Olen lukenut kaikki Eppu Nuotion jännityskirjat. Pitkäsoitto on osa 3 Raakel Oksa ratkaisee sarjasta.
Entisenä puusepän vaimona sitä on tyytyväinen kirjoista, jotka tuovat tuoksumuistoja juuri höylätystä kuivasta männystä. Tässä kirjassa Raakel taisi kyllä enemmän maalata ja tapetoida kuin sahata ja höylätä, mutta kelpo kirja tämä oli siitä huolimatta.
Kirjan nimi tulee lp-levyistä, joita Raakelin kumppani Danne saa korjauskohteestaan. (LP=long play, pitkäsoitto). Sääli vaan, levyt oli naarmutettu niin, ettei niitä voinut soittaa. Siitä alkoi tällä kertaa Raakelin ja Ellen Lähteen tutkimukset.
Sääli myös sen vuoksi, että Satakirjastojen haasteen yhdessä kohdassa pitäisi kirjasa kuunnella tai ostaa lp-levyjä, mutta tässä ei toteutunut kumpikaan. Harmi.
Olen tykännyt tämän Raakel Oksa -sarjasta melkein yhtä paljon kuin Pii Marin -sarjasta, jonka ensimmäisen kirjan, Musta, myötä Nuotioon tutustuin. Siinä sarjassa oli 6 kirjaa.
Muita Nuotion jännityssarjoja on Ellen Lähteen tutkimuksia ja Salome Virta -sarja, joka on kirjoitettu Pirkko Soinisen kanssa. Molemmissa sarjoissa on kolme osaa, ja molemmissani lukuinto laski kolmannessa kirjassa, jotka tuntuivat kertovan enemmän Berliinistä kuin itse aiheesta. Muuten tykkäsin Ellen Lähteen marttuudesta ja Salome-sarjan taidejutuista kovasti. Berliini ei vaan jostain syystä innosta.
Eppu Nuotio on kirjoittanut vuodesta 2994 alkaen lastenkirjoja reilu 30 kpl ja likimain saman verran muita kirjoja, joista jännitys kirjoja on nyt 15. Ikää on reilu 60 vuotta, joten todennäköisesti uutta on tulossa viimeistään ensi vuonna.
