Turun kupeessa oleva Kaarina on paras paikka, tai ainakin yksi parhaimmista siinäkin mielessä, että se sijaitsee niin lähellä Turun keskustaa, että olen itsekin sinne kävellyt. Oikein missään muualla en itse siihen pystyisi.
Se lisäksi, että olen kävellyt Turusta Kaarinaan ja geokätköillyt muutenkin siellä tunnistan Kaarinan erityisesti Runo-Kaarina -kilpailusta, joka palkitsee esikoisrunoilijoita vuosittain.
Yksi kilpailun aikanaan voittaneista on Jenni Haukion kirja Paitasi on pujahtanut ylleni. Kirja olisi tietty pitänyt lukea kauan sitten, sillä kirja on vuodelta 1999 ja olen lukenut muut Haukion kirjat uudehkoina. Vaikka ehtiihän sitä vieläkin ja eikun tuumasta toimeen. Runokirjat ovat usein sen verran ohuita, että kirjan ehtii hyvin lukea illan aikana.
"Vain minä saan hänen ahvensa maistumaan lohelta."
Palkinnon saadessaan Haukio oli 22-vuotias. Ensirakkauden ja sen hiipumisen ohella kirjassa on lapsuusmuistoja Porista mm. Kirjurinluodolta ja Yyterissä.
Joistain luontokuvista tulee mieleeni aasialaisten runojen kielikuvat, mutta tämä on selkeästi kuitenkin kotimainen kirja.
Kirjassa vilahteleekin lavatanssit, keltainen sadetakki josta tulee aina ensin mieleen Rukka, jonka tehtaanmyymälästä 1980-luvun lopussa itse ostin ensimmäisen sadeasuni, tosin sinisen sekä punaisen pyöräilyviitani. Kaveri osti keltaisen.
"Tänä kesänä omenapuut kukkivat vain itselleen..."
Runo johti ajatukseni oitis omena kukkien aikaan 2019 tehtyyn retkeen Kuusistonlinnan raunioille. Olen käynyt siellä kerran aiemminkin 1990-luvun lopulla, ja se onkin yksi Kaarinan hohdokkaimmista paikoista.
Ei vähiten siksi, että romaanissa, jota kirjoitin Haukion kirjan ilmestymisen aikoihin, käytiin piknikillä linnan raunioilla eränä kuutamoisena yönä. (Kirja ei valmistunut, eikä tule ilmestymääänkään koskaan, mutta kirjoittamiskokemus oli hieno).
Kuusiston katolinen piispanlinna (1200/1300-luvulta vuoteen 1528)oli aikanaan Suomen edistyksellisin rakennus. Sieltä löytyi m. ikkunoita, eräänlainen keskuslämmitys, esimerkillinen hyyötypuutarha ja Suomen ensimmäinen sisävessa.
Yksi linnassa asuneista piispoista, Maunu Olavinpoika Tawast (piispana 1412-1450) oli setäni 16 sukupolven takaa isän äidin kautta. Voin hyvin kuvitella kuinka esi-isäni Jöns Tawast, Maunu veli, poikkesi Paraisilta veljensä luo linnaa ihmettelemään. Jöns ehti varmasti kuulla ennen kuolemaansa myös sen, kuinka velimies oli perustanut Naantaliin Birgittalaisluostarin.
Kuusiston linnan päällikkö Sten Balk on toinen Kaari Utrion Uhritulet-romaani päähenkilöistä. Kirja sijoittuu aikaan ennen Maunu Tawastia, vuosiin 1386-98 ja Balk on piispa Bero Balkin veli. Kirjan ykköspäähenkilö on porvaristyttö Judit, jota riepotellaan välillä mm. Viipurissa.
Tämänkin kirjan voisi lukea uudestaan. Nuorempana luin kaikki Urtion kirjat uutena. Uhrituulet näkyy olleen viimeinen Utrion romaani jonka olen lukenut, mutta en kyllä muista miksi lopetin niiden lukemisen, sillä tykkäsin kaikista. Tästäkin, vaikka muistan kauhistelleeni Juditin kohtaloa. Utrion tietokirjoja olen lukenut myöhemminkin.
Naisten viikon lukuhaastetta emännöi tänä vuonna Yöpöydän kirjat. Kiitos.
Kirsikonttuurissa pistäydytään tällä viikolla muutamissa kunnassa naiskirjailijoiden seurassa. Kaupungit ja kunnat olen valinnut naisten nimien mukaan ja viikon teemaksi Kuntasarjani sloganeineen.
Aiemmin olen onitellut blogissa naistenviiikolla niimipäiviään viettäviä porilaisia kirjsilijoita joita yllätyksekseni löytyikin joka päivälle.
