Naistenviikko täynnä porilaisia muijia

Porilaisena muijana innostuin naistenviikko-teemasta, mutta valitettavasti vähän jälkijunassa. Tätä kirjoittaessa on viikkoa takana jo kolme päivää. Niinpä poikkeuksellisesti esittelen kokoelman, josta olen lukenut vain kome ja puoli kirjaa varmasti ja viidennestä en ole ihan varma. Lupaan paikata tämän puutteen heti kohta, kun lukupino antaa myöden. 

Valitsin naistenviikon teemaksi siis porilaiset naiskirjailijat. Yllättävää kyllä, sain koko viikon kasaan, vaikka porilaisten kirjailijoiden listaa katsellessa mietin aina, että missä on naiskirjailijat. Lista kun on perin miesvoittoinen. Wikipedian listalta puuttui Marketta Juntunen ja Leena-Teinilä Huittinen. Edellinen on kertonut internetissä olevansa porilainen ja jälkimmäisen otaksuin niin ikään asuneen Porissa, kun kerran on kirjoittanut kirjan vanhasta Porista. 

RIIKKA

Hanna-Riikka Kuismalta olen silmäillyt kaikkia kirjoja ja lukenut noin puolet Kerrostalosta. Huomasin vasta nyt, että kirja jäi kesken keväällä, kun tutustuin Kuisman tuotantoon ennen kuin hän kävi vierailulla marttaillassa. Tykkäsin Kuisman kielestä, mutta kirjojen sisältö ei oikein imaissut mukaansa tällaista dekkarifriikkiä lukijaa.  

Kuva marttaillasta 2022 ja porilaisesta sähkökaapista syksyllä 2019.

SALLI

Salli Katilan Lintukoto vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, vaikka en olekaan novellien ystävä. Kirjan novellit liittyvät näemmä lestadiolaisuuteen, mistä olen lukenut muutamia romaaneita aiemmin. 

MARKETTA

Marketta Juntusen Järvi on tyyni on runokirja ja runokirjojahan on aina kiva lukea. Harmittavaa todeta, että en ole kuullut tästä kirjasta aiemmin, joten pitänee varata kirja oitis ja paikata tilanne. 

JENNA ja JENNI

Jenna Mäkelä Kun pielihimo ottaa vallan - peliriippuvuus ja siitä selviytyminen on sekin menossa lukukistalle jollain aikavälillä. Pelihimosta en muista lukeneeni kuin yhden kirjan, luultavasti Matti-Yrjänä Joensuun Harjunpää ja kiusantekijät, mutta en löytänyt vahvistusta asialle. 

Jenni Haukion runokirjan Sinä kuulet sen soiton olen lukenut uutena. 

LEENA

Leena Teinilä-Huittinen ja Raimo Huittinen on tehnyt kirjan Vanha Pori, jonka olen lukenut viime vuosituhannella. Tykkään lukea vanhoja tarinoita tutuista paikoista, joita ei tarvitse googlettaa lukiessa. 

OILI

Oili Suominen ansaitsee suuren hatunnoston. Hän on kääntänyt koko Gynter Grassin tuotannon. Niistä olen lukenut Peltirummun luultavasti 1980-luvun puolella, mutta harmittelen tämän tästä, kun ei ole tullut luettua enempää. Ehkä joku päivä pitäisi lukea muitakin. On harmi, että Grassia ei juuri löydy äänikirjoina. 

Kuva Gdansk 2018 Günter Grassin kotimuseon pihalta. Harmikseni museo oli kiinni kun ohi kävelin, mutta piha oli kiva.

KIRSTI

Meinasin pistää tähän omat historiikkini, mutta valitsin kuitenkin Kirsti Ellilän Miestenvaihtoviikot. Muistelen lukeneeni sen, mutta en ole varma ennen kuin saan kirjan silmäiltäväksi. 

Hyvää naistenviikkoa kaikille, erityisesti porilaisille muijille ja Karim Z. Yskovitsille hienon termin julkituomisesta.

EDIT 21.7.

Huomasin tämän sopivan Kirjabloggarien naistenviikon lukuhaasteeseen, jonka olin tyystin unohtanut. 

Kelmee - mikä ihana sana

On kulunut 10-vuotta muutosta, joten olisiko aika jo hävittää edellisen muuton jäljiltä jääneet lehti ja paperilastikot kokonaan" - projekti on lähtenyt laiskasti käyntiin. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä 9 vuotta tätä olen harrastanut lisäten vuosi vuodelta yhden numeron projektin nimeen. 

Pari laatikollista olen seulonut ja vielä olisi metrin verran seulottavaa. Mikkelistä lähtö työpaikan tyhjentämisineen oli sen verran työlästä pakata, että oli helpompaa ottaa mukaan kaikki kuin käydä kaikki läpi silloin.... Kuinka tuttu ajatus. Ihan niin kuin asioita ei tapahtuisi myöhemminkin. Ja asioitahan tapahtuu, ja ne laatikot vaan seisoo työpöydän alla odottamassa.

Aloitin viime viikolla seulomalla käsityölehtiä. Tänään päätin tarttua ensimmäiseen kotilaatikkoon, joka osui käteen. 

Kaivoin lehtileikkeitä varten muistivihon, avasin sen ja eikös siinä heti ensi aukeamalla ole muistiinpanot kirjailijavierailulta jostain 3 vuoden takaa. Olipa kiva tilaisuus. 

Kirjailija Ville Lindgren kävi marttaillassamme vieraana kertomassa "seikkailustaan ISBN maailmassa", kuten hän itse asian ilmaisi (kuvassa siihen asti ilmestyneet Seikkailu raportit, 7 kirjaa). Runollista. Ja kutkuttava. Olen siellä käynyt minäkin, vaikka en fiktion merkeissä.

Olen lukenut Lindgrenin kirjoista kolme. Muuttumattomat - runo ja kuvateoksen, sekä romaanit Vuodet tekivät päivän ja Harmaan auringon säikeet. Tykkäsin erityisesti siitä, kuinka hän käyttää sanoja. Se näkyi, vaikka romaanien aiheet eivät ole ihan kevyemmästä päästä eivätkä sen puoleen muutoinkaan lukulistojeni top-10 jonossa. Luen niitä silti satunnaisesti, ja nytkin olin tyytyväinen että luin.

Tarinoilla oli paljon sanottavaa, vaikka tiukka kustannustoimittaja olisi ehkä tuonut lisäarvoa tarinoiden etenemiseen. 

Vuodet tekivät päivän on kovaksikeitetty dekkari bussikuskista ja hänen perheestään. Harmaan auringon säikeet on dystopia, jossa puhutaan mm. kiinalaisesta horoskoopista. Itse olen puu-käärme. 

Lindgren on julkaissut kirjat oman kustantamon, Kelmeen, kautta. Kun ulos katselee, niin aika kelmeeltä näyttää. Ei ole edes harmaan auringon säikeitä, saati sitten kirkkaamman auringon. 

Koska syksyn ja kevään väriloiston ja harmauden kontrasti miellyttää, olenkin kirjoittanut näemmä mistiinpanoiksi kysymyksen: "Kelmee - mikä ihana Sana! Mikä on sanan tarina? Martat olivat niin innokkaita kyselemään kaikkea paikkakunnan kirjailijalta, että en sitten kysynyt. Kiinnostaa silti edelleen.

Syksyn 2019 marttaillan jälkeen Lingdeniltä on ilmestynyt ainakin joulu novelli 2019 vuoden joulukalenteridekkarinovellikirjassa. Uutta romaania jo kovasti odottelen.