lauantai 28. helmikuuta 2009

28.2. Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä

Suomalaisen kulttuurin päiväksi ja Kalevalan juhlapäiväksi vakiintui vuonna 1909 päivä, jolloin Elias Lönnrot allekirjoitti Kalevalan ensimmäisen painoksen esipuheen - 28.2.

Kalevala on Suomen kansalliseepos ja sellaisena hyvässä seurassa Edda runojen, Gilgamesin ja muiden loistavien tarinoiden kanssa.

Elias Lönnrot teki 11 keruumatkaa 15 vuoden aikana. Matkoillaan hän keräsi Suomen kansan vanhoja runoja kymmeniltä eri runonlaulajilta. Näistä yksittäisistä runoista ja irrallisista säkeistä Lönnrot kokosi ja yhdisteli eepoksen. Tarvittaessa hän keksi itse säkeitä.

Vanhan Kalevalan valmistui 28.2.1835. Uusi, laajempi Kalevala, jollaisena me Kalevalan tunnemme, ilmestyi 1849. Myös vuosina 1840-41 ilmestynyt laulurunoja sisältävä Kanteletar on Lönnrotin kokoama.

Lisäksi Lönnrot on koonnut ja julkaissut Suomen kansan sananlaskuja, Suomen kansan arvoituksia sekä Suomen kansan muinaisia loitsurunoja.

Kalevalan ilmestyminen sai yleisössä aikaan ihastusta. Sekä lukijat että tekijä uskoivat kansanrunojen välittävän tietoa suomalaisten menneisyydestä. Kalevalasta tuli suomalaisen kansakunnan symboli. Kalevala on käännetty noin 50 kielelle ja on samalla käännetyin suomalainen kirja.

Kalevalan päivä on ollut virallinen liputuspäivä vuodesta 1978. Perinteisesti päivää juhlitaan lukemalla Kalevalaa. Monissa kirjastoissa luetaan kirjaa ääneen. Julia on pohtinut joskus kyökissään, kuinka mukavaa olisi katsella päivän aikana esimerkiksi Kalevalaan liittyvää roolipeliä tai tarinaan liittyviä työnäytöksiä. Esimerkiksi paikallinen seppä Ilmarinen voisi hyvinkin takoa jonain vuonna torilla sampoa ja parturikampaamon Aino näyttää kansalle hiusten palmikointitapoja. Suohon laulanta ei ehkä onnistu torilla, koska se on kivetty, mutta ainahan sitäkin voisi kokeilla... ei sitä koskaan tiedä, vaikka onnistuisi :)

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Tuhkakeskiviikko

Eilen oli laskiastiistai ja tänään, tuhkakeskiviikkona, alkaa pääsiäispaasto. Päivän nimi tulee Raamatun vertauksesta, jossa säkkiin pukeutuminen ja tuhkan sirottaminen päälle ovat katumuksen ja parannuksen teon merkkejä.

Paastoaminen ei ole luterilaisten keskuudessa aiemmin ollut kovin yleistä, eikä se ole sitä vieläkään, vaikka vuosi vuodelta paastoaminen näyttää tulevan suositummaksi. Siitä huolimatta kirkoissa vietetään vuosittain tuhkakeskiviikkoiltana messu ensimmäisen paastopäivän ja katumuksen voimanlähteeksi.

Nykyisin paastotaan kieltäytymällä 40 päivän ajan jostain itse ennalta määrätystä asiasta. Kieltäytyä voi esimerkiksi makeasta, alkoholista, kännykän käytöstä tai television katsomisesta. Julian kokemuksen mukaan 40 päivää on pitkä aika selitellä tuttaville, miksi ei syö pullaa ennen pääsiäistä, mutta kokemus on ollut aina hyvin innostava muuten. Sivutuotteena lähtee helposti muutama kilo painosta.

Julian suosittelema juttu.

tiistai 24. helmikuuta 2009

24.2. Matin päivä

Pyhimyskalenterissa on kaksi Matti-nimistä apostolia, toisen muistopäivä on 21.9. Vanha kansa erotti nämä Mattien päivät Talvi-Matin ja Syys-Matin nimillä. Muitakin nimiä keväiselle Matin päivälle on.

Kakara-Matin nimi tulee jäätyneistä hevosen lantakokkareista, ja Varis-Matti kertoo varisten vilkastumisesta talven jälkeen. Pohjois-suomessa varisten kerrottiin sanovan, että katso miestä (varista) Mattina, katso miestä Maariana, jos ei näy Maariana, on jo mies hukassa. Vasikka-Matti toi ensimmäiset vasikat ja maidon: Kun Erkkinä härkii, niin Mattina poikii ja Mattina se maijon alottaa, (Syys-)Matti sen maijon lopettaa.

Matin päivänä sanotaan pohjaveden olevan matalammillaan. Kohta alkavat lumet sulaa ja pohjavedet nousta.

Matin päivänä oli monia kieltoja. Jos silloin esimerkiksi kampasi tukkansa, se alkoi lähteä, ja jos ompeli, käärme purisi kesällä. Vaikka monenlaisen työnteon sanottiin aiheuttavan harmia tulevana kesänä, ei sopinut myöskään maata päivällä, silloin itikat söisivät kesällä.

Vanhan kansan Talvi-Matti oli kevättalven alku. Mitä pidempi Matin parta ( eli jääpuikot) räystäässä riippui, sitä pidemmälle kevät venyi. Myös Pohjois-Suomessa Matinpäivä oli tuttu säänennustuspäivä. Saamelaisen sanonnan mukaan, jos matinpäivänä on koleaa, sää leutonee, jos leutoa, sää kylmenee.

Kevät alkaa olla tulollaan. Matin päivänä talven selkä taittuu, sanottiin Porvoossa ja Oripäässä kerrottiin että Mattina karhu kylkeänsä kääntää.

Ja lopuksi kaikille Mateille tärkeä tehtävä tälle päivälle. Kuten tiedämme, Jaakko heittää kylmän kiven järveen, mutta monille on päässyt unohtumaan, että Matti pelastaa keväällä tilanteen: Matti kuuman kiven kaivoon pudottaan.

Laskiaistiistai

Laskiaistiistai on viimeinen päivä ennen pitkän pääsiäispaaston alkua. Katolisella ajalla paastopäiviä oli viljalti, mm. perjantai oli paastopäivä ympäri vuoden ja erilaisiin pyhimysten päiviin liittyi useimmiten paasto. Paasto ei ollut kieltäytymistä kaikesta ruuasta, vaan pois jätettiin lähinnä liha ja rasva. Maitoa ja munia ei pääsiäis- ja joulupaston aikaan ollut muutenkaan tarjolla, kun lehmät olivat ummessa eivätkä kanat munineet talvella.

Laskiaisena syötiin siis paaston varalta runsaasti rasvaisia ruokia, mutta toisaalta myös varmasti tyhjennettiin ruokakomeroista pilaantumisvaaran alla olevat ruoka-aineet. Esimerkiksi syysteurastuksesta jääneet sianpotkat keitettiin hernekeitoksi. Sorkat oli syöty jo kynttilänpäivänä.

Laskiaisen ruokia ovat Länsi – Ja Etelä-Suomessa verimakkara ja siansorkilla ja –päällä höystetty hernekeitto, Keski-Pohjanmaalla ja Savossa syötiin puolestaan rasvaa ja sianlihaa sisältävää rasvarieskaa. Eri paikkakunnilla oli omat traditionsa: Evijärvellä sanottiin että herneruokaa syödään seitsemän kertaa joka nurkassa laskiaispäivänä, ja Kirvussa todettiin että Laskiaisena ei pidä rokkaa syödessä haastaa, etteivät itikat pure kesällä.

Muualla maailmalla laskiaiseen kuuluu karnevaalit. Suomessa ainoa karnevaaleiksi luokitellut perinteiset juhlat ovat olleet länsisuomalainen nuutinpäivä, mutta kyllä laskiaiseenkin on Suomessa kuulunut riemu ja ilottelu.

Laskiaisena kuuluu mennä laskemaan mäkeä ja huutaa pitkiä pellavia! Mutta siinä missä muu maailma riemuitsee viimeisestä päivästä ennen paastoa ikäänkuin keräten riemua vakavan paaston varalle, laskee suomalainen talonpojan emäntä mäkeä hiukset auki palmikolta taatakseen ensi kesälle hyvät ilmat ja pitkät pellavankorret ja hampun varret kankaiden ja köysien raaka-aineiksi.

Laskiaiseen liittyviin tapoihin ja uskomuksiin liittyvät perinteiset naisten työt, joiden osalta laskiainen oli vanhan työkauden loppu ja uuden alku – laskiaisena kehruu lopetettiin ja kudonta aloitettiin.

Itse työhön ei tohdittu ryhtyä laskiaispäivänä, eikä sitä olisi ehdittykään hernekeiton keittämiseltä ja mäenlaskulta.. Esimerkiksi Somerolla on sanottu: Jos vaimoväki kehrää laskiaisena, tulee kärpäsiä suvella, ja kuka sitä kärpäsiä ehdoin tahdoin kesäksi halusi työtään häiritsemään.

Myös noitien ja trullien uskottiin olevan liikkeellä näkyvästi ensi kertaa laskiaisena. Ne uhkasivat työvuoden aikaansaannoksia ja tulevia töitä, joten päivän aikana tehtiin kaikenlaisia varotoimenpiteitä.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Laskiaissunnuntai

Laskiaisen nimitys tulee katolisena aikana vietetystä 40 päivän paastosta, johon laskeuduttiin laskiaisena; paastosta puolestaan päästiin pääsiäisenä.

Laskiaissunnuntai on keväällä seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Pääsiäismatematiikasta johtuen laskiainen on aikaisintaan 8.2 ja viimeistään 7.3. Varsinaisesti laskiainen, eli siis paastoon laskeutuminen, lasketaan laskiaistiistaista, mutta kirkoissa päivää vietetään jo sunnuntaina.

Laskiaiseen ei liity aattoa eikä virallista runtua eli jälkipäivää. Saunassa kuitenkin käytiin, jotta oltiin puhtaita laskiaista varten. Tarina tosin ei kerro, käytiinkö laskiaissaunassa lauantaina vai maanantaina. Julia veikkaa lauantaita, ja muistelee omaa lapsuuttaan, jolloin äidin kanssa istuttiin saunassa poikkeuksellisesti puhumatta. Laskiaissaunassa nimittäin ei saanut puhella, etteivät itikat ja kärpäset kiusaisi kesällä. Uskottin myös, että jos laskiaissaunaan ehtivät miehet ensin, tuli sonnivasikoita ja jos naiset, tuli lehmävasikoita. Julia voi kuvitella, että karjatalouttaan ajatteleva isäntä tai emäntä antoi tästä perheelleen selkeät käyttäytymisohjeet. Tällaisissa asioissa kannattaa ottaa varman päälle :)

Kuten niin monena muunakin vanhana merkkipäivänä, katsottiin laskiaisenakin säätä. Orimattilassa sanottiin: Jos laskiaisena aurinko paistaa, tulee hyvä vuosi.

Rasvaisen ruuan syönti kuului ennen laskiaistiistaille, jolloin tankattiin reilusti paastoa varten ja toisaalta myös luultavasti pyrittiin syömään pois kaikki 40 päivän aikana pilaantuva ruoka. Nykyisin laskiaispullia tai hernerokkaa voi syödä hyvällä omalla tunnolla myös laskiaissunnuntaina. Tai sitten päättää syödä hernerokkaa toisena päivänä ja verimakkaroita toisena. Laskiaispullankin voi syödä toisena päivänä hillolla täytettynä ja toisena mantelimassalla ja tehdä vertailevaa tutkimusta. Unohtaa ei kannata myöskään perinteistä rasvarieskaa, jota ei juuri saa kaupasta.

lauantai 21. helmikuuta 2009

21.2. Kansainvälinen matkaoppaiden päivä

Joillekin päiville sitä oikein kasautuu juhlan aiheita. Tällekin päivälle useampia.

Tänä vuonna Julian kamarissa voitaisiin viettäää kansainvälistä matkaoppaiden päivää.

Julia itse on luonnollisesti myös juhlinnan kohteena, sillä Julia työskentelee matkailualalla ja opastaa tarvittaessa, mutta toimii myös useimmiten itse suunnittelemillaan matkoilla matkaoppaana, huolimatta siitä, onko liikkeellä yksin vaiko jonkun ystävänsä kanssa.

Mikäli Julian ystävät tietäisivät Julian salaisesta blogiharrastuksesta, Julia odottaisi ylenpalttista kiitosta ja vuolaita kehuja, mutta salaisuudella on tässä kohdin katkera hintansa.

Jos ei tule ulos kaapistaan, tai tässä tapauksessa pöytälaatikostaan, tai ehkä jopa tietokonenäppäimistöltään, niin se tietää lahjatonta matkaoppaiden päivää. 


Surku ja sääli. Julia olisi kiitoksensa ansainnut.

Siteeraten erään ystävänsä sanoja Julia toteaa: Itseäni olen kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.

Vakavasti ottaen kaikki oikeat ja vähemmän oikeatkin matkaoppaat ovat kiitoksensa ansainneet. Matkalle on aina mukava lähteä, jos joku on suunnitellut matkan valmiiksi. Niinpä kiitoksia lähtee Julian kamarin uksesta ulospäinkin.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

15.2. Sipin päivä

Päivä juontaa juurensa Sigfridistä, Ruotsin toisesta apostolista, joka kuoli vuonna 1067, tai saman nimisestä Växjön piispasta, joka kuoli 1045. Aina kun ei voi menneestä kunniasta olla varma.

Sihverin eli Sipen päivänä päästettiin ennen vanhaan Etelä-Suomessa kanat ja siat talven jälkeen jälleen ensimmäisen kerran ulos ruokaa etsimään. Julia ei tosin ole täysin varma, onko Sipin päivä tradition syntyessä ollut tällä paikalla, vai oliko jo siirrytty Suomessakin nykyiseen kalenteriin, mutta onhan niitä lämpimiä helmikuun päiviä eteläisessä Suomessa jo tähän aikaan. Sipin päivänä annetaan kanalle avaimet käteen, sanotaan Nousiaisten suunnalla.

Räystäiltä tippuva vesi tietää hyvää vuotta. Heinolassa sanotaan Sipin päivän pyryn tietävän, että vielä on neljäkymmentä pyryä jäljellä. Toivotaan siis, että tänään ei satu minkäänlaista pyryä, jotta kesä tulisi nopeasti :)

lauantai 14. helmikuuta 2009

14.2. Ystävänpäivä

Ole itse itsesi ystävä, niin muistakin tulee ystäviäsi. Skottilainen sananlasku

Ystävän päivän juuret ovat vanhassa Roomassa, jossa vietettiin helmikuun puolivälissä hedelmällisyysjuhlaa, lupercaliaa. Monet roomalaisen lemmenjuhlan tavat ovat siirtyneet Valentinuksen muistopäivälle, jota vietetään 14.2. Valentinus-nimisen marttyyrin muistopäivänä.

Suomeen ystävänpäivä tuli Amerikasta 1980-luvun puolivälin jälkeen. Vuodesta 1987 se on ollut kalenterissa virallisena juhlapäivänä.

Julia muistelee aina tässä kohdin vuotta lämmöllä nuoruuttaan ja runsasta kirjeenvaihtoaan. Ensimmäisen kosketuksen ystävänpäivään Julia sai filippiiniläisen pojan ystävänpäiväkortin muodossa. Se oli ensimmäinen kerta, kun Julialle kirjoitettiin rakkausruno, ja näin vanhempana kaikkia ensimmäisiä kertoja muistelee kaiholla.

Pyhän Valentinin päivä on ja aamull’ aikaiseen on impi alla ikkunas sua pyytäin sulhokseen. Shakespeare; Hamlet.

Päivän kansainvälisenä tunnuksena on punainen sydän, joka symboloi rakkautta, ystävyyttä ja ihailua. Muita tunnuksia ovat sininen lintu, valkoinen pitsi ja pariton silkkisukka, jonka parin voi sitten käydä lunastamassa, jos lähestyminen sukan lähettäjän kanssa tuntuu kiinnostavan.

Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä.

Vanha kansa muuten uskoi, että linnut valitsevat parinsa helmikuun 14. päivänä.

perjantai 13. helmikuuta 2009

13.2. Perinneruokapäivä

Vuonna 1985 vietettiin ensimmäistä kertaa 13.2. perinneruokapäivää.

Vuonna 1990 aiheena oli peruna.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

11.2. 112-päivä

Julian kamarissa ja kyökissä on palovaroittimen paristot vaihdettu 11.2. jo vuosien ajan. Jossain vaiheessa sitä on kyllä käynyt mielessä, että mitä kummaa tehdään osin käytetyillä paristoilla. Nuo palovaroittimen paristo kun eivät Julian huushollissa sovi muualla kuin vaakaan, ja siinäkin käytetty paristo näyttää kestävän pari vuotta.

Paristo-ongelmasta huolimatta 112-päivä on loistava idea, jota voi juhlistaa heti aamutuimaan lauleskelemalla niin, että naapuritkin sen kuulevat: Muista tärkein numeroista, se on sata kaksitoista, yks yks kaks....

Paloasemalla on luultavasti tänään avoimet ovet ja VPK:n naiset lienevät keittäneet kahvit.

perjantai 6. helmikuuta 2009

6.2. Saamelaisten kansallispäivä

Saamelaisten päivämäärä 6.2. on peräisin vuodelta 1917, jolloin Norjan ja Ruotsin saamelaiset pitivät Trondheimissa ensimmäisen yhteisen kokouksen. Suurimpana huolena oli saamelaisten elinmahdollisuuksien säilyminen, koska pääväestö otti käyttöönsä yhä enemmän saamelaisten maita. Paikalle oli kokoontunut sekä pohjois- että eteläsaamelaisia ja eri alueiden saamelaisten yhteistyö aloitettiin.

Pohjoismaiden saamelaisten varsinainen kansallinen herääminen voidaan ajoittaa 1970-luvulle.

Saamelaisten kansallispäivä oli Pohjoismaiden saamelaisten ensimmäinen virallisluonteinen liputuspäivä. Oman lipun saamelaiset saivat vuonna 1986.

torstai 5. helmikuuta 2009

5.2. Runebergin päivä

Julialle tulee Runebergistä aina mieleen tarina kirjailijan puhelahjoista. On tunnettu sanonta, että joku puhuu kuin Ruunebäri. Julian opiskeluaikaan jostain kirjasta sattui silmiin kertomus, liekö ollut oivallinen vitsi siitä, kuinka nuorta Runebergiä olisi joillain päivällisillä pyydetty pitämään puhetta.

Tarinan mukaan herra noussut tuoliltaan seisomaan, kilistänyt hiljaisuutta lasillaan ja sanonut jotain siihen suuntaan että: muut ne puheita jaarittelee, minä poika pyörähdän vaan. Pyörähtänyt itsensä ympäri ja istunut tyytyväisenä pöytään jatkamaan ruokailua. Tarinan todenperäisyyttä ei ole tullut koskaan tarkastettua, mutta hauska tarina.

Runebergin päivää vietettiin ensimmäisen kerran Pietarsaaressa 1854, jolloin kansalliskirjailijamme täytti 50-vuotta. Näin ollen päivä on vanhimpia kansallisia juhlapäiviämme.

Päivää juhlistetaan vetämällä aamusella lippu salkoon ja syömällä päiväkahvilla Runebergin torttua.

On mahdollista, että Runeberg itse ei koskaan syönyt nykyisen kaltaista torttua, vaikka pitikin tortuista paljon ja söi niitä usein mm. aamupalaksi. Fredika Runebergin muistiinpanoista tortun ohjetta ei tällaisena löydy. Joidenkin lähteiden mukaan torttu olisi porvoolainsen sokerileipuri Asteniuksen kehittelytyön tulos, mutta myös pietarsaarelaiset leipomot ovat olleet ehdolla tortun keksijäksi.

Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!
Koettaa, mut eipä hylkää Herra. Pane leipään puolet petäjäistä.
Mun nuori, sorja sotilas ol´ isäni jos ken,hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen.
Sua lähde kaunis katselenlikellä vettäsi, kun pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Julian Valoleivokset

Julia valoleivokset
2 munaa
1½ dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl sulatettua voita
3 dl jauhoja, paras sekoitus on 1 dl grahamjauhoja ja 2 dl venhäjauhoja, mutta mikä tahansa sekoitus käy
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilja sokeria

Sekoita kaikki aineet ja paista voidellussa, n. 25x25 cm vuuassa 200 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.
Tee vähän ennen paistoajan loppumista kuorrute.

1 pkt tomusokeria
vajaa 1 dl sulatettua voita
n. 4½ rkl keltaista tuoremehua.

Lisää tomusokeriin voi ja vähän kerrallaan sekoittaen tuoremehu. Julian kyökissä pidetään enemmän kirpeästä kuin makeasta ananas-greippimehusta, mutta mikä tahansa mehu käy. Voit myös jakaa voi-tomusokeriseoksen useampaan astiaan ja käyttää eri värisiä mehuja.

Leikkaa kypsä leivoslevy n. 2x2 cm kuutioiksi. Kuoruta jokainen kuutio viideltä sivulta kuorutuksella. Levitä päälle strösseleitä, nonparelleja, syötäviä kukkia, kookoushiutaleita, marmeladisiivuja ym. koristeeksi. Maukkain tulos tulee, jos kuorutteen sivelee kun piirakkalevy on vielä lämmin, mutta kuorute toimii myös kylmälle piirakalle.

Tarjoa hyvän kahvin tai teen kera ja anna lupa ottaa useampia leivoksia. Pikkuleivosten etuna on se, että kenenkään ei tarvitse puolittaa annosta.

3.2. Valon päivä

Mielenterveysjärjestöt viettävät Valon nimipäivänä Valon päivää. Tänä vuotuisena merkkipäivänä kiinnitetään huomiota henkiseen hyvinvointiin.

Päivän kunniaksi Julia on leiponut valoisia keltaisia leivoksia ja kutsunut kavereita kylään.

maanantai 2. helmikuuta 2009

2.2. Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivää vietetään helmikuun 2. ja 8. päivän välisenä sunnuntaina.

Alunperin kynttilänpäivä oli Neitsyt Marian puhdistautumisen päivä. Tuolloin Maria sai mennä ensimmäistä kertaa Jeesuksen syntymän jälkeen temppeliin. Syntymästä oli kulunut tuolloin 40 päivää.

Päivän nimi tulee katolisesta perinteestä, jonka mukaan 2.2 vihitään koko vuoden kirkkokynttilät. Miksi sitten juuri tänä päivänä?

Muinaisessa Roomassa helmikuun kolmentoista ensimmäisen päivän ajan vietettiin pakanallista juhlaa - onnettomuuden päiviä. Katolisella ajalla kynttilöitä pidettiin voimakkaina, niillä saattoi suojata talonsa rajuilmalla ja lapsivuodeajan huoneensa, etteivät pahat henget päässeet vaihtamaan lasta. Kaiketi ajateltiin että kynttilöiden siunaaminen onnettomuuksien päivänä poistaisi onnettomuudet. Samalla saatiin hyvä syy muuttaa juhla pakanajuhlasta kristilliseksi.

Suomessa ei kynttilään päivään liittyvässä kansanperinteessä ole vaikutteita pakanallisesta tai katolisesta uskosta.

Vanha kansa alkoi kynttilänpäivänä oikeastaan odottaa vain kevään tuloa, ja silloin ennustettiin tulevaa säätä. Nilsiän seudulla esimerkiksi sanottiin: Kyntteli on ensimmäinen kevätpäivä.

Entisajan saamelaisten mukaan, lumituisku kynttilänpäivänä tiesi runsaslumista talvea ja tuiskuisaa kevättä. Karhu kääntää kylkeään. Päivän valoisa aika pitenee nopeasti ja sanonnan mukaan talvenselkä taipui. Etelä-Suomessa talven selkä oli puolessa jo pari viikoa aiemmin Henrikin päivänä.

2.2. Kansainvälinen kosteikkopäivä

Tänään vietetään Kansainvälistä kosteikkopäivää. Päivän tarkoituksena kiinnittää päättäjien ja suuren yleisön huomio kosteikkojen merkitykseen ja niiden huolestuttavaan katoamiseen.

Miksi sitten juuri tänään. Suomessahan kosteikot ovat tähän aikaan vuodessa sangen jäisiä?

Vuonna 1971 tehtiin 1.2. yleissopimus, joka koskee vesilintujen elinympäristönä merkittäviä vesiperäisiä maita. Sopimusta kutsutaan Ramsarin sopimukseksi sen Iranissa olleen allekirjoituspaikan mukaan.

Ramsarin sopimus on yksi vanhimmista maailmanlaajuisista luonnonsuojelusopimuksista.

Julian kammarissa on pohdittu useina iltapuhteina, miten tätä päivää voisi viettää kotioloissa. Pöllöretkeä lukuun ottamatta helmikuun alku on yleensä huono aika lähteä linturetkellekin. Se on kuitenkin varmaa, että tänä iltana syödään lakkoja juustoleivän kanssa tai karpaloita kinuskikastikkeella.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

1.2. Riitta

Suomalaisissa keskiaikaisissa pyhimyskalentereissa päivä oli omistettu Riitulle eli irlantilaiselle Brigida-neitsyelle. Vuoden 1907 almanakassa sen paikalle tuli Heloisa, ja vuonna 1950 palattiin muotoon Riitta.

Vanha Riitu muoto on säilynyt sananparressa Riitulta rikka hangessa sijansa hieroo. Tämä tarkoittaa sitä, että aurinko alkaa olla jo sen verran korkealla, että sen säteet Etelä-Suomessa ottavat rikan (rikka=roska tms.) tummaan pintaan. Auringon lämmöstä myös esineen pinta lämpeää ja esine alkaa painua lumeen sulattaen lunta ympäriltään.

Riitan päiväinen suojakeli tarkoittaa vanhan kansan mukaan suojakeliä vapullekin. Viime vuosien säät ovat kyllä olleet sen suuntaisia, että ainakaan etelässä ei lumisia päiviä ole osannut ennustaa mistään vanhasta merkistä, ei edes seuraavalle viikolle saati kolmen kuukauden päähän.

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Klassikkohaaste 2022 ja vuoden klassikkokatsaus

Klassikot on useimmiten aivan syystä klassikoita. Ne vaan on niin hyviä. Tosin joskus tulee aloitettua klassikko väärään aikaan. En ole viel...