Maaliskuussa luetut 2025

Päätin pelata maaliskuun ajan Kirja-Monopolia. Olen bongannut Pinterestistä useita erilaisia. Valitsin sellaisen, mikä näytti eniten Monopoli-lautapeliltä. Suomensin pelilaudan tekstit. Monopolin yksin pelaaminen ei tuntunut oikein järkevältä niin, että käyttäisin rahaa ja ostelisin hotelleja, mutta kaikkeahan voi aina kokeilla... kerran. Geo-polystä oppineena päädyin siihen, että peli päättyy kuun lopussa tai kun jokaisessa ruudussa on käyty vähintään kerran. Vankilasta tein lukukiellon, joka kestää pelihetkestä vuorokauden loppuun. Jotta peli kulkisi jouhevasti ja lukemista riittäisi, kyselin muutamalta lukijakaverilta kirjoja 'kaverin valinnoiksi' jo etukäteen. En tehnyt niistä kortteja, vaan listan. Lupailin itselleni edetä ylhäätä alas, mutta sitten tuli eteen miesten viikko, joka toi pientä lisähaastetta, joten valitsin sopivan kirjan listalta kun tuli sen aika. 

Ja eikun sitten vaan pelaamaan. 

Pientä lisätwistiä kuukauteen toi siis aiemmin kalenteriin laittamani miesten viikko, jossa oli sen verran "ei-tavallisia" (lue haastavia) miesten nimiä, että tekemäni lukulistat muodostui mielenkiintoiseksi. Vielä helmikuun viimeisenä päivänä en tosin ollut päättänyt, lukisinko miesten viikkoni Kirjailijoiden niminä vaiko kirjan päähenkilöinä. Molemmista tein listan, mutta päädyin kirjailijoihin. 

Laitan tähän alkuun kirjat siinä järjestyksessä missä ne luin, mutta tulevia selailujani varten pistän loppuun samat kirjat tekijän mukaan aakkosiin. 

1. Ihmissuhteet: Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

2. Perinteinen: Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 

"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"

"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)

3. Vankilassa viime kuussa aloitettu loppuun:  Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).

Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:

"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 

4. Matkakirja: Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

5. Bookgram suosikki: Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 

" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟

6. Mysteerikirja/dekkari: Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

7. ja 8.  Ohut kirja: Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Oli niin ohut kirja, että kuuntelin sitten myös Holapan itse lukeman Elävänä Bulevardilla -kirjan.  (6.3.) 

9. Luonto: Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 

Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 

"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟

10. Kirjastosta: Elly Griffits Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

11. Paksu: 1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:

"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟

12. Palkittu: Kristian Corfixenin Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

13. Kaverin valinta: Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

14. Ihmissuhteet: Ihastuin kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös Rosa Liksomin Everstinnan. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön). Kemi. (14.3.) 🌟🌟

15. Sota: József Debreczeni Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

16. Elämäkerta: Eppu Salminen Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

17. Sarjan osa: Victor Dixen Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

18. Ya/nuoret: Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

19. Vapaa valinta: Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Salme Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan Arpalippu. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

20. Luonto: Akseli Gallen-Kallela Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .

Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

21. Yhteisö: Gabriel García Márquetz Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia

 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)

22. Hyllyn lämmitin: Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani Birger Widtin Togon urhea muukalainen - Sotekertomus -kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

23. Ilmasto: Saari Kankaanrinta ja Ilkka Herlin Luonnollisia ajatuksia.

Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

24. Tulevaisuus: 

Piia Leino Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 

-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 

-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

25. Kaukomatka: Miikka Anttonen Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

26. Ihmissuhteet: Julia Chapman Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

27. Julkaistu 2025: Julia Chapman Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Yhteenveto: 

En tiedä, olisiko tämä monopoli ollut hauskempi kokeilu kaverin kanssa. Itsekseenkin tehtynä ihan ok, kuten Geo-polykin, mutta pakko todeta, että jossain välissä halusin kyllä lukea dekkarin, vaikka noppa näytti jotain ihan muuta. 

Siitä huolimatta kuukausi ei ollut lainkaan huono lukumielessä. Kohdalle osui muutama todellinen helmi, 

*  *  *

Ja sama aakkosissa

Anttonen Miikka Ilmiömäisen matkat Nicaragualaisella kahviplantaasilla elämän ekat kahvit, joulu Sydneyn uimarannalla. Nicaragua (29.3.)

Chapman Julia Deittimurhien arvoitus aloittaa Viherlaakson etsivät sarjan. Uudelta sarjalta odotan ihmissuhteita. Englanti, Yorkshire. (30.3.) 🌟

Chapman Julia Vanhainkodin arvoitus Viherlaakson etsivät 2. Joulu tulossa ja vanhainkodissa tuntuu olevan jotain meneillään. Mutta ei hätää, etsiväkaksikkomme koirineen on ajan tasalla. Englanti, Yorkshire. (31.3.)

Chatwin Bruce Patagonia, Patagonia. Matkakirja oli kolmas monopoli pelin kohde. Argentiinassa en ole käynyt vielä tänä vuonna, joten eikun sinne, Colorado-jien eteläpuolelle Argentiinaan. Kirjoittajan mukaan se on maailman turvallisin paikka. Kirjaa kuvaillaan epäsovinnaiseksi ja rikkaaksi, ja sellainen se olikin. Täynnä tietoa. (3.3.)

Corfixen Kristian Sairaanhoitaja  rikos joka ravisteli Skandinaviaa on palkittu TrueCrime bestseller 2015 soitetusta puhelusta alkaneen rikosvyyhden selvittelystä. Sairaanhoitaja tuomittiin muutamaksi vuodeksi vankeuteen. (12.3.) 🌟

Debreczen József  Kylmä krematorio: raportti Auschwitzin valtakunnasta. Kirjoittaja oli unkarilainen ja hänet vietiin keskitysleirille sodan loppuvaiheilla niin, että hänen kuntonsa säilyi työleireillä kohtuullisena loppuun saakka. (16.3.) 🌟🌟

Dickson Carter Punainen leski. Amerikkalainen John Dickson Carr (1906-1977) kirjoitti useammalla eri nimellä lukuisia  dekkareita, joista suomennettukin on kolmisen kymmentä. Punainen leski on Sir Perry Merrivale -sarjan kolmas osa. Kirjassa pohditaan, mielestäni liiankin pitkästi ja monimutkaisesti, voiko huone itsessään tappaa. Usa. 

"Mitä Herran pyhät pieksut sentään!"

"Olen ennenkin tavannut hankalia murhaajia, mutta Wendell lyö kaikki ennätykset hankalana ruumiina." (2.3.)

Dixen Victor Vampyria Pimeyden hovi. Kivasti kirjoitettu kirja, mutta ei nyt oikein ilmaissut minua mukaansa. Ehkä luen muutkin osat,vmutta yhtä mahdollista on että en lue. Kirjassa viimeiset sivut oli parhaat. Vähän jäi tunne kuin aikanaan Nälkäpelissä. Kiva, mutta en itkenyt kun sarja loppui. Siihen on kuulemma tullut uusikin kirja,vmutta jätän väliin. Ranska (22.3.) 🌟🌟🌟

Doerr Anthony  Kaikki se valo jota emme näe. Tämä on ollut lukulistalla pitkään. Kirjamonopolia varten sain tästä kaverin suosituksen, joten poimin tämän sen kummemmin muuta etsimättä Boogram/Booktok suosikiksi. Kirja oli sotakirja, jossa pääasia ei ollut tuhoaminen, vaikka sitäkin harrastettiin. Harvoin takaumat ja kaksi kertojaa toimii hyvin yhteen, mutta tässä nekin oli saatu toimimaan. Ranska ja vähän Saksakin. 

" Jaloin hetki, Hautman sanoo läähättäen. Tiedättekö te, mikä se on Werner? Hän on hiprakassa, puhelias, melkein pälpättää. Werner ei ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. - Se on hetki, jolloin yksi asia on muuttumaisillaan toiseksi: päivä yöksi, toukka perhoseksi, vasa peuraksi, koe tulokseksi, poike mieheksi."  (5.3.) 🌟🌟🌟

Gallen-Kallela Akseli Kallela-kirja: Iltapuhdejutelmia. Taiteilijan piirroksia ja tarinoita takkatulen ääreltä mm. siitä mitä on teostensa taustalla .

Uuttakin opin. Mm. Poika ja varis -taulu perustuu ajatukselle, että jos variksen pyrstölle osuu suolaa siitä saa kesyn. (23.3.)

García Márquetz Gabriel Rojumyrsky. Miesten viikon viimeinen kirja ei juuri innostanut. Näemmä tykkään joka toisesta lukemiastani García Márquetzin kirjasta. Seuraavan lienee sitten taas loistava. Kirja oli esikoisteos, joten ehkä sekin oli syynä, että tarina ei imaissut mukaansa. Jos en olisi tiennyt, että äänessä on vuorotellen kolme eri ihmistä, olisin ollut enemmän pihalla kuin mitä olin. Kolumbia

 "Kaulushaikarat laulavat haistaessaan vainajan." (24.3.)

Griffits Elly Käärmeen kirous, Ruth Galloway -mysteeri. Mistähän keksin, että tämän piti sijoittua Oceaniaan. Koko ajan oltiin Skotlannissa. Puhuttiin kyllä austrslislaisista luista. Englanti (7.3./27.3.)

Holappa Pentti Elävänä Bulevardilla on Holapan itse lukema kirja. (6.3.) 

Holappa Pentti Rumpukalvolla. Yllätyksekseni näitä Holapan kirjoja on nyt tullut äänikirjapalveluun ihan reilusti. Hieno juttu. Mukava runokirja. (6.3.)

Holappa Pentti Miehen suudelma : Kirjailijan muistelmia. Holappa kertoo muisteluissaan lapsuudestaan ja elämästään miehen kanssa. Muistelu vanhemmalla iällä on poukkoilevaa, mutta ainakin näin ihmistä tuntemattomana, mielenkiintoista.  (1.3.) 🌟

Iskander Fazil Setäni arvo siitä nousee, kahdeksan satiirista tarinaa Gruusiasta. Jälleen kerran novellikokoelma, missä intoni riitti pariin, kolmeen ensimmäiseen novelliin. Loputkin luin, mutta en juuri innostunut. Georgia (Neuvosto-Gruusia/Abhasia).

Lasten päättelykyky jaksaa aina hämmästyttää, kuten tämäkin päättely siitä, kenen kanssa isoäiti puhui mitäkin kieltä:

"Onnellisten ihmisten kanssa on puhuttava heidän omaa kieltään." (2.3.) 

Kankaanrinta Saari ja Herlin Ilkka Luonnollisia ajatuksia.

Ekologisen kestävyyden ratkaisee miten se on tuotettu, kuljetettu ja säilötty. Suomalaisen kannattaisi ilmastoa ajatellen syödä uusiseelantilaista lammasta mieluummin kuin sademetsä alueella kasvatettua soijaa. Lammas kun on kasvanut luomuna luonnossa alueella missä on paljon vettä ja kuljetettu laivalla. Lihan syönnin eettisyyteen ei otettu kantaa. (26.3.) 🌟

Kawaguchi Toshikazu Ennen kuin salaisuus paljastuu. Tämä nopan osoittama kirja oli tähän mennessä vaikein keksiä. Lasten kirjoja keksin kyllä paljonkin, mutta nuorten en. Tämän eka osan kuuntelin uutena, joten hyvä kun keksin. Vampyria toisen osankin olisi voinut lukea, mutta ei ihan heti kuitenkaan sitä sarjaa. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä osasta, mutta vaikka tämä oli varmasti ihan yhtä hyvä, niin uutuuden viehätys oli kadonnut. Japani. (23.3.) 🌟

Leino Piia Yliaika. Maailma ilman vanhuksia, dystopia. Eletään vuotta 2052. Vuonna 2030 on muutettu perustuslakia niin, että jos täyttää 76 vuotta, koko perintö menee valtiolle ja ihmisestä tulee eräänlainen lainsuojaton, ilman kelakortti elävä. Kun ei ole rahaa eikä papereita, niin elämän taso laskee. Päähenkilö on ex ministeri, ex pääministerin leski.  Helsinki/Kaivopuisto. 

-Hukkasin aikani, Annastiina kuiskaa. 

-Katsoitko sängyn alta?  (28.3.) 🌟🌟🌟

Liksom Rosa Everstinna. Ihastuin Väylä kirjaan niin, että kuuntelin heti perään myös tämän. Siitä en tykännyt yhtä paljon, vaikka mielenkiintoinen tarina  sekin oli. Kirja on yhden päivän romaani (yhden yön)- Everstinnalla oli ollut puoliso ja saksalainen rakastaja, joita hän muisteli tässä kirjassa. Kemi. (14.3.) 🌟🌟

Liksom Rosa Väylä. Lapin sotaan liittyvä evakoitumiskirja, missä kävellään lehmien kanssa nuorena tyttönä Suomesta Ruotsiin. Anna Saksamanin ääni sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Ruotsi, Lappi (13.3.) 🌟🌟🌟

Salminen Eppu Lasten ristiretki. Kirjassa kerrotaan millaista oli olla teatterikorkeakoulussa 1980-luvun lopussa Jouko Turkan ja Jukka Pariviaisen aikaan. Itsekin muistan opiskeluvuosiltani kuinka Oulussa tapahtunut Jumalan teatteri performanssi, vai miksi sitä nyt sanoisi, vaikutti. Muistan käyneeni joku aika tuon tapahtuman jälkeen teatterissa pienellä näyttämöllä katsomassa Jääsydämen, joka oli siihen mennessä näkemistäni näytelmistä erilaisin.  (17.3.) 🌟

Setälä Salme Arpalippu. Hiljaiseen lukupiirin otin Helmivyön kustantamana, arkkitehti Setälän (1894-1980) kirjoittaman ClicLit tarinan. Kirjassa eletään hiljattain valmistuneiden, työssä olevien koulutettujen nuorten arkea. Päähenkilöstä tulee mieleen Hilja Valtosen romaanien vahvat, koulutetut naiset. Kirja on ilmestynyt ensi kertaa 1926bja se oli kirjailijan viides kirja. Huima tahti, sillä hänteki päätyönsä arkkitehtinä. Aiemmin olen lukenut vain Setälän suomentaman Buffalo Billin seikkailuja Haudan salaisuus. (22.3. ja 27.3.)

Soikkanen Mauri P. E. Svinhufvud : Tarkkakätinen ampuja. Svinhufvudin elämästä metsästysmuistojen valossa. Kirjassa muutakin Svinhufvudin elämästä. Paljon myös ajasta Siperiassa. 

Ester Ståhlberg kuvaili Svinhufvudia erään vierainlun jälkeen sanoilla, joista voisi ainakin vallasta luopumisen suhteen kaikki johtajat ottaa oppia. Liian monia valta ja sen makeus sokaisee: 

"...Hän ei myöskään vehkeile kuten muut saadakseen vallan käsiinsä. Oli kerran valtionhoitaja, jolla oli kuninkaan valta, vieläpä miltein yksinvalta, mutta eipä pitänyt sitä niin makeana , etteikö kaikessa rauhassa olisi jättäytynyt tähtävästään. Hän ei ole omanansa etsinyt kuten kaikki muut kaikilla mahdollisilla aloilla tekevät. Hän on vain palvellut maatansa ja palvelee yhä. Hän on mies."  (6.3.) 🌟

Terras Antto Kill Tallinn: osa 1 Virun varietee. Koskapa Terras huono olisi ollut. Kieli on niin kiherryttävää, että nautin. (6.3.) 🌟🌟🌟

Wallace David Foster Päättymätön riemu    1061 isokokoista sivua tennistarinaa Usasta riittänee 'paksuksi kirjaksi'. Käsittääkseni kiitokset kirjasta kuuluvat viimekädessä Kimi Räikköselle, joka suostui elämäkerran tekemiseen. 

. Wallace on näemmä sisäistänyt erinomaisesti kirjoittamansa ohjeen:

"Jos tuntee rajansa, niitä ei ole." (7.-12.3.) 🌟🌟🌟

Widt Birger Togon urhea muukalainen - Sotekertomus. Noppa näytti hyllyn lämmitintä. Luin lukupiirin jälkeen kirjastossa kaukolainana Varastokirjasta tilaamani kirjan. Huomasin heti, että tämä Togo ei ollut valtio vaan amiraali. Vuoden 1906 kirja oli lämmittänyt ilmeisesti hyllyjä pitkään, sillä kirjan takana olevassa lainauslapussa viimeinen leima oli vuodelta 1936. Kirja sopi kuitenkin hyvin pariksi alkuvuodesta lukemalleni Mäkisen sarjakuvaromaanille Mantsuria. Japani. (24.3.)

European reading challenge 2021 mm

Löysin hauskan haasteen, ja tottahan toki sitä pitää kokeilla, kun vaatimuksena on vaivainen yksi kirja Euroopasta 😀. Ei paha haaste, etenkään, kun tässä vaiheessa vuotta (14.1. suoritettuna on neljä maata tai viisikin, jos kirjaisin Dominick Arduin seikkalijan salaisuus -kirjan joko Ranskaan tai Venäjälle). 

Vaatimuksena on, että kirjailija on eurooppalainen tai kirja tapahtuu jossain listan eurooppalaisesa maassa. Sillä ei ole väliä, mistä maasta kirjailija tulee. Haasteen tasoja on useampia (1-5 kirjaa) ja lisäksi eniten maita lukenut voittaa lahjakortin. 

Kirja voi olla mitä tahansa, romaani, tiedekirja, novellikokoelma, muistelma, matkakirja, keittokirja, biografia, runoutta, mitä tahansa. 

Jokainen kirja pitää olla eri kirjailijalta ja eri maasta. 

Suoritettuna 51/51 (countries to read):
(January 8, February 10, Marsh 6, April 0, May 0, June 0, July 0, August 2, September 0,  October  0 , November  2  , December 24)

Albania Anilda Ibrahimi Punainen morsian on osin oma elämänkerrallinen kertomus neljän sukupolven naisten elämästä. (Anilda Ibrahimi writes in Italic, Rosso come una sposa is not translated in English. Book tell's about womans life in Albania during 4 generations in 1900's).

Andorra Peter Cameronin Andorra oli ainoa Andorrasta kertova romaani, jonka löysin. Monien sangen mielenkiintoisesti erilaisten kirjojen jälkeen oli kotoisaa löytää melkolailla tavallinen kirja. Loppu yllätti, kuten luvattiinkin.  (Peter Cameron's Andorra was the only one book from Andorra, that I could find in Finnish). 

Armenia Serafina Seppälä Vaienneita ääniä - kunnianosoitus kadonneelle kulttuurille. Taas itketti. Itketti niin hirveä kansanmurha 1915 kuin se, että olet 56-vuotias, mielestäni paljon lukenut, mutta taas törmäsin asiaan, josta en ollut koskaan kuullut. Panee harkitsemaan, että viettäisin pidemmänkin aikaa Balkanin tienoilla itseäni sivistämässä. (So sad book about how Armenian people was murdered in 1915. Totally. Only few managed alive. Not translated in English. I cried a lot while reading, but this ws the only one book from Armenia that I could find). 

Austria Jenny Erpenbeck Päivien loppu kirjassa maalataan yhdelle ihmiselle useampi erilainen elämäntarina riippuen pienistä tapahtumista elämän varrella. Kirjasin kirjan Itävaltaan, josta tarina alkaa. Kirjailija itse on saksalainen. (The End of Days was quite of pleasant book by Jenny Erpenbeck. Book tell's how a little thing may change of our life.)

Azerbaijan Sylvain Tesson Putkea pitkin - öljyn matka Kaukasukselta Välimerelle kirja houkutteli lukemaan, sillä olen tykännyt matkakirjoista joissa edetään hitaasti ja pitkästi. Tässä matkaa tehdään polkupyörällä. Pakko todeta, että tämä kirja ei juuri sykähdyttänyt. Ehkä mielessä oli vielä liikaa pari vuotta sitten lukemani Erika Fatlandin Sovjetstan, jonka luettua melkein tunsi itsekin käyneensä alueella. Tässä kirjassa tuntui, että kaikki kuitattiin liian lyhyesti. Esimerkiksi kulkija sai yöpyä moskeijassa iltarukouksen päätyttyä. Imaami lupasi, että rukoilevat aamulla hiljaa, jottei häiritse unta. Yöpymisen kirjailija kuittasi sillä. Että oli jo lähtenyt ennen aamurukousta. Mutta haloo, millaista on nukkua moskeijasss? Olisi ollut kiva tietää.... (Sylvain Tesso travel's a lot without cars and trains. He walks, rides, use bicycle etc. He writes in France. Éloge de l’énergie vagabonde is not translated in English. Book tells about Energy mostly oil, He has rided bicycle from Caucasus to Mediterraneo). 

Belarus Svetlana Aleksijevits Tsernobylista nousee rukous. Kirjassa on raskaita muisteluita Tsernobylin onnettomuuden ajoilta hyvin koottuna. (Svetlana Alexievich Chernobyl Prayer: A Chronicle of the Future, sad, but true stories about people who saved us 1986).

Belgium Benoit Sokal Ankardo - Houkutuslintu  (Original in France: Piege de miel; inspekteur Canardo, Driving during a lot of snow somewhere in Vallonia, Belgia).

Bosnia and Herzegovina oli niin outo maa itselleni (Toki tiesin Sarajevon laukaukset ja Mostarin sillan ja sen kohtalot, mutta siinä lähes kaikki), niinpä aloitin Natasha Milicin Matkakohteena Bosnia kirjasta, jonka kieli on paikoin kankeaa ja vanhahtavaa. Sisältö oli täyttä rautaa, mutta kuvia olisi voinut olla enemmänkin. Siitä sitten jatkoin Goran Simicin ihaniin runoihin kirjassa Sarajevon suru, mihin palaan varmasti uudestaan sekä Miljenko Jergovicin  Sarajevolaiseen Marlboroon, jonka tarinat osoittautuivat kiehtoviksi. Eniten sykähdytti loppujen lopuksi tarina, josta tuli kirjan nimi, vaikka juuri se oli asia, miksi siirsin kirjan lukemista kuukausi toisensa jälkeen reilun 3 vuotta. (Miljenko Jergocicin Sarajevo Marlboro was book, that I have owneg a long time. I though that there is a lot of smoking (that I do not like) but that was not True, and I Liked books.) 

Bulgaria Witold Szablowski Tanssivat karhut. Kun Bulgaria liittyi EUin, tuli karhujen pitämisestä lemmikkinä kiellettyä. Karhu kerrallaan karhuja siirttettiin neuvotteluiden jälkeen reservaattiin, jossa niille pyritään tarjoamaan karhulle luontevat olosuhteet. Sopeutuminen ei ole helppoa - ei karhuille eikä omistajille, joiden perheille jäi ikävä karhujaan. Itse olen tavannut perheille elantoa hankkivia karhuja Istanbulissa 1992. (in Witold Szablowsk's book Dancing Bears is is a lot of information about bears, and little bit of humans too. ). 

Croatia Téa Obrehtin Tiikerin vaimo on palkittu, mutta näemmä monien suomalaisten bloggaajien mielestä siitä on vaikea saada otetta. Myös itselleni tuli välillä mieleen palkitut eteläamerikkalaiset teokset, jotka eivät ole minua sykähdyttäneet. Toisaalta kirjan monet pikkutarinat olivat kiehtovia. (Téa Obreht's book The Tiger's Wife was interesting book. I am not sure did I like it or not, but there really was some very good little stories). 

Cyprus Kirsikka Myllyrinteen Happamat sitruunat - Elämää jaetulla saarella on Myllyrinteen omasta elämästä kertova kirja. (Sour Lemons - Life on a Shared Island is not translated in English. It is memoir of Finnish woman, Kirsikka Myllyrinne, who has lived in Cyprus.) 

Czech Republic Praha, kirjailijan kaupunki on Jussi-Pekka Hakkaraisen kokoama teos suomalaisten kirjailijoiden ajatuksista Prahasta. Mukana oli monia tuttuja kirjailijoita, niin ammoisia kuin tuoreampiakin. Ilokseni bongasin joukosta myös Alli Nissisen. (Prague, city of authors, not translated in English. All authors are from Finland antäd they have visited Prague 1500-2000's.)

Denmark Mads Peder Nordbon Grönlantiin sjoittuvassa dekkarissa Kuolinnaamio etsitään murhaajaa, jonka menneisyys ei ole lempeä. Kirjassa esitellään poikkeuksellisen paljon paikallisia perinteitä kuten helmikaulus, valaan paloittelu, nahan käsittely, kuolinnaamio... No, jälkimmäinen ei ole ehkä joka kodin perinne. (Book is 3rd book Nordbo's Arctic Noir-books. I am not sure, is this part translated yet in English, but first part is The Girl Without Skin.) 

Estonia Sampo Terho Olev Roosin kyyneleet kirjassa kerrotaan Olev Roosin tarina Toisesta maailmansodasta nykypäiviin. Elämän tarinan lomassa kulkee läpi koko maan historia. Erityistä plussaa Metsäveljistä kertomisesta. (Olev Roos's tears is written by Finlands ex-parlament member Sampo Terho. In book there is history of one man and whole Estonia country from 1940's to 2000's century. I really hope, that this book will be translated soon in English). 

Finland Mika Waltari Ei koskaan huomispäivää oli itselleni uusi tuttavuus. Kirjassa tapahtuu liikemnepako. (Mika Waltari is known about Sinuhe, the Egyptian novel, but this one, You May Never SeeTomorrow, is about car accident in Finland in year 1937).

France Jacky Durant Sydämeni reseptit on pojan muistelmat isänsä kanssa koetuista asioista hetkellä, kun isä on kuolemassa. Kirja oli mukavan arkinen ja kuitenkin koskettava tilitys ihmissuhteiden keskeltä. Tykkäsin kovasti. (Jacky Durant's book The little French Recipe Book was quite pleasant book for read. In book son tells his menory with his father, while father is in his last days of lilfe.) 

Georgia Valerija Alfejeva Pyhiinvaellus Dzhvariin on kertomus äidin ja 16 vuotiaan pojan uskonnollisesta etsintäretkestä Dzhvarin munkkiluostariin. (Pilgrimage To Dzhvari - Woman's Journey of Spiritual Awakening is amazing book of living few weeks in monastery). 

Germany David Safier on kirjoittanut kirjan Huono karma, joka kertoo saksalaisesta televisiotoimittakuuluisuudesta ja hänen kuolemansa jälkeisestä elämästä. Aika monta jälleen syntymää tarvitaan ennen nirvanaa. Luin kirjan koska sen kansikuvassa oli kissa, jota tarvittiin johonkin lukuhaasteeseen, mutta tykästyin kirjaan ja sen ajatukseen kovasti. 
(David Safier's Bad Karma was amazing good book. I read it because there is cat in front cover (I needed that in one reading challenge), but I enjoyed the book and I am sure, I read more David Safier in future. Book tell's about television presenter in Germany.)

Greece Victoria Hislop kirjoittaa kirjassaan Elämänlanka Thessalonikista. Kirja alkaa Tessalonikin tuhonneesta tulipalosta 1917 kun siitä on toivuttu alkaa väestönsiirrot, jossa Kreikka ja Turkki vaihtoivat väestöä ja Tessalonikiin saapui sitä myöten evakoita, joista osa, kuten osa pääheniköistä, sai asettua turkkilaisten islamilaisten jättämiin asuntoihin kantakaupunkiin ja osa joutui muuttamaan kaupungin liepeille lähiöön, jonka asukkaat saivat elantonsa tupakan viljelystä. Kirja oli vähintäänkin yhtä hyvä, kuin aiemmin lukemani Saari, joka kertoo lepratautisille tarkoitetun saaren elämästä. (I read Victoria Hislop's book The Thread is amazing story from Thessaloniki from 1917 to 2000's. I loved this book as well as before Hislop's  book The Island.)

Hungary Tibor Noé Kissin omaelämäkerrallinen romaani Inkognito on tarina unkarilaisesta transsukupuolisesta Tiborista/Noeémista. (I think that Tibor Noé Kiss's autobiography Inkognito has not been translated in English, but I am not sure. Kiss is transsexual and Kiss is both: Tibor and Noe.)

Iceland Pohjolan poliisi kertoo -sarjaan kuuluva Islannin poliisi 1918-1945 kuvailee miten Islannin poliisivoimat kehittyvät maailmansotien aikana ja niiden välissä. (This is on part of Skandinavian true criminal books. Unfortunately those are not in English. In Swedish it is Nordisk Kriminalkrönika). 

Ireland Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää oli ensimmäinen lukemani irlantilainen romaani, jos oikein muistan. Binchy oli sellainen kuin kuvittelinkin. Hyvä tai jopa todella hyvä genressään, mutta Adlerin ja Binchyn lukeminen melkein peräkkäin oli ihan tarpeeksi ainakin hetkeksi aikaa. Jos sieluni janosi Amalfille, niin kyllä olisin mielelläni minäkin voittanut matkan tuohon irlantilaiseen hotelliin! (Maeve Binchy's A Week in Winter, before I thought that this was only love story and those I don't like, but this was a bit of more, and it was quite bleasant to read).  

Italy Veit Heinichen Kullekin suo kuolemansa on sarjan ensimmäinen kirja, jossa murhat ja hait aiheuttavat vaivaa poliisikunnalle. Samaan syssyyn luin toisenkin osan Karstin kuolleet. Ekan kirjan alkupuoli oli kuin tervan juontia, mutta kun olin aloittanut, niin jatkoin. Vähitelleen kirja imaisi mukaansa ja toisen loppupuolella olisin voinut kuunnella vielä kolmannenkin kirjan heti perään, jos sellainen olisi löytynyt. Saas nähdä, kuinka poliisin avioliitolle ja perheelle käy... Miinusta siitä, että poliisi aloitti kirjassa tupakanpolton. (Veit Heinrichen's book are translated in 10 languages, but not in English, I think. Original books are written in German. Heinichen has lived years in Trieste, Italy, where all happens in book. Books take place in Trieste. I read 2 first books, but not liked as much as Donna Leone's books from Venice). 

Kazakstan Muhtar Auezov Laukaus solassa. Kertomus feodaaliajan rengeistä, joiden isännät ei ole lempeitä miehiä. Suku, kunnia, perinteet eivät hyvää tiedä, mutta nuorissa on tulevaisuus. (I think this Muhtar Auezov's book has not translated in English. Auezov also wrote plays, and there is almost 10 movies maid about those plays). 

Kosovo Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia. Pidin kirjasta paljon enemmän, kuin Finlandia-palkinnon saaneesta Bollasta.  (Pajtim Statovci's book My Cat Yugoslavia was really good. I have read all Statovci's books and this was the best one. Luckily you may read it also in English.)

Latvia Sandra Kalniete Tanssikengissä Siperiaan, oli mielenkiintoinen kertomus yhden perheen vaiheista toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Kirja on toisaalta surullinen mutta toisaalta elämänmyönteinen. Vaikeuksienkin keskellä voi nähdä valoa. Siperiassakin voi tanssia. Monessa kohtaa mietin, että tosi tarinat on monesti fiktiotakin julmempia. (Sandra Kalniete (member of European Parliament) has written story about her own family. She writes how her family has been moved to Siberia. Book is With Dance Shoes in Siberian Snows).

Liechtenstein Danielle Steel, Hänen kuninkaallinen korkeutensa. On vaikeaa aikaa ja kuninkaallisetkin tekevät mitä täytyy. Päähenkilö pestautuu vapaaehtoiseksi. Kirjan taustalla lienee tänä kesänä menehtynyt ruhtinatar Marie, joka oli maansa Punaisen Ristin puheenjohtaja. (Danielle Steel H. R. H. is not the kind of book, that I read a lot, but it was the only on I faund in Finnish). 

Lithuania Jyrki Erra Kaunasin sivut kirjassa seikkaillaan Liettuassa ja Vatikaanissa. Luin aiemmin Lyijyvalkoisen ja pidin kyllä siitä enemmän, mutta tykkäsin tästäkin. Erra osaa kertoa kiehtovan sopivasti arkkitehtuurista ja taiteesta dekkarin lomassa.  (Jyrki Erra is Finnish architect and writer. His books has not been translated in English (yet). In book The Pages of Kaunas, almost all happens in Lithuania, but you visit also Italy and Vatican. )

Luxembourg Max Manner Demi Sec rikospoliisi lähtee kylään siskonsa luo Luxemburgin ja joutuu ratkomaan rikoksen. (Max Manner has li ed in Luxemburg. In his book Demi Sec criminale police flies from Finland to Luxemburdäg ti Visit her Sister, and she has to solve a crime. Not translated in English). 

Malta Ursula Auer Murhia Maltalla on kiinnostava tarina suomalaisten talvenvietosta Maltalla, maassa minne melkein matkustin 10 vuotta sitten. Murhia tapahtuu, mutta miksi? Olen lukenut aiemmin Auerin kirjan Murha Mankkaalla ja tykkäsin siitä kovasti. Tämä on jäänyt, onneksi, lukematta, sillä tällä sai kuitattua kivasti Maltan. (Couple of Finnish people Travel to Malta for living there during Winter time. One of them writes books. Then there happen a murder. Unfortunately not in English) 

Moldova Mihai Eminescu, Runoja. Eminechu on Moldovan ja Romanian kansallisrunoilija. Kirjailijan äidin suku oli aateloitu Moldovan kenties tunnetuimman hallitsijan, Tapani Suuren aikana. Eminescu julkaisi runojaan lehdissä, kirjoiksi niitä on koottu vasta myöhemmin. Kirjan runot sopivat lauluiksi ja osa niistä onkin sävelletty. (Mihai Eminescu Poems, was on of my favorite books in this part of Europa.)

Monaco Agatha Christiet ole kuvitellut lukeneeni kaikki, mutta viime aikoina olen huomannut, että olen tainnut lukea vain kaikki Poirotit ja Marplet. Hardey Quin oli ihan uusi tuttavuus. Novellikirjassa Herrs Quin esittäytyy, Quin ratkoo rikoksen myös Monacossa. (The Mysterious Mr Quin is Agatha Christie's short story book about clever Hardey Quin). 

Montenegro Seppo Mustaluoto neljäs romaani Reikäpää sijoittuu pääosin Montenegroon. Seurasin kartasta mielenkiinnolla missä kulloinkin oltiin. (Seppo Mustaluoto is Finnish writer who writes thrillers. Reikäpää (holehead) is his 4th Novel. Not yet translated in English.) 

Netherlands Selma van de Perre Nimeni on Selma oli vuoden 2021 ensimmäinen toista maailmansotaa käsittelevä kirjani. Selma osallistui nuorena naisena Alankomaiden sodan aikaiseen maanalaiseen vastarintaliikkeeseen ja joutui keskitysleirille. Sodan jälkeen hän tuli tunnetuksi työstään BBC:llä. Keksitysleiriltä päästyään Selma ja muut naiset päättivät olla kertomatta leiristä, mutta vuosien saatossa mieli muuttui ja tämäkin tarina tuli kuulluksi. Onneksi. (In Englsih book is My Name is Selma. Ninety-eight years old Selma tells her momoirs from Netherlands in 1940's.).

Norway Kirjan Myrskypilvi, on kirjoittanut kaksikko Jørn Lier Horst ja Hans Jørgen Sandnes, ja siinä etsitään hiivaa, joka on hävinnyt koko kaupungista. Pakko myöntää, että ruotsalainen LasseMaijan etsivätoimisto tuntuu paremmalta kuin tämä, mutta lapset tykännevät tästäkin. (Operasjon Tordensky, not translated in English, but Jørn Horst's detective stories are translated, the first one is Key Witness. Hans Jørgen Sandnes is illustrator, who has illustrated Horst's childrenbooks). 

Poland Olga Tokarczuk Aja aurasi vainajain luitten yli yllätti täysin. Nobel-voittajista en ole tainnut pitää muista kuin V.S. Naipausta, mutta tämä oli hyvällä tapaa moniulotteinen ja sopivasti dekkari, vaikka ei täysin sitä ollutkaan. (Olga Tokarczuk Drive Your Plow Over the Bones of the Dead was for me quite good surprise. Rarely I like Nobel-writers, but this was good: a sort of criminal story, a little bit animals rights and a lot of good stories of little village. You may also see this on film.)

Portugal Fernando Pessoan  Anarkistipankkiiri on tarina pankkiirista joka perustelee tarkoin, miksi kokee olevansa anarkisti, vaikka onkin pankkiiri. Mielenkiintoista pohdintaa.  (I read Fernando Pessoa The anarchist banker and enjoyed a lot. I faund it via Twitter in last autumn, but now I really took book in my hands and read it. )

Republic of Macedonia  Jaakkojuhani Peltonen Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti. Kreikka ei ehkä tykkää, että pistän kirjan Magedoniaan, mutta siltä alueeltaan Aleksanteri kotoisin oli. (Jaakkojuhani Peltonen's book tell's about Alexandr the Great, not translated in English, but I think there is many books en English about this hero-king). 

Romania Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula on Tuomas Hovin kirjoittama tietokirja, jonka päähenkilönä on historiallinen henkilö, Vlad Seivästäjä. Siinäpä verinen mies, joka seivästytti sangen monia ihmisiä, vaikka aikalaiskirjoitusten messevät määrät lienevätkin liioiteltuja. Vladin ohella puhutaan myös vähän Srokerista ja hänen Draculastaan. Muita vampyyrikirjoja ei taittu mainita, vaikka Vlad Seivästäjä osallistuu mm. Houkutus-sarjassa Edwardin ja Bellan organisoimaan mielenosoitukseen Voltyyrejä vastaan. (Tuomas Hovi has written book about Vlad the Impaled, who is sais to be Dracula. Book is not in English, but I am sure, that someone has write about Vlad in English too.) 

Russia Boris Akuinin Fandorin tutkimusten ensimmäinen osa, Patasotilas, oli pienoinen pettymys. (Boris Akuinin's first book of  Fandorin : The Winter Queen, was not as good that I expected, but usually first books are not the best one.)

San Marino Juhani Mäkelä Satunnainen matkailija mini-Euroopassa kirjassa esitellään Euroopan minivaltiot matkailijan silmin. San Msrinosta en löytänyt kokonaista kirjaa, joten kuittaan maan toistaiseksi tällä kokoelma kirjalla ja jatkan etsimistä. (Juhani Mäkelä has visited all european very little countries like San Marino. Book it not translated in English, and it is the only book about San Marino, yhat I could found during this year). 

Serbia Aleksandar Tisma Ihmisen käyttöä. Oudohkosti rakennettu mutta muuten hyvä tarina Serbiasta alkaen vuodesta 1935. Päähenkilön äiti on saksalainen, isä Serbiasta. Saksalaiset miehittävät Novi Sadin kaupungin (nykyisessä Pohjois-Serbiassa) ja päähenkilön elämä muuttuu. Auswitchin Nautintojen talossakin tulee käytyä. (Aleksandar Tisma's The Use of Man was sad story from WWII Serbia and Auswitch).

Slovakia Miroslav Valekin runot kirjassa Kosketuksia tekivät vaikutuksen ja viihdyin niiden seurassa hyvin.  (Miroslav Valek's poems Touches didn't touch as much as I wished, but I enjoyed those still.)

Slovenia Draco Jancar Sinä yönä näin hänet. Ensimmäinen entisen Jugoslavian alueen kirja, josta todella pidin. Viisi tähteä. Surullinen rakkaustarina, mikä sen parempaa lukijan kannalta. (Draco Jancar's I Saw her in that Night was in my opinion the best book, I read from Balkan area in this year. Sad lovestory during war time, but I liked it so much). 

Spain Federico García Lorcan kuolemasta tuli 85 vuotta ja luin muutamia hänen kirjoistaan. Ensimmäisenä Andalucian lauluja. En vieläkään ihastuntu espanjankieliseen runouteen, mutta näytelmistä pidin enemmän. (Frederico García Lorca is very famous poem writer from Spain and I think he is the only one we know in Finland. From His death is now 85 years and I read some his books. I liked his plays, but not so much his poems. Usually I do not like poems that are first written in Spainish, I do not know why. Andalucia's Songs is book of selected poems from Garsía Lorcas books and poems that not is in books, it is only translated in Finnish, but I am sure, that in book The Poems of Deep Song will contain many of them). 

Sweden Katarina Mazetti Varjoja ja vakoojia kirjaa kuvattiin ruotsalaiseksi Viisikkokirjaksi. Hyvää ruokaa syötiin paljon ja seikkailuakin löytyi, joten mainos piti paikkansa. Kirjasarjassa pitää huolta ruuasta serkuksista Ranskassa asuva Alex, joka on oikea mestarikokki. (Katarina Mazetti is old Schwedish writer, whose children's books has translated in English, Germany and France, but unfortunately this serie of cousins has not translated in English. From this serie is said, that it is something like Enid Blyton's Five. I think it is so, cousin Alex is little masterchef, and makes Food with big alphabet F, like we says in Finland). 

Switzerland Juhani Aho Vuorilla ja vuorten takana - kirjassa kuuluu Ahon maukas kieli, joka mielestäni on kestänyt aikaa hyvin, vaikka kirja on julkaistu 1912. (Juhani Aho was famous author in Finland. In 1910's he travelled in Middle Europa and wrote book In the mountains and behind them. Not translated in English).

Turkey Seppo Mustaluoto kirjoittaa kolmanessa kirjassaan, Totuuden kuriiri, Turkista. Mielenkiintoinen toimeksianto oli tämänkin seikkailun takana. (Seppo Mustaluoto's 3rd Novel Courier of Truth tell's about job in Turkey. Not yet translated in English.) 

Ukraine Nikolai Gogol Vii on ensimmäinen ukrainalainen klassikko, jonka luin. Kirja on eräänlainen kummitustarina ja se löytyy kauhuhyllystä kirjastosta. Kelpo kirja. (Viy, old horror story from Ukraine, where Nikolai Gogol was born). 

United Kingdom  Håkan Nesser Taivas Lontoon yllä kirja oli ensimmäinen tänäå vuonna, missä elettiin Englannissa. Luin alkuvuotena putkeen 10 Nesseriä ja tämä oli niistä viimeinen, joten en ehkä ollut enää kovin innoissani hänen kirjoistaan, mutta kelpo tarina. Nesser on skandinaaviseksi kirjailijaksi hieman erilainen kuin monet muut, joten se sopii edelleen lukupinooni. 
(Håkan Nesser lives in U.K. and this book tells about London, not translated in English, I think. This one is in English Sky above London and it is kind of crime story about old man and his strange will.)

Vatican City. Mikko Ketola &, Anssi Rauhala Vatikaanin vanki Professori Anni Isotalon tutkimuksia 4. Isotalon kirkko historialliset tutkimukset ovat edenneet Vatikaaniin saakka. Onneksi aloitin lukemisen ekasta osasta, sillä tämä on todellakin järjestyksessä luettava tarina. Sekä teksti että piirrokset miellyttivät. Sääli, että tarina taisi päättyä tähän. Täytyi lukea tämä toinenkin, kun käytin toisen Erran kirjan Liettuaan, mutta puuha kannatti. (I liked a lot Mikko Ketola's and Anssi Rauhala's comic serial, which 4th (not so independent) part was Prison of Vatican. Unfortunately not in English). 

It was great Fun to do this challenge. 

Villen kanssa Gruusiaan

Nuorempana en fanittanut Kauko Röyhkää, mutta vanhemmiten olen alkanut ihastua hänen kirjoituksiinsa toden teolla.

Lukupinossa on odotellut jo pidempään Röyhkän kirjoittama Ville Haapasalon muisteluihin pohjautuva kirja Makujen matka Georgia.

Georgia - sekin on helmi Mustanmeren.
Oli pakko tarkastaa itsekin tarkka sijainti.

Itse puhun vieläkin useimmiten vanhahtavasti Gruusiasta. Sana on piirtynyt mieleeni lapsuudessa, jolloin joimme paljon Gruusiasta maahantuotua mustaa teetä koulun jälkeen. Kerran viikossa kauppaan tuli tuoretta ranskanleipää, mutta useimmiten katsoimme maidolla jäädhytettyyn teehen voilla kevyesti voideltua näkkileipää. Että se oli hyvä yhdistelmä. Joskus kaduttaa, että tuli jätettyä maito teestä kymmenisen vuotta sitten.

Ei ihme, että tee oli hyvää, sillä sen verran ylistäviä ovat Villen tarinat georgialaisista elintarvikkeista, erityisesti kasveista.

Kirja alkaa tarinalla siitä, kuinka Jumala antoi georgialaisille juuri tämän maan asuttavaksi. Tarinan mukaan georgialaiset istuivat kaikessa rauhassa pöydän ääressä, kun muut kansat olivat kokoontuneet maiden jakotilaisuuteen Jumalan luo. Kun he vihdoin saapuivat paikalle, Luoja tivasi myöhästymisen syytä. Georgialaiset totesivat nostelleensa maljoja Luojansa kunniaksi, jolloin Jumala heltyi ja antoi heille asuttavaksi paratiisin, jonka oli varannut itselleen.

Ensimmäisenä ruokakohteena

Kuvakaappaus
n. 1200 kuvan joukosta

Ville esittelee kirjan kirjoittajalle maan pääkaupungissa Tbilisissä sijaitsevan Purpur - ravintolan, josta näkyy löytyvän netistä lähes 1200 valokuvaa pelkästään ravintolan omilta sivuilta, (kannattaa googlata, yhtäkkiä ei tule mieleen ravintolaa, josta olisi moinen kuva paljous). Röyhkä kehuu tekstissä vessan ruusuista lavuaaria ja muutenkin viimeisteltyä, viihtyisää sisustusta. Kuvien perusteella viihtyisin tuolla itsekin.

Ruusut sopivatkin hyvin ravintolan toilettiin; onhan venäläiskirjailija Isaak Babel kuvaillut Tbilisiä "ruusujen ja lammasrasvan kaupungiksi".

Itselleni lammasrasva ei juuri maistu, vaikka lampaanliha ja -elimet maistuvatkin. Tuffani teki kuulemma hyviä höystöperunoita (kuin jauhelihakeitto, mutta tehty paistetusta lampaanraavasta, jossa mukana minimaalisen vähän talia ympäröiviä lihanjäänteitä), mutta olen asettanut sen mielessäni Oulun seudun rössypottujen (lihasopan tyylinen ruoka veripaltusta) kanssa samaan sarjaan : maistetaan vain kun on todella nälkä, eikä mitään muuta ole tarjolla. Muita samaan genreen meneviä ruokia ovat ristavelli (kankaanpääläinen erikoisuus hernesoppa rusinoilla) ja klimppisoppa, jonka klimpit on tehty vereen tai niissä on rusinoita. Perunaklimpit sen sijaan maistuvat. Tai maistuisivat, jos vatsa kestäisi vehnää.

Kirjassa käydään tutustumismatkalla

"Ei huono" ruokakirja tämäkään

Georgian eri puolilla. Itselleni mieluisampia kirjan ruuista olisivat paikallisetleivät (jos niissä ei olisi vehnää, erityisesti juustoleipä hatsapuri kiinnostaisi), onneksi kirjasta löytyi myös yksi maissileivän ohje, eli mtshadi. Yksi paikallisista leivistä paistetaan patamaisen uunin pystysuirilla reunoilla. Moista tapaa en ole aiemmin nähnyt. Sen tekemisestä olisi saanut olla enemmänkin kuvia.

Ehdottomasti kokeiluun menee myös papupata lobio, joka piti Villen hengissä opiskeluajat, ja joka jäi mieleen jo aiemmista kirjoista. Tosin luultavasti jätän korianterin käytön vähemmälle, sillä itselläni ei ole kovin suurta kiintymystä tuoreeseen korianteriin. Kasvatin nimittäin sitä itse joskus 1990-luvun alkupuolella, ja mielestäni se haisi pelkästään metsäluteelle, enkä juurikaan innostunut sen käytöstä. En tiedä, haisiko kasvi siltä oikeasti, vai kävivätkö metsäluteet öisin vierailulla taimilavassani, mutta jotenkin siitä jäi huonot muistot.

Opin kirjasta ainakin sen, että kokolihasta tehtyjä lihapullia kannattaa keittää pari minuuttia ennen paistamista. Pitänee kokeilla sitäkin. Viimeksi olen keittänyt lihapullia Emäntäkoulun loppukokeessa peräti kahdesti saman kokeen aikana - ensimmäisen ja viimeisen kerran. Monesti tuota on pitänyt kokeilla myöhemminkin, mutta on jäänyt. Totuuden nimissä kerrottakoon, että en ole juurikaan tehnyt kotonani lihapullia paistamallakaan. Yhtäkkiä tulee mieleeni vain kaksi kertaa vuoden 1996 jälkeen. Toisella kertaa kokeilin lihapullia banaanikastikkeessa kreikkalaisittain ja toisella kertaa tein isoja italialaisia lammaslihapullia tomaattikastikkeessa. Tykkään lihapullista, mutta en mielelläni työnnä käsiäni taikinaan, en edes trendikkäästi hanskat käsissä.

Summa summarum: taas löytyi kaupunki, jonne voisi matkustaa makumatkalle - Tbilis.