Apinat – kädellisten tarina

Kaupallinen yhteistyö Vapriikki-museon kanssa. Kävin Näyttelyssä vapaalipulla, mutta mielipiteet ovat täysin omiani. 

*  *  *

Kävin joku aika sitten Vapriikissa ajatuksena katsoa museon kahvinäyttelyt, mutta heti sisälle päästyä apinat valtasivat mielen. Apinat - kädellisten tarina, on huonojalkaisen unelma, tila on pieni, mutta näyttely sisältää paljon tietoa ja herätti ainakin minulle monia mietteitä. 

Ne kotona suunnitellut Kahvinäyttelytkin katsottiin, mutta siitä myöhemmin. 

Näyttelyssä oli sangen monenlaisia apinoita, kaiken kaikkiaan noin 60 eri lajia. Katseltavaa oli paljon, mutta vähän käveltävää. Tietoakin kertyi mukavasti. Näyttelyssä oli erilaisia elementtejä, joista löytyy elämyksiä eri ikäisille kävijöille. Näyttelyn voi vilkaista nopeasti, mutta jos katsoo kaikki videot ja kuvat tarkkaa, aikaa saa kulumaan helposti patrikin tuntia. 

Jälkeenpäin ostettiin vielä kahvilasta pressopannulliset näyttelyä varten tehtyä Apinat-kahvia. Kahvi maistui jännästi banaani-suklaa-karkeille ja kruunasi monipuolisen näyttelykokemuksen. 

Kaikki näyttelyt, joissa jaksoimme käydä, olivat kivoja, mutta pakko sanoa, että parasta kuitenkin juuri tässä reissussa oli se, että kahden korona vuoden jälkeen ylipäätään pääsi näyttelyyn, ja että käynnin saattoi tehdä kaveriporukassa ja samalla vaihtaa mietteitä käynnistä heti tuoreeltaan. 

Näyttely on Vapriikissa 21.10.2022 saakka.

*  *  *

Innostuin näyttelystä niin, että kuuntelin muutaman (no koska se lukeminen muutamaan jää...) apina-aiheisen lastenkirjan. 

Apinat yleensä

Apinat kuuluvat ihmisten tavoin kädellisiin. Näyttelystä löytyy täytettyjen apinoiden ohella mm. erilaisia apinan käsiä, jotka näyttävät kovasti tutuilta tartuntaelimiltä. 

Ville Hytönen Hipinäaasi Apinahiissi -kirja sopinee myös alle kolmevuotiaille. Heikkokeuhkoinen aasi yskii, paikalle tulee marsu joka ryhtyy kiusaamaan ja mitä siitä sitten seuraakaan... 

 

Ryhmä Hau - Pennut pelastavat apinan sopii yli 3-vuotiaille. Kirja avautunee enemmän niille, jotka ovat nähneet televisiosarjan. 

Kuvan kädet on Jaavan makakin käsiä,
jotka on takavarikoitu salakuljettajilta. 

Kiran Desain Hulabaloo  

hedelmätarhassa on vähän hulabaloota koko kirja. 

Kirjan intialainen päähenkilö kyllästyy työhönsä ja kiipeää guavapuuhun, eikä halua tulla sieltä enää pois. Perhe vie puuhun riippukeinun, varjon, ruokaa... Vähitellen erakko saa seuraajia, perhe perustaa erakkopojan hedelmätarhaan vierailijoille myös teekojun ja myyntikojun. Ja sitten hedelmätarhaan tulee apinoita. Kirja sopii aikuisten ohella ainakin teini-ikäisille. 

Tästä puusta minä en muuta minnekään, eivätkä apinat ole humalassa, ne vain leikkivät. 

Isän lähdettyä Sampath tajusi, että hänen sydämensä jyskytti. Hän ei saanut hirvittävää ajatusta mielestään. Lähteä pois puusta, ei koskaan, ei ikimaailmassa, hän ajatteli, ja hänen vartalonsa tärisi suuttumuksesta. Raivoissaan hän tuotti edessään olevaa puun oksaa. Isä ja hän ovat tyystin erimaata: kuin musta ja valkoinen, kuin kananpojat ja perunat, kuin herneet ja ämpärit. 

Mitä isä oikein kuvitteli, luuliko hän, että Sampath palaisi takaisin entiseen elämäänsä kuin vanha hölmö. 

Oravasaimiri 

Tutuin tämän lajin edustaja on Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun marakatti Herra Tossavainen, joka elokuvissa oli oravasaimiri eikä marakatti. 

Jukka-Pekka Palviainen Allu ja Apinajahti on tarkoitettu yli 6-vuotiaille. Kirjassa on melko paljon lukemista, joten se ei luultavasti tule luettua yhdeltä istumalta. 

Kirja alkaa elokuvan katsomisella. Sitä seuraa mm. oravasaimirin etsiminen ja raskauden ihmettely. Lukemaan oppineelle tämä lienee oikein sopiva kirja. 

Oranki

Näyttely oli jaettu pieniin huoneisiin, joissa oli helppo tutkia apinoiden ympäristöä. Isot luontokuvat kertoivat ympäristöstä enemmän kuin 'tuhat sanaa. 

Timo Parvelan Pate, viidakon kuningas. Pate lähtee Senjan kanssa Borneoon etsimään Paten Totti-koiraa, joka jahkaantui Borneoon lähtevään laivaan. 

Kirjallisissa seikkailuissa on aina sama outo piirre - koskaan ei ole vessahätä. Lapset pärjäävät matkan eväiden kanssa, mutta koko matkalla ei tarvitse käydä vessassa. Lapsia asia tuskin haittaa, mutta aikuisena sen panee merkille. 

Pate on hauska kuten Ella-kirjoissakin. Mukavan tietämätön ja yhdistelee asioita kivasti väärin. Luultavasti lapsetkin tykkää tästä, mutta ainakin minä tykkäsin. 

Nämä täällä ovat tosi trenditietoisia, ötökkäravinto on in. 

Iilimatoja - wau, vähänkö siistiä. 

Eri maista kiinnostuneille vinkkinä, että Borneon saarella sijaitseva Mulun kansallispuisto sijaitsee Malesiassa lähellä Brunein rajaa. 

Johanna Elomaa Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit. En ihastunut tylsähköön kanteen, mutta itse tarina oli kuunneltava kokonaan yhteen menoon. Kirja on suunnattu yli 6 vuotiaille, mutta itse koin tämän mukavaksi välipalaksi aikuisten kirjojen lomassa. Jännitystä ja aikuiseksikasvamisongelmia on, mutta kaikki ratkeaa onnellisesti kirjan loppuun mennessä. 

Simpanssi

Apinat ovat älykkäitä ja älykkäimmästä päästä ovat simpanssit, jotka osaavat käyttää joitain työkaluja. 

Pirkko Talvio Simpanssi Salomonin erilainen maanantai. Noin kuusivuotiaille sopii tämä sirkussimpanssin karkumatkasta kertova kirja. Joskus on hyvä ottaa vapaapäivä. 

Gorilla

Gorilla näyttää vähän tukevalta täti-ihmiseltä. Ehkä juuri siksi se on yksi suosikkiapinoistani, vaikka en haluaisikaan kohdata gorilla livenä. 

Jakob Wegelius Merten gorilla on suunnattu vähän isommille lapsille. Suoratoistopalveluissa ikäsuositus on +9, mutta viini, viski, sikarit ja murhat eivät minun mielestäni kuulu ala-asteikäisille. Itse nautin kuitenkin kovasti lukemisesta. Kirja ja sen jatko-osa Hudson Queenin ruusu sijoittuvat kieltolain aikaiseen Lissaboniin sekä Intiaan/Britanniaan.

Jos Pate kirjan kohdalla mietin, että kirjoissa harvoin käydään vessassa, niin tämän kirjasarjan kohdalla muistin, että joskus käyvät: kidnapatut tai vankilan ulkopuolella olevat vangit ulostavat, usein ämpäriin. Sarjassa panttivankina oleva gorilla pääsee vessaan aamuin illoin tai saa selliinsä potan. 

Maki

Apinat näyttelystä löytyy kaikenlaista pikkupuuhaa. Itse kokeilin mm. selvittää mitä Jaavan makaki syö. 

Madagaskarin pingviineistä tutut makit ovat hauskoja otuksia. Viime vuonna luin Tuomas Aivelon Loputtomat loiset. Myös siinä puhuttiin makeista, joskin ne ovat toista rotua kuin elokuvan rengashäntämakit. Aivelo on tutkinut Madagaskarilla makien loisia. Samalla kun hän kertoo tutkimuksestaan, hän puhuu myös ilmastonmuutoksesta. Kirja sopii hyvin ympäristöasioista kiinnostuneille ylä-asteiästä lähtien. Sitä nuorempia saattaa kirjan runsas faktamäärä. 

Vapriikissa unohdin ottaa paviaanista kuvan. 

Paviaani

Paviaani on itselleni se apinalaji, joka jäi mieleen, kun yhdeksän vanhana pääsin ensi kertaa Korkeasaareen. 

Erin Hunterin Uljas maa - hajonnut lauma aloittaa uuden sarjan, jonka pääosissa on paviaani, leijona ja norsu. Sarja sopii erityisesti yli 9-vuotiaille. 

Kirjan tekijä on suositun Soturikissa-sarjan kirjoittaja. 

Klassikoita isommille lapsille

Kuten sanottu, näyttelyssä on paljon tietoa. Yksi osa näyttelystä koskee apinoiden tulevaisuutta. Ilmastonmuutos ja ihmisten levittäytyminen apinoiden elintiloille ei tee hyvää apinoiden tulevaisuudelle. Jotkut pienistä apinoista ovat sopeutuneet elämään turistien kanssa, mutta on vaikeaa kuvitella villejä isoja apinoita istumassa ihmisten keskuudessa esimerkiksi baaritiskillä. 

Isommille lapsille sopii luettavaksi mm. Apina kirjojen klassikot: Pierre Boulle Apinoiden planeetta scifi-seikkailu ja tietysti Edgar Rice-Burroughsin Tarzan-sarja. 

Lukeminen kannattanee aloittaa ensimmäisestä osasta Tarzan, Apinoiden kuningas, joka löytyy nykyisin myös selkokirjana. 

Sarjakuvan ystävillekin löytyy vaihtoehdot molemmista.

 

Molemmat tarinat löytyy myös elokuvina.

*  *. *

Apina kuvat ovat paviaania ja oravasaimiria lukuunottamatta Vapriikin näyttelystä.