Helmikuussa 2026 luetut

Helmikuussa palauduin lähemmäs normaalia. Luettua tuli 16 kirjaa. Aasia-kausi jatkuu, joten pääpaino oli vahvasti Aasiassa, mutta runokirjoja kun tuli luettua pieni pino. 

Ba Jin  Perhe. Yhtenä päähenkilönä on tyttö, jonka jalkoja ei ole sidottu ja joka haluaa kouluun. Yksi päähenkilö joutuu tavan mukaisesti järjestettyyn avioliittoon 19 vuotiaana. Opinnot on lopetettava ja isä määrää pojan toimistoon töihin. 20-viotiaana hänestä tulee perheen pää kun isä kuolee. Eletään 1910-lukua. Sichuan, Kiina. (18.2.) 🌟🌟 

"Mihin tämä maailma on menossa? Eikö riitä, että on olemassa tyttöjen kouluja, nyt halutaan vielä yhteiskoulujakin."

"Minä en taistele, koska en halua. Suostun olemaan uhri. Aikoinaan minulla oli kauniit unelmani, kuten teillä muillakin, mutta ne särkyivät kaikki. Ainoakaan unelmani ei täyttynyt."  (Juexin) 

Buck Pearl S. Orjatyttö. Juutalaisen pojan seuraksi ostetun orjatyttö Leinikin tarina. Tai tyttö ja tyttö, nainenhan tuo kirjassa jo oli. Henan, Kiina. (25.2.) 🌟🌟 

Burgess Alan Pieni nainen. Nainen, Gladys Ayldward, Englannissa päättää lähti Kiinaan lähetystyöntekijäksi. Rahaa ei ole, mutta hän ostaa silti juna lipun säästösopimuksella. Alussa junamatkan ongelmia ja mielenkiintoisia tietoja kuten muulinajajan kaksi vaimoa - toinen reitin lähtöpisteessä, toinen päätepisteessä aikana jolloin vaimoja sai olla useita. Kun pidempään Kiinassa ollut lähetystyöntekijä kuolee, eikä Aylwardilla ole yhtään rahaa, avuksi tulee mandariini, joka vaatii Aylwardin järjestävän tyttöjen jalkojensidonnan purkamisen tarkkailun maakunnassa, koska Aylwardin on alueen ainoa nainen, jolla ei jalkoja ole sidottu. Kiina. (16.2.) 🌟 🌟 🌟 

Kannattaa käyttää aurinkohattua matkalla:

"Ette jaksa pitää toivoa yllä, jos aurinko paahtaja aivonne." 

Chan Ho-Kei Lainattu kaupunki. Taas kirja, jota ei ollut helppo kuunnella ilman ennakkotietoja. Kuvittelin lukevani romaanin, joka alkoi vuodesta 2013. Rikos tuli ratkaistua, mutta äänikirjasta ei ollut kulunut kuin pätkä. Kuvittelin tarinan jatkuvan ja putosin totaalisesti kärryiltä. Koska olin päättänyt kuunnella tämän kirjan, jatkoin sinnikkäästi ja olin entistä enemmän ulalla. Tarina numero 4 tuntuikin ihan hyvältä, mutta se loppui niin selkeästi, että sitten oli pakko googlettaa. Ja kas. Tämä onkin "romaani" joka on oikeasti 'romaani'-niminen novellikokoelma. Voi itku ja hammastenkiristys. JOS olisin tiennyt että tässä on kuusi tarinaa, niin olisin osannut suhtautua paremmin. Tästä ei tähtiä heru, paitsi novellista 4, josta tykkäsin täysillä. Hong Kong (15.2.)

Helén Venny Rambon talli : Kadonneiden hevosten mysteeri. Nuorille talli tytöille sopiva mysteeri. Ulvila. (5.2.) 🌟🌟

Hong Ying Hyvien kukkien lapset. Kuukauden paras kirja. Koskettava ja opin hieman uuttakin. Ensi kertaa törmäsin tarkempaan kertomukseen kiinalaisista hautajaisista. Kiina. (21.2.)

Huldén Lars (1926-2016) Ei tähtiä tänä yönä, sir. Kuvittelin vihdoin lukeväni kokonaisen kirjan tuoreempaa ruotsalaista runoutta, mutta suomalainen tämä oli. (24.2.) 🌟🌟🌟

Tämä voisi sopia minunkin ristinilmoitukseeni:

"Jos voisin valita, en missään nimessä haluaisi jäädä ikuisesti tänne maailmaan. Vain elää hiukan pitempään, kuin miltä nyt näyttää." 

Kolmipäiväinen Muumi-lukumaraton jatkui vielä kolmella viimeisellä kirjalla sunnuntain 1.2.

Jansson Tove Muumipappa ja meri. 🌟 🌟 

Jansson Tove Muumilaakson marraskuu. 

Voi Viljonkka parka! (1.2.)🌟 🌟 

Jansson Tove Novellikokoelma Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. (1.2.) 🌟 🌟 

"Sinä olet aasi. Tai vieläkin pahempaa, olet juttujen turmelija." 

Konkka Juhani Keltainen Kurki - satuja. Kirjassa on satuja Kiinasta ja muualta Aasiasta, muutama Euroopastakin kuten Latviasta ja Venäjän Aunuksesta. Muutama entuudestaan tuttukin oli joukossa. (17.2.) 🌟 🌟 

Leinonen Maaria Elämä on enemmän : Kauneimpia runoja.  Runot on valittu 18 teoksesta. (24.2.) 🌟

"Ei niin onnetonta päivää ettei pientä ilo kyyneltä tarjoa"... 

Lyytikäinen Pirjo Vanhan metsän elegia. Paljon asiaa puista. Nämä Runot puhuvat todella metsästä. (24.2.) 🌟🌟

"Mitä näin kuuusesta silloin kun en ollut vielä oppinut puita"....

"Sata kieltä laulaa. Koivuilla korvat." 

"Mielellämme suojelisimme metsät. Kaukaisissa maissa." 

Mallander J. O. Ja se on : oodi Aculle. Pyysin kirjastossa yhtä runokirjaa, mutta työntekijä tarjosikin neljää. Onneksi otin myös tämän. Runoilija on kuulemma runoillut tuhansia säkeitä ruotsiksi. Jokainen rivi on samaa muotoa kuin tässä esimerkki rivi. Nämä oli suomennettu muusikon hautajaisiin, joten paljon kerrottiin musiikin sanoin. Täysi kymppi. Itse voisin runoilla: 'ja se on geo ja se on kätkö' . (24.2.) 🌟🌟🌟

" ja se on rytmi ja se on syke" 

Qui Xiaolong Punaisen sankarittaren kuolema. Aloitin uudestaan tämän hyvän sarjan kuuntelun. Kuuntelussa on jännä juttu. Se voi kiinnittyä paikkaan ja tunnelmaan tiiviisti. Tästäkin muistin, missä kävelin tämän kirjan ensi kuuntelukerralla. Sarja on sopivan runollinen, mikä näkyy tässäkin patologin tekemässä vainajan kuvailussa. 

"Hän oli niin kaunis, että kalat ja hanhet sukeltavat häpeästä."

Tai vanhuksen kuvailussa, joka nuorena oli kaunis kuin 

"Valmiina lähettämään tuhat laivaa äänettömään yöhön". 

Kirjassa mainitaan mm. kirjat Kolmen kuningaskunnan tarina ja Punaisen huoneen uni, ja sen tv-sarjan kuvaamiseen rekonstruoitu Daguanyuan (大观园) – “Suuren näköalan puutarha” Pekingissä,  kerrotaan kuinka naistoimittaja meni naimisiin miehen kuolevan isän toiveesta, vaikka itse ei sitä halunnut ja mies oli lähdössä Japaniin opiskelemaan, syödään höyrytettyjä sämpylöitä ym. kiinalaisista elokuvista tuttuja elementtejä. (9.2.) 🌟🌟🌟

Sanders Tao Tao Liu Lohikäärmeitä ja kuolemattomia : maailman Taru aarteet : Kiina. (17.2.)

Tanskanen Tiina Hevostyttö Iitu Ihana tallipoika. Romanssinpoikasta tallilla. (5.2.) 🌟🌟

"Sanonpahan vaan, että tuosta ei hyvää seuraa." 

Sipsiä nutturasta : limerikkiantologia. Kirjoituskilpailun 2019 limerikkisatoa. (24.2.) 🌟🌟

Ying Hong (1962-) Hyvien kukkien lapset. Meinasin ihan vaan hetken lukea, ja huomasin 6 tunnin päästä että olin istunut lukutuolissa jo 6 tuntia. Kirjailijan äidin ja vähän kirjailijankin elämäkerrallinen romaani. (21.2.) 🌟🌟🌟 

Hevosen vuosi (17.2.2026-6.2.2027)

Hyvää kiinalaista uutta vuotta! Tänään tallin lattioilla ja taivaalla kaikuu tulihevosen kavioiden kopse. Tulihevosen vuonna: 
Hevonen ei pysähdy kysymään, onko tie valmis.

Vuosi avaa ovia, jotka muuten eivät avautuisi. Vuosi suosii rohkeita muttei hätiköiviä. Muutokset voivat olla nopeita ja konfliktitkin voivat kärjistyä, mutta koskapa ne eivät voisi. Esimerkiksi Wikipedia luonnehtii edellistä Tulihevosen vuotta 1966 "normaaliksi" vuodeksi. Vuoden päätapahtumia lukiessa ei voi kuin todeta, että mikään ei ole muuttunut. Vietnamin sota sentään on saatu päätökseen, mutta muuten maailman taistelukohteet ovat likimain samat, mihin nykyisinkin on totuttu. Arno-joki tulvinee tänäkin vuonna... ihan varma en ole, laskeutuuko joku tänä vuonna kuuhun, mutta lähivuosina sekin taas nähtäneen. 

Tulihevosen vuonna syntyneitä pidetään vahvoina ehkä dominoivakin. Selkeästi johtaja-aineksena, mutta erityisesti Japanissa ominaisuutta on pidetty niin huonona, että hevosen vuonna syntyneitä tyttöjä ei sukuun aiemmin ole haluttu. Niinpä vielä 1966 vuonna aborttien määrä kasvoi Japanissa pelosta, että sellaista tyttöä ei saataisi naitettua kenellekään. Nykyään pelko lienee aiheeton, sillä nainenkin saa olla vahva ja mies voi olla koti-isä, ellei molemmat halua johtajiksi. 

Vuosi on perinteisesti hyvä yrittäjille, puhujille, taiteilijoille ja ylipäätään ihmisille, jotka haluavat näkyvyyttä omalle asialleen ja uskaltavat vaihtaa suuntaa. Itsekin varmaan pitäisi kokeilla. 

Kannattaa muistaa, että parhaiten menestyy tänäkin vuonna rehellisyydellä. Tulihevonen tuo esiin piilotettuja motiiveita ja salaisuuksia, joita ei haluttu nähtäväksi. Vuosi ei ole välttämättä lempeä, mutta rehellinen: 

Jos jokin kestää tulihevosen vuoden, se kestää melkein mitä vain.

Kiinalaisessa horoskoopissa huonoja asioita voidaan tasoittaa neutralisoivilla elementeillä. Tulen suhteen neutralisoi vesi ja maa. Sen vuoksi esimerkiksi geokätköily tai maastoratsastus voisi olla oikein hyvä harrastus juuri tälle vuodelle. 

En ole hevostyttö, joten tästä ei tule varsinaista tallipäivitystä, vaikka sellaisenkin olen joskus omaksi ihmeeksenikin kirjoittanut (löytyy myös tämän blogin syövereistä). 

Tätä päivää varten olen kuitenkin varautunut lukemalla hevoskirjoja. Vaikka en olekaan ollut hevostyttö, niin nuorempana luin kyllä joitain hevoskirjoja. Uljas musta täytyi tietysti lukea televisiosarjan vuoksi. Ja ainakin Marvi Jalon Ratsukesä-kirjan omistinkin tuolloin (ilmestyi 1977). 

Nuoremmille hevostytöille ja -pojille sopii ulvilalaisen, somestakin tutun, Venny Helénin Rambon talli -sarjan aloittava Kadonneiden hevosten mysteeri. Kirjassa Elina on muuttanut kesän alussa uudelle paikkakunnalle ja liittyy Rambon tallin porukkaan. Lapset ystävystyvät usein helposti ja niin käy tässäkin kirjassa. Heti ensi tapaamisesta lähtien nuorempien porukka puhaltaa yhteen hiileen. 

Kirja oli ilahduttavan myönteinen, mitä ei mielestäni voi sanoa kaikista nuoreten kirjoista. Kuuntelukokemuksesta jäi hyvä mieli sekä itselleni että äidilleni, jonka kanssa kuuntelimme pari hevoskirjaa palapeliä tehden. 

Sarjaan on ilmestynyt nyt jo neljä osaa, ja itse aioin kuunnella ne kaikki sitten, kun viideskin osa huhtikuussa on ilmestynyt. 

Toinen yhdessä kuuntelemamme kirja oli Tiina Tanskasen Ihana tallipoika. Se on Hevostyttö Iitu -sarjan toinen osa, mutta halusin tänne toisen kirjan edustamaan hieman isompien ratsastajien talliromantiikkaa. Sitä tästäkin kirjasta löytyi hieman edellistä kirjaa vanhemmalle kohderyhmälle juuri sopivasti. 

"Hetki oli täydellinen. Siinä me laukkasimme vieretysten ja nautimme vauhdin hurmasta, minä ja Manu yhdessä." 

Iitu ja Manu ovat loistava pari. Molemmilla on sopivasti halua voittaa ja tarvittaessa rohkeutta puhua riittävästi. Pitkästä aikaa tämä oli kirja, jota ei malttanut jättää kesken. Onneksi sen kuunteluun meni aikaa vain kolmisen tuntia. 

Aikuisten tallikirjaa ei ehditty tällä kertaa aloittamaan, mutta aiemmin olen lukenut mm. Lyla Sagen Takaisin satulaan - Done and Dusted joka sopivat hyvin seuraavaksi kirjaksi aikuisempaan suuntaan. Kirja sijoittuu Amerikkaan maatilalle, missä on myös ratsastustalli ja päähenkikö on ammattiratsastaja. Romantiikkapuolella astutaan edellistä pidemmälle, joten mistään pikkutyttökirjasta ei ole kyse... tosin mikä minä olen mitään sanomaan. Olen lukenut Tuhannen ja yhden yön tarinoiden täydellisen painoksen 11-vuotiaana...

Kotimaisista kirjoista Elina Aaltosen Älä anna minun pudota on lukupinossani, mutta ei kylläkään juuri nyt ihan päällimmäisenä. Se on käsittääkseni nimenomaan aikuisen naisen tallikirja ja kertoo suomalaisesta tallielämästä, mikä entisille heppatytöille on tuttua. 

Kolmantena kirjana luin tätä päivitystä varten Johan Ehnin Hevospojat-kirjaa, mikä sijoittuu osin sirkushevosten maailmaan. Kirjassa eletään nykyaikaa Tukholmassa ja satavuotiaan, Tsekkoslovakiassa syntyneen vanhuksen menneisyyttä 1930-luvun Berliinissä.

Kirja kuuluu sateenkaarigenreen ja mielestäni kirjasta on vaikea kertoa spoilaamatta tarinaa, joten jätän laajemman kertomisen väliin. Nautin lukemisesta, vaikka tänä aasialaisena kautenani toinen, aiemmin lukemani hevospoikakirja olisikin ollut lähempänä sydäntäni. 

Tietokirjatyyppisistä romaaneista suosittelenkin Rupert Isaacsonin Hevospoika - isän ja pojan yhteinen matka -kirjaa. Kirja perustuu tositapahtumiin ja kertoo autistisen Rowan-pojan ja hänen isänstä tarinan, johon liittyy mongolialaiset hevoset. Itselleni kirja oli koskettava, mutta hyvän mielen tuova kirja. 

Tulihevosen vuosi paljastaa enemmän kuin se rakentaa. 

Itse olen horoskoopiltani käärme ja kiinalainen horoskooppi muistuttaa minua, että hevosten ei tarvitse levätä, mutta käärmeen täytyy. Ehkä pitäisi täyttää pitkästä aikaa vesimalja ja tuoda lukunurkkaan näin vesielementti. Yksin ei käärme tästä vuodesta hyvin selviä, mutta siihenkin on tiedossa ratkaisu ainakin kevään ajaksi. Hissiremontti. 

Meille käärmeille etuna on tänä vuonna maltti. Käärme ei säntäile, vaan odottaa rauhassa, kunnes etenee. Omat vanhat muistiinpanoni viime vuosituhannelta suosittelevat tälle vuodelle kalenteriin tyhjiä iltoja (oikeasti tyhjiä) ja yksi täysin järjetön, mutta palauttava rutiini (kävely, kirjoittaminen, käsityö). Näihin on helppo yhtyä, sillä kaikkia noita harrastan jo nyt. Kävelyä tosin pitää listätä kevättä kohti. Tänään sen voisi aloittaa. 

Kaiken kaikkiaan tulossa on siis täydellinen vuosi. Hyvää uutta vuotta!

Joulukuussa luetut kirjat

Vuoden viimeinen kuukausi. Joulukirjoja ja kesken jääneiden kirjojen loppuun saattoa. Onnistuin kuin onnistuikin pitämään vuoden lukusaldon alle kauhistuttavan 500 kirjan. Tänä vuonna määrää kasvatti yli 50 ohutta runokirjaa. 

Aro Eila Jouluyö. Selkokirja joulusta. 🌟

Auer Anneli Murhalesken muustelmat. Kirja jota olen vältellyt, mutta kun on kuunnellut kaikki muutkin kirjat tästä murhasta, niin pakko kai tämäkin oli kuunnella. Yllätyin Auerin hyvästä lukijaäänestä. Vain parissa kohtaa hän intoutui näyttelemään puhettaan. Muutoin puhe oli yllättävän tasalastuinen. Ulvila. (17.12.)

Benedict Alexandra Joulun palapelimurhat. Luin aiemmin jo pari Benedictin edellistä joulutarinaa. Tämän säästin palapelien tekohetkeen. Tykkäsimme molemmat tarinasta. (29.12.) 🌟🌟🌟

Bowen James Bobin joulu. Kirjassa James muistelee menneitä, erityisesti jouluja ja löytää joulumielen keskeltä lumisateita Lontoota. Elokuvan kun olen nähnyt Bobista, mutta oli tämä vaan hyvä. Englanti (3.12.) 🌟🌟🌟

Canetti Elias Marrakešin ääniä -merkintöjä matkan jälkeen. Kemian tohtori Cannetti matkusti. Canetti sai kirjallisuuden Nobelin 1981. Marrakesh sijaitsee Marokon puolivälissä kun mennään Gibraltarilta Länsi-Saharan rajalle. Matkaa Atlantin rannikolle on noin 100 km. Kaupungissa on nykyisin vähän yli miljoona asukasta. Kirjan tapahtumat on 1970-luvulta. Tätä julkaistussa en kyllä muista miksi tykkäsin tästä kolmen tähden arvoisesti, mutta minkä annoin sen annoin.

"Liha on hyvää, sitä pitää syödä."

Tätä julkaistessa ihmettelin, tykkäsinkö oikeasti tästä näin paljon. Muistiin jäi vain pari pikku tapahtumaa. (8.12.) 🌟🌟🌟

Christie Agatha Kuolema keskitalvella. Kirjassa tusina talvista kertomusta. Pääoisssa Poirot, Marple Harlequin, Tommy ja Tuppence. Novellit on tosiaankin liian lyhyitä makuuni, vaikka nämäkin ihan hyviä tarinoitua, mutta pieni tarinan venytys olisi innostanut minua enemmän. (5.12.) 🌟

Hornak Francesco Viikko on pitkä aika. Tytär on ollut Afrikassa lääkärinä Liberiassa missä riehuu tappava virus, joka tarttuu vain eritteitä. Hän palaa jouluksi Englantiin ja vanhemmat ja sisarukset päättävät pitää yhteisen karanteenijoulun. Kirja on ilmestynyt pari vuotta ennen koronaa. 

"Ehkä kaikille perheille olisi hyväksi jäädä viikoksi karanteeniin." (5.12.) 🌟🌟

Jansson Anna Mustaa lunta. Lyhyt tarina joulun tienoilta. (9.12).

Joulukalenteri  : Taskaritarina joka päivälle. Aku Ankan taskukirja. (1.12.)

Jos unohdat oman nimesi : latvialaisen nykyrunouden kokoelma suomeksi ja latviaksi. Kirja on vuodelta 2020 ja runot ovat oikeasti tuoreita. Ihan kaikista en ollut samalla aaltopituudella, mutta pääasiassa tykkäsin. Mukana oli runoja, jotka tekevät kuvioita. Niistä tykkään yleensä aina. Latvia. (22.12.) 🌟🌟

Järvi Antti Mummo on murhattu. Longplay-audio. Tarina 1980-luvun drag-show piireistä. Murha on edelleen selvittämättä. Suomalainen drag show alkoi 1979. Itse en pitänyt showta mitenkään erikoisena asiana. Olen nähnyt sen televisiosta 14.11.1981. Kuvittelin silloin, että sellaista on tullut televisioata aiemminkin. Shown rakastetuin tähti, Mummo, Raimo Liukkonen, murhattiin 1988 Helsingissä. 

Kosovel Srecko (1904-1926) Punainen raketti. Slovenialaisia runoja paljolti Karstin alueelta, joka nykyisin tosin kuuluu Italiaan sekä Slovenian pääkaupungista Ljubljanasta, missä Kosovel opiskeli. (21.12.) 🌟🌟

Kajanto Maija Korvapuustikesä. Klassinen tarina. Totaalinen kyllästyminen, matka jonnekin ja jääminen sinne uusiin puuhiin. Tässä matkattiin Jyväskylän lähelle mummolaan ja pidettiin kesäkahvilaa/lounasruokalaa. Tykättiiin silti kovasti. (25.12.) 🌟🌟🌟

Kajanto Maija Taatelitalvi. Kirja jatkuu syksystä. Lähes yhtä hyvä katko-osa, vaikka mielelläni olisin lukenut toisekin kirjan pelkästään kahvilasta. (28.12.) 🌟🌟

Kyrö Tuomas Pukin paha päivä ; Pukki laivalla. Mainio kaksoiskirja, jossa kaksi tarinaa joulupukista.

Niin synkkää päivää ei ole, ettei siitä selviäisi. (3.12.) 🌟🌟

Lappalainen Kiia ja Leinomaa Emilia Korkokenkämurhaaja ja muita vaarallisia naisia. Vaarallisia olivat, naiset. Pari tarinaa olisi voinut jäädä kuulemattakin. Osaa ne naisetkin sarjamurhata. Kuunetelin äänikirjana ja osa nautinnosta meni siihen, että noin 18 minuutin välein piti kaivaa känny povesta, arvostella edellinen luku, valita seuraava, klikata nopeutusta ja sama uudestaan noin 18 minuutin päästä 24 kertaa. Myöskään lukija ei ollut mieleeni. (30.12.)

Lipasti Roope Linnan juhlat. Mitä tapahtuu, kun linnan juhlille pääsystä tulee lähes pakkomielle. (6.12.) 🌟🌟

Malkamäki Tuomas Myöhäistä katua on historiallisfiktiivinen romaani Suomen elokuvan kulta-ajalta. T.J.Särkän filmistudiolla Åke Lindman on ohjaamossa elokuvissa esiintynyt Kauno Brand oli kymmenkunta vuotta tähti. Sitten hän päätti palata VR.n toimistoon töihin. Nyt hän on 88-vuotias leskimies. 

Päivä kävelyllä hän pistäytyy Liisankadulls Särkän filmistudion sisäpihalle ja löytää loukkaantuneen tositv-tähden. 

Jotenkin hän päätyy iltapäivälehtien lööppeihin. Samalla alkaa paljastua salaisuus jota metsästää pari erilaista iltapäivälehden toimittajaa. Helsinki.

Jotenkin tykästyin kirjan ajtusten kulusta.   

"Silloin kuulin sanovani."  (14.12.) 🌟🌟🌟

Malkamäki Tuomas Siitä tulikin farssi on romaanin muotoon tehty suomalaisen elokuvan historiasta. K. E. Ståhlberg lähtee Pariisiin toiselle häämatkalleen. Ensimmäisellä hän innostui valkoista ja perusti Atelier Apollo valokuvaamon. Tällä kertaa hän ja tuore vaimo Sonja innostuu elokuvista ja ostaa laitteet ja kymmenen ensimmäistä filmiä. Hän perustaa Maailman ympäri elokuvateatterin ja vaimonsa kustantaa Suomen ensimmäisen leffan, Salaviinanpolttajat. Itse filmi on valitettavasti tuhoutunut kokonaan. Kirjan alkupuolella on itseäni sykähdyttävä lausahdus:

"Öisin ajatus vaan juoksee vikkelämmin."

Farssin tyyliä näkyy jossain kirjan kohdissakin. esimerkiksi kuvauksissa karanneen sian palauttanut tyttö juttelee näyttelijä Snellmanin kanssa. 

-Taiteilijat ovat aivanomalaatuista porukkaa.

-Tiedän sen. Isäni on juuri sellainen, taiteilija nimittäin. Aion silti noudattaa sydämeni ääntä kaikessa. 

Kun Snellman kysyy vielä tytön nimeä elokuvalipunnlähettämistä varten, ilmenee, että tyttö oli Ruut Sibelius, jonka isä todellakin oli taiteilija. Helsinki (31.12.) 🌟🌟

Mazzetti Kaarina Pääkalloja ja piilopaikkoja. Seikkailuserkuksille tulee odotettua jännittävämpää joulun odotus ja odotettua runsaampi koulu tädin saarella. Alex panee taas parastaan keittiössä tehden tällä kertaa pääasiassa kaikille maistuvaa kasvisruokaa. Ruotsi (3.12.) 🌟

Mäkipää Jari Etsiväkerho Hurrikaani ja paha poro. Joulukalenterikirjassa on 24 lukua. (2.12.)

Nummelin Juri (toim.) Hauskaa joulua! : vanhoja joulukertomuksia. Kirjoittajina on mm. Suomen ensimmäisen rikoskirjan kirjoittanut Harjavallassa elämänsä ehtoopuolen asunut Emil Nervander ja toinen vanha tuttuni Väinö Kataja, Joel Lehtonen, Eino Leino sekä tuoreimpana Reino Helismaa. Naisista mukaan on päässyt vain Aili Trygg. (2.12.) 🌟

Onni on vaarallista : hollannin kielisen nykyrunouden antologia suomentanut ja toimittanut Heimo Pihlajamaa. Kirja on vuodelta 2002, joten ihan nykykirjallisuuden määritelmä ei enää täyty. Alnakomaat. (23.12.) 🌟

Palmén Tiia Virallisesti syytön : Rikostoimittajan näkemys Ulvilan vyyhdistä. Vielä löytyi yksi näkökulma. Tämä on ollut näistä kirjoista selkeästi puolueettomin tarina. Ulvila. (30.12.) 🌟🌟

Palviainen Jukka-Pekka Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Pyöräilevä freelande toimittaja jouluu yliajetuksi Koilahdentiellä polkiessaan kohti Monnaa, mutta selviää hengissä. Kirja oli erityisen mielenkiintoinen siksi, että Rauma on kaupunkina tuttu ja tapahtumapaikat siksi piirtyvät mieleen selkeästi. Mutta tykkäsin muutenkin ja jään odottelemaan jatkoa. Kirja oli kirjailijan ensimmäinen dekkari, mutta tuskin viimeinen. (9.12.) 🌟🌟🌟

Panteleimon metropoliitta Tapahtui jouluaattona. Kirjassa muistellaan menneitä ja tehdään viime hetken jouluvalmisteluja maalaiskylässä. Menneestä nousee esiin joulut, romantiikka, sota-aika... (3.12.)🌟

Preparoidut Feenikslinnut ja niiden viestit : Bulgarialaisia runoja suomentanut Tarmo Manelius. Tykästyin erityisesti Marin Lazarovin runoihin. (28.12.) 🌟

Renard Jules Kuvien metsästäjä. Kirja on vuodelta 1896, mutta istui hyvin maalaislapsuuteni muistoihin. Kirjassa on lyhyitä tarinoita tai mietteitä eläimistä ja luonnosta. Ranska. (25.12.) 🌟🌟🌟

Repo Niina Totuus Ulvilan murhan hätäpuhelusta. Tämä olis varmaan ollut parempi lukea. Kirja on omakustanne, BoD audiokirja. (16.12.)

Stewart Mary Murattipuu. Englantilaisen maatilan Whitescar (valkoinen arpi) omistaja aikoo testamentata tilauksensa Annabeille ja Julielle. Jälkimmäinen asuu Lontoossa, Annabel on hävinnyt 8 vuotta sitten 19-vuotiaana. Tilaa on hoitanut Annabelin serkku Con, joka ei ole testamentti listalla. Yhtäkkiä ilmestyy kylälle kanadalainen Mary Grey, joka näyttää Annabeliltä. Alkaa juonittelu. Ja sitten kuvaan astuu naapuritilan Adam... Ja Kirsiltä loppuu lukuhalut... Kuukautta myöhemmin kirja tuntuikin hyvältä ja mietin miksi jätin kesken. Tämä oli ehkä huonoin lukemani Stewart. Englanti. (16.12.) 🌟

Tuomainen Antti Tappokeli. Vastaeronnut postimies haluaa ostaa tyttärelleen pianon. Rahaa vain puuttuu, mutta hän saa kuljetuskeikan pääkaupunkiseudulta Lappiin. Reissun varrella pitää poikkeilla parissa paikassa, mutta hyvin ehtii. Sitten perään liimautuu auto... Automatka. (2.12.) 🌟

Toukokuussa luetut kirjat

Hertsumarepale sentään, nyt pitäisi siirtyä paksumpiin kirjoihin... Vaikka jemmattuja runokirjoja on vielä jäljellä tusinan verran. Muutama kirja sentään taisi tulla vähemmän kuin huhtikuussa, joten plussaa sekin. Tämä oli vähän outo lukukuu. Potterit, Zettenbergit, lisää runoja... Keskiössä piti olla Etelä-Aasia, josta luin vaivaiset 2 kirjaa, joista intialainen Gitanjali oli ehdottomasti kuukauden paras kirja. Se on nyt luvun alla uudestaan. 

Durling Ulf  Vanha juusto : salapoliisiromantisoitu tarina, joka jakautuu kolmeen tragiseen osaan. Ihastuttavan kepeillä sanoilla kirjoitettu dekkari Ruotsista, jossa kolmesta veikosta kokoontuvat eläkepäivien iloksi keskustelemaan dekkareista. Yhden papan poika on poliisi, ja ryhmä alkaa pohtia pojan kertomaa suljetun huoneen tapausta, missä 'iäkäs mies' (52 v.) surmataan pensionastissa. Kirjan tapahtumat on vuodelta 1969. Viihdyin. (4.5.)

Gadda Carlo Emilio Via Merulanan sotkuinen tapaus. Kuinka monessa kirjassa joku puree toisen korvasta palasen? Ja mikä on todennäköisyys, että sattumalta luet kaksi sellaista peräkkäin? Edellinen lukemani kirja oli Matti Remestä. Kirja on vuodelta 1957, ja tapahtuma-aika 1927. Roomaan tuli ikävä... Italia. 

"No, jaa. Kuka tahansa meistä on viaton ennen ensimmäistä lemmenseikkailuaan poliisilaitoksen kanssa." (28.5.)

Jokinen Seppo, Satuttamisen summa, Komisario Koskinen osa 29. Tamperetta vaivaa poliisien perhettä vainoavat ryöstelijät. Raija tarjoaa Koskiselle iltapalaksi 

Juustokukkoa (makkaraan viillot, niihin juustoa. Päihin oliivit silmiksi ja paprikasta heltta. Sitten uuniin. Koskinen tunnistaa tuoksun:

"Ei kai sitä muuten komisarioksi pääsisikään." (21.5.)

Katajisto Kati Vale-Jaakko : suomalainen huijaritarina 1700-luvunlta. Kaikkien auervaarojen äitikö tämä oli.... Perheellä ei ollut perijää, joten perijäksi kelpasi Venäjälle 1700-luvun alussa vihojen aikaan ryöstetty nuori mies. Jos nyt oli ensinkään siltä kylältä Isokyröstä ryöstetty. Mielenkiintoinen TrueCrime otteella kirjoitettu kirja. 🌟🌟🌟

Kaus Jan & Rinne Harri (toim.) Ajattelen koko ajan rahaa : kivikovaa virolaista nykyrunoutta. Pari runoa sykähdytti, mutta muuten vain ihan ok. Kirjaan oli saatu kiva kokoelma eri runoilijoilta ja runot liikkuivat samoilla hoodeilla. Viro.

Kilpi Marko Kirkkonummen kolmois-surma. Kirkkonummi. Muistan kauhistelleeni vauvan hukkumista aikanaan. Hirveä tapaus, jonka ratkaisua ei ole näkyvissä. Kirja perustuu viime vuotiseen rikospodcast-sarjaan, jonka olen kuunnelut. Vuonna 1990 elettiin eri aikoja. Dna tunnistusta otettiin käyttöön vasta 3 vuotta myöhemmin, kännyköitä ja nettiä ei ollut. Tutkija kuitenkin kertoi:

"Meillä on käytössä tietokone." (2.5.) 🌟

Lovesey Peter Salapoliisi silkki-pöksyissä. Urheiluromaani viktorianajan Englannista. 

Kirjassa poliisi solutrautuu laittomiin nyrkkeilypiireihin ratkoakseen murhatapauksia. (3.5.) 🌟🌟

Manner Juha, Ollikainen Milla Ulvilan surma, juttu 2472. Kirjassa yritettiin kovasti selittää juttua, mutta nekin uudet tiedot, joita kirjassa oli eivät saaneet vakuuttumaan puoleen eikä toiseen. Kohta alkaa olla kaikkien näkökulmat kirjoitettuna, Auerin näkökulmaa en ole lukenut. 

Musso Guillaume Kirjailijoiden salattu elämä. Ensimmäisen käännetyn kirjan jälkeen odotin tätä malttamattomana, mutta ei ollut minun tarinani tämä. Hyvin kirjoitettu, mutta petyin silti. Luen kuitenkin kolmannenkin kirjan syksyllä. En tykännyt naispäähenkilöstä joka käyttäytyi mielestäni päällekäyvästi kirjan alkupuolella. Ranska. (4.5.)

Mustonen Enni Kielon jäähyväiset Koskivuori-sarja 3. Kirjassa eletään vuotta 1939 ja talvisotaa. Kristiina on Kannaksella, Hanna Helsingissä. Kotona Oitissakin ollaan.  Taisin tykätä tässä sarjassa tästä eniten.🌟

Mustonen Enni Metsäkukkia asfaltilla. Koskivuori-sarjassa ollaan edetty 1950-lukuun. Pääosa tapahtumista on Helsingistä. 

Ollikainen Milla, Manner Juha Ulvilan surma juttu 2472. Syytön kunnes toisin todistetaan. Mielenkiintoinen nökökulma tapaukseen. Auerin näkökulmaa en ole lukenut, kaikki muut kyllä. Siksensä hyvä, että en aikanaan päässyt oikeustieteelliseen. Ei musta olis ollut golfaamaan... (20.5.)

Patrakova Inna Kultahammas. Venäläisten vappuretki 30.4.-2.5.1997, kohteina Helsinki, Tampere, Nokia. Mielenkiintoinen ja hauskakin tarina ryhmämatkalta Suomeen. (2.5.) 🌟🌟

Pertola, Esko, Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa, Kokemäki. Oli Uunolla jutut. Välillä hyrisin naurusta, ja mietin olisko mulla pokkaa lukea noita nauramatta hirvipeijaisissa tai marttailloissa.

"Tanssitti mua yksi Nakkilan miäskin. Se olikin oikein aika poika. Kehu, että hänellä on kivinavetto ja lipputanko ja sektori. Ja sano viälä sillaikin, ettei hän juur toisen apua tartte muuta ko rahan rikkomisesta!."

"On sittenkin parempi olls sekarotuinen ihminen, kuin puhdasrotuinen sika." 

"Vieraista on aina iloa – ellei heidän saapumisestaan, niin ainakin heidän lähtemisestään." (23.5.)

Remes Matti Tappava tuliainen, Ruben Waara 3. Olennlukenut Ruben Vaaran seikkailuita vähän sieltä lisää täältä menetelmällä. Nyt kun kaikki on suoratoistossa, olen paikkaillut aukkoja. Hanko. 

"Tiedätkö mitään, mikä on näkymättömämpi kuin näkymätön mies? - - - Se on lihava keski-ikäinen nainen." Ruben Vaaran kuljetusliikkeen sihteeri. (27.5.)🌟🌟

Remes Matti, Islantilainen syleily. Hanko. (28.5.)

Rowling J. K. Harry Potter - sarja. En ole ennen kuunnellut tai lukenut Harry Potter -sarjaa kokonaan suomeksi. Alunperin olen lukenut neljä ensimmäistä kirjaa suomeksi, loput englanniksi heti kun ne ilmestyivät. Sittemmin olen kuunnellut sarjaa ruotsiksi. Niinpä Harry Potter ja Feenixin kilta, Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset tulivat luettua nyt ensi kertaa suomeksi. Tällä lukukokerralla ihastelin erityisesti sitä, kuinka täsmällisesti elokuvien hahmot noudattivat kirjan kuvauksia. Tähtiä on vaikea jakaa, kun on niin monta kertaa lukenut kirjat ja nähnyt elokuvat. Englanti. 

Viisastenkivi  (10.5.)

Salaisuuksien kammio (11.5.)

Azkabanin vanki (13.5.)

Feniksin kilta (15.5.)

Puoliverinen prinssi. (17.5.)

Kuoleman varjelukset. (18.5.)

Siuntio sulosäkeen tarinat. (18.5.) 🌟🌟🌟

Ihmeotukset ja niiden. (18.5.) 🌟

Huispaus kautta aikojen. (19.5.) 🌟🌟

Harry Potter ja Kirottu lapsi. Vuoden ensimmäinen näytelmä. Luin tämän uutena, mutta tarinasta en muistanut juuri mitään enää. (20.5.)

Salonen Jari Päätin lukea koko Zetterman ratkaisee-sarjan ennen kuin luen uusimman, Käärmeen. Tykkään Zettermanin tyylistä ja konditorioiden korpuiksi kuivatuista hävikkipullista. Edelliset kirjat olen lukenut likimain sitä myötä, kun ne ovat ilmestyneet. Kirjat tapahtuvat pääosin Helsingissä, mutta ei tullut tälläkään lukukerralla kirjattua ylös tapahtumapaikkoja. 

Kuokkavieraat, Zetterman ratkaisee osa 1. Helsinki. 

Jahti. 

Kätkö.

Ontuva mies. 

"Ehkä minä pitäydyn jatkossakin elokuvissa, kirjoissa ja musiikin kuunteludda, hän päätti. Niistä saattoi harrastaa sisätiloissakin."Zettermanin mietteitä vanhuuden harrastuksista. 

Kaikki me kuolemme kerran. 

Ristilukki.

Bumerangi. Kirjassa purjehditaan. 

Käärme. Osa 8, 2024. Zetterermanilla itsellään on purjevene. 

Tagore Rabindransth Gitanjali. Bengalilaisia runoja, jotka ensi kertaa ilmestyi suomeksi 1917 Eino Leinon käännöksenä nimellä Uhrirunoja. Tagore voitti nobel-palkinnon näillä runoilla vuonna 1913. Uudessa, Hannele Pohjanmiehen käännöksessä on kaikki alkuperäisteoksen runot. Tykkäsin niin, että luen heti uusiksi. Intia. (27.5.) 🌟🌟🌟

Vakkuri Juha, Leokongo, runoelma. Kongon demokraattisen tasavallan historia 1800-luvunnloppupuolelta 1970-luvulle. Tätä kirjaa on tullut luettua kuin Iisakin kirkkoa rakennettu. Pitkään ja hartaasti. Syynä hitauteen ei ole kirjan huonous, päin vastoin. Rakastin sitä, enkä vaan malttanut lopettaa. Tämän kirjan voisi osaa itselleenkin. (23.5.) 🌟🌟🌟

Vilkuna Kustaa Paholaisen sota. Luin kirjan heti Katajiston Vale-Jaakon jälkeen. Ehkä antoisampaa olisi ollut lukea tämä ensin, mutta hyvä oli tämäkin. Pääpaino tässäkin kirjassa oli 1700-luvun Pohjanmaalla, mutta esimerkiksi Turku ja Ulvilakin tuli mainittua joidenkin tapausten yhteydessä. 🌟

Vuong Ocean  Lyhyt maallinen loistomme. Vietnamilaisen pohan pitkä kirje äidille. Olen lukenut kiehtovampiakin kirjeitä, mutta ihan ok tämäkin. En ehkä suosittele ainoaksi kirjeromaaniksi, jos olet sitä eysimässä. Sellaiseksi sopii paremminukrainalaiben  Rakas Ljuba tai senegalilainen Pitkä kirje. (30.6.)

Westlake Donald Turmion tiellä. Minä ja Westlake emme oikein tule toimeen, mutta tulipa taas kokeiltua. Ihan kiva tarina, mutta mitään ei jäänyt mieleen. Englanti. 

Dekkariviikko 2023 toinen viikko

Tänä vuonna oli näemmä kaksi dekkariviikkoa, joten uusi viikko, uudet tuulet.Viime viikon kirja valikoima tuntui kivalta, joten otetaan uusiksi myös dekkari haaste. Saas nähdä täyttyykö tämäkin lappu viikon aikana. 

Maanantai

Aloitin maanantain lukemalla loppuun eilen aloitetun Stuart Kaminskyn Sapo kirjan Joku on murhannut maiskisen. Etukäteisoletus oli että murhattu on kissa, mutta harvoin tulee kuviteltua niin väärin... Ihmemaa Ozin kulisseissa oli murhattu lyhytkasvuinen henkilö. Luin viime vuonna saman kirjailijan  Lyijyä valkokankaalla, mutta tämä oli parempi.

Toisena tartuin aamulla ilmestyneeseen äänikirjaan jonka Pauli Kuusiranta ja JP Koskinen on kirjoittanut Ulvilan murha - kadonneen tekijän jäljillä. Kirjassa oli itselleni paljon uuttakin asiaa. Tai ainakin tietämiäni asioita tarkemmin. Olen käynyt geokätköllä talon lähellä, joten maisemat oli tutut. 

Tämä TrueCrime ei ole vielä selvinnyt, vaikka vankilapäiviä onkin oletetulle epäillylle kertynyt paljon. Outo sotku koko homma. Vaikka kuunneltuna tuntui hyvinkin selkeältä. 

Tiistai

Tuire Malmstedtin Pimeä jää on esikoisteos, joka aloittaa sarjan Isa Karoksen vaiheista. Tässä oli sekoitettu dekkarin ja päähenkilön tarinaan samoja elementtejä niin paljon, että en tykännyt, vaikka tiedän, että monet tykkää just näistä. Kadonnut lapsi. Ei sekään kiva... Mutta sarja on kuulemma hyvä, joten ekasta aloitan, kuten aina, ja jatka en sitkeästi. Tapahtumapaikkana Savonlinna, entinen Sääminki. 

Keskiviikko

Nilla Kjellsdotterin toinen dekkari Taivaankartano osoittautui yhtä hyväksi kuin ensimmäinenkin. Tykkäsin, vaikka kyllä tässäkin nuuskattiin liikaa mun makuun. Oravaisissa oltiin tässäkin kirjassa. 

Torstai

Lopettelin aamusella Enid Blytonin Palaneen talon salaisuuden, jonka uusi käännös ilmestyi hiljattain. Tykkäsin käännöksestä, vaikka ihmettelin sorkkahyytelösanaa. Ehkä se lapsille avautuu paremmin kuin aladobi, mutta lihahyytelö olisi ollut tutumpi sana. 

Sitten tartuin aamulla ilmestyneeseen Mikko Pennasen Tulilahden murhamysteeri -kirjaan, jonka päätin lukea ennen keväällä ilmestynyttä Tulilahti-kirjaa. Alkupuoli kirjasta vaikutti hyvältä. Loppupuolella otteeni herpaantui. Kaverille sanoin, että kerrankin joku kirja tuntuu minusta, pitkien kirjojen ystävästä pitkältä. Tarinan pääpiirteet oli tuttuja, mutta oli kiva kuulla naisten pyöräretkestä enemmänkin. Katsoin vihdoin kartalta, missä Tulilahti oikeesti on ja huomasin, että olen ollut parikin kertaa muutaman kilometrin päässä olevalla Kerman kanavalla. Ekalla kertaa olin jopa sisällä katselemassa miten sulkuja ohjailtiin ja laivat etenivät suluissa. Se oli 1987 elokuussa. 

Perjantai

Jatkoin Teemu Keskisarjan Tulilahti kirjalla kun eilinen Tulilahden murha -kirja tuli luettua. En ole ollut Keskisarja fani, mutta tällä menolla minusta tulee sellainen. Tämä oli jo kolmas, josta tykkäsin. True Crimeä on mukava lukea, mutta jotenkin minua häiritsee se, että syyllistä voi harvoin osoittaa sen piirissä. Jos mun pitäisi päättää näiden kahden perusteella, kuka surmasi pyöräilijät, niin vaikea paikka olisi. On se vaan hyvä, etten aikanaan päässyt lukemaan lakia. 

Keskisarjan kirjassa oli muutakin kuin pelkkää Tulilahtea. Kirjassa on mm. lueteltu 104 naisten surmaa 1900-luvun alusta, eikä yksikään ole saman tyylinen kuin Tulilahti. Useimmiten tekijä löytyi nopeasti lähipiiristä. Listaa silmäillessä huomasin, että näissä lehdistä poimituissa tapauksissa oli tosi monta tapausta Viipurista, muut kaupungit eivät kiinnittäneet huomiota. Pohjois-Satakunnasta oli kolme tapausta, Porista ja Raumalta lisäksi yksi molemmista, joten myös Pohjois-Satakunta taisi olla hyvin edustettuna.  Mielenkiintoista. 

Lauantai

Jukolan Viesti juostaan tänä vuonna Porvoossa, joten pitihän sitä lukea yksi Porvoosta kertova dekkarikin. Lapsille kirjoitetun jalkapallosarjan ottelu johti lapset Porvooseen, josta Valtterin perhe oli saanut ukin perintönä ukin mökin. Kari Vaijärvi oli kirjoittanut lasten seikkailusta kivan kirjan, Kolmikko ullakkojahdissa. Kirja on Kolmikko seikkailee -sarjan neljäs osa. Aiempia en ole vielä lukenut, mutta taidanpa lukea. Kirjassa on kyse varkauksista. Loppupäivän luin jotain muuta. 

Sunnuntai

Meritta Koiviston Fabergén jäljillä on kevyttä cozy crimeä. Munaa tässä etsittiin. Itse olen käynyt Fabergén Näyttelyssä Lahdessa joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. Oli ne upeita! Kun Tulilahden murha olisi voinut olla tiiviimpi, niin tähän kaipasin pituutta ja syvyyttä lisää. Kirja on julkaistu alunperin lehdessä jatkokertomuksena, joten pinnallisuus johtuu konseptista. Pitänee lukea muutakin Koivistoa. 

Kaiken kaikkiaan oli kiva 2 viikkoa. Seuraavaksi tartun dekkarin, jonka keskiössä on sää, kuten kuvasta näkyy. Luultavasti se kirja ei tule loppuun sunnuntain aikana. 

Kiitokset dekkari haasteesta. Ehkä kesän aikana luen sen kolmannenkin kerran. 

Risteilyllä Kokemäenjoella

Eilinen pieni risteily Kokemäenjoella virkisti ja kirvoitti muistelemaan viime aikoina lukemiani kirjoja, joissa risteillään. Niitä kerääntyikin touko-kesäkuun ajalle useampia. Pari ensimmäistä oli sattumaa, sitten päätin täydentää lukukokemusta vielä parilla kirjalla. Niistä  tekstin loppupuolella lisää. 

M/s Charlotta kotisatamassaan Porin Etelä-Rannassa ennen risteilyä

Oma jokiristeilyni kesti 3 tuntia Porista Ulvilaan ja takaisin, mutta kyllä sinäkin aikana olisi ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Asetelma laivalla olisi ollut dekkariainesta. Laivalla oli kahden hengen miehistö ja mukana 10 ihmistä, joista muutamat tunsivat toisensa entuudestaan työn tai harrastusten kautta, muutama oli kaikille täysin vieras. Rikosromaanissa toki näissä yksittäisissä matkustajissa olisi ollut joku, joka tunsi jonkun toisen menneisyydessä tapahtuneen vääryyden vuoksi ja se olisi johtanut murhaan. 

    

Tälläkään kertaa näin ei onneksi tapahtunut, mutta asetelma on kieltämättä kutkuttava, ja siitä voisi kokeilla kirjoittaa tarinan. 

     

Risteilymme oli kokousristeily, mutta siinä välissä ehdimme katsella maisemia, jotka olivatkin sangen erilaisia katsottuna laivan kannelta, kuin maista katsottuna. Tuntui jotenkin jännältä katsoa tuttua rantapaikkaa toisesta näkökulmasta. Tykkäsin.  

Mansikka-Brita

Kuten risteilyllä aina, oli täälläkin tarjolla maukasta ruokaa. Savustetusta lohesta tehty lohisoppa oli mainio uutuus itselleni. Lohisoppaa olen syönyt jos jonkinlaista, mutta savustetusta lohesta tehtynä en koskaan ennen. Tykkäsin. Tätä kokeillaan myös kotona. Jälkiruuaksi oli kaikkien suosikiksi osoittautunut mansikoilla koristettu Brita-torttu. Joka marenkisena sopii erinomaisesti porilaiseen, juhannukseen. 

    

Itselleni tulee mieleen Brita-tortusta tai kakusta, millä nimellä sitä sitten haluaakaan kutsua, aina ensimmäinen kerta, kun olen Britaa maistanut. Se oli Rauman nimismiespiirissä 1992. Erään miespuolisen työntekijän vaimo oli leiponut Britan miehensä nimipäiväkahveille, ja ihastuimme siihen ikihyväksi. Jostain kumman syystä en ole koskaan tehnyt Britaa itse, mutta tyrnillä maustettu versio on kruunannut marttojen kokous/koulutustarjoilua useammankin kerran. (Ohje lopussa, valokuvattu Satakunnan Marttojen Tyrnikirjasta, jonka kaikki painokset myös niemellä Tyrniherkut lienee loppuunmyyty).

Paluu Porin Etelä-Rannan laituriin, mikä on M/s Charlottan kotisatama. Kuvan keltainen laiva on ravintolalaiva.

Mutta sitten kirjoihin. Luin ensimmäisenä risteilykirjana Ruth Waren Nainen hytissä 10.     

Risteilykirjat osa 1

    

Kirjan hulpea risteilylaiva on upouusi ja lähtee nyt markkinointiristeilylle Englannista Norjaan. Mukana ollut toimittaja joutuu sattumalta todistamaan murhaa. Mutta kuka on murhattu, vai onko kukaan? Menneisyydelläkin on oma osuutensa tässä tarinassa, jossa seikkaillaan siis sekä Englannissa että Norjassa.  

    

Olen lukenut netissä arvosteluja tästä kirjasta, osa ylistää, osa lyttää. Itse tykkäsin kovasti.  

    

Seuraavaksi käväisin Pirkko Arhippan Kuoleman koordinaatit kirjan kanssa Etelämantereella. Siellä olenkin käynyt jo aiemmin hiihtelemässä Christer Bouchtin kanssa, mutta sillä reissulla ei sattunut rikoksia. Kuoleman koordinaateissa sen sijaan sattui ja tapahtui. Olen kuvitellut lukeneeni kaikki vanhat Arhippat, mutta yllätyksekseni löytyi tämä yksi, josta en ollut aiemmin edes kuullut. Olen tykännyt näistä Pian ja Samin elämästä kertovista tarinoista ja tämäkin oli mukava lukukokemus. Kuin olisi kotiin tullut.  

    Kolmas risteilykirja tuli kaivettua esiin ihan varta vasten ja vasiten. Mauri Sariolan risteilyalus seilasi Itämerellä käyden mm. Gotlannissa ja Kööpenhaminassa. Itsekin olen 1990-luvulla risteillyt Visbyseen, mutta Kööpenhamina on vielä valloittamatta.  

    

Kohtalokas Itämeren-risteily oli kohtalokas kirjan seurueelle monellakin tapaa. Pari ihmistä kuoli ja muut menettivät ainakin ystävän, elleivät vapauttaan. Olavi Susikoski oli mukana kirjassa, mutta merkittävämmän roolin sai itse 5 naapurusta, kaksi alaista ja satunnainen hyttikumppani.  

Jätän loput risteilykirjat toiseen päivitykseen, sillä näköpiirissä on tosi-miniristeily Turussa.  

Tyrnikirja, Satakunnan Martat 2001 3.painos