Naisten viikko 12.-20.5. toinen päivä

 Kukka ja Floora 

Flooran-päivä oli aiemmin ylioppilaiden keväinen juhlapäivä, jota vietettiin 1800-luvulla Helsingin yliopiston piireissä Kumtähden kentällä Kumpulassa. Kevään juhlimiseen ajankohta sopiikin paljon paremmin, kuin usein kylmä kostea, joskus jopa räntäsateinen vappu, mutta niin vain vapusta on jäänyt perinne. Floran-päivää vietetään enää harvoin akateemisissa piireissä. Porissa Akavan järjestämät Floran-päivät loppuivat noin 7 vuotta sitten. 

Erityisen mieleenpainuvaa kemut pidettiin Kumtähden kentällä 1848, jolloin esitettiin ensi kertaa J.L.Runebergin ja Frederik Paciuksen Maamme-laulu. 

Päivän kirjaksi valikoitui Kukka Rannan ja Jaana Kannisen Vastatuuleen. 

En lukenut kirjaa nyt uudestaan, mutta tämä oli lähes pakko valita, koska oli ainoa Kukan kirjoittama kirja, jonka löysin. 

Monenlaisia kukkien nimiä naisilla on, nykyisin tosin Orvokki. Lehdokki, Vuokko ja moni muu eivät ole kovinkaan suosittuja. Vanamoja näkyy kastetuissa silloin tällöin. Omassa tuttavapiirissä on löytynyt myös Talvikki ja Ruusu. Määrällisesti Vuokko vie voiton ystävälistalla. Yhtään Kukkaa en tunne, enkä kyllä Floraakaan. 

Luin kirjan aikoinaan saamelaisen ystäväni suosituksesta tehdessäni saamelaiskirjojen haastetta. 

Kirjan kirjoittajat ovat tietokirjailijoita. Yleensä pidän tämän tyylisistä kirjoista paljonkin, mutta tältä olisin toivonut kevyempää kynänjälkeä, vaikka itse aiheet eivät aina kevyitä olleetkaan. Kulttuurihistorian opintoja suorittaessani tajusin, että tietokirjankin voi kirjoittaa niin, että sitä voi ahmia kuin romaania. 

Naisten viikko 12.-20.5. ensimmäinen päivä

 Lotta

Vietin viime toukokuussa toukokuista pidennettyä naisten viikkoa lukemalla tietokirjoja. Aina välillä on kiva lukea niitäkin, mutta tällä kertaa aiheeksi valikoitui tietokirjailijat siksi, etten löytänyt yhdelle päivälle yhtään romaanikirjailijaa. Tänään vietetään myös J.V.Snellmanin ja suomalaisuuden päivää.

Lotta nimestä tulee ensimmäisenä mieleen Lotta-järjestö, mutta sitä en muistele tänään. 

Kirjallisuudesta ensimmäinen Lotta-mielikuvani on Merri Viking (oikealta nimeltä Ester Ringnér-Lundgren 1907-1993) Lotta kirjat. Totta puhuakseni olen lukenut niistä vain yhden, Aika hassua, Lotta, mikä on sarjan 44.osa. Siinä Lotta taisi olla jo yliopistoikäinen. Houkuttelisi kyllä lukea koko sarja, kaikki 47-kirjaa. 

Tietokirjailijoista oli Lotta-Sofia Saahko luonnollinen valinta. Kuten monet muutkin suomalaiset, tutustuin häneen somessa koronabreikin aikaan kuusi vuotta sitten, kun hän lauloi pappansa kanssa. 

Myöhemmin luin Papan kanssa kahvilla, Kahvia ja karjalanpiirakoita sekä Koti kulttuurien välissä. 

Nyt oli vuorossa vuonna 2023 ilmestynyt Matkalaukkulapsuus, missä Saahko kertoo muutaman nuoren aikuisen silmin mitä on kasvaa useassa kulttuurissa. 

Ideaali tapauksessa se olisi sitä, että lapsi verkostoituu kansainvälisesti ja oppii useita kieliä ja kulttuureita. 

Aina (ja itse veikkaan, että usein) ei ole niin. 

Saahko kertoo muutaman erilaisen tarinan juurettomuudesta, tunteesta, että ei kuulu mihinkään. Kirjassa on esim. Ruotsissa syntynyt Sofia, jonka äiti on suomalainen ja isä tunisialainen. Kanadassa asuessaan Sofia pidettiin ruotsalaisen, koska hän oli putkahtanut maailmaan siellä. 

Itse aiheessa on tuttua. Kirjoitin opettajankoulutuksen aikana esseen, missä pohdin myös maahan takaisin palaneita suomalaislapsia opiskelijoina. Paluumuutto saattaa olla suurempi kulttuurishokki kuin itse muutto ulkomaille...

...mutta entä jos ei koe mitään maata kotimaaksi?

Huhtikuussa 2026 luetut

Huhtikuu humauttaa / on kuukausista julmin. Portugalin huhtikuukin tuli kokeiltua huhtikuun alkupuolla. Julio Iglesias lauloi kauan, kauan sitten kuinka rakastaa Pariisia kevätaikaan (I love Paris in the springtime, I love Paris in the fall). Itse olen käynyt Pariisissa vain vuodenvaihteessa. Kaunis se oli silloinkin, mutta tuskin tulee lähdettyä uudestaan, ellen sitten kasvata hieman pidempiä hiuksia ja löydä jotain, joka ajeluttaa tukka hulmuten Pariisissa avoautolla, kuten Mikko Alatalo laulaa nykyajan tytöistä. Yleensä tähän aikaa vuodesta olen istunut lukuisia tunteja parvekkeella lukemassa, mutta tänä vuonna olen tarjennut vain muutamia tunteja. Lisäksi nautin muutaman tunnin keinussa lukemissessioista maalla.  

Chen Kevin Aavekaupunki. Osin omaelämäkerrallinen romaaniCh'en T'ien-houngista ja hänen perheestään, jossa on 5 vanhempaa siskoa ja yksi isoveli. Suvun paineet on pojille kovat, erityisesti nuorimmaiselle, joka pitää vain pojista. En oikein itse päässyt sisälle kirjaan, ehkä tämä toimisi luettuna paremmin kuin kuunneltuna siivouspäivänä, mutta ei mitään kevyttä kesälukemista. Osa kirjasta tapahtuu Saksassa, pääosassa Taiwan. (26.4.) 🌟 

Eväsoja Minna Japani : Kirjan takana. Storytel original valikoimaan kuuluva 'miten kirjani ovat syntyneet' teos. Japani. (18.4.) 

Ezer Sini Jerusalemin morsian : Hajusteentekijät 1. Pääsiäisen kunniaksi kuuntelin loppuun tämän ikuisuusprojekti. Taisin aloittaa tämän lähes vuosi sitten. Rakkaustarina, mutta surullinen sellainen vajaa kahden tuhannen vuoden takaisesta ajasta. Israel. (11.4.) 🌟🌟 

Gogol Nikolai Pietarilaistarinoita. Sisältää: Nenä, Päällystakki ja Hullun päiväkirja. Venäjä. (12.4.) 🌟🌟🌟 

Hu Anyan Pikalähettinä Pekingissä. Kiinalainen pätkätyöläinen kirjoitti kivasti työstään pikapakettien käsittelijänä ja Pikalähettinä. Kirjaa ei ole syyttä kehuttu. Täydet pisteet informaation määrästä ja kepeästi kynästä. Nautin. Kiina, Peking (18.4.) 🌟🌟🌟 

"Mutta mitäpä pariskunta rauhallisuudesta kostui, kun mies muuten oli yhtä tyhjän kanssa? Hänen luonteensa oli kuin kansi kattilassa, jolta puuttuu pohja."

Jarunková Klára  (1922–2005) Vaitelias veli. Vaiteliaaksi ei tätä 13-vuotiasta Pavol-veljeä juuri voi sanoa, tai ainakin pojalla pysyy kynä kädessä. Tarinaa piisasi. Tapahtumapaikkana perheen ylläpitämä matkailukohde Ala-Tarran vuoristossa Karpaateilla lähellä Puolan rajaa noin 60 vuotta sitten. Alkupuoli paikoin huvitti, loppupuoli itketti. Kirjaa pidetään nuorisokirjan, mutta itse en vielä yläasteella olisi halunnut lukea tätä, tosin siitä ei pikkukunnassa ollut tuolloin pelkoa, sillä kirja tuskin kuului kirjastoni valikoimiin silloin. Slovakia. (12.4.) 🌟🌟🌟 

"Haluan syödä ananasta päiväntasaajalla."

Oli pakko tutkia asiaa. Parhaat paikalliset ananakset päiväntasaajalta löytynee Indonesiasta (Sumatra, Borneo, Sulawesi). 

Karhu Kirsi Jätkänkynttilä. Rovaniemeläisen Karhun ensimmäinen dekkari Rovaniemen matkailu ja runo piireistä. Kaveri luki samaan aikaan Tuokon Kristiinankaupunki-sarjaa, jota väistämättä vertasin tähän. Siitä tykkäsin ehkä alussa enemmän, mutta lopussa en ole lainkaan yhtä varma. Rovaniemi. (14.4.) 🌟🌟🌟 

”Kuule Jukka, mie vähät välitän palapeleistä. Sie olet kyllä täsä ihan kyynärpäittäs myöjen, kun oma koirasiki on työntäny nokkansa ruumiiseen. Nyt kylä selvitetään tämä yhesä, eikä jää'ä miettimään lumpeenvarsia, tai mitä ne nyt onkaan, you know.”

Kolu Siri Me Rosvolat. Vilja Vainisto, 10-vuotias kesälomalainen ryöstetään Rosvoloiden matkaan. Alkaa Viljan paras kesä ikinä... tai ainakin siihen saakka. Geokätköilyyn liittyvän Relaatio-sanapelin johdattamana päätin lukea koko sarjan uudestaan. (26.4.) 🌟🌟🌟

Kolu Siri Me Rosvolat ja konnakaraoke. Sarjan toinen osa, Vilja Vainisto osallistuu suomalaisten maantierosvojen olympialaisiin lainaan Huija. (27.4.) 🌟🌟🌟

"Voi rahiseva rekyyli, saattaisikohan hän onnistua?"

Kolu Siri Me Rosvolat ja iso.Hemmin arkku. Kirjassa päädytään iso-Hemmin juurille. (27.4.) 🌟🌟🌟

Kolu Siri Me Rosvolat ja vaakunaväijy. Vaakunoissa olevien tietojen kokoaminen johtaa Viljan uusiin seikkailuihin, joissa siskokin on mukana hyvänä apuna. (27.4.) 🌟🌟🌟

"Tiedän muutaman rennommankin puuhan kuin purkan onkiminen pienenpienestä henkitorvesta." 

Leon Donna Puhdistava tuli. Guide Brunettin poliisilaitoksella tapahtuu kummia - pomo taitaa sittenkin tietää, mitä sihteeri tekee! Kirja oli mielestäni parempi kuin edellinen, taattua Leonia. Italia, Venetsia. (6.4.) 🌟🌟 

Magne Rolf Kookosbanaani ja karkki-imuri, Kookosbanaani-sarjan eka osa. Ei ehkä minun genreäni oleva lastenkirja, mutta veikkaan, että oikean ikäinen kohderyhmä tykkää. Lastenkirja. (20.4.) 

Menon Tara Upoksissa. Pieni saari Andamaanienmerellä, kaksi tyttöä: Marissa ja Arielle, tsunami 2004. New York hurrikaani Sandy 2012. Sukelluksia paholaistauskujen kanssa, kilpikonnia, hyvää ruokaa, baareja, ja ikävien tapahtumien muistot. Thaimaa. (20.4.) 

Miettinen Vera Ruoveden huumerikosvyyhti Lakeus : aikansa suurin huumejuttu, 8 rikosta alamaailmasta -sarja osa 4. 1990-luku ja 160 kg huumeita. Ruovesi. (27.4.) 🌟🌟

Patrakka Anu Sydänvaras Nelson Monteiro -sarjan osa 4. Ei Nelsoninkaan elämä helppoa ole... mutta alla oleva sitaatti sai kyllä haikailemaan Portugalin huhtikuuhun. Olen jotenkin fiksaantunut sateen jälkeisiin kaupunkipuistoihin. Portugali, Porto. (10.4.) 🌟 🌟 

"Hän kääntyi kadunkulmasta ja oli livetä kostealla kivetyksellä. Yö oli leuto, ilmassa velloi keveä utuinen huntu, se leijui ja hehkui katuvalojen loisteessa, kasteli kasvot." 

Shafik Elif 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Istanbul, häämatkani kaupunki. Kuoleva/kuollut muistelee elämäänsä. Dekkari olematta dekkari. Alku hieman kankeahko, siitä yhden tähden vähennys, mutta loppupuoli aika loistava. Turkki. (7.4.) 🌟🌟 

T'ao Yüan-Ming Viipyilevät pilvet. 300-luvullaceläneen kirjailijannrunokooste Pertti Niemisen  kääntämänä. Kirjassa runoilijan esittely ja sanaselityksiä auttamaan tulkinnassa. Runokirja. Kiina. (19.4.) 🌟🌟🌟 

Taylor Patrick Irlantilainen kylä : Irlantilainen maalaislääkäri osa 2. Tästä tuli hyvällä tavalla mieleen Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni. Lääkäritarina 1960-luvun maaseudulta. Odotan innolla jatkoa tälle sarjalle. Irlanti. (5.4.) 🌟🌟🌟 

Wilde Oscar Uskollinen ystävä. Hemppo kertoo sadun puutarhuri Hansista ja rikkaasta mylläristä vesirotalle. Satu. Irlanti. (21.4.) 🌟🌟