jotka eivät aktiivisin toimin hankkineet kauppaa eurooppalaisista merimiehiltä) poimivat kookospähkinän ja kalastivat? Mukana oli muutama runokin. Paljon opin.  Tahiti, Ranskan Polynesia. (8.11.) 🌟

Kuosma Tapio Helvetinjärven tapaus. Kirja on Kripo sarjan 18 osa. En ole ennen tutustunut sarjaan, mutta näemmä pari Janne Katajiston savolais-kirjaa odottaa lukupinossa. Tämä kirja sijoittuu pääosin Ruovedelle, Helvetinjärven tietämille. Ruumiin löytää poliisikoulun opiskelija. Itseäni kirja miellytti, vaikka voin kuvitella, että kirjassa olevat faktapätkät väsyttäisivät skandinaavisten dekkarien faneja. Tässäkin kirjassa muuten heitettiin tikkaa.  (1.11.) 🌟

Lander Leena Jumalattoman kova tinki. Dokumentti romaani Vartsalan kylän sahamiljööstä Halikonlahden rannalta, aiemmin Halikkoa, kuuluu nykyisin Saloon. Kivasti mukana oli päiväkirjaa, historiaa ja ajankohtaisia uutisiakin, kuten tämä tutkimusmatkailija Amudsenin katoaminen Huippuvuorilla:

"Viä se on karoksis se Amundseeni."

Mutta jotenkaan ei vietellyt tämä. Ehkä liikaa henkilöitä ja näkökulmia minun makuuni. Itse tapahtumat oli hyvin esitelty. Halikko. (11.11.)

Leimu Hannu William Kidd Merirosvo aave. Afrikan rannikolle sijoittuva kirja kertoo William Kiddin tarinan loppuosan Komoreilta Maragasgarille ja siitä tuomittavaksi merirosvoudesta Englannissa. Pieni pettymys oli, että tämä ei kertonut Komoreilta kuin parin ensimmäisen sivun maakuvien verran.🌟

Leskinen Jukka & Lohiniemi Leena-Maija

Rikoksen Vuoksi. Puumalassa tutkitaan pinnalla olevaa aihetta. Miksi venäläiset ovat ostaneet tarpeettoman oloisia kiinteistöjä Suomesta. Tutkijoiden mökki ja paatinntontti ovat Puumalan Lintusalossa. (2.11.) 🌟🌟🌟

Monteilhet Hubert Ammattina kummitus. 80-vuotiaan muistelmat työurastaan, joka alkoi jo nuorena poikana. Vanhempien kuoltua poika pääsee mestarin oppiin. Ennustaja ennusti tulevaa:

"Sinä poikaseni joudut vielä elämään kreivien hinnoissa. Voi mikä luoja, mikä määrä linnoja näkyykään kädessäsi." 

"Ei palvelija, ei isäntä, eikä vieras."

"Ei ihminen, ei enkeli, eikä eläin. Sen enempää minulla ei ole oikeus sanoa "

Skotlanti on tunnettu kummituksistaan. Mainio kirja halloween aikaan. (7.11.)

Mäkipelto Ville Kierot mielet.  Jösses kun oli kieroja mieliä! Huh. Kaikkea sitä ihminen keksii. Nyt mietin, näinkö Rooman rikosmuseossa saippuakattilaa vai muistanko väärin kirjan lukemisen jälkeen. Mielestäni näin. Kahdeksan kieroa sarjamurhaajaa eri puolilta maailmaa. (25.11.)🌟🌟

Oseania taide. Mielenkiintoinen kooste Oseanian alueen taiteesta kankaista kiviin. Aloin miettiä, että jos tällainen määrä taidehistoriaa on museoissa Euroopassa ja Amerikassa, niin varmasti on toinen mokoma lisää niissä ja lisää yksityisillä keräilijöille ja yliopistoilla... Niin onko jossain Vanuatussa enää itsellään yhtään esinettä. Joku mielikuva, että kirjan esineet eivät olleet samoja, mitä aiemmin lukemassani Vanuatun taiteen näyttelykirjassa. (2.11.) 🌟

Paulow Ari Viimeinen vartiomies. Jesse Hackman -sarjan 5.osa, missä rahapulassa oleva entinen yksityisetsivä pestautuu viikoksi kempeleläisen IT miljonäärin henkivartiaksi ja selvittää samalla muitakin asioita. (18.11.) 🌟

Penny Louise Särö pimeydessä. Three pines -sarjan 9.osa. Ilmeisesti tässä osassa päättyy hyvin negatiivissävytteinen taustatarina. Itse olen tykännyt itse dekkariosuudesta, mutta en taustatarinasta. Kiva, että pääsee kokeilemaan vuosien tauon jälkeen loppusarjaa. 

Pietiläinen Jukka-Pekka Vihtori Kosola - mies ja myytti. Lapualaisen Kosolan talon isännän, kievarinpitäjän, vuokranantajan kunnallismiehen ja Lapuan liikkeen keulahahmon elämäkerta. Paljon tiesin entuudestaan, mutta monta asiaa selvisi kirjastakin. Mm. Kosolan talossa oli kievarin lisäksi kauppoja ja pankki ym. vuokralaisia. Toisaalta helsinkiläinen toimittaja kuuluu moittineen pihan kuraisuutta ja talon huonoa maalia. Ei Kosolalla hyvin mennyt taloudellisesti. Aikaa eikä laskentakykyä riittänyt isojen asioiden hoidolta kotitalouden hoitoon. Kirjassa todetaan, että oikeuden istunnossa moitittiin, kuinka Lapualla oli Kaikenlaista rikollisuuttakin. Ääni yleisöstä huusi väliin:

"Juoppous yhdistää ne kaikki." 

Itsekin mietin, kuinka paljon alkoholillakin tuntui olevan osuutta asioissa, vaikka oli kieltolakikin.

"Vihtoria ei tarvinnut herättää, koska hän oli jäänyt pullon viereen."

Olisiko kaikki toisin jos kieltolakia olisi noudatettu. Taas yksi kirja joka pistää toivomaan, että ei koskaan enää populistisia kiihoitrajia, kiitos. (12.11.) 🌟🌟

Pirhonen Pentti Arsenikkia Lapuan patruunatehtaalla : Dokumenttiromaani kuohuvalta 30-luvulta.  TrueCrimeä Lapualta. Kirja alkaa käräjiltä ja päättyy tuomioon vuonna 1934. Syytettynä on patruunatehtaan johtajan palvelija Jenni Anttila, joka pisti arsenikkia 39-vuotiaan isäntänsä ruokaan, mutta miksi ja kuka oli sen takana.Kirjassa luetaan junamatkalla Aarne Haapakosken kirjaa Mustalaissuon arvoitus,  jonka luin joku aika sitten. Kosolan talossakin käydään ja Madame Craucheria muistellaan. Kirja ilmestyi 1981, jolloin Jenni oli vielä elossa.

"Mitä mustaraamattu on oppimattomalle kansanluokalle sitä on vapaamuurarit sivistyneemmälle luokalle." (11.11.) 🌟

Rowlink J. K. Joulu posso. Jouluyössä on taikaa. Hetken kaikki on mahdollista, jos uskoo joulun taikaan. Jack lähtee etsimään siskonsa hävittämään pehmoleluaan ja päätyy Hukattujen maahan. Englanti. (27.11.) 🌟

Rutbäck Sofia Joulun murhamysteeri Arvidsträsk-sarja osa 1. Joulukalenterikirja, jonka luin koska halusin lukea sarjan toisen osan. Järven rannalla oleva kylä on pieni, siinä on kymmenkunta vakituista asukasta. Rolf Ström on yksi heistä. Hän on jäänyt hetki sitten eläkkeelle. Naapuriin muuttaa boheemihko rikoskirjailija Riitta Niemi, jonka isä on asunut kylässä aikoinaan. Ruotsi. (4.11.) 🌟🌟

Rutbäck Sofia Asvidsträskin murhamysteeri. Sarjan toinen osa. Ruotsi.

"Mihinkähän me oikein olemme muuttaneet, johonkin hemmetin Middsomerin." (5.11.) 🌟🌟

Saahko Lotta-Sofia Joulun taika. Lotta ja Pappa sarjan lyhyt joulutarina papan lapsuudesta sodan aikaan.  (27.11.) 🌟🌟🌟

Simenon Georges Maigret ja hänen vainajansa : komisario Maigretin tutkimuksia. Maigret joutuu tutkimaan tapausta, missä Maigretille eri kuppiloista soittava mies on surmattu. Tutkimukset vievät isompien asioiden äärelle. En oikeastaan tunne intohimoa Maigret-tarinoita kohtaan, mutta joku niissä vetää puoleensa, koska useamman olen lukenut. Ehkä se on kielessä:

"Ottakaa paukkuraudat mukaan"

Vaikka myönnän, että jotkut Maigretit ovat koukuttavan hyviä. Ihan niin kuin näissä olisi kaksi eri kirjoittajaa. Ranska. (14.11.)

Stoor Jarmo Motelli. Kertoa ajautuu motellin omistajaksi. Hotellin vieressä olevalla Shellillä oli aamupalat. Siitä totesin nukkuneen yön tuossa motellissa. Kirja on ihanan kepeästi kirjoitettu. Loistava kirja. Tähän mennessä kuukauden paras. Kempele.

"Mä ihan haistan harmin tästä."  (17.11.) 🌟🌟🌟

Veijalainen Jari, Hannula Päivi Someron murha : Kadonneen Milla Arosen tapaus. TrueCrimeä Somerolta. Osa oli lehdistä tuttua. Osa uutta tietoa. Pienet arkiset toteamukset pistävät miettimään, miten tavallisia ihmisiä uhrit ovat.

"Auto oli musta ja se oli Millan lempiväri." (20.11.) 🌟

Vries Anke de Huone n:o 16. Hollantilainen Robert on löytänyt muistikirjan jonka pohjalta lähtee tutkimaan ranskalaisessa kylässä kuolleen saksanjuutalaisen kuolemaa. Tämäkin vuoden 1984 käännös. Ranska.

(13.11.) 🌟

Waltari Mika Joulun ihme. Tykkään Waltarista, mutta tästä tuli mieleen enemmänkin F.E.Sillanpää, kuin vallaton Waltari. Tarinat oli kivoja, mutta teksti ei ehkä ole kestänyt aikaa. (23.11.)

Joulukalenteri 11. luukku 2024

Yksi Agatha Christie suosituimmista kirjoista on ollut Idän pikajunan arvoitus. Tänään ei kuitenkaan nousta Pariisiin menevään Orient Expressiin Istanbulissa vaan lähdetään joulunviettoon Lontoosta Skotlantiin.

Kirja on Alexandra Benedictin Joulun pikajunan arvoitus. Matkalla kohti Skotlannin ylämaita tulee lumimyrsky. Junassa on kahdeksantoista matkustajaa, välipysäkeitä on seitsemän. Tai olisi, ellei lumimyrsky olisi sotkenut aikatauluja.

Junassa on myös murhaaja ja eläkkeelle jäänyt, isoäidiksi tuleva rikostutkija. 

Juna seisoo lumimyrskyssä keskellä ei mitään. Onko uhreja tulossa lisää? Vai ehtiikö rikostutkija selvittää tapauksen ennen sitä.

Suosittelen myös saman kirjailijan uudempia kirjoja: Joulun murhapeli kirjassa nainen osallistuu suvun perinteeseen, sukukartanossa tapahtuvaan 12-päiväiseen aarrejahtiin, jonka panoksena on koko kartano, ja yrittää selvittää samalla miten hänen äitinsä kuoli kauan sitten.

Uusin kirja on tänä vuonna ilmestynyt Joulun palapelimurhat, jonka itse jätän jouluun, kun kokoamme palapeliä. 

Palapelimurhissa pääosissa on 80-vuotias nainen, joka rakastaa teetä, palapelejä, ristikoita ja kissoja. Vähän siis kuin minä parin kymmenen vuoden päästä... Paitsi että en haluaisi ratkoa tuollaista palapeliä.

Syysloma - sukellus vuoteen 1984

Loma on aika, jolloin tehdään jotain muuta kuin arkena. Monet matkustavat, tekevät remonttia, osallistuvat viikon kursseille tai tekevät kaikki rästiin jääneet kotityöt. Tämän kirjoittamista aloittaessa on tiistai, ja on aika miettiä voisiko lomalla vain olla ja lukea. No, virkkasin ja luin ja kävin katsomassa kurpitsoja. 

Syksyn uutuudet ovat pääasiassa jo ilmestyneet, ja jos asiaa ei osannut ennakoida kevätpuolella vuotta, on suosituimmissa kirjoissa kirjastossa pitkä jono.

Se ei silti estä lukemasta. Vanhoja kirjoja riittää! 

Aloin lukea aikuisten dekkareita vähitellen 1980-luvulla lukiossa ja sen jälkeen. Ensimmäisenä luin kotoa löytyneen Mauri Sariolan Lavean tien laki ja kirjakerhosta tilaamani Ken Folletin Neulansilmä. Alistair MacLean ja Leon Uris kolahtivat myös. Elokuvamainen näyttävä toiminta oli suosikkini. Sitten tutustuin Agatha Christieen. 

Kovin tarkasti en uutuusdekkareita silloin seurannut, sillä esimerkiksi vuonna 1984 ilmestynyt Catherine Airdin Kuolema on kaunopuheinen -kirja on jäänyt kokonaan huomioimatta ihan näihin päiviin saakka, vaikka kirja kuuluu Sapo-sarjaan, jonka listaa silmäilen tämän tästä. 

Kentissä asuva Aird on kirjoittanut 26 romaania, 4-5 kirjaa vuosikymmentä kohti. Tällä vuosikymmenellä on ilmestynyt vain yksi. Lisäksi on novelleja ja pari tietokirjaa salapoliisikertomusten kirjoittamisesta. Suomennettuja kirjoja on viisi dekkaria. 

Itse asiassa Aird on ollut minulle kirjailijana kokonaan uusi tuttavuus, kunnes eilen luin Henrietta, kuka lienetkin -dekkarin. 

Henriettan äiti kuolee ja ilmenee, että kuollut nainen ei ole koskaan synnyttänyt. Mielenkiintoinen asetelma dekkarille, ja sen verran hyvä, että luin toisen heti perään. 

Kaunopuheisessa kuolemassa tyttökoulun kemianopettaja, joka on myös innokas kemiantutkija, kuolee. Kuolintodistuksessa lukee kuolinsyynä sokeritauti. Mutta mitä ihme rahaa on tilillä oleva neljännes miljoonaa puntaa? Ja ketkä kaikki oikein perivät. 

Loppuviikolle olin varannut muutaman muunkin vuonna 1984 ilmestyneen dekkarin. Yllättävän kivoja nämä aikuisiän kynnykselläni ilmestyneet kirjat olivatkin. 

Alfred Hitchcock nimellä 1984 ilmestyi pari uutta 3 etsivää kirjaa, joista ehdin jo lukea 3 etsivää ja kadonnut merenneito -kirjan. Poikien kesälomatehtävä saa uuden käänteen kun viisivuotias poika katoaa. 

Kirja on totuttua 3 etsivää laatua ja ihmettelin lukiessa sitä, kuinka tämä sarja ei ole noussut yhtä paljon esille viime aikoina kuin Neiti etsivä -sarja. 

Luin ensikertaa 3 etsivää kirjan vasta yläasteella, koska oman koulun kyläkirjastossa sellaisia ei ollut. Tykästyin. Poikien kekseliäs asuntovaunuvaja teki vaikutuksen. Nykyisin olen lukenut pari kolme kirjaa vuodessa kevyeksi välipalaksi. Kirjat ovat siitä kivoja, että niissä on sopivasti jännitystä nuoremmille ja meille muille vähän elokuvakulttuuriakin.

Juha Numminen ja Esa J. Tikka kirjoittivat Sulevi Manner nimellä neljä kirjas. Niistä toinen, Ristilukki ilmestyi 1984. 

Kirja oli paikoitellen hyvinkin kiinnostava ja mukaansa tempaava, paikoitellen politiikka ja kähmintä toi mieleen sen miksi jätin Tree Pines -sarjan aikoinaan kesken, vaikka itse rikoksen ratkaisu oli siinä nautittavaa. Toisin kuin Tree Pinesissa, tässä kirjassa loppu oli hyvä.

Keskiviikkona tajusin, että oli hyvä idea kahlata läpi kaikki yhden vuoden kirjat. Löytyi monta, jotka olin lukenut aikanaan tai muistin kirjakerhosta, kuten Mika Waltarin Neljä päivänlaskua (jota en lukenut nyt, kun pidin dekkariviikkoa). Mutta paljon löytyi sellaisia kirjailijoitakin, joita en ollut lukenut lainkaan, joistain, kuten Sulevi Mantereesta en ollut kuullut lainkaan.

Joku kerta pitää ottaa käsittelyyn joku muu vuosi. Ehdottomasti. Ja suosittelen muillekin. On niitä kirjoja ilmestynyt ennenkin, mutta monet hyvätkin unohtuvat, kun jatkuvasti tulee uutta ja uutta jota sometetaan paljon, mutta näitä vanhoja somettaa vain harvat. Suurinta osaa näistä ei löytynyt Googlen avulla yhdestäkään blogista. 

Josephine Teyn Murha lippuluukulla oli yksi viikon helmistä. Tänä vuonna olen lukenut yllättävän paljon englantilaisia, itselleni entuudestaan outoja dekkarikirjailijoita, kuten tämä Teykin, joka itseasiassa oli nimeltään Elizabeth MacKintosh (1896-1952) oli... no, Tey oli kyllä itse asiassa skotlantilainen. 

Mies lippuluukulla aloitti vuonna 1929 Alan Grant -sarjan. Sarjassa ilmestyi viisi muuta teosta, joista Ajan tytär on toiseksi viimeinen. 

En ole kyllä ihan varma, olenko joskus lukenut Ajan tyttären, se ainakin on nimenä tuttu, ja olen lukenut tuosta Richard kolmannesta kertovasta dekkarista. Ellen ole sitä lukenut, niin nyt on kyllä aika ottaa sekin esille. 

En usko myöskään katselleeni Hitchcockin elokuvaa Nuori ja viaton (löytyy myös nimellä Tyttö oli nuori), joka perustuu löyhästi Teyn yhden dekkarin pariin ensimmäiseen lukuun, mutta sen voisin kyllä katsoa, jos saan sen käsiini.

Vaikka suomalaiset ehkä ovat unohtaneetkin Teyn, niin Englannissa häntä on muistettu. Esimerkiksi vuonna 1990 (38 vuotta kuolemasta) Teyn Ajan tytär valittiin historian kaikkein aikojen suurimmaksi rikosromaaniksi Englannissa. 

Grant-sarjan lisäksi hän kirjoitti pari itsenäistä mysteeriä, jotka sijoittuvat Grantin maailmaan, ja kolme muuta romaania, nelisenkymmentä näytelmää tai kuunnelmaa sekä ratsuväen johtaja John Grahamin elämäkerran 1600-luvulta. 

Georges Simenonin Maigrettiin olen tutustunut enemmän vasta muutaman viimeisen vuoden aikana. Simenon (1903-1989) oli syntyjään belgialainen, mutta muutti aikuistuttuaan Pariisiin ja alkoi kirjoittaa. Maigret kirjoja syntyi kaikkiaan 84. Lisäksi muita romaaneja. Melkein kaikki Maigretit on suomennettu ja olen lukenut, että esimerkiksi Antti Tuuri lukee kirjoituskautenaan vain Maigretteja yhä uudelleen ja uudelleen, jotta muiden kirjailijoiden tyylit eivät näkyisi kirjoissaan. 

Maigret piippuineen on niin tuttu hahmo, että on saanut oman patsaan Alankomaiden Delfzjissä. En vielä ole lukenut Maigret Hollannissa kirjaa, jotenen tiedä, onko kirjan tapahtumapaikka juuri tuolla.  

Nyt lukuvuorossa oli suomeksi vuonna 1984 uutena painoksena ilmestynyt Maigret viettää lomaa. Ensi kertaa se ilmetyi Suomeksi jo 1953. Maigret vaimoineen lomailee pienessä ranskalaisessa kylpyläkaupungissa Les Sables d'Olonnessa Lounais-Ranskassa, kunnes simpukat tuovat heille vatsanväänteitä ja rouva Maigretilla todetaan samalla umpisuolen tulehdus. Rouva lepäilee nunnien sairaalassa ja Maigretilla on ilmeisesti tylsää, koska hän alkaa tutkia auto-onnettomuudessa loukkaanutneen ja sittemmin kuolleen tytön tapausta. 

Googlasin kaupunkia ja sen Biskakanlahden rannikolla olevat hiekkarannat toivat mieleen Yyterin ja nykyajan rannan kerrostalosilhuetti minkä tahansa modernin rantakaupungin. 1950-luvulla kaupunki oli varmasti matalampi, mitä nykyisin. Nykyään siellä on asukkaita 44.000. 

Kaupungin nimi kuulosti tutulta, ja tuttuhan se olikin Ari Huuselan kirjasta Tahdolla maailman ympäri. Vendée Globe yksinpurjehduskilpailu alkaa sieltä. Huusela osallistui kilpailuun 2020-2021. Koska kilpailu on joka neljäs vuosi, seuraava lähtö on 10.11.2024. Siinä ei käsittääkseni ole mukana suomalaisia. 

Pierre Boileau ja Thomas Narcejac kirjassaan Rahan varjo kertoo eteläranskalaisesta vanhusten täyshoitolasta. Kirjailija, herra Herboise, 75-vuotta, pitää täyshoitolaa yllätyksettömänä, kunnes hoitolaan saapuu pariskunta, jonka vaimo on miestään paljon nuorempi. Jonkin ajan päästä mies löytyy terassin alle pudonneena. Vai sittenkin työnnettynä sinne. Herboise alkaa tutkia asiaa. Muitakin on kuollut oudosti. Kirja viipyilee yhden kuoleman synnin tiimoilla, mutta en spoilaa, enkä mainitse sitä ääneen. Kirjan tapahtuma-aika on 1970-luku. Koska kirjan eläkeläiset olivat rikkaita, mielsin kaupungiksi Saint-Tropezin, mutta ainakaan itselleni ei selvinnyt oikea kaupunki. 

Ranskalaiset Boileau (1906-1989) ja Pierre Ayraud alias Thomas Narcejac (1908-1998) tunnetaan erityisesti Hitchcockin Vertigo - punainen kyynel -elokuvan taustalla olevasta romaanista. He kirjoittivat yhdessä nelisen kymmentä romaania ja molemmat palkittiin myös omista romaaneistaan. Molemmat ajattelivat omalla tavallaan, joka toi rikkautta kirjoihin. Boileau oli kiinnostunut siitä, miten asiat tapahtuivat ja Narcejac siitä miksi niin tapahtui. Ensimmäinen yhdessä kirjoitettu romaani on vuodelta 1951. Yhdessä he kirjoittivat vuodesta 1970 alkaen myös Arsène Lupin tarinoita. Ayraud kirjoitti yksinkin dekkareita ja merenkulkuun liittyviä romaaneita. Boileau kirjoitti aiemmin ainakin seikkailuromaanin. 

Kun Maigretin kohdalla mainitsin hollantilaisen patsaan, niin jos nyt loman kunniaksi lähdetään maisemiakin katselemaan, niin ainakin Narcejac on saanut oman kadun, jota voi käydä kävelemässä Nantesissa. Tosin siinä ei kyllä ole kovin paljon ihailemista, sillä kadunpätkän varrella ei ole juuri mitään nähtävää. Ayraud työskenteli Nantesissa professorina, minkä vuoksi hän kenties halusi toimia salanimellä. Narcejac nimen hän otti kylältä, jossa hän kävi nuorena kalassa usein. 

Ranskasta lennähdin päivämarkalle Meksikoon. Sieltä en olekaan lukenut aiemmin dekkaria... ja oikeastaan tämä oli lähestulkoon TrueCrimeä, sillä kirja perustuu tositapahtumiin. Kirja oli Jorge Ibargüengoitian (1928-1983) Kuolleet tytöt. Kuolleet tytöt olivat ilotyttöjä, joiden emäntänä oli sisarukset. Kirja kertoo kuuden tytön kuolemasta ja yhdestä laittomasta abortista. 

Oikeassa elämässä sisarukset tehtailivat yhdessä ja erikseen yhteensä 91 murhaa, josta jäivät kiinni, mutta luultavasti määrä on jopa yli 150, mikä on onneksi edelleen alansa maailmanennätys ja toivottavasti sitä ei koskaan rikotakaan. Kirjassa kuolleet ovat kaikki prostituoituja, mutta sisarukset tappoivat myös miehiä, jotka näyttivät, että heillä oli paljon rahaa. Kirja käsittää ajan vuodesta 1961 eteenpäin aina vuoteen 1964, jolloin heidät tuomittiin. 

Seuraavat kolme kirjaa sattuivat niin osuvasti sivuamaan samaa aihetta, että päivittelen niistä erikseen. 

Syyslomaviikon viimeinen kirja oli Taru Mäkisen lastenkirja Salakielisakki ja suuret setelit. Mäkistä olen lukenut silloin tällöin kirjan sieltä, toisen täältä. Salakielisakki oli uusi tuttavuus. Tomi on kuuro ja salakieli on luonnollisesti viittomakieltä. Joskus on hyvä, että ei tarvitse puhua ääneen. Mäkinen on luonut sen verran mukavan sakin, että taidan lukea tämän sakin toisenkin kirjan Suuri pamaus. 

Idän pikajunan arvoitus

Suomenkielisen teatterin lähtölaukaus tapahtui Porissa Hotelli Otavan juhlasalissa 14.10.1872. Sen kunniaksi kävin kaverin kanssa katsomassa Idän pikajunan arvoituksen. Joulukiireiden vuoksi päivitys jäi tekemättä. Kun nyt kuulin, että keväällä Porin teatterissa on kantaesitys Kuolema Niilillä -dekkarista, niin päätin kirjoittaa vuosi siten aloittamani päivityksen loppuun. Parempi myöhään kun ei silloinkaan. 

Idän pikajunan arvoitus on yksi Agatha Christien suosikkikirjoistani. Muita ovat mm. Ikiyö (Tuijottava katse) ja Kurpitsajuhla. Jännää kyllä, tykkään enemmän Poirotista televisioruudulla, mutta kirjoissa neiti Marplesta. 

Idän pikajunan olen lukenut muutaman kerran ja nähnyt telkkarissa pari kertaa. Onneksi dekkarimuistini on armollinen ja harvoin muistan kuka murhaaja oli. Näin kävi tälläkin kertaa. 

Loistelias Grand Express d’Orient eli Idän ­pikajuna aloitti neitsytmatkansa Pariisista Istanbuliin 4.10.1883. Aluksi matkaa tehtiin kaksi kertaa viikossa molempiin suuntiin. 

Aikaa kului aluksi lähes 82 tuntia. Kun Pariisista lähdettiin tiistaina klo 19.30, oltiin Konstantinopolissa eli nykyisessä Istanbulissa lauantai aamulla kello 6. Matkan varrella pysähdyttiin Stasburgissa, Münchenissä, Wienissä, Budapestissä, Bukarestissa ja Varnassa. 

Jo vuonna 1883 Idän pikajunan junavaunut olivat jousitettu niin, että shampanja ei läikkynyt laseista ravintolavaunussa ja uni tuli hyvin silkkilakanoissa höyhenpeiton alla. Ensimatkalla mukana olleet, kutsutut, toimittajat moittivat luksuksen keskellä vain vessojen vähyyttä, joka hieman häiritsi aamutoimia, sillä 20 hengen makuuvaunussa oli vain kaksi vessaa ja aikaa kului myös siihen, että henkilökunta pesi vessan jokaisen käynnin jälkeen.

Junaan palkattiin Euroopan parhaita kokkeja ja ruoka sekä niihin valitut juomat olivat huippulaatua. Kuten Agatha Christien dekkarissa, oli Idän pikajunassa oikeastikin omat junapalvelijat joka hytissä. Kirjassa vilahtelee matkustajien omiakin palvelijoita, mutta ilman sitäkin pärjäsi, sillä hyttipalvelija mm. vaihtoi petivaatteet päivittäin ja laittoi iltaisin vuoteen yökuntoon. 

Matka-aika lyheni kun rata ja tekniikka parani. Esimerkiksi jo vuonna 1897 matka-ajasta oli saatu pois ratatöiden avulla lähes vuorokausi ja aikaa kului enää noin 64,5 h. Viimeinen matka tehtiin 1977.

Nykyisinkin matkoja tehdään 1920-luvun luksustyyliin eri puolille Eurooppaa. Esimerkiksi Pariisi-Venetsia matka onnistuu yhdellä junayöllä, Istanbul-Pariisi matkalla ollaan viisi yötä, joista kolme junassa. Vuorokausihinta alkaa noin 4000 eurosta/yö ja junassa on pukukoodi, joten itselleni matka aiheuttaisi myös paljon vaateostoksia.

Myös jo sata vuotta sitten Orient Express kulki eri reiteillä Pariisin ja Istanbulin välillä. 

Kuva: Porin teatteri lehdistökuva

Haluan istua teatterissa noin neljännellä penkkirivillä, josta mielestäni näen koko näyttämön mutta myös lavasteiden ja pukujen pienemmätkin yksityiskohdat. Itselleni teatterissa käymisen puoli nautintoa on lavasteiden ihailu. Yksinkertaiset, oopperamaiset lavasteet eivät jätä minulle muistijälkiä esityksistä, vaikka näyttelijäsuoritukset olisivat kuinka hyvät. 

Poikkeuksena tästä on Lahdessa noin 15 vuotta sitten näkemäni Niskavuori-sarjan joku näytelmä, jossa ainoa lavaste oli askelman korkuinen koroke ja yksi tuoli. Näytelmä kuulemma kunnioitti japanilaista kabuki-teatteria, mutta mieleen jäi vai se, kun näyttelijät pyörähteli itsensä ympäri, kun menivät kuvitellusta ovesta. Mainittakoon, että esitys ei jäänyt mieleeni hyvistä asioista vaan nimenomaan surkeasta lavastuksesta, josta jäi fiilis, että lavastukseen ei ollut jäänyt rahaa, mutta haluttiin silti esittää Niskavuorta pikkujouluaikaan. Totta puhuakseni en muista mihin aikaan vuotta näin kappaleen, saattoi olla keväälläkin. 

Porin teatterissa ei tälläkään kertaa tarvinnut pettyä lavasteissa. Oskari Löytösen suunnittelemat lavasteet tekivät todella vaikutuksen. Välissä tuntui siltä, että oli oikeastikin junassa. Plussaa annoin videoefekteistä, jotka toivat nykyaikaista otetta 1920/1930-luvun tunnelmaan.

Nyt kun olen lukenut oikeasta Idän pikäjunasta, en enää yhtään ihmettele, että Hercule Poirotia mietitytti vaunun matkustajiston kokoonpano. Jos vuorokausihinta nykyään on 4000 euron tietämillä yötä kohti, se ei aikanaankaan ollut edullinen matkustusmuoto.

Miljonääri, liikemies, kreivi ja ruhtinatar voivat olla tarpeeksi vauraita tähän junavaunuun, mutta olisivatko hekään ottaneet palvelijoita/työntekijöitään mukaan ja olisiko lähetystyöntekijällä tai Bagdadissa lastenhoitajana olevalla ollut varaa näin kalliiseen matkaan. Tuskin. Tai sitten olen käsittänyt lastenhoitajan palkan aivan väärin. 

Murhan tapahduttua Poirot saa paljon ajateltavaa. Murha ei ehkä olisi ratkennut lainkaan, ellei juna olisi juuttunut kinoksiin Alpeilla. 

Tarinan taustalla oli junan jääminen kinoksiin kuudeksi päiväksi 1920-luvun lopulla. 

Agatha Christie käytti itse Idän pikajunaa useamman kerran käydessään miehensä luona kaivauksilla Syyriassa. Ehkä juuri siksi Poirotkin astuu junaan jo Aleppossa.

Idän pikajuna esiintyy muissakin romaaneissa. Ensimmäinen maininta on vuodelta 1897, Bram Stokerin Draculassa.

Muistaakseni myös Ian Flemingin yhdessä James Bond romaanissa matkustetaan junalla Istanbulista. Paul Theroux matkusti junalla Euroopasta Kiinaan saakka ja kirjoitti siitä kirjan. Alkumatkan hän teki Idän pikajunalla. Myös Graham Greeneltä löytyy kirja tältä junamatkalta.

Niille, joille Christien Idän pikajunan arvoitus ei ole enää arvoitus lainkaan voin näin joulun alla suositella Alexandra Benedictin Joulun pikajunan arvoitusta. Siinä matkustetaan huonossa lumisäässä joulun viettoon Lontoosta Skotlantiin.

Klassikkohaaste - Virginia Woolf Majakka

Heinäkuun klassikkohaasteeseen sopii jotain kesäistä. Merta, hyvää ilmaa, kauniita kesäpäiviä, veneretki. Tai kukkien tuoksua ja lämpimiä iltoja kuun valossa.

Valitsin Virginia Woolfin. En ole aiemmin lukenut Woolfin kirjoja, mutta monesti on pitänyt. Lähinnä olen ajatellut Omaa huonetta, mutta Majakka vei voiton kesän kunniaksi.

Ainakin Woolfin Orlandosta ja Mrs Dallowaystä on tehty elokuvat, mutta niitäkään en ole katsonut. Mikä häpeä, mutta tuleepa korjattu tässä. 

Muutamat Woolfin kirjojen nimet: Aallot, Menomatka, Vuodet ja Mrs Dallowaystä, jonka työnimenä oli Tunnit, kuvastaa mielestäni hyvin Majakan tekstiä. Woolf tarttuu hetkeen ja kertoo sen tunnelman ja henkilön ajatukset. 

Tyyli ei sovi pitkiin sukusaagoihin eikä neliosaisiin trilogioihin, joihin itse olen kovasti hurmaantunut, mutta tällaisiin lyhyisiin tarinoihin se sopii. 

Kuva: Yötaivas saarella kuin unelma (USA) Unsplash/Zetong Li

Itselleni jäi kirjasta mieleen erityisesti kuinka Woolf kertoi useammassa kohdassa eri hetken näkökulmasta sitä, kuinka lasta ei saa pettää katteettomin lupauksin. Kirjassa pojalle luvattiin matkaa majakalle, mutta se ei toteutunutkaan seuraavana päivänä sään ja perheen pään niin määrätessä. 

Harvassa kirjassa yhtä tapahtumaa pohditaan niin montaa kertaa. Kullakin hetkellä asiaa mietitään siitä hetkestä käsin. 

Kirja ei kuitenkaan ole millään muotoa jahkailua. Testi soljuu tajunnanvirtana eteenpäin kuin Volter Kilven Alastalon salissa, mutta ei millään muotoa jaaritellen eikä vaikeaselkoisesti pitkillä lauseilla maalaten. 

Kirjan ensimmäisessä osassa eletään huoletonta kesäpäivää ennen ensimmäistä maailmansotaa saaressa olevalla huvilalla Englannissa. Huvilalla on 8-lapsinen perhe, ystäviä vieraana ja varmasti erinäinen määrä palvelijoita huolehtimassa kaikesta, sillä kaunis rouva Ramsay ei tunnu sellaiselta, että kokkaisi ja siivoaisi kaiken yksin. 

Itsestäni tuntui kuin olisin ollut ensimmäisen osan, Ikkunan, ajan sukujuhlilla ja kuljeskellut kuuntelemassa mitä eri seurueet juttelevat. Ääneen pääsi luultavasti kaikki vieraat. Osa imaisi minut mukaansa yllättävän kepeästi. Viihdyin. 

Toinen osa Aika kuluu ei sytyttänyt. Nyt tuntuu, että tällä kertaa sen vain kahlasin läpi joten kuten. Mitään ei jäänyt mieleen. 

Kolmas osa, Majakka, johdatti veneseurueen vihdoin majakalle. Se tapahtui kymmenisen vuotta myöhemmin, maailmansodan jälkeen, jolloin lapsetkin olivat jo isompia. Venematka innosti lukemaan jälleen ahmimalla. 

Kuva: Kansikuvan kaltainen majakka Argentiinassa Unsplash/Luuk Wouters. Kirjan saari Skye sijaitsee kuitenkin Sisä-Hebrideillä Skotlannissa. 

Veikkaan, että tulen lukemaan kirjan joskus vielä uudestaan. Kirjan keskustelut ja mietteet herättävät ajatuksia niin, että niitä kannattaa pohtia uudestaankin. Ehkä jo vuonna 2027, jolloin kirjasta otettaneen uusi painos kirjan 100-vuotisjuhlan kunniaksi. 

Etukäteisoletus kuivasta feminismistä romuttui lukiessa. Teksti oli mielenkiintoista ja innosti ajattelemaan. Pitänee lukea jatkossa lisää Woolfia. 

Ps. Ruokafiilistelijät voivat valmistaa kirjassa mainittua boeuf en daube -lihapataa. Se on sen verran suuritöinen, että kannattaa kutsua myös vieraita. Ohjeen voi googlata. Itse tarjoaisin sitä keitettyjen perunoiden/kasvisten kanssa, kuten burgundinpataakin. Jälkimmäistä olen tehnyt viimeksi kummitytön ristiäisiin viime vuosituhannen lopussa. 

Apinat – kädellisten tarina

Kaupallinen yhteistyö Vapriikki-museon kanssa. Kävin Näyttelyssä vapaalipulla, mutta mielipiteet ovat täysin omiani. 

*  *  *

Kävin joku aika sitten Vapriikissa ajatuksena katsoa museon kahvinäyttelyt, mutta heti sisälle päästyä apinat valtasivat mielen. Apinat - kädellisten tarina, on huonojalkaisen unelma, tila on pieni, mutta näyttely sisältää paljon tietoa ja herätti ainakin minulle monia mietteitä. 

Ne kotona suunnitellut Kahvinäyttelytkin katsottiin, mutta siitä myöhemmin. 

Näyttelyssä oli sangen monenlaisia apinoita, kaiken kaikkiaan noin 60 eri lajia. Katseltavaa oli paljon, mutta vähän käveltävää. Tietoakin kertyi mukavasti. Näyttelyssä oli erilaisia elementtejä, joista löytyy elämyksiä eri ikäisille kävijöille. Näyttelyn voi vilkaista nopeasti, mutta jos katsoo kaikki videot ja kuvat tarkkaa, aikaa saa kulumaan helposti patrikin tuntia. 

Jälkeenpäin ostettiin vielä kahvilasta pressopannulliset näyttelyä varten tehtyä Apinat-kahvia. Kahvi maistui jännästi banaani-suklaa-karkeille ja kruunasi monipuolisen näyttelykokemuksen. 

Kaikki näyttelyt, joissa jaksoimme käydä, olivat kivoja, mutta pakko sanoa, että parasta kuitenkin juuri tässä reissussa oli se, että kahden korona vuoden jälkeen ylipäätään pääsi näyttelyyn, ja että käynnin saattoi tehdä kaveriporukassa ja samalla vaihtaa mietteitä käynnistä heti tuoreeltaan. 

Näyttely on Vapriikissa 21.10.2022 saakka.

*  *  *

Innostuin näyttelystä niin, että kuuntelin muutaman (no koska se lukeminen muutamaan jää...) apina-aiheisen lastenkirjan. 

Apinat yleensä

Apinat kuuluvat ihmisten tavoin kädellisiin. Näyttelystä löytyy täytettyjen apinoiden ohella mm. erilaisia apinan käsiä, jotka näyttävät kovasti tutuilta tartuntaelimiltä. 

Ville Hytönen Hipinäaasi Apinahiissi -kirja sopinee myös alle kolmevuotiaille. Heikkokeuhkoinen aasi yskii, paikalle tulee marsu joka ryhtyy kiusaamaan ja mitä siitä sitten seuraakaan... 

 

Ryhmä Hau - Pennut pelastavat apinan sopii yli 3-vuotiaille. Kirja avautunee enemmän niille, jotka ovat nähneet televisiosarjan. 

Kuvan kädet on Jaavan makakin käsiä,
jotka on takavarikoitu salakuljettajilta. 

Kiran Desain Hulabaloo  

hedelmätarhassa on vähän hulabaloota koko kirja. 

Kirjan intialainen päähenkilö kyllästyy työhönsä ja kiipeää guavapuuhun, eikä halua tulla sieltä enää pois. Perhe vie puuhun riippukeinun, varjon, ruokaa... Vähitellen erakko saa seuraajia, perhe perustaa erakkopojan hedelmätarhaan vierailijoille myös teekojun ja myyntikojun. Ja sitten hedelmätarhaan tulee apinoita. Kirja sopii aikuisten ohella ainakin teini-ikäisille. 

Tästä puusta minä en muuta minnekään, eivätkä apinat ole humalassa, ne vain leikkivät. 

Isän lähdettyä Sampath tajusi, että hänen sydämensä jyskytti. Hän ei saanut hirvittävää ajatusta mielestään. Lähteä pois puusta, ei koskaan, ei ikimaailmassa, hän ajatteli, ja hänen vartalonsa tärisi suuttumuksesta. Raivoissaan hän tuotti edessään olevaa puun oksaa. Isä ja hän ovat tyystin erimaata: kuin musta ja valkoinen, kuin kananpojat ja perunat, kuin herneet ja ämpärit. 

Mitä isä oikein kuvitteli, luuliko hän, että Sampath palaisi takaisin entiseen elämäänsä kuin vanha hölmö. 

Oravasaimiri 

Tutuin tämän lajin edustaja on Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun marakatti Herra Tossavainen, joka elokuvissa oli oravasaimiri eikä marakatti. 

Jukka-Pekka Palviainen Allu ja Apinajahti on tarkoitettu yli 6-vuotiaille. Kirjassa on melko paljon lukemista, joten se ei luultavasti tule luettua yhdeltä istumalta. 

Kirja alkaa elokuvan katsomisella. Sitä seuraa mm. oravasaimirin etsiminen ja raskauden ihmettely. Lukemaan oppineelle tämä lienee oikein sopiva kirja. 

Oranki

Näyttely oli jaettu pieniin huoneisiin, joissa oli helppo tutkia apinoiden ympäristöä. Isot luontokuvat kertoivat ympäristöstä enemmän kuin 'tuhat sanaa. 

Timo Parvelan Pate, viidakon kuningas. Pate lähtee Senjan kanssa Borneoon etsimään Paten Totti-koiraa, joka jahkaantui Borneoon lähtevään laivaan. 

Kirjallisissa seikkailuissa on aina sama outo piirre - koskaan ei ole vessahätä. Lapset pärjäävät matkan eväiden kanssa, mutta koko matkalla ei tarvitse käydä vessassa. Lapsia asia tuskin haittaa, mutta aikuisena sen panee merkille. 

Pate on hauska kuten Ella-kirjoissakin. Mukavan tietämätön ja yhdistelee asioita kivasti väärin. Luultavasti lapsetkin tykkää tästä, mutta ainakin minä tykkäsin. 

Nämä täällä ovat tosi trenditietoisia, ötökkäravinto on in. 

Iilimatoja - wau, vähänkö siistiä. 

Eri maista kiinnostuneille vinkkinä, että Borneon saarella sijaitseva Mulun kansallispuisto sijaitsee Malesiassa lähellä Brunein rajaa. 

Johanna Elomaa Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit. En ihastunut tylsähköön kanteen, mutta itse tarina oli kuunneltava kokonaan yhteen menoon. Kirja on suunnattu yli 6 vuotiaille, mutta itse koin tämän mukavaksi välipalaksi aikuisten kirjojen lomassa. Jännitystä ja aikuiseksikasvamisongelmia on, mutta kaikki ratkeaa onnellisesti kirjan loppuun mennessä. 

Simpanssi

Apinat ovat älykkäitä ja älykkäimmästä päästä ovat simpanssit, jotka osaavat käyttää joitain työkaluja. 

Pirkko Talvio Simpanssi Salomonin erilainen maanantai. Noin kuusivuotiaille sopii tämä sirkussimpanssin karkumatkasta kertova kirja. Joskus on hyvä ottaa vapaapäivä. 

Gorilla

Gorilla näyttää vähän tukevalta täti-ihmiseltä. Ehkä juuri siksi se on yksi suosikkiapinoistani, vaikka en haluaisikaan kohdata gorilla livenä. 

Jakob Wegelius Merten gorilla on suunnattu vähän isommille lapsille. Suoratoistopalveluissa ikäsuositus on +9, mutta viini, viski, sikarit ja murhat eivät minun mielestäni kuulu ala-asteikäisille. Itse nautin kuitenkin kovasti lukemisesta. Kirja ja sen jatko-osa Hudson Queenin ruusu sijoittuvat kieltolain aikaiseen Lissaboniin sekä Intiaan/Britanniaan.

Jos Pate kirjan kohdalla mietin, että kirjoissa harvoin käydään vessassa, niin tämän kirjasarjan kohdalla muistin, että joskus käyvät: kidnapatut tai vankilan ulkopuolella olevat vangit ulostavat, usein ämpäriin. Sarjassa panttivankina oleva gorilla pääsee vessaan aamuin illoin tai saa selliinsä potan. 

Maki

Apinat näyttelystä löytyy kaikenlaista pikkupuuhaa. Itse kokeilin mm. selvittää mitä Jaavan makaki syö. 

Madagaskarin pingviineistä tutut makit ovat hauskoja otuksia. Viime vuonna luin Tuomas Aivelon Loputtomat loiset. Myös siinä puhuttiin makeista, joskin ne ovat toista rotua kuin elokuvan rengashäntämakit. Aivelo on tutkinut Madagaskarilla makien loisia. Samalla kun hän kertoo tutkimuksestaan, hän puhuu myös ilmastonmuutoksesta. Kirja sopii hyvin ympäristöasioista kiinnostuneille ylä-asteiästä lähtien. Sitä nuorempia saattaa kirjan runsas faktamäärä. 

Vapriikissa unohdin ottaa paviaanista kuvan. 

Paviaani

Paviaani on itselleni se apinalaji, joka jäi mieleen, kun yhdeksän vanhana pääsin ensi kertaa Korkeasaareen. 

Erin Hunterin Uljas maa - hajonnut lauma aloittaa uuden sarjan, jonka pääosissa on paviaani, leijona ja norsu. Sarja sopii erityisesti yli 9-vuotiaille. 

Kirjan tekijä on suositun Soturikissa-sarjan kirjoittaja. 

Klassikoita isommille lapsille

Kuten sanottu, näyttelyssä on paljon tietoa. Yksi osa näyttelystä koskee apinoiden tulevaisuutta. Ilmastonmuutos ja ihmisten levittäytyminen apinoiden elintiloille ei tee hyvää apinoiden tulevaisuudelle. Jotkut pienistä apinoista ovat sopeutuneet elämään turistien kanssa, mutta on vaikeaa kuvitella villejä isoja apinoita istumassa ihmisten keskuudessa esimerkiksi baaritiskillä. 

Isommille lapsille sopii luettavaksi mm. Apina kirjojen klassikot: Pierre Boulle Apinoiden planeetta scifi-seikkailu ja tietysti Edgar Rice-Burroughsin Tarzan-sarja. 

Lukeminen kannattanee aloittaa ensimmäisestä osasta Tarzan, Apinoiden kuningas, joka löytyy nykyisin myös selkokirjana. 

Sarjakuvan ystävillekin löytyy vaihtoehdot molemmista.

 

Molemmat tarinat löytyy myös elokuvina.

*  *. *

Apina kuvat ovat paviaania ja oravasaimiria lukuunottamatta Vapriikin näyttelystä. 

Book Voyager 2021 - 6 Islands

Kesän tullen merimatkat saaristossa virkistää aina. Tänä vuonna täytynee vielä tyytyä virtuaalimatkailuun, mutta kaiketi lähivuosina korona-breikki päättyy ja palataan taas perinteisempään matkailuun. Aika monella saarella sitä ehti käydä yhden vaivaisen kuukauden aikana. Kuukauden saldoksi tuli 12 saarta joista yhdessä kävin kahden kirjan voimin. Uusia maita kertyi vain Itä-Timor sekä Seychellit, jonne minut johdatti mm. kilpikonnia katselemaan Vera Vala. Poikkeuksellinen kuukausi mahdollisti myös ahkeran vierailun kotimaassa ja käytin sitä hyväkseni täysin rinnoin. 

1. Söderskär Christian Rönnbacka Majakka. Majakan valo syttyy jälleen ja mitä löytyykään lähistöltä, no ruumishan sieltä löytyy, ja poliisin vapaapäivät häviävät kuin tuhka tuuleen.

Söderskärd is island with lighthouse in South Finland. Christian Rönnbacka's book Lighthouse (not in English), is Novel with murder in that Söderskär island. 

2.3. Utössä kävin kahden kirjan voimin. Molempien kirjoittaja oli sama, Juha Laaksonen. Luin ensin kuvapäiväkirjan Utö syksy ja kevät lintusaarella ja heti sen jälkeen dekkarin Murha lintusaarella. 

Utö is island with old lighthouse in South-West Finland. Nowadays it is also famous place where you can see birds especially in spring and autumn. I read 2 books by Juha Laaksonen. First photodiary Utö and then Murder in birdisland. Not translated in English. 

4. Kökar Ulla Lundbergin Jää voitti Finlandia-palkinnon 2012. Minun on pitänyt lukea kirja siitä lähtien. Se on niitä harvoja Finlandia-palkittuja jotka koskaan ovat kiinnostaneet. Syynä kiinnostukseen on tietysti Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija ja Sally Salmisen Katriina. Hyvää kannatti odottaa. 

Kökar is little island country region in the South-West of Finland. There is old churse, made of rock and this book, Ice, tell's about New priest and his family in the Island. Ulla Lundberg is writer and book won the biggest prize in Finlnd 2012. She writers in Swedish and you may read Ice in German, Russia or Dutch, but not yet in English. 

5. Porkkalan edustalla sijaitsee Eva Frantz Suvisaari, missä viettää kesäistä viikkoa työkaverilauma perheineen. Osa perheistä on ensikertalaisia, osa on kotiutunut vuosien varrella niin, että nykyään tuo mukanaan verhotkin saarelle, mikä ei todellakaan tulisi itselleni mieleen. Genrenä cozy crime, joka nimenä tuo jostain syystä mieleen pehmoporno - sanan. Pehmoilua se cozykin on - - > ei verta eikä suolenpätkiä. 

In the little island near Helsinki in Porkkala is summer-cottages of insurance company. Ewa Frantz's book Summer-island tell's about week in the company's villa. Cozy crime. Not translated in English. Frantz writes in Swedish. 

6. Bengtskär Matti Remeksen Sukellus kirjassa sukelletaan Bengtskärin majakkasaaren lähistöllä. Matti Remeksen dekkareihin olen ihastunut erityisesti merellisen tunnelman ja leppoisan salapoliisiparivaljakon vuoksi. 

Matti Remes writes about Hanko, the southest city of Finland. In his book Diving he tells about enviromental crime and driving near Bengtskär Lighthouse island in South Finland. Not translated in English. 

7. Nimetön saari Helsingin edustalla Virpi Hämeen-Anttilan Juhannysyön painajaisessa lähtee juhannusyön vietto väärille raiteille ja murhahan sielläkin tapahtuu. Kirjassa eletään 1920-lukua ja murhaa tulee ratkaisemaan aiemmista kirjoista tuttu Karl Alex Björk. 

Virpi Hämeen-Anttila writes criminal stories in 1920's. In book Midsummer Night's Nightmare murder take place in little island near Helsinki, Finland. Not translated in English. 

8. Seychellit Vera Valan Suden hetki on sarjan kuudes osa. Aiemmin olen lukenut vain kaksi ensimmäistä, mutta uusi valtio ja vieläpä saarivaltio kiehtoi sen verran, että päädyin harppomaan. Hieman harppominen harmittaa, sillä tulihan kirjassa juonipaljastuksia, mutta tehty mikä tehty. Kirjassa Ariana lähtee Bartolomeuksen seuraksi työmatkalle Seychelleille. Upea hotelli, hiekkarantaa, kilpikonnia, mereneläviä.... ja kauhistuttavia tapahtumia. Niistä oli koottu tämä kirja. 

Vera Vala is Finnish writer, who lives in Italy and writer detective stories. Book The Moment of Wolf is part 6 and protagonist Ariana travels with her husband to Seychells, where he have to work little. Ariana's mystical past will be present there... Not translated in English. 

9. Vietnam Phu Quoc -saari  Marja-Leena Tiainen Maiju ja Bao oli kiva lastenkirja ystävyydestä ja kansainvälistä avustustyöstä, johon lapsetkin voivat osallistua. Luin kirjan, koska se sijoittuu Vietnamissa olevalle lomasaarelle, jonne Maiju perheineen on tullut lomalle. Phu Quocia pidetään Vietnamin kauneimpana lomasaarena. Googlattu on, mutta liian kuuma minulle. 

Maiju flies with her family on holiday from Finland to Vietnam and Phu Quoc island. There Maiju make friends with poor boy Bao. After holiday Maiju begins relief work to help Bao and his family after fire of his home. And in the lucky end Maiju's father get a new job. Book is not translated in English.  

10. Itä-Timor Jaco, Per Ole Persson Jaco vie miehen ja sitä myötä lukijan Itä-Timoriin ja siellä Jaco nimiselle saarelle. Kuten oudoilla matkoilla, ei täältäkään selvitä takaisin samana ihmisenä. Itä-Timor on monille kaukainen paikka Aasiassa Australian yläpuolella. Itsekin muistan kuulleeni tämän tästä Itä-Timorista jotain, mutta mitään konkreettista ei kriisin ja YKn siellä olon lisäksi ole jäänyt mieleen. Jonkinlaisia kriisejä on ollut 1975 vuodesta aina 2000-luvulle saakka. Nykyisin maalla taitaa vihdoin olla turvallisempi aika. Kirja oli outo, mutta toisaalta kiehtova. 

Swedish author Per Ole Persson writes about Jaco island in East Timor. Book was good but some kind of strange. Not translated in English. 

11. Marstrand Ann Rosman Majakkamestarin tytär kirja toi mieleeni jostain syystä ensin Camilla Läckbeckin Majakanvartijan, joka jäikin viimeiseksi Läckbeckiksi jonka olen lukenut. Mielikuva oli onneksi vain mielikuva, sillä tykästyin Rosmanin Majakkakirjaan oitis. Ihmettelin marraskuisessa kirjabloggauksessani raskaana olevista Karin/Karen poliiseista kertoessani itsekseni Karen ja Karin nimien samankaltaisuutta. Nyt huomaan, että myös Rosmanin poliisi on nimeltään Karin. Eihän nimi naista pahenna, mutta kai nyt Ruotsin kokoisessa maassa on muitakin naisen nimiä...  Murha on tapahtunut kauan sitten ja paljon pitää selvitellä, ennen kuin rikos on selvitettynä. Aivan varmasti luen jatkossakin Rosmania, kunhan siihen löytyy sopivaa aikaa. Kirjassa kiehtoi kuitenkin eniten meri, jota ei ehkä seuraavissa osissa ole. 

Ann Rosman's The Lighthouse Keeper's Daughter is part one of this criminal serial. I liked a lot this book with sea, lighthouse, island and police woman who moves to live in a boat. Book tells about Marstrand island Swerige.

12. Sandham/Lökholm Viveca Stenin murhasaaren Sandhamin tuntumassa Lökholmilla tapahtuu jälleen murha kirjassa Totuuden nimessä. Murhaan liittyy lasten purhehdusleiri, joka ei kaikkien osalta mene niin kuin oli suunniteltu. Kaikilla ei ole kivaa. Thomas saa selvitettäväkseen tapahtunuta ja sattumalta jälleen kerran Noora jahkaantuu avuksi tutkintaan. Totuuden nimessä on pakko sanoa, että mukavampiakin Stenin kirjoja olen lukenut. Lasten leirielämä ei ole koskaan kiehtonut, koska lapset osaavat olla julmia toisilleen niin livenä kuin kirjoissakin. 

Viveca Sten In the Name of Truth is Sandham Murders part 8 from Sweden. I like this serial, but this part was not so pleasant. I do not like children's summer camp, so I do not like books that tells about it either. But I do like Sten's books. 

13. Tuntematon saari Enid Blyton Seikkailujen meri. Seikkailijat ovat tällä kertaa päässeet viettämään Billin kanssa lomaa kaukaiseen saaristoon. Billillä on töitä ja seikkailijat törmäävät jälleen kerran vaaralliseen salaisuuteen. 

Enid Blyton The Sea of Adventure from 1948 is again new arventure of four friends and parrot Kiki.

14. Sansibar Tansania, M.M.Kaye Kuolema Sansibarissa. Mielenkiintoinen ja tarkan tuntuinen kuvaus saarella vietetyistä hetkistä ja siellä tapahtuneesta murhasta. 

Zanzibar, M.M.Kaye Death in Zanzibar. It is said, that Kaye wrote very exactly notes in her diary about all places she visited and when she had time, she wrote a books. So also in this book I can feel that she has seen all those places. I almost saw that she had looked grom Google Maps all streets and places like I do. I liked this book a lot and will read all other her Death in... books too. 

15. ja 16. Nousuvesisaaresta Englannin rannikolla kertoo kaksi Jenny Colganin kirjaa: Majakanvaloa ja leivän tuoksua sekä Auringonsäteitä ja vuorovetten vaiheita. Kolmas kirja ilmestyy äänikirjana ennen joulua ja aion kuunnella sen silloin. Kun lukee nelisen sataa kirjaa vuodessa, ehtii kokeilla genrejä, joihin ei tarttuisi, jos lukisi vain 100 kirjaa. Tämä sarja kuuluu ehdottomasti niihin. Sarja oli kuitenkin ihan kiva ja sopi hyvin kesäkuun kuumiin päiviin juhannuksen tienoilla. Vuorovetten vaiheita kirjassa oli jännitystäkin enemmän. Majakka oli näissäkin kirjoissa keskeisessä roolissa. 

I read also two books by Jenny Colgan: The Little Beach Street Bakery and Summer at Beach Street Bakery. Before christmas I will read the last one of this serial. I do not like this kind of "love stories" but this was good. 

16 books from islands, 

14 islands, 

2 new countries East-Timor and Seychells. And ofcourse a lot of other books made my June.

Book Voyage 2021 - 2 February

 Helmikuu/February- Länsi-Eurooppa (West-Europe)

Länsi-Euroopan valloitus on tuttua puuhaa. Skandinavia, Englanti, Ranska, Saksa eteni helposti, mutta monta pienempää maata toki jäi lukematta. Jos oikein muistan, niin koko Länsi-Eurooppa on kokomaailma haasteessani jo suoritettuna lukuun otamatta lilliputteja. Niihinkin on kirjat hankittuna San Marinoa ja Maltaa lukuun ottamatta, jälkimmäinen menee kyllä tässä haasteessa kesäkuun saariin. 
West-Europa is quite easy, because a lot of books aren translated in Finnish from there. 

1. Jacky Durand Sydämeni reseptit kertoo kokkipojan mietteitä hänen kokki-isänsä ollessa kuolinvuoteella. Samalla tulee kerrottua koko perheen tarina. Isä on kotoisin Algeriasta, mutta hänen ravintolansa on Ranskassa, maalaiskylässä Dijonin lähellä. 

Jacky Durand Recipe book. French son (cook) tells his and his fathers memoirs while father, the chef, is living his last days. This is book of food and how to make it and family and how to love it. I liked. 

2. Selma van de Perre Nimeni on Selma on Selman oma tarina Alankomaiden maanalaisen armeijan toiminnasta ja joutumisesta keskitysleirille. Kirjan lopussa on myös lyhyt kertomus siitä, Selman loppuelämästä Englannissa, missä hän mm. työskenteli BBC:llä. Vastarinnassa toimiessaan ja keskitysleirillä Selma esiintyi toisella nimellä. 

My name is Selma is Selma's own history from Netherlands during Word War II. 

3. Mahhew Costello & Neil Richards Lumisokea dekkari on Cherringhamin mysteeri numero 8 ja sen tapahtuma paikkana on vanhusten hoitolaitos. Olen lukenut sarjaa osan silloin toisen tällöin tyylillä ja tykkään Costellon ja Richardsin tavasta tiivistää tarinat lyhyiksi, vaikka itse tapahtumissa olisi ainesta paksummallekin romaanille. Tapahtumapaikka Englantilainen Cherringhamin pikkukaupunki. 

In English this book is Snowblind and it is written by Mahhew Costello & Neil Richards. I like those short stories. This book tells mystery in retirement home. Place England. 

4. Pekka Pirin Avoveneellä Islantiin - Saagojen kutsu imaisi mukaan merimatkalle avoveneellä Suomesta Islantiin. Nautin matkasta.... jolle en ikimaailmassa lähtisi livenä mukaan vapaaehtoisesti. En vaikka pläkää keliä luvattaisiin takuuvarmasti koko matkalle. Mutta upea kirja, joka kertoi niin matkan hyviä kuin huonojakin puolia. Kirjassa poikettiin Suomen ja Islannin ohella Ruotsissa, Englannissa ja Tanskassa. Norja taidettiin jättää väliin.

Pekka Piri has written a book about how he and his friend drove in an open motor boat from Finland to Iceland. They visited Sweden, Danmark and a isle in England while that trip. Unfortunately this is not translated in English. I think that was amazing trip, but I never ever would like to do it by myself. Little boat in big ocean! Book is in Finnish Avoveneellä Islantiin - Saagojen kutsu. 

5. David Safier on kirjoittanut kirjan Huono karma, joka kertoo saksalaisesta televisiotoimittakuuluisuudesta ja hänen kuolemansa jälkeisestä elämästä. Aika monta jälleen syntymää tarvitaan ennen nirvanaa. Luin kirjan koska sen kansikuvassa oli kissa, jota tarvittiin johonkin lukuhaasteeseen, mutta tykästyin kirjaan ja sen ajatukseen kovasti. 

David Safier's Bad Karma was amazing good book. I read it because there is cat in front cover (I needed that in one reading challenge), but I enjoyed the book and I am sure, I read more David Safier in future. Book tell's about television presenter in Germany. 

6. Sven Rodqvistin Viiru kateissa kirja ei tehnyt suurta vaikutusta. Luin kirjan siksi, että kannessa oli kissa (Helmet haaste, mutta kissa oli kyllä suoritettu jo edellisessä kirjassa). Hauskinta kirjassa oli muistella, kuinka hauskaa oli Porin teatterissa, kun kävin katsomassa jonkun Viiru ja Pesonen tarinan joskus noin 10 vuotta sitten. Viiru ja Pesonen asustavat Ruotsissa. 

When Findus was Little and Disappeared is children's book of Sven Rodqvist. I think this was not his best book, but I like a lot Findus and his owner Pettson. I have seen Pettson and Findus also in the theater, and it was marvelous to see it with kids. Findus comes from Sweden. 

7. Katarina Mazetti Voroja ja vompatteja - Seikkailuserkut sarjan toinen osa. Serkukset palaavat Uikkusaarelle tätinsä luo viettämään pääsiäistä. Täti on tilannut Australiasta vompatteja ja ne saapuvatkin sopivasti serkusten ollessa saarella. Jännitystä saaren elämään tuo prätkäjengi. Serkukset tapaavat toisensa Öölannin lähistöllä Ruotsissa.

This Katarina Mazetti's book is not jet translated in English, but her book Benny & Shrimp is. This book is part of adventure cousins (four cousins and the cat  = five like Enid Blyton's Five). Book for children. Adventure happens in Sweden. 

8. Jenny Erpenbeck Päivien loppu kirjassa maalataan yhdelle ihmiselle useampi erilainen elämäntarina riippuen pienistä tapahtumista elämän varrella. Kirjasin kirjan Itävaltaan, josta tarina alkaa. Kirjailija itse on saksalainen. Tykkäsin kirjasta kovasti. Joskus reilu 10 vuotta sitten mietin, että omastakin elämästäni saisi tuollaisen kirjan. Mitä jos olisinkin mennyt kouluun vuotta aiemmin ja päässyt oppikouluun, entä jos olisin päässyt oikeustieteelliseen, entä jos olisin viettänyt välivuoden ruotsinkieliesessä käsityökoulussa enkä emäntäkoulussa... Näemmä juuri nyt on trendikästä pohtia erilaisia loppuja. Matt Haigin Keskiyön kirjastossakin sellaista pohditaan. 

The End of Days was quite of pleasant book by Jenny Erpenbeck. Book tell's how a little thing may change of our life. Book begins from Austria and last story is from Germany.  

9. Elizabeth Adler Talo Amalfissa on kirja, jonka nimeä olen haikaillut useasti. Luin syksyllä Adlerin Monte Carlosta kertovan dekkarin ja dekkariksi kuvittelin tätäkin, mutta aika köykäiseksi tutkimiseksi jäi isän kuolema tässä ja pääasiaksi nousi rakkaustarina. Maisemat oli kuitenkin huikaisevia ja paikat todella tuttuja lukuisilta Italian matkoiltani, joten kirja oli kuin olikin kiva kirja. Italia ja Amalfin rannikko ovat sydäntäni lähellä, kuin toinen kotimaa. 

Elizabeth Adler's The House in Amalfi was too much love for me, but Amalfi and Rome is my favourite places in Italy... so that was quite journey now, when we may not travell because of corona-virus. 

10. Meksikolaisen kirjailijan Jorge Zepeda Pattersonin kirja Kuolema kelloa vastaan yllätti täysin. Dekkari kertoo ranskalaisen kilpapyöräilijän silmin Tour de Francen kulisseissa tapahtuvista murhista. Pyöräilijä joka on kirjan kertojana joutuu avustamaan poliisia, sillä hän on koulutettu armeija-aikana sotapoliiksiksi ja kilpailuun osallistuvana on aina paikalla. Kirjan tapahtumapaikkana on Ranska, Kolumbiassakin käydään, sillä päähenkilö on elänyt siellä lapsuuttaan äitinsä kanssa. Ihastuin pyöräilykilpailuun niin, että harkitsen vakavasti katseluoikeuden ostoa Italian ympäriajoon toukokuussa. En olisi itsestäni uskonut. 

Jorge Zepeda Patterson book The black Jersey is crime book from Tour de France. I loved it. I think, I have to pay Eurosport channel in next Tour de France... I... usually I don't like sport. 

11. Norjassa tuli vierailtua helmikuussa vain yhden kirjan verran. Kirjan Myrskypilvi, on kirjoittanut kaksikko Jørn Lier Horst ja Hans Jørgen Sandnes, ja siinä etsitään hiivaa, joka on hävinnyt koko kaupungista. Pakko myöntää, että ruotsalainen LasseMaijan etsivätoimisto tuntuu paremmalta kuin tämä, mutta lapset tykännevät tästäkin. 

I visited in February in Norway only with one childrens book: Operasjon Tordensky (not translated in English, but Jørn Horst's detective stories are translated, the first one is Key Witness. Hans Jørgen Sandnes is illustrator, who has illustrated Horst's childrenbooks). 

12. Toinen tänne kirjaamani kotimainen kirja on Tim Walkerin kirja Lost in Suomi. Tim Walker on amerikkalainen, joka rakastui suomalaiseen vaihto-oppilaaseen ja asuu nyt Suomessa.

From my own country - Finland i have chosen not so typical Finnish book.  An American Tim Walker found a girl from Finland, and now they live in Finland. His book Lost in Finland tells what is living and working in Finland. 

13. Skotlannista kertoi sarjakuva Asterix ja Piktit. Se olikin ainoa sarjakuva helmikuussa. 

Asterix and the Pikts tell's how Asterix travels to the North Scotland. 

14. Enid Blyton Viisikko ja salakuljettajat ei ehkä ollut ihan paras Viisikko, mutta kelpo kirja uutena käännöksenä. Olen kuunnellut nyt näitä uusittuja käännöksiä uudelleen kirjan silloin toisen tällöin. Seikkailusarja on suosikkini nykyisin. Lapsena tykkäsin Viisikoista, yläasteenpuolella oli luettavana myös Sos, jota ei löytynyt pikkukouluni kirjastosta. 

I have reread Enid Blyton's books during some years. Five go To Smuggler's Top was ok, but not the best one. I read those books seven times when I was at school (we had very little library in the little country school, so I had to read and reread all. Five was my favourite, so I read those seven times. This is eight time. 

15. Maria Langia olen lukenut niin ikään muutaman kirjan vuositahdilla pari vuotta. Nyt oli vuorossa Aavejuna, joka puksutteli vakaasti kohti loppuaan. Kiinnostava kertomus. Sanoisin jopa että mielestäni yksi parhaista näistä loppupään dekkareista joissa ei ole enää Puckia. 

Maria Lang was Swedish crime writer. Ånglok 16 på fel spår is not translated in English. Maria Lang is kind of Swedish Agatha Christie. She wrote crime books from different parts of Sweden. 

16. Kolmas luettu kirja helmikuussa Englannista oli Edgar Wallacen Mies joka tiesi. En olekaan hetkiin lukenut Wallacea, joten mikäs sen mukavampaa, tai niin kuvittelin, kunnes muistin lukeneeni viime vuonna Punaisen ympyrän. Timanttibisneksistä on tässä kyse ja ympyrät on hieman suuret omaan makuuni. Maria Lang uppoaa paremmin. 

Edgar Wallace is not my favourite, but I read The Man Who Knew (written in 1918). Diamond business is not familiar with me, but this was quite nice book. 

17. Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää kirja oli luultavasti ensimmäinen irlantilainen kirja, jonka olen lukenut kokonaan. Mukaan ei lasketa Patricia Moyesin Musta tyttö, valkoinen tyttö -kirjaa, jonka luin muutama vuosi sitten maahaasteen aloitettuani kuvitellen sen olevan jostain tietystä maasta Karibialla, mutta ei sitten ollutkaan vaan maa oli kuviteltu. Kirjailija Moyes on kyllä irlantilainen ja sieltä itse tarinakin alkaa. James Joycen Odysseusta olen selaillut niin monta kertaa, että senkin melkein voisi jo laskea luetuiksi, mutta ei nyt kuitenkaan vielä.
Binchy oli sellainen kuin kuvittelinkin. Hyvä tai jopa todella hyvä genressään, mutta Adlerin ja Binchyn lukeminen melkein peräkkäin oli ihan tarpeeksi ainakin hetkeksi aikaa. Jos sieluni janosi Amalfille, niin kyllä olisin mielelläni minäkin voittanut matkan tuohon irlantilaiseen hotelliin! 

Maeve Binchy's A Week in Winter was my first Irish book ever. It was very good in it's own genre, but maybe too much for me after that Adlers book :) Book was written with care, and I liked the way that Binchy write stories of so different guest in hotel. Usually I don't like that people in books try to remember their lifes before, but Binchy did it well. I think, I may read more Binchy in future - book in year or so.

18. Jyrki Erran Lyijyvalkoinen oli mielestäni erinomaisen mukavasti kirjoitettu kirja. Rooman ja Vatikaanin tuntevalle siitä löytyi paljon tuttuja paikkoja niin, että välillä tuntui, että itsekin voisi olla porukoissa. Jännitystäkin piisasi loppumetreille saakka. Tykkäsin. Ensi kuussa sitten Kaunasin sivut ja Liettua; menee kyllä väärässä järjestyksessä, mutta kestänen senkin. Tämä kirja käsitteli Vatikaania ja Italiaa. 
(Jyrki Erra's book Lead white is crime novel from Vatican and Italy. It is quite new and is not translated in English (yet). I liked this book lot and I will read Erra¨s ohter book in next month.)

19. Aloitin tammikuussa lukemaan Anu Patrakan Rui Santos dekkareita. Helmikuussa luin kirjat Totuuden portaat ja Huomenna sinä kuolet. Häpeän aukio jäi maaliskuun alkuun, mutta tätä kirjoittaessa on sekin luettuna. Olen tykännyt Patrakan tyylistä kirjoittaa ja odotan innolla että sarja jatkuu pitkään. Hienoa työtä!  Patrakalta olikin ensimmäiset portugalilaiset kirjat, joita olen luultavasti koskaan lukenut.
(I also read two detectivestories written by Finnish novellist Anu Patrakka. Those tell about police Rui Santos and his colleagues in Portugal. Anu Patrakka lives in Portugal. I really hope, that Patrakka's books will be translated in English. Those books are not like "Nordic Noir" -books but more like Agatha Christie. Something, that would happen in our village.)

20 Sain vihdoin luettua myös Fernando Pessoan Anarkistipankkiirin, joka on ollut lukupinossa makuuhuoneessa jo useamman kuukauden ajan. Pessoa on niitä Keski-Euroopassa kuuluisia kirjailijoita, joista en olisi ilman Twitterin Roomassa tänään päivityksiäni koskaan kuullut. Kiitokset tämän upea kirjan löytämisestä kuuluvat siis koronabreikille ja sen aikana löytämälleni Twitterin suositeltua minulle Roomassa tänään ehdotuksia, joihin olen jäänyt koukkuun. 

My 12th land in Fabruary was Portugal. I read Fernando Pessoa The anarchist banker and enjoyed a lot. I faund it via Twitter in last autumn, but now I really took book in my hands and read it. 

21. Toinen Itävaltaan sijoittuva kirja tässä kuussa oli itselleni yllätyksenä Tapani Immosen Kissat ovat pimeässä harmaita, jossa tapahtuu suomalaisten silmien alla murha suolakaivoksessa. Tästä kirjoitan oman tekstin myöhemmin, sillä ihastuin Immosen kirjoihin. 

I actually read one finnish book from Austria too. It was book of Tapani Immonen: Kissat ovat pimeässä harmaita (The cats are grey in the dark, not translated in English). In that book there is a murder in the salt main. 

22. James Joycen Kamarimusiikkia ei oikein vakuuttanut. En tiedä, olivatko runot vain huonoja vai oliko käännös huono, mutta ei iskenyt. Nyt olen kuitenkin ensimmäisen Joyceni lukenut, joten kaiketi pian sitten pääteosten kimppuun. 

I actually read also James Joyce's poems Chamber music, but I did not like it, maybe poems was not anymore best after translation in Finnish. But I am very happy, that at least I have managed to read a book (two books) from Ireland.

Counties that I visited by reading: 12
Austria
England and Scotland too
Finland
France
Germany
Ireland
Italy
Neatherlands
Norway
Portucal
Sweden
Vatican