Eilisessä Max Mannerin dekkarissa Stein mainitsee Playton Palacen. Tänään Pirkko Arhippan kirjassa Jo katkee maalinauha mainitaan sama tv-sarja. Aika käsittämätöntä. Mannerin kirja on uusi, Arhippan vuodelta 1971, jolloin Payton Place oli yksi Suomen suosituimmista tv-ohjelmista. mutta silti. Pitäiskö lotota...
Tulevien olympialaisten vuoksi ajattelin alkuvuodesta, että luen systemaattisesti joitain urheiludekkareita. Ennenkin on pitänyt, mutta ei ole tullut juuri urheiludekkareita luettua. Yhtäkkiä muista aiemmista vain Jorge Zepera Pattersoni loistava Kuolema kelloa vastaan., jonka imussa vielä jonain vuonna katselen Italian ympäriajon alusta loppuun. Kirja kyllä kertoo Ranskan ympäriajosta, mutta jos voi valita niin katselen mieluummin Italian maisemia.
Ollaan jo kesäkuussa, mutta ei ole vielä tullut luettua kuin Peter Loveseyn Salapoliisi silkkipöksyissä, josta tykkäsin, vaikka nyrkkeily, etenkään vapaanyrkkeily, ei ole suosikkilajejani. Onneksi olympialaisiin on aikaa vielä reilu kuukausi. Hyvin ehtii etsimään muutaman urheiludekkarin lisää.
Jo katkee maalinauha kirjassa eletään Suomi-Ruotsi -maaottelun aikaa 1960-luvulla. Kesken tapahtuman urheilukirjoja kirjoittava toimittaja, ex-ralliautoilija Juha Aarnio kuolee. Käsittääkseni kaikki 1960-luvun maaottelut käytiin Olympiastadionilla Helsingissä, eikä naisten kisojakaan pidetty koskaan Turussa.
Kuvat: Turku, Paavo Nurmen stadion 2016. Kuvissa katettu katsomo ja viimeisessä kuvassa kentän ennätykset.
Harvoin kirjan hahmojen nimet häiritsevät lukemista, mutta tässä jokainen Aarnio sana toi häiritsevästi mieleen erään toisen, julkisuudesta tunnetumman Aarnion.
Kirjasta on vaikea kertoa oikein mitään spoilaamatta tarinaa, joten olkoon tämä tässä tältä erää.
Kirja oli ihan hyvä, mutta pakko myöntää, että olen itseäni innostavampiakin Arhippoja lukenut. Urheilu ei ole suosikkini, enkä välttämättä välitä lukea yhteiskunnallisena aiheena siitä toisestakaan asiasta, mikä ratkaisuun vaikuttaa, etenkin kun maailma on 1960-luvulta muuttunut tässä asiassa paljonkin.
Sitä jäin miettimään kirjan luettuani, että mitenkäs nykyään on ammattiurheilun määritelmät. Nuoruudestani, jolloin urheilun katseleminen vielä jotenkin kiinnosti, muistan, että ammattiurheilijat eivät saaneet osallistua esimerkiksi olympialaisiin. Nykyään ainakin MM-jääkiekkokentillä nähdään pelaajia, jotka elävät vuosikymmeniä urheilusta saamalla vuosipalkkiolla. Niin paljon asia ei kiinnostanut, että olisin viitsinyt etsiä asiaa netistä.
Mutta takaisin Arhippan dekkareihin.
Erityisesti olen tykännyt Sami Mattila kirjoista. Pia Pohjakallio, Mattilan tyttöystävä ja sittemmin puoliso oli mielenkiintoinen hahmo, johon oli helppo samaistua, sillä itsekin olen ollut työttömänä silloin, kun kirjoja luin. Erityisenä helmenä noista kirjoista itselleni on ollut Kuoleman koordinaatit vuodelta 1995, jossa Pia on töissä matkaoppaana laivamatkalla Etelämantereelle ja Sami on päässyt matkalle mukaan. Muut Sami Mattila-sarjan kirjat tapahtuvat pääosin Naantalissa.
Myös Varpu Ahava -sarja on ollut mieleeni, sillä hän vaikuttaa tavalliselta suomalaiselta naiselta. Plussaa siitä, että Ahava jätti alkoholin, joten kirjoissa ei tissutella viiniä joka ilta töiden jälkeen. Ahava kirjoista lempikirjani on Tii taa Taneli sekä myös Kulki kuolema puistotiellä.
Kipunuora taisi olla ensimmäinen kirja, missä Varpu Ahavalla oli mukana tutkimuksissa nuorempi poliisi Tiia Vuoristo. Varpu Ahava -sarjan kirjoissa tapahtumapaikkana on pääosin Naantali ja Turku, mutta jossain kirjassa muistelen että oltiin Viron matkalla.
Arhippan muista kirjoista olen pitänyt erityisesti Kuolema kuuntelulla -kirjasta, missä murha tapahtuu paikallisradiossa. Sen päähenkilönä on Helena Aronen.
Ympäristöetsivä-kirjoista olen lukenut ainakin Hietaneilikat, mikä jäi positiivisesti mieleen. Pitkäkin lukea lähiaikoina myös Konna ja rupikonna.
Olen lukenut melkein kaikki Arhippan kirjat. Jo katkee maalinauha -kirjan muistan jättäneeni väliin aikanaan nimen omaan urheiluteeman vuoksi. Harmi sinänsä, sillä kirjassa ei kuitenkaan ollut urheilua hampaat irvessä, vaan murha nyt sattui vaan tapahtumaan urheilupiireissä.
Monet kirjailijat kertovat haastatteluissa halunneensa kirjoittaa jostain tietystä yhteiskunnallisesta asiasta. Pirkko Arhippan kirjoissa olen pitänyt erityisesti siitä, että niissä olevat yhteiskunnalliset aiheet kuten työttömyys, alhoholismi, syrjäytyminen jne. eivät korostu. Pia Pohjakallio oli työttömänä ja vaihtoi ammattia, Varpu ryyppäsi, Varpun lähipiirissä oli parisuhdeväkivaltaa jne. mutta ainakaan minulle ei tullut aikanaan mieleen kirjaa lukiessa, että katos vaan, tässä kirjassa on teemana se ja se. Ehkä tarina kehittyy Arhippan kirjoissa kirja kirjalta eikä niin, että yksi kirja nostaisi esiin yhden aiheen, toinen toisen. Ja se on mielestäni hyvä. Joidenkin suosikkikirjailijoideni kohdalla väliin on oikein huvittanut, että katos vaan, tämä on kirja siitä ja siitä aiheesta, kun se edellinen oli jostain muusta asiasta.
Peukut siis Arhippalle. Wikipedia kertoo 89-vuotiaan rautarouva Pirkko Syynimaan kirjoittaneen 37 jännitysromaania. Numero 38, Ruusu-pallo-avain ilmestyi vuonna 2016. Esikoisteos Murha on sydämen asia ilmestyi lähes 50 vuotta aiemmin,vuonna 1968.
Mutta ei siinä kaikki. Tämä yksi Suomen tuotteiliaimmista kirjailijoista on kirjoittanut lukuisilla muillakin nimimerkeillä kuin Arhippa. Esimerkiksi Marja Orkoma nimimerkillä on ilmestynyt 20 viihderomaania.
