Slogan väritteinen kuntasarja jatkuu Pirkanmaalla. Tämä lieneekin ensimmäinen kunta Pirkanmaan maakunnasta, josta katson lukeneeni riittävästi. Ruoveden slogan Helvetin hyvä kunta asua, on sangen mukava sanaleikki kunnasta, missä sijaitsee Helvetinjärven kansallispuisto.
Ruovesi tunnetaan mm. pitäjänä, missä on asunut, ja saanut taiteeseensa vaikutteita ainakin jonkin aikaa mm. J. L. Runeberg (kotiopettajana), Akseli Gallen-Kallela (maalasi erämaa ateljeessa Ruhalassa), runoilija, kirjailija Heikki Asunta (koti s. Kurkijärven kylässä, aikuisena asui Kirkonkylässä), josta mainittakoon, että hän sai 1948 Lontoon kesäolympialaisissa taidekilpailujen lyriikkasarjan kunniamaininnan. Itse olen lukenut Pekkalan kylässä syntyneen Yrjö Vasama Järjestötyönoppaan (1950-luvulta).
Nähtävyyksistä kuuluisimmat lienevät Helvetin koulu, Runoilijan tie ja Gallen-Kallelan Ateljee. Kesällä kannattaa pistäytyä myös kunnan matkailun merkittävimmässä tapahtumassa, jossa on viikon aikana tarjolla jokaiselle jotain.
Ensimmäinen lukemani kirja Ruovedeltä oli Heidi Köngäksen Sandra. Kirjassa mennään Ylä-väärin kylälle. Perintöasiat on kirjan tarinassa mielessä ja kyseessä on Köngäksen omasta suvusta tehty romaani.
Siinä esiintyy kolme sukupolvea naisia. Äiti ja ennen kaikkea tyttärentytär nyt, sekä siskokset Sandra ja Lyyti 1918 tienoilla. Sandra oli 1910 syntynyt isoäiti.
Kirjan tapahtumapaikat ovat todellisia ja 1918 tienoon tapahtumat niin totta, kuin 100-vuotta myöhemmin kirjoitettuna voi olla.
Elämä ei todellakaan ollut helppoa sisällissodan aikaan eikä sen jälkeen niillä, joiden perheet olivat ottaneet voimakkaasti kantaa puoleen tai toiseen.
Luin kirjan melko uutena vuonna 2018. En ihastunut kirjan nykypäiväiseen alkuun, mutta koska odotin kirjalta nimenomaan sadan vuoden takaisia tapahtumia, jaksoin odottaa, ja odotus palkittiin.
Muita kirjoja Köngäkseltä en ole lukenut, mutta ainakin tämä tuntui hyvältä.
Kuosma Tapio Helvetinjärven tapaus. Kirja on Kripo sarjan 18 osa. En ole ennen tutustunut sarjaan, mutta näemmä pari Janne Katajiston savolais-kirjaa odottaa lukupinossa. Tämä kirja sijoittuu pääosin Ruovedelle, Helvetinjärven tietämille. Ruumiin löytää poliisikoulun opiskelija. Itseäni kirja miellytti, vaikka voin kuvitella, että kirjassa olevat faktapätkät väsyttäisivät skandinaavisten dekkarien faneja.
Kuunteluvinkkejäkin tuli. Ihastuin Riccardo Coccianten säveltämään kappaleeseen Belle. Se on musikaalista Pariisin Notre-Dame. Kirjassa kappale kuullaan strippailtuna.
Kirjan henkilöhahmot oli mielenkiintoisia persoonallisuuksia. Voisin kuvitella itseni kaikkien kanssa kahvilla, pizzalla tai konjakilla. Absinttiäkin maisteltiin. Vähän kuitenkin hymyilytti, että seitsemästä naishahmosta viisi oli selkeän vapaamielisen seksin kannattaja.
Kuva Helvetinjärven kansallispuistosta.
Kuosmaa en ole aiemmin lukenut. Romaanien lisäksi hän on kirjoittanut pari runokirjaa, ja mittavan määrän tietokirjoja.
Toinen lukemani Ruovedelle sijoittuva dekkari on Tuija Lehtisen Tyttökullat ja kolme vainajaa. Kirjassa varhaiseläkkeelle jäänyt ylikonstaapeli Erja Repo kuulee perinnöstään ja lähtee neuvottelemaan Ruovedelle siitä. Siellä hän tutustuu kolmeen naiseen, jotka eivät ole sitä, miltä päällepäin näyttää.
Olen aiemmin lukenut jonkun Lehtisen dekkareista, mutta en löytänyt Lehtisen hengästyttävän ison kirja määrän joukosta yhtäkkiä mikä se oli. Päähenkilö kuulosti tutulta, joten luultavasti tämän Erja Revon tutkimuksia -sarjan ensimmäisen osan. Tämä oli sarjan kuudes osa. Nuorten kirjoista olen lukenut Mikkelin vuosinani Roskisprinssin.
Kuuntelin myös toukokuussa Vera Miettisen sarjassa 8 rikosta alamaailmasta osa 4 on Ruoveden huumevyyhti Lakeus - Aikansa suurin huumejuttu. Kyse oli 1990-luvulla tuodusta isosta hasis-lastista, jonka maahantuloa poliisi onnistui seuraamaan.
Teemu Paarlahti kertoo runo kirjassaan
Jäminkipohjan maksimi tarinoita Jäminkipohjalta Ruovedeltä.
Poimin kirjasta tämän sitaatin, sillä puolet suvustani on lähtöisin erään toisen Aunessillan kupeesta, ja tästä tuli erityisen kotoisa olo. Heti muistoihin tulvahti se kerta, kun mummun yllätyssyntymäpäiville mennessämme 1980-luvun alussa tai 1970-luvun lopussa koko suku ajoi letkana sukutalon pihaan. Tai melkein koko suku, sillä ainahan jonkun pitää jättimäisen isossa porukassa sooloilla.
Runojen Ruovesi -antologiaa en ole vielä lukenut, mutta mainittakoon sekin tässä. Kirjassa on mm. yllämainitun Paarlahden runoja.
Murolen kylälle kesänviettoon mennään Kati Tervon pääosin fiktiivisessä kirjassa Iltalaulaja. Kirja kertoo Ellen Thesleffin (1869-1954) kesällä 1945.
Thesleffillä alkaa olla jo ikää, ja apuna mökillä on naapurin Taimi, joka on nuori tyttö ja haaveilee elämästä. Ellen on kirjassa jo iällään, 76-vuotias.
Se mitä itse aikanaan googlasin, faktat Thesleffin menneisyydestä on kunnossa, samoin Casa Bianca on todellinen. Jos lukisin kirjan uudestaan, tutkisin ennen lukemista ja sen aikana enemmänkin Thesleffin elämää ja taidetta. Osa siitä on tuttua, mutta en ole lukenut esimerkiksi Hanna-Reetta Schreckin Minä maalaan kuin Jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide kirjaa.
Kirjassa keskitytään elämän muisteluun ja toisaalta tulevaisuuden haaveiluun. Tulevaisuutta edustaa Taimi, menneisuuttä Ellen ja molemmilla on haaveena maalaaminen. Mielenkiintoinen combo.
Mainittakoon, että myös runoilija Yrjö Jylhä viesti lukuisia kesiä äitinsä suvun piirissä Murolesta. Jylhältä olen lukenut ainakin Kiirastulen ja sitä olen kuullut myös Simo S. Salon lausumana Mikkelin tuomiokirkossa.
Ps. Odottelin tämän päivityksen julkaisun kanssa kevääkkä näkemäni mainoksen vuoksi. JP Koskiselta ilmestyi toukokuussa Ruoveden paholainen -niminen, uudelle kustantajalle tilaustyönä tehtävän Ruovesi noir -sarjan ensimmäinen osa. Olen nykyään laiska varaamaan Kirjoja kirjastosta, ja olen odotellut kirjaa äänikirjapalveluun, mutta ainakaan vielä se ei ole snn ilmestynyt.
Kirjassa eletään syyskuuta 1895, kun Gallen-Kallelan ateljeetä rakennettiin loppusuoralla. Hugo Simberg oli ateljeessa opiskelemassa mestarilta maalaamista. Murhakin tapahtuu ja sitä alkaa tutkia nimismiehen apuna kustantamon perustajan esi-isä, kirjansitoja Wilenius, Gallen-Kallelan piika.
Bongasin aiemmin mainitsemani kulttuuritapahtumaankin teemaankin hyvin sopivan sitaatit kirjasta Kari Pitkäsen Kulttuuritoimitus.fi sivustolle kirjoittamasta artikkelista Tappoiko Axel Gallén muurarinsa vai tekikö sen Hugo Simberg? JP Koskinen kirjoitti Ruoveden murhien maailmankartalle:
"Rakennat jumalatonta pirunlinnaa keskelle metsää. Tanssit öisin kuin noita pirtissäsi helvetillisen ulinan säestyksellä ja manaat paholaisia katolla. Jollakin noitakonstilla aiot elää talven yli, vaikka et ole viljellyt maata kynnenalan vertaa… Oppipoikasi maalaa piruja ja taitaa itsekin olla sellainen. Et käy kirkossa etkä edes tyttäresi haudalla."
