Maaliskuussa luetut 2025

Päätin pelata maaliskuun ajan Kirja-Monopolia. Olen bongannut Pinterestistä useita erilaisia. Valitsin sellaisen, mikä näytti eniten Monopoli-lautapeliltä. Suomensin pelilaudan tekstit. Monopolin yksin pelaaminen ei tuntunut oikein järkevältä niin, että käyttäisin rahaa ja ostelisin hotelleja, mutta kaikkeahan voi aina kokeilla... kerran. Geo-polystä oppineena päädyin siihen, että peli päättyy kuun lopussa tai kun jokaisessa ruudussa on käyty vähintään kerran. Vankilasta tein lukukiellon, joka kestää pelihetkestä vuorokauden loppuun. Jotta peli kulkisi jouhevasti ja lukemista riittäisi, kyselin muutamalta lukijakaverilta kirjoja 'kaverin valinnoiksi' jo etukäteen. En tehnyt niistä kortteja, vaan listan. Lupailin itselleni edetä ylhäätä alas, mutta sitten tuli eteen miesten viikko, joka toi pientä lisähaastetta, joten valitsin sopivan kirjan listalta kun tuli sen aika. 

Ja eikun sitten vaan pelaamaan. 

Pientä lisätwistiä kuukauteen toi siis aiemmin kalenteriin laittamani miesten viikko, jossa oli sen verran "ei-tavallisia" (lue haastavia) miesten nimiä, että tekemäni lukulistat muodostui mielenkiintoiseksi. Vielä helmikuun viimeisenä päivänä en tosin ollut päättänyt, lukisinko miesten viikkoni Kirjailijoiden niminä vaiko kirjan päähenkilöinä. Molemmista tein listan, mutta päädyin kirjailijoihin. 

Laitan tähän alkuun kirjat siinä järjestyksessä missä ne luin, mutta tulevia selailujani varten pistän loppuun samat kirjat tekijän mukaan aakkosiin. 

1. Ihmissuhteet: Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

2. Perinteinen: Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 

"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"

"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)

3. Vankilassa viime kuussa aloitettu loppuun:  Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).

Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:

"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 

4. Matkakirja: Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

5. Bookgram suosikki: Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 

" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟

6. Mysteerikirja/dekkari: Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

7. ja 8.  Ohut kirja: Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Oli niin ohut kirja, että kuuntelin sitten myös Holapan itse lukeman Elävänä Bulevardilla -kirjan.  (6.3.) 

9. Luonto: Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 

Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 

"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟

10. Kirjastosta: Elly Griffits Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

11. Paksu: 1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:

"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟

12. Palkittu: Kristian Corfixenin Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

13. Kaverin valinta: Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

14. Ihmissuhteet: Ihastuin kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös Rosa Liksomin Everstinnan. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön). Kemi. (14.3.) 🌟🌟

15. Sota: József Debreczeni Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

16. Elämäkerta: Eppu Salminen Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

17. Sarjan osa: Victor Dixen Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

18. Ya/nuoret: Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

19. Vapaa valinta: Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Salme Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan Arpalippu. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

20. Luonto: Akseli Gallen-Kallela Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .

Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

21. Yhteisö: Gabriel García Márquetz Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia

 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)

22. Hyllyn lämmitin: Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani Birger Widtin Togon urhea muukalainen - Sotekertomus -kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

23. Ilmasto: Saari Kankaanrinta ja Ilkka Herlin Luonnollisia ajatuksia.

Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

24. Tulevaisuus: 

Piia Leino Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 

-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 

-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

25. Kaukomatka: Miikka Anttonen Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

26. Ihmissuhteet: Julia Chapman Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

27. Julkaistu 2025: Julia Chapman Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Yhteenveto: 

En tiedä, olisiko tämä monopoli ollut hauskempi kokeilu kaverin kanssa. Itsekseenkin tehtynä ihan ok, kuten Geo-polykin, mutta pakko todeta, että jossain välissä halusin kyllä lukea dekkarin, vaikka noppa näytti jotain ihan muuta. 

Siitä huolimatta kuukausi ei ollut lainkaan huono lukumielessä. Kohdalle osui muutama todellinen helmi, 

*  *  *

Ja sama aakkosissa

Anttonen Miikka Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

Chapman Julia Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

Chapman Julia Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

Corfixen Kristian Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

Debreczen József  Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 

"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"

"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)

Dixen Victor Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 

" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟

Gallen-Kallela Akseli Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .

Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

García Márquetz Gabriel Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia

 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)

Griffits Elly Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

Holappa Pentti Elävänä Bulevardilla on Holapan itse lukema kirja. (6.3.) 

Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Mukava runokirja. (6.3.)

Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).

Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:

"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 

Kankaanrinta Saari ja Herlin Ilkka Luonnollisia ajatuksia.

Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

Kawaguchi Toshikazu Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

Leino Piia Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 

-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 

-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

Liksom Rosa Everstinna. Ihastuin Väylä kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös tämän. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön)- Everstinnalla oli ollut puoliso ja saksalainen rakastaja, joita hän muisteli tässä kirjassa. Kemi. (14.3.) 🌟🌟

Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

Salminen Eppu Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

Setälä Salme Arpalippu. Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 

Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 

"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟

Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

Wallace David Foster Päättymätön riemu    1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. 

. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:

"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟

Widt Birger Togon urhea muukalainen - Sotekertomus. Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

Miesten viikko 19.3. Joosef

Viikon vaikein kirjailija oli Joosef. Vaihtoehtoja olisi ollut Jose, Joose, Juuso ja Jooseppi. Harvinaisempiakin muotoja olisi löytynyt kalenterikirjoista, kuten vaikkapa Jopi, Josa, Josue, Juusa ja Jupe. Valitsin kuitenkin Jószefin. 

Monta eri nimeä tälle päivälle juhlittavaksi, mutta yksikään kirja ei kiinnostanut. Valitsin Jószef Debreczeni (1905-1978) Kylmä krematorio : raportti Auschwitzin valtakunnasta. 

Kirjoittaja on Unkarin juutalainen toimittaja, joka 1944 passitettiin keskitysleirille Auschwitziin. Lyhyessä ajassa hän ehti käydä kolmella leirillä ja selvisi. 

"Oli kevät, mutta meidän pääsylippumme tuohon kevääseen oli mitä ilmeisemmin mitätöity."

Olen lukenut keskitysleirikuvauksia säännöllisesti. Jonkinlainen pyrkimys on ollut, että joka vuosi edes yksi tulisi luettua. Ihan vaan siksi, että muistaisimme. 

Tämä kirja ei missään nimessä ollut huonommasta päästä. Päin vastoin. Kirjoittaja on ammatiltaan toimittaja ja varmasti osasi myös katsoa tapahtumia toimittajan silmin leireillä... ainakin silloin kun jaksoi. Veikkaan, että aina ei jaksanut. 

Ps. Hyvää Minna Canthin päivää. Tänä vuonna en aio lukea yhtään Minna Canthin novellia itse. Novellikoukussa maanantaina kuulin jo yhden novellin ja se riittäköön tälle vuodelle. 

M/S Mystery ja muita laivakokemuksia

On tainnut olla aiemminkin puhetta, mutta en ole mikään risteilyfani. Mysteerifani sen sijaan olen, joten ihan kiva on ainakin lukea laivamatkailusta. Tai kuunnella. Onneksi niillä risteilyillä, joilla olen ollut, ei ole tapahtunut mitään. Mielestäni pääpaino on ollut sanoissa ei mitään, sillä en vieläkään ole nähnyt mitään järkeä Ruotsinlaivoilla käynnissä. Ekologisempaa olisi, jos laivat vain olisi lukittuna maissa 24 tuntia ja sitten ihmiset päästettäisiin pihalle. Vaikka tokihan niissä laivoissa kuljetetaan paljon rahtia. 

Mutta risteilymysteereistä piti puhua. 

M/S Mystery kuvat eri risteilyiltä Itämereltä.

Kuuntelin eilen Riku Rantalan ja kumppanien M/S Mystery -PodCast sarjan. Porilaisena totean, että ei huono. Tykkäsin. Vaikka yhdessä jaksossa kerrottu muita vanhempi mysteeri ei mielestäni oikein istunut muiden kylkeen. Tuttuja tapahtumia sarjan mysteerit olivat. Ratkaisua ei tälläkään kertaa asioihin saatu, mutta hyvä näitä on päivittää tämän tästä, jos vaikka joku muistaisi jotain. 

Jossain Agatha Christien kirjassa tapahtumat selviävät, kun pitkään poissa ollut silminnäkijä ilmoittautuu ja kertoo tietonsa. Ei ole pitkä, kun katselin siitä televisiosarjankin, mutta nimi ei nyt tule mieleen. Tietysti sitä toivoisi, että vastaavaa tapahtuisi pitkään mysteerinä olleissa tapahtumissa. 

Yritin muistella onko Suomessa kirjoitettu Ruotsinlaivoille sijoittuvia dekkareita, mutta yhtään en muista lukeneeni. Se on outoa, sillä luen paljon dekkareita ja voisi kuvitella, että dekkarikirjailijoita kiinnostaisi autolautan kaltainen suljettu paikka mysteerin kohteena. 

Ainoa mikä tuli mieleen, on Arto Paasilinnan teos Rietas rukousmylly, jossa matkustaja on joutunut laivalta veden varaan ja päätyy saarelle toisen miehen seuraan. Seikkalilu johtaa miehet myymään rukousmyllyjä Aasiaan. Kirja on veijaritarina eikä laivalta putoaminenkaan johdu rikoksesta. Kirjan lukemisesta on sen verran aikaa, että voisikin lukaista sen uudestaan jossain välissä. 

Lemmenlaiva - kuvat Sopotista Puolasta

Aina silloin tällöin innostun Areenassa olevista kuunnelmista. Nyt kuuntelin myös Jyrki Kiiskisen Lemmenlaivan, jossa vastanaineet suuntaavat matkansa laivalle, jonka matka suuntautuu kohti Puolaa. Kuunnelma on vuodelta 1997. Tällä hetkellä Suomen ja Puolan välillä ei taida olla risteilyalusta, mutta Turku on havittelemassa yhteyttä Glyniaan. Risteilyt alkanee 2023 menneksi, jos korona ja maailman tilanne sen sallivat. 

Lemmenlaivalla ei kaikki mene hyvin ja morsian on kohta syytettyjen penkillä. Tarina on aikamoinen mysteeri sekin. 

Pakko todeta, että Glynian risteily olisi kyllä aika kiva. Glynia sijaitsee Sopotin vieressä ja rautatie kuljettaa nopeasti mm. Gdanskiin, missä lennähdin muutama vuosi sitten. 

Laiva - kuvat jäisiltä rannoilta

Jusa Peltoniemen Laiva on vuodelta 2014, mutta sen tyylilaji on vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen takaa. Englantilainen höyrylaiva juuttuu jäihin Merenkurkussa joulukuussa 1800-luvun loppupuolella matkalla Pohjoiseen. Kaukana näkyvät saaret ovat tavoittamattomissa jäiden ja railojen vuoksi. 

Jäällä käveleminen olisi vaarallista, mutta myös jääminen olisi vaarallista. Veneessä pitäisi liikkua, mutta ei pudota. Hereillä yritetään pysyä kutsumalla toisia nimeltä, poikkeuksellisesti saa sinutella. 

Laiva on Yle Areenalla kuunneltavissa lokakuulle 1922 saakka, Lemmenlaiva tammikuulle 2023. M/S Mystery on uusi, eikä sillä vielä ole poistumispäivää. 

Muistuipa mieleeni tätä kirjoittaessani yksi ahtojäissä olemisestakin kertova kirja. Mauri Sariolan Susikoski ahtojäissä  on dekkari, joka esitteli hyvin jäänmurtajaa. Siinä sivussa Susikoski ratkoi murhan ja siihen liittyvät peitepuuhat. Kostealta vaikutti päälystön laivaelämä vieraiden kanssa, mutta taisi olla tuolloin tapana. 

Kun kirja kerran tuli mieleen ja vieläpä löytyi äänikirjanakin, niin olihan se kuunneltava. Sen verran oli aikaa edellisestä lukemisesta, että tekijä ei muistunut mieleen. Niinpä jännitys säilyi loppuun saakka. 

*  *  *

Kukaan ei sponsoroinut tätäkään juttua. 

  

Book Voyage 2021 - 3 East Europe

Maaliskuussa matkailin Itä-Euroopassa. Kiirettä piti sen verran, että ehdin käydä vain seitsemässä maassa. Luettuja kirjoja oli sentään 13 Itä-Euroopan alueelta, muutakin tietty tuli luettua, mutta siitä ei kerrota tässä.

1, Tibor Noé Kiss Inkognito aloitti Itä-Euroopan matkani. Unkarilainen transsukupuolinen Tibor/Noèmi kertoo mitä on elää Unkarissa. 

Tibor Noé Kiss Inkognito is autobiograph-novel from Hungary. 

2, Antto Terras Viro (sensuroimaton) on sensuroimaton kertomus Terrasin ja kuvaajan mainoskuvausreissusta virolaisilla matkailukohteilla. Taattua Terrasta. 

Antto Terras Viro (=Estonia) is kind of travell-book with a lot of joy. Terras drove in Estonia with his photographer. Unfortunately not in English, I think. 

3. Laila Hirvisaari Minä, Katariina, kertoo Venäjän suurruhtinattaren tarinan.
Laila Hirvisaari, Minä, Katariina ( I, Catharine the Great). Novel about life of Catherine II, empress of Russia (reign 1762-1796). Unfortunately not in English, but I lliked this so much!

4. Boris Akunin Patasotilas Fandorinin tutkimukset 1. Odotin tältä venäläiseltä kirjalta enemmän, mutta pitänee lukea toinenkin. 
Boris Akunin Altyn Tolobas (Nicholas Fandorin series number 1). I waited more, but book was ok. Russia

5. Arkadij Avertsenko Humoreskeja, Venäläisiä hauskoja tarinoita. 

Arkady Averchenko, funny short stories from Russia, I don't know if those are translated in English. 

6. Chil Rajchman Treblinkan viimeinen juutalainen. Keskitysleirielämää Puolassa. 

Chil Rajchman The Last Jew of Treblinka : A Memoir Poland, I think, that everyone who reads a lot, have to read one book in every year about those horrible times. 

7. Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin Tiranan sydän. Kosovo

Pajtim Statovci My Cat Yogoslavia is Statovci's deput novel. Kosovo

8. Pajtim Statovci Bolla tästä tykkäsin noista kolmesta vähiten. Liekö käärmeen vai kirjan vika. Kosovo

Pajtim Statovci Bolla not translated yet in English, but it is coming soon...

9. Nobel palkitun Olga Tokarczukin Aja aurasi vainajain luitten yli oli mainio dekkari Puolasta ja olikin tähän mennessä ensimmäinen Nobel-tason dekkari jonka olen lukenut.

Olga Tokarczuk has won Nobel prize and I loved Drive Your Plow Over the Bones of the Dead book. It is kind of detective story. 

10. Jyrki Erra Kaunasin sivut kirjan päätapahtumat olivat Liettuassa ja Roomassa/Vatikaanissa. Tämä oli sarjan ensimmäinen osa, hyvä, mutta Lyijyvalkoinen oli kyllä vielä parempi. 

Jyrki Erra's books has not been translated in English. Kaunasin sivut (Pages from Kaunas) was book about Lithuania and Vatican. 

11. Viktoria Hislopin Elämänlanka vei Kreikan Tessalonikiin ja tutustutti väestön pakko siirtoihin, joista aiemmat muistikuvat ovat todella hämärän peitossa. Kaikin puolin hyvä lukukokemus oli tämäkin Hislop. 

Victoria Hislop's The thread was marvelous historical book from Greece. 

12. Helena Lönnrothin kanssa käväisin uudelleen Puolassa leikkimässä hieman Puolalaista kuurupiiloa. Mukava piipahdus oli tämäkin reissu, joka päättikin itäeurooppalaisen maaliskuun. 

13. Kirsikka Myllyrinne on kirjoittanut elämästään Kyproksella kirjan Happamat sitruunat. 

Kirsikka Myllyrinne has written memoir from Cypros. Not translated in English. 

So, I visiter 7 land:
Estonia
Greece
Hungary
Kosovo
Lithuania
Poland
Russian

. 

Ei koskaan enää

Tänään on vietetty Auschwitzin vapauttamisen 75-vuotismuistopäivää. Useampikin tuttava on laittanut FaceBook seinälleen kuvia/mietteitä siitä, että tapahtumat eivät saa toistua - Ei koskaan enää!

Näihin toiveisiin on helppo yhtyä, vaikka myönnän pelkääväni, hetkeä, jolloin joku onnistuu sumuttamaan jotain kansaa niin, että vastaavan tyylinen joukkotuho toistuu jollain tapaa.

Ellemme ole valppaina, on tuhon mahdollisuus olemassa. Maailmassa ei onneksi ole ollut tuon jälkeen yhtä tuhoisaa laitosta, mutta erilaiset ihmisryhmät ovat kyllä onnistuneet tuhoamisessa mittavissa määrin ilman laitoksiakin. Näistä esimerkkinä Ruanda 1994. Pakko tunnustaa, että noin 10 vuoden lukemisenkaan jälkeen en ole saanut luettua loppuun Philip Gourevitchin kirjaa Huomenna meidät ja perheemme tapetaan. Ei vaan pysty, ei kykene, vaikka olen useammankin kerran päättänyt, että luen sen.

Koko maailman lukuhaasteeseen lukemistani kirjoista ensimmäisiä oli Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitz.

Ei se mikään kepeä aloitus ollut.

Ennen kuin ihminen on kokenut katastrofaalisen kriisin, ihminen ei kykene sanomaan, onko hän selviytyjä vai lamautuja. Järjestelmällisessä tuhoamisessa ei silti paljon auta, vaikka olisikin tyypiltään selviytyjä, sillä koneisto jyrää läpi kaiken huolimatta yksilön tahdosta, jos niikseen päättää.

Useimmiten kuitenkin aina joku onnistuu selviytymään. Onnistuu kestämään paremmin nälkää ja tauteja. Onnistuu olemaan oikeassa paikassa useammin kuin muut ja väärässä paikassa harvemmin kuin muut.

Ehkä sellaisella ihmisellä on joku sisään rakennettu kyky säilyä hengissä, selviytyä, mutta useimmiten taitaa kuitenkin olla kyse sattumasta ja sen lisäksi rakkaudesta tai hitusesta toivoa.

Maanalaisesta toiminnasta epäilty, ja siksi leirille joutunut runoilija Borowski selviytyi vaikka lukuisat muut kuolivat. Hänelle, kuten monille muillekin selviytyjille itse selviäminen kävi kuitenkin liian isoksi asiaksi. Borowski päätti elämänsä muutamia päiviä esikoisensa syntymän jälkeen.

Auschwitz oli joidenkin koti jonkin aikaa, mutta useimmille se jäi vain lyhyeksi päätepysäkiksi elämän ja kuoleman välillä. Itse en ole Auschwitzissä vielä päässyt käymään. Enkä edes tiedä haluaisinko nähdä kaiken sen hirveyden jättämät muistomerkit, valtavat keot silmälaseja, kenkiä, matkalaukkuja.... ja yllättävää kyllä, valokuvista katsoen koskettavimpana pienoinen vuori partasuteja.

Pari vuotta sitten Puolan matkalla asuimme ihastuttavassa pikkuhuoneistossa vanhan pienkerrostalon kolmannessa kerroksessa. Portaikko oli puinen ja niitä astuessa kuulin selkeästi SS-miesten saappaiden kopinan.

Ei koskaan enää - Nimmermehr.

Auschwitzin tatuoija Kadotettujen kahvilassa

Loppu vuoden lukupinostani löytyi pitkästä aikaa pari toisen maailmansodan ajoista kertovaa tarinaa.

Aloitin ja myös lopetin näiden lukemisen Max Mannerin kirjalla Kadotettujen kahvila. Siinä välissä luin Heather Morrisin Auschwitzin tatuoijan ja totuuden nimessä noin 50 muutakin kirjaa.

Kadotettujen kahvila

imaisi heti mukaansa wieniläiseen kahvilaan. Kahvilan omistaja on juutalainen ja hänen tyttärensä Kathrine hyörii kahvilassa auttelemassa isäänsä kun koululta ja muilta kiireiltä ehtii.

Syttyy sota ja tietäähän sen, että hyvin tässä ei käy... Katherine säilyy kuitenkin vaaroista hengissä kerta toisensa jälkeen. Osaksi hyvällä tuurilla, osaksi auttajien turvin: auttajien, joilla useimmilla on auttamisen pontimena myös vahva halu saada jotain etua myös itselleen.

Luin alun ahmimalla, mutta jämähdin pariisilaiseen taloon, jossa oltiin viihdytetty miehiä jo useamman vuosikymmenen ajan. Katherine vietti talossa lukuisia kuukausia, mutta oma vierailuni jäi pariin-kolmeen. Vaikka päätarina 1930-1940-luvuilta imaisi mukaansa, niin nykypäivän tarina ei niinkään. Pakko myöntää, että vieroksun usein kirjoja, joissa on ajallisia takaumia tai kuten tässä, sivupolkuja nykyisyyteen.

Koska itse tarina oli kuitenkin mukaansa tempaava, päätin ottaa kirjan joululomalle mukaan, ja tulihan se sitten luettua... Tosin aloitin lukemisen vasta 1.1., koska jostain syystä jouluna en lukenut kovinkaan paljon.

Vieläkään en innostunut nykypäivän osuudesta, mutta kirjan sain luettua. Edelleen olin ihastunut menneeseen tarinaan, mutta nykypäivän osuus jäi oudoksi, vaikka selkeni sekin loppua kohti.

Auschwitzin tatuoija

oli toista maata eli etenin nopeasti maaliin.

En juuri koskaan lue arvosteluita etukäteen, kun ne niin usein spoilaavat tarinaa liikaa. Kun sitten kirjan luettuani törmäsin useampaankin kritiikkiin, joissa oltiin kaipaavinaan tarinaan lisää juonenkäänteitä, hämmästyin.

Kirjahan on elämäkerrallinen tarina... Romaaneissa voi olla pilvin pimein juonenkäänteitä, mutta elämäkerrallisissa romaaneissa pitää mielestäni pysyä siinä, mitä kertoja on kokenut.

Toki kritiikkiä on tullut myös siitä, että tarinan faktoja ei ole tarkistettu tarpeeksi ja asiat eivät siksi ole oikein (toisenlaisiakin kommentteja olen lukenut). Tähän ei itselläni ole juuri kommentoitavaa. Eli en saanut kirjoittajaa kiinni virheistä, mutta ehkä niitä oli. Itse olen lukenut natsi-Saksaa koskevia sotakirjoja vain muutaman sitten lukioajan (ja 1980-luvun alun), itse asiassa yhtäkkiä ei tule mieleen vuosilta 1985-2018 kuin Kotimme Auschwitz ja HhHH, vaikka toki jotain muutakin olen saattanut lukea.

Itse siis pidin kirjasta. Tarina kulki mukavasti eteenpäin, vaikka tämäkään elämäntarina ei ollut kevyt. Kirja oli kirjoitettu niin, että tarina ei tullut uniin, vaikka myönnän, että harvoin mikään tulee. Viimeksi sellainen kirja oli argentiinalainen dystopia Rotukarja.

Kirjasta on tulossa ilmeisesti heti alkuvuodesta televisiosarja ja tammikuussa ilmestynee myös kirjan päähenkilön, Lalen, vankitoveri Cilkasta kertova kirja. Sekin Heather Morrisin käsialaa.

Sota on hirveä asia, mutta on lohdullista aina välissä lukea tarinoita, joissa sota kaiken tuhon keskellä myös saattaa yhteen ihmisiä. Lale Sokolov ja hänen rakastettunsa Gita elivät vahvasti yhdessä Gitan kuolemaan saakka.

Jokken kirjanurkassa on Rauhan lukuhaaste, jossa pitää lukea ja kirjoittaa blogiteksti toista maailmansotaa käsittelevistä kirjoista, ja sellainenhan tämäkin teksti oli. Toinen maailmansota päättyi 75-vuotta sitten, joten siksi Rauhan haaste.

Porin kaupunginkirjaston lukuhaaste 2019

"Vaatii paljon, antaa enemmän." (Pori)
Tadaa, tässä se sitten on vuoden viimeinen raportoitu lukuhaasteeni.

Porin kaupunginkirjaston lukuhaasteeseen osallistuin nyt kolmatta kertaa. Ei ollut tarkoitustakaan kokeilla tänä vuonna(kaan) tuplia, mutta samalla twistillä mentiin kuin aiempinakin vuosina. Pyrin siihen, että samasta maasta ei kovin montaa kirjaa olisi. Tänä vuonna suomalaisia oli yllättävänkin monta, mutta osin pakosta (maahanmuuttajille suunnattu kirja ja Minna Canth kirja), loput oli sitten vaan sattumaa. Tänä vuonna EN yllättäen lukenut yhtään ulkomaalaista tietokirjaa. Yrityksessä oli Ville Haapasalon Georgia aiheinen keittokirja, mutta jäin heti kokeilemaan yhtä reseptiä ja lukeminen on siis sangen alkutekijöissä.

Tämän vuoden vaikein oli löytää jostain tosi oudosta maasta kirjaa, jonka nimessä oli päivä, kuukausi, tai vuodenaika. Jotenkin sen ymmärtää, Talvimyrskyn kourissa Joulusaarilla ei ehkä ole niitä kirjoja, joita ensimmäisenä olettaa näkevänsä kirjakaupan matkailuhyllyllä. Mutta siitäkin selvittiin.

Pisimpään taisin miettiä, mikä oikeastaan on trendin aallonharja. Sovittelin siihen kaikenlaisia kirjoja. Valinnanvaraa toki oli, onhan tänä vuonna tullut luettua tähän mennessä 174 kirjaa. Vielä on vuorokausi aikaa rutistaa yksi, niin on pyöreämpi tulos.

Tässä oli tämän vuoden haaste: 

Ja sitten raportointiosuus:

1. Arttu Tuominen Verivelka, julkaistiin toukokuussa ja luin sen itse asiassa jo ennen julkaisua.

2. Heather Morrisin Auschwitzin tatuoijaa on sekä haukuttu että kritisoitu kriittisesti ja positiivisesti. Aika moni lyttää tarinan köykäiseksi, mutta itse mietin, että kun tarina perustuu jonkun ihmisen henkilökohtaiseen muisteluun, niin pitääkö siihen sitten ympätä jotain ihme tarinaa kylkeen vain, jotta lukijat saisivat lisää juonenkäänteitä (vrt. myöhemmin kohdassa 20 Minna C.).

3. Abdrés Calledo Eläköön Rumba! Kummallinen kirja, joka olisi saanut jäädä lukemattakin, mutta niin vaan tavasin senkin loppuun. Kirja on kuitenkin palkittu ja hyvinhän se varmasti sellaisesta maailmasta kertookin. Pakko kuitenkin todeta, että tykkäsin vuoden toisesta kolumbialaistani huomattavasti enemmän. Se oli Gabriel García Márquezin Kuulutetun kuoleman kroniikka.

 
4. Cecilia Samartinin Mofongo hurmasi. Olen aiemminkin lukenut Samartinin teoksia ja tykännytkin, mutta Mofongo oli vuoden tähtikaartia.  Tämä oli siis yksi vuoden äänikirjoista.

 
5. Mm. Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa vei päiväntasaajan eteläpuolelle Ruandaan, josta olen aiemmin lueskellut Huomenna minut ja perheeni tapetaan -kirjaa, mutta se on sen verran rankka, että jäi tältäkin vuodelta viimeistelemättä. Jonain vuonna pääsen senkin loppuun. Kakkukauppa sen sijaan oli kepeämmällä otteella kirjoitettu, vaikka kansanmurha ja Afrikan Aids kuolleisuusluvut sieltäkin paistoivat läpi. Jotenkin on ihana huomata aina välissä, että kaikesta hirveydestä huolimatta rouvat haluavat punata huulensa ja maistella hyvää kakkua.

6. Rafael Cadenas Ilman aikomustakaan osua oli yksi niistä kirjoista, jotka luin loppuun Nörttityttöjen lukumaratonpäinänä keväällä. Palannen siihen myöhemmin.

7. Maahanmuuttajille voisi suositella ensihätään selkokirjoja, joita olenkin lukenut aiempina vuosina muutamia joka vuosi, kun olen harjoitellut itsekin selkokieltä (ei uskoisi, ei). Nyt valitsin kirjan, joka johdattaa suomea paremmin omaavia suomalaiseen sielunmaisemaan. Kalevauva.fi on kirjoittanut Kalevauvala nimisen runoteoksen Suomi24 keskustelupalstojen tekstien avulla. Samalla idealla on kirjoitettu Rob Searsin kirjat mm. Donald Trumpin kauneimmat runot ja Vladimir Putinin menestyvän johtajan opetukset. Molemmat tuli luettua tänä vuonna.

8. Blog by the Book oli ainoita tietokirjoja, joita kahlasin sanasta sanaan läpi kun opiskelin Marttojen erikoisavainta. Muut tuli sitten kahlattua kursorisemmin, joten niitä en ole listannut edes luetuksi. Itse asiassa olisin halunnut lukea uusimman blogi-kirjan, mutta se oli tuolloin lainassa joten etsin virikkeeni tuosta kirjasta. Ei ne tiedot mihinkään ole karisseet muutamassa vuodessa. Kuvia ihmiset edelleen haluaisivat blogeissa nähdä. Ja oppia tuntemaan ihmisen blogin takana.

 
9. Pablo Nerudaa on pitänyt lukea, mutta ei vaan ole tullut aloitettua. Keväällä halusin kuitata Chilen luetuksi, joten valitsin lukumaratonpäivälleni Pablo Nerudan Kysymysten kirjan. Myönnän, että ei Neruda täysin outo runoilija ole. Nuorempana 1980-luvun runokautenani törmäsin Nerudaan useasti, sillä hänen runojaan löytyi monista kokoelmistakin, mutta yhtään hänen kirjaansa en ole lukenut kannesta kanteen aiemmin. Kysymysten kirjaa minulle on suositeltukin aiemmin, mutta nyt tuli siis sekin luettua. Hyviä kysymyksiä!

10.  Juha Ruusuvuoren Tarzanin hauta kirjan päähenkilöiden kanssa minulla on paljon yhteistä. Olen työtön (vaikka en perunanviljelijä) ja tykkään tutkia vaikka mitä perin pohjin innostuen kuten kirjan miespäähenkilö. Myös hänen vaimonsa kanssa on yhteisiä harrasteita. Päähenkilön vaimon toi saarivaltioon marttatoiminta, jota olen itsekin harrastanut pitkään. Myös suklaan maistelu kuuluu omiinikin harrasteihini, joskaan makuaistini ei ole sen suhteen yhtä terävä, kuin kirjan suklaan maistajalla.

11. Sota on aina suuronnettomuus, joten Nujeen Mustafan Pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan kuittaa hyvinkin tämän kohdan. Tykkäsin kirjasta, vaikka välillä taisi vähän itkettääkin. Ei tosin niin paljon, että olisi tarvinnut turvautua lohtukirjaan, kuten Rotukarjan jälkeen kirjaan numero 12:

 
12. C. J. Forssen Ehrlin Kani joka tahtoi nukahtaa lohdutti Rotukarjasta (18) järkyttynyttä mieltäni niin, että sain nukahdettua. Harvoin näin käy. Ehkä tämä oli jopa ensimmäinen kerta.

13. Hedge Tintti Tiibetissä edustakoon sarjakuvaa. Niitä tuli luettua muitakin, kuten seuraavakin kirja:

14. Maguerite Abouct Aya : Elämää YOP cityssä, joka vei minut Norsunluurannikolle, jonka elämä oli ennen tätä tuttua lähinnä vain Afrikantähti pelistä.

15. Seiväshyppääjä Eeles Landströmin Elämäni otekorkeuksia -elämäkerta oli yksi niistä omakustanteista, joita luin tänä vuonna. Eeles asui jossain vaiheessa elämäänsä myös Porissa, mutta urheilu vei maailmalle ja kansanedustajuus sitten pois Poristakin.
16. Alain Manckoun Pikku pippuri kirjan kannesta löytyy kasvi. Tulisen pikkumiehen elämä taisi olla yhtä vaikea kuin hänen oikea nimensä on muistaa.

17. Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä kirja kertoo, yllätys yllätys, kiitospäivästä. Tämä haastekohta tuntui vaikealta, sillä olisin halunnut jostain syystä tähän jonkun kirjan jossa olisi pääosissa ollut hanuka tai ramadan tai jotain muuta vähemmän tutuksi käynyttä perinnejuhlaa. Parempi vaihtoehto koko maailman haastetta ajatellen tähän olisi kirja, jonka laitoin kohtaan 31. Kiitospäivän lisäksi tuli luettua tänä vuonna myös Juhannuksesta ja joulusta - joulusta jopa useammassakin kirjassa. Ekstoottisin juhla johon törmäsin, löytyi Satu Rämön kirjasta Islantilainen voittaa aina, jossa juhlittiin muutaman kappaleen verran sitä, että Rämön puoliso toi maahan uutta geeniperimää naimalla ulkomaalaisen.

18. Agustina Bazterrican Rotukarja on voittanut karjankasvattajien rodunjalostuspalkinnon... no, ei vainenkaan vaan Clarínin romaanikilpailun, joka on espanjankielisen Latinalaisen-Amerikan arvostetuimpia kirjapalkintoja. Kirja oli yhtä aikaa upea ja järkyttävä. Itseäni kauhistutti eniten, niin että uni ei meinannut tulla lukemisen jälkeen, se kuinka helposti Bazterrican hienovarainen kerrontatapa sai unohtamaan, että rotukarja oli todellakin ihmislihaa, sitä samaa, mitä itsessänikin löytyy sangen monia kiloja. Argentiina on tunnettu pihvilihasta, mutta että tämmöistäkin se voisi olla...

19. Matkakirjaksi valitsin tänä vuonna Akseli Gallen-Kallelan Afrikka-kirjan, joka kertoo taiteilijan elämästä Kenian matkan aikana. Nykyään matkat kestävät yleensä maksimissaan 2 viikkoa. Gallen-Kallelan perhekunnan Kenian reissu ajoittui kolmelle kalenterivuodelle.

 
20. Minna Rytisalon Minna C. liittyi tavalla tai toisella Minna Canthiin. Pitkään olin sitä mieltä, että riittää, kun luin alkuvuodesta Canthin näytelmän Köyhää kansaa (muut näytelmät taisin lukea viime vuonna, kun en löytänyt mitään muuta, mitä en olisi muistanut), mutta erehdyin sitten kuuntelemaan myös Rouva C:n kun "kaikki" muutkin olivat sen jo lukeneet. Olihan tarina mukavan soljuva. Mutta herra isä sentähären kun otti ihan sydämestä, kuinka kirjailija oli ottanut vapaudekseen tehdä Cygnaeuksen Uunosta jonkinlaisen pedofiilin. Jotenkaan minusta ei ole reilua keksiä muinoin eläneille ihmisille elämä vain parista lauseesta. Käsitin, että ajatus oli kummunnut sellaisesta päiväkirja tai kirje merkinnästä, että Uuno C. katseli mielellään tyttöjen voimistelutuntia....
Kirjan kuuntelu siis vahvisti ajatustani siitä, että en välttämättä halua lukea tarinoita joilla luodaan muinaisille henkilöille negatiivisempaa julkisuuskuva fiktion varjolla. Samaa olen pohtinut aiemminkin esimerkiksi Veikko Huovisen Veitikan ja Kati Tervon Iltalaulajan suhteen. Jälkimmäinen ei tosin korostanut negatiivisia piirteitä, mutta en silti juurikaan tykännyt. Mielestäni jos tämän kaltaista fiktiota kirjoitetaan, pitäisi todelliset asiat erottaa fiktiosta niin, että ne lukiessa (ja mieluiten myös kuunnellessa) voisi erottaa yhtä selkeästi kuin Rob Searsin teoksissa (kohta 7). Tai sitten kirjoittaa puhtaampaa fiktiota kuten Jari Tervon Koljatti. Mutta tämä siis oma mielipiteeni ja faktojen puolustuspuheeni. Samoja aatoksia on toki ollut muillakin. Muistelen tässä nyt esim. Mannerheimistä tehtyä piirrossarjaa muutama vuosi sitten tai kulttuurihistorian opiskeluaikanani kuulemiani pohdintoja siitä, oliko Lucina Hagman ja samalla monet muut 1800-1900 -lukujen vaihteessa eläneet naimattomat naiset lesboja vai asuivatko naisystävät muuten vaan samaa taloutta ja kävelivät kadulla käsikynkkää tuohon aikaan. Tutkimukset eivät tukeneet tuolloin lesbosuhdetta, mutta eivät kumonneetkaan, joten kauhunsekaisin ajatuksin odottelen, koska joku alkaa kirjoittaa kuviteltua totuutta sen ajan vaikuttajanaisista.

21. Gaêl Fayen Pienen pieni maa -kirjan nimi houkutti lukemaan. Maa osoittautui Burundiksi, jota ennen tätä en osannut sijoittaa Afrikan kartalla oikealle paikalle. Nyt onnistuu. Myönnän toki, että vihreällä kannellakin saattoi olla osuutta houkuttelussa.

 
22. Augusto Monterroson Musta lammas ja muita eläinsatuja oli pirtsakka kirja Guatemalasta. Muita iloisia kirjoja oli tänä vuonna erityisesti Markku Ropposen Koirapuistoromaani ja Hautaustoimisto Wähähappinen.

23. Tulkitsin tässä upean kansikuvan vuoksi 2-osaisen kirjaparin kirjasarjaksi. Elän toivossa, että Gaile Parkinin Kigalin kakkukauppa muuttaa kirja saa jatkoa, kun perhe muuttaa Swazimaasta pois. Vielä sellaista kirjaa ei taida olla edes englanniksi. Noh. Muitakin sarjoja tuli luettua, mm. Max Seeckin koko tuotanto ja tietysti vuoden Reijo Mäki jne.   

 
24. Olen tutustunut Max Manneriin seuraamalla sometiliä. Niinpä oli helppo tarttua kirjaan Loiset, joka olikin ensimmäinen luxemburgilaiseni. Samalla vauhdilla meni toinenkin kun luin myös Matadorin. Mannerta (ja Arttu Tuomista) enemmän olen seurannut Enni Mustosta, kun hän kirjoitti Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaansa ja päivitti lähes viikoittain kirjan vaiheista. Sarjasta tuli tänä vuonna luettua pari ensimmäistä osaa, mutta niissä liikutaan vain Suomessa, joten en kirjannut sitä tähän haasteeseen.

25. Andre Aciman Kutsu minua nimelläsi -kirjan otaksun olevan trendin aallon harjalla, tai sitä se oli ainakin Pride kulkueiden aikaan, jolloin kirjan luin.

26. Markku Toimelan ja Kai Aallon kirjoittama Salakahvila Pohjois-Koreassa oli suomalaisen kirjailijan kirjoittama elämäkerrallinen kirja joka kuljetti lukijaa kehitysyhteistyömatkoilla Aasiassa. Pohjois-Korean ohella oltiin paljon Bangladeshissa. Molemmissa maissa Toimela auttoi korjaamaan luonnonkatastrofien vahinkoja. Koreassa vaivasi kuivuus, Bangladeshissa suuret tulvat.

 
27. Amélie Nothobbin Anti-Kristan löysin kirjaston eteisen kierrätyshyllystä. Se oli nuortenkirja, jota tuskin olisin lainannut, mutta belgialaisena ensilöytönä se tarttui mukaan ja tuli luetuksikin. Jostain syystä lukiessa tuli mieleen toinen opiskelijatarina, ja sen yksi päähenkilöistä P.C. ja Kristen Castin Yön talo -kirjasarjassa, vaikka muistaakseni kyseinen henkilö ei lainkaan muistuta Anti-Kristaa.

28. Kuukauden nimi löytyy Maria Langin Pimeä elokuun yö kirjan kannesta. Samaan syssyyn kuuntelin sitten myös J.P.Koskisen kuukausi-sarjan kirjat tammikuusta maaliskuuhun, kun kerran nekin löysin. Elokuun öistä lui elokuussa, ja mikäs sen somempaa! Pimeähän se elokuun yö alkaa olla. Kirjan nimi sai muistelemaan lomasta kaverin kanssa Särkisalossa ja Kustavissa joskus 1998 tienoilla. Miten lämmintä olikaan maata laiturilla ja katsella täysin valosaasteettomassa paikassa tähtiä elokuisessa yössä!

29. Nobel-palkittu V.s. Naipaulin Täysin oppinut hieroja kirjan olen kirjannut näemmä kansalaisvaikuttamisen kohdalle, mutta pakko todeta, että näin likimain vuotta myöhemmin ei ole mitään mielikuvaa miksi juuri tähän. Hieroja toki kirjoitti kirjoja ja antoi neuvoja joilla voi vaikuttaa ihmisten elämään, mutta saattoi hän tai hänen sukulaisensa olla myös kansanedustaja. En muuttanut tähän Greta Thunbergin perheen kirjoittamaa Sydämen asioita kirjaa, jonka luin syksymmällä. Vaikuttaa kuitenkin voi niin monilla tavoin.  

 
30. Jossain lukuryhmässä Nadia Muradin Viimeinen tyttö - olin Isisin vanki -kirjaa suositeltiin minulle, kun kerroin, että en ole vielä lukenut irakilaista kirjaa. Kannatti lukea tämäkin tarina, jonka kirjoittaja olikin tälle vuodelle jo toinen Nobel-palkittu. Murad tosin on voittanut Nobelin rauhan palkinnon.

31. Viimeiseksi kohdaksi, joka on kirja, joka ei sovi mihinkään muuhun haastekohtaan, kirjaan angolalaisen Manuel Ruin Olisinpa aalto kirjan, jossa perhe kasvattaa possua kerrostalossa. Kirjan lopussa vietetään Angolan kansallispäivää, mutta koska itse juhlapäivästä kerrotaan vain muutamalla sivulla, en oikein voinut kirjata sitä juhlapäiväksikään. Kelpo kirja tämäkin, ja melkolailla hauska, vaikka olihan siinäkin ainakin yksi kuolema.

Näin on valmiiksi taputeltu tämäkin haaste (oli itse asiassa jo lokakuussa) ja nyt raportoitukin sopivasti, kun uusi haate julkaistiin ja voi suunnata oitis katseet tulevaan.