3. lauantai Isovanhempien päivä

Julialla on ollut jo vuosia tapana käydä Italiassa lomalla syksyllä, useimmiten lokakuussa. Italian lomilta tutuksi on tullut lokakuun kolmas lauantai, jolloin juhlitaan isovanhempia; nonnia.

Italiassa juhlapäivään kuuluu kukat ja erilaiset koko perheen tapahtumat kuten puistojuhlat. Suomessa päivän vietto on ollut vähemmän näkyvää. Päivän ajatuksena on meillä ollut sukupolvien lähentyminen ja perinnetietouden lisääminen.

Tavoitteena on ollut myös saada uusia, luontevia yhteistoimintamuotoja lasten ja seniorikansalaisten välille. Käytännössä päiväkotilapset ja koululaiset voisivat esimerkiksi vierailla vanhainkodeissa. Perhetasolla osallistuminen marttojen Kokataan yhdessä -kurssille tai leipominen kotona suvun kesken voisivat olla oivia tapoja viettää tätä juhlapäivää.

Julian isovanhemmat ovat kaikki jo edesmenneitä. Niinpä Julian keittiössä keitetään tänä iltana kahvia toisen, sen kahvia rakastaneen mummun muistoksi ja nautitaan se kynttilän valoa katsellen.

22.7. Piin päivä

Uudenpaa perinnettä naistenviikon Matleenan päivälle tarjoaa piin likiarvopäivä. Miksi sitten juuri tänään olisi piin juhlintaan sopiva päivä? Tietysti siksi, että kun luvun 22 jakaa 7:llä, päästään lähelle piin likiarvoa. Maailmalla pii-kerhot viettävät juhlapäivää nautiskellen Pina Coladaa. Skål sille.

25.5. Pyyhepäivä

Tänään vietetään 11. pyyhepäivää. Onnekas sattuma oli, että Julian repussa matkasi aamulla töihin ja illalla töistä uimahalliin pyyheliina.

Pyyhepäivän ajatus kumpuaa Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjasta liftareille, jonka mukaan matkalaiselle oman pyyhkeen mukana pitäminen on hyvinkin tärkeää. Koskaan ei voi tietää, koska sitä tulee tarvitsemaan.

Uintireissulla tulee mietittyä kaikenlaista ja Julian mietteet matkustivat parin kilometrin uinnin aikana opiskeluaikaiseen matkustamiseen. Pyyheliina ei silloin kuulunut pakolliseen matkavarusteluun, vaikka 12 tunnin matkalla yöjunassa pyyhe olisi ollut ehkä tarpeellinen. Keskeisimmät matkavarusteet olivat torkkupeitto, villasukat, herätyskello ja vesipullo. Muut eväät olivat bonusta, mutta eivät välttämätöntä matkarekvisiittaa, koska juna oli perillä jo sangen varain aamulla. Tämä tapahtui aikaan ennen kännykkää, joten siksi mukana kulki myös herätyskello.

Kerran vuodessa olisi hyvä tehdä inventaariota myös pyyheliinavarastossa ja marttailun kannattajana Julia ehdottaa, että tehdään tästä kansainvälisestä uudesta juhlapäivästä myös pyyheliinojen inventointipäivä. Risat ja rispaantuneet pyyheliinat heitetään tietysti pois. Sen sijaan vielä ehjät, mutta ehkä itselle epämieluisat pyyheet kannattaa lahjoittaa esimerkiksi ensi- ja turvakotien käyttöön. Nopeimmat Julian kamarin seuraajat ehtivät katsastaa pyyheliinansa vielä tänään, mutta seuraavaan pyyhepäivään on enää 366 päivää aikaa, ensi vuosihan on karkausvuosi :)

6.3. Pakastepäivä

Julian kyökissä sulatetaan tänään pakastin.

Tiedetään: Julia on vähän myöhässä, kun pahimmat pakkaset meni jo, ja pakkasten aikaan on mukavampaa säilyttää pakasteita parvekkeella työhön kuluvan ajan, mutta minkäs teet. Biologinen kello herätti kevääseen vasta nyt :)

Pontta pakastimen sulattamiselle antaa tieto siitä, että ensimmäiset pakastetut ruokatavarat tulivat kauppoihin tasan 81 vuotta sitten. Tämä tapahtui Massachusettsissa Yhdysvalloissa 1930. Jotenkin Juliaa hämmästyttää kovasti, miten vähän siitä on aikaa ja miten luonnollista pakasteiden käyttö tänä päivänä on!

Ensisilmäily pakastimeen osoittaa, että jotain pitäisi vähitellen tehdä viime kesän marjasadolle. Mehustusta odottaa ämpärillinen viherherukoita ja koko joukko muitakin marjoja. Muuten Julian pakastimen ovat vallanneet kauppojen pakastelokeroiden ihastuttavat kasvissekoituspussit. Pikaisen silmäyksen mukaan niitä on kertynyt Julian yhden hengen talouteen lähes kaksi ämpärillistä.

Pakastekasvissekoituksia Julia pitää sinkkukeittiönsä ehdottomana kivijalkana. Ne eivät ehkä ole täysin tuoreiden veroisia, mutta valmiiden sekoitusten avulla kyökin hävikki saadaan pienennettyä minimiin. Miksi ostaa kokonainen purjo, jos tarvitsee vain 2 senttiä? No. Julia myöntää, että jos kyseessä olisi pelkkä purjo, se ei olisi mikään ongelma, sillä aina yhden kasviksen tähteet voi sujauttaa johonkin ruokaan. Ongelman asteelle päästään, kun purjon lisäksi ostetaan muutamaan muutakin kasvista, josta kustakin tarvitaan ruokaan vain pieni pala. Julian kyökissä ollaan kyllästytty syömään samaa ruokaa koko viikkoa, otettiinpa se sitten jääkaapista tahi pakastimesta.

Jonain lähipäivänä pitäisi varmaan ryhtyä sitten mehustuspuuhiin tai alkaa tehdä marjasmothieta oikein olan takaa. Muuten ei kesällä pakastimeen mahdu marjan marjaa.
Samaa Julia suosittelee kaikille muillekin aktiivisille kotipakastajille.

21.7. Edelfeltin tippaleivät

Tippaleivät mielletään nykyisin vahvasti vappuun kuuluviksi, mutta mikä estäisi laittamasta simaa ja tippaleipiä keskellä kesää?

Oivallisen syyn tähän antaa kreivitär Eva Mannerheim Sparren hienostuneen klassikkokeittokirjan resepti Efelfeltin tippaleivät. Niiden kera on helppo juhlistaa taiteilija Albert Edelfeltin syntymäpäivää (s. 21.7.1854). Oheisesta annoksesta Julian kyökissä valmistetaan 20 tippaleipää.

Efelfeltin tippaleivät
8 munanvalkuaista
1 keltuainen
160 g sokeria
175 g jauhoja
Paistorasvaa (Eva Mannerheim Sparren mielestä parasta olisi hanhenrasva, mutta samapa tuo).
Vatkaa valkuaiset, keltuainen ja sokeri tasaiseksi tahnaksi ja lisää jahot.
Kuumenna paistorasva pienessä kasarissa. Pienessä sen vuoksi, ettei tippaleivät leviä liian isoiksi. Voit myös käyttää paistamisen kestävää metallista holkkia, joka rajoittaa taikinan leviämistä.
Kun rasva on sopivan kuumaa, kaadetaan taikinaa joko lusikallinen kerrallaan pieneen suppiloon, josta se valutetaan tasaisena nauhana rasvaan tai laitetaan koko taikina pursottimeen, josta sitä pursotetaan. Pääasia on, että taikina tulee tasaisena, ohuena nauhana kattilaan ja että tippaleiväst muodostuu tiivis kerä.
Kerä käännettään paistamisen välillä ja kun se on tasaisen vaalean ruskea, se nostetaan esimerkiksi metallisella reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan. Kun irtonainen rasva on valunut tippaleivän päälle sirotellaan sokeria. Nykyisin tippaleivissä käytetään tomusokeria, mutta Edelfeltin aikaan sokeri taisi olla hienoa sokeria.

17.3. Pyhän Patrikin päiviä

Pyhä Patrik on irlantilaisten suojeluspyhimys, ja siten suomalaisen Pyhän Henrikin virkaveli. Siinä missä suomalaiset viettävät Henrikin päivää lähinnä uskonnollisin tuntein tai markkinoilla käyden, julivat irlantilaiset olan takaa.

Patrikin päivän viettoon kuuluu apilan vihreät kankaat tai mainoslakanat, isoon mustaan hattuun pukeutunut kääpiö ja apilanlehdet. Irlantilainen musiikki kuuluu olennaisen osana juhlaan, samoin tanssiminen, oluen kanssa tai ilman. Julian kamarissa on tänä iltana hiljaista eikä kyökissäkään kuulu astioiden kolinaa, sillä Juliakin yrittää mahtua tänä iltana mukaan irkkupubin hälinään.

13.3. Aku Ankan syntymäpäivä

Sarjakuvahahmo Aku Ankka munittiin vuonna 1934, hänen kuoriutumisensa (eli ensiesiintyminen lyhytpiirroselokuvassa Viisas Kana Kananen) tapahtui kolme kuukautta myöhemmin 9.6.1934.

Julian kamarissa luetaan tänään vanhoja Aku Ankkoja, seitesmänkymmenlukuisia, Julian lapsuudesta tuttuja, totta kai. Kenties lukuvuorossa on taas Jäyhä Jököttäjä, joka on Julian suursuosikki.

8.3. Naisten päivä

Hyvää naistenpäivää kaikille! 

 Vuonna 1857 New Yorkin vaate- ja tekstiilitehtaiden naistyöntekijät menivät lakkoon. Kansainvälinen naisten päivä 8.3. perustettiin aikoinaan ylistämään naisen sosialistista sankaruutta kaikissa yhteiskunnissa. 

Ajatus yhteisestä naistenpäivästä syntyi naissosialistien II kansainvälisen kongressin aikana Kööpenhaminassa 1910, ja sitä juhlittiin ensimmäisen kerran seuraavana keväänä Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Pietarissa juhliminen aloitettiin 1913 (alkujaan helmikuun viimeisenä sunnuntaina) ja Suomessa 1914, säännöllisemmin 1920-luvulla. 

Joissain, lähinnä sosialistimaissa, päivä on otettu vuotuiseksi vapaapäiväksi. Näin on esimerkiksi Venäjällä vuodesta 1965 (silloin Neuvostoliitto). 

Alkuvuosikymmeninä naistenpäivää vietettiin tavallisimmin työväentalolla arvokashenkisten iltamien muodossa. Illan juhlapuhujaksi pyrittiin löytämään tunnettu työväenliikkeen nainen. YK:n merkkipäiväksi päivä tuli 1975, jolloin siitä mainittiin esimerkiksi kouluissa. Vähitellen 1980-luvulle tultaessa naistenpäivän vietto laajeni ja monilla paikkakunnilla muutkin naisjärjestöt, ylioppilaskunnat tai muut yhteisöt ottivat sen ohjelmaansa ja päivä sai sosialistisen leiman ohella feministisiä vaikutteita.

Ensimmäisiin suomalaisiin almanakkoihin päivä tuli 1990, kaikkiin 1994. Joissain kunnissa päivää liputetaan. Päivän viettoon ei ole kuitenkaan liittynyt meillä erityisempiä rituaaleja, joskin naiset voivat saada läheisiltään kukkia, eikä sitä ole viime vuosina naisjärjestöjen ulkopuolella juuri juhlittu tai huomioitu. Esimerkiksi martat huomioivat nykyisin vain harvoilla paikkakunnilla naistenpäivää. 

Joissain lähteissä on arvioitu, että erityisenä juhlapäivänä naistenpäivä olisikin katoamassa juhlapäiviemme joukosta. Katoaminen ei kuitenkaan ole niin nopeaa, mitä se oli keskikesäksi yritetty suomalaisen kansanvallan päivän kohdalla. Jotkut ovat epäilleet, että päivän voisi pelastaa se, että kauppiaat ja sinkkunaiset kehittävät siitä äitienpäivänvastineen lapsettomille naisille. Karkauspäivä tosin on jo sellainen, mutta sitä juhlitaan vain joka neljäs vuosi.

26.2. Nestorin päivä

Norppaemot synnyttävät kuuttinsa rannan lumipesiin helmikuun lopulla Nestorin päivän tienoilla. Päivä on ollut Maailman luonnonsäätiön teemapäivä, jolloin vedotaan norppien pesimärauhan puolesta.

21.2. Kansainvälinen äidinkielen päivä

Kansainvälinen äidinkielen päivä. UNESCOn teemapäivä, jonka tarkoituksena on edistää kielellistä ja kulttuurillista moninaisuutta ja monikielisyyttä.

Julian kamarissa on pohdittu pitkään ja hartaasti tämän päivän viettämistä ja tultu siihen tulokseen, että käytännöllisin tapa viettää tätä päivää olisi kirjoittaa päivän blogi oman paikkakuntansa murteella. Se se vasta olisi äidinkielellistä moninaisuutta vailla vertaa.

Nähtäväksi jää, tuleeko ensi vuoden blogiteksti jo Julian äidin tahi isän omalla murteella. Tänä vuonna se ei ainakaan vielä onnistu, sillä jo ensimmäisillä luokilla opettaja onnistui kitkemään Julialta oman murteen vivahteet meko tarkkaan. Sydämestä sattuu edelleen nähdä sielunsa silmin, kuinka opettaja punakynällä oli korjannut jokaisen kauvan sanan muotoon kauan ja enään muotoon enää, ja kielsi myös enää koskaan ääneen sanomasta niitä sanoja. Raumalaisille ja savolaisille kyllä on annettu oikeus säilytää oma murteensa, mutta pienen pikkuriikkisen kunnan murretta ei saanut säilöä. On se vaan surku ja häpeä menettää niin nuorena oma paikallinen identiteettinsä. Nyyh.

Jotta tämä tästä iloksi muuttuisi, haastan kaikki blogejaan kirjoittavat suomalaiset kirjoittamaan, ellei nyt joka päivä, niin ainakin joka vuosi 21.2. oman kotitienoonsa murteella, olipa se sitten äidinmaidosta imettyä tahi aikuisena opittua.

8.2. Lainan päivä

Lainan päivä

3.2. Alvar Aalto -päivä

3.2. on Alvar Aallon syntymäpäivä. Päivää on ehdotettu suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun päiväksi, mutta suomalaisissa kodeissa päivän vietto on vielä vähäistä.

Julian kammarista ehdotetaan, että päivän kunniaksi kannattaisi lähetä kävelylle omalle kotikadulle tai kylätielle. Samalla voisi kerrankin katsella oman kadun tai kylätien rakennuksia vierailijan silmin.

Mikäli sattuu olemaan niin onnekas, että kävelyetäisyydeltä löytyy Alvar Aallon suunnittelema talo, kannattaa käydä bongaamassa sekin samalla reissulla.

Kävelyn jälken voi nautiskella vaikka Julian valoleivoksia, joiden ohje löytyy 3.2.2009 kohdalta.

31.1. Tipattoman tammikuun päättyminen

Juhlapäivän aattohan se tämäkin joillekin on...

Tipattoman tammikuun jälkeen voisi viettää:

• hapottoman helmikuun
• maltaattoman maaliskuun
• huikattoman huhtikuun
• tuiskeettoman toukokuun
• keppanattoman kesäkuun
• helmettömän heinäkuun
• eloryypyttömän elokuun
• sahdittoman syyskuun
• lotraamattoman lokakuun
• moukuttoman marraskuun
• juopumattoman joulukuun

jos intoa piisaa. Julian kamarissa ollaan vähän sitä mieltä, että parempi kohtuus, kuin ylettömyys kumpaankaan suuntaan. Opiskeluajalta Julia muistaa, kuinka silloin mainostettiin alkoholitonta helmikuuta - se kun on kuukausista lyhin, joten alkoholipaasto on helpointa toteuttaa siinä kuussa.

23 päivää ennen joulua

Kuten eilen tuli mainittua, oli Histamiini oivallinen joulukalenteri. Julialle tuli yllätyksenä pari vuotta sitten Matti Ranin elämäkertaa lukiessa, että Histamiinina hääri Matti Ranin.

24 päivää ennen joulua

Tänään avattiin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Joulun odottaminen joulukalentaria hyväksi käyttäen on suuri nautinto. Luukkuja availemalla näkee kuinka joulu konkreettisesti lähestyy.

Näin ensimmäisenä kalenteriluukun avaamispäivänä on hienoa muistella kaikkia vanhoja joulukalentereita ja ennen kaikkea joulukalenteriohjelmia. Joulukalentereista Julia pitää eniten sellaisista, joista luukun avaamalla löytää kuvan, mieluiten sellaisen, jossa on vähemmän tonttuja ja enemmän oikeaa joulun lähestymistä.

Television joulukalenteritarjonnasta Julian mieleen tulee aina ensimmäisenä Histamiiini, vaikka silloin Julia ei enää ollutkaan pikkulapsi. Mieleen on painunut myös jostain 1970-luvun kätköistä joulukalenteri, jossa Maija täti askarteli lapsien kanssa. Askartelutuotoksista muistuu ainakin wc-paperiholkista tehty leijona. Tätä kirjoittaessa Julia kurkistelee You Tubesta The Joulukalenterin ensimmäiseen luukkuun. Tätä ei olekaan ennen tullut katsottua!

Jos koko päivää ei jaksa katsella joulukalentereita, kannattaa jonain joutohetkenä laittaa kinkku suolaan. Nyt alkaa olla viho viimeinen heti, jos aikoo saada kinkkuun edes vähän suolan makua. Tönkkösuolaista kinkusta ei enää tähän aikaan laittaessa tule, kertoo vanha kansa.

28 päivää ennen joulua

28 päivää ennen joulua sattuu olemaan Hilkan päivä ja jostain käsittämättömästä syystä päivä on jäänyt ilman suurempia ennusteita tahi teko-ohjeita. Sen vuoksi tulee Julialle aina tänä päivänä mieleen, kuinka kovasti nauratti kun luki ensimmäistä kertaa Pentti Lempiäisen kirjaa Muistakaa menneitä päiviä. Lempiäinen kun oli kirjoittanut päivän kohdalle Tavallinen päivä. Julia ei muista, mitä päivän tekstissä kirjassa luki, mutta jotain tavallisen päivän kunnioittamisesta siinä oli. Aina silloin tällöin sitä kaipaa näitä tavallisia päiviä, ja nimenomaan niiden tavallisuutta. Käydään töissä, kaupassa, mennään kotiin, laitetaan ruokaa, katsotaan televisiota... eikä ole mihinkään kiire.

Tänään ei tarvitse edes käydä kaupassa, sillä on Älä osta mitään -päivä.

Julia muistaa vielä, kun kuulin ensi kerran Älä osta mitään -päivästä. Silloin mainostettiin päivää, jotta se on tasan kuukausi ennen jouluaattoa, ja siten helppo muistaa. Nykyisin Julia ei oikein ole pysynyt kärryillä, koska tätä päivää oikein vietetään. Tänä vuonna se on siis tänään.

31 päivää ennen joulua

Lemmikin nimipäivä. Joulu sen kun lähestyy ja vähiteleen sitä pitää oikein ruveta ajattelemaan. Tänään on Lemminkin nimipäivä, ja siitä voisi johtaa oivan aasinsillan kodin lemmikkien ja muiden pieneläjien jouluun.

Uutisissa kerrottiin jo muutamia viikkoja sitten, kuinka lintujen talviruokintaa tulisi aloittaa. Hyvissä ajoin ennen joulua kannattaa tarkistaa "rehuvarastot" ja huolehtia siitä, että talviruokinta ei katkea kesken kaiken.

Perinteiseen jouluun on kuulunut lyhde lintuja varten. Modernissa kotitaloudessa lyhteen korsista voi koota lintuja varten muunkin mallisia koristeita. Kuka estää rakentamasta pihalle kaurapalloja, runsaudensarvia, pukkeja...

Pähkinöiden, rasvan ja irtosiementen tarjoiluun kannattaa kiinnitää huomiota. Julia itse pitää kovasti närhistä, oravista ja jopa variksista, mutta jos ei pidä näistä eläimistä omalla pihallaan, kannattaa ulkoruokintapaikat järjestää niin, että vain pikkulinnut pääsevät ruokailemaan.

Monet haluavat hankkia lemmikeilleen joululahjan. Sitäkin kannattaa suunnitella etukäteen. Vielä ehtii esimerkiksi ommella koiralle uuden ulkoilupuvun.

34 päivää ennen joulua

Hilman päivä. Hilman päivät on tuttu Agapetuksen näytelmä, jonka elokuvaversio tulee tämän tästä televisiosta. Julia muistelee lämmöllä Tampereen työväenteatterin Hilman päivä näytöstä noin viidentoista vuoden takaa.

Erinomaisen näytelmän ohella muistijälki jäi myös käsiohjelmasta, jossa oli Hilman päivän -kakku. Käsiohjelma on valitettavasti eksynyt väärään laatikkoon, eikä sitä tähän hätään löytynyt, mutta kakku oli hyvin samanlainen kuin Julian äidin tekemä Kahvikakku, johon tulee hapantunutta kermaa ja mausteita. Voisipa vielä syödä vehnää, niin voisi leipoa pitkästä aikaa kakun. Vanhaa kermaakin löytyy jälleen kerran jääkaapista. Tätä kirjoittaessa Julia googlasi Hilman kakun ja sai ainakin yhden osuman pula-ajan kakusta. Ohjeessa ei ole käytetty vehnäjauhoja, joten sellaista voisi viikonloppuna kokeillakin.

34 päivää ennen joulua on vähän liian aikaista leipoa kuivakakkuja jouluksi, mutta aina voi harjoitella. Onpa sitten iltateelle kerrankin tuoretta tarjottavaa :)

Ps. Ortodoksit viettävät tänään Jumalansynnyttäjän temppeliin tuomisen juhlapäivää. Siitä sitten ensi vuonna lisää.

35 päivää ennen joulua

Lasten oikeuksien päivä. Lasten oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 20 vuotta.

Aamulla Julia kummasteli kovasti lehtijuttua sopimuksen 20-vuotisjuhlasta, olihan Julialla omasta lapsuudestaan muistoja Lasten oikeuksien julistuksesta. Pieni tarkastus Googlen avulla osoittikin, että itse sopimus oli 20-vuotias, mutta lastenoikeuksien julistus annettiin jo 50 vuotta sitten. Hetken Julia jo pohti, voiko muistaa näin väärin lapsuuden koulutunteja. Onneksi tieto ei lisännyt tässä tapauksessa tuskaa, vaan tuotti helpotuksen - Julian muisti pelaa edelleen :)

Jouluun on 35 päivää. Jos kuka aikoo laitta tuorekinkun perinteisesti suolaliemeen, niin se kannattaa tehdä 5-6 viikkoa ennen joulua, jos kyseessä on isohko perhekinkku ja jos haluaa siitä hieman voimakassuolaisen. Pienemmälle kinkulle riittää lyhyempikin aika. Juliassa on sen verran marttaa, että osaa tehdä kunnon suolaliemen possulle. Suolaa tarvitaan lientä varten niin paljon, että raaka, puhdas peruna kelluu liemen pinnalla. Näin lihan suolaantuu, eikä pilaannu.

Mikäli lihaa sattuu olemaan enemmänkin, voi suolata muitakin possun osia kuin kinkkua. Esimerkikis suolattu ja keitetty kieli on erinomaista.

Muisteltakoon tässä yhteydessä myös, että Julian lapsuudessa syötiin joskus voimakkaasti suolattua sianläskiä perunoiden kanssa. Ohuen ohueksi leikattuna se maistui vähintäänkin yhtä hyvältä puin Parman kinkku. Myönnettäköön, että Julia ei kyllä oikein jumaloi kumpaakaan lihatuotetta :)

27.10. Kansainvälinen nallepäivä

Kansainvälistä nallepäivää vietetään presidentti "Teddy" Rooseveltin syntymäpäivänä. Teddy-karhu on saanut nimensä Rooseveltiltä, joka kieltäytyi vuonna 1902 ampumasta karhunpoikasta ja tästä syystä nallekarhulle annettiin lempinimi Teddy-karhu. Ensimmäiset mohairiset leikkikarhut valmistettin Saksassa ja Yhdysvalloissa 1902. Teddyjen kulta-aikaa oli 1907 vuodesta toisen maailmansotaan. Viime aikoina pehmoiset teddykarhut ovat tulleet taas muotiin.

Nallepäivän vietto rantautui Suomeen Ruotsin kautta 1990-luvulla. Kovin iso ja näkyvä päivästä ei ole ainakaan vielä tullut, mutta kauppojen mainoksissa ja kirjastojen lastenosastojen ohjelmissa nallepäivä vilahtelee vuosittain. Enemmän tapahtumia löytyy Yhdysvalloista tai Britanniasta.

Julian kamarissa luettiin nallepäivän aattona innokkaasti neulekirjaa nallen teosta. Voi olla, että Julia viettääkin nallepäivän iltaa aloittamalla neulenallen valmistuksen. Innostus neule-eläimiin syntyi kirjamessuilla, joilta Julia löysi pienoisen kasan englanninkielisiä neulekirjoja talven varalle. Julia näet ei ole talviunilla, vaan käpertyy soffalle neulomaan lämpimistä langoista kaikkea kivaa talvista mieltä lämmittämään.