En ole koskaan käynyt Firenzessä, se ja autonvuokraus Toscanan maaseuturetkiä varten oli kyllä lomasuunnitelmissamme, mutta Italian matkakumppanini kuolema ja yyteet vuonna 2010 muutti lomarutiinini.
Lähimpänä Firenzeä olen ollut viimeisellä Italian matkallani saman vuoden lokakuussa Orvietossa, mistä on Firenzeen matkaa vielä noin 165 km.
Yllättävää kyllä, Firenze on jäänyt väliin myös useammilta Italiaa rakastavilta tuttaviltani. Yhtäkkiä muistan kuulleeni vain kahden tuttavani Firenze kertomuksia.
Päivän dekkariksi valitsin ensimmäisen Marco Vichin dekkarin Komisario Bordelli. Muistan, kuinka kirjastossa aikanaan innostuin uudesta dekkari sarjasta, mutta kirja lojui yöpöydällä pitkään aloittamatta komisarion nimen vuoksi. Ei olisi kannattanut siirrellä kirjaa pinossa viikko toisesta alaspäin, sillä kirja oli hyvä, eikä nimi miestä pahenna. Useammassakin lehtihaastattelussa Vichi mainitsee, että Bordellin nimeen liittyy jotain, mutta mistään en ole löytänyt mitä.
Iäkkäämmän, 53-vuotiaan, Bordellin työparina kirjasarjassa on Sisiliasta kotoisin oleva konstaapeli Piras ja mukavasti he tulevatkin juttuun ikäerosta huolimatta. Piraksen isäsä on Bordellin aseveli sodasta. Kannattaa huomioida, että kirja ei missään nimessä ole tapahtumarikasta 2000-luvun skandidekkarityyyyliä, vaan hidastempoinen, nautiskeleva ja pohdiskeleva. Dekkari, mutta jollain tapaa myös romaani.
Vichi on kertonut haastatteluissa kertonut, että ei ole tuntenut intohimoa dekkareista kohtaan ennen kuin tutustui sveitsiläiseen Friedrich Dürrenmattiin. Luettuaan hänen kirjojaan, Vichi oli tajunnut, että myös dekkarit voivat olla kunnon kirjallisuutta. Vichin itse ei halua tulla kutsutuksi dekkarikirjailijaksi.
Itsekin olen pari Dürrenmattia lukenut. Ne ovat niin lähellä perinteistä romaania, että puhuttaessa harvinaisemmista eurooppalaisista dekkarimaista, unohdan joka kerta Sveitsin, vaikka muistan esimerkiksi Slovakiasta ja Latviasta kertovat dekkari heti.
Kirjassa on tuskaisen kuuma. Kesällä 1963 ei ollut tarjolla samanlaista ilmastointia kuten nykyisin. Kuolleena löytyy kuusikymppinen nainen vierellään astmapiippu, jonka korkki on kuitenkin kiinni... Hauska yhteensattuma, että tämä oli viikon toinen dekkari, missä astmapiipulla on oma roolinsa. Lopputarina kannattaa lukea itse.
Sieluni on Italiassa, joten tämänkin kirjan kanssa seikkailin myös GoogleMapsinnkanssa. Murha tapahtuu Via della Piazzuolalla, ja tuolta kapealta, korkeiden aitojen reunustalta, upeiden rautaporttien takaa toden totta löytyy isoja huviloita, jotka hyvinkin voivat olla barokkityyylisiä. Jos koskaan Firenzeen pääsen, katua voisi hyvinkin ajella pikkuisella kuplavolkkarin kaltaisella Fiatilla. Niitä taisetaan valmistaa edelleen, ainakin niitä näkee Italiassa enemmän kuin kuplavolkkari, jota Bordelli käyttää.
Ensimmäinen komisario Bordellinista kertova dekkari ilmestyi Italiassa 2002, suomeksi 2016. Se sijoittuu vuoteen 1963. Sarjassa on tällä hetkellä 15 kirjaa, joista viime vuotinen sijoittui vuoteen 1970, kuten koko loppupään tuotanto. Silloin Bordelli saavutti eläkeiän. Sarja ei kuitenkaan pääty. Vuonna 1970 kirjailija itse oli 13-vuotias. Vichi on vakuuttanut haastatteluissa, että sarja ei pääty ennen kuin hän lopettaa kirjoittamisen kokonaan, Bordelli menee hautaan vasta Vichin kanssa. Suomennettuna kirjoista on neljä, viimeisin vuodelta 2022.
Toisin, kuin Vichin lehtihaastattelujen mukaan yleensä Firenzessä, Bordelli ratkaisee kaikki rikokset.
Vichi on kirjoittanut lisäksi 16 muuta kirjaa sekä lukuisia tarinoita ja näytelmiä. Hänet tunnetaan myös tv-käsikirjoituksista, kuten aiemmin tällä viikolla esitelty barilainen Carofigliokin
