Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusi-Seelanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusi-Seelanti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. lokakuuta 2026

Syyskuussa 2026 luettu

Hyvin lukupainotteisen heinäkuun ja melko normaalisti edenneen elokuun jälkeen oli sitten vuodossa maltillisempi syyskuu. Itselleni puolustelin hidasta lukutahtia sillä, että vihdoin sain luettua loppuun uuden maan. Siihen meni melkein viikko. Saint Luciasta kertova nobelisti Wallcotin kirja teetti töitä tosiaan pitkään, mutta kannatti. Toisaalta, kuinka hidas lukutahti on 10 kirjaa kuukaudessa, jos ajattelee kaikkia maapallon ihmisiä... Mutta Saint Lucian selättämisestä olen todella tyytyväinen. 

Affonço Denise Elossa kuoleman kentillä. Ranskalainen nainen oli leirillä 4 vuotta, ja painoi lopulta 30 kiloa. Ranskalainen isä, vietnamilainen äiti. Kirjassa usein mainittu Angkar tarkoittaa kirjaimellisesti ”järjestöä” / ”organisaatiota”, mutta punaisten khmerien aikana sillä tarkoitettiin salaperäistä vallanpitäjää eli käytännössä Kommunistisen Kampuchean puolueen (CPK) johtoa. Kambodza.
 (5.9.) 🌟🌟🌟 

Junttila Harri Ryöstöjä ja vankilapakoja sarjassa Kuusi kelmi ja kadonneet miljoonat 5. Elokuun lopussa aloitetun sarjan kaksi seuraavaa osaa jäi syyskuulle, koska ne ilmestyi 1.9. Tämä osa kertoo Volvo Markkasesta, joka tunnetusti tykkäsi Volvoista. Ryöstely alkoi Tanskasta. Siikaislainen pakokaveri Mikko Salminenkin tietty mainittu (pako 1980). TrueCrime. (4.9.) 🌟🌟🌟 

"Isän opeista parhaiten jäi mieleen kaksi: keneenkään ei koskaan voi luottaa ja mitä vaan voi tehdä, mutta häntä ei saa jäädä oven väliin."

Junttila Harri Aurinkoinen autokauppias sarjassa Kuusi kelmiä ja kadonneet miljoonat 6. Sunny Car Centerin tarina. TrueCrime. (4.9.) 🌟🌟 

Lapinoja Sannaleena Sirkuselämää. Runoteos tekijän nukkehahmojen ympäriltä. (12.9.). 🌟 

Liksom Rosa Väliasema Gagarin. Otin kirjan kuunteluun lukijan, Anna Saksmanin vuoksi. Jotenkin tykkään hänen äänestään. 41 katkelmanovellia. Mongolia ja Venäjä, Siperia. 🌟 

Sandberg Inger ja Lasse Pikku Anna matkustaa Ylösalaisinmaahan . Lastenkirja. Kohdemaana Uusi-Seelanti. (21.9.) 🌟 

Somin Yeon Pieni korealainen keramiikkapaja. Tämä kirja oli vireillä koko kesän. Tykkäsin, mutta kirja ei vain edennyt. Vihdoin syyskuussa sitten tuli kuunneltua kirja loppuun. Etelä-Korea. (11.9.) 🌟🌟 

" Saven muovaaminen on kuin sydämen muovaamista. "

Stark Ulf  Jaguaari. Runomuotoinen tarina kuinka pikkupojasta tulee jaguaari kun hän nukahtaa. (21.9.) 🌟 

Taylor Patrik Irlantilainen maalaisjoulu. Kirja jatkaa Irlantilaisesta maalaislääkäristä kertovaa sarjaa. Olin säästellyt tätä joulukuulle, mutta teki mieli lukea neljäs osa, mutta koska sarja on hyvin kronologinen, täytyi sitten lukea tämä ensin. Ei huono. Irlanti. (30.9.) 🌟🌟🌟

"Tule auttamaan. Abbedissa pyörtyi." 

Walcott Derek Anotger Life. Walcottin omaelämäkerrallinen, runollinen teos, jonka Walcott kirjoitti Saint Luciasta, Karibian maisemasta, siirtomaahistoriasta, taiteesta ja omasta nuoruudestaan. Walcott on poiminut kirjaan muistoja ja tunnelmia, joita kuvailee runsassanaisesti ja ainakin niin minusta tuntuu, välillä uusia sanoja keksien. Onko englannissa esimerkiksi sanaa gibboned (gibboni en tapaan, kuin gibbonit?) kuten alla olevassa katkelmassa oli? Nobel. Runokirja. Saint Lucia. (9.9. Mutta totuuden nimissä, aloitin kirjan noin vuosi sitten) 🌟🌟 

Vanhatalo Antti Henkivartijat : Presidentin turvallisuusvartioston tarina. Mielenkiintoinen historiaa luotaava kirja. Tietokirja. 🌟🌟 
"Tilasto­keskuksen mittaushistorian aikana henkirikoksia tapahtui Suomessa eniten 1920-luvulla. Vuonna 1918 tehtiin peräti 60,6 henkirikosta 100 000 asukasta kohden, kun 1920-luvun jälkeen vastaava määrä on vaihdellut 1,7:n ja 5:n välillä. Yhteiskunnan väkivaltaisuus alkoi saada poliittista huomiota kunnolla vasta vuonna 1926 "

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Book Voyager 2021 - 7 Australia & New Zealand

Heinäkuu osoittautui haasteen puolesta välipalaksi, sillä vaikka kotona olisi ollut kolmekin Oceanian saarille sijoittuvaa kirjaa, niin ei vaan iskenyt. Olisi pitänyt lukea ne kesäkuussa, jolloin vielä jaksoi kuumuuden puolesta pidellä kirjaa kädessä päivät päästään. Heinäkuu on kuukausista julmin, sanoi sananparsi mitä sanoi. Kuumin ja julmin. 


Eli summa summarum, heinäkuun kuumuudessa haaveilin vilpoisesta Australian ja Uuden-Seelannin talvi-ilmastosta. Kuumille saarille ei kuntoni kestänyt. 

1. ja 2. Uusi-Seelanti, Sarah Larkin Valkeiden pilvien maa ja Maorien laulu  kertovat nuoren tytön matkasta Britanniasta Uuteen-Seelantiin. Siellä hän menee naimisiin ja jatkaa sukuaan. Kirjoissa kerrotaan vauraiden uudisraivaajien puuhista, maan kehittymisestä ja vähitellen myös alkuasukkaiden suhteista maan valloittajiin.

3. ja 4. Australia, Liane Moriarty Viimeinen vuosipäivä ja Sulje silmäsi ja laske kymmeneen kirjat luin samalla innolla kuin aiemmatkin osat. Viimeisessä vuosi päivässä teemana on mm. perintö ja biologisen kellon tikitys. Ei ehkä sykähdyttävintä Moriarty. Samaan kastiin meni Sulje silmäsi ja laske kymmeneen, jonka pääosissa on stalkkeri.

5. Australia, Jo Nesbon Lepakkomies oli tällä kertaa ensimmäinen australialaisista tapahtumista kertova kiinnostava kirja, vaikka norjalainen Nesbo ei minua kovasti kiehdokaan. Tämä, kuten kesällä lukemani Thaimaassa tapahtuva Torakat, ovat Nesbon ensimmäiset Harry Hole kirjat. 

6. Australia, Jane Harper Kuiva kausi aloittaa Aaron Falk - sarjan. Murha maaseudulla ravistaa koko yhteisöä. Jotkut haluavat saada rikollisen selville, jotkut eivät niinkään, mutta niin vain Aaron Falk ratkaisee asian.

New Zeeland

1. &2. Sarah Lark In the Land of Long White Clouds and Songs og a Spirits

Australia

3. &4. Liane Moriarty The Last Anniversary and The Hypnosist's Love Story

5. Jo Nesbo The Bat

6. Jane Harper The Dry

Two lands, One new one (New Zealand) 

maanantai 20. tammikuuta 2020

Yksin saarella

Vietin sunnuntain soffalla unelmoiden aaltojen murtumisen kohinasta Cookinsaarten rantaan.
Sijainti. (Vas. Australia) 

Muutama vuosi sitten etsittiin bloggaajan autiolle saarelle talonmieheksi jonnekin Tyynenmeren pikkusaarelle. Tarkoitus oli houkutella paikalle turisteja.

Muistan miettineeni olisiko minusta asumaan vapaaehtoisesti yksin saarella ja mistä hinnasta olisi. 

Hinta sisältäisi myös ajatuksen kuinka paljon olisin valmis raatamaan ruokani eteen. Olisinko valmis ryöstämään tiiran pesiä tai harppunoimaan kalaa. 

Heräisinkö kukonlaulun aikaan aamulla hoitamaan puutarhaa. 

Kantaisinko illan hämärtyessä satoja litroja vettä nuutuneille kasveille... 

Vai turvottaisinko kuivattuja kasviksia kattilassa ja avaisin tonnikalapurkin.

Yksin olemista en kaihtaisi jos
Useasta saaresta koostuva Suvarivin atolli.
Tomin saari punaisen pisaran yläpuolella. 
saarella olisi toimiva yhteys pelastushelikopteriin, mutta olisinko valmis olemaan yksin niin, että en tietäisi näenkö ihmisiä (lue saanko turvaa) enää tänä vuonna.

Tärkein kysymys on tietysti se, ryhtyisinkö siihen kaikkeen yli viisikymppisenä.

Tuskin. Ja ruuastakin veikkaan, että ilman pakkoa tuskin ryhtyisin munarosvoksi, vaikka tuoretta ruohosipulia olisikin kiva ripotella munakkaalle.

Uusiseelantilainen Tom Neale oli toista maata. Hän oli yli 50-vuotias muuttaessaan ensi kertaa Cookinsaariin kuuluvalle Anchorage saarelle Suvarovin atollille.

Muuttamisesta oli todellakin kyse, sillä muuttokuormassa oli (polkupyörää lukuun ottamatta) Tomin koko omaisuus hopeista teekannua myöten.

Päivät saarella kuluivat arkisten aherrusten puitteissa. Viihdykkeisiin kuului pieni kirjasto, rottien pyydystyksestä vastaavat kissat ja iltatee. Tom oli kuitenkin tyytyväinen.

Hän eli saarella kolmeen otteeseen yhteensä 16 vuotta. Hänen kirjansa Yksinäisen miehen saari kertoo kahdesta ensimmäisestä jaksosta jotka kestivät yhteensä 6 vuotta.

Kolmas jakso kesti 10 vuotta ja päättyi Tomin sairastumiseen. Tuolloin Tom oli käsittääkseni palkattuna saaren valvojana.

Tom Nealen kuoleman jälkeen runsaasta lintukannastaan tunnetusta Suvarovista tehtiin kansallispuisto.

Nykyisin siellä asustaa purjehduskautena kaksi palkattua työntekijää, jotka muiden kirjoittamien blogitekstien mukaan toimivat myös tullivirkailijoina. Tätä kirjoittaessani löysin ainakin kaksi suomalaista purjehtijaa, jotka ovat käyneet saarella tällä vuosituhannella.

Kirja jäi valitettavasti tekijänsä ainoaksi. Olisi ollut mielenkiintoista lukea myös tuosta viimeisestä jaksosta, joka päättyi 1977 Neaven sairastuttua syöpään.

Nautin kirjan lukemisesta niin, että ahmin sen kepeästi yhden sunnuntain aikana. 

Eloon jäämistaistelu on luonnon voimien edessä yksin ollessa samanlaista, olipa valmistautunut tai ei. Siksi olikin hieno vertailla mielessään kirjaa Tom Hanksin tähdittämään Castaway leffaan. Elokuva tuli senkin vuoksi mieleeni, että Neale kykeni pohtimaan terveyttään jo etukäteen, ja mm. poistatti hampaista ne, joista olisi voinut koitua saarella ongelmia.

Raskaasta työstä huolimatta Tom Nealen mieliala oli pääasiassa positiivinen. Kun saarella yksin oleminen ei ollut pakko, oli yksinäisiäkin hetki helpompi elää.

Kirjasin kirjan Porin kaupunginkirjaston lukuhaasteessa kohtaan esikoisteos. Sellainenhan tämäkin oli, vaikka varmasti haasteen tekijät kuvittelivat mielessään uutuusteoksia. 

Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Joulukalenteri etkot 22.11.

Tuomiosunnuntai ja viikko aikaa ensimmäiseen adventtiin. Kun loppusyksystä selasin lukupinoa, tajusin, että minulla oli suunnitelmissa lukea...