Lilja
Kukkien nimestä oli puhetta viikko sitten Floran päivänä. Yllättäen tälle viikolle on osuntu pari muutakin kukkasta. Erika ja nyt lopuksi Lilja. Kauniita nimiä molemmat. Ja kauniita on kukatkin.
Liljasta tulee aina mieleeni entinen naapuri, gruusialainen kansantaloustieteilijä, joka oli luennoinut 1980-luvulla myös amerikkalaisissa yliopistoissa. Me molemmat olimme silloin Suomen työmarkkinoille yhtä hyödyttömiä. Hän oli erikoistuntu vääriin aiheisiin (sosialistinen taloustiede ei ollut kovassa huudossa 1990-luvulla) ja minä olin vasta valmistuntu, enkä ollut siksi kovassa huudossa minäkään tuohon lama-aikaan.
Hän tulee liljoista mieleen siksi, että hän maalaisi upeasti kukkatauluja. Erityisesti ihastuin hänen syreeneihinsä, mutta liljatkin olivat upeita. Lisäksi hän kirjoitti monien kulttuuripersoonien tapaan runoja ja soitti pianoa.
Maalaisin itsekin tuolloin posliinia, mutta pianon soittajaa minusta ei olisi tullut.... vaikka pakko myöntää, että vieläkään ei ole liian myöhäistä. Samaisella 1990-luvulla tunsin naisen, joka oli käynyt hiljattain taidekoulun ja silloin opiskeli pianonsoiton alkeita. Hän oli noin 90-vuotias.
Vaikka pianonsoitosta en ole varma, niin siitä olen 100% varma, että kätilöksi en olisi koskaan opiskellut, sillä en kestä nähdä juoksevaa verta ja veren tuoksun vuoksi en pystynyt edes vispaamaan kulhossa ollutta tuoretta lampaan verta jäähdyttääkseni sitä ilman, että silmäni peitettiin. Ah sitä lammasfarmarin elämää.... Tuokin tapahtui 1990-luvulla, mutta olen minä melkein pyörtynyt nähtyäni SPR:n ensiapunäytökseen maskeeratun polkupyöräonnettomuuden uhrin työpaikan lattialla...
Päivän kirja oli Lilja Rajajärvi, Kaari Elämää eli erään kätilön muistelmat. Ja voi että kun oli mielenkiintoinen kirja, oikea nappivalinta pidennetyn naistenviikon päätteeksi.
Tavallisten ihmisten elämäkerroissa on sitä jotain, kuten mainitsin jo Mailan päivänä.
