Lokakuussa luetut kirjat

Lokakuun lopussa intouduin vuoden 1984 kirjoista. Mielenkiintoinen projekti, joka jatkui marraskuun alkuun. Suosittelen kokeilemaan itse valitulla vuodella. Mieluiten vuodella jonka on itse elänyt. Veikkaaan, että itselleni olisi ollut vielä muistorikkaampi esimerkiksi 1989, jolloin opiskelu oli jo yli puolessa välissä ja valmistuminen alkoi häämöttää, mutta oltiin kuitenkin selvästi ennen lama-aikaa. Ei uusia maita, mutta Etiopia oli kyllä harvinaisemmasta päästä, vaikka on yksi maailman vanhimpia valtioita. Luettuja maltilliset 37 kirjaa. 

Aird Catherine Henrietta kuka lienetkin. Ensimmäinen lukemani Aird. Kirja on toinen suomennettu Aird vuodelta 1976. Ihastuin tarinaan eikä kielikään ollut hullumpi. Kirjassa Henriettan äiti kuolee ja Henrietta alkaa selvitellä omaansa ja äitinsä elämää. Englanti.  (5.10) 🌟🌟🌟

Aird Catherine  Kuolema on kaunopuheinen. Dekkari on vuodelta 1984, tapahtima-aika 1970-luku ja siinä puhutaan mm. ympäristöasioista. Etsivänä C. D. Sloan, jonka tuore vaimo tässä kirjassa jo on raskaana. Englanti.

"Jogurttipurkki kestää pidempään kuin sfinski."

"Kultamunia munivan hanhen voi tappaa useammalla eri tavalla." (21.10.) 🌟

Blumberg Elisa Ristinkukkia : tuokiokuvia etiopialaiselta kyläklinikalta. Syyskuu oli Afrikka-kuukauteni, mutta tänä vuonna se jäi pariin yhä kesken olevaan kirjaan. Nyt sattui käsiini 1984 ilmestynyt Etiopiasta kertova kirja. Tykkään kirjoista, joissa ihminen asuu työn vuoksi vieraassa kulttuurissa. Tähän olisin kaivannut enemmän elämän kuvausta Etiopian arjessa. (29.10.) 🌟

Boileau Pierre & Narcejac Thomas Rahan varjo -dekkari, missä tapahtuu asiakkaan murha täyshoitolassa Etelä-Ranskassa. Murhaa ratkoo yli 70-vuotias kirjailija joka itsekin asuu samassa täysihoitolassa. Kirja kutkutti mieltä ihan loppuun saakka. (9.10.) 🌟🌟

Cotrázar Julio (1914-1984) Salaiset aseet. Viisi novellia argentiinalaisen kirjailijan kynästä. Tässä kävi just niin kuin useammissa novellikirjoissa. Pari ekaa luin ahmimalla ja tykkäsin. Lopuissa en jaksanut keskittyä tarpeeksi, jotta tarinat olis jättäneet muistijälkiä. Ekassa novellissa saatiin Pariisiin kirje äidiltä Argentiinassa. Toisessa köyhähkö työläinen palkataan ensin rikkaiden juhliin koira vahdiksi, myöhemmin näyttelemään äitiä. Molemmat tarinat loppuivat mielestäni kesken. Jonkinlainen mysteeri oli molemmissa. Mutta mikä oli lopputulos. Ehkä senkään vuoksi kolme viimeistä jäi pinnallisiksi. Mun pitäisi oppia, että jos luen novelleja, se vaatii kuukausien projektin. Kaksi ekaa novellia teki sen verran hyvän vaikutuksen, että lukeneen myöhemmin ruutuhyppelyä. Parille ekalle novellille olis voinut antaa kaksikin tähteä. (13.10.) 🌟

Cross Amanda Ainokaisen kuolema. Cross oli oikeasti Carolyn Gold Heilburn (1926-2003). Howardin yliopiston englanninkielen laitos saa uuden professuurin, mutta vaatimuksena on, että professori on nainen, laitoksen ensimmäinen. Kirjassa siteerataan Gertrud Steinia. Itse en kirjasta paljon muuta ammentanutkaan. Englanti.

(18.9.)

Dickson Carter Kuolema astuu näyttämölle. Mielenkiintoinen, monikerroksinen dekkaritarina näytelmästä, joka tulee näyttelijälle yllättäen ja pyytämättä. Englanti. 

"... vasemmassa ohimossa oli mustelma, kuin muisto paholaisen suudelmasta." (3.10.) 🌟

García Márquez Gabriel Haaksirikkoisen tarina. Kirja on tarkka yhden miehen muistelma 10 päivän haaksirikosta vuonna 1955, joka on nuisteltu García Márquezille 20 päivänä. Kirja julkaistiin lehdessä, joka lopetettiin, haaksirikkoinen joutui eroamaan laivastosta ja kirjailija joutui lähtemään pakoon Kolumbiasta Eurooppaan. Aika moinen sensaatio oli siis aikanaan lehtiartikkelisarja, josta myöhemmin julkaistiin tämä kirja. Suomeksi se ilmestyi 1984. 

Sinä ensimmäisenä yönä tuntui: 

"kuin pikku-karhu ei olisi ollut 200 mailin päässä rannikosta vaan Cerro de la Popan yläpuolella. Ajattelin, että samaan aikaan silloin joku katseli Cartagenassa niin kuin minä katselin sitä merellä, ja se lohdutti mieltäni." (29.10.) 🌟🌟🌟

Hakkarainen Olli Kuutamokeikka. Olli Hakkarainen (1941-1998) on itselleni uusi tuttavuus. 

Tässä kirjassa nähdään mökillä tikkataulu, mutta ei ehditä heittelemään.

Mielenkiintoinen rikoskirja, sillä kukaan ei kuollut kirjan aikana. Kaveri pyytää venekuskiksi purjeveneelle syksyiselle Suomenlahdelle Porvoon edustalle. Jotain pitäisi noutaa, ja noudetaankin. Kuinka rikollisesta puuhasta on kyse... Tämäkin 1984 vuodelta ja ihan tuli 1980-luku mieleen... kuin eilinen.(27.10.) 🌟🌟

Hietamies Heikki Nikolai Tasihinin yleinen sauna. Sauna lämpiää kuutena päivänä viikossa.  Lämmitys tehtiin miesten saunan puolelta. Samalla lämmityksellä lämpesi naistenkin puoli. Puoli kuutioita meni puita päivässä, lauantaisin enemmänkin. Lauteilla puhuttiin ja joskus riideltiinkin. 

Muistelin, että kirjassa olisi tarinoita saunan lsuteilta, mutta tässähän kerrotaankin saunan ympäristön ihmisistä. Mummo hoitaa Neuvostoliittoon menneen tyttärensä poikaa, ja pohtii pojalle:

"Mitenkähän mie tulisin toimeen ilman sinua, huokaili mummu. Nytkin pitäis syödä kaksi karamelliä, mutta mie en jaksa syödä ku yhden." 

Olen kuvitellut lukeneeni suurimman osan Heikki Hietamiehen tuotannosta, mutta yllätyksekseni kirjoja olikin yli 20: olen lukenut neljä. Kirjan sijoitan mielestäni Lappeenrantaan, sillä olihan se aikanaan Saimaan rannalla oleva pikkukaupunki, jonka kyljessä oli (Lauritsalan) kauppala, joka kirjassakin mainitaan sekä konepaja, joka oli perustettu jo 1886. (29.10.) 🌟🌟🌟

Hitccock Alfred 3 etsivää ja kadonnut merenneito. Pojat lomailevat ja tekevät haastatteluun perustuvaa lomatehtävää, kun törmäävät yllättäen kadonneen 6-vuotiaan pojan tapauksen. Nuoreina heidän on helppo samaistua lapsen tapaan ajatella, mutta monta pojille jännittävää asiaa tapahtuu ennen loppuratkaisua. Vaihteeksi yksi nuortenkirjakin.  (21.10.) 🌟

Hjulström Carin Vain pisara verta, Taimitarhamurhat osa 2. Siiri jatkaa elämäänsä taimitarhalla kummipoikansa kanssa. Tukholman teatterimasilmakin kiinnostaisi. Ruotsi. (13.10.) 🌟🌟🌟

Holmberg Kyösti Veijarien partiisi. Holmberg on asunut Suomessa ja Ruotsissa. Veijariromaani kertoo 1930-luvusta saaristokylässä, laatikkotehtaasta ja kieltolaista. Kirjan parasta antia oli hersyvän monisanaiset kuvailut, sekä tietysti veijarimaiset hahmot. Sijoitin Kotkaan Tiutisen saarelle, minne aikalaisetkin sen sijoittivat. 

"Kalossit, kiiltonahkakengät, golfhousut, pomppatakki ja päässä koivistolainen karvareuhka on niin mahtava yhdistelmä ettei sellaista ole edes Topi Väisänen keksinyt pilapiirrostensa patruunoille."

"Tukka oli kynitty niskasta päälaelle, ja se muistutti preussilaista upseeria, joka oli istunut parturituolilla kuorma-auton lavalla, kun oli ajettu vastakynnetyllä pellolla." (30.10.) 🌟🌟

Hägglund Tor-Björn Raja-Jooseppi - Susimies : kertomus suuresta luonnonläheisyydestä. Parkanon suunnalta kotoisin ollut Raja-Jooseppi (1877-1946) muutti 1910 tienoilla Inariin (silloin Suur-Sodankylä, liekö ollut Ivalokin jossain välissä, sillä hauta on Ivalossa, tiedä noista kuntaliitoksista) Luttojoen varrelle. Hän eleli erämaassa erakkomaista elämää puolisonsa kanssa ja vaurastui mm. poronhoidolla, helmenkalastuksella ja kullanhuuhdonnalla. Nykyisin hänen asuinpaikkansa tunnetaan rajanylityspaikkana, joka tätä kirjoittaessa on kyllä suljettu. Mielenkiintoista kuulla tarina tutusta nimestä. En tiennyt, että Jooseppi oli Parkanosta kotoisin.

"Mitä isommat perunat, sitä tyhmempi isäntä."  🌟🌟

Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina ja Susi Pauliina Se on täytetty. Moni asia lienee täytetty, tyyliin näin Jeesus sanoi ristillä, mutta tässä täytetty oli mäyrä ja jösses kun oli neljä hyvää tarinaa samasta mäytästä. Koska Mäyrä oli sama, ei yhtään haitannut, että tarinat oli lyhyitä. (14.10.) 🌟🌟🌟

Ibargüengoitia Jorge Kuolleet tytöt. Meksikolaisia dekkareita ei tule usein vastaan. Kirja alkaa 15.9.1961 pidetyistä ilotalon avajaisista. Kirja on kirjoitettu poliisiraportin muotoon, ja perustuu oikeastikin tapahtuneeseen kuuden ilotytön kuolemaan aikana, jolloin ilotalot oli suljettu ja tytöt säilössä. Ja ihan kuin telkkari mainoksessa, eikä siinä vielä kaikki. Oikeassa elämässä ilotaloja pitäneet sisarukset taisivat tehdä 91 murhaa. Kirja on keltaista kirjastoa ja laatu sen mukaista. Usein en niistä pidä, mutta tämä oli vähintäänkin Pettina Grappan tasoa. Ja surullisista tapahtumista huolimatta osin myös humoristinen. (25.10.) 🌟🌟

Jaatinen Pekka Verenpunainen kaupunki : romaani Kemin taistelusta 1944. Kirjassa kuvataan tapahtumia Lainan, Toivon sekä suomalaisten että saksalaisten joukkojen johtajien näkökulmasta. Alku tuntui hitaalta ja sotiminen olis vaatinut karttaa, mutta muuten tykkäsin. Loppuun asti jännitin kuinka Lainan käy. Tarina alkaa Kemissä aamulla 15.9.1944. (2.10) 🌟🌟

Kaplinski Jaan Sama meri kaikissa meissä. Alkukesästä luin eurooppalaisia runoja. Vielä lölytyi lukematon virolainen runoilija. Moderni runous ei oikein uppoa, mutta kun näitä ajattelee tosi lyhyinä novelleina, niin hyvin kirjoitettu. Minusta runoon kuuluu oleellisena osana rytmi. Ei välttämättä loppusoinnut, mutta rytmi. Näistä ei saisi lauluja, ei oikein räppiäkään, vaikka soveliaasta hapankaalihymystäkin kertovasta räppi olisikin aika hieno kuulla. 

"Kaikki mikä oli, ja voisi olla

on yhä jossain. 

Maa kantaa muistoa merestä

kotilon kannet on kivestä kiinni

ja hiekkakivi valvoo entisten korallien unta." (29.10.) 🌟

Kirstilä Pentti Munthe : jännitysromaani. Munthe käy Thaimaassa. Siellä on monta muutakin suomalaista. Eletään 1980-luvunnalkua. Nousukautta. Yksi suomalaista ohjataan tulliviranomaisten luo... Huumeitako? Edessäkö 0-500 vuoden tuomio?
Suomessa kuolee ihmisiä ja kaikkea aletaan tutkia.

Kirjassa Munthe heittää tikkaa ilman akselia pyörivään karttapalloon ja yrittää osua mielenkiintoisiin paikannimiin kuten Sansibar. Pääasiallinen tapahtumapaikka Helsinki. (26.10.) 🌟

Korhola Atte Tämä ihmisen luonto. 

Jo kirjan ensilause on kutsuva:

"Tämä ihmisen luonto on teos, jota pidän parhaimpana kirjana, jonka olen ympäristöaiheesta koskaan kirjoittanut. Näin on helppo todeta, sillä en ole aikaisemmin ympäristöä käsittelevää kirjaa kirjoittanutkaa."

Ilmastolukupiirissä olikin aiheena tällä kertaa mielenkiintoisen sujuvasanaisesti kirjoitettu kirja. 

1998-2013 oli imaston lämpenemisesä jostain syystä rauhallisempi jakso, jolloin ilmasto lämpeni vuosikymmenessä vain 0,05 astetta totutun 0,12 asteen sijaan (tutkija suomalainen, joten asteet Celciusta) Sitä kutsutaan hiatukseksi (hiātus on latinaksi aukko). Ja sitä tutkitaan paljon. Mutta vaikka kuinka tutkitaan:

"Hiatus on ja pysyy niin kuin naula Junttilan tuvan seinässä."

Itse olen tottunut että naulan sijaan Junttilan seinässä oli jotain ihan muuta.

Itselleni kirjan lukeminen oli hidasta, kun piti tehdä paljon muistiinpanoja sukututkimusta varten. 

(15.10.) 🌟🌟🌟

Lewis C.S. Muistiinpanoja surun ajalta. Lewisin mietteitä surustaan vaimonsa kuoltua. Henkilökohtainen muistelu, mutta voin kuvitella, että tämä antaisi lohtua suruun valmistautumisessa ja kenties surussakin. Melkein jokaisessa avioliitossa, jossa ei erota, jompi kumpi kuolee jossain vaiheessa. Harvoin molemmat samaan aikaan. Lewis puhuu mm. siitä, että myös suru kuuluu liittoon ihan niin kuin kuherruskuukausi ja kaikki muu. Lewis käyttää suruunsa neljä muistikirjaa ja päättää, että se riittää. Jos ei päätä sitä johonkin pisteeseen, voi olla, että ei päätä koskaan. 

"Surussa mikään ei pysy poissa. Kun luulee selviytyvänsä yhdestä vaiheesta, joutuu aina palautumaan takaisin. Ympäri ja ympäri. Kaikki toistuu. Kierränkö ympyrää, vai uskonko olevani spiraalin päällä. Jos se on spiraali olenko menossa ylös vai alas?"

Mutta toisaalta. Hetki hetkeltä olo on parempi. Tai ainakin toisenlainen. Joskus olen lukenut, että kun pahin suru on poissa, tulevat muistot ja ne iskevät yksi kerrallaan. 

Lewis pohtii paljon myös sitä, että ei haluaisi vaimonsa palaavan ja kokevan kuolemaa uudelleen, ja jossain vaiheessa kun pahin suru on ohi, alkaa muistaa vaimoa eri tavalla, paremmin. Englanti. (28.10.) 🌟🌟🌟

Markkula Hannes Koston piikki on terävä : poliisiromaani. 

Robertsin baarissa pelataan dartsia. Omalla tikkakerholla on monia suomenmestaruuksia ja kansainvälisiäkin pokaaleita. Englantilainen tikanheitto on monipuolinen peli, mutta tässä pubissa ei käytetty kaikkia mahdollisuuksia. Usein pelataan 301 kahdella.  Tikkakerhon liepeillä istuu Heidi, joka on kerholle vähän kuin maskotti, suojeltava, ja joskus se nostaa kireyttä. 

"Muutenkin tikkataululla vallitsi selittämättömän painostava tunnelma ja tiukka kuri."  Nuuksio, Espoo. (27.10.) 🌟🌟

Manner Sulevi Ristilukki. Supon etsivä Markus Puronen tutkii kauniin naisen seksuaalimurhaa. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Ja sitten kun oikein tutkitaan mikään ei ole sitä miltä näyttää. (22.10.) 🌟

Mesterton Anna-Lisa ja Carl, Mustonen Enni ja Aukia Jussi-Pekka Hovimäki 1 : Ruotsin vallan iltarusko. Porin teatterin innoittamana tartuin kirjaan. Kirja oli monipuolisempi kuin näytelmä, mutta ainahan niin on. Kirjaa sävyttää Suomen sota 1808-1809. (7.10.) 🌟🌟

Mesterton Anna-Lisa ja Carl, Mustonen Enni ja Aukia Jussi-Pekka

Hovimäki 2 : Keisarin auringon alla. Kirjassa ollaan Suomessa ja Pietarissa. Hyvin kirjoitettu kirja. (13.10.) 🌟

Merilahti Juhani Isokarin miehet : luotolaisromaani 1800-luvulta. 

Tapahtumaaikana Uusikaupunki, Isokarin majakan rakennus (valmistui 1833, valo syttyi vasta 1838) ja alkuvuodet 1830-1860. Sinä aikana myös engelsmannit soutelivat Uudenkaupungin edustalla. Kirjassa pääsee ääneen muutamat luotolaiset. Majakanvartioilta vaadittiin kuntoa, sillä portaita oli 200. Kirjasta on olemassa myös tv-dokumentti vuodelta 2005. (31.10.) 🌟

Mäkinen Taru Salakielisakki ja suuret setelit. Pitkästä aikaa käsiin sattui Taru Mäkisen lastenkirja. Päähenkilöt ovat 8-10-vuotiaita. Yksi kolmikosta on kuuro, ja salakieli on siis viittomakieltä. (25.10.)🌟

Nummi Markus Käräjät kirja perustuu tositapahtumiin Teuvalla 1938, mutta pitäjän nimenä tässä on Tarvajoki. Asukkaita kunnassa oli 9000, joista kyllä tuhat Amerikoissa. Myllyjä oli 5, meijäreitä 4, sahoja kolme, oli tiilitehdas ja hattutehdas. Maaseudulla lisätuloja saatiin ravunpyynnistä. Käräjiä istuttiin sikiönlähdetyksestä. Surullisia tarinoita ne oli, jokainen, miksi abortteja tehtiin... Ja miten taitavasti Nummi tarinan kertoi! Ylivoimaisesti kuukauden paras kirja. Finlandia ainesta!... (Edit: No ei sitten näemmä ollut. Ja kerrankin olin lähes varma että tämä nyt ainakin.)

" Valppauden vaikutelma oli ristiriidassa mielenvikaisen höpötyksen kanssa. Aivan niin kuin häneltä olisi jäänyt mitään huomaamatta, mutta silti kaikki ymmärtämättä. Tai ainakin melkein kaikki." (12.10.) 🌟🌟🌟

Oranen Raija Melkoinen Möttönen. 1984 vuonna ilmestynyt lastenkirja. Möttösenkään kanssa ei olis lapsena ollut tylsää, jos Möttönen olis naapurissa asunut.

"Se ilta oli lämmin ja pehmeä kuin mustan kissanpojan karva." (31.10.)

Paljo piretyt : loimaalaiskaskuja. Parikymppisenä luin paljon kaskukirjoja eri puolilta maata, eri ammateista ja henkilöistä. Tykkään useimmiten pidemmistä kaskuista, sellaisista joissa on joku tarina, mutta jotka ovat niin pitkiä, että harvoin niitä tulee kerrottu. Tämän kirjan kaskut oli lyhyitä, joistain ihmisistä oli useampikin kasku säilynyt ihmisten mielessä. Kirja on ilmestynyt 1984, ja sen kieli oli täysin ymmärrettävää. Tapahtumapaikkana Loimaa.

Tässä malliksi omin sanoin yksi kasku: Kauniston Toivo nai Uudentalon Lainan, joka käytti aina  pienikorkoisia kenkiä. Sanottiin: 

"Toivo sai pienikorkosen Lainan Uudestatalosta."  (30.10.) 🌟🌟

Rantala Riku Myyrmanni. Vuonna 2002 tapahtunut räjäytys ravisutti koko Suomea. Koskaan ei saada tietää, oliko tarkoitus aiheuttaa räjäytys juuri sillä tavalla kuin se tapahtui, vai räjäyttää ostoskeskus ajastimella sen tyhjennettyä. Aikanaan olen lukenut isän kirjoittaman kirjan aiheesta. Tässä on haastateltu useampia tahoja. Vantaa. 🌟 (18.10.)

Silvera Adam Lopussa molemmat kuolevat. Sarjan ensimmäinen osa oli lokakuun ensi päivän lukupiirissä. Luin kirjan vuodenvaihteen tienoilla ja päätin kerrata sen. Hyvin kesti toisenkin kuuntelemisen. Lukijoita oli kivasti kolme, mutta miesäänet olisi voineet erota enemmän toisistaan. Tälläkään kertaa en oppinut tunnistamaan äänestä kumpi puhuu, mutta hyvin tuo silti tuli selväksi. Itketti nytkin, vaikka tällä kertaa mietin enemmän mm. liitännäispalveluita.  (1.10.) 🌟🌟🌟

Silvera Adam Ensimmäinen viimeinen päivä. Ehdin kuunnella tämänkin puoliväliin ennen Teamsiin siirtymistä. Nytkin mietin, että kumpi oikeasti kannattaa lukea ensin, sillä tämä sijoittuu ajallisesti ennen sarjan ensimmäistä osaa ja esittelee hieman sen päähenkilöitäkin. Mietin myös, onko ensi vuonna ilmestyvä jatko-osa ennen tätä, näiden kirjojen välistä vai ajallisesti tuorein. (1.10.) 🌟🌟🌟

Simenon Maigret vietää lomaa. Maigret lomailee vaimoineen, kun vaimo sairastuu ensin simpukoista sitten umpisuolesta. Vaimo joutuu olemaan nunnien sairaalassa ja Maigretilla on tylsää. Yksi nunnista sujauttaa Maigretin taskuun kirjelappusen, josta alkaa Maigretin yksityiset tutkimukset. Ranska.🌟

Tey Josephine Murha lippuluukulla. Scotland Yardin etsivä komisaario Grantilla on käsissä outo tapahus. Teatteriin pyrkivä jono nytkähtää liikkeelle ja yksi jonottajista kaatuu maahan tikarilla murhattuna. Kukaan ei tunnu tuntevan surmattua. Ylltääten poliisi saa kuitenkin 25 puntaa miehen hautauskuluihin, jotta tämä ei joudu nimettömien joukkohautaan. Kirjassa eletään 1950-lukua ja ennen kuin ongelma on ratkaistu, pääsee Grant kalastamaankin. Englanti/Skotlanti. (22.10.) 🌟🌟

Tuormaa Erkki Sadonkorjaaja. Kemissä tapetaan mies, sitten Oulussa, Tampereella.... Poriinkin päädytään. Tapauksen selvittely on poliisin ykkösaiheena. Mutta syyllistä ei tahdo löytyä. Minun makuuni kirjassa matkustellaan liikaa, mutta muuten tykkäsin. Rikostutkijoiden siviilielämäkin tulee tutuksi. Päätutkijaa voisin verrata Ncis tutkija Leroy Jehtro Gibbsiin. Amerikkalainen Gibbs rakentaa veneitä omakotitalonsa kellarissa, kemiläinen rakentaa polkupyöriä kerrostalon kellarissa. Kirjan loppu huvitti. Kuinkahan monesti olen kuullut vastaavia, vääriin ennakkokäsityksiin perustuvia ajatuksia (joskus itsestänikin) kuin tässä vesisateesta Woodstockissa:

"-Mistä sinä sen tiedät? 

- Minä olin siellä." 

Elettiin sitä ennenkin nuoruutta. Tykkäsin poliisista, hänestä olisi kiva lukea enemmänkin jatkossa. (2.10.)🌟

Wolf Inger Pimeä syys. Kuukauden viimeiseksi kokonaan luetuksi kirjaksi valikoitui ensimmäinen suomenkielinen tekoälylukijakokeiluni. Se olikin ensimmäinen uudempi kirja 10 päivään. Tavoitteeni oli lukea pari viikkoa vuodesta 1984, mutta uutuus, eli tekoälylukijan kokeilu vei voiton ja tein yhden kirjan syrjähypyn. Parinkymmenen tekoäly vaihtoehtoisen kirjan joukossa oli monta, jotka olen kuunnellut hiljattain ihmisen lukemana. Muutamasta lukemattomasta valitsin tämän. 

Vuonna 2006 ilmestynyt Pimeä syys ja myös sen tekijä oli itselleni entuudestaan tuntematon. Tanskalaisia dekkareita on tullut vastaan melko harvoin harvoin, ainakin sellaisia, jotka eivät mässäile rikosten raakuudella. 

(31.10.) 🌟🌟

Book voyager 9 - Africa

Viikonloppuna ennen kuun vaihdetta muut vietti Venetsialaisia, mutta meikätyttö googletti rakettien räiskettä kuunnellen Afrikkalaisia kirjoja. Myönnän heti. Kaiken. Lähti lapasesta ja varasin 45 afrikkalaista kirjaa. No, onpa tytöllä lukemista. Kotoakin löytyi muutama kirja. Mutta en usko noita kaikkia lukevani - ja luulen ennen kuun loppua lainaavani uusia. Tavoite on vähintään 30 kirjaa. 

Toimeen ryhdyinkin, niin myönnän, mahdollisesti muutama minuutti elokuun puolella. Siihen on olemassa hyväksytty syykin. Kännykästä loppui parvekkeella istuessani akku ja parvekkeen kello näyttää vain tunteja. Onnistuin hukkaamaan minuuttiviisarin eikä uusi pysynyt paikoillaan. Mutta ei tämä nyt mitään minuuttipeliä ole. Lopetan lukemisen kuun lopussa sitten vähän ennen puoltayötä, niin menee kohdilleen. 

En ole eka kertaa liikkeellä Afrikassa, arviolta kolmannes tai neljännes maista on luettuna, mutta tämä lienee kunnianhimoisin sukellukseni Afrikkaan. Kaikenlaisia asioita voi ja ehkä kannattaakin lukea - kerran. 

Afrikka on järjettömän iso alue. Jos on käynyt yhdessä maassa, niin reilu 50 on käymättä ja siinä yhdessäkin maassa on erilaisia alueita, kuten Suomessakin on. Kari Eloranta kuvailee hyvin kirjan Alkupiste, nollapiste esipuheessa asiaa. Järjettömän pinta-alan lisäksi Afrikassa on erilainen aikakäsitys, ja historia, joka on käsittämättömän pitkä. 

Julkaisen tämän heti 1.9. ja raportoin luettuja projektin edetessä tähän jatkoksi. 

1.9.

1. Algeria : Albert Camus Sivullinen. Camus on tuntunut kuvitelmissani vähän kuin Kafka, sekavan henkevältä, vaikka kumpaakaan en ole lukenut. Viime vuonna luin Rutto kirjan ja sehän oli huikea. Hyvä oli tämä Sivullinenkin. Joskus on ollut sivullinen olo itselläkin, mutta ei onneksi usein. 

2. Somalia : Nura Farah Aurinkotyttö. Somalialainen maaseutu ja Aavikon paimentolaiset 1970-luvulla. Tyttö haaveilee koulusta, oppii lukemaan rakastuu, naitetaan muualle... Luin kirjailijan esikoisteoksen, 1950/60-luvuista kertovan Aavikon tyttäret 2017 ja tykkäsin. Aurinko tyttö on sille ajallista jatkoa. Kirjan vahva anoppi toi mieleen Sujata Masseyn Intia-sarjan ensimmäisen osan anopin. Kaiketi osa anopeista oli samanlaisia Suomessakin aikana, jolloin miniä ja anoppi asuivat samaa taloutta: ainakin Kalevalan aikaan. 

3. Kongon demokraattinen tasavalta (se, joka oli aikanaan Belgian kuningas Leopold II:n johtama) : Aapo Kukko Karmea tarina - Kertomus Kongosta. Sarjakuva, jossa ei juuri ole käytetty värejä, vain valkoinen, musta ja vihreä. Hurja tarina, mutta sangen vähäeleisesti kerrottu minun makuuni. Jonkin verran olen aiemminkin Kongon historiasta lukenut, mutta silti kuvat jättivät paljon avoimeksi. Tekstiä olisi saanut olla enemmänkin. Mutta kuvat oli tehokkaasti piirretty ja plussaa vihreästä väristä. Se on yksi lempivihreistäni. 

2.9.

4. Kenia Viola Walleniuksen Koti Keniassa kirjassa kerrotaan kenialaisesta arjesta tyttö- ja lapsityön parissa. Kirja on ilmestynyt 2021 huhtikuussa, joten se on varmasti tuorein kuvaus asiasta. 

3.9.

5. Sambia Jari Vainion Viidakkotohtoria työskenteli 6 vuotta lääkärinä Sambiassa syrjäisessä kylässä yhdessä nunnien kanssa. Kepeällä otteella kirjoitettu muistelmakirja vakavista aiheista. Hiv, kolera, malaria, tapaturmat, erityisesti eläintapaturmat kuten käärmeenpistot, krokotiili puremat ja Torakat korvissa työllistivät lähes kokopäiväisesti, mutta aikaa jäi rakastua Afrikkaan.

6. Mosambik Esa Salmisen Leposija Kilimakitossa oli toinen mosambikiläinen teos, jonka olen lukenut. Eka oli Mia Cauton Plumeriaveranta. Pakko myöntää, että molemmat kirjat oli kirjoitustyyöiltään hyvin samankaltaisia. Tykkäsin tasinassa olevista pienistä tarinoista mutta itse kirja ei iskenyt aikani hermoon. Joka tapauksessa Cauton kirjaa on kovasti kehuttu ja koska Salminen oli hyvin samaan tyyliin kerrottu, tarkoittaa se, että tämäkin kirja on hyvä

4.9. 

7. Etelä-Afrikka Martin Pistoriuksen Mykkä huuto on ollut pitkään lukusuunnitelmissani. Nyt oli aika tarttua itse kirjaan. Pistorius sairastui lapsena ja menetti isomman osan toimintojaan. Jossain vaiheessa hän alkaa muistaa ja vihdoin joku hoitaja huomasi, että Pistorius kykene kommunikoimaan. 

5.9. 

8. Nigeria Agwaeke Emezi Vivek Ojin kuolema kirja toi mieleen loistavan, kolumbialaisen, tositarinaan perustuvan García Marquezin Kuulutetun kuoleman kronikan. Mutta minulle se tuli vain mieleen. Jotkut muut ovat näköjään päässeet pidemmällekin tuntemuksissaan, mutta itselleni kirjan alku oli liian sekava ja nimet vaikeita määrittää sukupuolen mukaan, mikä vaikeutti aloittamista. Toisaalta, nimien länsimaiseen korvaan kalskahtava uniseksisyys sopi aiheeseen. Vivek parka. 

6b.Mosambik, Vuonna 1988 ilmestynyt Msaho - Runoja ja kertomuksia Mosambikista Inger Bäcksbackan kokoama kattaus mosambikiläisiä kansanrunoutta, sekä runoja ja tarinoita pariltakymmeneltä 1900-luvulla eläneeltä kirjailijalta. Iso osa runoista on ilmestynyt alunperin paikallisissa lehdissä. Tämä antoi uskoa lukea jatkossakin Mosambikiläisiä runoja, ja ehkä tarinoitakin. Aiemmin mainitsemani Mia Cauto löytyi tästäkin kirjasta ja hänen tarinansa olivat ihan hyviä. Pakko silti todeta, että runoudesta huomaa melkeinpä parhaiten sen, kuinka erilaisia kulttuurit ja tavat on eri maissa. Kirjan esipuheessa kerrotaan mm. kuinka Cauto pyrkii löytämään kirjoihinsa mosambikiläisen tavan kertoa tarinaa. 

Viikko 1

9. Tunisia, Lina Ben Mhennin Tunisialainen tyttö on lyhyt kertomus siitä, miten atunisiangirl ja muut bloggaajat ja somea aktiivisesti välineenään käyttäneet aikaa saivat muutosta 2010 loppuvuodesta ja2011 Arabikeväänä Tunisiassa. Muutosta syntyi, mutta näin 10 vuotta myöhemmin voi todeta, että muutokset eivät poistaneet esim. levottomuuksia ja nuorisotyöttömyyttä niistä maista, joissa Arabikevään tuulet pyyhkivät. Tuosta minulla onkin kotona kirja joka piti lukea jo elokuussa, mutta aika loppui kesken. Ehkä sitten joulukuussa, kun edessä on kirjat joissa puhutaan monesta maasta. Kirjoittaja kuoli 2020 tammikuussa, joten 10-vuotiskatsausta ei häneltä ole tulossa. Tuttua asiaa osin mediasta 10 vuoden takaa. Ammar404 hahmoon en ollut ennen törmännyt. Se kehitettiin vähän kuin parodioimaan sensuurisaksineen nettisivuja joille ilmestyi sensuurin vuoksi error 404 teksti: sivua ei löydy. Tuttu asia Suomessakin, mutta täällä se johtuu esim. siitä että linkkejä ei ole korjattu nettisivujen muuttuessa, jolloin linkin sivu on hävinnyt. 

6.9. 

10. Marokko Leila Slimanin Toisten maa kertoo ranskalaisen naisen elämästä Marokkossa, mihin hän muutti toisen maailmansodan jälkeen mentyään naimisiin marokkolaisen kenraalin kanssa. Elämä maalla ei ollut sitä, mitä Ranskassa, mutta vapaampaa varmasti, mitä nykyisin. 

11. Botswana, Alexander McCall-Smith Kadonneiden ystävien maille, on Naisten Etsivätoimisto Nro 1 - sarjan 20.osa. Kirja vaikutti muutaman ehkä hieman lepsumman osan jälkeen taas ryhdikkäämmältä. Saisipa jostain orpokodin omistajan kakkureseptin. 

7.9. 

12. Tanzania, Toni Lahtinen, Norsunluukoiran Rokka ja maalaispojan matka myrskyn silmään. Mielenkiintoinen kirja aiheesta, josta en tiennyt entuudestaan mitään. Lahtinen vaimoineen ja koirineen opetti Tanzaniassa poliiseja kouluttamaan koiria etsimään norsunluuta. Parhaat tulokset tuli Rokka-koiralta. Team Rokan Afrikan matkasta (2015) on tehty Ylelle dokumenttisarja ja Rokka esiintyy myös Leonardo di Caprion tuottamassa Taistelu norsunluusta - dokumenttielokuvasta. Toivottavasti seuraavastakin matkasta tulee kirja, sillä Lahtisen tekstiä on innostava lukea. 

13. Ruanda, Jesko Johannsen, Simon in Ruanda, Geschichten aus Afrika I. Vaihteeksi lastenkirja saksaksi. Simon pelailee jalkapalloa Kigalissa. 

14. Kamerun Russ Manning Tarzan : Sunnuntaisarjat 1970. Tarzanin luoja, Edgar Rice Burroughs ei sijoittanut Tarzanin tiettyyn paikkaan, mutta eläimistön ja paikkojen kuvauksen perusteella kirjat on sijoitettu Kameruniin, missä myös osa Tarzaneista on kuvattu. Manningin sarjakuva on itselleni uusi tuttavuus. Ensimmäiset piirrokset on vuodelta 1952. 

8.9. 

15. Angola Luku tunnin aikana istuttiin kaverin kanssa lähikirjaston edessä lukemassa. Yllättäen oltiin otettu melko saman näköiset kirjat. Viime vuonna luin siellä yksin, mutta kivampaa oli kaverin kanssa. Yhteensä luettiin reilut 100 sivua. 

9.9. 

4b. Kenia Aloitin Tom Buk-Swientyn Naaraseijona - Karen Blixen Afrikassa kirjan lukemisen 6.9. eli päivänä, jolloin Karenin kuolemasta tuli 59 vuotta. 

10.9.

16. Keski-Afrikan tasavalta   Kyösti Pietiläisen tarinan ensimmäisen osan olen kuunnellut aiemmin. Nyt tartuin kirjaan Legioonalainen Peters - Aavikkosota, jossa muukalaislegionia taistelee paikallisia terroristejä Keski-Afrikan tasavallassa. Julmaa on sota - puolin ja toisin ja lapinleukku pääsee töihin aina tarvittaessa. Olipas huono lukupäivä. Vaan yksi ohut kirja. 

11.9.

7b. Etelä-Afrikka välipalaksi lenkin jälkeen luin ja katselin ihanan elämänmyönteisen lastenkirjan Niki Daly Jamelan ystävä. Tämä oli kolmas lukemani Jamela-kirja, aiemmin olen lukenut Pretty Salma ja Jamelan leninki.

 4c. Kenia Katja Kallion lastenkirjassa Bibi muuttaa Suomeen kerrotaan kuinka Bibin perhe muuttaa isän työn vuoksi Keniasta Suomeen. Kirjan kuvitus on Marie El-Ahmarin käsialaa. 

Viikko 2

12.9.

4d. Kenia, Florent Rubber ja Jerome Mulot ovat tehnee sarjakuvakirjan Herrasmiessafari. Sijoitin sen Keniaan, mutta muutkin safareita järjestävät valtiot sopivat kuvaan. Ensi silmäyksellä hentoviivainen sarjakuvakirja näytti sopivan myös aikuisten värityskirjaksi. Pääpaino on sanassa aikuisten, sillä kirjan kielenkäyttö on sellainen, että en juuri löytänyt kirjasta kuvaa, jonka haluaisin tekstin puolesta blogiini. Piirrokset itsestään olivat kivoja, mutta hirttäjäiset, suurriistan metsästys ja sotilaiden rietas elämä ei tuntunut minulle kirjoitetulta. Siitä huolimatta kuin kirjan kannesta kanteen ja vielä selasin osuvaa kuvaa etsien. Nimestä huolimatta kyse ei ole siis herrasmiehistä. 

13.9.

17.Sierra Leone Taavi Vartian Tuulen viemä mies kertoo suomalaisen miehen uskomattomasta seikkailusta Afrikassa. 

14.9.

18. Zimbabwe NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet on kirja, jota monet tutut ovat suositelleet. Luettuani en juuri ymmärrä miksi. No, olihan se vähän erilainen, mutta ei vakuuttanut minua. Sen opin kirjasta, että gini maistuu pahalta ja guavan syönti, eritoten siemenineen, tekee vatsan kovaksi. Jälkimmäisestä mm. Askel terveyteen -sivusto kertoo kyllä asian olevan päinvastoin, eli suoli toimii paremmin. Mutta ehkä varastetut guavat tyhjään vatsaan syötynä kovettaa. 

15.9.

19. Norsunluurannikko, Kyösti Pietiläinen ja Ville Kaarnikari ovat työstäneet Pietiläisen seikkailuista useammankin kirjan. Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla kertoo kuinka Peters kumppaneineen osallistui soraan Norsunluurannikon viidakossa. 

20. Niger. Bongasin Sven Lindqvistin kirjan Tappakaa ne saatanat liittyvän Nigeriin ja pakkohan kirjaan oli tarttua siihen. Mielessä kangasteli vielä viimevuotinen lukukokemus hänen kirjastaan Aavikkosukeltajat, josta pidin todella paljon. Tämäkin kirja on kirjoitettu samalla otteella, mutta valitettavasti itse matkustamisesta kerrotaan tässä vähemmän. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. 

16.9.

4e. Kenia, lastenkirja Leijonakuningas kertoo Walt Disneyn Leijonakuninkaan tarinan. Käsittääkseni teos sijoittuu Keniaan ja siellä tiettyyn kansallispuistoon. 

21. Ghana. Ghanalaisen Kwame Aidoon kirjoittama Anansi tekee revontulet -kirjassa on Pete Revonkorven hieno kuvitus. Tarina on peräisin Länsi-Afrikasta ja siinä itsestään liikkoja luuleva hämähäkki aikoo tehdä suuria, kuten aaamun keksinyt luoja. Sopi hyvin aikuisellekin iltasaduksi ennen nukahtamista. 

17.9.

22. Togo Magali Attiogbén kirjat lienevät ainoat suomeksi käännetyt kirjat Togosta. Leppäkerttu on lasten kuvakirja jossa on vähän tekstiä. Nopeasti luettu. 

21b. Ghana Ama Ata Aidoon Muutoksia : eräs rakkaustarina on romaani naisesta, joka eroaa voidakseen tehdä töitä, mutta menee uudelleen naimisiin toiseksi vaimoksi. Kaupunkilaisen tarina, vaikka sukukin häärii taustalla. 

18.9.

21c. Ghana. Piti ihan googlettaa, mihin tuli lähdettyä, sillä Ghanan aiempi nimi Kultarannikko ei ollut tuttu. Sarjakuva, jonka luin, oli Frank Odoin Golgoti. Golgoti on kikujujen Sana kultarannikosta. 

23. Djibouti Kyösti Pietiläisen ja Ville Kaarnikarin kanssaa kävin Djiboutissakin. Legioonalainen Peters Verinen Keidas oli tämän kirjan nimi. Monenlaista sotimista oli täälläkin. Historiatietoa olisi kirjassa saanut olla enemmänkin, joten googlettelin 1976 tapahtumia ja ymmärsin sitten paremmin, miksi legioona oli paikalla, vaikka maa oli jo itsenäinen. Sen kolmas Peters syyskuussa taisi olla tarpeeksi, pari edellistä oli ihan hyviä, mutta tämä oli kyllä tässä kohdin makuuni liian pitkä. 

24. Uganda Henry Kyemba Idi Amin - verinen valtias. Ei mikään puhdas pulmunen ollut tämäkään heppu. Yllättävä tieto oli, että Amin oli luku- ja kirjoitustaidoton. Lukiessa takaraivoa kutkutteli pohdinta, mikä oli se kirja/leffa, jossa valkoihoinen mies toimi diktaattorin lääkärinä ja oliko se Aminin lääkäri. Eipä tullut mieleen. Jotenkin aloin pohtia, miksi useammassa Afrikan valtiossa on näiden kirjojen mukaan naapurimaiden edustajia jotka puuttuvat maan hallintoon ja yrittää syrjäyttää maan enemmistön. 

19.9.

25. Liberia

Nobel-rauhanpalkinnolla 2011 palkittu Leymah Gbowee on kirjoittanut kokemuksistaan Meissä on voimaa : liberialaisesta kansalaisaktivistista Nobelvoittajaksi. Pienilläkin asioilla on suuri merkitys. 

20.9.

26. Namibia Elina Heikkilä, Minä voin mennä : Ambomaan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873-1939. Voi että kun olisi Iida iso-iso mummuni kirjeet tallella ja olisipa se pitänyt päiväkirjaa. Mä niin haluaisin kirjoittaa tällä tavalla, mutta eihän torpparin akka päiväkirjaa pitänyt. Kateeksi käy siis kaikkia, jotka kirjoitteli ja säästi kirjeet. Kirja oli kivasti kirjoitettu ja antoi hyvän kuvan elämästä ja ajatuksista työstä ulkomailla. Enemmän arkea olisi saanut olla, mutta ilmeisesti vaikeuksista ei kerrottu äidille ja niinhän kirjassa sanottiinkin. Siskoille tuli tietoa enemmän, mutta tuskin niillekään kaikkea. Onneksi luin tämän, vaikka Jorma Kurvisen namibialaisdekkarikin olisi ollut luku pinossa tarjolla. 

21.9. 

27. Lesotho Geoffrey Jenkins Kotkan kosto. Thrilleri ei e le suosikkikirjojani, mutta tässä kohtaa lukupinoa se tuntui ihan hyvältä. Välillä kirja tuntui vähän sekavalta ja pohdin, että googlettiko kirjailija yhtä paljon kuin minä kun välillä tuntui että lukisin pieniä tietolaatikoita. Itse teksti kuitenkin soljui kivasti ja välillä huomasitko N, että kappas, jonnekin hävisi 1,5 tuntia kuin hujauksessa. Ylämaan pato tosiaan on rakennettu Lesoto on. Protea magnifica on kaunis, mutta saa silmäni vuotamaan kuin vesiputous. Ja totta sekin, että mokorotlo-olkihattu on niin yleinen Lesothossa, että se löytyy maan lipusta. 

28. Sudan Lubna Ahmad Al-Hussein 40 raipaniskua : tositarina nyky-Sudanista. Kirjoittaja välttyi raipaniskuilta julkisuuden ja YK työnsä vuoksi. Raipaniskua olisi tullut pukeutumisesta pitkiin housuihin. Sata vuotta sitten Suomessakin naisten housut aiheutti paheksunta, mutta ei siitä sentään vankilaan joutunut. Jos olisi luvannut ettei pue enää housuja, olisi rangaistus vain 10 iskua. Tätä käytäntöä vastaan kirjoittaja nousi. Saas nähdä mihin se johtaa. 

22.9.

29. Senegal Mariama Ba, Pitkä kirje. Tässä, kuten eilisessä sudanilaisessa 40 raipaniskua - kirjassakin leski joutuu viettämään eristyksissä kotonaan 4 kuukautta ja 10 päivää. Kirjan päähenkilö kirjoittaa sinä aikana ystävälleen kirjeen, jossa kertoo tuntemuksiaan elämänsä eri vaiheilta. Lopussa päähenkilö pääsee pesulle, ja eristys päättyy. Sudan kirjan mukaan leski ei saa itse tehdä mitään, vaan ruokakin laitetaan hänen puolestaan. Tässä kirjassa päähenkilöllä sai käydä vieraitakin ainakin tiettyinä vainajan muistelupäivinä. Ainakin aikuiset lapset hoitivat asioita kodin ulkopuolella. 

23.9.

30. Libya Harri Leppänen Gaddafin kunnailla

Kirjan alku kuulostaa hyvältä. Sanojen ilotulitusta ja taustalla hääräilee The Gaddalf. Totean kaverille, että nyt on käsissä kovaa settiä. 

Käsite Jamahiriya (massojen valta) kuulostaa kirjoittajan mielestä yhtä runolliselta kuin Shangri-La. Siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan Tripolin liikennettä ja uutta kaupunkia. Jo alkusanojen jälkeen tulee mieleen ajatus, että olisi kiva nähdä suunnittelun jäljet paikan päältä. Tuskin kuitenkaan tulee lähdettyä. Ehkä kuitenkin Google Mapsilla, sitä taisi kirjoittajakin käyttää, kun ei pääsyt 2012 tienoilla käymään Schengen maita koskevan maahantulokiellon vuoksi.  

Vahva suositus. Vaikka setin kovuus tulikin enemmänkin huumorista. 

24.9.

31. Madagaskar Tuomas Aivelon Loputtomat loiset on ollut luku pinossa pitkään. Nyt se vihdoin "voitti" lukuvuoron toiselta kirjalta, joka kyllä on odottanut pidempää. Kerrassaan mielenkiintoinen lukukokemus. 

1. Aivelo osoittautui Porissa asuneeksi ja kirjassa oli pari esimerkkiä Satakunnastakin, ainakin Honkajoelta ja Käppärästä. 
2. Todettuani että ainoita asioita, joita Magagaskarista tulee yhtäkkiä mieleen on piirroselokuvista tutut rengashäntämakit, oli kiva huomata, että Aivelo tutkimuskohteena oli Madagaskarilla hiirimaki, joka näyttää vähän samalta ilman renkaita. Vanhemmiten on aina kiva lisätä uutta tietoa vanhan kylkeen.
3. Ja sitten oli vielä tämä korona-pandemiamme. Siitä EI puhuttu kirjassa, mutta SARSista ja MERSistä ja siitä, kuinka nopeasti joku uusi pandemia voi levitä.

25.9.

32. Mali Kimmo Lehtonen Timbuktun hetket : alavireinen tarina Afrikasta ja uudesta elämästä. En lukenut kirjasta mitään etukäteen. Timbuktun on Malissa ja Afrikka mainittiin, niin eikun lukemaan. Alussa tarina näytti nykyhetkeltä ja jotenkin ajattelin, että päähenkilö jää beduiinien joukkoon ja löytää jotain esihistoriallista. Mutta ei. Oltiinkin tulevaisuudessa. Ei se mitenkään haitannut. Mutta olisin silti tykännyt lukea kirjan Timbuktun historiasta. 

33. Etiopia Arthud Rimbaud Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä. 

Runoilija lähtee Ranskasta seikkailulle maailmalle ja päätyy Harariin kahvialan hommiin, eli ostamaan sitä, mutta samalla myös mausteneilikka maatiloilta. Seikkailija ei pysy paikoillaan kauaa, joten kahvi alalta hän ryhtyy pitämään asekauppaa ja otti valokuvia maksusta. Kirjeenvaihto Afrikasta ei ollut nopeaa, pelkästään Kyprokselle postin tulo Ranskasta kesti kirjan mukaan vuonna 1880 kuusi viikkoa ja Abessiniaan jopa 3 kk. Rimbaud eleli Afrikassa kymmenisen vuotta, kunnes joutui lähtemään jalan vuoksi sairaalaan Ranskaan, missä jalka amputoitiin ja Rimbaud kuoli puoli vuotta sen jälkeen, 1891. Runonsa hän kirjoitti pääosin alle 21-vuotiaan. 

34. "Kongossakin hengailin ja paremmankin kirjan olisin voinut valita, mutta tällä mennään" päättelen, kun olen lukenut kolmasosan. Mielikuva unesta, jossa joku "kusi kuin liekinheitin" naurattaa pitkään, mutta muuten ei naurattanut. Miten mä kuvittelin etukäteen, että William Boyd olisi huumorimiehiä. Nainen rannalla - nimi toi mieleen romantiikan enemmänkin kuin apinatutkimuksen, apinoiden sotimisen, kidnappauksen ja muun vastaavan, mutta tulipa luettua. Pitää harkita tartunko toiseen Boydiin, jonka aioin lukea. Ei kirja varmastikaan ollut huono, mutta ei vastannut mielikuvaani naisesta rannalla. 

26.9. 

35. Swazimaa Eila Payne Karjalan tyttö etsii paikkaansa. Aina 'kannattaa' aloittaa sarja muualta kuin alusta. Tällä kertaa aloitin osasta viisi, mikä osoittautui helpommaksi kuin toimintadekkarisarjan kymmenes osa, jota kokeilin kerran Perkeet haasteeseen. Aika köykäistä oli kirjan anti paikallisen elämän kannalta, mutta menetteli sen puolesta kuitenkin, koska maa oli vanha tuttu. Hieman liikaa ehkä myös hurmoksellisuutta, mutta harkitsen kuudettakin osaa, joten ei tämä huono ollut, ja edelliseen kirjaan verrattuna jopa loistava. 

36. Malawi Eila Payne Karjalan tyttö muutosten keskellä kirjassa eletään 1970-luvun loppua ja öljystä on pulaa. Swazimaassa ja Malawissa sitä myydään vain 10 litraa kerrallaan eikä sitä saa myydä viikonloppuisin. Tähän verrattuna öljykriisi oli Suomessa kevyt asia. 

27.9.

37. Mauritius Jan Mårtenson Mord på Mauritius. Pitkästä aikaa ruotsiksi, kun tuntui siltä, että edellisestä kielikylvystä on liikaa aikaa. Alkukirjain meni totutellessa kuunteluun, mutta onneksi varsinainen murhatutkimus pääsi käyntiin vähän myöhemmin. Toisaalta, sarjat voisi aloittaa ensimmäisestä, eikä kuten tässä tapauksessa, osasta 28. Kunhan korvat tottuu kieleen, niin antiikkikauppias Homankin tulee tutummaksi. 

Mauritiuksesta puhuttiin valitettavan vähän, mutta kirjan keskiössä oli se, mistä itsekin Mauritiuksen tiesin jo teini-iässä - maa on kuulu postimerkeistään. 

Sen verran vaikea oli kirjan alun kieleen kiinni pääsy, että uutta en maasta oppinut tällä kertaa. Tuomas Bolme on näköjään lukenut ääneen valtavan määrän kirjoja, tykästyin ääneen, joten luultavasti käyn kylvyssä Tomasin kanssa jatkossa säännöllisesti. 

28.9.

38. Gambia Helena Oikarinen-Jabai Moonan ja Soonan maanantai. Mielenkiintoisesti valokuvin ja piirroksin kuvitettu lastenkirja, jossa käsitellään perheiden erilaisuutta. Tämä saa kelvata pään avaukseksi Gambiaan. Aarniometsän lääkärinä saa siis vielä odottaa ensi kuuhun, tai jonnekin. 

29.9. 

39. Kap verde Rita Dahl Kap Verde, Savukeitaan matkaoppaat. Loppusuora häämöttää, ja keitaalta näkyy jo savumerkkejä 😊 Kirjassa on paljon kertomuksia omista kokemuksista, joten se sopii hyvin maahan tutustumiseen kun paikallisia romaaneja ei löytynyt. Heti alkuun pitää sanoa, että pidin kirjasta. Innostuin, kun kirjassa oli mainittu kirjailijoita ja jopa teoksiakin suomenkielisellä nimellä, mutta niistä yhtään ei ollut Satakunnassa ja liekö lainkaan. Kirja oli kiva, mutta en ehkä matkaoppaasta haluaisi lukea useammasta kohtaa hien hajusta. Joitain paikallisten kertomia ihmettelin, kuten 35 vuotta töissä ollutta alle 50 vuotiaasta, joka oli käynyt, lukion, 6 vuotta yliopistoa ja 3 vuotta jotsin muuta koulua, mutta ehkä paikalliset aloittaa työt nuorena edelleen. Kirjaa avatessa odotin enemmän valokuvia, ja nimenomaan värillisiä tai ainakin nettiosoitteita, joista olisi ollut helppo katsella maisemia. Kartta olisi ollut kiva jo sisäkannessa, mistä se olisi ollut helppo ottaa esiin. Kirjaan painetusta kartasta eikä Google mapsistakaan ollut hirveästi apua. Kirjan alussa mainittu Cesária Évora nousi heti suosikikseni ja luinkin kirjan häntä kuunnellen. 

40. Guinea, Ilkka Ruohonen, Purjeet kohti Guineaa : lusitaaninen löytöretkikulttuuri. Hatunnosto opiskelijoille, joiden pitää lukea noin mielenkiintoisesta aiheesta tekstiä, joka kauan sitten tuntemani merimiehen mukaan on "spekuloimista sekundäärisillä argumenteilla" millä hän tarkoitti sitä, että käytetään hienoja sanoja hämätäkseen yksinkertaisen asian. Hienojen sanojen lisäksi bongasin hienoja lauseita. Yksi parhaista oli : "Voidaan ajatella Lopesin tarkoittaneen lähinnä sitä, mitä hän on kirjoittanut:...." ehkä pitää olla antropologi, epäilläkseen tutkijan kirjoittaneen muuta, kuin sitä mitä on tarkoittanut. Ehkä alan olla loppua kohti kriittisempi kirjoituksille. Jos antropologien tieteellinen teksti on yleensäkin tällaista, olen pelkästään tyytyväinen, että valitsin aikanaan kulttuurihistorian antropologian sijaan. Ekonomisti minussa bongasi kirjasta 1300-luvun lama-aikana (kristinuskon voima alkoi tyrehtyä, isojen katedraalin rakennustöitä keskeytettiin, viljelyalueita hylättiin ja melkein hävinnyt nälänhätä palasi, tuli depressio ja rahan arvo laski ja toi lisää epävarmuutta, koska rahan käyttöön ei vielä oltu totuttu) ranskalaisen apotin kirjoittaman tekstin:

Kolikoissa asia on hyvin hämärä, ne nousevat ja laskevat, eikä tiedetä mitä tehdä, kun pitäisi voittaa, käykin päinvastoin. 

Mielenkiintoinen kirja, mutta kieli ei kyllä ollut minua varten. Enemmän tässä oli Portugalista kuin Guineasta, mutta Guineahan oli osa Portugalia tuolloin, joten kuitenkin samaa maata noin niinku periaatteessa. 

30.9. 

41. Benin, Juhat Metso ja Vakkuri, Voodoo, Afrikan arkea. Jos parissa edellisessä kirjassa ei kieli minua miellyttänyt, niin tätä olisin nautiskellut mielelläni enemmänkin. Ja ne kuvat! Ei ole mikään ihme, että Metso on palkittu kuvaaja. Voodoon ohella esille tuli paljon Benimin arkea. Voi että, kun löytäisi joka maasta tällaisen kirjan. 

21d Ghana ja 32b Mali. Juha Vakkurin Kulta, Islam ja pyhä käärme - kirjassa kerrotaan Ghanan, Malin ja Songhain historiasta. Häpeäkseni tunnustan, että Songhaista en ollut kuullut aiemmin. Kirjasta nousi päälimmäisenä mieleen se, kuinka voimallinen kulttuuri alueella oli ennen kuin eurooppalaiset tulivat alueelle. Hyi meitä. 

7c Etelä-Afrikka Lupailin kuukausi sitten, että lopetan muutamaa minuuttia ennen puolen yön, mutta muistin, että melkein loppuun alkukuusta kuuntelemani

Trevor Noahin Laiton lapsi oli viime metreillään, joten kirjataan sekin vielä tähän. Trevor on valkoisen miehen ja mustan naisen lapsi ja syntyessään oli laiton, koska suhteet eri väristen ihmisten kanssa oli kiellettyjä Etelä-Afrikassa. Trevor kirjoittaa kepeällä otteella vaikeistakin asioista, joten on ymmärrettävää, että kirja on ollut suosittu. Itsekin tykkäsin. 

42 Tšad turvauduin vielä kerran muukalaislegioonaan: Legioonalainen Peter Aavikon kettu oli kirjan nimi ja tällä kertaa sodittiin Tšadissa. 

* * *

Nyt luvun alla:

Syyskuu päättyi, mutta kirjoja on vielä alkuperäisessä pinossa lukuisia. Pieni pinollinen on kesken, mutta saattavat siihen tilaan jäädäkin. 

Tarkoitus olisi kuitenkin lukea yksittäiset Afrikan maat loppuun eli vielä ainakin 13 kirjaa ja vasta sitten siirtyä Etelä-Amerikkaan. Pieni ehkä tässä on... Mauritania vaikuttaa murheen kryyniltä lukemisen kannalta. Mitään ei ole löytynyt. Joulukuulle on pinossa useampi Vakkuri ja muita useampia valtioita koskevia kirjoja. 

.... 

1. Algeria
2. Angola
3. Benin
4. Botswana
5. Djibouti
6. Etelä-Afrikka 3
7. Etiopia
8. Gambia
9. Ghana 3
10. Guinea
11. Kamerun
12. Kap Verde
13. Kenia 5
14. Keski-Afrikan tasavalta
15. Kongon demokraattinen tasavalta (Belgia)
16. Kongon tasavalta
17. Lesotho
18. Libya
19. Liberia
20. Madagaskar
21. Malawi
22. Mali 2
23. Marokko
24. Mauritius
25. Mosambik 2
26. Namibia
27. Niger
28. Nigeria
29. Norsunluurannikko
30. Ruanda
31. Sambia
32. Senegal
33. Sierra Leone
34. Somalia
35. Sudan
36. Swazimaa
37. Tanzania
38. Togo
39. Tzad
40. Tunisia
41. Uganda
42. Zimbabwe

Eli yhteensä 53 kirjaa. 

Uusia maita 18

Kuukauden viimeiset loppuun luetut.