Tarinan mukaan herra noussut tuoliltaan seisomaan, kilistänyt hiljaisuutta lasillaan ja sanonut jotain siihen suuntaan että: muut ne puheita jaarittelee, minä poika pyörähdän vaan. Pyörähtänyt itsensä ympäri ja istunut tyytyväisenä pöytään jatkamaan ruokailua. Tarinan todenperäisyyttä ei ole tullut koskaan tarkastettua, mutta hauska tarina.
Runebergin päivää vietettiin ensimmäisen kerran Pietarsaaressa 1854, jolloin kansalliskirjailijamme täytti 50-vuotta. Näin ollen päivä on vanhimpia kansallisia juhlapäiviämme.
Päivää juhlistetaan vetämällä aamusella lippu salkoon ja syömällä päiväkahvilla Runebergin torttua.
On mahdollista, että Runeberg itse ei koskaan syönyt nykyisen kaltaista torttua, vaikka pitikin tortuista paljon ja söi niitä usein mm. aamupalaksi. Fredika Runebergin muistiinpanoista tortun ohjetta ei tällaisena löydy. Joidenkin lähteiden mukaan torttu olisi porvoolainsen sokerileipuri Asteniuksen kehittelytyön tulos, mutta myös pietarsaarelaiset leipomot ovat olleet ehdolla tortun keksijäksi.
Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!
Koettaa, mut eipä hylkää Herra. Pane leipään puolet petäjäistä.
Mun nuori, sorja sotilas ol´ isäni jos ken,hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen.
Sua lähde kaunis katselenlikellä vettäsi, kun pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi.
