Elokuussa luetut kirjat

Elokuussa onnistuin vihdoin hidastamaan tahtia ja pääsin lukemisessa likimain kirja päivässä tahtiin. 

Arhippa Pirkko On ruusu punainen. Kirja on Arhippan 31 dekkari, tapahtumapaikkana Turku ja etsivänä Varpu Anhava. Murha tapahtuu kauppapuutarhassa.

"Taidan sittenkin valita päiväkakkarat." (2.8.)

Bagge Tapani Valkoinen hehku -kirjassa eletään vuotta 1938. Espanjan sisällissota, Hämeenlinna, Urho Kekkonen... Väinö Mujusesta kertovan dekkarisarjan ensimmäinen osa. 

Bagge Tapani Pomminvihreät portaat. Helsingin olympialaisten avajaiset 1952 lähestyy ja stadionia uhkaa pommiuhka. Luin ennen Pariisin olympislaisten avajaisia. Mujus-sarjan tuoreempia kirjoja. 🌟

Branchi Camillo Sinisiltä saarilta atollien aurinkoon, 1963.Kuuluisa italialainen maailmanmatkaaja vie meidät Pääsiäissaarille kivipatsaiden ja hula-hula -tyttöjen mystiseen piiriin. Verrattuna luvun alla olevaan Grimblen Paluu Etelämerelle -kirjaan, oli tämä vähän pliisu ja sekava, jotta siitä olisi ollut tarttumapinnaksi maahaasteen suorittajalle. Mutta sehän tietty on selvääkin, sillä Grimble asui Kiribatissa puolet työurastaan, mutta Branchi vain seilasi muutamalla saarella. Eniten tykkäsin tarusta helmenkalastajista.  Polynesia. 

Costello Matthew & Richards Neil  Ratkaiseva ristikko - Cherringham mysteerit 16. Ihasteltu ristikoiden laatija kuolee ja jättää testamentissaan ehdollisen perinnön. Perijä on se, joka ratkoo Cherringhamiin liittyvän ristikon määräaikaan mennessä. Tutut yksityisetsivät on kutsuttu valvomaan että kukaan ei fuskaa eikä tule yhteistyötä perijöiden kesken. Murhatutkinnaksi tämäkin menee. Hyvä välipala paksumpien kirjojen välissä, kuten muutkin näistä lyhyistä tarinoista. Englanti. (31.8.) 🌟🌟

Eerola Lasse Olympialaisten outoja sattumuksia. Monenlaista tarinaa on ehtinyt tapahtumaan olympialaisissa kautta aikojen. Elokuiset Pariisin olympialaiset muistetaan Seine-joella tapahtuneista avajaisista ja olympiatulesta kuumailmapallossa Pariisin yllä. (10.8.) 🌟

Erkkilä Veikko Viimeinen aamu: neuvostopartisaanien vaietut jäljet. Kertomus partisaanien julmasta retkestä tiettömillä taipaleilla pienen Seitajärven muutamaan taloon sekä Lokan kylään. Kirjaan on koottu tietoa ja muistelmia sekä Suomesta että Neuvostoliitosta, viimeiset tiedot Venäjältä. (30.8.) Savukoski ja Sodankylä. 🌟

France Anatole Kuningatar Hanhenjalan ravintola. Kirjaa markkinoidaan mm. näillä sanoila: "Moralisteille ja vakavamielisille kovaa purtavaa, vapaamielisille ilonaiheita pikkutuhman ja koomisen apotin seikkailuissa." Kirjan parasta antia oli lyhyet tarinat, mutta veikkaan, että tästäkin lukukerrasta ei jäänyt yhtään enempää pysyviä muistijälkiä kuin ensimmäisestäkään. Ranska (27.8.)

Galera Daniel Hyöky. Brasilialaisen kirjailijan mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka kasvosokea mies lähtee etsimään isoisänsä tunteneita, jotta kuulisi isoisästään enemmän. Isoisä on kuollut pelastaessaan tyttöä aallolta. Tai niin ainakin on kerrottu perheelle. Mutta mikä on totuus? 

Kirjassa on selitetty kasvosokeutta kivalla tavalla. Vaikka kasvot ei jää muistiin, mikään muu ei katoa. Tuntomuisti on niistä vahvin. (1.8.) 🌟🌟

Garam Sami on kääntänyt Barksin sarjakuvia stadin nykyslangille vuonna 2000 kirjassa Rotsi on mut byysat puuttuu. Aku Ankka -sarjakuva-albumi. Tuolloin käännettiin sarjakuvia eri murteille. Itseltäni löytyy eleläpohjalainen Roope-setä ja Harald Hirmuinen jollain murteella. Stadin slangi ei kuulu suosikkeihini toisin kuunnmuut murteet, mutta tämä oli hyvä. (27.8.) 🌟

Gómez-Jurala Juan Kuolinkellot. Vatikaanissa surraan, sillä Paavi Johannes Paavali II on kuollut. Edessä on konklaavi. Kuolleena löytyy myös pari kardinaalia. Syyllisen nimi tiedetään nopeasti, mutta mistä hänet löytää? Etsinnän aikana tulee lisää ruumiita ja selviää, miksi murhaaja murhaa. Ainakin pari viskimerkkiä tuli mainittua:

"Aina voi jatkaa eteenpäin, kunhan jaksaa tahtoa, rakastaa Jumalaa ja saa välillä tujauksen John Walkeria." 

Jännä juttu jälleen. Peräkkäisissä kirjoissa puhutaan viskeistä. Eilen lukemassani Tuhkat kirjassa oli yhdellä miehellä viskikokoelma, josta löytyi mm. 30-vuotiasta japanilaista viskiä. (13.8.) 🌟

Haapakoski Aarne Mustalais-suon arvoitus : jännitysromaani. Helsingin Tattarisuolle sijoittuva, tositarinasta kertova dekkari, joka on yksi ensimmäisistä yksityisetsiväkertomuksista ja Haapakosken esikoinen. Tattarisuolta löytyi haudattuna ihmisten jäseniä. Rikoksia tutkii tässä kirjassa sanomalehtitoimittaja. (16.8.)

Hewson David Kuoleman vuodenaika on Roomaan sojoittuvan Nic Costa -sarjan aloittava kirja. Rooman poliisilla ei ole toimivaltaa Vatikaanissa, mutta sattuma johtaa Costan Vatikaanissa sattuneen murhan ratkomiseen. Monenlaisya ehtii tapahtua ennen kuin kardinaalien rauha palautuu. 🌟

Hietala Heikki Tuhkat. Kirjan päätapahtumat on Espanjasta, missä päähenkilön isä on asunut vuosia. Nyt on luettuna noin 340 kirjaa tänä vuonna ja tämä kiilasi vuoden parhaan kirjan paikalle. Aiemmin top vitosesta löytyy lähinnä tutkijoiden tekemää TrueCrimeä kuten Murha sunnuntaitiellä ja Sulkavaras. Aina joskus toivoo, että perijät olisivat enemmän päähenkilön ksltaisia perittävän kuoltua ja vähemmän sitä ennen, niin kaikkien elämä olisi helpompaa. Tykläsin erityisesti siitä mitä tapahtui isän palvelijalle. (12.8.) 🌟🌟🌟

Hietamies Eve Puolinainen. Ilona tulee raskaaksi helposti. Kolme keskenmenoa, neljä, muistuttaa Iivari. Sitten alkaa viides, mutta Ilona ei jaksa stressata. 

"Aina päädytään siihen, että vessanpöntöllä itkee nainen, Ilona ajattelee..."  (9.8.) 🌟

Isokallio Kalle Samuli Huttusen synnyinlahja. Kalle Isokallion huumori on nautittavaa. Se on kuin Arto Paasilinnaa parhaimmillaan, mutta täysin nykypäivää. Lueskelen näitä Isokallioita kirjan silloin toisen tällöin. Huomasin jonkun aikaa luettuani lukeneeni tämän jo aiemmin, mutta kun siitä oli jo aikaa, niin hyvän voi lukea uudestaankin. Kemiö

"Tarkemmin osasivat lukea seitsemän kuolema syntiä kuin kymmenen käskyä."  🌟🌟🌟 (5.8.) 

Jaatinen Pekka Suomussalmi talvisota 1939-40. Kirja alkaa päivää ennen talvisotaa,  29.11.1939, yh-partio hiihtää tarkkailemassa. Yksi partioinut poika siepataan kun hän on matkalla kotiin lepäämään. Kirja päättyy tammikuulle, jolloin suomalaiset ovat saaneet Suomussalmella Juntusrannan takaisin. Kirjassa kerrotaan sodasta suomalaisten, juntusrantalaisten ja neuvostoliittolaisten näkökulmista:

"He toivoivat rauhaa, mutta pelkäsivät pahinta. Kaukana kotoa."

"Nythän tämä sujuu kuin valssi pakanan häissä." (28.8.) 🌟🌟🌟

Kadare Ismail Särkynyt huhtikuu on kirja albanialaisesta verikostokulttuurista 1900-luvun alussa. Nuori mies kostaa veljensä surman. Veli on kostanut aikanaan jonkun sukulaisensa surman jne. ainakin 20 kertaa. Ja kaikki alkoi siitä kun... No, se kannattaa lukea itse. Jokainen kosto vaatii veronsa. Monella tapaa. Kerran meinasi olla päivä, ettei kukaan kostanut. (19.8.) 🌟🌟🌟

Kallioniemi Tuula Kaahailua ja kepposia. Reuhurinteen pienen pienestä, yksiluokkaisesta alakoulusta kertovan sarjan ensimmäinen osa. Meno luokassa on verrattavissa Ellan luokkaan sillä erotuksella, että oppilaat ovat 7-12-vuotiaita. (4.8.)

Kaukonen Tauno (1929-1983) Klaani - tarina Sammakoiden suvusta. Sammakoiden suku on rikoksiin taipuvainen. Suvun nuorin vesa yrittää pysytellä kaidemmalla tiellä, mutta suvun perintö vetää kuitenkin puoleensa. Huippu tarina edelleen. Tämä oli ensimmäinen lukukerta. (8.8.) 🌟🌟🌟

Kianto Ilmari Punainen viiva. Tobias Romppasen perheessä on viisi lasta ja vähän ruokaa. Jokainen täysi-ikäinen suomalainen pääsi äänestämään 1907, myös pienen torpan köyhä vaimo. Tykästyin Kiannon kieleen. Tarinakin tietty hyvä, mutta televisiosta tuttu. Kai tämä Suomussalmelle sijoittuu, kuten Kiantokin. 

"Russakat juoksee kuin hullut pitkin vanhan virsikirjan kantta."  🌟🌟

Kianto Ilmari Jooseppi: köyhälistötarina Suomesta. Luin viime kuussa Lehtosen Putkinotkon ja kieltämättä tuli vertailtua. Putkinotkon väki tuntui rääväsuisemmalta. Kummallakaan ei mennut hyvin, mutta Ryysyrannassa oltiin jotenkin toiveikkaampia että kaikki järjestyy. Ympäristön rikkaammat suhtautui Ryysyrantalaisiin ymmärtäväisemmin. 

Kiannon kieli hurmasi, vaikkei Lehtosenkaan kehnoa ollut. Ja sitten se loppu... Suomussalmi. 🌟

Kiviniemi Eeva, Pietikäinen Taina Joki. Turussa virtaava Aurajoki on vaarallinen tässäkin kirjassa. Kirjan päähenkilö on historiantutkija nainen ja hänen vastavalmistunut poliisi tyttärensä. 

"Vaikka hän kirjaisi osaamisensa hopeamusteella kultapaperille se ei häikäisisi ketään. Jos ikä alkaa numerolla viisi ja erityisvahvuuksiin kuuluu 1600-luvun Ruotsin hovielämän hyvä tuntemus, ei työnantajia ole riesaksi asti työtä tuputtamassa." 

Samat sanat 1980-luvun kansantaloustieteen opinnoilla höystettynä. (15.8) 🌟

Kontala Saila-Mari Kannuksen kadonneet. Nuori, Kannuksesta kotoisin oleva nainen lähtee Kannukseen tutkimaan entuudestaan tuntemattoman miehen luo Kannuksen kadonneiden miesten tapausta. 

"Aki Mäki parka. Hän ei näyttänyt kiinnostavan ketään." (14.8.) 🌟🌟🌟

Lang Maria Kuoleman aaria. Kustaa III teatterin Cosi fan tutte - oopperan matineanäytös ei suju kuten piti. Murhaaja astuu kuvaan. Puck Rune ja Crister Wijk ratkaisevat kuka on syyllinen. Tukholma. (4.8.) 🌟

Richards Neil ja Costello Matthew, Naamiomurha, Mydworthin mysteerit osa 4. Laskiaisnaamiaiset päättyy ikävästi, kuin Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki -laulussa. Paha mustaenkeli vie ruttotohtorin. Onneksi etsiväkaksikko on paikalla, sillä he kuuluvat viikonloppuhuveja isännöivään perheeseen. Englanti. 

"Kuka ikinä hän onkaan, hän on kuollut." (3.8.) 🌟🌟

Richards Neil ja Costello Matthew Mydworthin mysteerit osa 7-Viaton mies. Mies on tuomittu hirtettäväksi, mutta onko hän sittenkään syyllinen. Asiaa alkaa tutkia sarjan voimahahmot englantilainen lordi ja hänen amerikkalainen puolisonsa. Tapahtumat sijoittuvat 1920-1930-luvulle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Englannissa sovinnaisuus oli tärkeää, mutta sopivaa puolisoa oli vaikea löytää. 

"Ikävä sanoa näin, mutta he ovat erikoinen pari, jos totta puhutaan. Connie on oikein herttainen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta elämä on kohdellut häntä kaltoin. Hän on kai niitä ikuisia yksineläjiä. Rakkautta ei ole löytynyt. Kaikki sopivat miehet kaatuivat maailmansodassa."  (2.8.) 🌟🌟

Richards Neil ja Costello Matthew Rikoksia Rivieralla, Mydworthin mysteerit osa 8. Sir Henry on menossa Rivieralle ja vaimo pääsee mukaan. Matkalaukkuun pakataan smokki, juhlapuvut ja parhaat korut. Luvassa on seurapiiritapahtumia. Ensimmäisessä sellaisessa tavataan mies, joka on saanut kiristyskirjeen. Ranska

"Cabareeta ja kuohuvaa, ilman aseita tällä kertaa."  (3.8.) 🌟🌟

Ruumiin kultturi lehti 4/2011 kannesta kanten. Kansikuvajuttuna Pirkko Arhippaa. Lukuisista dekkariesittelyistä muutama siirtyi lukupinoon. (29.8.)

Sariola Mauri Ison kalan katiska. Susikoski-sarjan 28.osa vuodelta  Nuori mies on saamassa perinnön enoltaan, jos täyttää erään ehdon. Originellin enon ehtoa täyttäessä vastaan tulee monenlaista ongelmaa. Kirjassa käydään myös  Neuvostoliiton aikaisessa Virossa (4.8.) 🌟🌟

Siintävät kaukaiset metsät : runoja metsistä, eränkäynnistä ja erämaista. Erno Paasilinna on koonnut kirjaksi tuttuja ja vähän oudompiakin metsään liittyviä runoja Suomesta. Niistä tunnetuin lienee Aleksis Kiven runo:

"makeasti oravainen, makaa sammalvuoteellansa".  (1.8.) 🌟🌟

Skiftesvik Joni Valkoinen toyota vei vaimoni. Vaimo lähteesydämensiirtoleikkaukseen Helsinkiin ja kotona Oulussa omakin sydän on pettämässä. Skiftesvikin omaelämänkerrallinen romaani, joka kosketti, kuten kaikki Skiftesvikit. (11.8.) 🌟🌟🌟

Strout Rex Missä on testamentti? Pitkästä aikaa ilta Lars Svedbergin seurassa. Toivottavasti koko sarja tulee vähitellen äänikirjaksi. Wolfe on rahapulassa ja joutuu ottamaan ratkottavakseen testamenttijutun, mutta murhajuttu tästäkin tulee. New York. (27.8.) 🌟

Tuomela Harri Vallilan veitsiyöt on Vallilaan sijoittuvan dekkarisarjan toinen osa. Suosittelen aloittamaan ensimmäisestä: Vallilan murhamammat -kirjasta. Hyvä oli tämäkin. Miitta Mäki pestautuu väliaikaisesti poliisiin ja tutkii Vallilassa tapahtunutta raakoja murhia työparinaan rikosylikonstaapeli Mauno Luttinen. (5.8.) 🌟🌟

Viherjuuri Heidi Hilja ja synttärisoppa kirja on sarjan kahdeksas osa. Millaiset synttärit tulee, sen voi lukea kirjasta. Näinkin voi käydä. (10.8.)

Dekkariviikko 2024 perjantai Pirkko Arhippan seurassa

Jos lähtee oikein etsimälllä etsimään, niin mikä on todennäköisyys, että kahdessa dekkarissa peräkkäin puhutaan Peyton Placesta? Veikkaan että ei etsimällä löydä edes viikossa, sillä vaikka Payton Place oli suosittu 1960-1970-lukujen taitteessa ja tuli televisiosta uusintanakin joskus parikymmentä vuotta sitten, niin mikään suuri puheenaihe se ei enää ole, ja vanhemmissa dekkareissakin harvemmin on puhuttu televisio-ohjelmista. 

Eilisessä Max Mannerin dekkarissa Stein mainitsee Playton Palacen. Tänään Pirkko Arhippan kirjassa Jo katkee maalinauha mainitaan sama tv-sarja. Aika käsittämätöntä. Mannerin kirja on uusi, Arhippan vuodelta 1971, jolloin Payton Place oli yksi Suomen suosituimmista tv-ohjelmista. mutta silti. Pitäiskö lotota...

Tulevien olympialaisten vuoksi ajattelin alkuvuodesta, että luen systemaattisesti joitain urheiludekkareita. Ennenkin on pitänyt, mutta ei ole tullut juuri urheiludekkareita luettua. Yhtäkkiä muista aiemmista vain Jorge Zepera Pattersoni loistava Kuolema kelloa vastaan., jonka imussa vielä jonain vuonna katselen Italian ympäriajon alusta loppuun. Kirja kyllä kertoo Ranskan ympäriajosta, mutta jos voi valita niin katselen mieluummin Italian maisemia.   

Ollaan jo kesäkuussa, mutta ei ole vielä tullut luettua kuin Peter Loveseyn Salapoliisi silkkipöksyissä, josta tykkäsin, vaikka nyrkkeily, etenkään vapaanyrkkeily, ei ole suosikkilajejani. Onneksi olympialaisiin on aikaa vielä reilu kuukausi. Hyvin ehtii etsimään muutaman urheiludekkarin lisää. 

Jo katkee maalinauha kirjassa eletään Suomi-Ruotsi -maaottelun aikaa 1960-luvulla. Kesken tapahtuman urheilukirjoja kirjoittava toimittaja, ex-ralliautoilija Juha Aarnio kuolee. Käsittääkseni kaikki 1960-luvun maaottelut käytiin Olympiastadionilla Helsingissä, eikä naisten kisojakaan pidetty koskaan Turussa.

Kuvat: Turku, Paavo Nurmen stadion 2016. Kuvissa katettu katsomo ja viimeisessä kuvassa kentän ennätykset.

Harvoin kirjan hahmojen nimet häiritsevät lukemista, mutta tässä jokainen Aarnio sana toi häiritsevästi mieleen erään toisen, julkisuudesta tunnetumman Aarnion.

Kirjasta on vaikea kertoa oikein mitään spoilaamatta tarinaa, joten olkoon tämä tässä tältä erää. 

Kirja oli ihan hyvä, mutta pakko myöntää, että olen itseäni innostavampiakin Arhippoja lukenut. Urheilu ei ole suosikkini, enkä välttämättä välitä lukea yhteiskunnallisena aiheena siitä toisestakaan asiasta, mikä ratkaisuun vaikuttaa, etenkin kun maailma on 1960-luvulta muuttunut tässä asiassa paljonkin.

Sitä jäin miettimään kirjan luettuani, että mitenkäs nykyään on ammattiurheilun määritelmät. Nuoruudestani, jolloin urheilun katseleminen vielä jotenkin kiinnosti, muistan, että ammattiurheilijat eivät saaneet osallistua esimerkiksi olympialaisiin. Nykyään ainakin MM-jääkiekkokentillä nähdään pelaajia, jotka elävät vuosikymmeniä urheilusta saamalla vuosipalkkiolla. Niin paljon asia ei kiinnostanut, että olisin viitsinyt etsiä asiaa netistä. 

Mutta takaisin Arhippan dekkareihin. 

Erityisesti olen tykännyt Sami Mattila kirjoista. Pia Pohjakallio, Mattilan tyttöystävä ja sittemmin puoliso oli mielenkiintoinen hahmo, johon oli helppo samaistua, sillä itsekin olen ollut työttömänä silloin, kun kirjoja luin. Erityisenä helmenä noista kirjoista itselleni on ollut Kuoleman koordinaatit vuodelta 1995, jossa Pia on töissä matkaoppaana laivamatkalla Etelämantereelle ja Sami on päässyt matkalle mukaan. Muut Sami Mattila-sarjan kirjat tapahtuvat pääosin Naantalissa.

Myös Varpu Ahava -sarja on ollut mieleeni, sillä hän vaikuttaa tavalliselta suomalaiselta naiselta. Plussaa siitä, että Ahava jätti alkoholin, joten kirjoissa ei tissutella viiniä joka ilta töiden jälkeen. Ahava kirjoista lempikirjani on Tii taa Taneli sekä myös Kulki kuolema puistotiellä. 

Kipunuora taisi olla ensimmäinen kirja, missä Varpu Ahavalla oli mukana tutkimuksissa nuorempi poliisi Tiia Vuoristo. Varpu Ahava -sarjan kirjoissa tapahtumapaikkana on pääosin Naantali ja Turku, mutta jossain kirjassa muistelen että oltiin Viron matkalla. 

Arhippan muista kirjoista olen pitänyt erityisesti Kuolema kuuntelulla -kirjasta, missä murha tapahtuu paikallisradiossa. Sen päähenkilönä on Helena Aronen. 

Ympäristöetsivä-kirjoista olen lukenut ainakin Hietaneilikat, mikä jäi positiivisesti mieleen. Pitkäkin lukea lähiaikoina myös Konna ja rupikonna. 

Olen lukenut melkein kaikki Arhippan kirjat. Jo katkee maalinauha -kirjan muistan jättäneeni väliin aikanaan nimen omaan urheiluteeman vuoksi. Harmi sinänsä, sillä kirjassa ei kuitenkaan ollut urheilua hampaat irvessä, vaan murha nyt sattui vaan tapahtumaan urheilupiireissä. 

Monet kirjailijat kertovat haastatteluissa halunneensa kirjoittaa jostain tietystä yhteiskunnallisesta asiasta. Pirkko Arhippan kirjoissa olen pitänyt erityisesti siitä, että niissä olevat yhteiskunnalliset aiheet kuten työttömyys, alhoholismi, syrjäytyminen jne. eivät korostu. Pia Pohjakallio oli työttömänä ja vaihtoi ammattia, Varpu ryyppäsi, Varpun lähipiirissä oli parisuhdeväkivaltaa jne. mutta ainakaan minulle ei tullut aikanaan mieleen kirjaa lukiessa, että katos vaan, tässä kirjassa on teemana se ja se. Ehkä tarina kehittyy Arhippan kirjoissa kirja kirjalta eikä niin, että yksi kirja nostaisi esiin yhden aiheen, toinen toisen. Ja se on mielestäni hyvä. Joidenkin suosikkikirjailijoideni kohdalla väliin on oikein huvittanut, että katos vaan, tämä on kirja siitä ja siitä aiheesta, kun se edellinen oli jostain muusta asiasta. 

Peukut siis Arhippalle. Wikipedia kertoo 89-vuotiaan rautarouva Pirkko Syynimaan kirjoittaneen 37 jännitysromaania. Numero 38, Ruusu-pallo-avain ilmestyi vuonna 2016. Esikoisteos Murha on sydämen asia ilmestyi lähes 50 vuotta aiemmin,vuonna 1968. 

Mutta ei siinä kaikki. Tämä yksi Suomen tuotteiliaimmista kirjailijoista on kirjoittanut lukuisilla muillakin nimimerkeillä kuin Arhippa. Esimerkiksi Marja Orkoma nimimerkillä on ilmestynyt 20 viihderomaania.

Toukokuussa luetut kirjat

Hertsumarepale sentään, nyt pitäisi siirtyä paksumpiin kirjoihin... Vaikka jemmattuja runokirjoja on vielä jäljellä tusinan verran. Muutama kirja sentään taisi tulla vähemmän kuin huhtikuussa, joten plussaa sekin. Tämä oli vähän outo lukukuu. Potterit, Zettenbergit, lisää runoja... Keskiössä piti olla Etelä-Aasia, josta luin vaivaiset 2 kirjaa, joista intialainen Gitanjali oli ehdottomasti kuukauden paras kirja. Se on nyt luvun alla uudestaan. 

Durling Ulf  Vanha juusto : salapoliisiromantisoitu tarina, joka jakautuu kolmeen tragiseen osaan. Ihastuttavan kepeillä sanoilla kirjoitettu dekkari Ruotsista, jossa kolmesta veikosta kokoontuvat eläkepäivien iloksi keskustelemaan dekkareista. Yhden papan poika on poliisi, ja ryhmä alkaa pohtia pojan kertomaa suljetun huoneen tapausta, missä 'iäkäs mies' (52 v.) surmataan pensionastissa. Kirjan tapahtumat on vuodelta 1969. Viihdyin. (4.5.)

Gadda Carlo Emilio Via Merulanan sotkuinen tapaus. Kuinka monessa kirjassa joku puree toisen korvasta palasen? Ja mikä on todennäköisyys, että sattumalta luet kaksi sellaista peräkkäin? Edellinen lukemani kirja oli Matti Remestä. Kirja on vuodelta 1957, ja tapahtuma-aika 1927. Roomaan tuli ikävä... Italia. 

"No, jaa. Kuka tahansa meistä on viaton ennen ensimmäistä lemmenseikkailuaan poliisilaitoksen kanssa." (28.5.)

Jokinen Seppo, Satuttamisen summa, Komisario Koskinen osa 29. Tamperetta vaivaa poliisien perhettä vainoavat ryöstelijät. Raija tarjoaa Koskiselle iltapalaksi 

Juustokukkoa (makkaraan viillot, niihin juustoa. Päihin oliivit silmiksi ja paprikasta heltta. Sitten uuniin. Koskinen tunnistaa tuoksun:

"Ei kai sitä muuten komisarioksi pääsisikään." (21.5.)

Katajisto Kati Vale-Jaakko : suomalainen huijaritarina 1700-luvunlta. Kaikkien auervaarojen äitikö tämä oli.... Perheellä ei ollut perijää, joten perijäksi kelpasi Venäjälle 1700-luvun alussa vihojen aikaan ryöstetty nuori mies. Jos nyt oli ensinkään siltä kylältä Isokyröstä ryöstetty. Mielenkiintoinen TrueCrime otteella kirjoitettu kirja. 🌟🌟🌟

Kaus Jan & Rinne Harri (toim.) Ajattelen koko ajan rahaa : kivikovaa virolaista nykyrunoutta. Pari runoa sykähdytti, mutta muuten vain ihan ok. Kirjaan oli saatu kiva kokoelma eri runoilijoilta ja runot liikkuivat samoilla hoodeilla. Viro.

Kilpi Marko Kirkkonummen kolmois-surma. Kirkkonummi. Muistan kauhistelleeni vauvan hukkumista aikanaan. Hirveä tapaus, jonka ratkaisua ei ole näkyvissä. Kirja perustuu viime vuotiseen rikospodcast-sarjaan, jonka olen kuunnelut. Vuonna 1990 elettiin eri aikoja. Dna tunnistusta otettiin käyttöön vasta 3 vuotta myöhemmin, kännyköitä ja nettiä ei ollut. Tutkija kuitenkin kertoi:

"Meillä on käytössä tietokone." (2.5.) 🌟

Lovesey Peter Salapoliisi silkki-pöksyissä. Urheiluromaani viktorianajan Englannista. 

Kirjassa poliisi solutrautuu laittomiin nyrkkeilypiireihin ratkoakseen murhatapauksia. (3.5.) 🌟🌟

Manner Juha, Ollikainen Milla Ulvilan surma, juttu 2472. Kirjassa yritettiin kovasti selittää juttua, mutta nekin uudet tiedot, joita kirjassa oli eivät saaneet vakuuttumaan puoleen eikä toiseen. Kohta alkaa olla kaikkien näkökulmat kirjoitettuna, Auerin näkökulmaa en ole lukenut. 

Musso Guillaume Kirjailijoiden salattu elämä. Ensimmäisen käännetyn kirjan jälkeen odotin tätä malttamattomana, mutta ei ollut minun tarinani tämä. Hyvin kirjoitettu, mutta petyin silti. Luen kuitenkin kolmannenkin kirjan syksyllä. En tykännyt naispäähenkilöstä joka käyttäytyi mielestäni päällekäyvästi kirjan alkupuolella. Ranska. (4.5.)

Mustonen Enni Kielon jäähyväiset Koskivuori-sarja 3. Kirjassa eletään vuotta 1939 ja talvisotaa. Kristiina on Kannaksella, Hanna Helsingissä. Kotona Oitissakin ollaan.  Taisin tykätä tässä sarjassa tästä eniten.🌟

Mustonen Enni Metsäkukkia asfaltilla. Koskivuori-sarjassa ollaan edetty 1950-lukuun. Pääosa tapahtumista on Helsingistä. 

Ollikainen Milla, Manner Juha Ulvilan surma juttu 2472. Syytön kunnes toisin todistetaan. Mielenkiintoinen nökökulma tapaukseen. Auerin näkökulmaa en ole lukenut, kaikki muut kyllä. Siksensä hyvä, että en aikanaan päässyt oikeustieteelliseen. Ei musta olis ollut golfaamaan... (20.5.)

Patrakova Inna Kultahammas. Venäläisten vappuretki 30.4.-2.5.1997, kohteina Helsinki, Tampere, Nokia. Mielenkiintoinen ja hauskakin tarina ryhmämatkalta Suomeen. (2.5.) 🌟🌟

Pertola, Esko, Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa, Kokemäki. Oli Uunolla jutut. Välillä hyrisin naurusta, ja mietin olisko mulla pokkaa lukea noita nauramatta hirvipeijaisissa tai marttailloissa.

"Tanssitti mua yksi Nakkilan miäskin. Se olikin oikein aika poika. Kehu, että hänellä on kivinavetto ja lipputanko ja sektori. Ja sano viälä sillaikin, ettei hän juur toisen apua tartte muuta ko rahan rikkomisesta!."

"On sittenkin parempi olls sekarotuinen ihminen, kuin puhdasrotuinen sika." 

"Vieraista on aina iloa – ellei heidän saapumisestaan, niin ainakin heidän lähtemisestään." (23.5.)

Remes Matti Tappava tuliainen, Ruben Waara 3. Olennlukenut Ruben Vaaran seikkailuita vähän sieltä lisää täältä menetelmällä. Nyt kun kaikki on suoratoistossa, olen paikkaillut aukkoja. Hanko. 

"Tiedätkö mitään, mikä on näkymättömämpi kuin näkymätön mies? - - - Se on lihava keski-ikäinen nainen." Ruben Vaaran kuljetusliikkeen sihteeri. (27.5.)🌟🌟

Remes Matti, Islantilainen syleily. Hanko. (28.5.)

Rowling J. K. Harry Potter - sarja. En ole ennen kuunnellut tai lukenut Harry Potter -sarjaa kokonaan suomeksi. Alunperin olen lukenut neljä ensimmäistä kirjaa suomeksi, loput englanniksi heti kun ne ilmestyivät. Sittemmin olen kuunnellut sarjaa ruotsiksi. Niinpä Harry Potter ja Feenixin kilta, Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset tulivat luettua nyt ensi kertaa suomeksi. Tällä lukukokerralla ihastelin erityisesti sitä, kuinka täsmällisesti elokuvien hahmot noudattivat kirjan kuvauksia. Tähtiä on vaikea jakaa, kun on niin monta kertaa lukenut kirjat ja nähnyt elokuvat. Englanti. 

Viisastenkivi  (10.5.)

Salaisuuksien kammio (11.5.)

Azkabanin vanki (13.5.)

Feniksin kilta (15.5.)

Puoliverinen prinssi. (17.5.)

Kuoleman varjelukset. (18.5.)

Siuntio sulosäkeen tarinat. (18.5.) 🌟🌟🌟

Ihmeotukset ja niiden. (18.5.) 🌟

Huispaus kautta aikojen. (19.5.) 🌟🌟

Harry Potter ja Kirottu lapsi. Vuoden ensimmäinen näytelmä. Luin tämän uutena, mutta tarinasta en muistanut juuri mitään enää. (20.5.)

Salonen Jari Päätin lukea koko Zetterman ratkaisee-sarjan ennen kuin luen uusimman, Käärmeen. Tykkään Zettermanin tyylistä ja konditorioiden korpuiksi kuivatuista hävikkipullista. Edelliset kirjat olen lukenut likimain sitä myötä, kun ne ovat ilmestyneet. Kirjat tapahtuvat pääosin Helsingissä, mutta ei tullut tälläkään lukukerralla kirjattua ylös tapahtumapaikkoja. 

Kuokkavieraat, Zetterman ratkaisee osa 1. Helsinki. 

Jahti. 

Kätkö.

Ontuva mies. 

"Ehkä minä pitäydyn jatkossakin elokuvissa, kirjoissa ja musiikin kuunteludda, hän päätti. Niistä saattoi harrastaa sisätiloissakin."Zettermanin mietteitä vanhuuden harrastuksista. 

Kaikki me kuolemme kerran. 

Ristilukki.

Bumerangi. Kirjassa purjehditaan. 

Käärme. Osa 8, 2024. Zetterermanilla itsellään on purjevene. 

Tagore Rabindransth Gitanjali. Bengalilaisia runoja, jotka ensi kertaa ilmestyi suomeksi 1917 Eino Leinon käännöksenä nimellä Uhrirunoja. Tagore voitti nobel-palkinnon näillä runoilla vuonna 1913. Uudessa, Hannele Pohjanmiehen käännöksessä on kaikki alkuperäisteoksen runot. Tykkäsin niin, että luen heti uusiksi. Intia. (27.5.) 🌟🌟🌟

Vakkuri Juha, Leokongo, runoelma. Kongon demokraattisen tasavallan historia 1800-luvunnloppupuolelta 1970-luvulle. Tätä kirjaa on tullut luettua kuin Iisakin kirkkoa rakennettu. Pitkään ja hartaasti. Syynä hitauteen ei ole kirjan huonous, päin vastoin. Rakastin sitä, enkä vaan malttanut lopettaa. Tämän kirjan voisi osaa itselleenkin. (23.5.) 🌟🌟🌟

Vilkuna Kustaa Paholaisen sota. Luin kirjan heti Katajiston Vale-Jaakon jälkeen. Ehkä antoisampaa olisi ollut lukea tämä ensin, mutta hyvä oli tämäkin. Pääpaino tässäkin kirjassa oli 1700-luvun Pohjanmaalla, mutta esimerkiksi Turku ja Ulvilakin tuli mainittua joidenkin tapausten yhteydessä. 🌟

Vuong Ocean  Lyhyt maallinen loistomme. Vietnamilaisen pohan pitkä kirje äidille. Olen lukenut kiehtovampiakin kirjeitä, mutta ihan ok tämäkin. En ehkä suosittele ainoaksi kirjeromaaniksi, jos olet sitä eysimässä. Sellaiseksi sopii paremminukrainalaiben  Rakas Ljuba tai senegalilainen Pitkä kirje. (30.6.)

Westlake Donald Turmion tiellä. Minä ja Westlake emme oikein tule toimeen, mutta tulipa taas kokeiltua. Ihan kiva tarina, mutta mitään ei jäänyt mieleen. Englanti. 

8 yötä jouluun (17.12.)

Kun kahdeksikon kääntää kyljelleen, se tarkoittaa ääretöntä. Mutta joulu on jo lähellä. On neljännen adventin aatto. Viikon päästä paistuneen kinkun tuoksu täyttää talon... 

Olen joskus viime vuosituhannella lukenut Märta ja Henrik Tikkasen kirjoja. Siltä ajalta ei ole muistiinpanoja, mutta muistan lukeneeni useammankin kirjan, ehkä tämänkin, sillä Kulosaarentie 8 on Tikkasen tuotannon alkupäästä. 

Varatuomari Kari Erikssonin 8 x murha kirjassa Eriksson kertoo kahdeksan murhan tarinan. Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta ja siinä lienee myös oikeudenkäyntejä, joita kaivataan Helmet haasteeseen. 

Mielenkiintoinen lienee nyt kovasti ajankohtainen jalkapallokirja Futistytöistä. Kirja Kasi kentälle on Anneli Kannon kirjoittama ja toinen osa Futistyttödarjassa. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

10 yötä jouluun (15.12.)

Torstai on toivoa täynnä. Vielä on yksi torstai tämän jälkeen ennen joulua, joten lisää toivoa on tiedossa :)

Aika jänniä kokemuksia ovat olleet nämä numerokirjat, joista suurinta osaa luen itsekin samaan tahtia kun niitä ilmestyy täällä. Muutaman kohdalla olen ollut vähän etunojassa, kuten toissailtana lukemassani numeroon 7 liittyvän kirjan kanssa. Kirja itsessään oli hyvä, mutta loppui yhtäkkiä kuin seinään törmäten. Aamulla piti oikein tarkistaa, olinko kenties vain nukahtanut ratkaisukohdan tienolla, mutta ei... kirjasta ilmestyy huhtikuussa jatko-osa. 

Sitä ongelmaa ei ole ainakaan kirjojen Kymmenen riivinrautaa (Arto Paasilinna) ja Kymmenen unelmaa (Lori Nelson Spielman). Ne olen lukenut aiemmin ja molemmissa on hyvinkin selkeä loppu. Jatkoa ei ole luvassa eikä tule. Paasilinnan kohdalla se on tietysti täysin varmaa, sillä hän on edesmennyt, kuten Mma Ramotswe sanoisi. 

Edellisessä kirjassa käydään kymmenen tyttöystävän luona ja jälkimmäisessä toteutetaan lapsen toteutumatta jääneet unelmat. Itse olen vähän sitä mieltä, että omat unelmat voisi toteuttaa itse, mutta lasten kohdalla on tietty eri asia, kun heillä ei ole ollut tarpeeksi aikaa. 

Jaron Lanierin 10 syytä tuhota kaikki sometilit on hieman vanha kirja luettavaksi tästä aiheesta, sillä somemaailma on kovinkin nopea ja kirjalla on ikää muutama vuosi. Se on kuitenkin nyt on siinäkin mielessä ajankohtainen kirja, että monet harkitsevat Twitter-tilinsä lopettamista tai ovat sen jo tehneet kuten minä. Oma ratkaisuni oli helppo, sillä ainoa mihin Twitteriä käytin oli katsoa, mistä Roomassa puhutaan tänä aamuna. 

Mutta ei hätää #15Dicembre haulla löytyy samat kulttuuriuutiset Twitteristä ilman kirjautumistakin. Haku tuo esiin mm. sen, että tänään on Istuvan Härän kuoleman 132.vuosipäivä ja Pompeijissa Casa dei Vettiin avajaisia on siirretty, niitä ei pidetäkään tänään. 

Muita sometilejä en aio näillä näkymillä lopettaa heti, mutta toisaalta, uusien avaaminenkaan ei houkuttele. 

Jalkapallon MM-kisojen kunniaksi otin mukaan tälle listalle myös Litmanen 10 kirjan, jota tuskin innostun lukemaan. Jalkapallo ei ole juuri kiinnostanut kesän kasikuus jälkeen, mutta olen kyllä sittemmin lukenut kirjat Kosovon Härästä (tosin en muista kenen elämäkerta se oli) ja Kiovan Dynamosta sekä sarjakuvan FC Hutivaarasta Hondurasissa. Nuo kirjasin Kosovoon, Ukrainaan ja Hondurasiin, vaikka Kosovon Härkä lienee enemmänkin suomalainen, koska muutti tänne sangen nuorena. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertovat montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä. 

15 yötä jouluun (10.12.)

Joulu senkun lähenee. Enää 15 yötä synttäreihin, aattoon päivä vähemmän. Nyt alkaa olla viime hetket tarkistaa tarvitseeko joulukoristevalikoimat täydennystä ja miettiä siivotako kaapit vai pelkän keskilattian. 

Siivoilun ja koristeiden pekomisen jälkeen pieni rentoutuminen on enemmän kuin paikallaan. 15 minuutin Unirentoutus auttaa nukahtamaan, myös päiväunille. 

Pirteämmät yksilöt voivat kokeilla myös kirjaa Tiikeri nro 15. Se on Pirkko Talvion Janne jääkiekkoilija -lastenkirjasarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa Janne on 9-vuotias joten tässä kaiketi kymmenen ikäinen. Uusi valmentaja tuo uusia tuulia peliin. 

* * * * * *

Tänä vuonna Kirsin Konttuurissa kuunnellaan valmisteluiden ohessa äänikirjoja, jotka kertova montako yötä on jouluun. Lisätietoja löytyy joulukalenterin aiemmista päivityksistä.  

22.9. Maurin päivä

Vuonna 1982 kärsittiin Pohjois-Suomessa kunnon syysmyrskystä, joka kaatoi puita miljoonia kuutioita niin, että puun myyntihinnat laski. Aineellisia vahinkoja tuli, vaikka asutusta Lapissa onkin vähemmän, mitä etelässä. Myrsky myös surmasi kaksi ihmistä. Olen ollut tuolloin lukiossa, ja vaikka luin lehtiä ja katselin iltauutiset, ei myrskystä jäänyt itselleni mielikuvaa.

Olen hillonnut monta vuotta kirjalaatikossa Jussi Siirilän kirjaa Maurin päivä, ja kuvitellut sen olevan SKS:n tai muun vastaavan tahon keräämistä muistoista koottu kirja tuon päivän myrskystä.

No ei ollut, vaikka kannessa onkin lehtileike siitä, kuinka Mauri mellasti ja kaatoi metsää. Maurin mellastaessa kirjan Mauri meni kommunistien kokoukseen... Ja koska kirjassa ryypättiin pullon suusta jo ensi sivuilla, siirtyi kirja poistettavien pinoon. Sääli. Mauri-myrsky olisi kiinnostanut. 

Kirjoittelin eilen joskus tulevaisuudessa julkaistavaa päivitystä Karjalasta, mistä sattumoisin olen lukenut hiljattain sekä Mauri Paasilinnan että Mauri Sariolan kirjan. Se sai miettimään ketä muita Maureja olen lukenut. Mauri Kunnas tuli tietysti mieleen ensimmäisenä. 

Pienellä kirjojen selailulla löysin vielä yhden luetun ja yhden, joka on lukupinossa. Viisi Mauria riittänee myrskyn korvikkeeksi. 

Mauri Sariola on ensimmäisiä kirjailijoita, joiden nimen olen kuullut. Lapsuuden kodissani ei ollut kirjoja, mutta löysin pienenä tyttönä aitan (puodin) vintiltä Sariolan Lavean tien lain pehmeäkantisena versiona. Se oli unohtunut sinne joltain sukulaiselta. Olin niin pieni löydön aikaan, että lukemiseen kirja oli liian paksu. Ja kuvaton. 

Vanhempana luin kaikki Sariolat, mitä pienen kirjaston kokoelmiin kuului. Muutama vuosi sitten kuvittelin lukeneeni kaikki, mutta niin vain on löytynyt viime aikoina useampikin Susikoski-kirja, joita en ole aiemmin edes nähnyt saati lukenut. 

Niistä suosikkini ovat Kolmen valtakunnan vainaja ja Kohtalokas Itämeren risteily, jälkimmäisessä Susikoski ei ole mukana risteilyllä. Myös Susikoski ahtojäissä oli kiva. Aika moneen paikkaan Susikoski ehtikin työvuosiensa aikana. 

Jos Sariolaa oli vanha tuttu, niin Mauri Paasilinna onkin sitten uudempi tuttavuus. Olen lukenut jonkun hänen ensimmäisistä kirjoistaan silloin, kun veljensä Arto kirjoitteli hersyvämpiä kirjojaan. Samaan aikaan luin kirjan myös Ernolta ja Reinolta. Tasapuolisuus ennen kaikkea. 

Ensimmäinen muistijäljen jättänyt kirja oli Suomaalaiset, jonka luin 2017. Kirja oli mukavasti muinaissuomalainen ja sopi hyvin Suomi 100 vuoteen. 

Seuraava oli Laki loppuu Repoaavan rantaan. Kirjaa voisin luonnehtia omalla mittapuullani rakkauskertomukseksikin, vaikka rikollisuudesta siinäkin on kyse. 

Eniten olen tykännyt Pedon aika - kirjasta, jolle toivon kovasti jatkoa. Ainakin siitä olen kirjoittanut blogiin alkuvuodesta. 

Mauri Kunnasta luin aiemmin kirjan vuodessa, kaksi parhaassa tahtia, mutta nyt on monta uutta lukematta. Viimeksi olen lukenut Robin Hood -kirjan. On ollut hienoa seurata, kuinka Help! lehden sarjakuvamiehestä tuli lastenkirjailija, jonka seurassa on kasvanut monta sukupolvea. 

Olen käynyt kerran Herra Hakkaraisen talossa, mutta kännykästä löytyi kuvia vain naapurista. Kiljusten herrasväkeä esittelevän näyttelyn banneri sopii mihin tahansa kirja juttuun, tähänkin. Hakkaraisen talossa käynnin ainoa huono puoli oli, että ei ollut lapsia mukana. 

Jääkiekkoa olen katsellut aktiivisemmin 1970-luvulla, minkä jälkeen saavutin jonkinlaisen kyllästymispisteen. Aurinkokuninkaat sen sijaan kiinnostavat, joten Mauri Nurmen Don Tami My Story - Juhani Tammisen tarinan olen lukenut. Kun on aikaansaapa ja puhelias niin ehtii mitä vaan. Eniten ihailen kyllä hänen stylistinsä makua. Se on saanut minutkin katsomaan edes joskus urheilua. 

Lukupinossa odottelee viides Mauri, Mauri Ahtosalo ja Sissejä yli Äänisen. Saan siitä kolmannen kirjan aiemmin mainittuun Karjala-tekstiin. Ahtosalo on itselleni uusi sotakirjailija, vaikka aika monta sotakirjaakin olen lukenut. 

Hyviä Maurin päiviä siis kaikille Maureille tasapuolisesti. 

Tänään paistoi aurinko, eikä myrskyn nyt yhtään. 

Perkeet lukuhaaste 2019 loppuraporttini

Perkeet haaste aiheutti tänä vuonna suorittamistani lukuhaasteista eniten pään vaivaa, kun sitä on tähän ikään mennessä tullut luettua joka tapauksessa yhtä ja toista, ja yhdellä jos toisellakin kielellä. Muutama vuosi sitten mietin, että suurimmasta osasta kirjastoluokkia on jossain vaiheessa tullut luettua ainakin kirja tai kaksi jollain kielellä. 

Erityisen vaikea oli etsiä kirja kielellä, jolla en ole ennen lukenut mitään sekä miettiä väitöskirjaa, alalta jota en tunne. Sen vuoksi väitöskirjan löytäminen kesti liian kauan, ja sitten ei enää innostanut lukea sitä. Loppujen lopuksi väitöskirjoja on nyt lukupinossa parikin kappaletta, mutta eipä niitä ole tullut luettua. Myös kirjallisuustieteen kirja sieltä lukupinostani löytyy, koska törmäsin kesällä jotain kirjaa lukiessani Kalevpoeg eepokseen, ja jostain syystä alkoi himottaa lukea kirjan taustoja enemmänkin, mutta sekin kirja on siis edelleen lukematta. Näin ollen pitää todeta, että suoritettua tuli haasteesta 11/13.

1. Kirja, jonka olet aiemmin jättänyt kesken. Nina George Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja oli perin tylsä eka kerralla, mutta kun pääsiäisenä ei ollut iPodilla mitään muutakaan kuunneltavaa, niin kuunneltiin sitten sitä palapeliä kootessa ja kas, se olikin ihan kelpo kirja.

2. Kirjassa on ruma tai luotaantyöntävä kansi. Eppu Nuotio Anopinhammas. Erehdyin jakamaan kirjan kansikuvan yhdessä ryhmässä kun kannustin sen ryhmän lukuhaasteeseen. Kun katselin kansikuvasta tehtyä postausta, ajattelin, että kyllä pitää outo tyyppi olla, jos tuon kuvan perusteella haasteeseen tarttuu :)

 
3. Yksi kokonainen Valittujen Palojen Kirjavaliot -nide. Niteestä löytyi mm. tarina Moriartystä. Luettu tämäkin, mutta kirja on nyt toisaalla, joten täydennän tätä kohtaa myöhemmin.

4. Kirja, jonka kannet ovat kokonaan

tai osittain irronneet ja hävinneet: W. E. Johns Biggles autiomaassa. Kirjasta oli kannet irti jo ennen kuin sain sen, mutta ei siinä vielä kaikki, pakko on nimittäin todeta, että kun kirja oli melkein luettuna, unohdin sen parvekkeelle ja ikkunan auki. Sade alkoi ja ennen kuin ehdin sulkea ikkunan, kirjan loputkin kastui. Noh, helppo se oli kuivatella pyykkitelineellä kuivaksi, mutta kastumisen jälkeen kirjasta alkoi irrota sivuja ryppäinä… Joten todellakin Perkeet –ainesta oli tämä kirja

5. Isän- tai äitienpäivälahjaksi mainostettu kirja. Arttu Tuominen Verivelka, mainostettiin myös isäinpäivänä, vaikka äitienpäiväksi tuo lähes ilmestyi. Oli loistava kirja tämä.
 

6. Kirjallisuustieteellinen teos.
 

7. Kirja kielellä, jolla et ole aiemmin lukenut kirjoja. Tämä paha. Olen lukenut kirjan kaikilla osaamillani kielillä, joten oli pakko valita espanja, jota olen lukenut vain yhden kesän 1980-luvulla. Kindlestä löytyi vähäsivuinen kirja jossa oli riittävän kevyt juoni, jotta pysyi kärryillä H. Héx Pillanda in fraganti la detective. En suosittele, mutta sen tiesin jo alkaessani.. 
 

8. Väitöskirja alalta, jota et ole opiskellut (ei popularisoitu versio, vaan nimenomaan väitöskirjaversio).
 

9. Blogiin tai vlogiin perustuva kirja. En oikein ymmärtänyt, mitä tässä tarkoitetaan, mutta haasteissa tulkinta on lukijalla… Enni Mustonen Paimentyttö-kirjan etenemistä olen seurannut Mustosen pitkien FB postausten myötä viikko viikolta, tämä riittänee. Tykkäsin kirjasta, mutta enemmän tykkäsin FB postauksista.
 

10. Urheilijan elämäkerta. Eeles

Landström Elämäni otekorkeuksiin. Totuuden nimessä kuuntelin tämän haasteen vuoksi, mutta olen omistanut kirjan Elisa-kirjassa useamman vuoden ajan. Yllätys oli, että Eeles on asunut Porissakin. Ihan outo urheilija entuudestaan. Kirjaan tartuin, koska Kimi Räikkösen elämäkerta tuli luettua jo viime vuonna. Tykkäsin silti kirjasta. Jos olisin tiennyt, että kirja oli kelpo kirja, olisin lukenut sen aiemminkin jossain välissä, kun ennen BookBeatia ei ollut "mitään kuunneltavaa".
 

11. Täysin ohi aiheestaan menevä kirja (jos et tiedä ennalta, lue niin monta kirjaa, että tällainen löytyy). Rob Sears Donald Trumpin kauneimmat runot. Ellei tämä mene täysin ohi aiheesta, niin ei sitten mikään. Pakko kuitenkin myöntää, että kirjassa oli pari helmeäkin, vaikka en minä niitä runoiksi olisi sanonut.  
 

12. Kymmenes tai myöhempi osa sarjasta, josta et ole lukenut vielä yhtään kirjaa (älä lue niitä edeltäviä osia ennen tätä).Tämä vaati pidempää pähkäilyä. Vaihtoehtoja kaunokirjallisuudesta en juuri löytänyt, kun pitkiä sarjoja rakastavana ihmisenä olen lukenut suurimman osan kokonaan tai jättänyt kesken, joten pakko oli tarttua siihen lähes ainoaan vinkkiin, mikä löytyi kirjastosta löytyvästä kirjasarjoja käsittelevästä kirjasta. Adam Hallilta löytyi yli 10 kirjan sarja, jota en ollut lukenut yhtään ja valitsin 12. osan Surmantanssi Singaporessa, koska Singaporesta en ollut tuolloin lukenut mitään.
 

13. Kirjan formaatti, asettelu tai kirjasin on vaikealukuinen ja silmille raskas.

Tuohon viimeiseen haastekohtaan ei ollut vaikeaa löytää sopivia kirjoja. Lukuisia on tullut jätettyä valitsematta lukupinoon huonon fontin vuoksi. Yllättävän monessa kirjassa on nykyään ihan käsittämätön fontti.

Iso osa kirjojen ostajista on yli 40-vuotiaita, joiden näkökyky alkaa vähitellen heiketä. Olen monta kertaa miettinyt, että mikä idea on kehitellä koko ajan uusia fontteja, joiden ääriviivat ovat hentoisia ja siroja ja joita en oikein kenenkään muun kuin graafista alaa lukeneiden ole kuullut kehuvan, kun kerran meillä kerran on vuosikymmeniä ollut selkeitä fontteja, joiden ääriviivat ovat kyllin paksuja, jotta tekstiä on mukava lukea. Puhun nyt nimenomaan fonteista, joiden korkeus on sama, pari milliä normaalia matalampi fontti on sitten eri asia. Niitäkin olen joissain vanhoissa pokkareissa nähnyt. Itse en tarvitse lukulaseja, mutta omistan kyllä sellaiset, sillä luennolla missä tarvitsen silmälasit esitysten katsomiseen, en kykene lukemaan muistiinpanoja ilman moniteholaseja tai alituista lasien pois ottamista. Noilla monitehoilla en kuitenkaan kykene lukemaan makuuhuoneen hämärässä näitä uusia himmeitä fontteja. Sääli sinänsä, mutta onneksi pidän enemmän vanhoista kirjoista.

Perkeet haasteen suorittaminen oli nautinto, koska se mahdollistaa lukemisen silloinkin, kun se ei sisällä glamouria. Niinpä uskon suorittavani Perkeitä muinakin vuosina.

Kiitokset Tarulle upeasta haasteesta!

Urheilijanuorukaiset elämäänsä muistelemassa

     Viime aikoina on tullut luettua useampiakin urheilijoiden elämäkertoja. Viime vuoden maailmanlaajuinen hitti oli Kari Hotakaisen kirjoittama Kimi Räikkösestä kertova teos, ja se piti lukea tietysti heti uutena. 

Teräksistä seivästään mittaileva urheilija nuorukainen. 

     Hieman aiemmin on tullut luettua muutamia muitakin: Mika Häkkinen ja Jorma Kinnunen tulee oitis mieleen. Schumacherista kertova teos odottelee lukuvuoroaan. 

     Perkeet lukuhaaste innosti lukemaan tänäkin vuonna ainakin yhden urheilijaelämäkerran, joten päätin kuunnella vihdoin viimein monta vuotta sitten Elisa-kirjalta ostamani Eeles Landströmin kirjoittaman omaelämäkerran. Se on jäänyt lukematta, sillä urheilu ei juuri ole kiinnostanut sitten 1986 jalkapallon MM-kisojen jälkeen. 

     Nuo kisat olivat itselleni jonkinlainen kyllästymispiste. Muutaman viikon television katsomisen jälkeen perinteisten urheilulajien katseleminen ei enää houkutellut, vaikka sitä ennen katselin jopa lentopallon EM-kisoja. Lentopallo on mielestäni peli, jota pelataan, ei katsella. Samaa mieltä lienevät monet muutkin lentopalloa nuoruudessaan omalla kotikylällään harrastaneet. Nykyisin katselen satunnaisesti vain curlingin, alamäkiluistelun ja tandemuimahyppyjen kaltaisia lajeja. Ja F1-kilpailuja. 

     Pakko myöntää, että olen aika onneton, ellen peräti tragikoominen näiden vähänkin itselleni tuntemattomimpien suuruuksien kirjoittamien elämäkertojen suhteen. Tuoreena ja kirveltävänä muistissa on edelleen noin 10 vuoden takaa “jostain kuuluisasta kotimaisesta oopperalaulajasta” kertova elämäkerta. Se imaisi niin mukaansa, että sen luettuani kerroin seuraavana aamuna innoissani kirjasta työkaverilleni. Valitettavasti en vain enää muistanut, kenestä kirja kertoi, mutta mainio elämäkerta kirja se silti oli. Sittemmin olen alkanut muistaa kirjan päähenkilön nimenkin, se oli baritoni Esa Ruuttunen.   

     Eeles Landström oli itselleni täysin outo nimi, vaikka mielestäni olisin voinutkin törmätä nimeen aiemmin lukiessani Rosenlewin urheilijoista. Michiganin yliopistossa opiskellut Landström toimi urheilu-uransa aikana, vuosina 1962-1970, Porissa Rosenlewin sosiaalipäällikkönä. 

     Ensimmäisellä kerralla etsin Rosenlewin historiasta tietoa Ilmari Taipaleesta. Tuo pitkiä matkoja juossut siikaislainen olympiajuoksija urheili Rosenlewin urheilijoiden riveissä mm. Helsingin olympialaisten aikaan 1952. Samoissa kisoissa myöhemmin seiväshyppääjänä tunnetummaksi tullut Eeles Landström otteli kymmenottelussa. Kumpikaan miehistä ei noussut mitalisijoille Helsingissä. Myöhemmin lueskelin Rosenlewin urheilijoiden historiaa vielä laajemmin tehdessäni Relaatio-pelejä (sana-assosiaatiopeli). Parissa pelissä aiheena on ollut myös urheilua ja Rosenlewhän liittyy läheisesti myös Porin Ässien historiaan.  

     Oli mielenkiintoista lukea urheilijan itsensä kirjoittama elämäkerta, josta välittyi hyvin niin urheiluhistoria kuin työhistoriakin. Niiden yhteensovittamisessa oli näemmä omat ongelmansa jo ennen Matti Nykäsen ja Toni Halmeen aikoja. Landströmin tiedosti ongelman jo hyvissä ajoin ja päätti kouluttautua hyvään ammattiin jo uransa alkupuolella. Suomessa siihen ei ollut mahdollisuutta, joten hän pyrki ja pääsi opiskelemaan ulkomaille.  

     Urheilu oli nuorelle Landströmille tärkeää, mutta perheen perustettuaan hän alkoi kiinnostua yhä enemmän muista asioista. Urheilijaelämä johdatti perheellisen miehen liian usein liian pitkäksi aikaa pois kotoa. Samaa olin aistivinani myös Kimi Räikkösen elämäkerrasta. Mies ei välttämättä halua matkustaa kaukomaille kilpailemaan juuri, kun odottaa vaimon synnyttävän.  

    Eeles Landstöm lienee ollut urheilun ulkopuolellakin esikuva monille myöhemmille urheilijoille, jotka ovat löytäneet urheilu-uraa jälkeen uuden työuran kansanedustajana tai kansainvälisissä urheilutöissä. Landstöm itse toimi johtotehtävissä isoissa yrityksissä kuten Rosenlew, Veikkaus ja Yleisradio sekä kansanedustajana.

    Hyvä kirja. Olisi tähän kirjaan voinut tarttua jo aiemminkin.