torstai 16. joulukuuta 2021

Porin lukuhaaste 2021 suoritettuna

Tänä vuonna täytin vain yhden lapun, joten kirjasin listalle useampia, ensimmäisen ja kivoimmat mitä kohtaa sattui osumaan. Pari, kolme kohtaa vaati todellista täsmäiskua. Onneksi löysin niihin mielenkiintoiset kirjat. 

1. Kirjan nimessä tai kannessa on rakennus Tapani Immonen, Kissat ovat pimeässä harmaita, Anu Patrakka Häpeän aukio, Costello&Richards Lumisokea, Juha Laaksonen Murha lintusaaressa, Peter Cameron Andorra…

2. Kirjassa on onnellinen loppu Kaarlo Nuorvala Vakoojan kaksoisolento, David Eddings Kellin näkijätär (Mallorean taru 5), Stephenie Meyer Så länge vi Båda andas (Aamunkoi), Michael Bond Ystävämme karhuherra Paddington, Leymah Gbowee Meissä on voimaa…

3. Kirjaa oli vaikea saada käsiinsä En juurikaan lue nykyään uutuuskirjoja, pari varausta minulla on ollut sangen pitkään, Tyynynaluskirja on ollut varauksessa pari vuotta, mennee vanhaksi varaus ennen kuin kirja edes ilmestyy, ja Viljo Heinosen Kaksi vuotta kuolleena kirjan varaus on vuoden aikana edennyt sijalta 28 sijalle 10 (kirjoja on Satakunnassa vain yksi), mutta todellisia voimain ponnistuksia vaati Ja elämä räjähtää Kambodzan miinoitettu arki -kirja, jonka tiesin omistavani ja halusin lukea, mutta etsintään kului tuhottomasti aikaa. Tsundokuita ei saisi siirrellä, mutta joskus on pakko….

4. Kirja, jonka luit tai olisit halunnut lukea yhdellä istumalla Konstaapeli Mutanen ja kadonneen kirjaston arvoitus, Janak Sapkota Tulikärpänen valaisee sivun (ihana), Cathy Cassidy Kirsikkasydän (hyvä sarja), Richards&Costello Mydworthin mysteerit Laukaus yössä, Pablo Neruda Kapteenin laulut…

5. Kirjan tapahtumat sijoittuvat eri vuodenaikaan kuin lukuhetki Håkan Nesser Ewa Monoren juttu (kesäloma/luin 5.1.), Ulla-Lena Lundberg Jää (talvi/luin 12.6.)

6. Kirjan nimi on alkukielellä jotain ihan muuta kuin suomennettuna Maria Lang Aavejuna (Ånglok 16 på fel spår) oli ainoa, jonka tiedostin, hirveästi en kyllä käännellyt kirjan nimiä ranskasta, portugalista, sloveniasta saati sitten aasialaisista kielistä, joiden nimiä en edes tiedä.

7. Kirjassa matkustetaan kulkuneuvolla Pekka Piri Avoveneellä Islantiin – saagojen kutsu, Sylvain Tesson Putkea pitkin öljyn matka Kaukasukselta Välimerelle, Sarah Lark Valkoisten pilvien maa, Johanna Hulkko Vähäisiä tyyppivikoja, Päivi Laitinen Reissunaisia…

8. Kirjassa käytetään murretta Mai Tolonen Kupai nau – nähdään pian (amerikkalaisten käyttämä suomi), Heli Laaksonen Ykköne,

9. Kirjan nimessä on numeraali 3 etsivää ja kaksivarpainen kyyhkynen (kaksikin numeraalia), Liane Moriarty Sulje silmäsi ja laske kymmeneen

10. Kirjan kertojana on lapsi MacKesy Poika, Myyrä, Kettu ja Hevonen, Siri Kolu Me Rosvolat ja kaverikaappari (vielä menee lapsesta) ei kuulu yleensä suosikkeihini. Yksi tällainen löytyy kohdasta 16.

11. Kirja, joka liikuttaa Håkan Nesser Vasenkätisten seura (teinit menettää elämänsä hallinnan, kosketti erityisesti, koska olin nuorisotyössä lukiessani), Waris Dirie Aavikon kukka ja Lubna Ahmad Al-Husseinin 40 raipaniskua kosketti erityisesti tyttöjen silpomisen vuoksi, Mariama Ba Pitkä kirje (lesken täytyi eristäytyä) Stephenie Meyerin När jag hör din röst (new moon) itkettää joka kerta…

12. Topelius- tai Finlandia Junior -ehdokkaana ollut kirja Kohta vaati täsmäluvun Malin Kivelä et al. Jos kohtaat karhun.

13. Kirjassa uskonnolla tai aatteella on merkittävä rooli Håkan Nesser Komisaario ja hiljaisuus (joo, en edes tykkää Nessereistä niin kovin paljon, mutta luin 12 putkeen alkuvuodesta, ja tuon olin kirjannut haasteeseen), Juhat Vakkuri ja Metso Voodoo Afrikan arkea, Eila Payne Karjalan tyttö Muutosten keskellä, Lina Ben Mhenni Tunisialainen tyttö, Jyrki Erra Kaunasin sivut, Dean koontz Odd Thomas Luostarin kirous,

14. Taidekirja Pablo Neruda Maremoto (runoja ja puupiirroksia), Ketola&Rauhala Marian koodi (sarjakuva), Petri Tuunainen Armi Aavikko 1958-2002 (musiikki), James Joyce Kamarimusiikkia (runoja)

15. Kertoo ammatista, jota et voisi kuvitella itse hoitavasi Håkan Nesser Kotiinpaluu (kanankasvattajaksi en kuvittele ryhtyväni, vaikka osaisinkin), Ian McEwan Torakka (pääministeri, ei koskaan), Jenny Colgan Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua (leipien leipoja… kakkuja kenties mutta ei leipää), Pietiläinen & Porvali Legioonalainen Peters Aavikkosota (ammattitappaja, ei ei ei), Tuomas Aivelo Loputtomat loiset (loistutkija, en sano mitään, onneksi joku pystyy tuohonkin).

16. Toisen tai kolmannen polven kirjailijan kirja Tämäkin vaati täsmäiskun Niklas Rådström Ei kuu tiedä ( isä Pär, isän isä Karl Johan ja isän äiti jonka nimeä en muista olivat kirjailijoita) kirjakin oli hyvä.

17. Kirja on kirjaston palautushyllystä tai kirjanvaihtopisteestä Hyvää kirjaa odottelin pitkään ilmestyväksi palautushyllyyn, vihdoin löytyi Viveca Stenin Hyytäviä hetkiä.

18. Postuumisti julkaistu kirja Chil Rajchman Treblinkan viimeinen juutalainen. Kun yksi löytyi en jaksanut muita metsästää, vaikka kai niitäkin oli.

19. Kirjan tapahtumat sijoittuvat maahan/valtioon, jota ei enää ole Sandra Kalniete Tanssikengissä Siperiaan (Neuvostoliitto), Aleksadar Tisma Ihmisen käyttöä (Jugoslavia)

20. Kirjassa on muinaisesine tai fossiili Enid Blyton Viisikko pelastaa salaisuuden (rannalta poimittu nuolenpää menee koulun kokoelmiin), David Eddings Kiven vartija (aika muinaisesine se kivi on), ), Jenna Kostet Marrasyöt ja Kari Levola Jatulintarha (jatulintarha sopii siis myös kohtaan 30).

21. Kirja kuuluu yleissivistykseen jossakin maailman maassa  Che Guevara Moottoripyöräpäiväkirja,

Kirjat joita suosittelin lokakuussa Martoille.

22. Kirja, jota suosittelisit muillekin Sampo Terho Olev Roosin kyyneleet, Drago Jancar Sinä yönä näin hänet, Goran Simic Sarajevon suru, Jari Vainio Viidakkotohtori Dokoto Jalin päiväkirjat, Christy Lefteri Aleppon mehiläistarhuri, ja erityisesti äänikirjana Lasse Nousiaisen Rakkauden lähettiläs (kaksi lukijaa sopi tähän kuin nenä päähän).

23. Kuninkaallisiin liittyvä kirja David Eddings Rivan kuningatar (ja muutkin osat), Sokal Huokutuslintu (Belganhurgin herttuatar), Edgar Rice Burroughs Tarzan sunnuntaisarjat 1970 (apinoiden kuningas 😊)

24. Kaverin tai tutun suosittelema kirja Trevor Noah Laiton lapsi, Viola Wallenius Koti Keniassa, Marjut Helminen Appelsiinilehto, Kalle Päätalo Reissutyössä, Tuulikki Tolonen Agnes ja unelmien avain, Hallie Rubenhold Viisi viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit (voin suositella tätäkin)

25. Kirjan nimessä on henkilön nimi Tiitus Hra Kenosen harha-askel eli mitä huono seura voi matkaansaattaa, viinamyrskystä surullinen tarina, Mauri Sariola Susikosken elämän kevät, Sven Nordqvist Viiru kateissa, Agatha Christie Pienet harmaat aivosolut – Poirotin parhaat mietelauseet, Sven Pahajoki Dominic Arduin Seikkailijan salaisuus, Laila Hirvisaari Minä, Katariina…

26. Kirjan tapahtumat sijoittuvat omalle synnyinvuosikymmenellesi Håkan Nesser Taivas Lontoon yllä, Gabriel Garcia Marguez Pelon hetki (1960-luku)

27. Kirjassa rikotaan muuta kuin lakia Kaarlo Nuorvala Murhaaja etsii itseään (ikkuna)

28. Kirjassa on taruolento Gogol VII, Stephenie Meyer Keskiyön aurinko, Camilla ja Viveca Sten Synkät vedet sarja eritoten osa 3 Loimut,

29. Kirja tunnetulta kirjailijalta, jonka kirjoja et ole aiemmin lukenut Jack London Erämaan kutsu (jösses kun oli raaka kirja, hyi kauhistus), Maeve Binchy Seitsemän talvista päivää, Graham Greene Kunniakonsuli, Miguel Angel Asturias Weekend Guatemalassa, James Joyce Runoja pennin kappale,

30. Kaksi eri kirjailijan kirjaa, joissa on jokin pieni yhteinen yksityiskohta Håkan Nesser Caramole, Mika Waltari Ei koskaan huomispäivää ja muistaakseni myös Inger Gammelgård Madsen Polttava syyllisyys (päälleajo ja liikennepako, jälkimmäisessä saattoi tahallisuus, Maria Adolfsson Juokse tai kuole ja Maria Jungstedt Viimeisen lampun loisteessa (poliisi, melkein 50 v. ja raskaana ja poliisiin nimikin melkein sama Karen ja Karin, tätä en löytänyt itse).


torstai 9. joulukuuta 2021

Helmet lukuhaaste 2021

Kun kaikki muutkin ovat jo koonneet listansa valmiiksi, niin pitihän minunkin sitten jatkaa maaliskuulla viimeksi kirjattu listani loppuun. Käännöshelmi Päättymätön riemu on vielä kesken, joten siinä kohdassa on muuten vaan hyvä käännös. Muutamasta muustakaan kohdasta en ole sitä mieltä, että kirja oli paras siihen kohtaan sopiva, mutta en sitten muutellut yli puolen välin alkuvuodesta jäänyttä listaa. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin (niin on sanottu ennenkin).
Kuvaan kokosin listalla olevista kirjoista 12 parasta, mutta 341 tähän mennessä luetun kirjan joukosta löytyy parempiakin, jopa näihin kohtiin.... mutta valmis siis. Toista en kokoa, vaikka sellainen onnistuisi luultavasti lukemalla yksi nimetön päähenkilökirja lisää.

Tuon kirjoitin 19.10., kun julkaisin valmiin listani ryhmän Facebook seinällä, mutta nyt kun on aikaa, niin täydentelen vähän listalle ensimmäisten lisäksi parempiakin kirjoja, eli jossain kohtaa on tulplat tai triplat. 

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa 
Siri Kolu Me Rosvolat ja kaveri kaappari (voi kun näitä tulisi vielä paljon lisää)

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja 
Håkan Nesser Kotiinpaluu. 

3. Historiallinen romaani 
Laila Hirvisaari Minä, Katariina. Peter Englundin Pultavan voisin myös mainita. Löytyisipä kaikesta noin paljon lähdemateriaalia ja osaisipa kirjoittaa näin taitavasti. En kyllä ole varma, luokitellaanko Pultava romaaniksi, mutta siten sen luin - kuin romaanin. Wau. 

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Tiitu Takalo Memento mori (ihastuin tyyliin). Muista mainittakoon Jari Vainion Viidakkotohtori dokotor Jalin päiväkirjat jota voi verrata otteeltaan skotlantilaiseen Tämä voi vähän kirpaista kirjaan. 

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Håkan Nesser Kaalbringenin kurkunleikkaaja. Katharine Hepburn kirjoitti Afrikan kuningatar kirjassaan siitä, miten se elokuva tehtiin. Oli pakko katsoa sen jälkeen myös leffa. Robert Jordan Uusi kevät sekä muutama seuraava kirja on ensimmäisen Ajanpyörä elokuvan aiheena. Luin kesällä uudelleen sarjan ensimmäiset BookBeatiin tulleet viisi osaa. Elokuvassa taisi neljäs osa Valerien torvi olla viimeinen tähän elokuvaan. Luin myös eka kertaa kaikki Waltarin komisario Palmu -kirjat. 

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Kaarlo Nuorvala Vakoojan kaksoisolento. Agatha Christien He tulivat Bagdariin oli yllättäen rakkaustarina (dekkarikin). Viktoria Hislopin Elämänlanka oli rakkaustarinoista vuoden paras, en tainnut kirjata sitä muualle. Pidin myös Elisabeth Alderin Talo Amalfissa kirjasta, mutta luultavasti eniten maisemamuistojen vuoksi. 

7. Kirjassa on kaveriporukka 
Håkan Nesser Vasenkätisten seura. David Eddingsin Belgarionin ja Mallorean taru -sarjoissa kaveriporukka pelastaa koko maailman. Luin sarjan syksyllä muutaman vuoden tauon jälkeen ja kuvittelin sillä hidasta ani lukemista, mutta en onnistunut. 

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa 
Emmi Itäranta Teemestarin kirja

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella
James Joyce Kamarimusiikkia, ja myöhemmin luettu Runoja pennin kappale, mistä tykkäsin enemmän. Graham Greenen Kunniakonsulin ja Elisabeth Elliotin Operaatio Aucan. lisäksi muita ei tähän kohtaan ollutkaan tänä vuonna. 

10. Kirjan nimessä on numero
Nikolai Gogol VII (tulkitsin seitsemäksi, eikä kukaan tuttu osannut tulkita toisinkaan, no luin myöhemmin Hallie Rubenholdin Viisi, Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit, siinä nyt ainakin on numero, mutta minkä kirjoitin, sen kirjoitin). Hauskin numero oli Heli Laaksosen Ykköne. 

11. Kirja kertoo köyhyydestä
Sokal Houkutuslintu (no, myös suurin osa Afrikkalaisista kirjoista joita luin päälle 40). 

12. Kirjassa ollaan metsässä
Håkan Nesser Komisaario ja hiljaisuus. Anders C. Krogh vietti vuoden sademetsässä kirjassa Jaguarin voima. 

13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
Cathy Cassidy Kesäunelma (luin koko sarjan ja tykkäsin, kävisi tämä seuraavaankin kohtaan). Virpi Hämeen-Anttilan Koston kukat oli hyvä dekkari, jossa ooppera oli pääosassa. 

14. Kirja on osa kirjasarjaa
Håkan Nesser Syntymämerkki. Osa sarjaa on monet mutkin lukemani dekkarit kuten Matti Remeksen Sukellus, josta kerroin blogissa jossain vaiheessa kun raportoin kesäkuun saarikierrostani

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
Keigo Higashino Myrkyllinen liitto (ei, en ole myrkyttänyt ketään, mutta olen opettanut ja opiskellut kansalaisopistossa ja martoissa käsityöjuttuja, exä tiettävästi elää edelleen). Lasse Nousiaisen Rakkauden lähettiläs voisi olla myös kohtaan 15 kuuluva kirja. Joskus 1990-luvun lopussa joku ammatinvalintapsykologi analysoi minut diplomaatin puolisoksi tai johdon yksityissihteeriksi. Nousiaisen kirjassa on diplomaatin puoliso, johon hyvinkin voisin samaistua. Ihastuin kirjan kahteen lukijaan, jotka toimivat rooleissaan fantastisesti. 

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Tom Buk-Swienty Naarasleijona - Karen Blien Afrikassa. 

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
Håkan Nesser Ewa Monoren juttu. Ketola&Rauhalan sarjakuva Marian koodi - professori Anni Isotalon tutkimuksia 1 sekä jatko-osat tulkoon mainituksi myös. Tykkäsin tarinasta. 

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä 
Johanna Hulkko Geoetsivät ja vesiseikkailu. Pakko todeta, että tämä oli täsmäluku tätä kohtaa varten. Perheettömiä ja lapsettomia sateenkaaria tuli luettua melkoinen määrä kun kahlasin läpi Euroopan aluetta keväällä. Oli Bollaa ja Ingognitoa ja mahtui mukaan libanon ilmainen Ystäväkin loppu kesästä. 

19. Kirjassa leikitään
Niki Duly Jamelan leninki. 

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
Agatha Christie He tulivat Bagdariin (huutakoon hep! jos oma ammatti on konekirjoittaja nykyään). 

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan
Matthew Costello et al. Kuolema kesäyössä. 

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä 
Jorge Zepeda Patterson Kuolema kelloa vastaan (tämän listan kirjoista yksi parhaista). Muita pyöräilykirjoja ei tainnutkaan tulla luettua juuri tänä vuonna, vaikka Reissunaisia kirjan kannessa pyörä onkin. 

23. Kirja, jota luet ulkona
Annika Eronen Yöhön kadonnut (tykkäsin ja luin koko sarjan). 

24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki
Minä voin mennä! Elina Heikkinen ja Maarit Nurmi (vuoden tähän asti paras elämäkerta). 

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa
Urpu Strellman ja Kimmo Svinhufvud Kupliva kirjoittaminen. 

26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa
Leymah Gbowee Meissä on voimaa (vuoden tähän asti paras elävän elämäkerta). Liberian (nais)presidentin kirja on lukupinossa edelleen kohdassa pian luen. Saas nähdä koska se pian on. 

27. Kirjan päähenkilö on eläin
Jack London Kun erämaa kutsuu (kaikkea sitä ihminen alkaakin lukea, liian julmaa makuuni. Parempi oli esim. Ian McEwanin Torakka, mutta minkä kirjasin aikanaan paperille, se pysyköön). 

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Ressu Luova kirjoittaminen. Monesta muustakin on ollut hyötyä ihan jo yleissivistyksenkin vuoksi. Jörn Donner sen sanoi ääneen: lukeminen kannattaa aina. 

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Håkan Nesser Munsterin juttu (poliisista kirjakauppiaaksi). Slavenka Drakulic Aivan kuin minua ei olisi kirjassa päähenkilön elämä muuttuu toden teolla, samoin monessa lukemassani eteläisen pallonpuoliskon kirjassa kuten Waris Dirien Aavikon kukka -kirjassa. 

30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen
Maeve Binchy Seitsemän talvista päivää (pääsi yllättämään positiivisesti genressään). 

31. Jännityskirja tai dekkari
Anu Patrakka Totuuden portaat. 

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa
Aapeli Kissa kissa kissa (totuuden nimessä luin kissakuvallisia kymmenkunta muutakin). Lisää kissakirjojani blogissa. 

33. Kirjassa opetetaan jokin taito
Kaarlo Nuorvala Murhaaja etsii itseään (päähenkilö opettelee miten tulla hyväksi poliisiksi). Kupliva kirjoittaminen oli niin ikään taitokirja. 

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
Jessica Haapkylä Meren tarina. Marttojen Ilmasto lukupiirissä käsiteltiin Haapkylän lisäksi Maija Lunden Sininen. John Kåre Raaken Jää on dekkari pohjoisnapajääalueen tutkimuksesta, ja Camilla ja Viveca Stenin Syvät vedet - sarja tarina Itämeren saastumisesta. 

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut
Alexander McCall Smith Kadonneiden ystävien mailla. Ylipäätään monien sarjakirjojen ilmestymistä olen odottanut. Tänä vuonna olen lukenut vähän kotimaisia ja nekin pääasiassa aiemmin ilmestyneitä. Tyynynaluskirjaa olen odottanut jo 2 vuotta, mutta ei ilmestynyt tänäkään vuonna. 

36. Kirjassa liikutaan ajassa
Jenny Erpenbeck Päivien loppu (yksi vuoden parhaista). 

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Håkan Nesser Toden ja ilveen verkko (koskapa poliisin työ ei olisi tärkeä). Viola Wallemiuksen kirja Koti Keniassa on yksi niistä monista merkittävää lähetystyötä/kehitystyötä tekevistä henkilöistä kertovista kirjoista, joita luin tänä vuonna monta. Mainittakoon tässä vielä toinenkin joka sykähdytti, Toni Lahtisen Norsunluukoira Rokka. Yllätyin itsekin, sillä en juuri ole koiraihmisiä. 

38. Kirja on käännetty hyvin
Victoria Hislop Elämänlanka (ihanan soljuvaa tekstiä tässäkin, tähän kuuluisi ehdottomasti Päättymätön riemu, mutta se on vielä vähän kesken ja päätin kirjata haasteen valmiiksi nyt, uuttakin opin, mutta en taidoksi asti). 

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Håkan Nesser Tapaus G, murha menneisyydestä (luin ennen loppiaista 10 Nesseriä putkeen, en kyllä muista mitä musaa tässä kuunneltiin). Petri Tuunaisen Armi Aavikko kirjassa laulettiin ja kuunneltiin musiikkia paljon. Tykkäsin kirjasta, mutta Ylen kuunnelmasarja Armista oli vieläkin parempi. 

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista
Olga Tokarczuk Aja aurasi vainajain luitten yli (tykkäsin kovasti, ja huomasin, että muut ovat kirjanneet tämän tähän, joten niin minäkin). Hyvä kirja, missä oli mielestäni edellistä enemmän eläinten oikeuksista oli Witolo Szablowskyn Tanssivat karhut, jossa annetaan tanssiville karhuille ja lemmikkileijonille niiden luontainen elämä takaisin niin paljon kuin se on mahdollista kun kyseessä on poikasesta ihmisen luona asunut eläin. 

41. Kirjassa matkustetaan junalla
Maria Lang Aavejuna (Viisikonkin Aavejuna ajeli yössä, mutta Viisikko ei siinä matkustanut, eli kaksi kirjaa, ”sama” juna olisi tässäkin). 

42. Satukirja
H.C.Anderssen Valtameren äärellä (ehkä en lukisi lapsille). 

43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
MacKesy Poika, myyrä, kettu, hevonen (kauniskin). 

44. Kirjassa on reseptejä
Sirpa Perälä Kambodzhan päiväkirja (lopussa reseptejä). En enää muista oliko Sydameni resepteissä tarkkoja reseptejä, mutta se oli ihana kirja ruuan laitosta toisille. 

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
Håkan Nesser Taivas Lontoon yllä. Ehkä paras pohjoismainen oli Sophie Sarenbrantin Avoimet ovet. Hirveän monta pohjoismaista kirjaa en kyllä ehtinyt lukea tänä vuonna. Kotimaisista kirjoista taisin tykätä eniten toisaalle kirjatun Sampo Terhon ohella Jyrki Erran Lyijyvalkoisesta, mutta tosi monta oletettavasti hyvää kotimaista kirjaa on vielä nyt, 9.12. lukematta.

46. Kirjassa syödään herkkuja
Katarina Mazetti Varjoja ja vakoojia (Mazetteja luin useampia, olisivat sopineet edelliseenkin kohtaan, kuin viisikko, mutta yksi lapsista on lähes mestarikokki. Nam.) Viisikoitakin luin muutaman, uusimman BookBeatiin tulleen uuden käännöksen. 

47. ja 48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta (liikennepako)
Håkan Nesser Carambole
Mika Waltari Ei koskaan huomispäivää
Kolmaskin löytyi: Inger Gammelgård Madsen Polttava syyllisyys. 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Sampo Terhon Olev Roosin kyyneleet (tähän mennessä paras kotimainen jonka olen lukenut tänä vuonna, en käsitä, miksi tätä ei ylistetä enemmän). 

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Håkan Nesser Pääsky, kissa ruusu, kuolema (on kuulemma sarjan paras, ja taisipa ollakin). Trevor Noahin Laitonta lasta suositteli useampikin tuttu kirjaston työntekijä tai ex-sellainen. Hyvä kirja se olikin. 

Vielä jäi 291 kirjaa listaamatta. (Nyt joulukuussa niitä on reilu 350).

tiistai 30. marraskuuta 2021

Book Voyager 8 - Middle East

Elokuun vietin Lähi-idässä. Uusia maita ei tullut kuin Libanon, mutta sinne jumiuduinkin sitten reiluksi viikoksi.

Afganistan Jenny Nordberg Kabulin tyttöjen salaisuus 

Egypti Agatha Christie Kuolema Niilillä oli entuudestaan tuttu, mutta kesti hyvin uudelleen kuuntelun etenkin, kun valitsemani Egyptin historia ei sittenkään imaissut mukaan tällä kertaa. 

Irak Agatha Christie He tulivat Bagdariin olikin yllättäen kirja, jota en ollut aiemmin lukenut. 

Israel Yasmina Khadra Attentaatti kirjan olen omistanut pitkään. Nyt tuli sekin luettua. 

Libanon Markus Falk Profeetan soturit on jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle ja oli yhtä hyvä kuin edellinenkin. 
Kahlil Gibranin runoista luin tällä kertaa Merta ja hiekkaa. Gibran kiehtoo aina.
Joakim Zanderin Ystävä kirjassa suurlähetystössä olevan ruotsalaismiehen elämä muuttuu vähitellen jännittäväksi, kun hän saa uuden ystävän. 
Emila Nasranah Muistot kirja ei juuri muistoja jättänyt. 
Olli Nurmi Ruutitynnyrin vartijat kirjassa kerrotaan rauhanturvaajan työstä Libanonissa. 

Palestiina Ya Hya Hassan Runot ja Runot 2 - tykästyin näihin runoihin ja luin heti molemmat. 
Marjut Helminen Appelsiinilehto oli kolmas palestiinalainen kirja. 

Syyria Christy Lefteri Aleppon mehiläistarhuri oli surullinen, mutta hyvin kiehtova kirja. En tiedä mitä odotin, mutta sain paljon enemmän. 

Turkki Seppo Mustaluodon kolmas kirjan Totuuden kuriirit sijoitin Turkkiin, jossa päähenkilöllä on tehtävä. Tämä kolmaskin osa oli hyvä. 

14 books
8 countries - only one New for me, Lebanon. 






















lauantai 20. marraskuuta 2021

Book Voyager 2021 - 6 Islands

Kesän tullen merimatkat saaristossa virkistää aina. Tänä vuonna täytynee vielä tyytyä virtuaalimatkailuun, mutta kaiketi lähivuosina korona-breikki päättyy ja palataan taas perinteisempään matkailuun. Aika monella saarella sitä ehti käydä yhden vaivaisen kuukauden aikana. Kuukauden saldoksi tuli 12 saarta joista yhdessä kävin kahden kirjan voimin. Uusia maita kertyi vain Itä-Timor sekä Seychellit, jonne minut johdatti mm. kilpikonnia katselemaan Vera Vala. Poikkeuksellinen kuukausi mahdollisti myös ahkeran vierailun kotimaassa ja käytin sitä hyväkseni täysin rinnoin. 

1. Söderskär Christian Rönnbacka Majakka. Majakan valo syttyy jälleen ja mitä löytyykään lähistöltä, no ruumishan sieltä löytyy, ja poliisin vapaapäivät häviävät kuin tuhka tuuleen.

Söderskärd is island with lighthouse in South Finland. Christian Rönnbacka's book Lighthouse (not in English), is Novel with murder in that Söderskär island. 

2.3. Utössä kävin kahden kirjan voimin. Molempien kirjoittaja oli sama, Juha Laaksonen. Luin ensin kuvapäiväkirjan Utö syksy ja kevät lintusaarella ja heti sen jälkeen dekkarin Murha lintusaarella

Utö is island with old lighthouse in South-West Finland. Nowadays it is also famous place where you can see birds especially in spring and autumn. I read 2 books by Juha Laaksonen. First photodiary Utö and then Murder in birdisland. Not translated in English. 

4. Kökar Ulla Lundbergin Jää voitti Finlandia-palkinnon 2012. Minun on pitänyt lukea kirja siitä lähtien. Se on niitä harvoja Finlandia-palkittuja jotka koskaan ovat kiinnostaneet. Syynä kiinnostukseen on tietysti Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija ja Sally Salmisen Katriina. Hyvää kannatti odottaa. 

Kökar is little island country region in the South-West of Finland. There is old churse, made of rock and this book, Ice, tell's about New priest and his family in the Island. Ulla Lundberg is writer and book won the biggest prize in Finlnd 2012. She writers in Swedish and you may read Ice in German, Russia or Dutch, but not yet in English. 

5. Porkkalan edustalla sijaitsee Eva Frantz Suvisaari, missä viettää kesäistä viikkoa työkaverilauma perheineen. Osa perheistä on ensikertalaisia, osa on kotiutunut vuosien varrella niin, että nykyään tuo mukanaan verhotkin saarelle, mikä ei todellakaan tulisi itselleni mieleen. Genrenä cozy crime, joka nimenä tuo jostain syystä mieleen pehmoporno - sanan. Pehmoilua se cozykin on - - > ei verta eikä suolenpätkiä. 

In the little island near Helsinki in Porkkala is summer-cottages of insurance company. Ewa Frantz's book Summer-island tell's about week in the company's villa. Cozy crime. Not translated in English. Frantz writes in Swedish. 

6. Bengtskär Matti Remeksen Sukellus kirjassa sukelletaan Bengtskärin majakkasaaren lähistöllä. Matti Remeksen dekkareihin olen ihastunut erityisesti merellisen tunnelman ja leppoisan salapoliisiparivaljakon vuoksi. 

Matti Remes writes about Hanko, the southest city of Finland. In his book Diving he tells about enviromental crime and driving near Bengtskär Lighthouse island in South Finland. Not translated in English. 

7. Nimetön saari Helsingin edustalla Virpi Hämeen-Anttilan Juhannysyön painajaisessa lähtee juhannusyön vietto väärille raiteille ja murhahan sielläkin tapahtuu. Kirjassa eletään 1920-lukua ja murhaa tulee ratkaisemaan aiemmista kirjoista tuttu Karl Alex Björk. 

Virpi Hämeen-Anttila writes criminal stories in 1920's. In book Midsummer Night's Nightmare murder take place in little island near Helsinki, Finland. Not translated in English. 

8. Seychellit Vera ValaSuden hetki on sarjan kuudes osa. Aiemmin olen lukenut vain kaksi ensimmäistä, mutta uusi valtio ja vieläpä saarivaltio kiehtoi sen verran, että päädyin harppomaan. Hieman harppominen harmittaa, sillä tulihan kirjassa juonipaljastuksia, mutta tehty mikä tehty. Kirjassa Ariana lähtee Bartolomeuksen seuraksi työmatkalle Seychelleille. Upea hotelli, hiekkarantaa, kilpikonnia, mereneläviä.... ja kauhistuttavia tapahtumia. Niistä oli koottu tämä kirja. 

Vera Vala is Finnish writer, who lives in Italy and writer detective stories. Book The Moment of Wolf is part 6 and protagonist Ariana travels with her husband to Seychells, where he have to work little. Ariana's mystical past will be present there... Not translated in English. 

9. Vietnam Phu Quoc -saari  Marja-Leena Tiainen Maiju ja Bao oli kiva lastenkirja ystävyydestä ja kansainvälistä avustustyöstä, johon lapsetkin voivat osallistua. Luin kirjan, koska se sijoittuu Vietnamissa olevalle lomasaarelle, jonne Maiju perheineen on tullut lomalle. Phu Quocia pidetään Vietnamin kauneimpana lomasaarena. Googlattu on, mutta liian kuuma minulle. 

Maiju flies with her family on holiday from Finland to Vietnam and Phu Quoc island. There Maiju make friends with poor boy Bao. After holiday Maiju begins relief work to help Bao and his family after fire of his home. And in the lucky end Maiju's father get a new job. Book is not translated in English.  

10. Itä-Timor Jaco, Per Ole Persson Jaco vie miehen ja sitä myötä lukijan Itä-Timoriin ja siellä Jaco nimiselle saarelle. Kuten oudoilla matkoilla, ei täältäkään selvitä takaisin samana ihmisenä. Itä-Timor on monille kaukainen paikka Aasiassa Australian yläpuolella. Itsekin muistan kuulleeni tämän tästä Itä-Timorista jotain, mutta mitään konkreettista ei kriisin ja YKn siellä olon lisäksi ole jäänyt mieleen. Jonkinlaisia kriisejä on ollut 1975 vuodesta aina 2000-luvulle saakka. Nykyisin maalla taitaa vihdoin olla turvallisempi aika. Kirja oli outo, mutta toisaalta kiehtova. 

Swedish author Per Ole Persson writes about Jaco island in East Timor. Book was good but some kind of strange. Not translated in English. 

11. Marstrand Ann Rosman Majakkamestarin tytär kirja toi mieleeni jostain syystä ensin Camilla Läckbeckin Majakanvartijan, joka jäikin viimeiseksi Läckbeckiksi jonka olen lukenut. Mielikuva oli onneksi vain mielikuva, sillä tykästyin Rosmanin Majakkakirjaan oitis. Ihmettelin marraskuisessa kirjabloggauksessani raskaana olevista Karin/Karen poliiseista kertoessani itsekseni Karen ja Karin nimien samankaltaisuutta. Nyt huomaan, että myös Rosmanin poliisi on nimeltään Karin. Eihän nimi naista pahenna, mutta kai nyt Ruotsin kokoisessa maassa on muitakin naisen nimiä...  Murha on tapahtunut kauan sitten ja paljon pitää selvitellä, ennen kuin rikos on selvitettynä. Aivan varmasti luen jatkossakin Rosmania, kunhan siihen löytyy sopivaa aikaa. Kirjassa kiehtoi kuitenkin eniten meri, jota ei ehkä seuraavissa osissa ole. 

Ann Rosman's The Lighthouse Keeper's Daughter is part one of this criminal serial. I liked a lot this book with sea, lighthouse, island and police woman who moves to live in a boat. Book tells about Marstrand island Swerige.

12. Sandham/Lökholm Viveca Stenin murhasaaren Sandhamin tuntumassa Lökholmilla tapahtuu jälleen murha kirjassa Totuuden nimessä. Murhaan liittyy lasten purhehdusleiri, joka ei kaikkien osalta mene niin kuin oli suunniteltu. Kaikilla ei ole kivaa. Thomas saa selvitettäväkseen tapahtunuta ja sattumalta jälleen kerran Noora jahkaantuu avuksi tutkintaan. Totuuden nimessä on pakko sanoa, että mukavampiakin Stenin kirjoja olen lukenut. Lasten leirielämä ei ole koskaan kiehtonut, koska lapset osaavat olla julmia toisilleen niin livenä kuin kirjoissakin. 

Viveca Sten In the Name of Truth is Sandham Murders part 8 from Sweden. I like this serial, but this part was not so pleasant. I do not like children's summer camp, so I do not like books that tells about it either. But I do like Sten's books. 

13. Tuntematon saari Enid Blyton Seikkailujen meri. Seikkailijat ovat tällä kertaa päässeet viettämään Billin kanssa lomaa kaukaiseen saaristoon. Billillä on töitä ja seikkailijat törmäävät jälleen kerran vaaralliseen salaisuuteen. 

Enid Blyton The Sea of Adventure from 1948 is again new arventure of four friends and parrot Kiki.

14. Sansibar Tansania, M.M.Kaye Kuolema Sansibarissa. Mielenkiintoinen ja tarkan tuntuinen kuvaus saarella vietetyistä hetkistä ja siellä tapahtuneesta murhasta. 

Zanzibar, M.M.Kaye Death in Zanzibar. It is said, that Kaye wrote very exactly notes in her diary about all places she visited and when she had time, she wrote a books. So also in this book I can feel that she has seen all those places. I almost saw that she had looked grom Google Maps all streets and places like I do. I liked this book a lot and will read all other her Death in... books too. 

15. ja 16. Nousuvesisaaresta Englannin rannikolla kertoo kaksi Jenny Colganin kirjaa: Majakanvaloa ja leivän tuoksua sekä Auringonsäteitä ja vuorovetten vaiheita. Kolmas kirja ilmestyy äänikirjana ennen joulua ja aion kuunnella sen silloin. Kun lukee nelisen sataa kirjaa vuodessa, ehtii kokeilla genrejä, joihin ei tarttuisi, jos lukisi vain 100 kirjaa. Tämä sarja kuuluu ehdottomasti niihin. Sarja oli kuitenkin ihan kiva ja sopi hyvin kesäkuun kuumiin päiviin juhannuksen tienoilla. Vuorovetten vaiheita kirjassa oli jännitystäkin enemmän. Majakka oli näissäkin kirjoissa keskeisessä roolissa. 

I read also two books by Jenny Colgan: The Little Beach Street Bakery and Summer at Beach Street Bakery. Before christmas I will read the last one of this serial. I do not like this kind of "love stories" but this was good. 

16 books from islands, 

14 islands, 

2 new countries East-Timor and Seychells. And ofcourse a lot of other books made my June.








torstai 18. marraskuuta 2021

Raskaana ja vaarallisissa töissä

Yhdessä kirjallisuusryhmässä ihmeteltiin hiljattain raskaana olevia poliiseja murhatutkimuksen vaarallisissa tilanteissa. Raskaus ja työnteko sinänsä ei ole ihmeellistä. Kaikissa töissähän se on mahdollista, mutta nyt olikin tarjolla kovempaa settiä. Raskaana on noin 50-vuotiaita naisia, joka sinänsä on jo pienoinen ihme.

Tartuin ensimmäisenä Maria Adolfssonin Juokse ja kuole -teokseen. Kirja on Doggerland-sarjan neljäs osa. Poliisi Karen Eiken Hornby (selkeyden vuoksi korostan tässä nimet värillisiksi) on viimeisillään raskaana ja jäämässä vapaille noin kuukautta ennen synnytystä. Sitten ammutaan väkijoukkoon jossa Karen on mukana ystävineen ja Karen siirtää lomaansa. 

Poliisi raskaana

Paljon tapahtuu ennen loppua. Raskaus mainitaan usein erityisesti tihentyneen vessassa käynnin merkeissä. 

Luonnollisesti tässäkin kirjassa, kuten muutenkin usein kirjallisuudessa, on ah niin sopivaa poliisin liikkumista yksin siellä ja täällä. Se tuntuu aina järjettömältä, mutta viimeisillään raskaana olevan äidiksi vanhan naisen tuskin voi olettaa vaarantavan ainokaiseksi jäävän iltatähtensä turvallisuutta näin järjettömällä tavalla. 

No, tätähän me lukijat kuitenkin haluamme: vaaraan joutuvia poliiseja ja kunnon seikkailua. Sitä tarjoaa tämäkin kirja. 

Toinen kirja oli Mari Jungstedtin Viimeisen lampun loisteessa, joka on Gotlanti-sarjan 16 osa. Ihmettelin kirjan nimeä ennen lukemista, ja ihmettelen yhä lukemisen jälkeenkin. Yhtäkkiä en muista mitään, mikä olisi viitannut lamppuihin. Siitä huolimatta tämäkin kirja oli ihan lukemisen arvoinen. 

Jungstedtin dekkareissa raskaana on Karin Jakobsson, poliisi hänkin. Toisin kuin Karenin, Karinin raskaus on tuoreempi tapaus. Se ei vielä näy päälle. Sikiö ei vielä paina niin, että tulisi jatkuvasti pissahätä, mutta Karin voi pahoin ja se huolestuttaa työkavereitakin. 

Karenin myöhäisiän raskaus arveluttaa työkavereita, Karin miettii samaa ongelmaa itse kumppaninsa kanssa. Miten sujuu raskaus, onko lapsi terve, entäs se, kun äiti on seitsemänkymppinen, kun tenava pääsee ylioppilaaksi.... Karenia nämä mietteet ei näy niinkään vaivaavan, mutta Karenin mies onkin häntä kymmenisen vuotta nuorempi, kun Karinin mies on vastaavan määrän vanhempi. 

Tätäkin asiaa pohtisin, jos sattuisi omalle kohdalle (tuskin sattuu, sillä olen nyt 56-vuotias), sillä tuttavapiirissä on ollut yksi isoisäikäinen isä, jonka lapset eivät sopeutuneet isänsä vanhuuteen vaan häpesivät sitä koko kouluajan. Onhan se selvää, että 30-vuotias isä jaksaa ja ymmärtää ihan eri asioita, mitä 60-vuotias ja lapsista nyt vaan monet asiat ovat noloja, jos asia poikkeaa totutusta. 

Viime vuosina on lehdistössä ollut paljon uutisia ja juttuja iäkkäämmistä synnyttäjistä. Ennätyksiäkin on tehty, kun eläkeikäinen äiti sai taannoin lapsen. 

Perinteisemmin viimeaikoina on pidetty 40-vuotiasta naista riskisynnyttäjänä. Raskaaksi tulokaan ei ole enää niin helppoa, kun ikä kasvaa, mutta keinohedelmöitys on tuonut hieman helpotusta biologisen kellon tikitykseen. Naisilla lasten saantiin ei ole hirveän montaa vuotta, kun huomioidaan että koulutustakin pitäisi hankkia. Jotkut tekevät uraakin. Muistan lukeneeni, että amerikkalaiset uraohjusnaiset ovat pakastaneet munasolujaan tulevaa käyttöä varten jo parikymppisenä, jotta olisi mistä ottaa, kun omat munasolut eivät enää toimi kuten nuorena. 

Ensisynnyttäjät ovat yleensä olleet nuorempia, sillä perinteinen synnytys on elimistölle rankka tapahtuma. Nykyään keisarinleikkaus on yleistynyt, joten Hedwik Rohden Syntyminen-kirjan kaltaista 33-vuotiasta "vanhaa" ensisynnyttäjää ei enää pidetä ihmeenä. Rohteen kirja on kirjoitettu 1965 ja siitä on ajat muuttuneet, vaikka ihmisen biologia ei muutukaan. Syntyminen kirjassa kuvataan lähes minuutti minuutilta kuinka ensisynnyttämiseen "liian vanha" kroppa toimii. Lisäväriä tuo toinen maailmansota, jonka pommitukset tärisyttävät sairaalaakin synnytyksen aikana. 

Karen ja Karin eivät ole ensisynnyttäjiä, mutta 50-vuoden ikä on keholle biologiaa ajatellen paljon. Kuinka monta ruotsalaisnaista tulee nykyään raskaaksi noin 50-vuoden iässä vuosittain. Onko heitä edes kaksi ja jos onkin, niin tuksin ovat molemmat poliiseja. 

Synnyttämisen lukemisesta on itselläni jo muutama vuosikymmen, mutta se muistui mieleeni kun pohdiskelin näitä kahta kirjaa. Miten onkin mahdollista, että kaksi kirjailijaa samassa maassa sattuvat kirjoittamaan likimain saman nimisisten naispoliisien riskiraskaudesta samaan aikaan? 

No, kaikkea tapahtuu, ja vanha sananparsikin sanoo, ettei kahta ilman kolmatta, eli lisää lienee tulossa. 

Yhtäkkiä ajatellen suomalaiset naispoliisit ovat olleet melko vähän raskaana. Itselleni tuli mieleen vain Leena Lehtolaisen Maria Kallio, joka odotti lasta ainakin kirjassa Kuoleman spiraalissa. Maria Kallio oli kuitenkin tuolloin nuori ja hyvässä synnytysiässä. Hieman mietiskelin myös, oliko Seppo Jokisen ensimmäisissä kirjoissa Ulla Lundell pieniin päin, mutta kirjan lukemisesta on vuosikymmeniä enkä alkanut lukemaan nyt uudestaan. Sen muistan, että viitisen vuotta sitten Ullan tytär oli kadoksissa ja oli tuolloin parikymppinen tai sen alle.  

Joka tapauksessa jännä yhteensattuma tämä reippaasti keski-ikäisten naisten raskausaaalto. Liekö koronavuoden syytä. 

torstai 11. marraskuuta 2021

Se tunnetuin suomalainen murhatapaus

Ensimmäinen surmatyö, josta kuulin, tapahtui omalla kotikylälläni 1970-luvulla. Siitä ei romaaneja kirjoitettu eikä lauluja laulettu. Itseänikään asia ei juuri koskettanut, koska sekä uhri että surmaaja olivat pienelle koululaiselle tuntemattomia. Yläasteella kuulin Kyllikki Saaresta. Ammoin kuolleesta neidosta, josta puhe ei ollut laantunut. Eikä laannu. Tänäkin vuonna ilmestyi tapauksesta uusi kirja

Suohaudalla kävin 2016

Lapsuuden naapurikunnassa sattunut tapaus Kyllikki Saari oli siis tuttu, kun tartuin kesällä uuteen Teemu Keskisarjan kirjaan. Lehdistö ei ole jättänyt mysteeriä rauhaan. Viime vuonnakin kuuntelin aiheesta podcastin ja lueskelin pari laajahkoa lehtijuttua. 

Ennen Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten tarina -kirjan julkaisua seurasin netissä jo unohtuneesta lähteestä Keskisarjan live-esitystä kirjasta. Se ei oikein vakuuttanut. Sen sijaan syksymmällä, Kouvolan Dekkaripäivien verkkolähetyksissä Keskisarja pani parastaan. Melkeinpä halusin lukea kirjan sen jälkeen uudestaan. 

En kuitenkaan lukenut. Yksi kerta riitti hyvin. Kovin paljon uutta en kirjasta löytänyt, sillä aihe oli todellakin entuudestaan tuttu. Yläasteella kaverit puhuivat tapauksesta, ja ainakin kahden vanhemmat olivat pyöräilleet Kyllikki-neidon hautajaisiin. Pienoinen pettymys oli, että täysin selkeää murhaajaa ei tämäkään teos julkaissut, vaikka Keskisarjan kirjoittaessa teostaan, oli arkistolähteitä käytössä enemmän kuin aiempien murhajulkaisujen aikaan, mielestäni se ei kuitenkaan vaikuttanut kirjan lopputulokseen. (Osa esitutkinta-aineistosta vapautui tutkijoille 2018.) 

Isojoen kirkko ja suohauta

Heti Keskisarjan kirjan jälkeen luin Juha Saaren Kuuluisan kuoleman varjo - Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu? -kirjan. Myös tämä viime vuonna julkaistu kirja on kirjoitettu käyttäen laajempaa arkistoaineistoa. 

Saaren kirjan ote olikin virkistävästi erilainen. Monet kriitikot ovat pitäneet kirjaa kuivahkona, mutta itse tykkään, että asiatekstissä lähdeviitteet ovat kunnossa. Muiden moittima pieni pränttikään ei häirinnyt kun käytti E-kirjaa ja kuunteli tekstin. 

En tiedä olisiko ollut antoisampaa lukea kirjat toisessa järjestyksessä. Ainakin näin jälkikäteen ajatellen (blogitekstin viimeistely venyi 5 kuukauden päähän lukemisesta) olisi ollut mieleenpainuvampaa lukea kirjat eri aikaan. 

Molemmissa kirjoissa oli itselleni uutta tietoa. Yllättävää oli Kyllikin Kokemäen kausi poikaystävineen, mistä en muista lukeneeni aiemmin, samoin epäily siitä, että Kyllikki saattoi jopa olla hengissä kun hänet haudattiin, sillä kuolinsyy ei ole täysin selvä. 

Keskisarjan kirjaa on moitittu joissain kirjoituksissa siitä, että tapahtumaan ehkä liittyviä ihmisiä käsiteltiin siinä laajastikin. Jännä juttu sinänsä, että Saaren kirjan kohdalla en muista sellaista keskustelua, vaikka käytössä oleva aineisto oli sama ja epäilys lankeaa siinäkin melkolailla samoihin henkilöihin. Ehkä Keskisarjaa on helpompi kritisoida, kun hän on ollut enemmän julkisuudessa. 

Oli miten oli: kelpo kirjoja molemmat omalla tavallaan. Mainittakoon sekin, että tämä oli ensimmäinen Keskisarja, josta tykkäsin. Kerpeikkarin tarina kyllä oli hyvä, mutta en koskaan ole jaksanut lukea sitä kirjasta vaan geokätkökuvauksista. Muutkin aloittamani Keskisarja ovat jääneet kesken. 













maanantai 1. marraskuuta 2021

Book voyager - 10 South America

Lokakuu oli Etelä-Amerikka-kuu. Etelä-Amerikka on lukemisen kannalta tuottanut enemmän pettymyksiä kuin haltioitumisia, joten mitään suurta intohimoa en tunne etukäteen. 

Muutamia elämyksiä löysin tällä kertaa. 

  1. Kolumbia. Anni Valtonen Elämäni Kolumbia kirjassa Valtonen muistelee Kolumbia jossa on asunut aiemmin. 
  2. Kolumbia Gabriel García Marquez Pelon hetki sijoittuu ajallisesti aikaan ennen tunnetumpaa Sadan vuoden yksinäisyyttä samaan kylään Kolumbiassa. 
  3. Peru Michael Bond Karhuherra Paddington. Karhuherra tuli Englantiin salamatkustajana Perusta, ja lienee siten tutuin perulainen Suomalaisille. 
  4. Venezuela Mikko Pyhälä, Kun yö saapuu Venezuelaan. Kiva iskelmä johti ajatuksiani ihan muuhun suuntaan, mistä kirja kertoi. Kaikenlaista sitä on tapahtunut Venezuelassa, enkä ole yhtään huomannut. Niin paljon oli tietoa, että päähän tuskin jäi kymmenettä osaa. 
  5. Brasilia Lasse Nousiainen Rakkauden lähettiläs. Kirja oli mielenkiintoinen kahden ihmisen näkökulmasta kerrottu tarina siitä, mitä tapahtui, kun Suomen Brasilian suurlähetystö joutuu ottamaan vastaan suomalaisen psykiatrin joka tulee tukemaan työyhteisöä vaikeana aikana. Ääneen pääsee psykiatri ja lähetystön työntekijän mies, joka on Brasiliassa vaimonsa seurana, mutta perinteisten diplomaattinen rouvien tapaan avustaa siellä, missä pyydetään. Kirja oli genressään loistava ja itselleni ensimmäinen kahden ihmisen lukema äänikirja. 
  6. Argentiina Mariana Enrique Mitä liekit meiltä veivät. Olipa mielenkiintoinen kirja. Alussa tuntui, kuin kirja olisi erillisiä, mutta tosi mielenkiintoisia tarinoita. Sitten tuntui, että jos en olisi jo lukenut likimain puolia, niin olisin luovuttanut, sillä hirveästi ei innosta esim. kun kertoja murtautuu naapuriin ja löytää märäntynyttä naudanlihaa, mutta etsimänsä hän löytää vasta kotoaan ja sangen puistattavassa puuhassa. Inhottavan keskiosan jälkeen päästiin vihdoin tarinaan, johon kirjan nimi viittaa. Lopputulema oli vaihtelevasti keskinkertainen lukukokemus, joka vahvisti outojen eteläamerikkalaisten kirjojen perinpohjaista outoutta, vaikka toden puhuakseni muutaman normaalimmankin olen lukenut. 
  7. Ecuador, Elisabeth Elliot Operaatio Auca : uskalias ristiretki tuonen tuville - villien auca-intiaanien keskuuteen. Vaikea käsittää sinisilmäisyyttä, millä ristiretkeä tehtiin. Lentokoneen käyttö tosin oli nerokasta, mutta aika soitellen pojat lähti työhön. Silmiä avaava tarina, monella tapaa. 
  8. Bolivia, Ernesto Che Guevara Moottoripyöräpäiväkirja. Kirjasin Boliviaan, josta Che on kotoisin. Sielläkin oltiin, mutta pääosin muualla.  Aika köyhiä poikia oli nämä välivuotta pitävät veikkoset reissullaan. Selvisivät kuitenkin. Moottoripyörä vaihtui jossain välissä autoiluun ja lopuksi lentokoneeseen. Jotenkin tykkäsin enemmän Lady Warrenin Moottoripäiväkirjasta. Mutta paljon tuli opittua tästäkin reissusta. Niin matkalaisille kuin minullakin. 
  9. Surinam, Clark Accord Paramaribon kuningatar - Max Linderin kronikka. Sitä on hienovaraisia geishoja ja Max, joka ei omin sanoin sanoen ole "mikä tahansa motioletukka". Max on kallis, mutta hän ei kerää rahaa vaan on jakanut omastaan jo lapsuudesta saakka. Yllättävän hyvä elämäkerta. 
  10. Chile Pablo Neruda Kapteenin laulut. Runot Neruda kirjoitti Caprin vuosinaan rakastajattarelleen, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa. 
  11. Chile Rauha S. Virtanen Seljalta maailman ääreen. Sarjan viides osa, jossa osa tytöistä jää Chilen vallankumouksen jalkoihin 1973 kun Augusto Pinochetin johtama sotilasjuntta kaappasi vallan. Pinochetistä tulee aina mieleen Pave Maija sen laulu jossa lauletaan "Augusto Pinochet rintamerkin ostaa missä ihminen hallitsee, ok". Itselläni on jonkinlainen aavistus tuosta ajasta, vaikka olin vasta aloittanut toka-luokalla. Mitään faktaa en muista, mutta kaiketi asiat jäi mieleen televisiouutisista ja lehdistä. Myöhemmin muistan, kuinka kuulin Chilestä tulleista pakolaisista, mutta siihen taisi mennä vuosia. Yllättävän surullinen oli tämä kirja lastenkirjaksi. Ehkä tämä on kirjoitettu "entisten nuorten lastenkirjaksi". 
  12. Uruguay Eduard Galeano Tulen muistot : vanha uusi aika, sarjan 1.osa. Kirja alkaa eteläamerikkalaisesta maailman synnystä, jonka mukaan ihminen syntyi luomisen 13.päivänä, muutama päivä myöhemmin saatiin aurinko joka tuli kuppaisesta Jumalan käppänästä (ei ole kirjoitusvirhe, vaikka niitä harrastankin). Siitä se lähti. Tarinat etenivät siitä 1600-luvulle saakka. Tarinat on koottu eri puolilta eteläistä Amerikkaa. Välillä joku miete tuntuu niin kiehtovalta, että yritän muistaa sen ja merkitä muistiin, mutta seuraavassa hetkessä se unohtuu kuitenkin. Kuppaisen jumalankäppänän sentään muistin. Kiva näitä oli lukea, mutta epäilen, että kaksi seuraavaa jää lukematta. 
  13. Brasilia Anders C Krogh Jaguaarin voima - vuosi Amazonian sademetsässä oli yllättävän mielenkiintoinen kirja. Toisin kuin minä, norjalainen Andets on kiinnostunut amerikkalaisista alkuperäiskansoista. Hän on ollut kiinnostunut niistä niin paljon, että osti menolipun ja muutti Amazonian viidakkoon asuakseen siellä kuten alkuasukkaat. Andersin repussa oli 2 kiloa muovihelmiä ja paljon rahaa, mutta ei juuri muuta, koska tarkoitus oli todella asua kuten alkuasukkaat. Vähitellen Anders oppi tavat ja kielen. 
  14. Argentiina Graham Greene Kunniakonsuli. Konsuli kidnapataan, mutta miten sujuu hänen nuoren vaimonsa elämä? 
  15. Chile, Pablo Neruda Maremoto. Pablo Neruda kirjoitti merelliset runot Karin Oldfelt Hjeronssonin puupirroksiin. Idea oli Nerudan, joka näki ensimmäisen, delfiiniä esittävän puupiirroksen ja tilasi kymmenen lisää. Kirjassa piirroksia on 16.
  16. Paraguay, Marton Taiga, Valehtelin sinulle Zorilla. Kirjassa seikkailee suomalainen Jussi (José Rojo nimellä) Paraguayssa. Kirja on vuodelta 1944. Pitäisi metsästää myös Taigan Kuka murhasi konsulin, kirja. Se sopisi hyvin Greene Kunniakonsulin kumppaniksi. 
Luetut maat lihavoituna, Guyana ja parit saaret jäi lukematta. Guyanasta en vielä kirjaa löytänyt suomeksi. 
Argentiina
Bolivia
Brasilia
Chile
Ecuador
Etelä Georgia ja Eteläiset Sandwich saaret
Falklandin saaret
Guyana
Kolumbia
Paraguay
Peru
Ranskan Guyana (luettu aiemmin) 
Surinam
Uruguay
Venezuela













.


tiistai 26. lokakuuta 2021

Halloween lukuhaaste 2021

Bongasin viime kuussa Halloween-lukuhaasteen juuri sopivasti kun sieluni kaipasi muutamaa vampyyrikirjaa. Edellisestä sellaisesta onkin aikaa, ellei Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula - kirjaa lasketa. Sen luin elokuussa, jotta sain Romanian luetuksi tältä vuodelta. 

Haasteen on esittänyt Yöpöydän kirjat _blogin pitäjä, jota olen lueskellut satunnaisesti. Aiheena tietenkin kauhu kuten vampyyrit, ihmissudet, noidat, zombit.... sekä Halloween ym. syyskirjat ja kauhistuttavat tarinat, joita ei nyt ole näköpiirissä. 

Lokakuussa lukemani kirjat jotka sopii haasteeseen (täydennän listaa lukemani mukaan) 


  1. Stephenie Mayer Keskiyön aurinko. Pitkään pystyin säästämään tätä. Nyt oli pakko aloittaa. Vaikka ei se tähän jää... Alku oli tuttu Om jag kunde drömma - kirjan alusta. Loppu oli uutta, vaikka tuttua. En tiedä, miksi tämä tuli luettua suomeksi. 
  2. Stephenie Mayer När jag hör din röst. Kuten sanottu. Ei jäänyt edelliseen. Tuttu kirja, joten ei yllätyksiä. 
  3. Stephanie Mayer Ljudet av ditt hjärta. Osa, josta ehkä tykkään vähiten, vaikka mulla on aiheeseen sopiva pyyhekin 🙃
  4. Stephenie Mayer Så länge vi boda andas. Ja niin lammas sai leijonan... 
  5. Stephenie Mayer Om jag kunde drömma. Jos vielä muutaman kerran kuuntelen sarjan, osaan vuoropuhelut ulkoa. Yllättävää kyllä, pystyin lopettamaan tähän. Brie Tannerin lyhyt elämä jäi kertaamatta. 

  6. Matthew Costellon & Neil Richardin Kummitushotelli on Cherringhamin mysteerien osa nro 19. 
  7. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet sarjan 1 osa Syvyyksissä, sopii hyvin halloweenaikaan sekä syksyisen ajankohdan että kauhuelementtien vuoksi. Kirjan alussa koululainen häviää kesken suunnistuksen. Tarinan edetessä tutustutaan myös ns. vanhaan väkeen. 
  8. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet 2 Sumussa. Parissa kohtaa sain kirjoittajat kiinni epätarkkuudesta. Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa, sanotaan, mutta itse kirja oli yhtä hyvä kuin edellinen. Ekan virheen ehdin jo unohtaa, mutta toinen oli se, kun kirjassa väitettiin, ettei Päähenkilö ollut käynyt Kouluvrnekuskin kotona. Kuitenkin ekassa osassa päähenkilö juoksee kuskin talolle ja lainaa venettä. Pikkuvirheitä, mutta osoittaa, että parityössäkin pitäisi olla tarkkana. 
  9. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet 3 Loimut. Sarja on ollut hyvä, joten vähän ihmettelen, miksi kolmososaa ei ole äänikirjana. Tykkäsin tästä Itämerestä huoltakantavasta sarjasta. Huolta pitääkin tuntea, sillä Itämeri on matala ja saastunut. Itsekin olen vähän miettinyt johonkin Itämeri-yhdistykseen liittymistä. Porissakin sellainen olisi. Kovin itämeriystävällistä ruokaa ei ole kirjassa mainittu Gulassikeitto, johon kuuluu naudanliha, joten kirjoittajat voinevat jatkossa paneutua myös Itämeri ystävällisiin ruokiin. Gulassikeitto taidettiin mainita jo kakkoskirjassakin. Maukasta talvi ruokaa se kuitenkin on. Ehkä sitä voisi tehdä lampaastakin. 
Enemmänkin tietty olisi voinut fiilistellä kauhun ja halloweenin kanssa, mutta tämäkin oli ihan antoisa pläjäys. 

perjantai 8. lokakuuta 2021

Ovi auki vai lukossa?

Joku vinkkasi, että ennen uuden James Bondin katselua kannattaisi lukea yksi kirja. Jonkinlaisena lukuhaasteyllytyshulluna tartuin asiaan oitis, vaikka kovasti epäilen, että James Bond ei ryhdy supernannyksi, tai mistä senkään tietää. 

Vinkattu kirja oli Ruth Waren Lukitut ovet. Kirjassa perhe palkkaa lastenhoitajan neljälle lapselleen. Talo on täynnä elektroniikkaa ja kahvinkeitinkin turhan monimutkainen. Lapset ovat haastavia ja pihapiiristä löytyy myös myrkkypuutarha... 

Vähän mentiin pois mukavuusalueeltani, mutta kahlasin kirjan sinnikkäästi loppuun, mikä olikin palkitsevaa.

Olen tainnut ennenkin sanoa, että voin lukea kansanmurhasta, kummituksista, vampyyreistä ja moottorisahamurhaajista menettämättä yöunia, mutta kun tavallinen ihminen mokaa, niin vaivaannun ja koen mielipahaa sen puolesta. Niin kävi nytkin, kun lastenhoitaja esitteli itseään liian hyvässä valossa työhaastattelussa. 

Tuskin tämä silti uniin tulee. 

Ja aina voin muistella kirjaa, jonka luin vahingossa tätä ennen. Lukittujen ovien sijaan latasin nimittäin luettavaksi ensin vahingossa Avoimet ovet. Sen on kirjoittanut Sofie Sarenbrant. Ja se kirja ei vaivaannuttanut lainkaan. 

Kirja kertoo asunnon myymisestä ha heti tuli mieleen omatkin asuntokaupat kymmenen vuoden takaa. Ennen näyttöä oli siivottava ja pistettävä paikat esittelykuntoon. Liljoja en ostanut maljakkoon, mutta tuoreita hedelmiä mulla on aina, ei tosin vihreitä omenia ja sitruunoita, kuten kirjassa. Hyvä kirja, voin suositella. 

Se, pitääkö oven olla auki vai kiinni jää näiden kirjojen valossa nähtäväksi. Yksi mökki naapuri joskus totesi, että jättää aina kahvimukin pöydälle ja oven lukitsematta, niin koskaan ei ole käynyt varkaita. Tosin hän kävi mökillä melkein päivittäin, joten sekin varmasti vaikutti.  

Ehkä ovi asiassakin on kuten juomalaseissakin: Joidenkin lasi on yleensä puoliksi tyhjä, jollain on  aina vielä puolet jäljellä. Jälkimmäisellä on useimmiten parempi fiilis. 

torstai 7. lokakuuta 2021

Nobel palkittu 2021

Arvailut Nobel-palkintojen saajista osuvat harvoin kohdalleen. Koko maailma - haastetta suorittaessani (aloitin 1.1.2017) olen huomannut, kuinka vähän erilaisten maiden kirjallisuutta käännetään suomeksi. Sen ymmärtää, kun olemme pieni kielialue, mutta onhan se jollain tapaa karehdittavaa, kun ruotsinkielisillä asiat on paremmin. Onneksi itse voin lukea myös ruotsiksi, vaikka äidinkieli on aina äidinkieli.

Vietettyäni viime kuun hyvin tiiviisti soffamatkalla Afrikassa toivoin kovasti, että palkinto osuisi tällä kertaa afrikkalaiselle kirjallisuudelle. Näin kävikin, sillä vuoden voittaja, Abdulrazak Gurnah, on syntynyt Sansibarilla, joka nykyään kuuluu Tanzaniaan. Mainittakoon tässä, että ennen tätä päivää monille suomalaisillekin tunnetumpi sansibarilainen oli Gurnahia pari vuotta vanhempi Freddie Mercury

Pakko todeta, että mietiskelin tässä tapasivatko he Lontoossa, missä asuivat 1960-luvulta lähtien. Molemmat lähtivät Sansibarista pakoon vallankumousta, Mercury 1964 ja Gurnah 1968. Jotkut haluavat tavata aina ihmisiä koti puolesta, jotkut vierastavat ajatusta aivan erityisesti. Kumpaankohan ryhmään he ovat kuuluneet. 

Kuten monesti ennenkin, voittajan kirjoja ei ole käännetty suomeksi. Kääntämistä ajatellen tämä vuosi on helppo, sillä voittaja kirjoittaa englanniksi. 

Ruotsiksi löytyy kaksi kirjaa, Paradiset ja Den sista gåvan. Kumpaakaan ei tosin löytynyt äänikirjana. 

Koska Gurnah jää nyt vielä lukematta, muistelen tässä sillä aikaa kun kääntäjien osalta "Show must go on", ainoaa Sanisibarista kertovaa kirjaa, jonka olen lukenut. Se oli M. M. Kayen Kuolema Sanisibarissa. Kirjan luin kesäkuussa ja lukiessani pohdiskelin millaista saarella oikeasti olisi. Tiedän, että Kaye teki hyvin tarkkoja muistiinpanoja niistä maista, missä oli puolisonsa työnsä vuoksi, jolloin hänen oli helppo kirjoittaa paikoista tarkasti. Jotenkin sen tietäminen kaksinkertaisti luku nautinnon. Itse dekkarikin oli ihan hyvä. 

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Viisikko eläkeiässä

Joku aika sitten pohdiskelin, että joku voisi kirjoittaa Tiina-kirjoista kirjan Tiina saa rollaattorin. En tiedä mistä tuo tuli mieleen, sillä en ole juuri ollut Tiina-kirja fani. Nykyään Tiinakin olisi jo ikä-ihminen. Samaa voi sanoa Viisikosta. 
Erilaisia kansia Viisikko Aarresaarella

Tänä vuonna tulee 65 vuotta ensimmäisen Enid Blytonin Viisikko osan julkaisemisesta. Se tarkoittaa sitä, että nykyään Annekin alkaa olla 75-vuotias. Mitähän heille kuuluu nyt? 

Koronan vuoksi matkustelu on ollut jäissä, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa luontumaan. Nummilla on tilaa, joten porukka pakannee syyslomaa varten paljon kuivamuonaa ja telttaan paksut ilmapatjat. Maatiloilta ei enää saa ostaa munia ja leipää, eikä koronan vuoksi viitsi mihinkään poiketakaan. Ilmapatjat painavat, mutta niiden päällä saa paremmat unet. Olutta ostetaan maalaispubeista, näin syksyllä voi juoda ulkona. Vai lähtisivätkö he kuitenkin reissuun asuntoautolla? 

Porukka ei ole enää pelkkä viisikko, vaan mukaan on tullut puolisoita ja uusia koiria. Puoliso löytynee ainakin Annelta ja Leolta. 

Seikkailuja löytyy eläkeläisillekin, mutta jatkaisiko porukka salakuljettajien ja varkaiden kiinniottamista, vai olisivatko he siirtyneet huumekaupan ja murhien tutkintaan. Veikkaan edellistä, sillä Annea pelottanee edelleen ja Leo katsoisi vastuun painavan liikaa jos seurannassa olisi vaarallisempia rikollisia. 

Vaikea kuvitella Viisikon jäseniä työssä poliisina tai kokopäiväisinä yksityisetsivinä, mutta eläkkeellä on aikaa harrastaa. Ehkä he tutkivatkin True crime - tutkijaporukkana vanhoja rikoksia? Britanniastakin löytynee omat kyllikkisaarensa. Jotenkin tuntuu siltä, että näin olisikin. Silloin ei tarvitsisi etsiä seikkailuja sattumakaupalla. 

* * *
Heinäkuun 2021 vietin seikkaillen erilaisilla saarilla ympäri maailmaa. Sen vuoksi tuli kuunneltua myös Enid Blytonin Viisikko Aarresaarella

Olen viimeaikoina kuunnellut silloin tällöin uudelleen käännetyn Viisikon. Muutama vuosi sitten yritin lukea vanhaa käännöstä, mutta niiden kieli ei imaissut mukanaan. Nyt nämä uudet käännökset ovat saaneet minut jälleen ihastumaan lasten retkeilyhenkisiin seikkailuihin. 

Luin ala-asteella Viisikot vähintään kerran vuodessa ja 1990-luvulla luin suurimman osan uudestaan, joten nyt lienee menossa vähintään 8 kerta. Aarresaaresta kertovaa kirjaa en yhtään muistanut, vaikka itsellänikin näkyy olleen Fantti-kirjakerhosta kyseinen kirja. Ala-asteen koulun kirjastossa oli painos, jonka takakansi oli vaalean sininen. Uuden painoksen kannesta on sama tunnelma kuin siinä, joten nostalginen fiilishän tästäkin tuli. 

maanantai 13. syyskuuta 2021

Book voyager 2021 - 5 South Asia

Toukokuu meni eteläisessä Aasiassa. Muuallakin tuli vähän käytyä, mutta yllättävän paljon luin alueen kirjoja. Muutama uusikin maa tuli kuitattua, ainakin Kambodza, Vietnam ja Filippiinit. Maita tuli 9 ja kirjoja Etelä-Aasiasta 19. Raportointi jäi kesän kuumuuden vuoksi syyskuulle. 

1. Aloittelin eteläisen Aasian matkaa Thaimaasta lukemalla norjalaisen Jo Nesbön Torakat. Kirjan torakat olivat vähän erilaisempia kuin Ian McEwanin Torakka, jonka luin seuraavaksi. Sen tapahtumapaikka on Englanti, joten ei siitä enempää tässä. Tämä oli toinen Harry Hole ja tykkäsin paljon enemmän, mitä tuoreimmista. 

Norwegian Jo Nesbo has written criminal novel Cockroaches, that take place in Thailand

2. Jarkko Steniuksen Lohikäärmeen luola tapahtumapaikkana on Thaimaalainen metsäluostari.  

Jarkko Stenius has been Finnish Thai boxer, and has written some criminale books that tskes place in Thailan, where he lives half a year. Books are not translated in English. Dracon Cave is the 2nd one. 

3. Piia Leinon Ruma kassa johdatti jälleen toisenlaiseen Thaimaaseen. Kirjassa tavallinen kaupan kassatyttö pääsee mukaan Thaimaassa kuvattavaan tositv-sarjaan. 

Piia Leino is Finnish writer, who's book Ugly Shop Cachier is not translated in English. You g woman gets to take part in reality TV serie. 

4. Välipalaksi lennähdin Vietnamiin Hõ Xuãn Hu'o'ngin Kysymyksiä kuulle -runokirjan siivin. 

Hõ Xuãn Hu'o'ng (1772-1822) from Vietnam has has written poems. Questions to the moon is Finnish antology about those poems. I am not sure, is there this kind of book in English, but some poems gas translated. Some of the is in Wikipedia. 

5. Palailin Thaimaaseen Seppo Korpipään Pillerirannikon kanssa. Kirjassa on paljon sitä, millaisena kuvittelen osan länsimaalaisten viettävän thaimaalaista elämää. Joutilasta ja päihteiden täyttämää. 

Seppo Korpipää is Finnish Writer and Pill Coast is his first novel. It tells about lazy days in Thailand with dugs and alcohol and problemi with mental health. Not translated in English. 

6. Janak Sapkotan Tulikärpänen valaisee sivun on haiku-runokirja Nepalista, joka on toinen maa, jossa vierailin toukokuussa paljon. 

Janak Sapkota's japanese haiku-poems was marvelous. A Firefly Lights a Page is bilingual book in English/Finnish. Sapkota has born in Nepal, but lives now in Finland. 

7. Pertti Lehmuskosken Ping-keinu : kertomus Nepalista kertoi erään pienen kylän pojan tarinan lähetystyöntekijän kirjoittamana. Hieno tarina ja googlauksen jälkeen totean, että ping-keinuun en menisi. Sen verran suureellista touhua näkyy olevan. 

Pertti Lehmuskoski has worked as missionary in Nepal. Ping-swing is book about boy, that move as a Child from country in town to study there, but he find himself working. I find that ping-swing is interesting swing - so huge! Not translated in English. 

8. Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut koskettavan surullisen, mutta toivoa tuovan kirjan Khao Lakin sydämet, jossa tyttö palaa isovanhempiensa kanssa Thaimaaseen kymmenisen vuotta tsunamin jälkeen. 

Marja-Leena Tiainen has written a book The Hearts of Khao Laki. It tells about a girl who has Lost her family in Tsunami in Thailand. She travels to Khao Laki with her grandparents to say farewell to tragical memories and thank to man who saver her. Not translated in English. 

9. Carina Räihän Huipulta huipulle : elämänmuutos ja Everest kirjassa kiivetään Nepalista MountEverestin huipulle.

Carina Räihä's book From top to top is autobiograph about woman who left her job and climb to the Mount Everest in Nepal. She was the first Finnish woman alone in Mount Everest. Book is not translated in English but you May find something about it in English via Google using words : carina Räihä top to top

10. Jeffrey Archerin Matka maailman katolle on kertomus retkestä samaiseen paikkaan. Nepal on tässäkin esillä. Kirja pohjautuu George Malloryn aitoon vuorenvalloitukseen. 

Jeffrey Archer Paths of Glory tells story of Georg Mallory's last adventure in Mount Everest, Nepal

11. Kevin Kwanin Ökyrikkaiden ongelmia kirjassa palataan Singaporeen. Monenlaisia ongelmia on rikkaillakin. 

I have read Kevin Kwan before. Rich People Problems is his 3rd book from Singapore

12. Historia sarjan osa Intian valtameren tsunami kertoo Tsunamista joka teki suurta tuhoa mm. Indonesiassa. 

History-serie part Tsunami in India ocean 26th December 2004 tells about Tsunami, that was worst in Indonesia. Not in English, but I am sure there is a lot of books about it. 

13. Pohjolan poliisi kertoo kirjassa Tsunami-operaatio Thaimaassa muistellaan miten pelastustyötä tehtiin Thaimaassa tsunamin jälkeen. Hyvässä muistissa asiat vielä olivat. 

In this book Police in Scandinavia tell what kind of work was find and fly home people who was in Thailand during tsunami 2004. Not translated in English. 

14. Jan-Philipp Sendker Sydämen ääntä ei voi unohtaa kirja on jatko-osa Sydämen lyönneistä ikuisuus kirjalle, jonka olen lukenut aiemmin. Kirjassa tytär palaa Myanmariin ja tutustuu paremmin veljeensä. 

Jan-Philipp Sendker's 2nd book about Burma is A Well Tempered Heart. Julia come back in Burma after 10 years and meet her brother again. 

15. Intiaa piti valloittaa enemmänkin, mutta en sitten ehtinyt. Luin kuitenkin Pelle Miljoonan Shiva-kuun, joka yllätti raikkaudellaan. Nuoruudesta muistan kyllä, että Pelle osasi kirjoittaa, mutta tämä oli ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja, jonka luin. En välttämättä tykkää siitä puhekielestä, jota kirjassa käytettiin, mutta taisin antaa kirjalle vähintään neljä tähteä viidestä. 

Pelle Miljoona was my idol about 1980. He had a favorite new age punk band in Finland. I loved his song lyrics. Now he writes novels. Shiva-moon is one of novels. It tells about Finnish people's living with short money in India. Not translated in English. 

16. Jukka Niskasen Käärmeenkehto-kirjan tapahtumapaikkana on Singapore. Käärmeen kehto on kirjan mukaan se, kun iso käärme tekee itsestään oksalle itselleen eräänlaisen pesän, missä voi keinutella. Käärmeet ei onneksi olleet kirjan keskiössä. Kelpo kirja. Melkeinpä tykkäsin. 

Finnish writer's, Jukka Niskanen's, The Cradle of the Snake is kind of adventure in Singapore. I kind of liked it. Book is not yet translated in English. 

17. Loppukuusta oli vielä mahdollisuus käydä Kambodzhassa Sirpa Pietilän Kambodzhan päiväkirja - torpiikin elämää ja makuja -kirjan kanssa. Kirjassa muutamaan otteeseen Kambodzhassa asuneena Pietilä kertoo elämästä kaupungissa. Kirja oli hyvä, mutta toivoin siltä hieman enemmän paikallisten tapojen esittelyä. Kirjassa kerrottiin mm. että suomalaiset kävivät siellä häissä, mutta ei kerrottu yhtään, millaisia tapoja häissä oli. No, koska asia vaivasi, katselin muutamat paikalliset häät YouTubesta. 

Sirpa Pietilä has lived in Cambodia and I read her Kambodzha Diary. Book is only in Finnish. 

18. Ja elämä räjähtää : Kambodzan miinoitettu arki kirjan olen hankkinut muutamia vuosia sitten, mutta olen jotenkin pelännyt sen olevan ihan järkyttävä. No. Hirveitä onnettomuuksia miinan silpomiset ovat, mutta kirja oli yllättävän hyvä kokonaisuus, jonka jaksoin lukea putkeen. Paljon uuttakin opin. 

I have owned a book And Life Explodes. Now I finally read it. It tells about people who injured when mine explored in Cambodia. Writers are from Finland. 

19. Shohei Ookan Tulia tasangolla on ollut kirja, jonka kuvittelin lukeneeni muutama vuosikymmen sitten, mutta mielestäni kuitenkaan en ole lukenut. Muistissani on vastaavan tyyppistä viidakossa asumista, mutta en ole vielä keksinyt mistä kirjasta sitten on kyse ellei tästä. Joka tapauksessa nyt kirja on ainakin luettu ja Filippiinitkin on saatu mukaan luettuihin maihin.

Last country was Philippines Islands. I read Shohei Ooka's classical war novel A Record of The Battle of Leyte. I think I May have read it a long time ago, but I am not sure.

This was My May with books.

Burma

Cambodia 2 books

India

Indonesia

Nepal 4 books

Philippines Islands

Singapore 2 books

Thailand 6 books

Vietnam

perjantai 3. syyskuuta 2021

Vihdoinkin Filippiineillä!

Useamman vuoden etsimisen jälkeen minä ja filippiiniläinen kirja kohtasimme. Se tapahtui kesäkuun lopussa, jolloin seikkailin saarilla eri puolilla maailmaa. Mietin maata jo koko toukokuun, jolloin lukukohteena oli Etelä-Aasia. Lienenkö koskaan ennen puhunut Etelä-Aasiasta, tuskin. Filippiinit sen sijaan on ollut agendallani useamman vuoden. Ainakin vuonna 2019 yritin etsiä kirjaa sieltä, mutta vaivuin ennen epätoivoon lukuisten muiden kivojen maiden tulviessa silmille, kuin olisin löytänyt etsimäni. 

Takaporttina pidin Armi Kuuselan elämäkertaa, joista valittavana olisi ollut Nina af Enehjelmin Armi Kuusela tai sitä vanhempi Armin tarina, hänhän oli naimisissa filipiiniläisen miehen kanssa joten kirja olisi ollut minulle riittävän filipiiniläinen. En lukenut sitäkään, vaikka olisi kyllä kiva lukea se. Tutullani taitaa olla niitä vieläkin myynnissä antiikkikaupassaan. Muistelen hänen kertoneen  joskus ostaneensa niitä ison kasan ja postittaneensa Amerikkaan kirjan toisensa jälkeen, sillä maastamuuttaneita kiinnosti nuoruuden idolinsa elämä. 

Toinenkin vaihtoehto olisi ollut, nimittäin Jolo. Risto Vanhanen ja Seppo Fräntti kirjoittivat panttivankikokemuksistaan kirjan Jolo - 140 päivää panttivankeina viidakossa ja konsuli Marja Korhonen kirjan Jolon vangit. Edellisen olen lukenut ilmestymisen aikoihin, joten kertaus ei juuri nyt kiinnostanut, mutta takaportiksi tuokin aihe olisi käynyt. 

Tein kyllä pikavierailun Filippiineille 2019 John Irvingin Ihmeiden tien turvin. Olin lukenut, että kirjassa kerrotaan Filipiineistä tai tarkemmin sanoen matkustamisesta sinne. No, joo. Matkustettiin. Kärjistäen sekopäinen lääketokkurassa oleva vanhus matkusti sinne ja kelasi samalla elämäänsä kaatopaikalta enemmän paraatipaikalle. Mukana matkassa temmelsi succubus, mutta ei se viriiläiä käppänää haitannut. Ei ollut ihan kirja minun mieleeni, vaikka vampyyrijutut onkin kivoja. Kirjassa ei oltu niin kunnolla Filippiineillä, että olisin kehdannut kirjata kirjan Filippiineille. Joten eikun etsimään uutta.... No, Irving on varmaan oikeastikin ihan hyvä, koska suurin osa kirjoistaan on Tammen keltaisessa kirjastossa, mutta ei vaan jotenkaan sovi mitenkään minun makuuni. Kaikki isäni hotellit lienee ainoa, jonka olen suhteellisen tyytyväisenä kahlannut loppuun asti. 

Keväällä siis päätin, että nyt tämä maa selätetään. Joku onnenkantamoinen johdatti googlettamaan oikeilla sanoilla ja ta-daa! Löytyi Shöhal Ookan Tulia tasangolla. Kirja kertoo sotilaasta joka on Leyte-saarella toisen maaimansodan aikana. Eletään sodan loppuvaiheita. Amerikkalaiset ovat pommittaneet japanilaisten rivejä harvemmiksi. Sotamies sairastaa tuberkuloosia, eikä mahdollisuutta sairaalahoitoon ole. Kun paranemista ei ole näköpiirissä, mies passitetaan pois ryhmästään ja annetaan matkaevääksi pari perunaa. 

Kaikenlaista tapahtuu, enemmän sotamiehen päässä kuin ulkopuolella maailmassa. Kirja onkin mainio kuvaus siitä, mitä kaikkea päähän mahtuu, kun selviämisvietti ajaa toisaalle ja sairauden voimattomuus toisaalle eikä muista ihmisistä ole aina apua. Joskus on. 

Lukiessa mietiskelin, että olenko lukenut kirjan aiemmin vai enkö ole lukenut. Jossain vaiheessa selvisi, että en ollut, sillä muistin vahvasti, että lukemassani kirjassa miehellä oli malaria ja lääkettä löytyi vihdoin jonkun toisen ihmisen leiristä, missä mies sai lääkettä, vaikka toinen mietti antoiko liikaa omistaan, kun hän itsekin olisi jatkossa sitä tarvinnut. En ole vielä elokuuhun mennessä keksinyt, mikä sotakirja oli tuo toinen. Hyvä oli sekin. 

Tulia tasangolla kirjaa on pidetty yhtenä maailman parhaista sotakirjoista. Itse nostaisin sen rinnalle ensimmäisen maailmansodan ajalta Sommen rintamalta kertovan Harva hyvin kuolee -kirjan, jossa Frederic Manning kuvailee asemasodan haasteita rintamalla. Olen lukenut kirjan pari kertaa ja se on tehnyt suuren vaikutuksen. Edellisestä lukukerrasta on sen verran aikaa (noin 5 vuotta) etten enää muista, onko kirjassa paljon Espanjan taudista, mutta se toi lisämaustetta rintamasotaan tuohon aikaan. (Espanjan tauti tulee eittämättä mieleen tällaisena korona-aikana, sillä melkolailla samanlaisella kaavalla tässä on edetty).

Mitä sitten jäi käteen Filippiineistä. Eipä paljonkaan, sillä kirjassa ei ole paljon ihmisiä, eikä normaalia elämää ole juuri lainkaan. Toisaalta kirja kuvannee hyvin toisen maailmansodan aikaa, jolloin Japani Pearl Harporin iskujen jälkeen 8.12.1941 hyökkäsi Filippiineille. Japanin miehitys päättyi 1944. Lokakuun 20. päivä amerikkalaiset nousivat maihin Leyten saarelle ja sitä myötä toivat avun joka taisi saavuttaa myös kirjan päähenkilön. 

Itselleni oli yllätys, että Leyten saari on sangen kansoitettu. Nykyään siellä asuu noin 2 miljoonaa ihmistä. Jotenkin jäi kirjasta sellainen vaikutelma, että siellä oli pari maatilaa ja saari oli pikkuinen. Kaiketi tuberkuloosin vaivaamalle miehelle pienikin matka tuntuu ikuisuudelta, joten ehkä hitaasti etenemällä ei kohtaa ihmisiä montaakaan. Toki osa asukkaista oli varmasti paennut tai japanilaisten vangitsema. Tuskin kuitenkaan sadat tuhannet ihmiset kykenivät tuolloinkaan häviämään saarelta sodan ajaksi. 

Tätä kirjoittaessa löysin Padre Ado - kirjoituksia Filippiineiltä -blogin. Siellä on listattuna ne vähät Filippiineistä kertovat kirjat, joita on julkaistu suomeksi. Hirveän pitkä lista se ei ole. 

Itseäni kiinnostaa Maarit Huhtaniemen toimittama Kauniit ja rohkeat filippiinat - Filippiiniläisnaiset meillä ja muualla. Siihen tartun, jos ensi vuonnakin suoritan maailman ympäri lukemisen haastetta. Nimi kuulostaa sen verran vetävältä, että pakkohan tuollainen on lukea. 

Kirjassa kuulemma kuvataan filippiiniläisten naisten siirtolaisuutta tutkijoiden kirjoittamana. Se onkin määrällisesti melkomoista. Jos ajatellaan pelkästään Suomea, niin aika paljon hoitohenkilökuntaa on tullut jo nyt sieltä maahamme ja lisää kielikoulutetaan Filippiineillä koko ajan. 

Kun puhutaan filippiinojen työn perässä muuttamisesta, mietin aina nuoruuden kirjekavereitani Filippiineillä. Mitä kuuluu Estherille ja Aruzenalle nyt. Molemmat lukivat sairaanhoitajiksi kun kirjoittelin heidän kanssaan 1980-luvulla. Silloin he opettelivat kovasti englantia. Päätyivätkö he englantia puhuviin maihin jo tuolloin, vai löysivätkö töitä kotimaastaan. Entä nyt, riittääkö töitä yli viisikymppisille, vai ovatko he kenties suomenkielen kurssilla parasta aikaa? 

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Book voyager 9 - Africa

Viikonloppuna ennen kuun vaihdetta muut vietti Venetsialaisia, mutta meikätyttö googletti rakettien räiskettä kuunnellen Afrikkalaisia kirjoja. Myönnän heti. Kaiken. Lähti lapasesta ja varasin 45 afrikkalaista kirjaa. No, onpa tytöllä lukemista. Kotoakin löytyi muutama kirja. Mutta en usko noita kaikkia lukevani - ja luulen ennen kuun loppua lainaavani uusia. Tavoite on vähintään 30 kirjaa. 

Toimeen ryhdyinkin, niin myönnän, mahdollisesti muutama minuutti elokuun puolella. Siihen on olemassa hyväksytty syykin. Kännykästä loppui parvekkeella istuessani akku ja parvekkeen kello näyttää vain tunteja. Onnistuin hukkaamaan minuuttiviisarin eikä uusi pysynyt paikoillaan. Mutta ei tämä nyt mitään minuuttipeliä ole. Lopetan lukemisen kuun lopussa sitten vähän ennen puoltayötä, niin menee kohdilleen. 

En ole eka kertaa liikkeellä Afrikassa, arviolta kolmannes tai neljännes maista on luettuna, mutta tämä lienee kunnianhimoisin sukellukseni Afrikkaan. Kaikenlaisia asioita voi ja ehkä kannattaakin lukea - kerran. 

Afrikka on järjettömän iso alue. Jos on käynyt yhdessä maassa, niin reilu 50 on käymättä ja siinä yhdessäkin maassa on erilaisia alueita, kuten Suomessakin on. Kari Eloranta kuvailee hyvin kirjan Alkupiste, nollapiste esipuheessa asiaa. Järjettömän pinta-alan lisäksi Afrikassa on erilainen aikakäsitys, ja historia, joka on käsittämättömän pitkä. 

Julkaisen tämän heti 1.9. ja raportoin luettuja projektin edetessä tähän jatkoksi. 

1.9.

1. Algeria : Albert Camus Sivullinen. Camus on tuntunut kuvitelmissani vähän kuin Kafka, sekavan henkevältä, vaikka kumpaakaan en ole lukenut. Viime vuonna luin Rutto kirjan ja sehän oli huikea. Hyvä oli tämä Sivullinenkin. Joskus on ollut sivullinen olo itselläkin, mutta ei onneksi usein. 

2. Somalia : Nura Farah Aurinkotyttö. Somalialainen maaseutu ja Aavikon paimentolaiset 1970-luvulla. Tyttö haaveilee koulusta, oppii lukemaan rakastuu, naitetaan muualle... Luin kirjailijan esikoisteoksen, 1950/60-luvuista kertovan Aavikon tyttäret 2017 ja tykkäsin. Aurinko tyttö on sille ajallista jatkoa. Kirjan vahva anoppi toi mieleen Sujata Masseyn Intia-sarjan ensimmäisen osan anopin. Kaiketi osa anopeista oli samanlaisia Suomessakin aikana, jolloin miniä ja anoppi asuivat samaa taloutta: ainakin Kalevalan aikaan. 

3. Kongon demokraattinen tasavalta (se, joka oli aikanaan Belgian kuningas Leopold II:n johtama) : Aapo Kukko Karmea tarina - Kertomus Kongosta. Sarjakuva, jossa ei juuri ole käytetty värejä, vain valkoinen, musta ja vihreä. Hurja tarina, mutta sangen vähäeleisesti kerrottu minun makuuni. Jonkin verran olen aiemminkin Kongon historiasta lukenut, mutta silti kuvat jättivät paljon avoimeksi. Tekstiä olisi saanut olla enemmänkin. Mutta kuvat oli tehokkaasti piirretty ja plussaa vihreästä väristä. Se on yksi lempivihreistäni. 

2.9.

4. Kenia Viola Walleniuksen Koti Keniassa kirjassa kerrotaan kenialaisesta arjesta tyttö- ja lapsityön parissa. Kirja on ilmestynyt 2021 huhtikuussa, joten se on varmasti tuorein kuvaus asiasta. 

3.9.

5. Sambia Jari Vainion Viidakkotohtoria työskenteli 6 vuotta lääkärinä Sambiassa syrjäisessä kylässä yhdessä nunnien kanssa. Kepeällä otteella kirjoitettu muistelmakirja vakavista aiheista. Hiv, kolera, malaria, tapaturmat, erityisesti eläintapaturmat kuten käärmeenpistot, krokotiili puremat ja Torakat korvissa työllistivät lähes kokopäiväisesti, mutta aikaa jäi rakastua Afrikkaan.

6. Mosambik Esa Salmisen Leposija Kilimakitossa oli toinen mosambikiläinen teos, jonka olen lukenut. Eka oli Mia Cauton Plumeriaveranta. Pakko myöntää, että molemmat kirjat oli kirjoitustyyöiltään hyvin samankaltaisia. Tykkäsin tasinassa olevista pienistä tarinoista mutta itse kirja ei iskenyt aikani hermoon. Joka tapauksessa Cauton kirjaa on kovasti kehuttu ja koska Salminen oli hyvin samaan tyyliin kerrottu, tarkoittaa se, että tämäkin kirja on hyvä

4.9. 

7. Etelä-Afrikka Martin Pistoriuksen Mykkä huuto on ollut pitkään lukusuunnitelmissani. Nyt oli aika tarttua itse kirjaan. Pistorius sairastui lapsena ja menetti isomman osan toimintojaan. Jossain vaiheessa hän alkaa muistaa ja vihdoin joku hoitaja huomasi, että Pistorius kykene kommunikoimaan. 

5.9. 

8. Nigeria Agwaeke Emezi Vivek Ojin kuolema kirja toi mieleen loistavan, kolumbialaisen, tositarinaan perustuvan García Marquezin Kuulutetun kuoleman kronikan. Mutta minulle se tuli vain mieleen. Jotkut muut ovat näköjään päässeet pidemmällekin tuntemuksissaan, mutta itselleni kirjan alku oli liian sekava ja nimet vaikeita määrittää sukupuolen mukaan, mikä vaikeutti aloittamista. Toisaalta, nimien länsimaiseen korvaan kalskahtava uniseksisyys sopi aiheeseen. Vivek parka. 

6b.Mosambik, Vuonna 1988 ilmestynyt Msaho - Runoja ja kertomuksia Mosambikista Inger Bäcksbackan kokoama kattaus mosambikiläisiä kansanrunoutta, sekä runoja ja tarinoita pariltakymmeneltä 1900-luvulla eläneeltä kirjailijalta. Iso osa runoista on ilmestynyt alunperin paikallisissa lehdissä. Tämä antoi uskoa lukea jatkossakin Mosambikiläisiä runoja, ja ehkä tarinoitakin. Aiemmin mainitsemani Mia Cauto löytyi tästäkin kirjasta ja hänen tarinansa olivat ihan hyviä. Pakko silti todeta, että runoudesta huomaa melkeinpä parhaiten sen, kuinka erilaisia kulttuurit ja tavat on eri maissa. Kirjan esipuheessa kerrotaan mm. kuinka Cauto pyrkii löytämään kirjoihinsa mosambikiläisen tavan kertoa tarinaa. 

Viikko 1

9. Tunisia, Lina Ben Mhennin Tunisialainen tyttö on lyhyt kertomus siitä, miten atunisiangirl ja muut bloggaajat ja somea aktiivisesti välineenään käyttäneet aikaa saivat muutosta 2010 loppuvuodesta ja2011 Arabikeväänä Tunisiassa. Muutosta syntyi, mutta näin 10 vuotta myöhemmin voi todeta, että muutokset eivät poistaneet esim. levottomuuksia ja nuorisotyöttömyyttä niistä maista, joissa Arabikevään tuulet pyyhkivät. Tuosta minulla onkin kotona kirja joka piti lukea jo elokuussa, mutta aika loppui kesken. Ehkä sitten joulukuussa, kun edessä on kirjat joissa puhutaan monesta maasta. Kirjoittaja kuoli 2020 tammikuussa, joten 10-vuotiskatsausta ei häneltä ole tulossa. Tuttua asiaa osin mediasta 10 vuoden takaa. Ammar404 hahmoon en ollut ennen törmännyt. Se kehitettiin vähän kuin parodioimaan sensuurisaksineen nettisivuja joille ilmestyi sensuurin vuoksi error 404 teksti: sivua ei löydy. Tuttu asia Suomessakin, mutta täällä se johtuu esim. siitä että linkkejä ei ole korjattu nettisivujen muuttuessa, jolloin linkin sivu on hävinnyt. 

6.9. 

10. Marokko Leila Slimanin Toisten maa kertoo ranskalaisen naisen elämästä Marokkossa, mihin hän muutti toisen maailmansodan jälkeen mentyään naimisiin marokkolaisen kenraalin kanssa. Elämä maalla ei ollut sitä, mitä Ranskassa, mutta vapaampaa varmasti, mitä nykyisin. 

11. Botswana, Alexander McCall-Smith Kadonneiden ystävien maille, on Naisten Etsivätoimisto Nro 1 - sarjan 20.osa. Kirja vaikutti muutaman ehkä hieman lepsumman osan jälkeen taas ryhdikkäämmältä. Saisipa jostain orpokodin omistajan kakkureseptin. 

7.9. 

12. Tanzania, Toni Lahtinen, Norsunluukoiran Rokka ja maalaispojan matka myrskyn silmään. Mielenkiintoinen kirja aiheesta, josta en tiennyt entuudestaan mitään. Lahtinen vaimoineen ja koirineen opetti Tanzaniassa poliiseja kouluttamaan koiria etsimään norsunluuta. Parhaat tulokset tuli Rokka-koiralta. Team Rokan Afrikan matkasta (2015) on tehty Ylelle dokumenttisarja ja Rokka esiintyy myös Leonardo di Caprion tuottamassa Taistelu norsunluusta - dokumenttielokuvasta. Toivottavasti seuraavastakin matkasta tulee kirja, sillä Lahtisen tekstiä on innostava lukea. 

13. Ruanda, Jesko Johannsen, Simon in Ruanda, Geschichten aus Afrika I. Vaihteeksi lastenkirja saksaksi. Simon pelailee jalkapalloa Kigalissa. 

14. Kamerun Russ Manning Tarzan : Sunnuntaisarjat 1970. Tarzanin luoja, Edgar Rice Burroughs ei sijoittanut Tarzanin tiettyyn paikkaan, mutta eläimistön ja paikkojen kuvauksen perusteella kirjat on sijoitettu Kameruniin, missä myös osa Tarzaneista on kuvattu. Manningin sarjakuva on itselleni uusi tuttavuus. Ensimmäiset piirrokset on vuodelta 1952. 

8.9. 

15. Angola Luku tunnin aikana istuttiin kaverin kanssa lähikirjaston edessä lukemassa. Yllättäen oltiin otettu melko saman näköiset kirjat. Viime vuonna luin siellä yksin, mutta kivampaa oli kaverin kanssa. Yhteensä luettiin reilut 100 sivua. 

9.9. 

4b. Kenia Aloitin Tom Buk-Swientyn Naaraseijona - Karen Blixen Afrikassa kirjan lukemisen 6.9. eli päivänä, jolloin Karenin kuolemasta tuli 59 vuotta. 

10.9.

16. Keski-Afrikan tasavalta   Kyösti Pietiläisen tarinan ensimmäisen osan olen kuunnellut aiemmin. Nyt tartuin kirjaan Legioonalainen Peters - Aavikkosota, jossa muukalaislegionia taistelee paikallisia terroristejä Keski-Afrikan tasavallassa. Julmaa on sota - puolin ja toisin ja lapinleukku pääsee töihin aina tarvittaessa. Olipas huono lukupäivä. Vaan yksi ohut kirja. 

11.9.

7b. Etelä-Afrikka välipalaksi lenkin jälkeen luin ja katselin ihanan elämänmyönteisen lastenkirjan Niki Daly Jamelan ystävä. Tämä oli kolmas lukemani Jamela-kirja, aiemmin olen lukenut Pretty Salma ja Jamelan leninki.

 4c. Kenia Katja Kallion lastenkirjassa Bibi muuttaa Suomeen kerrotaan kuinka Bibin perhe muuttaa isän työn vuoksi Keniasta Suomeen. Kirjan kuvitus on Marie El-Ahmarin käsialaa. 

Viikko 2

12.9.

4d. Kenia, Florent Rubber ja Jerome Mulot ovat tehnee sarjakuvakirjan Herrasmiessafari. Sijoitin sen Keniaan, mutta muutkin safareita järjestävät valtiot sopivat kuvaan. Ensi silmäyksellä hentoviivainen sarjakuvakirja näytti sopivan myös aikuisten värityskirjaksi. Pääpaino on sanassa aikuisten, sillä kirjan kielenkäyttö on sellainen, että en juuri löytänyt kirjasta kuvaa, jonka haluaisin tekstin puolesta blogiini. Piirrokset itsestään olivat kivoja, mutta hirttäjäiset, suurriistan metsästys ja sotilaiden rietas elämä ei tuntunut minulle kirjoitetulta. Siitä huolimatta kuin kirjan kannesta kanteen ja vielä selasin osuvaa kuvaa etsien. Nimestä huolimatta kyse ei ole siis herrasmiehistä. 

13.9.

17.Sierra Leone Taavi Vartian Tuulen viemä mies kertoo suomalaisen miehen uskomattomasta seikkailusta Afrikassa. 

14.9.

18. Zimbabwe NoViolet BulawayoMe tarvitaan uudet nimet on kirja, jota monet tutut ovat suositelleet. Luettuani en juuri ymmärrä miksi. No, olihan se vähän erilainen, mutta ei vakuuttanut minua. Sen opin kirjasta, että gini maistuu pahalta ja guavan syönti, eritoten siemenineen, tekee vatsan kovaksi. Jälkimmäisestä mm. Askel terveyteen -sivusto kertoo kyllä asian olevan päinvastoin, eli suoli toimii paremmin. Mutta ehkä varastetut guavat tyhjään vatsaan syötynä kovettaa. 

15.9.

19. Norsunluurannikko, Kyösti Pietiläinen ja Ville Kaarnikari ovat työstäneet Pietiläisen seikkailuista useammankin kirjan. Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla kertoo kuinka Peters kumppaneineen osallistui soraan Norsunluurannikon viidakossa. 

20. Niger. Bongasin Sven Lindqvistin kirjan Tappakaa ne saatanat liittyvän Nigeriin ja pakkohan kirjaan oli tarttua siihen. Mielessä kangasteli vielä viimevuotinen lukukokemus hänen kirjastaan Aavikkosukeltajat, josta pidin todella paljon. Tämäkin kirja on kirjoitettu samalla otteella, mutta valitettavasti itse matkustamisesta kerrotaan tässä vähemmän. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. 

16.9.

4e. Kenia, lastenkirja Leijonakuningas kertoo Walt Disneyn Leijonakuninkaan tarinan. Käsittääkseni teos sijoittuu Keniaan ja siellä tiettyyn kansallispuistoon. 

21. Ghana. Ghanalaisen Kwame Aidoon kirjoittama Anansi tekee revontulet -kirjassa on Pete Revonkorven hieno kuvitus. Tarina on peräisin Länsi-Afrikasta ja siinä itsestään liikkoja luuleva hämähäkki aikoo tehdä suuria, kuten aaamun keksinyt luoja. Sopi hyvin aikuisellekin iltasaduksi ennen nukahtamista. 

17.9.

22. Togo Magali Attiogbén kirjat lienevät ainoat suomeksi käännetyt kirjat Togosta. Leppäkerttu on lasten kuvakirja jossa on vähän tekstiä. Nopeasti luettu. 

21b. Ghana Ama Ata Aidoon Muutoksia : eräs rakkaustarina on romaani naisesta, joka eroaa voidakseen tehdä töitä, mutta menee uudelleen naimisiin toiseksi vaimoksi. Kaupunkilaisen tarina, vaikka sukukin häärii taustalla. 

18.9.

21c. Ghana. Piti ihan googlettaa, mihin tuli lähdettyä, sillä Ghanan aiempi nimi Kultarannikko ei ollut tuttu. Sarjakuva, jonka luin, oli Frank Odoin Golgoti. Golgoti on kikujujen Sana kultarannikosta. 

23. Djibouti Kyösti Pietiläisen ja Ville Kaarnikarin kanssaa kävin Djiboutissakin. Legioonalainen Peters Verinen Keidas oli tämän kirjan nimi. Monenlaista sotimista oli täälläkin. Historiatietoa olisi kirjassa saanut olla enemmänkin, joten googlettelin 1976 tapahtumia ja ymmärsin sitten paremmin, miksi legioona oli paikalla, vaikka maa oli jo itsenäinen. Sen kolmas Peters syyskuussa taisi olla tarpeeksi, pari edellistä oli ihan hyviä, mutta tämä oli kyllä tässä kohdin makuuni liian pitkä. 

24. Uganda Henry Kyemba Idi Amin - verinen valtias. Ei mikään puhdas pulmunen ollut tämäkään heppu. Yllättävä tieto oli, että Amin oli luku- ja kirjoitustaidoton. Lukiessa takaraivoa kutkutteli pohdinta, mikä oli se kirja/leffa, jossa valkoihoinen mies toimi diktaattorin lääkärinä ja oliko se Aminin lääkäri. Eipä tullut mieleen. Jotenkin aloin pohtia, miksi useammassa Afrikan valtiossa on näiden kirjojen mukaan naapurimaiden edustajia jotka puuttuvat maan hallintoon ja yrittää syrjäyttää maan enemmistön. 

19.9.

25. Liberia

Nobel-rauhanpalkinnolla 2011 palkittu Leymah Gbowee on kirjoittanut kokemuksistaan Meissä on voimaa : liberialaisesta kansalaisaktivistista Nobelvoittajaksi. Pienilläkin asioilla on suuri merkitys. 

20.9.

26. Namibia Elina Heikkilä, Minä voin mennä : Ambomaan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873-1939. Voi että kun olisi Iida iso-iso mummuni kirjeet tallella ja olisipa se pitänyt päiväkirjaa. Mä niin haluaisin kirjoittaa tällä tavalla, mutta eihän torpparin akka päiväkirjaa pitänyt. Kateeksi käy siis kaikkia, jotka kirjoitteli ja säästi kirjeet. Kirja oli kivasti kirjoitettu ja antoi hyvän kuvan elämästä ja ajatuksista työstä ulkomailla. Enemmän arkea olisi saanut olla, mutta ilmeisesti vaikeuksista ei kerrottu äidille ja niinhän kirjassa sanottiinkin. Siskoille tuli tietoa enemmän, mutta tuskin niillekään kaikkea. Onneksi luin tämän, vaikka Jorma Kurvisen namibialaisdekkarikin olisi ollut luku pinossa tarjolla. 

21.9

27. Lesotho Geoffrey Jenkins Kotkan kosto. Thrilleri ei e le suosikkikirjojani, mutta tässä kohtaa lukupinoa se tuntui ihan hyvältä. Välillä kirja tuntui vähän sekavalta ja pohdin, että googlettiko kirjailija yhtä paljon kuin minä kun välillä tuntui että lukisin pieniä tietolaatikoita. Itse teksti kuitenkin soljui kivasti ja välillä huomasitko N, että kappas, jonnekin hävisi 1,5 tuntia kuin hujauksessa. Ylämaan pato tosiaan on rakennettu Lesoto on. Protea magnifica on kaunis, mutta saa silmäni vuotamaan kuin vesiputous. Ja totta sekin, että mokorotlo-olkihattu on niin yleinen Lesothossa, että se löytyy maan lipusta. 

28. Sudan Lubna Ahmad Al-Hussein 40 raipaniskua : tositarina nyky-Sudanista. Kirjoittaja välttyi raipaniskuilta julkisuuden ja YK työnsä vuoksi. Raipaniskua olisi tullut pukeutumisesta pitkiin housuihin. Sata vuotta sitten Suomessakin naisten housut aiheutti paheksunta, mutta ei siitä sentään vankilaan joutunut. Jos olisi luvannut ettei pue enää housuja, olisi rangaistus vain 10 iskua. Tätä käytäntöä vastaan kirjoittaja nousi. Saas nähdä mihin se johtaa. 

22.9.

29. Senegal Mariama Ba, Pitkä kirje. Tässä, kuten eilisessä sudanilaisessa 40 raipaniskua - kirjassakin leski joutuu viettämään eristyksissä kotonaan 4 kuukautta ja 10 päivää. Kirjan päähenkilö kirjoittaa sinä aikana ystävälleen kirjeen, jossa kertoo tuntemuksiaan elämänsä eri vaiheilta. Lopussa päähenkilö pääsee pesulle, ja eristys päättyy. Sudan kirjan mukaan leski ei saa itse tehdä mitään, vaan ruokakin laitetaan hänen puolestaan. Tässä kirjassa päähenkilöllä sai käydä vieraitakin ainakin tiettyinä vainajan muistelupäivinä. Ainakin aikuiset lapset hoitivat asioita kodin ulkopuolella. 

23.9.

30. Libya Harri Leppänen Gaddafin kunnailla

Kirjan alku kuulostaa hyvältä. Sanojen ilotulitusta ja taustalla hääräilee The Gaddalf. Totean kaverille, että nyt on käsissä kovaa settiä. 

Käsite Jamahiriya (massojen valta) kuulostaa kirjoittajan mielestä yhtä runolliselta kuin Shangri-La. Siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan Tripolin liikennettä ja uutta kaupunkia. Jo alkusanojen jälkeen tulee mieleen ajatus, että olisi kiva nähdä suunnittelun jäljet paikan päältä. Tuskin kuitenkaan tulee lähdettyä. Ehkä kuitenkin Google Mapsilla, sitä taisi kirjoittajakin käyttää, kun ei pääsyt 2012 tienoilla käymään Schengen maita koskevan maahantulokiellon vuoksi.  

Vahva suositus. Vaikka setin kovuus tulikin enemmänkin huumorista. 

24.9.

31. Madagaskar Tuomas Aivelon Loputtomat loiset on ollut luku pinossa pitkään. Nyt se vihdoin "voitti" lukuvuoron toiselta kirjalta, joka kyllä on odottanut pidempää. Kerrassaan mielenkiintoinen lukukokemus. 

  1. Aivelo osoittautui Porissa asuneeksi ja kirjassa oli pari esimerkkiä Satakunnastakin, ainakin Honkajoelta ja Käppärästä. 
  2. Todettuani että ainoita asioita, joita Magagaskarista tulee yhtäkkiä mieleen on piirroselokuvista tutut rengashäntämakit, oli kiva huomata, että Aivelo tutkimuskohteena oli Madagaskarilla hiirimaki, joka näyttää vähän samalta ilman renkaita. Vanhemmiten on aina kiva lisätä uutta tietoa vanhan kylkeen.
  3. Ja sitten oli vielä tämä korona-pandemiamme. Siitä EI puhuttu kirjassa, mutta SARSista ja MERSistä ja siitä, kuinka nopeasti joku uusi pandemia voi levitä.
25.9.
32. Mali Kimmo Lehtonen Timbuktun hetket : alavireinen tarina Afrikasta ja uudesta elämästä. En lukenut kirjasta mitään etukäteen. Timbuktun on Malissa ja Afrikka mainittiin, niin eikun lukemaan. Alussa tarina näytti nykyhetkeltä ja jotenkin ajattelin, että päähenkilö jää beduiinien joukkoon ja löytää jotain esihistoriallista. Mutta ei. Oltiinkin tulevaisuudessa. Ei se mitenkään haitannut. Mutta olisin silti tykännyt lukea kirjan Timbuktun historiasta. 

33. Etiopia Arthud Rimbaud Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä
Runoilija lähtee Ranskasta seikkailulle maailmalle ja päätyy Harariin kahvialan hommiin, eli ostamaan sitä, mutta samalla myös mausteneilikka maatiloilta. Seikkailija ei pysy paikoillaan kauaa, joten kahvi alalta hän ryhtyy pitämään asekauppaa ja otti valokuvia maksusta. Kirjeenvaihto Afrikasta ei ollut nopeaa, pelkästään Kyprokselle postin tulo Ranskasta kesti kirjan mukaan vuonna 1880 kuusi viikkoa ja Abessiniaan jopa 3 kk. Rimbaud eleli Afrikassa kymmenisen vuotta, kunnes joutui lähtemään jalan vuoksi sairaalaan Ranskaan, missä jalka amputoitiin ja Rimbaud kuoli puoli vuotta sen jälkeen, 1891. Runonsa hän kirjoitti pääosin alle 21-vuotiaan. 

34. "Kongossakin hengailin ja paremmankin kirjan olisin voinut valita, mutta tällä mennään" päättelen, kun olen lukenut kolmasosan. Mielikuva unesta, jossa joku "kusi kuin liekinheitin" naurattaa pitkään, mutta muuten ei naurattanut. Miten mä kuvittelin etukäteen, että William Boyd olisi huumorimiehiä. Nainen rannalla - nimi toi mieleen romantiikan enemmänkin kuin apinatutkimuksen, apinoiden sotimisen, kidnappauksen ja muun vastaavan, mutta tulipa luettua. Pitää harkita tartunko toiseen Boydiin, jonka aioin lukea. Ei kirja varmastikaan ollut huono, mutta ei vastannut mielikuvaani naisesta rannalla. 

26.9. 
35. Swazimaa Eila Payne Karjalan tyttö etsii paikkaansa. Aina 'kannattaa' aloittaa sarja muualta kuin alusta. Tällä kertaa aloitin osasta viisi, mikä osoittautui helpommaksi kuin toimintadekkarisarjan kymmenes osa, jota kokeilin kerran Perkeet haasteeseen. Aika köykäistä oli kirjan anti paikallisen elämän kannalta, mutta menetteli sen puolesta kuitenkin, koska maa oli vanha tuttu. Hieman liikaa ehkä myös hurmoksellisuutta, mutta harkitsen kuudettakin osaa, joten ei tämä huono ollut, ja edelliseen kirjaan verrattuna jopa loistava. 

36. Malawi Eila Payne Karjalan tyttö muutosten keskellä kirjassa eletään 1970-luvun loppua ja öljystä on pulaa. Swazimaassa ja Malawissa sitä myydään vain 10 litraa kerrallaan eikä sitä saa myydä viikonloppuisin. Tähän verrattuna öljykriisi oli Suomessa kevyt asia. 

27.9.
37. Mauritius Jan Mårtenson Mord på Mauritius. Pitkästä aikaa ruotsiksi, kun tuntui siltä, että edellisestä kielikylvystä on liikaa aikaa. Alkukirjain meni totutellessa kuunteluun, mutta onneksi varsinainen murhatutkimus pääsi käyntiin vähän myöhemmin. Toisaalta, sarjat voisi aloittaa ensimmäisestä, eikä kuten tässä tapauksessa, osasta 28. Kunhan korvat tottuu kieleen, niin antiikkikauppias Homankin tulee tutummaksi. 
Mauritiuksesta puhuttiin valitettavan vähän, mutta kirjan keskiössä oli se, mistä itsekin Mauritiuksen tiesin jo teini-iässä - maa on kuulu postimerkeistään. 
Sen verran vaikea oli kirjan alun kieleen kiinni pääsy, että uutta en maasta oppinut tällä kertaa. Tuomas Bolme on näköjään lukenut ääneen valtavan määrän kirjoja, tykästyin ääneen, joten luultavasti käyn kylvyssä Tomasin kanssa jatkossa säännöllisesti. 

28.9.
38. Gambia Helena Oikarinen-Jabai Moonan ja Soonan maanantai. Mielenkiintoisesti valokuvin ja piirroksin kuvitettu lastenkirja, jossa käsitellään perheiden erilaisuutta. Tämä saa kelvata pään avaukseksi Gambiaan. Aarniometsän lääkärinä saa siis vielä odottaa ensi kuuhun, tai jonnekin. 

29.9. 
39. Kap verde Rita Dahl Kap Verde, Savukeitaan matkaoppaat. Loppusuora häämöttää, ja keitaalta näkyy jo savumerkkejä 😊 Kirjassa on paljon kertomuksia omista kokemuksista, joten se sopii hyvin maahan tutustumiseen kun paikallisia romaaneja ei löytynyt. Heti alkuun pitää sanoa, että pidin kirjasta. Innostuin, kun kirjassa oli mainittu kirjailijoita ja jopa teoksiakin suomenkielisellä nimellä, mutta niistä yhtään ei ollut Satakunnassa ja liekö lainkaan. Kirja oli kiva, mutta en ehkä matkaoppaasta haluaisi lukea useammasta kohtaa hien hajusta. Joitain paikallisten kertomia ihmettelin, kuten 35 vuotta töissä ollutta alle 50 vuotiaasta, joka oli käynyt, lukion, 6 vuotta yliopistoa ja 3 vuotta jotsin muuta koulua, mutta ehkä paikalliset aloittaa työt nuorena edelleen. Kirjaa avatessa odotin enemmän valokuvia, ja nimenomaan värillisiä tai ainakin nettiosoitteita, joista olisi ollut helppo katsella maisemia. Kartta olisi ollut kiva jo sisäkannessa, mistä se olisi ollut helppo ottaa esiin. Kirjaan painetusta kartasta eikä Google mapsistakaan ollut hirveästi apua. Kirjan alussa mainittu Cesária Évora nousi heti suosikikseni ja luinkin kirjan häntä kuunnellen. 

40. Guinea, Ilkka Ruohonen, Purjeet kohti Guineaa : lusitaaninen löytöretkikulttuuri. Hatunnosto opiskelijoille, joiden pitää lukea noin mielenkiintoisesta aiheesta tekstiä, joka kauan sitten tuntemani merimiehen mukaan on "spekuloimista sekundäärisillä argumenteilla" millä hän tarkoitti sitä, että käytetään hienoja sanoja hämätäkseen yksinkertaisen asian. Hienojen sanojen lisäksi bongasin hienoja lauseita. Yksi parhaista oli : "Voidaan ajatella Lopesin tarkoittaneen lähinnä sitä, mitä hän on kirjoittanut:...." ehkä pitää olla antropologi, epäilläkseen tutkijan kirjoittaneen muuta, kuin sitä mitä on tarkoittanut. Ehkä alan olla loppua kohti kriittisempi kirjoituksille. Jos antropologien tieteellinen teksti on yleensäkin tällaista, olen pelkästään tyytyväinen, että valitsin aikanaan kulttuurihistorian antropologian sijaan. Ekonomisti minussa bongasi kirjasta 1300-luvun lama-aikana (kristinuskon voima alkoi tyrehtyä, isojen katedraalin rakennustöitä keskeytettiin, viljelyalueita hylättiin ja melkein hävinnyt nälänhätä palasi, tuli depressio ja rahan arvo laski ja toi lisää epävarmuutta, koska rahan käyttöön ei vielä oltu totuttu) ranskalaisen apotin kirjoittaman tekstin:
Kolikoissa asia on hyvin hämärä, ne nousevat ja laskevat, eikä tiedetä mitä tehdä, kun pitäisi voittaa, käykin päinvastoin. 
Mielenkiintoinen kirja, mutta kieli ei kyllä ollut minua varten. Enemmän tässä oli Portugalista kuin Guineasta, mutta Guineahan oli osa Portugalia tuolloin, joten kuitenkin samaa maata noin niinku periaatteessa. 

30.9. 
41. Benin, Juhat Metso ja Vakkuri, Voodoo, Afrikan arkea. Jos parissa edellisessä kirjassa ei kieli minua miellyttänyt, niin tätä olisin nautiskellut mielelläni enemmänkin. Ja ne kuvat! Ei ole mikään ihme, että Metso on palkittu kuvaaja. Voodoon ohella esille tuli paljon Benimin arkea. Voi että, kun löytäisi joka maasta tällaisen kirjan. 

21d Ghana ja 32b Mali. Juha Vakkurin Kulta, Islam ja pyhä käärme - kirjassa kerrotaan Ghanan, Malin ja Songhain historiasta. Häpeäkseni tunnustan, että Songhaista en ollut kuullut aiemmin. Kirjasta nousi päälimmäisenä mieleen se, kuinka voimallinen kulttuuri alueella oli ennen kuin eurooppalaiset tulivat alueelle. Hyi meitä. 

7c Etelä-Afrikka Lupailin kuukausi sitten, että lopetan muutamaa minuuttia ennen puolen yön, mutta muistin, että melkein loppuun alkukuusta kuuntelemani
Trevor Noahin Laiton lapsi oli viime metreillään, joten kirjataan sekin vielä tähän. Trevor on valkoisen miehen ja mustan naisen lapsi ja syntyessään oli laiton, koska suhteet eri väristen ihmisten kanssa oli kiellettyjä Etelä-Afrikassa. Trevor kirjoittaa kepeällä otteella vaikeistakin asioista, joten on ymmärrettävää, että kirja on ollut suosittu. Itsekin tykkäsin. 

* * *

Nyt luvun alla:

Syyskuu päättyi, mutta kirjoja on vielä alkuperäisessä pinossa lukuisia. Pieni pinollinen on kesken, mutta saattavat siihen tilaan jäädäkin. 

Tarkoitus olisi kuitenkin lukea yksittäiset Afrikan maat loppuun eli vielä ainakin 13 kirjaa ja vasta sitten siirtyä Etelä-Amerikkaan. Pieni ehkä tässä on... Mauritania vaikuttaa murheen kryyniltä lukemisen kannalta. Mitään ei ole löytynyt. Joulukuulle on pinossa useampi Vakkuri ja muita useampia valtioita koskevia kirjoja. 

.... 

  1. Algeria
  2. Angola
  3. Benin
  4. Botswana
  5. Djibouti
  6. Etelä-Afrikka 3
  7. Etiopia
  8. Gambia
  9. Ghana 3
  10. Guinea
  11. Kamerun
  12. Kap Verde
  13. Kenia 5
  14. Keski-Afrikan tasavalta
  15. Kongon demokraattinen tasavalta (Belgia)
  16. Kongon tasavalta
  17. Lesotho
  18. Libya
  19. Liberia
  20. Madagaskar
  21. Malawi
  22. Mali 2
  23. Marokko
  24. Mauritius
  25. Mosambik 2
  26. Namibia
  27. Niger
  28. Nigeria
  29. Norsunluurannikko
  30. Ruanda
  31. Sambia
  32. Senegal
  33. Sierra Leone
  34. Somalia
  35. Sudan
  36. Swazimaa
  37. Tanzania
  38. Togo
  39. Tunisia
  40. Uganda
  41. Zimbabwe
Eli yhteensä 52 kirjaa. 
Uusia maita 17
Kuukauden viimeiset loppuun luetut. 


Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Juhla ja juhannusilta

Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannus ilta... Itse en kyllä muista istuneen kertaakaan keinussa juhannus iltana, mutta ulkona kumminki...