Joulukuussa 2025 luetut

Joulukuussa tuli luettua taas hieman totutumpaan tahtiin. Vielä en edes yrittänyt kirja päivässä tahtiin, mutta luin/kuuntelin kuitenkin joulua valmistellessa, palapeliä tehdessä ja raketteja katsellessa yhteensä 23 kirjaa. 

Koko vuoden saldo on 265 kirjaa. 

Andersson Laura Kappelin salainen joulu. Kirja vei kivasti jonnekin sadan vuoden takaiseen Helsinkiin. Tykkäsin, kuten lähes kaikista tuohon aikaan sijoittuvista kirjoista. (21.12.) 🌟🌟

Ekberg Anna Uskottu nainen. Ekberg ei ole naiskirjailija, vaan kaksi miestä: Anders Rønnow Klarlund ja Jacob Weinreich. Kirja valikoitui luettavakseni lukupiirin itse valittuna Tanska-aiheisen kirjana siksi, että takakansiteksti mukaan juoni oli kuin kiinalaisessa hömppäelokuvassa. Kotiin sidottu vaimo, menestynyt pettäjämies ja väkivaltainen kuolema. Vain uudelleen syntymä muutamaa vuotta aiemmaksi ja sitä seurannut kosto jäi uupumaan. Yhdellä päähenkilöllä on siirtolapuutarhamökki  Nørreskovenin alueella. (10.12.) 🌟🌟

"Christian vetää syvään henkeä, sulkee silmänsä ja ajattelee kaikkea, mikä on mennyt vikaan, elämänsä monia harha-askelia, vääriä päätöksiä. Jotkut kutsuvat sitä kohtaloksi. Christian ei usko kohtaloon. Hän on järkevä mies. Elämä koostuu valinnoista ja niiden seurauksista. Mutta kuka olisi osannut ennustaa, että jonain päivänä hän päätyisi tähän pisteeseen? Että hän istuisi pakettiautossa myöhään illalla odottamassa vaimoaan pimeyden ja sateen suojissa kuin petoeläin savannin korkeassa ruohikossa."

"Avioliitto on ainoa sota, jossa nukutaan samassa sängyssä vihollisen kanssa. Woody Allan."

"Rakkaus voi parhaiten ilman lattialämmitystä, HTH-keittiötä ja kahden auton autokatosta. Rakkaus on kuin elävä organismi, hän muistaa ajatelleensa, kuin hiiva tai eläin – kaikilla maapallon eliöillä on jonkinlaiset erityiset reunaehdot, joiden on täytyttävä, jotta ne itäisivät ja kasvaisivat isoiksi. Ja niin kuin korvameduusa ei pysty elämään liian kylmässä vedessä tai lohi liian lämpimässä, rakkaus ei viihdy liian mukavassa ympäristössä. Vain kaksi ihmistä, tuli kamiinassa ja pari mattoa lattialla."

Eväsoja Minna Rakkauden merkit : perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain. Muutama tarina elävästä elämästä erilaisista avioliitoista nykyää Japanissa, Kioto. Tietokirja. (16.12.) 🌟

Ge Fei Näkymättömyysviitta. Kertoja valmistaa kaiuttimia työkseen, mutta elää melkolailla köyhänä pääkaupungissa, missä kaikki haluaa menestyä. Kirjassa on mainintoja klassisista kappaleista. Kuuntelin mm. Belá Bartókia. Peking, Kiina. (29.12) 🌟

" Joka varhain kuolee, se varhain uudestaan syntyy."

Haasio Ari Hikomorit. Japanilaisista, ja vähän suomalaisistakin kotiin sulkeutuneista nuorista kertova tietokirja. Odotin kirjalta enemmän, mutta aika perustiedoissa tämä kirja kertoi. Japani (3.12.)

Hämeenniemi Eero Kulkija Venetsiassa. Olen aloittanut kirjan vajaa vuosi sitten. Muistelen, että se oli ihan ok, mutta oli helppo jättää kesken ja unohtaa. Nyt kun kuuntelin loppuvuodesta useammankin keskeen jääneen kirjan loppuun, totesin, että tämähän oli hyvä, ja harkitsen uudelleen lukemista. Italia. (31.12.) 🌟🌟

Itkonen Juha Huomenna kerron kaiken. (19.12.)

Keskitalo Joona Järvi, joka murtui. Mielenkiintoinen tarina Rautjärveltä, jonka sijainti Etelä-Karjalassa piti oikein katsoa netistä. Tykkäsin keskeisten henkilöiden dynamiikasta. Rautjärvi. 

(27.12.) 🌟🌟🌟

Louis Édouard Kuka tappoi isäni. Oletin TrueCrime tyyppiseksi dekkariksi, mutta olikin romaani ja vieläpä ihan ok. Ranska. B(31.12.) 🌟🌟 

"Kaikkein eniten minua hämmästytti se, että näytit niin onnelliselta. Hymyilit."

Lu Wenfu Herkkusuu. 

"Tuollaisesta syöpöstä ei tule kunnon ihmistä." 

Päivän ensinuudelit on monien unelma, erityisesti Punainen villijoutsen - ravintolassa... Kirjassa puhutaan herkuista, mutta myös arkisesta ruuasta. Mutta kun 1958 suuren harppauksen aikaan ruokaa oli vähän, niin kolme kupillistakaan riisiä ei riittänyt tyydyttämään nälkää. Melkein kaikilla oli nälkä, mutta kulinaarisuudesta ei ollut takeita. (20.12.) 🌟🌟 Kiina, Jiangsu. 

"Sitten sain loistavan ajatuksen. Miksi en yrittäisi kirjoittaa kirjaa. Kaunokirjallisuus kuvaisi todellisuutta, mutta sen ei tarvitsisi pitäytyä tosiasioissa."

"Suuren harppauksen kestäessä ihmisillä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota syömiseen, ja vaikeina vuosina ihmisillä ei ollut enää mitään syötävää. Kun soijakastikettakin piti säännöstellä, kenellä olisi ollut enää mitään sanottavaa ruuasta. Jopa vihanneskeitto meni kuin kuumille kiville, vaikka siinä käytettiin yhä vähemmän öljyä ja enemmän suolaa. Ihmiset tahtoivat vatsaansa kaiken syötäväksi kelpaavan, sen maukkaus tai maittavuus oli yhdentekevää."

Murong Xuecun (1974-, oikealta nimeltä Hao Qun) Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Kirjassa kerrotaan perheellisen miehen elämästä Chengdun kaupungissa. Kaikki ei mene hyvin, työ on pätkätyötä, mahjongin peluuta, päihteitä, parinvaihtoa ja vieraita naisia..., kunnes vaimo puuttuu peliin. 

Kiina, Sichuan. (20.12.) 🌟🌟🌟

"Seitsemän vuotta tuon tapahtuman jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt, että pettämisessä ei ole mitään negatiivista. Chengdun katuja kävellessäni tulen usein miettineeksi, kuinka yksikään nainen tai mies voi pysyä tässä kaupungissa uskollisena. On kuin petoksesta ja nautiskelusta olisi näinä aikoina tullut tavallinen käytäntö."

Noronen Paula Yökoulu ja noiduttu tossut. Yökoulusarjan 3.osa. Koululle toimitetaan seitsemät tossut. Ja mitä sitten tapahtuukaan. Pohjatietoina kannattaa tutustua Lumikki-satuun. (31.12.) 🌟🌟

Noronen Paula Yökoulu ja vaarallinen operaatio. Yökoulusarjan 4.osa. Zombi vauvat ja ei niin tyypillisten koululaisten yökoulu uimahallissa. (31.12.) 🌟🌟

" Motto: Leipä putoaa lattialle aina joko voi puoli tai pohja ylöspäin. Harvemmin kyljelleen."

"Onko pakko pukea uimapuku jos on näkymätön?" 

Noronen Paula Yökoulu ja hirveä hammaskeiju. Jatkoa sarjalle. Tässä hammashoitaja tuputtaa sokeria. (31.12.) 🌟🌟

"Motto: Hammasmädän pelko on viisauden alku." 

Saahko Lotta-Sofia Lilja muuttaa maailmalle. Muutto suuntautuu Kiinaan. Tätä julkaistessa mietin, olenko lukenut tämän aiemmin erilaisella kansikuvalla, mutta ehkä en. E-kirjan kuvitus oli hieno. Kiina. (22.12.) 🌟🌟

Sallinen Paula Serkkuni, ihmiskauppias. Kertomus siitä, miten vietnamilainen nainen joutui ihmiskaupan uhriksi muutettuaan serkkunsa firmaan töihin Suomeen. Serkulla on Suomessa kolme kynsistudiota. Tietokirja. (31.12.) 🌟🌟

Su Tong (1963-) Punainen lyhty. Tarina rikkaan miehen viidestä vaimosta 1930-luvulta. Päähenkilö on 19-vuotiaana perheensä talousvaikeuksien vuoksi naimisiin joutunut opiskelija ja puoliso Chen Zuoqian täyttää juuri 50 vuotta. Elämä sisarvaimotaloudessa ei tuolloinkaan ollut helppoa. Elämä oli tylsää, ja kilpailu kulloisenkin suosikkivaimon statuksesta oli kova. Kirjan tapahtumapaikkana on kuvitteellinen kaupunki Kiinan itäosissa. 

 Kiina, Jiangsu. (18.12.) 🌟🌟🌟

" Kukako minä olen? Sen saatte kohta tietää."

Tudeer Marika Joulu Koirajoella 2017. Idan joulut -sarjan osa 1. Sarjassa seurataan Idan jouluja alle kouluikäisestä aikuiseksi. Suomi on juuri itsenäistynyt ja on maan ensimmäinen joulu. Pulaa on vähän kaikesta. (23.12.) 🌟

Tudeer Marika Joulu Pilpalassa 1924. Tässä kirjassa on mukana Idan kansakoulun joulujuhla. (24.12.) 🌟

Tudeer Marika Joulu Helsingissä 1935. Tästä osasta tykkäsin eniten, lienikö syynä se, että kuuntelin sen ensimmäiseksi. Helsinki. 🌟🌟

Tudeer Marika Joulu Kotirintamalla 1943. Ida on lääkärinä Helsingissä ja puoliso eläinlääkärinä rintamalla, lapset Pilpalassa. Kirjeet kulkee. (24.11.) 🌟

Tuokko Kaisu Pimeän hetket. Joulukalenterikirjaa vuodelta 2025. Eevi Manner -sarjan etkot. Kirjassa Manner on vielä koulussa. Olen tykännyt sarjasta paljon, mutta tämä ei ottanut mukaansa. En tiedä kuinka paljon tunnelmaan vaikutti se, että kuuntelin tämän joulupäivänä, jolloin ei vielä ollut tarjolla kokonaista kirjaa, vaan uusi osa tuli aloittaa uusine nopeussäätöineen 24 kertaa noin 15-20 minuutin välein, mikä ärsytti. Kristiinankaupunki. (25.12.) 🌟🌟

Valkama Heikki Keisarin varjo. Riku Mäen japanilaisista seikkailuista kertovan sarjan osa 6. Tällä kertaa Riku ja Naomi sattuvat olemaan junassa, jossa tapahtuu räjähdys. Tykkäsin kirjasta erityisesti siksi, että siinä esiteltiin hyvin uudet henkilöt. Nopeammasta temmosta pitävät lienevät hyvinkin paljon eri mieltä. Vaikka Japani on kiinnostanut teini-iästä alkaen, niin opin kuitenkin jotain uutta. Japani. (6.12.) 🌟🌟

"Iske kuin rukoilijasirkka, rajusti ja yllättäen.

Jostain nyrkkeilyvalmentajan sanat muistuivat Yaegashin mieleen."  

TrueCrimeä Tanskasta

Dekkariviikko tuli tänä vuonna omaa sisäistä kalenteria ajatellen perin varhain. Jotenkin sielu ei ole vieläkään siirtynyt kesään, mutta aloitetaan TrueCrimellä. Suomalaiset ovat innostuneita TrueCrime -kirjoista. Jopa niin paljon, että suomalaiset lukevat tosielämän rikostapauksista likimain samanverran kuin muut pohjoismaalaiset yhteensä. Liekö syy tarjonnassa? Esimerkiksi Kyllikki Saari ja Ulvilan murha on innostaneet useampiakin kirjoitustyöhön.

Alkuvuodesta olen lukenut kolme kirjaa tanskalaisista rikoksista. 

Ensin luin kirjan sairaanhoitajista, joka tuomittiin vanhusmurhista. Kirja oli

Kristian Corfixenin Sairaanhoitaja - rikos joka ravisteli Skandinaviaa. Tapahtumapaikkana Nykøbing Falsterin sairaala Kaakkois-Tanskassa. 

Nuori ja innokas sairaanhoitaja oli usein työvuorossa kun vanhus on kuolemassa ja saa välissä näyttää muille mitä osaa hengenpelastuksesta. Vähitellen käy ilmi, että hän on turhan useinkin paikalla. 

Hoitaja tuomitaan, mutta hän vannoo syyttömyyttään. 

Toinen kirja oli veljesmurhasta Faxe Ladepladsin pienessä satamakaupungissa elokuussa 2011 Tanskan itärannikolla, missä vastarannalla on Ruotsi. 

Laitoin tspahtumakunnat kartalle, kun itsellenikin Tanskan kunnat ovat jääneet oudoiksi. Tunnen vain Kööpenhaminan ja Nestvedin. 

Naapuri koirineen ilmoittaa huolestuttavasti tapahtumasta kesämökillä, mutta poliisi ei usko eikä lähde paikalle. Talossa käy poliisin toiveesta toteamassa tilanteen mm. vanhempiensa mökillä olleen miehen veli. Veljeksien välillä oli ollut riitoja.

Vasta tuntien kuluttua poliisi alkaa tutkimukset. Niistä tutkimuksista tulee mieleen, että dekkareita lukeva amatöörikin ehkä olisi ehkä toiminut järkevämmin. Siitä enemmän kirjassa. Veli tuomitaan. Mutta hän vannoo edelleen olevansa syytön.

Kirja on Sebastian Richelsen Veljeni 75 osassa ja valitettavasti ei kaikkien saatavilla, koska on Storytel only -kirja. 

Toisenlaiseen rikoksen maailmaan johdattaa Klara Togo Donkildin Eliitti - pienen piirin juhlat. Sekin Storytel only -kirja. 

Gentoften vauraiden asuinalueella Kööpenhaminan pohjoispuolella lukiolaiset bilettävät viagran ja huumeiden voimin kuin viimeistä päivää. Kalliita autoja, oikeanlainen ulkonäkö, trendikkäät vaatteet, joita tytöillä minimaalisen niukasti... 

Ja luonnollisesti alistamista ja
hyväksikäyttöä. Ei ehkä kevyitä kesälukemista. 

Huumepoliisijutut eivät itseäni innosta, mutta sellaisestakin löytyy ainakin pari tanskalaista TrueCrime-kirjaa. Mainittakoon nekin. 

René Dahl Andersen Soluttautuja - huumepoliisin nousu ja tuho sekä Soluttautuja 2 - tosi tarinoita alamaailmasta ja peitepoliisin elämästä. 

Ei oo helppoa elää kaksoiselämää, lauloi Juice Leskinenkin aikanaan.

Dekkarimatka maailman ympäri -lukuhaaste

Vuosi alkoi mukavasti dekkareiden voimin masilmanympärimatkalla. Luin reilu 20 dekkaria, mutta pientä päänvaivaa tuotti löytää sitä varten eri maata, jotka sopivat haasteeseen. Halusin itse todellakin lukea jokaisen kirjan eri maasta. Itse haaste ei siihen veloittanut. Näin sain mukavasti parikymmentä maata heti vuoden alkuun. Jumitan kuitenkin jonnekin pidemmäksi aikaa vuoden varrella.

Luin kirjat siinä järjestyksessä, kun niitä keksin. Pientä ongelmaa tuotti se, että olen viime vuosina pyrkinyt lukemaan mahdollisimman monesta maasta. Esimerkiksi luin syksyllä slovakialainen dekkarin. Fiksumpi olisi säästänyt... Jemmassa ei ollut oikein yhtään dekkaria Australian, Botswanan ja Intian lisäksi. Niitäkin oli säästellyt päiviin, jolloin en keksi mitä lukisin.

1. Suomi Murhan sävel -dekkariantologia on odottanut lukemista sen verran pitkään, että aloitin siitä. Tykkään kuunnella novelleja yksi kerrallaan, mutta en juuri välitä niiden lukemisesta. Yleensä kaksi ensimmäistä tuntuu tosi hyvältä, sen jälkeen intoni loppuu. Niin kävi nytkin. 

2. Norja Jørgen Jægeriltä luin kaikki neljä kirjaa, jotka löysin. Haasteeseen laitoin Kuoleman sinfonian, missä kuuluisa kapelimestarikin on vaarassa. 

3. Islanti Seppo Mustaluodon ja Tjörvi Einarssonin Hylkeen metsästäjä alkaa niin ikään uuden sarjan jota aion seurata jatkossakin. Siinä suomalaispoliisi lähtee Islantiin auttamaan tutkimuksissa.

4. Usa Fredric Brownin amerikkalainen Syntipukin yö oli pitkästä aikaa dekkari, joka ei kiehtonut yhtään. Luin kuitenkin sitkeästi loppuun. Kirja oli liian amerikkalainen minun makuuni.

5. Kolumbia Simone Buchholzin Hotel Cartagenassa yhtyi kaksi ei-Kirsi ystävällistä kirjallisuusmaata: Saksa ja Kolumbia. Edes kannen kiehtova Ananas ei viekotellut. Onneksi pääsi pois nopeasti vilvoittelemaan tunteita.

6. Etelämanner sopikin erinomaisesti vilvoitteluun. Siellä oli kylmä. Clive Cusserin seurassa meno on sen verran kiivasta ja varusteet hyvät, ettei tullut liian kylmä. Jäätikön uhka oli kirjan nimi, ja siinä pahis on jonkinlainen ilmastohyvis. Ainakin omasta mielestään.

7. Australia Sitten lämpimämpään ilmastoon. Tammikuussa Australiassa on kesä. Jane Harperin Falk-sarjaa olen lukenut pari aiemmin. Nyt oli vuorossa kolmas osa Ulkopuoliset. Nautin kuten edellisessäkin.

8. Kiina Mietin luenko aasialaisen kirjan Kiinasta vai Japanista, valitsin käärmeen vuoden kunniaksi Robert van Gulikin ja tuomari Deen. Yksi kaksi kolme kuolema oli kirja. Kirjassa on tosi huonoa säätä, ja ilmoja pidellessä Dee ratkaisee rikoksen. Ei ollut ehkä paras lukemani Gulik, mutta kelpo kirja. 

9. Intia Vaseem Khanin Kuolema koittaa keskiyöllä kirjan lukemista olen jo odotellut. Nyt oli sopiva aika. Nautin. Kovasti odotan tälle jatkoa, toivottavasti tulee pian. 

11. Botswana Intiasta lennähdin Botswanaan. Muita dekkareita ei kavereiden kanssa keksitty koko mantereelta. Siis sellaisia joita en ole lukenut. Varmaan joku W. Smithin jännäri olisi ollut, mutta niissä ei varsinaisesti juuri ratkotavrikoksia. Mma Ramotswe tutkii : Laiskanlinnan laulu on Alexander McCall Smithin viime vuonna julkaistu kirja. Pari edellistä on ollut vähän tasapaksuja, mutta tästä tykkäsin taas paljon. 

11. Togo oli tämän haasteen todellinen yllätys. Aluksi kirjasin kirjan Liberian, mutta loppujen lopuksi Liberiasta ei juuri ollut muuta mainintaa kuin jossain kirjan esittelyssäkin mainittu poikkeaminen. Togossa Susikoski katseli kokonaisen päivän verran nähtävyyksiä taksin ikkunasta. Kirja oli Mauri Sariolan Susikoski Päiväntasaajalla, ja olen kuullut sen joskus kuunnelmana, mutta kirja oli mielestäni parempi. 

12. Vatikaani Michael Dibdinin dekkareissa Salaseura Aurelio Zen ratkoo rikoksia eri puolilla Italiaa. Nyt hän oli Roomassa ja joutui tutkimaan murhaa Vatikaanissa. 

13. Portugal Anu Patrakan uusi dekkarisarjat Porton poliisiaseman väestä on odottanut lukemista jo kahden kirjan verran. Luin molemmat. Kiusaaja sopi paremmin haasteen kohtaan.Ison tähden olisi voinut antaa tällekin, mutta päätin jakaa vain kolme ja ne meni jo.

14. Englanti Luin ainakin neljä murhakirjaa Englannista. Kaarina Griffithsin kirjoja oli jemmassa kolme. Tähän kohtaan sopi Meren syliin. 

15. Tanska Lone Theils oli luonnollinen valinta Tanskasta. Uusi sarja vaikuttaa aiempaakin paremmalta. Kirjan nimi on 87 sekuntia. Sen verran ihminen jaksaa pidätellä hengitystään veden alla ennen kuin tulee paniikki.

16. Ruotsi Reissun isoimmaksi pettymykseksi osoittautui Jenny Rognebyn Leona Kortit on jaettu. Ei ollut mun sarja tämä, ei. 

Suomi Kunnon matkalla on alku ja loppu, joten lisätään tähän Mauri Sariolan dekkarin Minä, Olavi Susikoski. Se on tullut äänikirja palvelussani useamman kuukauden ajan tyrkyllä joka välissä, joten kuuntelin sen pois. Olen kuunnellut tarinan aiemmin kuunnelmana, mutta loppuratkaisua en muistanut. Myös Risto Juhanin Virta ottaa omansa oli hyvä dekkari, mutta ei sekään sopinut haasteeseen.

Haasteen valmistuttua poikkesin vielä Belgiassa kuuntelemassa TrueCrimeä panttivankina olemisesta Sabine Dardennen tositarina 80 päivää Belgian hirviön vankina. Ihan hirveä tarina se oli, mutta tyttö selvisi hengissä ja tolkuissaan ja kirja oli hyvin kirjoitettu. 

Olisi ollut kiva suorittaa lukuprojekti samassa järjestyksessä kuin olisin suorittanut oikeankin maailmanympärimatkan, mutta huomasin haasteen aivan liian myöhään. Tähän kirjasin matkan siinä järjestyksessä kuin olisin sen lentänyt. Kartalla tuo kyllä näyttää hassulta, kun ajattelin, että Etelämantereelta lähdetään länteen tai jopa etelään eikä itään, kuten tässä tasokarttakuvassa...  maapallohan on pyöreä. 

Viime vuonna kun yritin aloittaa BookCrossing -haasteen ohjeilla maailmanympärimatkaa millä vaan kirjoilla (en siis edes yrittänyt löytää BookCrossing-kirjoja). Siinä haasteessa piti kulkea maasta naapurimaahan. Vain pakolliset veden ylitykset sallittiin, jos se oli pakko. 

Se matkani tyssäsi lopulta siihen, kun tajusin, että olisi olisi pitänyt valita

* hirveä etukäteissuunnittelu tai

* edetä hitaasti sitä mukaan kun kirja löytyy. 

Reissu jäi lopulta neljän Pohjoismaan mittaiseksi minikierrokseksi: Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi. 

Mutta dekkarihaaste oli kiva. Ehkä ensi vuonna uudestaan etukäteen reittiä harkiten. Pitää oikein tutkia tarkemmin lento/laivareittejä karttapallon kanssa. Ihan liian harvoin tulee se otettua esille lukuprojektien kanssa. 

Kiitokset haasteesta @kirjanii

Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa ei tullut uusia maita. Ilmeisesti laiskotti, sillä yksi paperikirja olisi ollut jemmassa. Saintäytettyä dekkarimatka maailman ympäri -haastelapun. Aikaa oli tammi-helmikuu, joten ei rasittanut. Tosin vähän piti enemmän miettiä, sillä halusin, että kirjat ovat eri maista. Mieltä lämmitti erityisesti Sariolan dekkari, missä risteilyltä poikettiin myös Togossa, missä ajeltiin taksilla katselemassa nähtävyyksiä. Togo on yksi niistä maista, joista on likimain mahdoton löytää luettavaa. Aiemmin olen lukenut pari togolaisen taiteilijan tekemää lasten katselukirjaa. Nyt sain kerättyä mielilkuvia myös pääkaupungin katolisen kirkon mosaiikeista ja maan kapeudesta.  

Brown Fredric Syntipukin yö. Dekkari, missä siteerataan Liisan seikkailuja ihmemaassa. Yksi oudoimmista dekkareista, jota olen hetkeen lukenut. En ole lukenut Liisa Ihmemaassa -kirjaa, mitä kirjassa siteerataan monessa kohdin, joten olin vähän ulkona. USA  (8.2.)

Coles Richard Murha luostarissa Kirkkoherra Clementine tutkimuksia osa 3. Mukavan leppoisa sarja. Tässä osassa kirkkoherra on saanut vääriä signaaleita ja pakenee mietiskelemään luostariin. Aiemmista luostarikokemuksistavin apua murhan ratkaisussa. Englanti. 

"Liian kiire olla Martta, että en ehdi ollenkaan ryhtyä Mariaksi. Ja tätäkin pitää yrittää hoitaa." (27.2.) 🌟🌟

Cussler Clive Jäätikön uhka. Kun ei tammikuussa tullut käytyä palelemassa Etelämantereella, lähdin sinne viettämään hiihtolomaa. Oli taas vaihtoa ja vaarallisia tilanteita kuten Cusserin jännäreissä aina. Heti alkuunsa tehtiin toistakymmentä ruumista, oli lentokone, laiva, helikopteri ja sukellusvene... Tapausta tutkivat määrätään Helsinkiin tutkimaan Etelämantereen jääkairausnäytteitä, joten Suomen talvikin mainittu. Kirjan alussa mainittu saksalainen tutkimusretkikunta oli oikeastikin reissussa 1938. Kunnon konjakin pitää antaa hengittää minuutti/2 vuotta.

"Varpaitani olisi taatusti palellut." (19.2.) 🌟🌟

Dardenne Sabine 80 päivää Belgian hirviön vankina - tosi tarina. Oli tiistai 28.5.1996, kun hirviö tappoi Sabinen lapsuuden. Hän oli silloin 12-vuotias. Ihan hirveä kohtalo. Jos tarinassa on jotain hyvää, niin se että myös belgialaiset 12-vuotiaat tytöt pitivät 1990-luvulla kahvista. Kirja itse oli hyvin kirjoitettu. Belgia.

"Ei sitä joka aamu koulumatkalla kuvittele joutuvansa pakettiautossa piileskelevän pedon sieppaamaksi." (22.2.) 🌟🌟🌟

Dexter Colin Nicholas Quinnin hiljainen maailma. Quinn palkataan laitokseen, joka tarkastaa yliipiston ulkomailla sijaitsevien yhteistyökoulujen tutkintoja. Quinn on lähes kuuro, mutta erinomainen huuliltalukija. Sitä taitoa pitäisi itsekin alkaa opetella. Monimutkainen rikos vyyhti pistää Morsen ja Lewiksen koville. Englanti. (7.2.) 🌟

Dibdin Michael Salaseura. Vatikaanissa on tapahtunut itsemurha, ja päivystysvuorossa oleva Aurelio Zen ryhtyy sitä tutkimaan. Heti ensi alkuun selviää, että uhrilla on väärät kengät: 

"Zen ojensi hänelle toisen kengistä. 

-Ensinnäkin nämä kengät eivät koskaan ole olleet ruumiin jalassa. Sitä paitsi ne ovat massatuotantoa, mikä ei sovi alkuunkaan yhteen uhrin muiden vaatekappaleiden kanssa. Kaiken kukkuraksi ne ovat ruskeat. Tämän kaltainen mies, niin sanoakseni, ennemmin kuolee kuin näyttäytyisi ruskeissa kengissä sinisen puvun kanssa."

Onneksi en ole syntynyt mittatilauspukujen maailmaan. Jos ostaisin muita kuin mustia kenkiä, yhdistäisin siniseen ruskeat, sillä sininen ja ruskea ovat olleet aina yksi lempiyhdistelmistäni. Itselläni on aina ollut Dibdiniin kaksijakoinen mielipide. Toisaalta Zen-kirjat ovat hienoja kirjoja joista tykkään, toisaalta ne eivät ole kuin Donna Leoniin Guido Brunetti -kirjat. Jostain syystä veraan noita aina toisiinsa, vaikka Zeniä pitäisi verrata ennemminkin Montalblanoon. Uuttakin opin. Italiassa koskevaan metallia hyvän onnen saamiseksi. Vatikaani. (11.2.) 🌟🌟

Gayle Katie Puutarhamurha englantilaisittain. Avioero ja muutto maalle. Samassa kylässä asuu entinen koulukaveri. Hän päättää rakennuttaa kanakopin ja ottaa muutaman kanan. Kirjakerho, tai oikeastaan lukupiiri tulee ohjelmistoon. Kanoille maistuu kirjan mukaan ruusun lehdet ja luumut. Englanti.

"Luoja tiesi totisesti mitä teki, kun loi kanat." (4.2.) 🌟

Griffiths Kaarina Meren sylissä. Pappi puhuu paikallisesta merenneito-legendasta. Edellisvuonna on kadonnut nainen. Nyt löytyy luolasta tuore, merenneidon näköinen ruumis. Kirjassa esiintyy pari suomalaista. Cornwall, Englanti. Ruusut, runous ja rikokset yhdistää rikostutkija ja profiloijaa. (8.2.) 🌟🌟

Griffiths Kaarina Lintumies. Samalla kylällä herää eloon legenda lintumiehestä ja joku kuolee. Cornwall, Englanti.

"Vanhat sanovat että Lintumies ei tiedä ollenkaan hyvää." (9.2.) 🌟🌟

Griffits Kaarina Trennan sokkelo.. Kirja kertoo kuinka Antti Honkasesta tulee kartanon isäntä. Cornwall, Englanti (16.2.) 🌟

Juntti Pekka Villikoira. Ylitornio.

"Mitä saatoin unohtaa, ettei metsästä koskaan oteta. Se antaa jos haluaa." (26.2.) 🌟

Jæger Jørgen (1946-) Varjojahti. Ole Vik sarjan 1. osa. Skitsofreniaa sairastava, rikas romukauppias meinataan tappaa ja hänen pitkäaikainen taloudenhoitajana kuolee. Mielenkiintoinen alku sarjalle. Ole Vik ja kumppanit kuulostavat mielenkiintoisilta tyypeiltä. Poliisipäällikkö tuo ikävällä tavalla mieleen Tree pines -sarjan, mutta ei tässä mitassa vielä häiritse. Norja.(15.2.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Kameleontti. Ole Vik sarjan 2. osa. Pankkiryöstöjen sarja ravisuttaa Borgin kaupunkia. Äänikirjassa Borg kuulostaa kotoisasti Porilta, mutta meiltä ei noin montaa pankkia taida edes löytyä nykyään. Vik on lähdössä lomalle uuden naisystävänsä kanssa, mutta kuinkas siinä käykään... Poliisipäällikkö ei ainakaan parane, mutta muuten genressäänntäydet pisteet. Norja. (16.2.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Kuoleman sinfonia. Ole Vik sarjan 3. osa. Ihan pakko jatkaa sarjan kuuntelua. Mielenkiintoinen oli tämäkin tarina. Vähän häiritsee se, että itse poliisilaitoksella tapahtuu niin paljon kaikenlaista muutakin, mutta loppu oli tässäkin melkoinen yllätys. Murhien ohella tutkitaan myös raiskausta. Norja (17.2.) 🌟🌟-

Jæger Jørgen Verellä kirjoitettu. Ole Vik sarjan 4. osa. Kirja perustuu löyhästi aitoihin uhkauskirjeisiin. Niitä on saanut aikoinaan yksi jos toinenkin Fjellberghavnin asukas. Sitten yksi kirjeen saanut surmataan. Vikin omistama 4 kerroksinen kerrostalo palaa vieden mukanaan niin Vikin kodin kuin nimismiehen kanslian. Norja. (18.2.) 🌟🌟+

Kafka Franz Amerikka. Tunnetaan myös nimellä Mies joka katosi. Tämä ei oltu taas mun mukavuusalueella. Kivasti kirjoitettu tarina, mutta sääliksi kävi. Päähenkilö on kohta 16-vuotias Karl Rossman, jonka perhe passittaa Amerikkaan, koska tämä on kotipuolessa pakotettu seksiin ja siittänyt kotiapulaisen raskaaksi. Lueskelin 1001 kirjaa jotka pitäisilukea ennen kuolemaa -listaa ja tajusin, etten ole lukenut Kafkaa koskaan ennen, aloittanut olen jotain pari sivua teini-iässä, mutta siihen se jäi. Kirjassa päähenkilölle ei käy Amerikassakaan kovin hyvin.  Usa (14.2.) 🌟

Korhonen Tero ja Nousiainen Miika Paskapokkari. Lueskelin uusiksi geokätkötehtävää varten. Paskakirjan ensimmäisen painoksen olen lukenut aiemmin. Kirjassa arkipäiväinen asia esitetään sangen monelta kantilta. Edelleenkin mietin, miten joku onnistuu tekemään metrin mittaisen tortun. Ja kyllä. geomysteerikin ratkesi.  (7.2.) 🌟

Markkanen Reino Komisario parka. Eletään vuotta 1969, on tupakkaa, viiniä ja villejä naisia, rahanlainaajia ja uhkapeliä sekä ylempää keskiluokkaa mukaan rötöksiin haaliva salaseura. Poliisi on juuri muuttanut Pasilaan. Paikoitellen sanonnat nauratti, mutta vakavan asian äärellä oltiin. Helsinki, Pasila. (23.2.)

Patrakka Anu Arvoton. Kirja aloittaa uuden sarjan, jonka päähenkilö Nelson Monteiro on saanut viinitilalliseksi siirtyneen Rui Santosin paikan Porton poliisilaitoksella. Kirjan teemana on tapa, millä eri maista tulleita työntekijöitä kohdellaan. Portugali. (5.2.) 🌟🌟

Patrakka Anu Kiusaaja. Toinen osa Nelson Minteiro -sarjaa. Jotkut koulukiusaajat eivät osaa lopettaa. Taitavasti rakennettu Murha vyyhti. Portugali. (6.2.) 🌟🌟

Pirandello Luigi Mennyttä miestä. Pirandello (1867-1936) voitti Nobel-palkinnon 1934. Mennyttä miestä ilmestyi italiaksi 1904, suomeksi 1992. Mies joka kuoli kolmesti. Mielenkiintoinen alkuasetelma. Onnistunut tarina. Paikoin vetävää tekstiä, muutamassa kohtaa ehkä vähän liikaakin sanoilla leikkimistä. Mutta kelpo klassikko. Monia vähemmän tenhoaviakin olen lukenut. 

"Ei kai sitä voi syntyä pilvissä kuu kätilönä." Italia (10.2.) 🌟

Räihä Anna-Katri Menolippu kaikkialle : yksinmatkaajan käsikirja. Tykkäsin matkatarinoista, mutta niitä oli yllättävän niukasti. Kirja oli suunnattu selkeästi niille, jotka normaalisti jäävät kotiin jos eivät saa kaveria. Itse olisin jo kuollut tylsyyteen, jos en voisi mennä milloin haluan ja minne haluan yksin (tai ottaa mukaan kaverin, joka todella haluaa mukaan, jos joku ylipäätään haluaa). Muuten kirjan vinkit tuntui ihan hyviltä...ja luonnollisilta. Luultavasti olin kirjaa ajatellen 30 vuotta liian vanha lukija.  (12.2.) 

Sariola Mauri Susikoski päiväntasaajalla. Matkalukemiseksi Susikoski on varannut kolmen viikon risteilylle ainakin Douglas Reemanin meriromaanin. Se lienee ollut Hyökkäys mereltä, joka ilmestyi 1979. Reemania en ole lukenut vielä koskaan, luulen niin. Pitkästä aikaa Susikoski, jota en ollut lukenut aiemmin ja joka oli mielestäni tosi hyvä. Togo. (21.2.) 🌟🌟🌟

Theils Lone 87 sekuntia. Theilsin nuusi dekkarisarjat alkaa Wagnerin sävelin. Tykkään oopperasta, mutta Wagner ei niinkään sykähdytä. Nieberlungin sormus on ihan jees, mutta muuten preferoin enemmän eteläisempiä oopperoita. Vaikka Wagner ei kiehdo, niin tästä tykkäsin. Tanska. (15.2.) 🌟🌟🌟

Thorogood Robert Myrkkyjen kuningatar, Thamesjoenmurhat osa 3. Tuttu naisporukka pääsee heti alkuunsa poliisin avustajaksi. Enää tutkimuksia ei tarvitse salailla, vaan naiset saavat heti avustajakortit. Tutkimuksen kohteena on rakennuslautakunnan jäsenen murha. Ja voih. Lopussa tulipalo täälläkin. Englanti. (3.2.) 🌟

Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 2

Tämän toisenkin lappusen täytin ajatuksella, että pistän ensimmäisen, jonka huomaan pistää, enkä vaihtele kirjoja, sillä kirjamakuja on niin monenlaisia ja olisi tosi tylsää julkaista lista, jossa kaikilla kirjoilla on kolme tähteä. Tai vielä pahempaa, vain yhdeltä puuttuu tähdet. Tässä lapussa viimeiseksi jäi kirja/kirjasto ja luonnollisesti kirja kirjailijalta, jonka maasta en ole lukenut. 

2 versio : Helmikuu-loppu vuosi

1. Bookstagram- tai Booktok-suosikki tai sellaisena markkinoitu 

Adam Silvera Lopussa molemmat kuolevat. Tämä kirja teki hyvää kyynelkanaville. Itketti enemmän kuin hyasintti tai keltaiset tulpaanit työpöydällä. Paikoitellen täti-ihmisen silmin epäuskottavan nopeita ihmisuhdekiemuroita, mutta toisaalta sitä varmasti pyrkisi itsekin tekemään viimeisestä päivästä täydellisen ja suhdekin etenisi kuin jokainen minuutti olisi viikko tai kuukausi. Kirjan tulevaisuuden utopia sen sijaan oli hyvä. Usa 🌟🌟🌟

 2. Yli viisi vuotta sitten julkaistu 

Jyrki Ukkonen Ahneuden kartta (2014). Piti oikein tarkistaa olenko lukenut tämän pari vuotta sitten, mutta ei, se oli eri kirja. Norja

 3. Sarjan ensimmäinen osa

A. J. Kazinski Viimeinen hyvä ihminen. Tanskalainen dekkari josaa tuntuu olevan mystiikkaa. Odotan kakkososaa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

 4. Kirjassa kuljetaan paljain jaloin

Enni Mustonen Tekijä Viena kävelee Marimekon lomapaikan uudella laiturilla ja saa ison tikun jalkansa uimarapuista, ihan kaikkialla ei kannata kävellä avojaloin. 

 5. Päähenkilöltä puuttuu jotakin James Hardey Chase Kuollut ajaa keveästi. Päähenkilöltä puuttuu elävä veli ja se on kirjan ongelmien ydin. Englanti

 6. Kertojan näkökulma ei ole ihmisen Cristal Snow Penni Pähkinäsydän tarinoita Tuulenpesän metsästä. 

 7. Kirja on ollut vuoden kaunein kirja -ehdokkaana Roine Magnusson sekä Mats ja Åsa Ottosson ovat tehneet Ruotsissa Vuoden kaunein kirja - palkitun lintukirjan Nära fåglar. Luin suomenkielisen version Linnut lähellä, mutta kaveri kertoi taiton olevan sama. Jösses mikä lintukirja. Olen lukenut lukuisia lintukirjoja, mutta tämä oli... jotain paljon enemmän. Täydet pisteet tälle. 🌟🌟🌟

 8. Kirjassa puhutaan suomen sukukieltä 

Kivikuu eesti luulet virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Viro

 9. Kirjan nimessä mainitaan jokin kehon osa Bo Carpelan Rannekello [selkokirja]. Edellinen lukemani Carpelan oli oudohko dekkariksi. Annoin Bolle mahdollisuuden tehdä uusi ensivaikutus ja tällä kirjalla hän sen tekikin. (11.2.) 🌟🌟

10. Kirja sopii mielestäsi muulle kuin omanikäisellesi lukijalle. Kirjojen suhteen lähes kaikkiruokaisena on vaikea sanoa ettei kirja sovi jollekin ikäluokalle. Dietrich Herrndorfin Ladaromaani on kyllä varmasti tarkoitettu tämmöistä täti-ihmistä nuoremmille, mutta itsekin tykkäsin. Aika harvoin tulee luettua poikakirjoja, ja tämä oli kyllä parhaasta päästä. Rippikouluikäiset pojat on poikia. Eikä kirja ole turhaan Saksan bestsellereitä. Vähän ristiriitaiselta ehkä tuntuu antaa kolme tähteä kirjalle, joka ei sovi itseni ikäisille, mutta näillä mennään. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. 🌟🌟🌟

11. Kirjassa liikutaan metsässä Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa -kirjassa joukko saksalaisten kanssa seurustelleita naisia kävelee pohjoisesta Norjan rajalta läpi poltetun Lapin Rovaniemelle ja Kemiin. Tietä ja metsää riittää. Toisenlaisen vaikutelman sain samasta asiasta kirjasta Annikin sota ja rauha. Lappi 🌟

12. Kirjassa pelataan jotakin joukkuelajia tenniksen nelinpeliä pelataan Francis Ilesin Vakain tuumin ja harkiten -kirjassa. Kirja oli sellainen, etten ihmettele yhtään, että Hitchcock oli siitä kiinnostunut. Englanti 🌟

13. Kirjan nimessä tai kannessa jokin liittyy Pariisiin Kathryn Littlewood Ripaus taikaa : Lumoleipomo 2. Vinksanvaaran Lumolat joutuvat uusiin seikkailuihin Pariisin leipomiskilpailuissa. Rosmariini yrittää saada keittokirjansa takaisin. Seikkailuhan siitä syntyy. Tykkäsin ehkä ekasta osasta enemmän, mutta ei tämäkään huono ollut.  🌟🌟

14. Kirjassa on loru tai lasten runo Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Vois näitä lukea tenaville, jos niitä olisi. 

15. Kirjassa mainitaan joku presidenteistämme Sauli on Kultarannassa, kun tornissa heiluu lippu, kertoi Jussi Vares Reijo Mäen Tolvanassa kun istui lounaalla Naantalissa. Turku

16. Kirjan nimessä on muutakin kuin kirjaimia Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. 🌟

17. Kirjassa on neljä vuodenaikaa

Sally Salminen Aikani Tanskassa. Kirjassa kerrataan päiväkirjoja ja muistellaan elämää talvisodasta eteenpäin. Tältä kirjalta odotin liikaa, joten se oli pieni pettymys, mutta ihan hyvä silti. (1.2.)

18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut: Taiwanista on kotoisin Ta-wai Chi, jonka kirja Kalvot sijoittuu tulevaisuuteen Taiwanin tienoilla. Kirjassa ihmiset asuvat meren pohjassa. Taiwan on niitä harvoja maita, joista en ole aiemmin lukenut yhtään kirjaa. Sen sijaan taiwanilaisen kirjailijan Sao-Maon kirjan Länsi-Saharasta olen lukenut aiemmin, mutta onneksi sitä ei tässä nyt lasketa. Kirja on ensimmäinen taiwanilainen scifi-kirja suomeksi. 

19. Kirjassa liikutaan eri ulottuvuuksissa tai ajankohdissa Tanskan sisällissota 2018-24. Odotin kirjalta jotain ihan muuta, kuin satojen vuosien vanhaa koiraa. (2.2.)

20. Kirjan etukannessa ei ole henkilönimeä Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. Kiva pikku kirja. Jälkeenpäin harmitti, etten poiminut muistiin parhaita kirjoittajia.  (27.3.)

21. Kirjassa pestään pyykkiä Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Vähän Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, joka kertoo Skotlannista. Konkarilääkärin kodinhoitaja joutuu pesemään lääkärin vaatteita ja lääkäri ilmaantuu treffeille liian isoissa lainavaatteissa. 🌟

22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä Richard Coles Murha seurakunnassa pastori osti Mark Almond ja Gene Pitney Something's Gotten Hold of My Heart. Kirjassa myös kuunneltiin klassista musiikkia sekä radiosta että levyltä. 🌟

23. Opit kirjasta jotakin uutta Patricia Moyers Setä kuolema Hollannissa. Opin kirjassa muutaman uuden jutun Hollannista. Vanhat tuulimyllyt on usein 3 myllyn ryppäissä silloin, kun on kyse tulvasuojelusta maaseudulla ja laitumet on enemmänkin soisia kuin viljavia. 🌟

24. Kirjassa kukaan ei kuole

Pasi Nokelainen Maailmanloppu peruttu 7 väitettä kiertotaloudesta. Mielenkiintoisia näkökulmia. Uutta tietoa oli kotimainen vaatteiden korjauspalvelu. 🌟🌟

25. Kirjan lukeminen saa sinut muistelemaan menneitä Stephen Booth Umpikuja. Kun näen lampaan, muistelen edesmennyttä ystävää, jolla myös oli aikanaa kesälampaita kuten itsellänikin, mutta hän myös keräsi kaikkia lammasjuttuja. Kannen lampaat oli kyllä vähän oudon näköisiä. Englanti.

26. Lainasit kirjan kirjastosta Stefan Zweig Amok. Ihastuin Zweigiin, tämä oli jo kolmas Zweig, jonka luin. (28.3.) 🌟🌟

27. Tunnistaisit kirjailijan, jos hän kävelisi vastaan kaupungilla. Kerran on kävellytkin... Pekka Haavisto Lipunnosto ja räätälin viisaus. Sopisi myös kohtasn 25. Monet liputuspäivät tuo mieleen muistoja. Kouluajoista on jäänyt mieleen erityisesti Snellmanin päivä ja äänestyspäivät, sillä silloin äänestettiin vielä myös maanantaina, jolloin välitunnilla nähtiin äänestäjiä. 🌟

28. Kirjassa asioidaan jossakin virastossa Lone Theilsin Näkymättömät kirjassa tutkitaan adoptio- ja lastenkotiarkistoja ja asioidaan poliisilaitoksella. Tanska

29. Kirjan nimessä on jokin mittayksikkö tai geometrinen kuvio Olli Jalonen 14 solmua Greenwichiin. Verifyn varjo meni niin epämukavuusalueelle, että otin välipalaksi Jalosta, jotta saisin unenpäästä kiinni. Viime vuonna kiersin lukemalla maapallon ympäri useamman kerran purjehtien. Vaikka ainoa purjehduskokemus on käynti Ihanalla Säpissä, eikä vatsa kestä merenkäyntiä, pidän purjehduskirjoista. Tästäkin. (Solmulla mitataan nopeutta. 14 solmua = 25,928 km/h). Tosin solmut on tässä eräänlaisia partiosolmuja eräänlaisessa huivissa, mutta sitähän en tiennyt aloittaessani. Ihana kirja. 🌟🌟🌟

30. Rauhan kirja Satu Saarinen Annikin sota ja rauha. Annikki ei kohdannut pilkkaa sodan jälkeen. Tykkäsin tästä enemmän kuin Kinnusesta kohdassa 11. Lappi, Saksa.🌟🌟

31. Kirjan nimessä on kirja tai kirjasto

Emma Å Samuelin kirja. On jääny vallan huomaamatta tämän niminen Porista kertova kirja. Nyt on sekin luettuna. Hyvin pysyin kartalla.  Pori.🌟🌟

Lokakuussa luetut kirjat

Lokakuun lopussa intouduin vuoden 1984 kirjoista. Mielenkiintoinen projekti, joka jatkui marraskuun alkuun. Suosittelen kokeilemaan itse valitulla vuodella. Mieluiten vuodella jonka on itse elänyt. Veikkaaan, että itselleni olisi ollut vielä muistorikkaampi esimerkiksi 1989, jolloin opiskelu oli jo yli puolessa välissä ja valmistuminen alkoi häämöttää, mutta oltiin kuitenkin selvästi ennen lama-aikaa. Ei uusia maita, mutta Etiopia oli kyllä harvinaisemmasta päästä, vaikka on yksi maailman vanhimpia valtioita. Luettuja maltilliset 37 kirjaa. 

Aird Catherine Henrietta kuka lienetkin. Ensimmäinen lukemani Aird. Kirja on toinen suomennettu Aird vuodelta 1976. Ihastuin tarinaan eikä kielikään ollut hullumpi. Kirjassa Henriettan äiti kuolee ja Henrietta alkaa selvitellä omaansa ja äitinsä elämää. Englanti.  (5.10) 🌟🌟🌟

Aird Catherine  Kuolema on kaunopuheinen. Dekkari on vuodelta 1984, tapahtima-aika 1970-luku ja siinä puhutaan mm. ympäristöasioista. Etsivänä C. D. Sloan, jonka tuore vaimo tässä kirjassa jo on raskaana. Englanti.

"Jogurttipurkki kestää pidempään kuin sfinski."

"Kultamunia munivan hanhen voi tappaa useammalla eri tavalla." (21.10.) 🌟

Blumberg Elisa Ristinkukkia : tuokiokuvia etiopialaiselta kyläklinikalta. Syyskuu oli Afrikka-kuukauteni, mutta tänä vuonna se jäi pariin yhä kesken olevaan kirjaan. Nyt sattui käsiini 1984 ilmestynyt Etiopiasta kertova kirja. Tykkään kirjoista, joissa ihminen asuu työn vuoksi vieraassa kulttuurissa. Tähän olisin kaivannut enemmän elämän kuvausta Etiopian arjessa. (29.10.) 🌟

Boileau Pierre & Narcejac Thomas Rahan varjo -dekkari, missä tapahtuu asiakkaan murha täyshoitolassa Etelä-Ranskassa. Murhaa ratkoo yli 70-vuotias kirjailija joka itsekin asuu samassa täysihoitolassa. Kirja kutkutti mieltä ihan loppuun saakka. (9.10.) 🌟🌟

Cotrázar Julio (1914-1984) Salaiset aseet. Viisi novellia argentiinalaisen kirjailijan kynästä. Tässä kävi just niin kuin useammissa novellikirjoissa. Pari ekaa luin ahmimalla ja tykkäsin. Lopuissa en jaksanut keskittyä tarpeeksi, jotta tarinat olis jättäneet muistijälkiä. Ekassa novellissa saatiin Pariisiin kirje äidiltä Argentiinassa. Toisessa köyhähkö työläinen palkataan ensin rikkaiden juhliin koira vahdiksi, myöhemmin näyttelemään äitiä. Molemmat tarinat loppuivat mielestäni kesken. Jonkinlainen mysteeri oli molemmissa. Mutta mikä oli lopputulos. Ehkä senkään vuoksi kolme viimeistä jäi pinnallisiksi. Mun pitäisi oppia, että jos luen novelleja, se vaatii kuukausien projektin. Kaksi ekaa novellia teki sen verran hyvän vaikutuksen, että lukeneen myöhemmin ruutuhyppelyä. Parille ekalle novellille olis voinut antaa kaksikin tähteä. (13.10.) 🌟

Cross Amanda Ainokaisen kuolema. Cross oli oikeasti Carolyn Gold Heilburn (1926-2003). Howardin yliopiston englanninkielen laitos saa uuden professuurin, mutta vaatimuksena on, että professori on nainen, laitoksen ensimmäinen. Kirjassa siteerataan Gertrud Steinia. Itse en kirjasta paljon muuta ammentanutkaan. Englanti.

(18.9.)

Dickson Carter Kuolema astuu näyttämölle. Mielenkiintoinen, monikerroksinen dekkaritarina näytelmästä, joka tulee näyttelijälle yllättäen ja pyytämättä. Englanti. 

"... vasemmassa ohimossa oli mustelma, kuin muisto paholaisen suudelmasta." (3.10.) 🌟

García Márquez Gabriel Haaksirikkoisen tarina. Kirja on tarkka yhden miehen muistelma 10 päivän haaksirikosta vuonna 1955, joka on nuisteltu García Márquezille 20 päivänä. Kirja julkaistiin lehdessä, joka lopetettiin, haaksirikkoinen joutui eroamaan laivastosta ja kirjailija joutui lähtemään pakoon Kolumbiasta Eurooppaan. Aika moinen sensaatio oli siis aikanaan lehtiartikkelisarja, josta myöhemmin julkaistiin tämä kirja. Suomeksi se ilmestyi 1984. 

Sinä ensimmäisenä yönä tuntui: 

"kuin pikku-karhu ei olisi ollut 200 mailin päässä rannikosta vaan Cerro de la Popan yläpuolella. Ajattelin, että samaan aikaan silloin joku katseli Cartagenassa niin kuin minä katselin sitä merellä, ja se lohdutti mieltäni." (29.10.) 🌟🌟🌟

Hakkarainen Olli Kuutamokeikka. Olli Hakkarainen (1941-1998) on itselleni uusi tuttavuus. 

Tässä kirjassa nähdään mökillä tikkataulu, mutta ei ehditä heittelemään.

Mielenkiintoinen rikoskirja, sillä kukaan ei kuollut kirjan aikana. Kaveri pyytää venekuskiksi purjeveneelle syksyiselle Suomenlahdelle Porvoon edustalle. Jotain pitäisi noutaa, ja noudetaankin. Kuinka rikollisesta puuhasta on kyse... Tämäkin 1984 vuodelta ja ihan tuli 1980-luku mieleen... kuin eilinen.(27.10.) 🌟🌟

Hietamies Heikki Nikolai Tasihinin yleinen sauna. Sauna lämpiää kuutena päivänä viikossa.  Lämmitys tehtiin miesten saunan puolelta. Samalla lämmityksellä lämpesi naistenkin puoli. Puoli kuutioita meni puita päivässä, lauantaisin enemmänkin. Lauteilla puhuttiin ja joskus riideltiinkin. 

Muistelin, että kirjassa olisi tarinoita saunan lsuteilta, mutta tässähän kerrotaankin saunan ympäristön ihmisistä. Mummo hoitaa Neuvostoliittoon menneen tyttärensä poikaa, ja pohtii pojalle:

"Mitenkähän mie tulisin toimeen ilman sinua, huokaili mummu. Nytkin pitäis syödä kaksi karamelliä, mutta mie en jaksa syödä ku yhden." 

Olen kuvitellut lukeneeni suurimman osan Heikki Hietamiehen tuotannosta, mutta yllätyksekseni kirjoja olikin yli 20: olen lukenut neljä. Kirjan sijoitan mielestäni Lappeenrantaan, sillä olihan se aikanaan Saimaan rannalla oleva pikkukaupunki, jonka kyljessä oli (Lauritsalan) kauppala, joka kirjassakin mainitaan sekä konepaja, joka oli perustettu jo 1886. (29.10.) 🌟🌟🌟

Hitccock Alfred 3 etsivää ja kadonnut merenneito. Pojat lomailevat ja tekevät haastatteluun perustuvaa lomatehtävää, kun törmäävät yllättäen kadonneen 6-vuotiaan pojan tapauksen. Nuoreina heidän on helppo samaistua lapsen tapaan ajatella, mutta monta pojille jännittävää asiaa tapahtuu ennen loppuratkaisua. Vaihteeksi yksi nuortenkirjakin.  (21.10.) 🌟

Hjulström Carin Vain pisara verta, Taimitarhamurhat osa 2. Siiri jatkaa elämäänsä taimitarhalla kummipoikansa kanssa. Tukholman teatterimasilmakin kiinnostaisi. Ruotsi. (13.10.) 🌟🌟🌟

Holmberg Kyösti Veijarien partiisi. Holmberg on asunut Suomessa ja Ruotsissa. Veijariromaani kertoo 1930-luvusta saaristokylässä, laatikkotehtaasta ja kieltolaista. Kirjan parasta antia oli hersyvän monisanaiset kuvailut, sekä tietysti veijarimaiset hahmot. Sijoitin Kotkaan Tiutisen saarelle, minne aikalaisetkin sen sijoittivat. 

"Kalossit, kiiltonahkakengät, golfhousut, pomppatakki ja päässä koivistolainen karvareuhka on niin mahtava yhdistelmä ettei sellaista ole edes Topi Väisänen keksinyt pilapiirrostensa patruunoille."

"Tukka oli kynitty niskasta päälaelle, ja se muistutti preussilaista upseeria, joka oli istunut parturituolilla kuorma-auton lavalla, kun oli ajettu vastakynnetyllä pellolla." (30.10.) 🌟🌟

Hägglund Tor-Björn Raja-Jooseppi - Susimies : kertomus suuresta luonnonläheisyydestä. Parkanon suunnalta kotoisin ollut Raja-Jooseppi (1877-1946) muutti 1910 tienoilla Inariin (silloin Suur-Sodankylä, liekö ollut Ivalokin jossain välissä, sillä hauta on Ivalossa, tiedä noista kuntaliitoksista) Luttojoen varrelle. Hän eleli erämaassa erakkomaista elämää puolisonsa kanssa ja vaurastui mm. poronhoidolla, helmenkalastuksella ja kullanhuuhdonnalla. Nykyisin hänen asuinpaikkansa tunnetaan rajanylityspaikkana, joka tätä kirjoittaessa on kyllä suljettu. Mielenkiintoista kuulla tarina tutusta nimestä. En tiennyt, että Jooseppi oli Parkanosta kotoisin.

"Mitä isommat perunat, sitä tyhmempi isäntä."  🌟🌟

Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina ja Susi Pauliina Se on täytetty. Moni asia lienee täytetty, tyyliin näin Jeesus sanoi ristillä, mutta tässä täytetty oli mäyrä ja jösses kun oli neljä hyvää tarinaa samasta mäytästä. Koska Mäyrä oli sama, ei yhtään haitannut, että tarinat oli lyhyitä. (14.10.) 🌟🌟🌟

Ibargüengoitia Jorge Kuolleet tytöt. Meksikolaisia dekkareita ei tule usein vastaan. Kirja alkaa 15.9.1961 pidetyistä ilotalon avajaisista. Kirja on kirjoitettu poliisiraportin muotoon, ja perustuu oikeastikin tapahtuneeseen kuuden ilotytön kuolemaan aikana, jolloin ilotalot oli suljettu ja tytöt säilössä. Ja ihan kuin telkkari mainoksessa, eikä siinä vielä kaikki. Oikeassa elämässä ilotaloja pitäneet sisarukset taisivat tehdä 91 murhaa. Kirja on keltaista kirjastoa ja laatu sen mukaista. Usein en niistä pidä, mutta tämä oli vähintäänkin Pettina Grappan tasoa. Ja surullisista tapahtumista huolimatta osin myös humoristinen. (25.10.) 🌟🌟

Jaatinen Pekka Verenpunainen kaupunki : romaani Kemin taistelusta 1944. Kirjassa kuvataan tapahtumia Lainan, Toivon sekä suomalaisten että saksalaisten joukkojen johtajien näkökulmasta. Alku tuntui hitaalta ja sotiminen olis vaatinut karttaa, mutta muuten tykkäsin. Loppuun asti jännitin kuinka Lainan käy. Tarina alkaa Kemissä aamulla 15.9.1944. (2.10) 🌟🌟

Kaplinski Jaan Sama meri kaikissa meissä. Alkukesästä luin eurooppalaisia runoja. Vielä lölytyi lukematon virolainen runoilija. Moderni runous ei oikein uppoa, mutta kun näitä ajattelee tosi lyhyinä novelleina, niin hyvin kirjoitettu. Minusta runoon kuuluu oleellisena osana rytmi. Ei välttämättä loppusoinnut, mutta rytmi. Näistä ei saisi lauluja, ei oikein räppiäkään, vaikka soveliaasta hapankaalihymystäkin kertovasta räppi olisikin aika hieno kuulla. 

"Kaikki mikä oli, ja voisi olla

on yhä jossain. 

Maa kantaa muistoa merestä

kotilon kannet on kivestä kiinni

ja hiekkakivi valvoo entisten korallien unta." (29.10.) 🌟

Kirstilä Pentti Munthe : jännitysromaani. Munthe käy Thaimaassa. Siellä on monta muutakin suomalaista. Eletään 1980-luvunnalkua. Nousukautta. Yksi suomalaista ohjataan tulliviranomaisten luo... Huumeitako? Edessäkö 0-500 vuoden tuomio?
Suomessa kuolee ihmisiä ja kaikkea aletaan tutkia.

Kirjassa Munthe heittää tikkaa ilman akselia pyörivään karttapalloon ja yrittää osua mielenkiintoisiin paikannimiin kuten Sansibar. Pääasiallinen tapahtumapaikka Helsinki. (26.10.) 🌟

Korhola Atte Tämä ihmisen luonto. 

Jo kirjan ensilause on kutsuva:

"Tämä ihmisen luonto on teos, jota pidän parhaimpana kirjana, jonka olen ympäristöaiheesta koskaan kirjoittanut. Näin on helppo todeta, sillä en ole aikaisemmin ympäristöä käsittelevää kirjaa kirjoittanutkaa."

Ilmastolukupiirissä olikin aiheena tällä kertaa mielenkiintoisen sujuvasanaisesti kirjoitettu kirja. 

1998-2013 oli imaston lämpenemisesä jostain syystä rauhallisempi jakso, jolloin ilmasto lämpeni vuosikymmenessä vain 0,05 astetta totutun 0,12 asteen sijaan (tutkija suomalainen, joten asteet Celciusta) Sitä kutsutaan hiatukseksi (hiātus on latinaksi aukko). Ja sitä tutkitaan paljon. Mutta vaikka kuinka tutkitaan:

"Hiatus on ja pysyy niin kuin naula Junttilan tuvan seinässä."

Itse olen tottunut että naulan sijaan Junttilan seinässä oli jotain ihan muuta.

Itselleni kirjan lukeminen oli hidasta, kun piti tehdä paljon muistiinpanoja sukututkimusta varten. 

(15.10.) 🌟🌟🌟

Lewis C.S. Muistiinpanoja surun ajalta. Lewisin mietteitä surustaan vaimonsa kuoltua. Henkilökohtainen muistelu, mutta voin kuvitella, että tämä antaisi lohtua suruun valmistautumisessa ja kenties surussakin. Melkein jokaisessa avioliitossa, jossa ei erota, jompi kumpi kuolee jossain vaiheessa. Harvoin molemmat samaan aikaan. Lewis puhuu mm. siitä, että myös suru kuuluu liittoon ihan niin kuin kuherruskuukausi ja kaikki muu. Lewis käyttää suruunsa neljä muistikirjaa ja päättää, että se riittää. Jos ei päätä sitä johonkin pisteeseen, voi olla, että ei päätä koskaan. 

"Surussa mikään ei pysy poissa. Kun luulee selviytyvänsä yhdestä vaiheesta, joutuu aina palautumaan takaisin. Ympäri ja ympäri. Kaikki toistuu. Kierränkö ympyrää, vai uskonko olevani spiraalin päällä. Jos se on spiraali olenko menossa ylös vai alas?"

Mutta toisaalta. Hetki hetkeltä olo on parempi. Tai ainakin toisenlainen. Joskus olen lukenut, että kun pahin suru on poissa, tulevat muistot ja ne iskevät yksi kerrallaan. 

Lewis pohtii paljon myös sitä, että ei haluaisi vaimonsa palaavan ja kokevan kuolemaa uudelleen, ja jossain vaiheessa kun pahin suru on ohi, alkaa muistaa vaimoa eri tavalla, paremmin. Englanti. (28.10.) 🌟🌟🌟

Markkula Hannes Koston piikki on terävä : poliisiromaani. 

Robertsin baarissa pelataan dartsia. Omalla tikkakerholla on monia suomenmestaruuksia ja kansainvälisiäkin pokaaleita. Englantilainen tikanheitto on monipuolinen peli, mutta tässä pubissa ei käytetty kaikkia mahdollisuuksia. Usein pelataan 301 kahdella.  Tikkakerhon liepeillä istuu Heidi, joka on kerholle vähän kuin maskotti, suojeltava, ja joskus se nostaa kireyttä. 

"Muutenkin tikkataululla vallitsi selittämättömän painostava tunnelma ja tiukka kuri."  Nuuksio, Espoo. (27.10.) 🌟🌟

Manner Sulevi Ristilukki. Supon etsivä Markus Puronen tutkii kauniin naisen seksuaalimurhaa. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Ja sitten kun oikein tutkitaan mikään ei ole sitä miltä näyttää. (22.10.) 🌟

Mesterton Anna-Lisa ja Carl, Mustonen Enni ja Aukia Jussi-Pekka Hovimäki 1 : Ruotsin vallan iltarusko. Porin teatterin innoittamana tartuin kirjaan. Kirja oli monipuolisempi kuin näytelmä, mutta ainahan niin on. Kirjaa sävyttää Suomen sota 1808-1809. (7.10.) 🌟🌟

Mesterton Anna-Lisa ja Carl, Mustonen Enni ja Aukia Jussi-Pekka

Hovimäki 2 : Keisarin auringon alla. Kirjassa ollaan Suomessa ja Pietarissa. Hyvin kirjoitettu kirja. (13.10.) 🌟

Merilahti Juhani Isokarin miehet : luotolaisromaani 1800-luvulta. 

Tapahtumaaikana Uusikaupunki, Isokarin majakan rakennus (valmistui 1833, valo syttyi vasta 1838) ja alkuvuodet 1830-1860. Sinä aikana myös engelsmannit soutelivat Uudenkaupungin edustalla. Kirjassa pääsee ääneen muutamat luotolaiset. Majakanvartioilta vaadittiin kuntoa, sillä portaita oli 200. Kirjasta on olemassa myös tv-dokumentti vuodelta 2005. (31.10.) 🌟

Mäkinen Taru Salakielisakki ja suuret setelit. Pitkästä aikaa käsiin sattui Taru Mäkisen lastenkirja. Päähenkilöt ovat 8-10-vuotiaita. Yksi kolmikosta on kuuro, ja salakieli on siis viittomakieltä. (25.10.)🌟

Nummi Markus Käräjät kirja perustuu tositapahtumiin Teuvalla 1938, mutta pitäjän nimenä tässä on Tarvajoki. Asukkaita kunnassa oli 9000, joista kyllä tuhat Amerikoissa. Myllyjä oli 5, meijäreitä 4, sahoja kolme, oli tiilitehdas ja hattutehdas. Maaseudulla lisätuloja saatiin ravunpyynnistä. Käräjiä istuttiin sikiönlähdetyksestä. Surullisia tarinoita ne oli, jokainen, miksi abortteja tehtiin... Ja miten taitavasti Nummi tarinan kertoi! Ylivoimaisesti kuukauden paras kirja. Finlandia ainesta!... (Edit: No ei sitten näemmä ollut. Ja kerrankin olin lähes varma että tämä nyt ainakin.)

" Valppauden vaikutelma oli ristiriidassa mielenvikaisen höpötyksen kanssa. Aivan niin kuin häneltä olisi jäänyt mitään huomaamatta, mutta silti kaikki ymmärtämättä. Tai ainakin melkein kaikki." (12.10.) 🌟🌟🌟

Oranen Raija Melkoinen Möttönen. 1984 vuonna ilmestynyt lastenkirja. Möttösenkään kanssa ei olis lapsena ollut tylsää, jos Möttönen olis naapurissa asunut.

"Se ilta oli lämmin ja pehmeä kuin mustan kissanpojan karva." (31.10.)

Paljo piretyt : loimaalaiskaskuja. Parikymppisenä luin paljon kaskukirjoja eri puolilta maata, eri ammateista ja henkilöistä. Tykkään useimmiten pidemmistä kaskuista, sellaisista joissa on joku tarina, mutta jotka ovat niin pitkiä, että harvoin niitä tulee kerrottu. Tämän kirjan kaskut oli lyhyitä, joistain ihmisistä oli useampikin kasku säilynyt ihmisten mielessä. Kirja on ilmestynyt 1984, ja sen kieli oli täysin ymmärrettävää. Tapahtumapaikkana Loimaa.

Tässä malliksi omin sanoin yksi kasku: Kauniston Toivo nai Uudentalon Lainan, joka käytti aina  pienikorkoisia kenkiä. Sanottiin: 

"Toivo sai pienikorkosen Lainan Uudestatalosta."  (30.10.) 🌟🌟

Rantala Riku Myyrmanni. Vuonna 2002 tapahtunut räjäytys ravisutti koko Suomea. Koskaan ei saada tietää, oliko tarkoitus aiheuttaa räjäytys juuri sillä tavalla kuin se tapahtui, vai räjäyttää ostoskeskus ajastimella sen tyhjennettyä. Aikanaan olen lukenut isän kirjoittaman kirjan aiheesta. Tässä on haastateltu useampia tahoja. Vantaa. 🌟 (18.10.)

Silvera Adam Lopussa molemmat kuolevat. Sarjan ensimmäinen osa oli lokakuun ensi päivän lukupiirissä. Luin kirjan vuodenvaihteen tienoilla ja päätin kerrata sen. Hyvin kesti toisenkin kuuntelemisen. Lukijoita oli kivasti kolme, mutta miesäänet olisi voineet erota enemmän toisistaan. Tälläkään kertaa en oppinut tunnistamaan äänestä kumpi puhuu, mutta hyvin tuo silti tuli selväksi. Itketti nytkin, vaikka tällä kertaa mietin enemmän mm. liitännäispalveluita.  (1.10.) 🌟🌟🌟

Silvera Adam Ensimmäinen viimeinen päivä. Ehdin kuunnella tämänkin puoliväliin ennen Teamsiin siirtymistä. Nytkin mietin, että kumpi oikeasti kannattaa lukea ensin, sillä tämä sijoittuu ajallisesti ennen sarjan ensimmäistä osaa ja esittelee hieman sen päähenkilöitäkin. Mietin myös, onko ensi vuonna ilmestyvä jatko-osa ennen tätä, näiden kirjojen välistä vai ajallisesti tuorein. (1.10.) 🌟🌟🌟

Simenon Maigret vietää lomaa. Maigret lomailee vaimoineen, kun vaimo sairastuu ensin simpukoista sitten umpisuolesta. Vaimo joutuu olemaan nunnien sairaalassa ja Maigretilla on tylsää. Yksi nunnista sujauttaa Maigretin taskuun kirjelappusen, josta alkaa Maigretin yksityiset tutkimukset. Ranska.🌟

Tey Josephine Murha lippuluukulla. Scotland Yardin etsivä komisaario Grantilla on käsissä outo tapahus. Teatteriin pyrkivä jono nytkähtää liikkeelle ja yksi jonottajista kaatuu maahan tikarilla murhattuna. Kukaan ei tunnu tuntevan surmattua. Ylltääten poliisi saa kuitenkin 25 puntaa miehen hautauskuluihin, jotta tämä ei joudu nimettömien joukkohautaan. Kirjassa eletään 1950-lukua ja ennen kuin ongelma on ratkaistu, pääsee Grant kalastamaankin. Englanti/Skotlanti. (22.10.) 🌟🌟

Tuormaa Erkki Sadonkorjaaja. Kemissä tapetaan mies, sitten Oulussa, Tampereella.... Poriinkin päädytään. Tapauksen selvittely on poliisin ykkösaiheena. Mutta syyllistä ei tahdo löytyä. Minun makuuni kirjassa matkustellaan liikaa, mutta muuten tykkäsin. Rikostutkijoiden siviilielämäkin tulee tutuksi. Päätutkijaa voisin verrata Ncis tutkija Leroy Jehtro Gibbsiin. Amerikkalainen Gibbs rakentaa veneitä omakotitalonsa kellarissa, kemiläinen rakentaa polkupyöriä kerrostalon kellarissa. Kirjan loppu huvitti. Kuinkahan monesti olen kuullut vastaavia, vääriin ennakkokäsityksiin perustuvia ajatuksia (joskus itsestänikin) kuin tässä vesisateesta Woodstockissa:

"-Mistä sinä sen tiedät? 

- Minä olin siellä." 

Elettiin sitä ennenkin nuoruutta. Tykkäsin poliisista, hänestä olisi kiva lukea enemmänkin jatkossa. (2.10.)🌟

Wolf Inger Pimeä syys. Kuukauden viimeiseksi kokonaan luetuksi kirjaksi valikoitui ensimmäinen suomenkielinen tekoälylukijakokeiluni. Se olikin ensimmäinen uudempi kirja 10 päivään. Tavoitteeni oli lukea pari viikkoa vuodesta 1984, mutta uutuus, eli tekoälylukijan kokeilu vei voiton ja tein yhden kirjan syrjähypyn. Parinkymmenen tekoäly vaihtoehtoisen kirjan joukossa oli monta, jotka olen kuunnellut hiljattain ihmisen lukemana. Muutamasta lukemattomasta valitsin tämän. 

Vuonna 2006 ilmestynyt Pimeä syys ja myös sen tekijä oli itselleni entuudestaan tuntematon. Tanskalaisia dekkareita on tullut vastaan melko harvoin harvoin, ainakin sellaisia, jotka eivät mässäile rikosten raakuudella. 

(31.10.) 🌟🌟

Soffamatkalla Tanskassa

Kun Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin 1990-luvun alkupuolella, osallistuin Rauman kansalaisopiston ja muutaman muun opiston kanssa yhteiselle Turun avoimennyliopiston kurssille Eurooppa näkökulmia muutokseen. Kurssin laajuus oli 25 opintoviikkoa (perusopinnot). Kurssilla tutustuttiin eurooppalaisen kulttuurihistorian ohella Rauman tanskalaiseen ystävyyskaupunkiin Næstvediin, mikä sijaitsee Samalla saarella Kööpenhaminasta lounaaseen. Kurssin aikana osallistuin ensi kertaa ryhmäpuheluun Erkki Toivosen (Lontoo) ja muutaman muun opistoluokan kanssa. Se oli eksoottista silloin. Ja kallista. 

Sain kaverilta ihanan kortin Kööpenhaminasta. Pinssin olen tainnut poimia SuomiAreenalta. 

Pia Juul Hallandin murha oli niitä ohuita kirjoja, jotka odottivat ikuisuuden ennen lukemista yöpöydällä ja sitten ihmettelin, miksei ollut tullut luettua sitä aiemmin. Tässä palkitussa kirjassa ei ollut keskiössä rikoksen ratkaisu vaan se, miten yhtäkkinen ja odottamaton murha kadulla vaikuttaa jäljelle jäävien elämään. Takakansiteksti kysyy, saako murhan jälkeen mennä laiturille lukemaan. Hyvä kysymys. Itse kysyisin myös, että uskaltaako mennä vai pitääkö pelätä myös oman hengen vuoksi 🌟🌟🌟

Lone Theilsin Nora Sand -sarjaa olen lukenut likimain yhden vuodessa. Eniten tykkäsin ensimmäisestä Kohtalokas merimatka, mutta ei muutkaan lukemani ole olleet hassumpia. Kirjoissa seikkaillaan sekä Tanskassa että Englannissa, missä tanskalainen Nora Sand työskentelee nykyisin. Pääpaino on enemmän Englannissa. 🌟🌟

Sally Salmisen Aikani Tanskassa -kirjassa eletään toista maailmansotaa. Kirjassa luetaan Salmisen viiden vuoden päiväkirjaa ja muistellaan ajan tapahtumia. Odotin kirjalta enemmän sota-ajan kuvausta, mutta se ilmeni lähinnä arkisissa asioissa. Vaatteita varastettiin, koska oli pulaa. Ihmiset oli likaisia/nuhjuisia, koska oli pulaa. Ja ulkonaliikkumiskielto alkoi kello 21. Sinänsä kirja oli tuttua Salmista, eli hyvä. Odotukseni vaan oli sota-ajan kuvauksessa. 🌟

Tanskan sisällissota 2018-24 oli kirja jonka lukemista odotin. Loppujen lopuksi petyin. Ajatus siitä, että joku elää pitkään on kutkuttava, joskin kauhistuttava, jos kaikki muut vanhenevat ja kuolevat. Päähenkilö on 475-vuotias ja muistelee tuota kuvitteellista sisällissotaa koiralleen, joka on vain 350-vuotias. Luulisi, että sitä muistaisi muutakin kuin petipuuhia ja koiran hajuaisteja. En myöskään ymmärtänyt kuvailua tomaatin elämästä purkissa. Mutta ajatus oli hyvä. Ihan turhaan säästin vuoteen 2024, sillä vuosilla ei juuri merkitystä ollut. Sama se tietty on nyt jos ajatellaan 1600-luvun sotia. 

A. J. Kazinski Viimeinen hyvä ihminen. Juutalaisten kirjoitusten mukaan maailmassa on koko ajan 36 hyvää ihmistä, jotka itse eivät tiedä sitä olevansa, ja joita ilman maailmaa ei olisi. Yhtäkkiä hyviä ihmisiä alkaa kuolla ja Kööpenhaminan poliisi alkaa tutkia asiaa. 35. kuoleman on määrä tapahtua Venetsian rautatieasemalla tai eräässä tanskalaisessa sairaalassa. Kirja on ensimmäinen sarjan osa ja todellakin tahdon tietää miten tarina jatkuu. Annoin kaksi tähteä helmikuussa, mutta nyt marraskuussa tuntuu, että täydet kolme olisi sopinut tähän yhtä hyvin. 🌟🌟🌟

Ingel Gammelgaard Madsenin Polttava syyllisyys kertoi autokolarista. Lukiessa vertailin sitä Mikä Waltarin kolarikirjaan. En ole varma kummasta tykkäsin enemmän. Hyviä molemmat. 🌟🌟

Jussi Adler-Olsenin Osasto Q -kirjoista olen aiemmin lukenut Vanki ja Metsästäjä. Nyt oli vuorossa Pullopostia. Pullopostin suomennoksesta on aikaa 10 vuotta, joten kovin uudesta kirjasta ei ole kyse. 

Sarja on ollut kiikun kaakun, siinä ja siinä onko se liian skandinaavinen minun makuuni, mutta on vielä menetellyt. Tykkään osasto Q:n ajatuksesta: osasto joka ratkaisee ajan kanssa asioita, joita muut eivät ole ratkoneet. 

Vanki oli aikanaan ensimmäinen skandinaavinen dekkari, joka luin sen jälkeen, kun lopetin skandinaavisten dekkareiden kuluttamisen. Kovin montaa muuta skandia en ole kokeillut. Muistaakseni Perkeet-haasteen innoittaana sen luin. Lisäksi olen lukenut pari vanhaa Nesbota, jotka sijoittuvat Aasiaan. 🌟

Tanskasta junalla Haaparannan kautta Suomeen matkustetaan Kim Leinen kirjassa Kuilu. Veljekset lähtee sotimaan Suomen sisällissotaan 1918. Junamatka kestää 3 päivää, joskin Tukholmassa ehdittiin myös ryypätä. Seinäjoella on harjoitusleiri. 

"Kaikkialle, talojen nurkkiin, aitoihin, puihin, pyörätelineisiin on sidottu kuolemanväsyneitä hevosia."... "hevosenkarvoja suussa kun syödään hevosenlihakyljyksiä, hevosenlihahöystöä, hevosenlihapihviä. Perunoita, jos on onnea, lisukkeeksi karkeaa leipää ja sen päällä voinokareita, mutta ei sokeria teehen vaan sakariinia jota he sirottelevat myös puuroon. Ja hevosenlihaa. 

Ei enää ikinä hevosenlihaa! sanoo Ib. Mieluummin rupean ihmissyöjäksi." Sota ja aika Saksassa muuttaa ihmistä. 

Huomasin, että kirja oli kuitenkin jostain syystä jäänyt helmikuussa kesken. En edes muista enää viekoitteliko hollantilaiset kirjat eteenpäin Euroopassa, vai jäikö kirja muuten vain kesken. Loppu kirjassa soditaan myös Saksassa, mutta lukenut olen näemmä vain Suomen osuuden.

En muuten ole muualta lukenut kuvausta hevosenlihan syönnistä. Metwurstissahan sitä kerrotaan olleen, mutta olen myös maistanut sitä savustettuna. 

Matkani päätti lokakuun viimeisenä päivänä Inger Wolfin Pimeä syys, joka aloittaa Daniel Trokic -sarjan. Opiskeleva yksinhuoltajaäiti löytyy murhattuna lenkkipolun varrelta. Alaston ruumis, myrkkykatkot rinnan päällä...  Asetelma viittasi vahvasti skandi-dekkareihin, mutta kokeilin, kun oli mahdollisuus kokeilla tekoälylukijaa. Yllättäen tykkäsin myös tarinasta niin, että lukenen senkin. Tykkäsin myös tekoälytyypistä. 🌟🌟

Koilis- ja Luoteisväylää etsimässä

Koilisväylän löysi suomalainen A. E. Nordenskiöld miehistöineen ruotsalaisella Vega aluksella vuosina 1878-1879. Väylä oli tuolloin käyttökelpoinen noin 2 kk loppukesästä/alkusyksystä. Matka tehtiin Atlantilta Tyynellemerelle, paluumatka tehtiin Suezin kanavan kautta. Luoteisväylän purjehti ensi kertaa Roald Amundsen 1903-1906. Matka tehtiin Norjasta Alaskaan. 

Koillisväylä Norjasta Huippuvuorten kautta Alaskaan 

Henrik Ramsay, Norderskiöld : merenkulkija. Vegalta meni Koilisväylän purjehtimiseen aikaa vuonna 1878-1879 reilu 7 viikkoa + jäiden puristuksessa vietetty talvi joka kesti 10 kuukautta. Aikaa läpipääsyyn olisi tarvittu vain pari päivää lisää ennen väylän jäätymistä, mutta sinne oli jäätävä noin kymmeneksi kuukaudeksi, kun meri kerran jäätyi. 

Myöhemmin, 1930-luvulla matka, taitettiin ensi kertaa ilman talvehtimista, nopeimmillaan läpi päästiin 25-45 vuorokaudessa. 

 

Talvileirillä tehtiin luistinrata, tutkittiin ilmastoa ym. ja seurusteltiin paikallisten kanssa, jotka olivat halukkaita tavaran vaihtoon. 

"Tupakka olisi ollut kaikille tervetullutta tavaraa, mutta ennen kaikkea olisi tarvittu isoja silmäneuloja, puukkoja ja yleensä rautatavaraa. Viina oli erittäin suuressa arvossa. Siitä nesteestä olisi tuotu tarjolle suoranaisia kansatieteellisiä harvinaisuuksia, mutta mokomaa rahaa Norderskiöld ei halunnut ruveta käyttämään." (Lainaus kirjasta Haapavaara Koilisväylä)

Nordenskiöld purjehti Alaskasta kotiin Japanin ja lukuisten muiden satamien ja Suezin kanavan kautta Ruotsiin. Matkalla hän pääsi juhlinnan kohteeksi. 

Minä sen sijaan tein Alaskassa aika hypyn ja palasin takaisin samaa tietä nykyajassa. Soffamatkailulla on puolensa. Tammikuussa seilasin siis reitit toiseen suuntaan nykyaikaisella monitoimimurtajalla.   

Koilisväylä Alaskan Dearhorsesta Norjan Kirkkoniemeen. 

Haapavaara Heikki Koillisväylä. Suomalainen Monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Tyyneltämereltä Alaskasta Eurooppaan 2014. 

Heikki Haapavaara on itse todennut: 

"Aamulla herään ajatellen, että tänään on hyvä päivä valloittaa maailma." 

Sillä asenteella hän lähti mukaan murtaja matkaan ja pohti matkalla Suomen roolia arktisessa ulottuvuudessa. 

Pakko todeta, että Haapavaaran kirjasta ei jäänyt kovinkaan paljon mieleen matkanteosta nykyisin. Reitti eteni murtajan kyydissä kuin vakaasti edeten junakiskoilla. Parhaita kohtauksia kirjassa oli Norderskiöldin matkan muistelot, kuten aiemmin mainitsemani tavaroiden vaihto.  

Luoteisväylä Alaskasta Grönlantiin. 

Heikki Haapavaara Luoteisväylä. Monitoimimurtajalla Roald Amundsenin Gjøan (1903-1906) jalanjäljissä. 

Suomalainen monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Dutchharbourista Alaskasta ensi kertaa Kanadan kautta Pohjois-Eurooppaan kesällä 2015. Tämänkin kirjan parasta antia oli mielestäni Amundsenin matkan muistelot. Tämä neljänneltä talvelta:

"Valaanpyyntilaivan kapteenin ja koirankasvattajapariskunnan kanssa Armurdsen ponkaisee jalka- ja koiravaljakkopelillä 700 kilometriä Kingpointista Fortegbergin linnakkeelle lähettämään tuhannen sanan sähkösanomaa. Sanomassa hän kertoi, että Luoteisväylä oli nyt kukistettu. Tuolla matkalla seurue ylitti lähes kolmen kilometrin korkuisen vuoriston. Matka alkoi 24.lokakuuta 1905 ja linnoituksessa oltiin perillä 4. Joulukuuta. Pakkasta oli pahimmillaan 50 astetta. Armurdsen kokosi linnakkeessa voimiaan helmikuulle asti ja juoksi sitten koiravaljakon kanssa takaisin Goalle aloittaakseen jäiden lähdettyä purjehdukselta kohti Alaskaa." 

Luoteisväylä Grönlannista Alaskaan 

Minulla ei ollut tällä kertaa suunnitelmissa lainata Roald Amundsenin Luoteisväylä Kertomus Gjöan matkasta 1903-1907 ynnä luutnantti Godfed Hansenin kirjoittama liite, mutta yllä oleva sitaatti oli sen verran kiehtova, että halusin lukea sen osuuden kokonaan. Kirjan on muuten suomentanut I.K. Inha, josta kirjoitin viime vuonna luettuani kolme kirjaa hänestä. Kirjasta löytyi kivat kartat Göan reitistä sekä Hansenin erillisestä tutkimusmatkasta Göalta. Kirjasta löytyy äänikirjaversiot, jonka otin kuvaankin mukaan, sillä vuoden 1908 kirjassa on sangen pliisu kansi. 

Amundsenista on jäänyt aiemmista kirjoista jotenkin vähän ylimielinen kuva (Muhammad Ali sanoi aikaan kyllä itsestään, että "on vaikea olla nöyrä, kun on niin hyvä", ehkä se päti Amundseniinkin). 

Esimerkkinä tästä huonoista hetkistä on heti kirjan 20. sivulla kuvaus siitä, kuinka laivalle ostettiin alkuasukkailta haahkoja, lohta, kaakkureita ym. luonnontuotteita, niin maksuna annettiin homehtunutta leipää, vaikka eskimot olisivat halunneet vaihdossa tupakkaa. Petkutus tehtiin tieten tahtoen ajatellen, että myyjät ajattelevat, että kielitaito ei riittänyt kaupan tekoon. 

Muissa kirjan vaihtokaupoissa kerrotaan käytetyn säällisempiä valuuttoja, kuten neuloja, veitsiä ja muita tarvekaluja sekä helmiä, viimeisenä talvena myös rahaa, joskin esimerkiksi Hansen omalla retkellään Göalta totesi, että vaihdosta jäi vähän huono omatunto, kun ruokaa saatiin paljon neulan hinnalla. 

En lukenut koko kirjaa, mutta silmäilin sieltä täältä välillä lueskellen. Mieleen jäi mm. se että jäämerellä kangastus on yleistä, joten helposti erehtyy luulemaan väyläksi sellaista, mikä on jäässä tai kuten Gjöan miehistölle kävi, luulivat ihan alkumatkasta kaukaisia jäävuoria laivoiksi, ja alkoivat puhdistaa kantta, jotta olisivat valmiita tapaamaan muita. 

Mielenkiintoisia kohtia olivat myös vaatetuksen kuvailut. Eskimoilla oli talvella kahdet turkishousut ja nutut päällekkäin. Ihoa vasten oli karvapuoli, kuten myös ulkoilmaa vasten. Lapsia pidettiin 2 vuotiaiksi lähes alastomina äidin selässä äidin ihoa vasten ja kuusi vuotiaaksi lasten vaatteissa oli tarpeita varten reikä.

Retkikunnan ensimmäinen talvileiri kesti lokakuun alusta helmikuun viimeiseen päivään. Joitain eskimoita, osa tuttuja entuudestaan, tavattiin mutta muuten tehtiin erilaisa tutkimus- ja mittaustehtäviä ja vietettiin talvea. 

Toisena talvena Amundsen ja Hansen kävivät Navjaton suurella eskimoleirillä. Matkaan lähdettiin hiihtäen 23.10.1904 ja takaisin tultiin kalakuorman kanssa. Lihaa eskimot toivat laivalle itse. Talvileiriltä saatiin lähetettyä myös postia kotimaahan. 

Kolmantena talvena vietettiin "vilkasta seuraelämää" paikallisten eskimoiden kanssa. Alueella oli myös valaanpyyntialuksia, missä yhdessä oli jopa lääkäri. Postikin löysi perille heti alkuunsa. Myös sähke lähetettiin kotimaahan, sillä yksi tutkijoista kuoli talven aikana. 

Mielenkiintoinen oli kirjan lopussa Gotfed Hansenin kertomus hänen ja toisen tutkijan kartoitusretkestä alueella, jossa kukaan ei ollut käynyt aiemmin karttaa tekemässä. 

Mainittakoon lopuksi, että Nordenskiöld pääsi myöhemmin Ruotsista maanpaosta takaisin Suomeen, missä lomaili, muttei enää asunut. Norjenskiöld kuoli vuonna 1901, joten hän ei enää ollut todistamassa Amundsenin lounaisväylän löytymistä. 

Amundsenin kohtaloksi koitui 1928 Pohjoisnavalle havitelleen Ilmalaivan italialaisen miehistön pelastaminen lentokoneella Huippuvuorilla, mistä luin niin ikään tammikuussa Monica Kristensenin Amundsenin viimeinen matka -kirjan.

* * *

Edit 16.4.24. 

Ps. Tälle alueelle sijoittuu myös antologia: Tästä alkaa tie : Barentsin alueen antologia. Kirjailijoita neljästä valtiosta ja alueiden kymmenellä kielellä mm. meänkielellä ja vepsäksi. Lyhyitä tarinoita ja runoja. Luulen että luen tämän uudemman kerran hitaammin makustellen.