Elokuussa luetut kirjat

Elokuussa onnistuin vihdoin hidastamaan tahtia ja pääsin lukemisessa likimain kirja päivässä tahtiin. 

Arhippa Pirkko On ruusu punainen. Kirja on Arhippan 31 dekkari, tapahtumapaikkana Turku ja etsivänä Varpu Anhava. Murha tapahtuu kauppapuutarhassa.

"Taidan sittenkin valita päiväkakkarat." (2.8.)

Bagge Tapani Valkoinen hehku -kirjassa eletään vuotta 1938. Espanjan sisällissota, Hämeenlinna, Urho Kekkonen... Väinö Mujusesta kertovan dekkarisarjan ensimmäinen osa. 

Bagge Tapani Pomminvihreät portaat. Helsingin olympialaisten avajaiset 1952 lähestyy ja stadionia uhkaa pommiuhka. Luin ennen Pariisin olympislaisten avajaisia. Mujus-sarjan tuoreempia kirjoja. 🌟

Branchi Camillo Sinisiltä saarilta atollien aurinkoon, 1963.Kuuluisa italialainen maailmanmatkaaja vie meidät Pääsiäissaarille kivipatsaiden ja hula-hula -tyttöjen mystiseen piiriin. Verrattuna luvun alla olevaan Grimblen Paluu Etelämerelle -kirjaan, oli tämä vähän pliisu ja sekava, jotta siitä olisi ollut tarttumapinnaksi maahaasteen suorittajalle. Mutta sehän tietty on selvääkin, sillä Grimble asui Kiribatissa puolet työurastaan, mutta Branchi vain seilasi muutamalla saarella. Eniten tykkäsin tarusta helmenkalastajista.  Polynesia. 

Costello Matthew & Richards Neil  Ratkaiseva ristikko - Cherringham mysteerit 16. Ihasteltu ristikoiden laatija kuolee ja jättää testamentissaan ehdollisen perinnön. Perijä on se, joka ratkoo Cherringhamiin liittyvän ristikon määräaikaan mennessä. Tutut yksityisetsivät on kutsuttu valvomaan että kukaan ei fuskaa eikä tule yhteistyötä perijöiden kesken. Murhatutkinnaksi tämäkin menee. Hyvä välipala paksumpien kirjojen välissä, kuten muutkin näistä lyhyistä tarinoista. Englanti. (31.8.) 🌟🌟

Eerola Lasse Olympialaisten outoja sattumuksia. Monenlaista tarinaa on ehtinyt tapahtumaan olympialaisissa kautta aikojen. Elokuiset Pariisin olympialaiset muistetaan Seine-joella tapahtuneista avajaisista ja olympiatulesta kuumailmapallossa Pariisin yllä. (10.8.) 🌟

Erkkilä Veikko Viimeinen aamu: neuvostopartisaanien vaietut jäljet. Kertomus partisaanien julmasta retkestä tiettömillä taipaleilla pienen Seitajärven muutamaan taloon sekä Lokan kylään. Kirjaan on koottu tietoa ja muistelmia sekä Suomesta että Neuvostoliitosta, viimeiset tiedot Venäjältä. (30.8.) Savukoski ja Sodankylä. 🌟

France Anatole Kuningatar Hanhenjalan ravintola. Kirjaa markkinoidaan mm. näillä sanoila: "Moralisteille ja vakavamielisille kovaa purtavaa, vapaamielisille ilonaiheita pikkutuhman ja koomisen apotin seikkailuissa." Kirjan parasta antia oli lyhyet tarinat, mutta veikkaan, että tästäkin lukukerrasta ei jäänyt yhtään enempää pysyviä muistijälkiä kuin ensimmäisestäkään. Ranska (27.8.)

Galera Daniel Hyöky. Brasilialaisen kirjailijan mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka kasvosokea mies lähtee etsimään isoisänsä tunteneita, jotta kuulisi isoisästään enemmän. Isoisä on kuollut pelastaessaan tyttöä aallolta. Tai niin ainakin on kerrottu perheelle. Mutta mikä on totuus? 

Kirjassa on selitetty kasvosokeutta kivalla tavalla. Vaikka kasvot ei jää muistiin, mikään muu ei katoa. Tuntomuisti on niistä vahvin. (1.8.) 🌟🌟

Garam Sami on kääntänyt Barksin sarjakuvia stadin nykyslangille vuonna 2000 kirjassa Rotsi on mut byysat puuttuu. Aku Ankka -sarjakuva-albumi. Tuolloin käännettiin sarjakuvia eri murteille. Itseltäni löytyy eleläpohjalainen Roope-setä ja Harald Hirmuinen jollain murteella. Stadin slangi ei kuulu suosikkeihini toisin kuunnmuut murteet, mutta tämä oli hyvä. (27.8.) 🌟

Gómez-Jurala Juan Kuolinkellot. Vatikaanissa surraan, sillä Paavi Johannes Paavali II on kuollut. Edessä on konklaavi. Kuolleena löytyy myös pari kardinaalia. Syyllisen nimi tiedetään nopeasti, mutta mistä hänet löytää? Etsinnän aikana tulee lisää ruumiita ja selviää, miksi murhaaja murhaa. Ainakin pari viskimerkkiä tuli mainittua:

"Aina voi jatkaa eteenpäin, kunhan jaksaa tahtoa, rakastaa Jumalaa ja saa välillä tujauksen John Walkeria." 

Jännä juttu jälleen. Peräkkäisissä kirjoissa puhutaan viskeistä. Eilen lukemassani Tuhkat kirjassa oli yhdellä miehellä viskikokoelma, josta löytyi mm. 30-vuotiasta japanilaista viskiä. (13.8.) 🌟

Haapakoski Aarne Mustalais-suon arvoitus : jännitysromaani. Helsingin Tattarisuolle sijoittuva, tositarinasta kertova dekkari, joka on yksi ensimmäisistä yksityisetsiväkertomuksista ja Haapakosken esikoinen. Tattarisuolta löytyi haudattuna ihmisten jäseniä. Rikoksia tutkii tässä kirjassa sanomalehtitoimittaja. (16.8.)

Hewson David Kuoleman vuodenaika on Roomaan sojoittuvan Nic Costa -sarjan aloittava kirja. Rooman poliisilla ei ole toimivaltaa Vatikaanissa, mutta sattuma johtaa Costan Vatikaanissa sattuneen murhan ratkomiseen. Monenlaisya ehtii tapahtua ennen kuin kardinaalien rauha palautuu. 🌟

Hietala Heikki Tuhkat. Kirjan päätapahtumat on Espanjasta, missä päähenkilön isä on asunut vuosia. Nyt on luettuna noin 340 kirjaa tänä vuonna ja tämä kiilasi vuoden parhaan kirjan paikalle. Aiemmin top vitosesta löytyy lähinnä tutkijoiden tekemää TrueCrimeä kuten Murha sunnuntaitiellä ja Sulkavaras. Aina joskus toivoo, että perijät olisivat enemmän päähenkilön ksltaisia perittävän kuoltua ja vähemmän sitä ennen, niin kaikkien elämä olisi helpompaa. Tykläsin erityisesti siitä mitä tapahtui isän palvelijalle. (12.8.) 🌟🌟🌟

Hietamies Eve Puolinainen. Ilona tulee raskaaksi helposti. Kolme keskenmenoa, neljä, muistuttaa Iivari. Sitten alkaa viides, mutta Ilona ei jaksa stressata. 

"Aina päädytään siihen, että vessanpöntöllä itkee nainen, Ilona ajattelee..."  (9.8.) 🌟

Isokallio Kalle Samuli Huttusen synnyinlahja. Kalle Isokallion huumori on nautittavaa. Se on kuin Arto Paasilinnaa parhaimmillaan, mutta täysin nykypäivää. Lueskelen näitä Isokallioita kirjan silloin toisen tällöin. Huomasin jonkun aikaa luettuani lukeneeni tämän jo aiemmin, mutta kun siitä oli jo aikaa, niin hyvän voi lukea uudestaankin. Kemiö

"Tarkemmin osasivat lukea seitsemän kuolema syntiä kuin kymmenen käskyä."  🌟🌟🌟 (5.8.) 

Jaatinen Pekka Suomussalmi talvisota 1939-40. Kirja alkaa päivää ennen talvisotaa,  29.11.1939, yh-partio hiihtää tarkkailemassa. Yksi partioinut poika siepataan kun hän on matkalla kotiin lepäämään. Kirja päättyy tammikuulle, jolloin suomalaiset ovat saaneet Suomussalmella Juntusrannan takaisin. Kirjassa kerrotaan sodasta suomalaisten, juntusrantalaisten ja neuvostoliittolaisten näkökulmista:

"He toivoivat rauhaa, mutta pelkäsivät pahinta. Kaukana kotoa."

"Nythän tämä sujuu kuin valssi pakanan häissä." (28.8.) 🌟🌟🌟

Kadare Ismail Särkynyt huhtikuu on kirja albanialaisesta verikostokulttuurista 1900-luvun alussa. Nuori mies kostaa veljensä surman. Veli on kostanut aikanaan jonkun sukulaisensa surman jne. ainakin 20 kertaa. Ja kaikki alkoi siitä kun... No, se kannattaa lukea itse. Jokainen kosto vaatii veronsa. Monella tapaa. Kerran meinasi olla päivä, ettei kukaan kostanut. (19.8.) 🌟🌟🌟

Kallioniemi Tuula Kaahailua ja kepposia. Reuhurinteen pienen pienestä, yksiluokkaisesta alakoulusta kertovan sarjan ensimmäinen osa. Meno luokassa on verrattavissa Ellan luokkaan sillä erotuksella, että oppilaat ovat 7-12-vuotiaita. (4.8.)

Kaukonen Tauno (1929-1983) Klaani - tarina Sammakoiden suvusta. Sammakoiden suku on rikoksiin taipuvainen. Suvun nuorin vesa yrittää pysytellä kaidemmalla tiellä, mutta suvun perintö vetää kuitenkin puoleensa. Huippu tarina edelleen. Tämä oli ensimmäinen lukukerta. (8.8.) 🌟🌟🌟

Kianto Ilmari Punainen viiva. Tobias Romppasen perheessä on viisi lasta ja vähän ruokaa. Jokainen täysi-ikäinen suomalainen pääsi äänestämään 1907, myös pienen torpan köyhä vaimo. Tykästyin Kiannon kieleen. Tarinakin tietty hyvä, mutta televisiosta tuttu. Kai tämä Suomussalmelle sijoittuu, kuten Kiantokin. 

"Russakat juoksee kuin hullut pitkin vanhan virsikirjan kantta."  🌟🌟

Kianto Ilmari Jooseppi: köyhälistötarina Suomesta. Luin viime kuussa Lehtosen Putkinotkon ja kieltämättä tuli vertailtua. Putkinotkon väki tuntui rääväsuisemmalta. Kummallakaan ei mennut hyvin, mutta Ryysyrannassa oltiin jotenkin toiveikkaampia että kaikki järjestyy. Ympäristön rikkaammat suhtautui Ryysyrantalaisiin ymmärtäväisemmin. 

Kiannon kieli hurmasi, vaikkei Lehtosenkaan kehnoa ollut. Ja sitten se loppu... Suomussalmi. 🌟

Kiviniemi Eeva, Pietikäinen Taina Joki. Turussa virtaava Aurajoki on vaarallinen tässäkin kirjassa. Kirjan päähenkilö on historiantutkija nainen ja hänen vastavalmistunut poliisi tyttärensä. 

"Vaikka hän kirjaisi osaamisensa hopeamusteella kultapaperille se ei häikäisisi ketään. Jos ikä alkaa numerolla viisi ja erityisvahvuuksiin kuuluu 1600-luvun Ruotsin hovielämän hyvä tuntemus, ei työnantajia ole riesaksi asti työtä tuputtamassa." 

Samat sanat 1980-luvun kansantaloustieteen opinnoilla höystettynä. (15.8) 🌟

Kontala Saila-Mari Kannuksen kadonneet. Nuori, Kannuksesta kotoisin oleva nainen lähtee Kannukseen tutkimaan entuudestaan tuntemattoman miehen luo Kannuksen kadonneiden miesten tapausta. 

"Aki Mäki parka. Hän ei näyttänyt kiinnostavan ketään." (14.8.) 🌟🌟🌟

Lang Maria Kuoleman aaria. Kustaa III teatterin Cosi fan tutte - oopperan matineanäytös ei suju kuten piti. Murhaaja astuu kuvaan. Puck Rune ja Crister Wijk ratkaisevat kuka on syyllinen. Tukholma. (4.8.) 🌟

Richards Neil ja Costello Matthew, Naamiomurha, Mydworthin mysteerit osa 4. Laskiaisnaamiaiset päättyy ikävästi, kuin Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki -laulussa. Paha mustaenkeli vie ruttotohtorin. Onneksi etsiväkaksikko on paikalla, sillä he kuuluvat viikonloppuhuveja isännöivään perheeseen. Englanti. 

"Kuka ikinä hän onkaan, hän on kuollut." (3.8.) 🌟🌟

Richards Neil ja Costello Matthew Mydworthin mysteerit osa 7-Viaton mies. Mies on tuomittu hirtettäväksi, mutta onko hän sittenkään syyllinen. Asiaa alkaa tutkia sarjan voimahahmot englantilainen lordi ja hänen amerikkalainen puolisonsa. Tapahtumat sijoittuvat 1920-1930-luvulle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Englannissa sovinnaisuus oli tärkeää, mutta sopivaa puolisoa oli vaikea löytää. 

"Ikävä sanoa näin, mutta he ovat erikoinen pari, jos totta puhutaan. Connie on oikein herttainen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta elämä on kohdellut häntä kaltoin. Hän on kai niitä ikuisia yksineläjiä. Rakkautta ei ole löytynyt. Kaikki sopivat miehet kaatuivat maailmansodassa."  (2.8.) 🌟🌟

Richards Neil ja Costello Matthew Rikoksia Rivieralla, Mydworthin mysteerit osa 8. Sir Henry on menossa Rivieralle ja vaimo pääsee mukaan. Matkalaukkuun pakataan smokki, juhlapuvut ja parhaat korut. Luvassa on seurapiiritapahtumia. Ensimmäisessä sellaisessa tavataan mies, joka on saanut kiristyskirjeen. Ranska

"Cabareeta ja kuohuvaa, ilman aseita tällä kertaa."  (3.8.) 🌟🌟

Ruumiin kultturi lehti 4/2011 kannesta kanten. Kansikuvajuttuna Pirkko Arhippaa. Lukuisista dekkariesittelyistä muutama siirtyi lukupinoon. (29.8.)

Sariola Mauri Ison kalan katiska. Susikoski-sarjan 28.osa vuodelta  Nuori mies on saamassa perinnön enoltaan, jos täyttää erään ehdon. Originellin enon ehtoa täyttäessä vastaan tulee monenlaista ongelmaa. Kirjassa käydään myös  Neuvostoliiton aikaisessa Virossa (4.8.) 🌟🌟

Siintävät kaukaiset metsät : runoja metsistä, eränkäynnistä ja erämaista. Erno Paasilinna on koonnut kirjaksi tuttuja ja vähän oudompiakin metsään liittyviä runoja Suomesta. Niistä tunnetuin lienee Aleksis Kiven runo:

"makeasti oravainen, makaa sammalvuoteellansa".  (1.8.) 🌟🌟

Skiftesvik Joni Valkoinen toyota vei vaimoni. Vaimo lähteesydämensiirtoleikkaukseen Helsinkiin ja kotona Oulussa omakin sydän on pettämässä. Skiftesvikin omaelämänkerrallinen romaani, joka kosketti, kuten kaikki Skiftesvikit. (11.8.) 🌟🌟🌟

Strout Rex Missä on testamentti? Pitkästä aikaa ilta Lars Svedbergin seurassa. Toivottavasti koko sarja tulee vähitellen äänikirjaksi. Wolfe on rahapulassa ja joutuu ottamaan ratkottavakseen testamenttijutun, mutta murhajuttu tästäkin tulee. New York. (27.8.) 🌟

Tuomela Harri Vallilan veitsiyöt on Vallilaan sijoittuvan dekkarisarjan toinen osa. Suosittelen aloittamaan ensimmäisestä: Vallilan murhamammat -kirjasta. Hyvä oli tämäkin. Miitta Mäki pestautuu väliaikaisesti poliisiin ja tutkii Vallilassa tapahtunutta raakoja murhia työparinaan rikosylikonstaapeli Mauno Luttinen. (5.8.) 🌟🌟

Viherjuuri Heidi Hilja ja synttärisoppa kirja on sarjan kahdeksas osa. Millaiset synttärit tulee, sen voi lukea kirjasta. Näinkin voi käydä. (10.8.)

Miesten viikko 20.8. Samuli

Tämän päivän kakkukahvit työpaikoilla tarjosi Samuli, Sami, Samu ja Samuel. Nämä ovatkin miesten viikon yleisimmät nimet. Kuinka onkin osunut yhdelle viikolle nimet, joiden kantajia ei asu joka korttelissa.

Myös kirjoissa olisi ollut valinnan varaa enemmän kuin muina kuutena päivänä yhteensä. 

Olen lukenut Kalle Isokallion Samuli Huttusen synnyinlahjan uutena 2014, mutta en muistanut siitä enää kaikkia käänteitä, joten kuuntelin nyt kirjan uudestaan. 

Kun aikanaan Arto Paasilinnan hersyviä kirjoja ei enää saanut vuosittain, löysin onneksi Lasse Lehtisen ja Kalle Isokallion. 

Isokallion kirjoissa minua viehättää se, mitä kaikkea tavallisen ammattimiehen elämässä voi tapahtua, kun hän tekee omaa työtään suurella intohimolla välittämättä muusta kuin työn tuomista haasteista. 

Tätä oli myös Samuli Huttusen elämä. Samuli teki metallihommia ja kehitteli asiakkaiden tarpeisiin räätälöityjä osia. Hänellä ei ollut intohimoa firman johtamiseen, mutta kehittelytyö poikii kaikenlaista. 

Suomen ohella kirjassa ollaan Keski-Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Kirjan tapahtuma-aika on 1980-1990-lukujen taite, joka tuo herkullista lisää lama-ajan ja Euroopan geopolitiikan vuoksi. Saksan yhdistyy, Neuvostoliitto jakaantuu jne. Kirjan verstas sijaitsee Kemiön saarella.

Ellei huumori ole lempilaji, voi aina aloittaa dekkarin. Pirkko Arhipan kirjoissa on esiintynyt poliisi Sami Mattila joka alkoi seurustella Pia Pohjakallion kanssa. Jälkimmäiseen oli helppo samaistua vastavalmistuneena 1990-luvulla, sillä myös Pia kohtasi silloin laman tuoman työttömyyden. 

Kirjoja on useampia. Kotoisasti kirjastoon liittyy Kuolema käy kirjastossa. Oma suosikkini tästä sarjasta on Kuoleman koordinaatit, missä Pia saa töitä risteilyltä Etelämantereelle ja Sami pääsee mukaan. Kirjat toimivat hyvin yksittäinkin, mutta Samin ja Pian elämässä pysyy kiinni paremmin kun aloittaa alusta eli kirjasta Kolme kultaista hattua vuodelta 1993. Sami Mattila asuu kirjoissa Naantalissa.

* 

Myös kirjailijoista oli tälle päivälle poikkeuksellisen reilusti valinnanvaraa. 

Samuleista valitsin Samuli Paulaharjun, jonka kansanperinteitä käsitteleviä kirjoja on mm. Pohjanmaalta, Lapista ja Itä-Karjalasta. Kirjoissa kerrotaan Paulaharjun matkoista, kokemuksista ja tapaamiensa ihmisten kokemuksista. Itseäni kiehtoo näistä etenkin Kurikkaan liittyvät tarinat, joista olen yrittänyt löytää sukutarinoitakin.

Sameista olisi ollut tarjolla mm. Sami Tabellin Malaika-sarja. Sarjan kolmososa on tekijän puolison blogin mukaan viimeistelyssä. SaaS nähdä jatkuuko sarja sen jälkeen, sillä Malaika vene on kuulema myyty. Malaika purjehti Ranskan Polynesia saa.

Myös Sami Garamin stadin slangille soveltama Aleksis Kiven seitsemön veljestä kiinnosti niin paljon, että lsitoin kirjastoon varauksen. Josko vsikka lukisi siitä pätkän kun pidämme martoissa esitelmää Aleksis Kiven päivänä. Kirjan nimi on Sami Garam heittää kehiin Allu Stemun Seittemän broidii. 

Soffamatka Bengtskärin majakalle

Majakoissa on oma viehätyksensä. Elokuussa 2022 oltiin menossa Bengtskärin majakalle, mutta lähtö aamun alkaessa selvisi, että tuulta oli sen verran paljon ja väärästä kulmasta, että laivautuminen saarelle ei onnistunut. Käytiin sitten syömässä Rosalan viikinkikylässä (nam ja wau tunnelma) ja jalottelemassa Örön entisellä linnakesaarella, missä juotiin myös kahvit ja ihailtiin pitkäpiippuisia, siis tosi pitkäpiippuisia tykki piippuja. Samalla tuli otetuksi haltuun Saaristomeren kansallispuistoa niin, että kehtasi ostaa merkin. Harmittihan se, että majakka jäi kokematta, mutta ei niin paljon että retki olisi ollut huono. Aina voi yrittää uusiksi, vaikka olihan sinne päiväretkenä ihan hirveä istuminen. Bussissa 10 h + 2 h paatissa. Seuraavalla kerralla täytyy yöpyä, mieluummin 2 yötä. 

En ole hirveän monella majakalla käynyt.

Tankar Kokkolassa on pohjoisin. 

Säppi Luvialla (Eurajoki nykyään) ja 

Kallo Porissa (loisto, ei majakka) lännessä, sekä idempänä/etelämpänä

Suomenlinnan kirkko Helsingin edustalla.

Kesän 2022 haaveena oli alunperin Utö, mutta yhdistyksen suunnittelema retki Bengtskäriin vaihtoi suunnitelmat lennossa. 

Kylmäpihlaja on edelleen käymättä. Kerran olen yrittänyt käyntiä 2013 syyskuun majakkapäivänä, mutta merenkäynnin vuoksi päädyin ainoana venekunnasta jäämään Kuuskajaskariin, missä vietinkin tosi hienon päivän... Ja kesken poistumisen vuoksi ilman meripahoinvointia. 

Ennen retkeä luin useamman kirjan Bengtskärissä, jotta lyhyestä vierailu ajasta saisi kaiken irti. Retken jälkeen luettua on tullut ainakin kaksi uutta kirjaa. Majakka siis kiinnostaa sekä itseäni että kirjailijoita edelleen. 

Bengtskärin majakka on rakennettu 1900-luvun alussa. Se on Pohjoismaiden korkein majakka, 52 m ja tornin huipulle on 252 porrasta. Majakan valo näkyy 37 kilometrin päähän. Valaisimen teho vastasi 580.000 kynttilää. Sireeni kuului 33 km päähän, jos kuuntelevalla laivalla ei ollut moottoria. 

Harjannostajaiset pidettiin 11.8.1906 ja työmiehet saivat nopeudestaan 5 mk ylimääräisen palkkion, joka nykyrahassa (v.2024) on 25,02 euroa. 

Valon vilkkuminen saatiin pyörittämällä koko valonlähdettä, joka lepäsi elohopeapedillä. Luoti, joka oli mekanismin punnuksena, piti vetää käsin ylös joka kolmas tunti. Sumusireeniin pumpattiin paineilmaa, jolla sireenin sai ulisemaan. 

Majakalla oli majakkamestari, 3 majakanvartijaa ja sumusireenin hoitaja. Vartijat toimivat vuoroissa. Aluksi saaressa asui 15 henkeä, myöhemmin 20, koska perheet oli mukana. Oma koulu oli opettajineen osan toiminta-ajasta.

Metsästys, kalastus ja puutyöt olivat miesten harrastuksia. Paljon myös luettiin. Puutavaraa tuli paljon "Itämeren sahalta" eli meri toi puita rantaan. Polttopuita tarvittiin paljon, sillä kaakeliuuneja oli 19. Asuminen majakalla oli ilmaista, mutta polttopuut piti hankkia itse. 

Puhelinta ei ollut. Lähin sellainen löytyi 18 km soutumatkan päästä. Hätätilassa majakka lähetti yhtäjaksoista valoa. Kun viesti havaittiin, Russarön majakka lähetti takaisin yhtäjaksoista valoa. 

Aloitin lukemisen ennen matkaa lukemalla uudestaan viime vuonna lukemani Bengtskärin majakalle ja sen lähivesille sijoittuvan Matti Remeksen kirjan Sukellus. 

Siinä rikoksena on ympäristörikos ja tietysti murhakin tapahtuu. 

Kirjaa etsiessä kannattaa olla tarkka, sillä samalla oudon kuuloisella sukunimellä kirjoittaa kaksi kirjailijaa. Itse olen tykännyt Matti Remeksen pitkälti Hankoon keskittyvistä kirjoista paljon enemmän kuin Ilkka Remeksen terrorismia ja uutta tekniikkaa tursuvista kirjoista, joissa suhataan maasta toiseen. 

Mikko Samulisen Majakka vaikenee kertoo vuoden 1941 Bengtskärin taisteluista. Konkreettisestikin edetään taistelukertomuksessa pohjamutia pitkin, sillä jossain kohtaa suomalaiset sotilaat kulkevat rantakaislikossa piilotellen. 

Samasta taistelusta kertoo Seppo Jääskeläisen Punainen Hanko ja Jarkko Ahteen Tulen ja raudan rannat. Nämä kirjat kertovat enemmän Hangon suunnasta ajatellen, mutta suomalaisin silmin. 

Talvisodassa Suomi menetti Hangon Neuvostoliitolle. Hangosta tulleet neuvostoliittolaiset pääsivät yllättämään majakalla olleet suomalaiset sumun turvin. Tuoreet sotilaat luulivat hyökkääjiä saksalaisiksi, koska heitä kävi saarella usein ilman eri ilmoitusta. 

"Samassa alkoi jytistä. 

Örö, luutnantti huusi, jumalauta! 

Håkan vilkaisi kelloaan, puoli kaksi. 

Mene pohjoissivulle! luutnantti käski. Håkan teki käskyn mukaan ja siirtyi...

.... Meidän luti ohjaa tulta pelkän marssikompanssin avulla, joku tiesi. Håkan ole tässä! 

Håkan siirtyi kahden muun miehen kanssa tornin itäsivulle. He näkivät alapuolellaan majakalle tuovan tasanteen ja portaat. Omia sotilaita syöksyi vuorotellen päin portaita. Sotilaat yrittivät peräytyä majakalle ryssät perässään. Joku omista oli saanut pikakiväärin asemiin aivan ovelle. (Majakka vaikenee) 

Taistelussa Martan-päivänä  26.7.1941 kuoli 31 suomalaista ja 60-100 Hangossa tuolloin majaillutta venäläistä. Majakan kiviseinään jäi pysyvät merkit taistelusta, mutta Majakka kesti kun Örön linnakkeen tykit avittivat, eikä venäläiset saaneet räjäytetty sitä taivaan tuuliin kuten yritivät

Kuva tykin piipusta (osa)

Itsekin kävin ihailemassa pitkää tykin putkea Örön kövelylenkillä. Aika massiivisia (paksuja ja pitkiä) tykit olivatkin. 

Paula Wilsonin Bengtskär Majakka, koti ja taistelutanner kirja oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Mieleenpainuvin oli Ruotsiin evakoidun sotalapsen ainekirjoitus taistelusta, josta luin aiemmin Majakka vaikenee kirjasta. 

Ehdin jo miettiä, mistä kirjailija oli senkin löytänyt, mutta aineen kirjoittaja oli Wilsonin sukulainen. 

Tykkäsin teoksen otteesta, sillä kuvien lisäksi tekstiä elävöitti monin tuon mainitun ainekirjoitusten tapaiset aikalaisten päiväkirjamerkinnät ym. kirjaukset. 

Tätä tekstiä viimeistellessä Eeva Loukon uutuuskirja Pakene ennen aamua on vielä kesken odottaen, että huomenna tulee kuukauden uudet kuunteluajat käyttöön. 150 tuntia ei riitä mihinkään... 

Dekkarissa asioita tutkii kahdesta aiemmasta kirjasta tuttu Ronja Vaara, ulkomailta Suomeen paluumuuttanut toimittaja. Olen vielä sen verran alussa kirjaa, että tulo lounas on syöty, saari esitelty ja kummitusjutut kuultu ja seurue on lähtenyt kiipeämään majakan huipulle. Olen pitänyt aiemmistakin sarjan osista, joten uskon viihtyväni tämänkin kanssa loppuun saakka.

Lastenkirjoissa ainakin Johanna Hulkon Geoetsivät ja muinaispurkka -kirjassa käydään muiden nähtävyyksien ohella Bengtskärissä. Kirjassa on kahdeksan tarinaa, joilla juhlistettiin 100-vuotiasta Suomea. Itse muistelen lämmöllä myös sadan geokätkön Suomi 100-geokätkösarjaa, jonka osia on ollut hauska hakea eri puolilta maata. Monet noista kätköstä liittyivät kiinteästi vuoden merkittävään tapahtumaan. 

Perheen pienemmille sopii Jari Koiviston Miina ja Manu vesillä, jossa niin ikään nähdään Bengtskär. Edellisestä Miina ja Manu -kirjan lukemisesta on aikaa lähes 40 vuotta. Pikkuveljellä oli yksi Miina ja Manu -kirja jota luin hänelle ääneen. Tuolloin Miina ja Manu olivat uusia hahmoja ja niitä teki Teuvo Koskinen. 

Uusin löytämäni Bengrskäristä(kin) kertova kirja on Leena Paasion Bengtskär itä 8, joka on sarjan toinen osa. Ensimmäinen oli Harmaja luode 7. Kirjojen päähenkilöt ovat lukiolaisia jotka ovat ekologisesti tiedostavia nuoria ja harrastavat aktiivisesti kilpapurjehtimista. Yhden päähenkilön äiti on hävinnyt totaalisesti, ja kirjoissa tutkitaan tämän katoamista. Elättelen toiveita, että sarja jatkuisi edelleen, sillä ekologisuus ja kilpapurjehdus ovat harvoin kirjojen aiheena. 

Ps. Kannattaa lukea myös Emma Roinilan mielenkiintoinen maisterintutkielma Matkailua kulttuuriympäristössä - matkabloggaajien havaintoja Bengtskärin majakalta. Se löytyy netistä. 

Kuva: Bengtskär Unsplash/Jaakko Kemppainen

* * * * 

Onnistuin poistamaan pitkän Bengtskär päivityksen kun korjasin kunnan nimen oikeinkirjoitusta. Sinne meni... Viuh vaan. Onneksi löytyi netin syövereistä vanha teksti.

Tämä oli ensimmäinen jo julkaistu päivitys, jonka poistin vahingossa niin, että huomasin sen. Keskeneräisiä olen poistanut kaksi. Ne on harmittaneet paljon, mutta vähemmän kuin tämä.