Silent Bookclub

Toukokuussa pääsin eka kertaa osallistumaan Silent Bookclub Porin lukusessioon. Ahkerana lukijana olen todennut, että kaikkea erilaista lukemista kannattaa kokeilla ja toteuttaa aina kun on mahdollista, sillä vaihtelu on elämän suola. Kesäkuussa on valitettavasti muuta menoa, joten korvatkoon hiljainen lukeminen kotona (sukujuhlissa en sentään rohkene kokeilla), ja tämän julkaiseminen yhteisen lukuhetken. 

Hellulan kahvila oli hurmaava ympäristö hiljaiselle lukemiselle. Kaunista katsottavaa riitti, tarjoilu oli kiva ja vaikka väkeä oli paljon, ainakaan minua pieni puheensorina ei haitannut. 

Kuvassa kirjat joita luimme. 

Oma kirjani oli Juha Vakkurin Leokongo, mistä mainitsin täällä jo viime lokakuussa, mutta silloin en ehtinyt lukemaan sitä sanasta sanaan. Nyt oli siihen aikaa, joten aloitin alusta.

Kirjassa kerrotaan Stanley, kuningas Leopoldin ja monen monen muun sanoin siitä, miten pikkuinen Belgian kuningaskunta sai siirtomaan Afrikasta.

"Belgia on maaksi liian pieni. 

Pitsi sopii pöksyihin, mutta tulevaisuutta ei saada nypläämällä. 

Miksi belgialaiset eivät ymmärrä, 

että siirtomaiden avulla emämaa maksaa itsensä,

velkansa, rakennuksensa!" Leopold II Leopold

Siitä historiasta tuskin kukaan on ylpeä, mutta Vakkuri osaa kertoa itse tarinan kiehtovasti.

Kirja on runoelma. Eli jokainen luku on oma runonsa. Kai tätä säeromaaniksikin voisi kutsua, vaikka kertojia on ylen monta romaanin päähenkilöiksi. Keskiössä on Belgian kuningas Leopold II ja Livingstonen löytänyt ja myöhemmin Afrikan idästä länteen patikoinut Henry M. Stanley. Palattuaan tuolta patikkamatkalta sairaana ja vähän nälkiintyneenäkin Stanley toteaa kuningas Leopoldin delegaatiosta toivuttuaan saavuttuaan Eurooppaan:

"Viimeistään silloin, Marseillesin rautatieasemalla, 

tajusin, että jotain suurta oli tullut tehdyksi." Stanley

Stanley lähtee kuin lähteekin Leopoldin lähettämänä Kongoon ja onnistuu saamaan ison osan siitä Leopoldille ja perustaa valtaisan kumikeräyksen. Sitten myöhemmin Leopold myy alueen Belgian valtiolle. 

"Puhutaan, puhutaan rahasta,

Jos sitä niin halutaan, rahaa. 

Sitä on useimmiten liian vähän, liian myöhään, 

väärään aikaan, väärässä paikassa." Leopold

Kongosta virtaa rahaa. Kumiplantaasit tuottavat aluksi erinomaisesti. Siinä sivussa paikallista väestöä tapetaan tai ainakin hitaimpien kumin kerääjien käsiä amputoidaan.... Ihan niin kuin keräys onnistuisi paremmin yhdellä kädellä, sillä kerääminen vaatii puuhun kiipeämistä! Taloustieteilijä minussa puristelee päätään, mutta aikanaan siirtomaaisännät ajattelivat toisin. Ellei joku ollut tehokas, löytyi aina kymmenen lähes ilmaista orjaa tilalle. 

Ajat oli tosiaankin erilaisia. Ja itse toivon, että sellaisia aikoja ei enää milloinkaan tule. 

"Pitsivaltio, se tämä on, Belgia, hän sanoi. 

Kun ahdistaa, virkataan pitsiä, 

kun itkettää, virkataan pitsiä,

kun olisi syytä riemuita, virkataan pitsiä

ettei kukaan alkaisi karehtia.

Pitsivaltiossa ajattelu on syntiä, 

tai häpeä, melkein rikos." Leopoldin henkilääkäri

Olen aina tykännyt runoista, vaikka niiden lukeminen onkin ollut sangen kausittaista. Runomuodossa myös muoto kertoo omaa tarinaansa. Tässä kirjassa muoto antaa pontta puheelle. On vaikeaa kuvitella, miten tuonkaan pitsivaltiositaatin sanoisi suorasanainen romaanin sivuilla.

Liian moni menehtyi Kongosta, ja niistä vain pieni osa oli eurooppalaisia. Toivottavasti opimme siitä jotain. 

"Vauraus vaihtoi maanosaa, 

köyhyys jäi kotiin. 

Kongosta oli peräisin uraani, 

jota käytettiin Hiroshiman ja Nagasagin atomipommeissa." Patrice Lulumba

Kunpa itsekin osaisin kiteyttää lukemani noin tiiviiseen muotoon. 

"Me epäonnistuimme, 

minä, me, kaikki. 

Emme pelastaneet Kongoa, 

hylkäsimme Lulumban, 

otimme Kongon demokratian hengiltä

kuudessa kuukaudessa." Dag Hammarskjöld

Toukokuussa luetut kirjat

Hertsumarepale sentään, nyt pitäisi siirtyä paksumpiin kirjoihin... Vaikka jemmattuja runokirjoja on vielä jäljellä tusinan verran. Muutama kirja sentään taisi tulla vähemmän kuin huhtikuussa, joten plussaa sekin. Tämä oli vähän outo lukukuu. Potterit, Zettenbergit, lisää runoja... Keskiössä piti olla Etelä-Aasia, josta luin vaivaiset 2 kirjaa, joista intialainen Gitanjali oli ehdottomasti kuukauden paras kirja. Se on nyt luvun alla uudestaan. 

Durling Ulf  Vanha juusto : salapoliisiromantisoitu tarina, joka jakautuu kolmeen tragiseen osaan. Ihastuttavan kepeillä sanoilla kirjoitettu dekkari Ruotsista, jossa kolmesta veikosta kokoontuvat eläkepäivien iloksi keskustelemaan dekkareista. Yhden papan poika on poliisi, ja ryhmä alkaa pohtia pojan kertomaa suljetun huoneen tapausta, missä 'iäkäs mies' (52 v.) surmataan pensionastissa. Kirjan tapahtumat on vuodelta 1969. Viihdyin. (4.5.)

Gadda Carlo Emilio Via Merulanan sotkuinen tapaus. Kuinka monessa kirjassa joku puree toisen korvasta palasen? Ja mikä on todennäköisyys, että sattumalta luet kaksi sellaista peräkkäin? Edellinen lukemani kirja oli Matti Remestä. Kirja on vuodelta 1957, ja tapahtuma-aika 1927. Roomaan tuli ikävä... Italia. 

"No, jaa. Kuka tahansa meistä on viaton ennen ensimmäistä lemmenseikkailuaan poliisilaitoksen kanssa." (28.5.)

Jokinen Seppo, Satuttamisen summa, Komisario Koskinen osa 29. Tamperetta vaivaa poliisien perhettä vainoavat ryöstelijät. Raija tarjoaa Koskiselle iltapalaksi 

Juustokukkoa (makkaraan viillot, niihin juustoa. Päihin oliivit silmiksi ja paprikasta heltta. Sitten uuniin. Koskinen tunnistaa tuoksun:

"Ei kai sitä muuten komisarioksi pääsisikään." (21.5.)

Katajisto Kati Vale-Jaakko : suomalainen huijaritarina 1700-luvunlta. Kaikkien auervaarojen äitikö tämä oli.... Perheellä ei ollut perijää, joten perijäksi kelpasi Venäjälle 1700-luvun alussa vihojen aikaan ryöstetty nuori mies. Jos nyt oli ensinkään siltä kylältä Isokyröstä ryöstetty. Mielenkiintoinen TrueCrime otteella kirjoitettu kirja. 🌟🌟🌟

Kaus Jan & Rinne Harri (toim.) Ajattelen koko ajan rahaa : kivikovaa virolaista nykyrunoutta. Pari runoa sykähdytti, mutta muuten vain ihan ok. Kirjaan oli saatu kiva kokoelma eri runoilijoilta ja runot liikkuivat samoilla hoodeilla. Viro.

Kilpi Marko Kirkkonummen kolmois-surma. Kirkkonummi. Muistan kauhistelleeni vauvan hukkumista aikanaan. Hirveä tapaus, jonka ratkaisua ei ole näkyvissä. Kirja perustuu viime vuotiseen rikospodcast-sarjaan, jonka olen kuunnelut. Vuonna 1990 elettiin eri aikoja. Dna tunnistusta otettiin käyttöön vasta 3 vuotta myöhemmin, kännyköitä ja nettiä ei ollut. Tutkija kuitenkin kertoi:

"Meillä on käytössä tietokone." (2.5.) 🌟

Lovesey Peter Salapoliisi silkki-pöksyissä. Urheiluromaani viktorianajan Englannista. 

Kirjassa poliisi solutrautuu laittomiin nyrkkeilypiireihin ratkoakseen murhatapauksia. (3.5.) 🌟🌟

Manner Juha, Ollikainen Milla Ulvilan surma, juttu 2472. Kirjassa yritettiin kovasti selittää juttua, mutta nekin uudet tiedot, joita kirjassa oli eivät saaneet vakuuttumaan puoleen eikä toiseen. Kohta alkaa olla kaikkien näkökulmat kirjoitettuna, Auerin näkökulmaa en ole lukenut. 

Musso Guillaume Kirjailijoiden salattu elämä. Ensimmäisen käännetyn kirjan jälkeen odotin tätä malttamattomana, mutta ei ollut minun tarinani tämä. Hyvin kirjoitettu, mutta petyin silti. Luen kuitenkin kolmannenkin kirjan syksyllä. En tykännyt naispäähenkilöstä joka käyttäytyi mielestäni päällekäyvästi kirjan alkupuolella. Ranska. (4.5.)

Mustonen Enni Kielon jäähyväiset Koskivuori-sarja 3. Kirjassa eletään vuotta 1939 ja talvisotaa. Kristiina on Kannaksella, Hanna Helsingissä. Kotona Oitissakin ollaan.  Taisin tykätä tässä sarjassa tästä eniten.🌟

Mustonen Enni Metsäkukkia asfaltilla. Koskivuori-sarjassa ollaan edetty 1950-lukuun. Pääosa tapahtumista on Helsingistä. 

Ollikainen Milla, Manner Juha Ulvilan surma juttu 2472. Syytön kunnes toisin todistetaan. Mielenkiintoinen nökökulma tapaukseen. Auerin näkökulmaa en ole lukenut, kaikki muut kyllä. Siksensä hyvä, että en aikanaan päässyt oikeustieteelliseen. Ei musta olis ollut golfaamaan... (20.5.)

Patrakova Inna Kultahammas. Venäläisten vappuretki 30.4.-2.5.1997, kohteina Helsinki, Tampere, Nokia. Mielenkiintoinen ja hauskakin tarina ryhmämatkalta Suomeen. (2.5.) 🌟🌟

Pertola, Esko, Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa, Kokemäki. Oli Uunolla jutut. Välillä hyrisin naurusta, ja mietin olisko mulla pokkaa lukea noita nauramatta hirvipeijaisissa tai marttailloissa.

"Tanssitti mua yksi Nakkilan miäskin. Se olikin oikein aika poika. Kehu, että hänellä on kivinavetto ja lipputanko ja sektori. Ja sano viälä sillaikin, ettei hän juur toisen apua tartte muuta ko rahan rikkomisesta!."

"On sittenkin parempi olls sekarotuinen ihminen, kuin puhdasrotuinen sika." 

"Vieraista on aina iloa – ellei heidän saapumisestaan, niin ainakin heidän lähtemisestään." (23.5.)

Remes Matti Tappava tuliainen, Ruben Waara 3. Olennlukenut Ruben Vaaran seikkailuita vähän sieltä lisää täältä menetelmällä. Nyt kun kaikki on suoratoistossa, olen paikkaillut aukkoja. Hanko. 

"Tiedätkö mitään, mikä on näkymättömämpi kuin näkymätön mies? - - - Se on lihava keski-ikäinen nainen." Ruben Vaaran kuljetusliikkeen sihteeri. (27.5.)🌟🌟

Remes Matti, Islantilainen syleily. Hanko. (28.5.)

Rowling J. K. Harry Potter - sarja. En ole ennen kuunnellut tai lukenut Harry Potter -sarjaa kokonaan suomeksi. Alunperin olen lukenut neljä ensimmäistä kirjaa suomeksi, loput englanniksi heti kun ne ilmestyivät. Sittemmin olen kuunnellut sarjaa ruotsiksi. Niinpä Harry Potter ja Feenixin kilta, Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset tulivat luettua nyt ensi kertaa suomeksi. Tällä lukukokerralla ihastelin erityisesti sitä, kuinka täsmällisesti elokuvien hahmot noudattivat kirjan kuvauksia. Tähtiä on vaikea jakaa, kun on niin monta kertaa lukenut kirjat ja nähnyt elokuvat. Englanti. 

Viisastenkivi  (10.5.)

Salaisuuksien kammio (11.5.)

Azkabanin vanki (13.5.)

Feniksin kilta (15.5.)

Puoliverinen prinssi. (17.5.)

Kuoleman varjelukset. (18.5.)

Siuntio sulosäkeen tarinat. (18.5.) 🌟🌟🌟

Ihmeotukset ja niiden. (18.5.) 🌟

Huispaus kautta aikojen. (19.5.) 🌟🌟

Harry Potter ja Kirottu lapsi. Vuoden ensimmäinen näytelmä. Luin tämän uutena, mutta tarinasta en muistanut juuri mitään enää. (20.5.)

Salonen Jari Päätin lukea koko Zetterman ratkaisee-sarjan ennen kuin luen uusimman, Käärmeen. Tykkään Zettermanin tyylistä ja konditorioiden korpuiksi kuivatuista hävikkipullista. Edelliset kirjat olen lukenut likimain sitä myötä, kun ne ovat ilmestyneet. Kirjat tapahtuvat pääosin Helsingissä, mutta ei tullut tälläkään lukukerralla kirjattua ylös tapahtumapaikkoja. 

Kuokkavieraat, Zetterman ratkaisee osa 1. Helsinki. 

Jahti. 

Kätkö.

Ontuva mies. 

"Ehkä minä pitäydyn jatkossakin elokuvissa, kirjoissa ja musiikin kuunteludda, hän päätti. Niistä saattoi harrastaa sisätiloissakin."Zettermanin mietteitä vanhuuden harrastuksista. 

Kaikki me kuolemme kerran. 

Ristilukki.

Bumerangi. Kirjassa purjehditaan. 

Käärme. Osa 8, 2024. Zetterermanilla itsellään on purjevene. 

Tagore Rabindransth Gitanjali. Bengalilaisia runoja, jotka ensi kertaa ilmestyi suomeksi 1917 Eino Leinon käännöksenä nimellä Uhrirunoja. Tagore voitti nobel-palkinnon näillä runoilla vuonna 1913. Uudessa, Hannele Pohjanmiehen käännöksessä on kaikki alkuperäisteoksen runot. Tykkäsin niin, että luen heti uusiksi. Intia. (27.5.) 🌟🌟🌟

Vakkuri Juha, Leokongo, runoelma. Kongon demokraattisen tasavallan historia 1800-luvunnloppupuolelta 1970-luvulle. Tätä kirjaa on tullut luettua kuin Iisakin kirkkoa rakennettu. Pitkään ja hartaasti. Syynä hitauteen ei ole kirjan huonous, päin vastoin. Rakastin sitä, enkä vaan malttanut lopettaa. Tämän kirjan voisi osaa itselleenkin. (23.5.) 🌟🌟🌟

Vilkuna Kustaa Paholaisen sota. Luin kirjan heti Katajiston Vale-Jaakon jälkeen. Ehkä antoisampaa olisi ollut lukea tämä ensin, mutta hyvä oli tämäkin. Pääpaino tässäkin kirjassa oli 1700-luvun Pohjanmaalla, mutta esimerkiksi Turku ja Ulvilakin tuli mainittua joidenkin tapausten yhteydessä. 🌟

Vuong Ocean  Lyhyt maallinen loistomme. Vietnamilaisen pohan pitkä kirje äidille. Olen lukenut kiehtovampiakin kirjeitä, mutta ihan ok tämäkin. En ehkä suosittele ainoaksi kirjeromaaniksi, jos olet sitä eysimässä. Sellaiseksi sopii paremminukrainalaiben  Rakas Ljuba tai senegalilainen Pitkä kirje. (30.6.)

Westlake Donald Turmion tiellä. Minä ja Westlake emme oikein tule toimeen, mutta tulipa taas kokeiltua. Ihan kiva tarina, mutta mitään ei jäänyt mieleen. Englanti. 

Jokiajelulla Kongojoella

Itselleni Kongosta tulee ensimmäisenä mieleen pitkä afrikkalainen joki, joka onkin 9.pisin maailmassa sekä Belgian kuningas Leopold, joskaan kaikki käänteet siltä ajalta eivät ole tuttuja. Myös mielikuva siitä, että Leopold ja Kongo liittyivät myös Livingstonen johonkin tutkimusmatkan on vahva. Kun lähtökohdat ovat näin heppoiset, on hyvä tutustua aiheeseen laajemminkin, joten eikun eteenpäin kuin mummo lumessa ja sen teen kunnon tutkimusmatkailijan uteliaisuudella. 

Aiemmin olen käynyt Kongo-joella jokiajelulla  Jukka Parkkisen Suvi Kinoksesta kertovien kirjojen isoisän kanssa. Hedgen sarjakuva Tintti Kongossa kirjan lukemisesta on sen verran aikaa, että en enää muistanut, liittyykö joki kertomukseen, mutta oltiinhan siinäkin jokilaivassa. Molemmat kirjat sijoitan Kongon demokraattiseen tasavaltaan (tunnettu aiemmin myös nimillä Itä-Kongo ja Zaire) . 

Katarine Hepburnin Afrikan kuningatar, eli miten menin Afrikkaan Bogartin, Bacallin ja Houston kanssa ja olin tulla hulluksi kirjassa seikkaillaan pääosin Kongossa ja Ugandassa. En ollut aiemmin katsonut elokuvaa mutta kirjan jälkeen oli pakko katsoa. Olin näet kuvitellut kuningattaren naiseksi... Jos ikinä lähden elokuvan/tv-sarjan kuvauksiin sisävessa-alueen ulkopuolelle, muistanen nyt ottaa mukaan sanomalehtiä ja kerroskattilan alaosan. Kirjassa kuvaillaan millaista oli tehdä elokuvaa 1950-luvun alussa afrikkalaisessa viidakossa Kongo-joen rannalla. Sitä ei helpottanut, että oli nainen ja muut oli miehiä. 

Nyt, Afrikkakuukautenani, eli syyskuussa, luin muutamia kirjoja lisää. 

Marjo Mäenpään Tulivuorikaupunki Kongossa on kertomus avustustyöstä Gomassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, missä kirjailija toimi ohjelmakoordinaattorina ja Kirkon Ulkomaanavun aluejohtajana. 

Kirja oli mielenkiintoinen, mutta minun makuuni liian vähän yksityiskohtia sisältävä. Olisin kaivannut enemmän arjen kuvailua ja vähemmän usein toistuvia lomaviikkoja. 

Tämän blogitekstin lähtökohtana oli tavoite lukea vihdoinkin Sami Sillanpään Keskellä virtaa Kongo, jossa Sillanpää kertoo matkastaan 1700 kilometriä alas Kongo-jokea syksyllä 2020. 

Kirjassa ei vain istuta proomussa tai veneissä, vaan kerrotaan myös Kongon historiaa ja tietysti nykypäivääkin. 

Kirjassa mainitaan myös Belgian Kongossa aikanaan työskennelleiden suomalaisten päiväkirjoja. Kiinnostaisi lukea, mutta niitä ei ole julkaistu. Olisikohan joku tutkinut niitä tarkemmin... Suomalaisia oli alueella ilmeisesti enemmän jokilaivojen kuskina, mutta aina joku osallistui myös kumipuuviljelmillä paikallisen väestön valvomiseen, mikä ei kivalta vaikuta nykyihmisen silmin, mutta kukapa nykyäänkään henkilökohtaiseen päiväkirjaan aina niin korrektisti kirjoittaa. Kirjassa mainitaan mm. sitaatti:

"Saivat maistaa persiissään virtahevon nahkaa." 

Tykästyin kirjan paikoitellen lyhyen toteaviin lausahduksiin:

"Täältä sekin lähti, Kongo-joelta" 

... todettiin hiv-tartunnoista. Hiv on siirtynyt apinasta ihmiseen luultavasti Kongo-joen liepeillä. Se ei ole tuore tapaus, sillä Hiv on löydetty jo 1959 talteen otetusta verinäytteestä. Vasta 1983 löydettiin Aids ja tauti tuli maailman tietoisuuteen. Onneksi sekin tauti on nykyään hieman vähemmän hengenvaarallinen. 

Aivan omaa luokkaansa lukukokemuksena oli Juha Vakkurin Leokongo : runoelma. Siinä eri tahot kertovat ajatuksiaan belgialaisesta Kongosta ja Stanleyn retkistä säemuodossa. Esimerkiksi saksalainen Otto von Bismarck kertoo:

"Huijari!
Leopold puhui Kongon Jokivarren heimokylistä 

itsenäisinä valtioina. 
Ne olivat yhtä itsenäisiä ja hyödyllisiä
kuin epäkunnossa oleva kivääri eteisen seinällä."

Tykästyin kirjan kieleen ja siihen, että ääneen pääsevät kaikki. Leopold. Stanley, heimopäälliköt, kantajat... Kannattaa lukea itse jos pitää säeromaaneista.

Se toinen Kongo on Kongon tasavalta (Google Mapsissa nimellä Kongo), on Kongon demokraattista tasavaltaa paljon  pienempi valtio, jolla on muutakin merenrantaa Atlantilla, kuin Kongo-joen suu. 

Kongon tasavaltaan sijoittuu aiemmin lukemistani kirjoista Alain Mabanckoun Pikku-Pippuri. Se on tarina siitä, kuinka orpokodin kasvatti kasvaa kaduilla aikuiseksi. Aina sanotaan, että ei nimi miestä pahenna, kun tarkoitetaan, että nimellä ei ole väliä, mutta veikkaanpa, että kirjan päähenkilön elämää muovasi paljonkin hänen ainutlaatuinen, pitkä nimensä sekä myöhemmin saatu lempinimi Pikku-Pippuri. Kirjan voi luokitella poliittiseksi satiiriksi. 

Porin Lukuhaaste 2022 Säeromaani-versio

Vuosi sitten en juurikaan tiennyt mitä on säeromaani. Niinpä piti tarttua härkää sarvista jne. ja tutustua asiaan kunnolla. Luin kaikki käsiini saamani säeromaanit, runoromaanit, runotarinat tai romaanityyppiset runot (paitsi kansaneepoksia, koska niistä olen lukenut suurimman osan joskus). Osa tilatuista viipyi reissussa vuoden vaihteen yli, joten mukana on myös runokirjoja ja pari muuta kirjaa. 

Kuvassa viime vuonna leutut säeromaanit ja pari runoromaania. 

Tässä vuoden 2022 viides ja viimeinen raportoitu lukuhaaste, uusikin on jo hyvässä alussa, 62 kirjaa on luettu, mutta kovin montaa osumaa ei vielä ole. 

1. Säeromaani Kirsti Kuronen Paha puuska. Oli se. Paha puuska. Tarina olisi saattanut olla tarina yhdestä kauan sitten tapaamastani pikkupojasta joka aikuistuttuaan sai pahan puuskan. Valitettavasti niitä esiintyy. 
2. Kirjan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleesi Harri Nordell Valkoinen kirja, tuli taas mieleen että pitäisi kirjoittaa se runokirja... Vuoden 2023 puolelle jäi luettavaksi Elizabeth Acevedon Runoilija X, joka todellakin jäi mieleen, vaikka en yhtään haluaisi muistella. Hyvä kirja rajusta asiasta. 
3. Kirjan nimessä tai kansikuvassa on huonekalu Markus Similä Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät, piano ja palli kannessa. Kirjasta tuli nostalginen fiilis. Lapsuuteni radioääni haastatteli minua 20 vuotta sitten jotain kirjaansa varten. Kirjassa liuta joululaulua taustoineen. 
4. Kirja aiheuttaa matkakuumetta Janne Hurme Tiu tau tilhi, Sortavalassakin vois käydä. Blogiin on soffamatka sinne tulossa. Kirjoitin sitä niihin aikoihin kun kuuntelin tätä kirjaa ja pari kohtaa täydentyi tästä sopivasti. Kirja kertoi yhdestä laulusta mielettömän monta faktaa. Ihana kirja. 
5. Kirjassa on monta kertojaa Elizabeth Acevedo Maata jalkojen alle, no ei 2 ole monta, mutta tämä oli säeromaani, joten olkoot kaksi sitten monta. Ja taisi äänessä olla vähän äitejäkin. Yksi suosikkini näistä. 
6. Kirja kertoo jostakin alkuperäiskansasta tai etnisestä vähemmistöstä Anja Eskelinen Enkelten taikajyvät, enkelit ja paholaiset, ei ole ainakaan enemmistöä. Lasten runoromaaniksi luokittelisin. 
7. Pidät tai et pidä kirjan päähenkilöstä Jason Reynolds Minuutin mittainen ikuisuus. En oikein ymmärrä, miksi kaikki muut on tykänneet tästä niin paljon... En tykännyt. Mistään. Mutta säeromaanihan tämäkin. 
8. Kirjailijan nimi on mielestäsi vaikea muistaa tai kirjoittaa Dess Terentjeva Ihana. No, ihan ihanainen säeromaani tämäkin oli. 
9. Kirja liittyy tavalla tai toisella kädentaitoihin (Taitaja-kilpailut Porissa 2022) Kirsti Kuronen Pönttö, pakko lukea valokuvaus kädentaidoksi, kun parempiakan säkeitä ei nyt löytynyt. Kokemäelläkö sitä valokuvausta voi Satakunnassakin opiskella vai Nakkilassa? 
10. Kirjassa kerätään jotakin J. S. Meresmaa Kenties tapa(a)n sinut vielä, e-urheilija kerää voittoja ja palkintoja. Sydäntä sykähdyttävä säeromaani ❤️ Jatko-osakin ilmestyisi just kun tätä olin julkaisemassa. 5 tähteä, sydäntä tai jotain. Vampyyrit vei sieluni 12 vuotta sitten. 
11. Kirjan nimessä on alaotsikko Olet kuin ohdake : Runoja rakkaudesta Poriin. Harmittaa edelleen kun missasin oman runon lähettämisen. 
12. Unohdettu kirja Volter Juva Kuvia ja säveliä, Harva muistaa. Kivan tunnelmaisia runoja Juvan Tunisian matkalta. 
13. Kirja, jonka lukeminen nolottaa tai et haluaisi myöntää lukevasi sitä Po Chü-I Korotan ääneni ja laulan, nolottaa kun en ole noteerannut ennen koko kirjaa. Kivoja runoja. 
14. Kirja kirjailijalta, jonka koko tuotannon olet lukenut tai haluaisit lukea Uuno Kailas Paljain jaloin, melkein kaikki luettu, myös suorasanaiset tekstit. Tämä oli runoteos. 
15. Kirjassa on uusioperhe tai samansukupuolinen pari Hanna van des Steven Punapipoinen poika. Nyt on pakko todeta, että muistan kyllä tämän säeromaanin juonen pääkohtia, mutta en muista miksi pistin kirjan tähän. 
16. Kirjan päähenkilöllä on mielestäsi onnistunut tai kiinnostava nimi Aleksandr Puskin Jevgeni Onegin, nimi itsestään kuulostaa laululta. Mainittakoon, että luin tämän runoromaanin vuosi sitten tammikuussa. 
17. Kirjassa ollaan mökillä tai uidaan Sarah Crossnan Yksi. Tykkäsin. Itkin. Koskettava säeromaani. 
18. Kirjaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma Janne Holmström Kauan sitten hukkunut, lasten siirto evakkoon Tanskaan. Tämäkin taisi olla säeromaani. Tai sitten runoromaani. 
19. Kirja sopii asuusi tai sisustukseesi tms. Susan Crossnan, Kuunnousu. Minulla on muutamia esineitä nousevalla kuulla, mutta kuvassa on kyllä laskeva kuu. Tosin voi laskeva kuukin nousta ha nouseva laskea. 

    
20. Kirjan nimessä on alkuaine LUistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän ongelmia... Lu=lutetium. Tämä oli haasteellinen kohta tässä tyylilajissa. En löytynyt yhtään pii-sanaakaan runokirjoista. Runot kirjassa on Poliittinen runo nyt -kilpailun parhaimmistoa. 
21. Tieto-Finlandian voittaja tai ehdokas Eeva Åkerblad Huolenpitoja. Villeissä unelmissa kirja olisi saattanut saavuttaa ehdokkuuden, jos säeromaanityylinen kirja sinne kelpaisi. Vakkurin Leokongo olisi ollut kyllä tähänkin sopiva, kirjasin alemmas. 
22. Luet kirjaa huvitukseksesi V. S. Luoma-Aho delete. Runoja on aina kiva lukea. Tarkoitus oli lukea tähän kivan pinkki Maria Matinmikon Kolkka -runoromaani, mutta kirja ei tavoittanut minua viime vuonna. Nyt sekin on luettu. 
23. Haluaisit syödä tai laittaa samaa ruokaa kuin kirjassakin Anneli Kanto Ihan pähkinöinä. Tämä oli ihan romaani, mutta mukavaa arkista ruokaa, alussa fiinimpääkin. Jostain syystä en keksinyt ainuttakaan runokirjaa jossa mässäillään jotain oikein hyvää. Tapahtumapaikkana Seinäjoki. 
24. Kirjassa käydään konsertissa, museossa tai kirjastossa Sanni Ylimartimo Pimeässä hohtavat tähdet, Korea-popista kertova säeromaani. Kivaisa kirja. Tapahtumapaikkana Jurva. 
25. Kirjan päähenkilö käyttää silmälaseja Uuno Kailas Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja, eikös runot kerro runoilijasta itsestä. Tähän piti pistää samoin perusteluin myös silmälasipäisen Hannu Virolaisen Sekunda jo syntyessään -runoromaani, mutta kirja ei tavoittanut minua viime vuonna. Onneksi idästä tulee uusia aamuja ja vuosia. Nyt sekin on luettu. 
26. Kirja liittyy tavalla tai toisella rasismiin Ngaio Mars Mustaa miestä ken pelkäisi. Dekkari. Rasismisäkeet tuli jo käytettyä muualle. Juha Vakkurin Leokongon olisin pistänyt tähän, jos se olisi saavuttanut minut ennen vuodenvaihdetta. Se olisi ollut kyllä lähempänä tietofinlandia-ainesta kuin tuo Huolenpitoja, jonka sinne laitoin. Leokongo lukeminen jäi siis 2023 puolelle. 
27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina Uuno Kailas Uni ja kuolema. Kailas on yksi pitkäaikaisista suosikeistani. 
28. Kirja on voittanut tai kirjassa voitetaan jokin kansainvälinen palkinto Lasse Eerola Unohdetut voittajat, olympiavoittajia nämäkin. Kaikki. Suosittelen. Olisin voinut lukea tähän Aale Tynnin olympiavoittorunon, mutta eipä tullut viime vuonna mieleen. 
29. Kirjassa joku lukee kirjaa A. W. Yrjänä Joonaan mäen valaat, päähenkilöllä on paljon kirjoja ja kirjassa jopa opetellaan uusi kieli, jotta voidaan lukea kirjoja. Hatunnoston arvoista! Säeromaani pitkin säkin. Tapahtumapaikkana Porvoo. 
30. Kirjassa suudellaan Eino Leino Yksi on laulu ylitse muiden. Suudeltiinkohan tässä runokirjassa. Kaiketi. Eino oli naisten mies. Hassua, mutta säeromaani ja runot on usein sangen siveitä. Nyyrikki-kamaa. Perjantaissa sentään joskus suudeltiinkin. 2023 lukemissani kirjoissa noustiin päälle ja kai suudeltiinkin Juuli Niemen Pitkästä ilosta runotarinassa, Kirja vaan ei ehtinyt perille viime vuonna.