Unohdin etsimään valokuvia, joten perjantain päivitys meni lauantain puolelle. Sen siitä saa, kun ei ole yhtään ennakoinut koko viikkoa. Tämän vuoden lukuviikko tuli vähän puskista pääsiäisen takaa. Mutta haittaaks se. Tuskin.
Mieli teki lukea jotain edellisten kaltaista, mutta päädyin sitten kuitenkin lukemaan hieman erilaisen dekkarin.
Tykkäsin Jukka Leskisen ja Leena-Maija Lohiniemen ensimmäisestä dekkarista Rikoksen Vuoksi. Se oli jollain tapaa erilainen moniin muihin suomalaisiin dekkareihin verrattuna ja tapahtumapaikatkin oli eteläsavolaisvuosiltani tuttuja. Tosin minä en veneillyt, mutta jonkin verran tuli liikuttua Puumalassakin.
Kuvittelin käyneenin Hurissalossakin, mutta en ole kyllä lossilla ajellut Etelä-Savossa, joten jos siellä ei nykyisin ole siltaa, niin en ole käynyt. Itselläni on kyllä sellainen mielikuva, että lossi kulkee nykyisin vain polkupyörälauttana väliä Hurissalo-Lintusalo. Lautalle pitää varata paikka etukäteen ja siinä kulkee myös ainakin mopot, kaiketi moottoripyörätkin. Autoja siihen ei mahdu.
Minulla on ollut jo pidempään viime lokakuussa ilmestynyt Saimaan valtakunta -kirja odottamassa sopivaa hetkeä. Ainakin kerran jo aloitinkin, mutta kun tiesin, että en pysty kuuntelemaan sitä kerralla, niin siirsin suosita myöhempään. Nyt oli sitten se myöhempi ajankohta.
Suoratoistopalveluni ei ilmoittanut kirjaa sarjaksi, mikä oli pienoinen pettymys. Moniin muihin dekkareihin verrattuna tämä on enemmänkin jatkosarja kuin perinteinen dekkarisarja, jonka osat voi lukea missä järjestyksessä tahansa, ellei välitä pääosassa olevien tutkijoiden perhe-elämästä.
Melkeinpä voisin sanoa, että en suosittele kirjan lukemista ellei ensimmäinen osa ole luettuna. Itsekin muistelin parissa kohdin tarkkaan, mitä edellisessä kirjassa olikaan tapahtunut. Toki kirjassa kerrottiin hyvin lyhyesti menneistäkin asioista, mutta itse en olisi ollut tyytyväinen jos en olisi tiennyt edellisen kirjan vaiheita.
Itse tarina oli samaa tyyliä kuin ensimmäisessäkin osassa. Oli naapurimaan rikkaita, helikoptereita ja kovia otteita. Päähenkilöiden parisuhteetkin etenivät toivotulla tavalla.
Luonnehtisin itse kirjaa kelpo kirjaksi, mutta tykkäsin kyllä ensimmäisestä osasta enemmän. Ehkä tämä toinen osa oli liian saman tyylinen minun makuuni.
Pidin kirjassa erityisesti siitä, että hyvät tyypit tekivät yhtistyötä enemmän kuin pahat tyypit. Myös maisemat oli hienon kesäiset, vaikka jossain vaiheessa kyllä aloin muistella, että olivatko päähenkilöt todella pitkällä kesälomalla vai jollain tapaa (etä)töissä. Toimittaja ainakin kirjoitti myös juttuja.
Kuvan olen ottanut sataman läheltä, sillan alapuolelta toistaiseksi tuoreimmalla Puumalan retkelläni 2018. Yksi sisävesilaivoista oli juuri tulossa satamaan, satamassa soi haitari ja lokit kirkuivat.
Ilma oli sopivasti lämmin, ei tuskaisen kuuma ja fiilis mukavasti kesäinen. Mitä muuta voi toivoakaan päivästä järvien keskellä seikkaillessa. Saman tyyppisiä kelejä oli kirjassakin, vaikka mukaan mahtui myös myrskypäiviä. Sen verran monesti tuli oltua Saimaalla myös sisävesilaivojen kyydissä, että tiedän, että itse en lähtisi kovalla tuulella veneilemään. Vatsa... tai ehkä enemmänkin sisäkorva, ei kestä vellovia vesimassoja.
Jännityksellä jään odottamaan millainen jatko kirjalle tulee. Ainakin loppu enteili sellaista. Aion lukea senkin.
