Dekkariviikko Italiassa 2026 maanantai Sisilia

Taas tekee mieli Italiaan. Kun ei ole mahdollisuutta matkustaa livenä, voi aina soffamatkailla. Niinpä tämän dekkariviikon kohteena on Italia.

Aloitetaan viikko Sisiliasta. Olen viettänyt siellä kaksi viikkoa. Toisen Taorminassa, jonka amfiteatteri on akustiikaltaan uskomaton, toisen Cefalussa. Jos ystäväni olisi selviytynyt leikkauksesta, olisin viettänyt myös 2 viikkoa Naxoksessa ja junamatkaillut ympäri saarta ja käynyt myös maakunnassa, missä Montalbano-sarja on kuvattu. Yksin en sille matkalle lähtenyt.

Montalbano-sarjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Vigatan kaupunkiin. Tv-sarja on kuvattu pääosin Ragusan maakunnassa, joka sijaitsee Etelä-Sisiliasta lähinnä Maltaa. Esimerkiksi sarjan poliisilaitos sijaitsee Sciclin kaupungissa. 

Kirjat on kirjoittanut Andrea Camilleri (1925-2019). 

Camilleri oli tuottoisa kirjailija. Teoksia syntyi yli 100. Montalbanosta kertovia kirjoja on 28, joista 9 on suomennettu.

Sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi Italiassa 1994, jolloin Camilleri oli 69-vuotias. Hän pelkäsi muistisairautta, joten hän kirjoitti sarjan viimeisen kirjan kustantajan kassakaappiin hyvissä ajoin. Sitä kirjaa ei ole suomennettu.

Oma suosikkini sarjasta on Retki Tindariin, joka löytyy myös omasta kirjahyllystäni.

Retki Tindariin alkaa kun samassa talossa tapahtuu kaksi poliisia vaativaa asiaa: nuori mies ammutaan kotiovelle ja vanha pariskunta katoaa. En lähde esittelemään juonta enempää, sillä en itsekään pidä siitä, että tiedän liikaa dekkarin alussa.

TV-sarjan Montalbano on hyvässä kunnossa ja olen kuvitellut hänet enemmänkin 35-40-vuotiaaksi, mutta kirjassa hän on viisikymppinen ja ihmettelee, miksi ei pysy muiden vauhdissa, kunnes tajuaa muiden olevan 20 vuotta nuorempia. Niin on joskus käynyt myös itselleni. 

"Mieli on kuin rippikoululaisen, mutta eläkeikä lähenee" , totesi eräs torikahvituttava Mikkelissä kauan sitten. 

Klassikkohaaste - Giuseppe Tomás di Lampedusa Tiikerikissa

Kirja alkaa sen esittelyllä. Sisilia 1860. Giuseppe Garibaldin miesten nouseminen maihin on lähtölaukaus feodalismin väistymiseen Sisiliassa porvariston nousemisen tieltä.

Itselläni ei ole muistoja Garibaldista Sisilian matkoilta, mutta jokaisella Rooman matkalla olen tainnut käydä Giuseppe Garibaldin puistossa Villa Lanten lähellä. Puistossa on ison Garibaldin patsaan ohella lukuisia pikku patsaita Garibaldista tukeneista henkilöistä, mukana myös ainakin yksi suomalainen, Herman Liikanen, lähellä Villa Lanten sisäänkäyntiä.

Kirja on kirjoitettu 1955-1956 ja julkaistu postuumisti vuosi kirjailijan kuolemasta 1958. 

Tapahtumapaikkana on Donnafugatan pikkukaupunki Ragusan maakunnassa Sisilian eteläkärjen tuntumassa. Ilmasto on lämmin:

"Laskekaa. Toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, Elokuu, syyskuu, lokakuu. Kuusi kertaa 30 päivää, jolloin aurinko paistaa päälle. Tämä kesämme on yhtä pitkä ja synkkä kuin Venäjän talvi ja sitä vstaaan taistellaan vähäisemmällä menestyksellä."

Donnafugatan linna, jossa on kuvattu Tiikerikissa elokuva, käsittää 122 huonetta. Linnan puisto on 8 hehtaarin kokoinen. Kirjassa tutustutaan seurusteluaikana linnaan, jossa on paljon huoneita, joissa ei linnan asukkaat ole käyneet ehkä koskaan. Kuvauksesta tuli oitis mieleeni Belgarionin tarun muistaakseni osa 2, missä Garion eksyy Tšerekin kuninkaan palatsiin, kun murgojoukot ajaa häntä takaa. Myös siellä on osia, joita kukaan ei enää käytä. 

Kirjailijan isoisän isä, ruhtinas Giuglio Tatomasi oli kirjan ruhtinaan esikuva. Myös esim. pappi isä Pironella on ollut oikea esikuva. Sokkeloinen Donnabugatan palatsi on oikeasti Santa Margarita di Felizessä. 

Kirjan lopussa ollaan vuodessa 1910. Silloin Salinoiden mahtavasta suvusta on jäljellä enää kolme vanhaa piikaa ja 74 pyhäinjäännöstä, joista vain 5 on aitoa. Surullista, mutta toisaalta, sellaista elämä on. Lopun lähetessä antaa periksi. 

"- Hänet oli kutsuttava. En olisi koskaan saanut rauhaa, ellei häntä olisi pyydetty. 

Don Facio ymmärsi, kysymyksessä oli pappi. Hetken verran hän aikoi torjua, ryhtyä huutamaan, että voi mainiosti eikä tarvinnut mitään. Mutta pian hän huomasi omien aikeittensa naurettavuuden. Hän oli Salina-ruhtinas ja Salina-ruhtinaana hänen tuli kuolla, pappi toki vieressään. Consetta oli oikeassa. Miksi sitten hänen olisi pitänyt vetäytyä pois siitä, mitä tuhannet muut toivoivat. Hän oli vaiti odottaessaan kuulevansa viimeisen ehtoollisensa kellon. Hän kuuli sen pian." 

Kirjailija itse on syntynyt 1896, joten hän ei juurikaan itse muistanut sukunsa tapahtumia. Onneksi oli tarinat ja asuinpaikat. 

Kirjan alku ja loppu tuntui kiehtovalta. Siinä välissä oli sitten ehkä sekavampaa tai en vain keskittynyt tarpeeksi, mutta kyllä tätä suositella voi. Ehkä herpaantumisen syy oli siinä, että kuvittelin tiikerikissan neidoksi. Grrr. 

Mutta olipa hyvä, että valitsin tämän luettavaksi. Kun näin kirjan kannen, totesin, että olen omistanut kirjan 1980-luvulla, mutta en koskaan lukenut sitä silloin. 

Itse toivoisin pääseväni taas Sisiliaan. 

* * * *

Kiitokset emännöinnistä Ankin kirjablogille