2.2. Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivää vietetään helmikuun 2. ja 8. päivän välisenä sunnuntaina.

Alunperin kynttilänpäivä oli Neitsyt Marian puhdistautumisen päivä. Tuolloin Maria sai mennä ensimmäistä kertaa Jeesuksen syntymän jälkeen temppeliin. Syntymästä oli kulunut tuolloin 40 päivää.

Päivän nimi tulee katolisesta perinteestä, jonka mukaan 2.2 vihitään koko vuoden kirkkokynttilät. Miksi sitten juuri tänä päivänä?

Muinaisessa Roomassa helmikuun kolmentoista ensimmäisen päivän ajan vietettiin pakanallista juhlaa - onnettomuuden päiviä. Katolisella ajalla kynttilöitä pidettiin voimakkaina, niillä saattoi suojata talonsa rajuilmalla ja lapsivuodeajan huoneensa, etteivät pahat henget päässeet vaihtamaan lasta. Kaiketi ajateltiin että kynttilöiden siunaaminen onnettomuuksien päivänä poistaisi onnettomuudet. Samalla saatiin hyvä syy muuttaa juhla pakanajuhlasta kristilliseksi.

Suomessa ei kynttilään päivään liittyvässä kansanperinteessä ole vaikutteita pakanallisesta tai katolisesta uskosta.

Vanha kansa alkoi kynttilänpäivänä oikeastaan odottaa vain kevään tuloa, ja silloin ennustettiin tulevaa säätä. Nilsiän seudulla esimerkiksi sanottiin: Kyntteli on ensimmäinen kevätpäivä.

Entisajan saamelaisten mukaan, lumituisku kynttilänpäivänä tiesi runsaslumista talvea ja tuiskuisaa kevättä. Karhu kääntää kylkeään. Päivän valoisa aika pitenee nopeasti ja sanonnan mukaan talvenselkä taipui. Etelä-Suomessa talven selkä oli puolessa jo pari viikoa aiemmin Henrikin päivänä.